maanantai 30. joulukuuta 2013

Väärinymmärretty bataattipatee

Eilisen massiivisen jouluruokapostauksen loppukappaleissa ihan pokkana kerroin, että olihan meillä pöydässä bataattipateetakin, mutta kukaan ei tykännyt siitä. Sitä en kertonut, että ihan laitoin roskiin loput, koska ajattelin, että mitäpä sitä mitään inhokkia säästelemään ja säilömään....... Jep, tänään sitten selvisi, että ainakin äiti ja sisko tykkäsivät, äiti väitti jopa santsanneensa sitä pariin kertaan.

Eli olisihan se nyt suoranainen vääryys, jos en sitä ohjetta laittaisi jakoon, vaikka kuvat olinkin jo kertaalleen koneelta poistanut...... Onneksi ne vielä kamerasta löytyivät!

Ohje löytyy Maku-lehden numerosta 7/2013 ja ohjeesta riittää 10 annosta.


Bataattipatee

1 (500-600 g) bataatti
1 prk (400/265 g) keitettyjä kikherneitä
150 g vuohenjuustoa (Sainte Maure)
2 rkl korppujauhoja
1 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
2 munaa
½ dl tuoretta timjamia hienonnettuna

Vuokaan:
voita
2 rkl seesaminsiemeniä

Koristeeksi:
100 g vuohenjuustoa (Sainte Maure) viipaleina
tuoreen timjamin oksia





Kuorittu ja paloiteltu bataatti keitetään pehmeäksi vähässä vedessä, valutetaan ja
laitetaan monitoimikoneeseen.










Lisätään koneen kulhoon kananmunia ja timjamia lukuun ottamatta kaikki ainekset ja hurautetaan tasaiseksi seokseksi. Munat lisätään koneen käydessä ja sekoitetaan massa tasaiseksi. Lopuksi lisätään timjami.










Voidellaan noin litran vetoinen vuoka ja vuorataan se seesaminsiemenillä. Kaadetaan bataatti-juustomassa vuokaan ja tasoitetaan pinta.












Pateevuoka nostetaan isompaan vuokaan, johon kaadetaan kiehuvaa vettä suunnilleen puoleenväliin pateevuokaa. Patee kypsennetään näin vesihauteessa 175 asteisessa uunissa noin 55 minuuttia.






Kypsennetty patee kumotaan uuninkestävälle tarjoiluastialle. Koristellaan vuohenjuustoviipaleilla ja paahdetaan pinta 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Loppusilaus timjamin oksilla.

Ja kappas vaan, siitä koristellusta versiosta ei kiireessä otettu kuvaa lainkaan....... Mutta varmasti kaikki osaavat laittaa vuohenjuustoviipaleet jonoon pateen päälle!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulupöperöitä

Koska tämä postaus on P-I-T-K-Ä, niin listaan jo tähän alkuun, mitkä ruokaohjeet jutusta löytyvät:
  • homejuusto-pähkinätäytteiset voitaikinakiekot
  • paahdetut rosmariinimantelit
  • jääkellarin lohi ja sinappi-tillikastike
  • basilika-valkosipulivoilla gratinoidut sinisimpukat
  • hedelmäinen lehtikaalisalaatti
  • parsakaali-homejuustogratiini
  • glögipossu
  • uunisiika
  • inkiväärikeksit

Ja sitten varsinaisen jutun pariin....

Jouluaattoa vietimme kolmen sukupolven voimin luonani. Ehkä minulla on lähisuvun suurin ruokapöytä, mutta mietimme hivenen huolestuneena jo sitä tulevaisuuden kuvaa,  että minne mahdollinen tuleva neljäs sukupolvi oikein sijoitetaan...... 12 henkeä on pöytäni kohdalla maksimi, nyt meitä oli 11.

Tyttäret saapuivat ennen aattoa, nuorimmainen jo viikonloppuna. Toinen tyttäristäni on kokkailun luonnonlahjakkuus ja toinen omaa pettämättömän visuaalisen silmän. Mikäs siinä sitten oli joulua valmistellessa!

Rakastan ruokajuhlien järjestämistä, mutta olen hivenen stressaavaa tyyppiä. Tyttärillä on asiasta jo reilun parinkymmenen vuoden kokemus ja ilmeisesti juuri siitä syystä sain aatonaattona tämän kortin.......


Ajoituksessani meni jostain syystä jotain totaalisesti pieleen, vaikka valmistelut aloitettiin oikeasti hyvissä ajoin jo viikonloppuna. Kaiken kauppojen palvelutiskeiltä hankittavan hankin jo perjantaina (aaton ollessa tiistaina) välttäen armottoman jonotuksen. Kalat ja lihat päätyivät sitten pariksi päiväksi pakastimeen. Siihen blogissa julkisesti siivottuun, joka muuten edelleenkin lähes neljän kuukauden jälkeen näyttää hyvin siistiltä. Hyvä minä!

Tyttäristä toisen saapuessa lauantaina, kävimme läpi suunnitellut ruokalajit ja teimme kilometrin mittaisen kauppalistan. Sunnuntaina vietimme tasan kolme tuntia kauppareissulla, mikä sisälsi ruokaostokset kahdesta marketista sekä kuusen hankinnan. Illalla kävimme läpi, missä järjestyksessä mitkäkin ruuat tehdään, mitä tehdään maanantai-iltana ja mitä voi jättää aattoon. Vieraat kun tulisivat VASTA klo 16. Homma lähti lapasesta tyystin ja olimme valmiit VASTA klo 18. Siinä matkan varrella oli jo pudotettu yksi ruokalaji kokonaan ja pari erilaista kastiketta plus glögi menusta pois, koska emme vain yksinkertaisesti ehtineet....... Koetimme analysoida kaaosta jälkikäteen ja ainoaksi syyksi keksimme vain sen, että ruokalajeja oli liikaa.

Jaan nyt kanssanne sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Eivätkä epäonnistumisetkaan mitään totaalikatastrofeja olleet, enemmänkin sellaisia, että niitä voi vähän kehitellä ja laittaa uudelleen kokeiluun.

Alkusamppanjan kera päätimme tarjota homejuusto-pähkinätäytteisiä voitaikinakiekkoja. En tiedä, valmistammeko näitä enää ikinä...... Pakastimme kiekot ennen paistamista, koska näin niistä ohjeen mukaan tulee erityisen lehteviä. Ilmeisesti tämä temppu kuitenkin vaikutti paistoaikaan niin, että ohjeessa sanottu 15 min ainakin tuplaantui, eikä vieläkään taikina ollut kauniisti ruskistunutta, mutta täyte oli lähestulkoon palanutta. Että silleen. Tytär ei kuitenkaan aio lannistua, vaan aikoo kokeilla leivonnaisia vielä kerran, tosin ilman pakastamista. Tässä kuitenkin ohje, joka on peräisin kirjasta Talven juhlia:

Homejuusto-pähkinätäytteiset voitaikinakiekot

1 iso levy voitaikinaa
90 g Roquefort-juustoa
2-4 rkl kuohukermaa
60 g hienoksi pilkottuja saksanpähkinöitä 
-> ja kuten kuvasta näkyy, me käytimme cashewpähkinöitä
2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia


Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi ja jaa levy pitkittäin kahteen osaan. Sekoita kulhossa haarukan avulla juuston sekaan sen verran kermaan, että saat aikaan levitettävän tahnan.


Levitä tahna taikinalevyille, ripottele pähkinät ja rosmariinisilppu päälle tasaisesti.


Kääri levyt pitkältä sivulta rulliksi, leikkaa sentin viipaleiksi. Viipaleet leivinpaperin päälle pellille ja 200 asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi. En edelleenkään voi tajuta, mikä näin yksinkertaisessa hommassa meni poskelleen..... Yksi virhe saattoi kylläkin olla siinä, että emme jakaneet taikinaa kahteen osaan, vaan teimme ainoastaan yhden rullan. Paistopuuhassa meni kuitenkin niin hermo, että kuvia valmiista kiekoista ei edes ehditty ottaa!



Samasta kirjasta oli peräisin myös paahdettujen rosmariinimanteleiden ohje:

375 g kokonaisia manteleita kuorineen (minä käytin kuorittuja, kun niitä oli pussitolkulla kertynyt kaappiin. Ja pakko sanoa, että hivenen huvittaa tuo 5 gramman tarkkuus ohjeessa, mun mielestä tähän sopii, että 300 g on hyvä tai ihan vaan se, mitä kaapista sattuu löytymään)
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl merisuolaa
1 tl vastarouhittua pippuria
3 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia


Kaikki ainekset vaan kulhossa sekaisin, sitten pellille ja 180 uuniin 20-25 minuutiksi. Välillä voi vähän käännellä ja valmista on, kun mantelit ovat kevyesti ruskistuneet. Valutus talouspaperin päällä ja sitten vaan tarjolle.


Jääkellarin lohi valmistettiin ravintola Murun ohjeistuksen mukaan. Tämä valmistuu aivan itsekseen ja se tehdäänkin tekeytymään jo 2 päivää aikaisemmin.

Liemeen tarvitset:

2 l vettä
160 g suolaa
100 g sokeria

Kiehauta ainekset ja jäähdytä. Laita lohifilee nahkapuoli ylöspäin laakeaan astiaan, kaada liemi päälle ja anna tekeytyä kylmässä 2 vrk. Kala säilyy parhaiten liemessään, n. 2-3 vrk.

Tarjoilua varten leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi (kuten graavilohi) ja tarjoile esimerkiksi makean sinappi-tillikastikkeen kanssa. Oma ajatuksemme oli tehdä rosepippurimajoneesia, mutta jätimme sitten molemmat soosit tekemättä ja vain rouhimme kalan päälle tarjoiluvaiheessa rosepippuria. Hyvin maistui silti! Mutta laitanpa tähän ravintola Murun sinappi-tillikastikkeen reseptin vielä varmuuden vuoksi tulevia kekkereitä varten:



4 rkl makeaa sinappia

1,5 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
1,5 dl ruokaöljyä
1 kpl keltuainen
1 rkl tillisilppua
ripaus suolaa

Sekoita sinappi, keltuainen ja sokeri kulhossa. Lisää viinietikka. Lisää öljyä ohuena nauhana kokoajan voimakkaasti sekoittaen, kuten tekisit majoneesia. Lisää lopuksi tillisilppu. Mausta mustapippurilla ja suolalla.


Sisälläni asuu pieni joulukapinallinen, ainakin ruokien suhteen, ehkä vähän muutenkin...... Halusin joulupöytään vähän erilaisia, ei niin jouluisia, ruokia. Yksi niistä oli suuren suosion saavuttaneet gratinoidut sinisimpukat. Ohje löytyi Gloriasta ja on ruokakirjoittajapariskunta Alexander ja  Hanna Gullichsenin käsialaa. Ohjeessa käytetään tuoreita simpukoita, mutta oikaisimme ja hankimme simpukkamme pakastealtaasta ja näin siirryimme suoraan sulattamisen jälkeen gratinointivaiheeseen. Tässä kuitenkin ohje kokonaisuudessaan.

Basilika-valkosipulivoilla gratinoidut sinisimpukat 
neljälle

½ kg sinisimpukoita
½ sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
1 dl valkoviiniä
2 timjaminoksaa

Pese simpukat ja rapsuta pienellä veitsellä "parta" pois. Tarkista, että kaverit ovat elossa. Mikäli simpukka on auki, kopauta sitä pöydänkulmaan ja jos se ei mene kiinni, niin heitä pois.

Kuullota kattilassa voissa sipulit ja lisää valkoviini sekä timjami. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää simpukat ja pane kansi päälle. Ravistele kattilaa ja kurkkaa kannen alle parin minuutin kuluttua. Jos suurin osa simpukoista on auki, ota kattila pois liedeltä. Käytä vain simpukat, jotka ovat auenneet tässä vaiheessa, muut joutaa roskiin. Napsauta ylempi kuori pois ja siirry maustevoin valmistukseen.

Basilika-valkosipulivoita varten tarvitset:

50 g huoneenlämpöistä voita
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
mustapippuria
5 tippaa Tabascoa
loraus sitruunamehua

Ainekset sekoitetaan ja siten syntynyt voi levitellään pieninä nokareina simpukoille. Simpukat kannattaa asetella pellille merisuolapedin päälle, niin pysyvät hyvin pystyssä. Sitten vaan grillivastuksen alle 220 asteiseen uuniin noin 6 minuutiksi. Tarjoile heti. Nam.



Lantliv mat&vin -lehden joulunumerosta löytyi ihanan hedelmäinen salaattiohje, jonka valmistus ei sekään sujunut kommelluksitta, mutta lopputulos oli herkullista.

Hedelmäinen lehtikaalisalaatti  
(Grönkålssallad med granatäpple), 
annokseen 4-6:lle tarvitset:

50 g (noin litra) lehtikaalia
½ punasipuli
2 rkl rypsiöljyä
sormisuolaa
3 klementiiniä
2 pientä omenaa
½ granaattiomenan siemenet

Ja kastikkeeseen:

1 dl saksanpähkinää
1 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria

Kaikki vaan kulhoon ja sekaisin. Eipä siinä muuta. Ja kastike päälle. Kommellukset tapahtuivat granaattiomenan siemeniä irrottaessa. Asiaan kuuluvasti kopauttelin lihanuijalla (ehkä hivenen järeä väline) omenan puolikasta saadakseni siemenet irtoamaan. Juu, kyllä ne irtosivat, kuten irtosi myös mittava määrä kirkkaanpunaista mehua lähiympäristöön. Tämän vuoksi minä ja muut perheenjäsenet useimmiten pukeutuvat mustiin vaatteisiin..... Sotku oli kuin pienen teurastuksen jäljiltä.

Talven juhlia -kirja osoittautui antoisaksi, koska sieltä poimimme kolmannenkin ruokalajin, joka oli parsakaali-homejuustogratiini. Tähän herkulliseen gratiiniin, joka riittää lisukkeeksi 12-14 hengelle, tarvitset:

6 isoa parsakaalia, yhteensä noin 2,25 kg
 -> käytimme tuoreita, kun niitä kerran oli saatavilla, 
mutta varmasti myös pakastetut käyvät
6,5 rkl suolatonta voita
 -> meillä oli ihan vaan normivoita
2 dl murennettua leipää
4,5 rkl vehnäjauhoja
7,5 dl täysmaitoa
1 tl hienoa merisuolaa
1 tl vastarouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
90 g sinihomejuustoa murennettuna
 -> suositellaan käytettäväksi melko mietoa juustoa, 
kuten gorgonzolaa

Aloita höyryttämällä parsakaalit, poista kovat kannat (kuvassa olevista otettiin vielä lisää kantaa pois), paloittele isohkoiksi paloiksi. Paista leivänmuruja  1 rkl voissa noin 5 min, kunnes ovat kullanruskeita.


Tee juustokastike. Tämä on työläin vaihe, mutta maltilla sujuu.....Sulata kattilassa 4,5 rkl voita, vatkaa joukkoon jauhot suurukseksi. Lisää HITAASTI 2,5 dl maitoa KOKO AJAN vatkaten. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen 7-10 min, kunnes se on paksua. Kannattaa sekoitella koko ajan, sillä maito kärtsää kattilan pohjaan herkästi. Lisää vatkaten toiset 2,5 dl maitoa sekä suola, mustapippuri ja cayennenpippuri. Jatka keittelyä 5-7 min, kunnes kastike on jälleen sakeaa. Sitten loput maidosta ja vielä kiehuttelua viitisen minuuttia, kunnes kastike on niin paksua, että se tarttuu kauhaan/vispilään. Lopuksi lisätään juusto ja keitetään edelleen sekoittaen, kunnes juusto on sulanut.

Tällä välin olet siirtänyt parsakaalin lohkot kulhoon ja sitten kaadat kastikkeen kaalien päälle. Kääntele kunnes kaikki parsakaalit ovat kauttaaltaan kastikkeen peitossa. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele päälle ruskistetut leivänmurut. Pilko jäljellä oleva 1 rkl voita pieniksi paloiksi ja ripottele paistoksen päälle. Sitten vuoka 180 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes reunat alkavat kuplia ja pinta on ruskea.


Sinihomejuuston rakastajat voivat vaikka tuplata juuston määrän. Mekin hieman ylitimme ohjeistusta....

Monen perheen joulupöydän kunkku eli kinkku saapui meille nyhtöpossun muodossa. Kolmesta kasslerpalasta yksi maustettiin chilittömänä ja jouluisasti glögitiivisteellä. Perheessämme parhaaksi todettu marinadi löytyy täältä, klik. Tätä ohjetta käytimme kahteen könttiin, mutta todellakin kolmannen eli glögipossun mausteainekset tulevat tässä:

1 dl ketsuppia
1 dl glögitiivistettä
½ dl tummaa siirappia
½ tl savupaprikajauhetta
4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Muuten mentiin vanhan ohjeen mukaisesti, eli yön yli marinadissa, paisto 130 asteessa, kunnes lihalämpömittari näytti lukemaa 93. Aivan mahtavan makuista!


Ja vielä kalaohje, josta en kuitenkaan ollut ihan mahdottoman innostunut....... Ja miksikö en ollut? Siksi, että meni hermot ruotojen kanssa. Kaiken maailman kalankäsittelykursseista huolimatta oli myös kokonaisen kalan käsittely hieman hakusessa, vaikka sitä ei tarvinnut edes perata!

Kyseessä siis Helsingin Sanomien kuukausiliitteen uunisiika, yhden kalan annokseen (mulla oli peräti kolme fisua!) tarvitset:

1 siika
 (ohjeen mukaan 1,5 kiloinen, mutta Prisman kalatiskillä kerrottiin, 
että kaikki kasvatetut siiat ovat noin 800 grammaisia)
2 rkl suolaa
1 fenkoli
1 sitruuna
1 appelsiini
1 limetti
1 rkl tuoretta inkivääriä
2 tl maustepippuria
5 cm kanelitankoa
50 voita
1 kurkku
1 puntti tilliä


Kalat olivat valmiiksi perattuja, joten poistin kidukset sekä suomut. Huuhdotaan kylmällä vedellä ja kuivataan. Sisäpuolelle, selkäruodon molemmille puolille tehtiin noin 2 sentin syvyiset viillot. Suolataan kala sisä- ja ulkopuolelta.

Fenkoli leikattiin ohuiksi suikaleiksi ja hedelmien kuori sekä inkivääri raastettiin. Maustepippurit jauhettiin ja kanelitanko murskattiin. Viipaloin myös kurkun, vaikka siitä ei tarkemmin ohjeessa sitten sanottukaan, että mitä sille tehdään...... Kaiken sekoitin kulhossa ja tungin kalojen sisään. Voinokareita vielä mukaan ja sitten 200 asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi, kunnes kala on kypsä ja pinta kullanruskea.




Tarjolla oli myös siianmätiä punasipulin ja smetanan kera. Rakensimme jokaiselle oman pienen annoksen vanhoihin hiottuihin laseihin. Ne olivat kyllä söpöt!


Jälkiruokapuoli oli sitten oma lukunsa. Vanhimman tyttären kihlattu on hurmannut meidät useaan otteeseen inkiväärikekseillään ja niitä hän valmisti myös joulupöytäämme. Ohjeesta tulee keksejä ihan reipas määrä, muistaakseni neljä pellillistä. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Inkiväärikeksit

125 g voita
1 dl kuohukermaa
½ sitruunan mehu ja kuori
3 dl sokeria
1 1/4 dl siirappia
7 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl inkiväärijauhetta
1 ½ tl soodaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja vatkaa kerma. Raasta puolikkaan sitruunan kuori ja purista mehu. Sekoita kaikki ainekset ja pyörittele pieniä palleroita, joiden halkaisija on noin 2 -3 cm. Asettele pallerot pellille ja jätä niiden väliin reilusti tilaa. Paista uunin keskitasolla noin 12 minuuttia, kunnes keksit ovat kauniin värisiä. Keksien kuuluu olla uunista otettaessa keskeltä pehmeitä, koska muuten ne ovat liian kovia jäähdyttyään. Helppoa ja hyvää :)



Listalla oli myös mummin tekemiä "hakaristitorttuja" sekä siskoni Lontoosta roudaamia sikäläisiä joulupuddingeja ja pikku piirata sekä erilaisia maustekermoja.


Puddingien makuina Remy Martin ja Belgian suklaa.
Mince pie, jouluinen piirakka makuina brandy sekä amaretto

Kaiken tämän lisäksi meillä oli pöydässä myös vuohenjuusto-bataattipatee, josta oikein kukaan ei tykännyt, niin en viitsi edes ohjetta kirjoittaa. Sen sijaan taateli-kuskussalaatin ja hummuksen ohjeet tulevat, mutta vasta seuraavaan, tyystin vegesisältöiseen postaukseen.

Yhdentoista hengen illallinen kruunautui sitten sillä, että tiskikone hermostui ja lopetti veden lämmittämisen. Aivan mahtava ajoitus!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Jouluviinitasting

Lomailusta johtuen jäivät nyt nämä jouluviinivinkit erittäin viime hetkeen..... Toisaalta, voihan näistä nautiskella myös vaikkapa uutena vuotena tai loppiaisena tai oikeastaan ihan milloin vain!

Kyse oli siis jälleen kerran Etiketti-klubin tilaisuudesta, tällä kertaa aiheena joulunajan viinit. Maistelussa oli 8 viiniä, sekä antoisaa keskustelua niiden yhdistämisestä jouluruokiin. Suomalaisiin jouluruokiin kun ei täydellisesti natsaavaa viiniä ihan niin vain löydy! Omat haasteensa on erityisesti silleillä, rosollilla ja makeahkoilla laatikoilla.

Ilta aloitettiin asiaan kuuluvasti kuohuvalla. Tällä kertaa lasista löytyi itävaltalainen roseskumppa Szigeti Pinot Noir Rosé Brut, joka kouluttajaamme siteeraten vaaleanpunaisen värinsä vuoksi sopii esteettisesti jouluiseksi alkudrinkiksi. Erittäin kuiva, hapokas, marjainen, punaherukkainen, hennon paahteinen, kevyen mausteinen ja mineraalinen, näin tätä 15,94 euron arvoista viiniä on kuvattu. Alkudrinkin lisäksi rose on myös oiva valinta ruuan kumppaniksi. Tarjoilulämpötila on jääkylmä. Nopein tapa muuten viilentää viini, on käyttää vettä ja jääpaloja. Toimii paremmin kuin pelkkiin jääpaloihin upottaminen. Ja tiedäthän, että kuohujuomia EI SAA laittaa hetkeksikään pakastimeen, se  harmittavan usein nähty tapa jos mikä tuhoaa ne ihanat kuplat. Tästä juomasta lähes kaikki muut tuntuivat pitävän, paitsi minä..... Minun makuuni se vaan oli jotenkin mitätön, mutta makuasioitahan nämä ovat! Tästä piti myös Viini-lehti, antaen harmoniselle ja hyvin tehdylle edulliselle juomalle 4 tähteä. Höh......

Lagerit, vehnäoluet ja pilsnerit (ei siis mitkään tummat oluet) ovat turvallisia valintoja joulun, usein hyvinkin kalaisan alkupalapöydän kera. Varsinkin siis niiden sillien ja silakoiden kanssa! Näille suositeltiin etsittäväksi vaihtoehtoja hyvistä erikoisolutvalikoimista. Noh, minä en niistä ymmärrä yhtään mitään! Tässä kuitenkin muutamia viineihin liittyviä täsmävinkkejä, joita keräsin muistiinpanoihini: mädille kuohuviiniä tai vinho verdeä (jota en kyllä ikipäivänä ostaisi....), maksapateelle pinot noir tai pinot grigio, rasvaisille ruuille (esim. lihapateelle) hapokas ja täyteläinen valkoviini, rosollille kevyt punaviini, perinteisille suomalaisille graavikaloille puolikuiva valkoviini ja savukaloille ei missään nimessä mitään tammitettuja viinejä, vaan raikkaita, maukkaita terästankkikypsytettyjä valkoisia, esim. pinot grigio, riesling tai  chardonnay joko Chilestä tai Etelä-Afrikasta. No, käytännössähän tarjolla ei ole jokaiselle ruokalajille omaa viiniä, ainakaan meillä, niin mielestäni turvalliset vaihtoehdot löytyvät kuplajuoma - pinot grigio - riesling -linjalta. Ja sitten sitä olutta niille, jotka siitä pitävät.



Seuraavaksi maisteluun tuli kolme valkoista, ajatellen juuri näitä jouluisia alkupaloja. Ensimmäisenä terästankissa kypsytetty "Von Unserm" Rheingau Riesling Trocken Saksasta (14,89 €). Riesling on kotoisin nimenomaan täältä Rheingaun alueelta, viljelty jo vuodesta 1100!!!!! Tämä viini käy monien ruokien kanssa ja sopii sen vuoksi erinomaisesti alkupalapöydän antimien kaveriksi. Maku on kuiva, erittäin hapokas, runsaan sitruunainen, raparperinen, hennon viheromenainen ja mineraalinen. Rieslingille tyypillistä petrolisuutta on vain häivähdys. Minä pidin tästä kovastikin ja Viini-lehti 3 tähden verran.

Toinen valkoviini, La Soufrandise Pouilly-Fuissé Vieilles Vignes 2012, edusti puolestaan klassista ranskalaista tyyliä. Kuiva, hapokas, kypsän keltaluumuinen, aprikoosinen, mineraalinen, kevyen kermainen ja tamminen 100% chardonnay kaipaa mielestäni ruokaa kaverikseen. Viiniä  suositeltiinkin sekä kinkulle (tosin ei sovi sinapin kera) että kalkkunalle, ja myös kalalle, jos sen kastikkeessa on voita, sieniä tms. Viini sopii nautittavaksi myös kovien tai valkohomeisten juustojen kanssa. Tälle 21,10 euron hintaiselle juomalle napsahtaa Viini-lehdeltä 4 tähteä ja sieltä löytyy myös täsmäresepti paahdetusta lohesta.  Rypäleet tähän viiniin on poimittu yli 70-vuotiaista köynnöksistä ja se näkyy myös hinnassa, sillä näin iäkkäiden köynnösten tuotantomäärät ovat verrattain pienet. Yllättäen sain tätä joululahjaksi töistä, enkä edes ollut mitenkään vinkannut asiasta. Hyvä viini, joka todellakin päätyy jouluna ruokapöytäämme.


Ja niin päätyy myös maistelussa ollut kolmas valkoviini. Tämä viini oli minulle täydellinen yllätys! Ikipäivänä ei koriini olisi päätynyt kalifornialainen puolikuiva Bogle Chenin Blanc 2012. Viinissä on jäännössokeria 15 g ja karkkipussimainen makeus tuntuu jo huumaavassa tuoksussa. Malttamattomana odotan, millaisia kommentteja viini kirvoittaa joulupöydän ääressä! Puolikuiva, hapokas, passiohedelmäinen, persikkainen, greippinen, hennon yrttinen ja tyylikäs, näin Alko luonnehtii tätä 13,49 euron hintaista tuotettaan, joka siis sopii hyvin ruokaviiniksi. Minä olin tästä viinistä aivan hurmiossa, Viinistä viiniin ei ehkä niinkään, koska on antanut vain kolme tähteä. Bonuksena muuten erittäin kaunis pullo!


Joulun pääruokien tai monen kodin varsinaisen the Pääruuan eli kinkun kanssa vältä tammen aromeja ja valitse ennemmin tarjolle pinot noir, chianti classico, cabernet tai vaikkapa chileläinen carmenier. Mikäli pöydässäsi on jouluisia makkaroita, niille paras valinta löytyy jälleen oluiden puolelta. Ja riistalle, vaikkapa porolle, oiva kumppani on argentiinalainen malbec.


Siirtykäämme punaviinien puolelle, joista ensimmäisestä en juurikaan innostunut...... Mutta siis ranskalainen Gigondas L'Hallali Grande Réserve 2010 sopii hyvin kinkulle, koska on tuotetiedoista poiketen enemmänkin keskitäyteläinen, kuin täyteläinen. Kouluttaja sanoi viinin olevan myös mielenkiintoinen yhdistelmä täyteläisen lohiruuan kanssa. Tähän suhtaudun lievällä epäilyksellä, mutta ehkä viinin mausteiset ja marjaisat aromit toimisivatkin..... Pullo maksaa 14,55 euroa ja vaikka 2010 vuosikerta onkin tosi hyvä, niin omaan makuuni tämä oli liian kevyt, joten hyllyyn jää. Mutta minähän tunnetusti pidän rotevamman sorttisista punkuista. Kuten kahdesta seuraavasta...... Viini-lehden kolmen tähden arvio täällä.


Etelä-Afrikasta tuleva 19,95 euroa maksava Flagstone Writer's Block Pinotage 2011sai minut piirtelemään sydämiä muistiinpanopapereiden reunoille! Erittäin täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, herukkainen, savuinen, mausteinen, tamminen ja roteva. Just like me! Viini on valmistettu terästankeissa, mutta kypsytetty 18 kuukautta tammitynnyreissä ja tuottajan mukaan oikein säilytettynä viini säilyy 7-10 vuotta vuosikerrasta. Voin kertoa, ei säilyisi minulla :) Oikein nauratti, kun Viini-lehti antaa tälle 2 tähteä ja sanoo hinnan olevan RYÖSTÖ. Tämä on loistava esimerkki siitä, että oma suu on se paras arvioitsija. Arvostelu herätti uteliaisuuteni, että tätä on nyt oikeasti maistettava uudelleen, kun mielipiteet ovat niin toisistaan eroavat.




Kolmannen punaviinin kohdalla Kalifornia yllätti minut jo toistamiseen illan aikana. Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006 hintaan 22,50 euroa on erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, luumuinen, mausteinen, tamminen ja lämmin. Viini, joka ei sovi kinkulle lainkaan, mutta sen puoleen kyllä juustoille sekä ruokailun jälkeiseen fiilistelyyn. Tätä viiniä rakastin vielä edellistäkin enemmän ja kun nyt Viinistä viiniinkin on kanssani samoilla linjoilla antaen täydet viisi tähteä edulliselle ostokselle, niin kipaisin jo pullollisen verran hakemaan. Ja nimenomaan siihen fiilistelytarkoitukseen!







Pyörryttäväksi lopuksi Dow's Trademark Finest Reserve Port. Hinnaltaan 19,90 euroa oleva portviini on tummanpunainen, makea, kirsikkainen, viikunainen, mausteinen ja vivahteikas eli täydellinen kumppani makeille jälkiruuille sekä juustoille. Olen aina ollut suuri portviinin ystävä. Ja juuston ystävä. Tämäkin taitaa mennä ostoslistalle.......




Melkoisesti on listalle kertynyt mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia kokeiltavaksi joko jouluna tai myöhemmin, vielä ei tarkalleen tiedetä, mitä meillä joulupöytään lopulta päätyy. Ainoa asia, joka on täysin varmaa, on se, että tervetulojuomaksi ainakin tarjotaan glögin sijaan Vino Caldo -juomaa, jonka ohjeen löydät täältä.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Lähipäivinä tulee muutamia jouluun(kin) sopivia ruokaohjeita ja tietenkin joulujuttuja, ehkä myös lomajuttuja, sillä onhan edessä viikon mittainen vapaa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viva la Mexico


Kotikutoinen viiniklubimme on viime aikoina lähinnä retkeillyt, mutta talven tullen palasimme toiminnan alkulähteille eli kotikokkailuun. Teemana oli tällä kertaa vuorossa Meksiko. Noh, Meksikostahan ei viinejä ole saatavilla, joten keskityimme teemassa täysin ruokaan. Yksi tequila tosin sallittiin .......


Tapahtuman aattoiltaa vietettiin raastavissa tunnelmissa, sillä tarjouduin auttamaan illan emäntää melko massiivisessa limettien raastamis- ja mehustamishommassa. Jo jälkiruokana tarjottavaan juustokakkuun tarvittiin 12 limettiä ja muutenkin tämä vihreä pieni sitrushedelmä oli illan menun kantava osa. Juustokakun ohjeen löydät Helsingin Sanomien Ruoka-osiosta.

Ja oi, miten tuoreet raaka-aineet näyttävät ihanilta, kun niitä on paljon! Korianteria ja paprikoita kuului tähän teemaan myös melkoisesti :)



Tässä jutussa ei ole kuin yksi resepti, muuten on kyse lähinnä kuvakavalkadista. Asian ydin on kuitenkin siinä, että kun haluat hyvää, niin siihen kannattaa panostaa tekemällä vaan ne kaikki sörsselit ihan itse. Aikaa kuluu, mutta lopputulos on sen arvoista. Ja aina ei kyse ole edes ajasta, sillä vaikkapa guacamole valmistuu yksinkertaisimmillaan vain survoen avokadoja ja lisäämällä mausteet. Ei ole välttämätöntä kaltata tomaatteja, silputa korianteria ja niin edelleen, vähän vaan sitruunamehua, suolaa ja pippuria sekaan. Siinä se on ja taatusti parempaa, mitä kaupan ns. guacamolet. Tutkikaapa joskus niitä tuoteselosteita! Eihän niissä välttämättä ole edes avokadoa, vaan väri tulee vihreästä paprikasta ja jalopenosta. Jaksan aina vaan ihmetellä, että mistäpä vaikka Pirkan avokadonmakuinen dippikastike muka saa sen avokadon maun, kun tuoteselosteen mukaan siinä on tätä tuotenimen mukaisesti pääaineeksi luultavaa ainesta jauheena peräti 0,7%.

Ja jos kauppakoriinne eksyy liian raakoja avokadoja, niin ei todellakaan mitään hätää. Kiedot ne folioon tiukasti yksitellen ja laitat 100 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Tämän jälkeen avokado on täydellinen syötäväksi tai edelleen työstettäväksi. Vinkki todella toimii, testasimme sen näiden kekkereiden valmistelujen tuoksinassa.

Ja se ainokainen resepti, jonka nyt jaan kanssanne, käy loistavasti vaikkapa joulun alkupalapöytään. Sinne kun on kiva keksiä välillä jotain uutta, ei niin perinteistä. Tijuanan lohta piri piri -kastikkeessa löytyy Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa -kirjan TOISESTA painoksesta. Kirjan toisessa painoksessa on muutama resepti enemmän, mitä ensimmäisessä, asia, joka tietenkin meikäläisen kaltaista ensimmäisen painoksen omistajaa ohuelti harmittaa......

Alkupalaksi neljälle tarvitset:

250 g lohta ohueksi siivutettuna
2 limettiä
suolaa
mustapippurirouhetta
1-2 avokadoa
kevätsipulia
tuoretta korianteria

Piri piri -kastikkeeseen:

2 rkl oliiviöljyä
1 punainen paprika
2 valkosipulinkynttä
6 punaista chiliä (voivat olla eri lajikkeita)
½ rkl savupaprikajauhetta
1 limetti
2-3 rkl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
suolaa
pippuria

Tee ensin kastike. Pilko paprika, valkosipulit ja hienonna chili (muista poistaa siemenet). Kuullota vihanneksia savupaprikajauheen kanssa öljyssä 15 min. Soseuta tehosekoittimessa, lisää etikka, puristettu limemehu ja vesi. Ja mausteet. Valmista!


Lohi raakakypsytetään limemehulla. Kypsyminen tapahtuu yllättävän nopeasti, joten sen voi tehdä tarjoiluastiassa vasta muutama hetki ennen tarjoilua. Suolaa ja pippuroi lohi. Kuori ja siivuta avokado. Laita tarjolle kuten kuvassa näkyy. Piri piri -kastiketta voi laittaa valmiiksi kaiken komeuden päälle, mutta varsinkin jos ruokailijoissa on chilikammoisia tai jopa allergisia, niin viisainta on tarjota kastike erikseen.

Ilta aloitettiin tequilalla. Ja nimenomaan nauttien oikeaoppisesti meksikolaisittain, ei mitään pelleilyjä suolan ja käden nuolemisen kanssa. Kattaus koostui kolmesta snapsilasista, joista ensimmäinen sisälsi tequilaa, toinen limemehua  ja kolmas pippurilla sekä suolalla maustettua tomaattimehua. Niitä sitten vuoroperää siemailimme. Suurin yllätys oli se, että varta vasten kekkereihimme Meksikosta hankittu tequila maistuikin pehmeältä! Ei lainkaan sellaiselta kitkerältä ja puistattavalta, mihin täällä koto-Suomessa olemme tottuneet. No, tästäkin syystä oli hyvä, että kierros jätettiin vain tähän yhteen :)




Alkuruokana tarjotun lohen ja muutaman erilaisen salsakastikkeen kanssa nautimme saksalaista Heymann-Löwensteinin Schieferterassen Rieslingiä vuodelta 2011. Valitettavasti tämä meidät hurmannut herkku on Suomessa vain ravintolamyynnissä, joten maailmalta tämä pitää hankkia, jos makuun haluaa päästä. Viinin tarkempi luonnehdinta löytyy Tampereen Viinitukun sivuilta.


Pääruuan kanssa oli valikoitu maisteluun kolme erilaista punaista, joista peräti kaksi pinot noiria..... (ennakkoluuloisuuteni nosti voimakkaasti päätään!).

Ensimmäisenä lasiin kaadettiin saksalainen, Pfalzin alueelta tuleva, Philipp Kuhn Spätburgunder Tradition 2010,  jolla hintaa Alkossa 19,09 euroa. Viini oli väriltään epäilyttävästi kovin mehumainen, mutta tuoksu puolestaan aivan mieletön! Pidimme kovastikin, mutta pidimme myös hintaa hivenen liian kalliina. Viini-lehti piti tätä tyylikkääksi viiden tähden huippuviiniksi arvioimaansa juomaa puolestaan edullisena ostoksena ja ehdottaa tarjoamaan fasaanin kera......

Toisesta lasista löytyi uusi-seelantilainen Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noir 2009. Alko kertoo tämän 19,98 euron viinin olevan keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän kirsikkainen, viikunainen, hennon nahkainen, mausteisen tamminen ja vivahteikas. Viini-lehtikin hehkuttaa edullista ostosta viidellä tähdellä. Ja minä..... minä olin kirjoittanut muistiinpanoihini, että ei hullumpi pinot noiriksi. Että silleen. Tämmöisiä ne makuasiat ovat.

Kolmas ja viimeinen oli nyt jo Alkon valikoimasta poistuva argentiinalainen Trapiche Broquel Pinot Noir Game Seaseon Edition 2012. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, vadelmainen, mausteinen ja hennon tamminen viini oli kovasti makuumme, joten onpa sääli, että se on poistumassa. Seuraavaa Editionia odotellessa...... Hintakin oli maltillinen 11,29 euroa. Ja Viini-lehtikin on ollut ihan rähmällään tämän viinin edessä, viisi tähteä ja LöYTö -leima. Oi miksi löysin tämän viinin vasta nyt?????

Ja tuttuun tapaan klubi-iltaan kuuluu ns. välisamppanja. Tällä kertaa pullon avaaminen suoritettiin normaalia näyttävämmin sapelilla pamauttaen. Pamautuskuvan sain lainaan ystävältäni, hänellä kuvanottoajoitus oli enemmän kuin kohdillaan :) Pullon avaaminen sapelilla ei ole lainkaan vaikeaa, eikä siinä tarvita erityisesti mitään voimaa. Kuohuviinipullolla tätä ei kannata kokeilla, siinä ei ole tarpeeksi painetta ja saattaa pullon rakennekin olla sen verran erilainen, että avaamatta jää. Tämä ei välttämättä myöskään onnistu ihan kokkiveitsellä, mutta ainahan voi kokeilla. Lasinsiruista ei ole vaaraa, sillä pullosta vapautuva paine on niin kova, että se irrottaa pullonkaulan säröttömästi. Nyt vaan kiivaasti mietin, että kuinka perustelisin  parin sadan euron investoinnin tarpeellisuuden sapelin hankintaan..... Joululahjaksikaan en voi pyytää, kun itse ensimmäisten joukossa julistin tämän joulun aikuisten osalta lahjattomaksi....... Höh minua :(



Tässä tämä sanallinen osuus illasta. Seuraavaksi lisää valokuvia, jotka toivottavasti innostavat muitakin ystäväporukoita tai perheitä järjestämään tämän tyyppisiä teemaillallisia.





Spotify päätti illan :)