perjantai 31. lokakuuta 2014

Iltapalaa, miksei myös aamupalaa......

Olin vakaasti päättänyt tehdä perjantai-illan iltapalaksi Croque Monsieur -leipiä. Vieläpä niin, että täytteenä olisi karamellisoitua sipulia. Vaan kuinka kävi? Kauppareissulla unohtui olennaiset herkkuleipäainekset, siispä tuloksena ihan tavallisia, mutta silti oikein maukkaita lämpimiä voileipiä. Vähän piti kyllä eläytyä aineksien kanssa.......


Paahtoleipää, kunnon kinkkua ja kermaista juustoa. Siitä se lähtee.


Piti olla myös dijon-sinapilla maustettua ranskankermaa, mutta kun ei ollut ranskankermaa, vaan jääkaapista löytyi viikko sitten tehty kermaviilidippi, niin se kelpasi paremman puutteessa. Ja toimi!


Kermaviilidippiä levitettiin kaikille leiville, täytteeksi kinkkua ja tuplajuustot. Sekä hieman tuoretta basilikaa.


Tärkeää on voidella leivät ulkopuolelta voilla tai jollain muulla rasvalla. 


Ja sitten vaan paistellaan paistinpannulla kullanruskeiksi ja rapeiksi. Namskis. 


Eli ihan kelpo leivät, helppoa ja herkullista, ei siinä mitään, mutta vielä minä ne kunnon Croque Monsieur´t jonain päivänä teen :)

tiistai 28. lokakuuta 2014

Teetä Théhuoneella


Sisareni luuli, että vitsailin, kun kerroin meneväni teetastingiin eräänä syksyisenä maanantai-iltana. Kieltämättä se kuulosti yllättävältä, kun olen viime aikoina maistellut lähinnä viinejä. Vanhin tyttäreni on oikeastaan koko ikänsä ollut teen ystävä ja aina heillä kyläillessä saankin maistaa erinomaisia teejuomia. Eli kiinnostus on ollut olemassa, nyt se vietiin käytäntöön.


Sisarukset Nina ja Nea perustivat Théhuoneen Helsinkiin Eerikinkadulle vuonna 2005 ja se oli ensimmäinen laatuaan. Tai siis ensimmäinen pitkän, pitkän tauon jälkeen. Toinen liike on avattu sitten myöhemmin Korkeavuorenkadulle ja siellä tämä maistelutilaisuuskin järjestettiin. Nykyään Helsingistä löytyy jo useampiakin teekauppoja ja teehuoneita, sillä teestä on povattu tulevaisuuden uutta juomatrendiä. Myös Helsingin Sanomien NYT -liite on sen todennut ja käynyt laillamme teetä maistelemassa. Jutun siitä pääset lukemaan täältä, klik.

(EDIT 6/16 Korkeavuorenkadulla ei teehuonetta enää ole, mutta Eerikinkadulta löytyy)


Théhuoneella järjestetään avoimia maisteluiltoja, jotka ovat olleet hyvin suosittuja ja loppuun varattuja. Mikäli olet kiinnostunut asiasta, etkä onnistu paikkaa varaamaan, niin voit laillamme kerätä oman noin 10 hengen porukan ja pitää ihan oman yksityisen maisteluillan. Maistelun hinta on 20 € ja se sisältää eri teelaatujen lisäksi pientä purtavaa.

Korkeavuorenkadun liike oli avara ja korkea tila. Kauniin yksinkertaisesti pakatut teepussukat korkeissa hyllyissä näyttivät hauskoilta ja tilan täytti huumaava tuoksu. Tänne voi hyvin piipahtaa ostosten lomassa juomaan kupposen teetä ja seurata ikkunasta vilkkaan ostoskadun elämää.

Teen parissa vietetty parituntinen sisälsi niin valtavan määrän tietoa, että en mitenkään pystynyt sitä kaikkea sisäistämään tai kirjoittamaan muistiin, vaan päätin antaa hetken viedä mennessään ja vain keskittyä maisteluun. Opin paljon, kuten vaikkapa sen yksinkertaisen asian, että mikä merkitys teen makuun on veden lämpötilalla tai haudutusajan pituudella. Käsitykseni vihreästä teestä muuttui tyystin, tähän asti olen pitänyt sen makua kuumassa vedessä huljutellulta kuivalta heinältä. En ehkä enää koskaan juo pussiteetä ja keittiön kaapista on nyt siivottu pois (vuosia sitten) avatut irtoteepussukat.

Teenmaistelu tapahtumana muistuttaa valtavan paljon minulle niin tuttua viininmaistelua. Ensin teetä nuuhkitaan kuivana, pää pussissa, sen jälkeen haudutetaan. Haudutuksen jälkeen nuuhkitaan jälleen, sekä valmista juomaa, että märkiä teelehtiä. Ja sitten maistellaan. Ja nuuhkitaan. Vuorotellen.

Teetä maistellessa tapahtuu huvittavasti myös vähän sama juttua, mitä viinin kanssa. Siinä ikäänkuin humaltuu. Alkaa naurattamaan ja jutut muuttuvat vähemmän fiksuiksi. Rentouttava vaikutus oli siis hyvinkin selkeä :)

En ala kertomaan erikseen eri teelaaduista, enkä niiden sisällöistä tai haudutusajoista, sillä kaiken sen tiedon löydät Théhuoneen nettisivuilta, täältä. Keskityn nyt vain laittamaan tähän kuvia iltamme kulusta, ehkä sinäkin innostut aiheesta :)







Keiko vihreä tee suklaa




Pu'erh -kiekko 




Illan melko maltilliset ostokseni, teesihti sekä pussillinen Milk Oolong -teetä. En ikipäivänä ollut kuullutkaan vuohenmaidolla höyrytetystä teestä, mutta tämä oli aivan käsittämättömän hyvää, pehmeää ja vaniljaista. Kannattaa vaan ennakkoluulottomasti lähteä kokeilemaan uusia asioita, sitä voi yllättää itsensä!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Monivivahteinen Portugali -pruuvi


Loppusyksylle on varattu paikat useampaankin viinipruuviin. Niistä nyt vuorossa Etiketti-klubin Monivivahteinen Portugali. Etikettiklubilaisia on tänä syksynä jo hemmoteltu saman teeman 20 -sivuisella vihkosella, joka sisältää viinitietouden lisäksi myös herkullisia reseptejä. Madeirassa haudutettu kananrinta paahdetun kurpitsan kera vaikuttaa kyllä kokeilun arvoiselta. Tai yrttinen lammaspata........ Mutta niihin sitten ehkä myöhemmin, nyt viinejä maistelemaan! Ja jo heti alkuun huomasin ilokseni, että kaikki pruuvattavat juomat olivat ennenkokemattomia. Hyvä!

Portugali tunnetaan erityisesti sekä portviineistään että madeirasta. Punaviinien puolelta olen myös löytänyt monta suosikkia vuosien varrella, mutta valkoviineille en ole erityisemmin lämmennyt. Vetiset ja kevyet Vinho Verdet on ollut helppo ohittaa.

Portugali tuottaa 6,7 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuodessa ja suurin DOC-tuotantoalue on maan pohjoisosassa sijaitseva Vinhos Verdes. Portugalissa viiniä kulautetaan kurkusta alas 49 litraa vuodessa henkilöä kohti, kun vastaava luku Suomessa on 11 litraa.

Tiesit varmaan, että perinteiset korkit valmistetaan korkkitammen kaarnasta, mutta tiesitkö, että 60% maailman korkkituotannosta tulee Portugalista? Kaarnaa pääsee korjaamaan vasta 25 -vuotiaista tammista ja "satoa" voi korjata 8-10 vuoden välein.


Aloitusjuomana oli Niepoort Dry White Port (16,50 €), valkoinen, kuiva portviini. Kuiva, vaikka sokeria löytyykin 60 g litraa kohden.  Kullankeltainen, päärynäinen, aprikoosinen, hennon hunajainen, mineraalinen, kevyen mausteinen, lämmin. Yllätyin, että pidin tästä. Enkä halunnut sekoittaa makua lisäksi tarjotulla tonicilla. 50/50 suhteessa tätä portviiniä ja tonic-vettä saadaan Port&Tonic -drinkki, jota voisin kuvitella siemailevani kesällä. Jäisenä ja sitruunaisena. Sellaisenaan tämä port sopii sekä juustoille, että ei ehkä niin makeille jälkiruuille. Viini -lehti suosittelee suklaajälkiruuille antaen neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen) tälle laatuunsa nähden edulliselle juomalle.


Seuraavaksi pari valkoviiniä. Ensimmäisenä Morgadio da Torre Alvarinho Vinho Verde (14,80 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, limettinen, aprikoosinen, kevyen mausteinen, pitkä. Eikä lainkaan minun makuuni, pidin tätä myös kalliina, olihan hinta tuplaten sen, mitä tavalliset vinho verdet. Rypäleenä Alvarinho, joka on tunnetuin paikallisista valkoviinirypäleistä. Viini -lehti antaa kolme tähteä laadukkaalle ja hyvin tehdylle tuotteelle. Myös kouluttajamme oli sitä mieltä, että kyseessä on kunnianhimoisesti valmistettu viini. Rapuja ja muitakin äyriäisiä voisin kyllä tämän kanssa syödä, sillä selkeästi oma suuni kaipasi ruokaa......


Toisestakaan valkoviinistä en innostunut. Suostun kyllä juomaan, mutta en välttämättä ostamaan, sillä tätäkin pidin vähän liian tyyriinä...... Carm Branco (13,50 €), kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hunajameloninen, hennon yrttinen, mineraalinen. Sokeria 7 g litrassa, mikä tuo mukanaan makuun runsautta ja pyöreyttä. Ruokasuosituksina vaikkapa savulohipasta, mausteiset ja yrttiset ruuat. Myös tälle viinille Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Mitäpä sitä kinaamaan, makuasiat ovat makuasioita. Mutta jos minun olisi PAKKO näistä kahdesta viinistä valita, niin valinta ehkä kallistuisi ensimmäisen puoleen..... Ehkä.



Seuraavaksi kolme punaviiniä. Ensimmäisenä Quinta da Garrida Touriga Nacional (15,99 €), täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, punaherukkainen, mausteinen, vaniljainen. Tämän luokittelimme porukalla selkeästi ruokaviiniksi vaikkapa tuhdeille lihapadoille, sienirisotoille. Vähän sellainen syksyviini syksyisille sapuskoille. Viini on valmistettu terästankeissa, mutta kypsytetty 12 kk ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Sieltä se vaniljaisuus on peräisin. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi. Minäkin pidin, mutta jos luokitus on Roteva&Voimakas ja maussa vaniljaa, niin silloin se ei ole mikään yllätys.


Toisena laseihin kaadettiin Alma Grande Reserva (19,98 €), 100% Touriga Nacional. Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän luumuinen, karhunvatukkainen, nahkainen, mausteinen, kevyen tamminen. Viini on valmistettu Douron alueelle tyypillisissä kivisissä sammioissa (en ole ikinä kuullut sellaisista!) ja sitten kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia. Viini -lehti antaa huippupisteet eli neljä tähteä (=harmoninen, laadultaa erinomainen) ja täsmäreseptinä herkulliselta vaikuttavan poronsisäfileen ohjeen. Tuhtien liharuokien lisäksi viini sopii mainiosti kovien ja suolaisien juustojen kaveriksi. Omalla punaviinien ranking-listalla tämä viini sijoittui pronssille.


Kun taas tämä viini sai minulta kultaa :) Esperão Reserva (19,98 €) sai minut hurmioon. Täyteläinen, erittäin tanniininen, karhunvatukkainen, karpaloinen, mustikkainen, mausteinen, hennon nahkainen, tamminen, lämmin, pitkä. Niin minun juttuni! Join myös seuralaisteni annokset, sekä kävin ostamassa pullon kotiin! Tanniineja ei tässä kannata pelästyä, sillä viinin runsas, muheva ja pyöreä hedelmäisyys tasapainoittavat niitä. Jos tähän ihastut, niin muista, että viinin etiketti vaihtuu vuosikerroittain eli ei kannata panikoida, jos tuttua etikettiä ei yhtäkkiä löydykään..... Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja vieläpä edullinen ostos! Ruokasuosituksena riista ja tummat liharuuat, mutta aivan täydellinen meditaatioviini, joka ei ruokaa seurakseen kaipaa. Ainoastaan rauhallisen iltahetken, kynttilöitä, juustoja......

Mainittava on vielä se, että viinikirjoittaja Pekka Suorsa on omissa arvioinneissaan antanut näille kaikille kolmelle punaviineille 90 pistettä eli erinomaisista tuotteista oli kyse.


Alkon symbolit ovat välillä hivenen kryptisiä, mutta näille meditaatio- eli nautiskeluviineillekin on aivan oma merkkinsä. Keskimmäinen rivi, toinen merkki vasemmalta. Kuva napattu Alkon nettisivuilta.

Madeiraa myydään Suomessa hyvin vähän, eikä Alkon valikoimistakaan niitä löydy kuin seitsemän. Toivottavasti tämän hehkutuksen jälkeen myydään hivenen enemmän. Madeiran klassiset rypäletyypit ovat Sercial (kuiva), Verdelho (puolikuiva), Boal (puolimakea) ja Malmsey (makea). Malmsey tunnetaan ehkä paremmin Malvasiana. Madeira on maailman pitkäikäisin viini ja myös perinteikäs ruokaviini. Ikämerkinnät menevät näin: Reserve (5 v), Special reserve (10 v) ja Extra reserve (15 v). Me saimme maisteluun 5 ja 10 vuotiaat madeirat.


Cossart Gordon 5 Year Old Sercial Madeira (12,98 €). Eli Sercial on kuiva, "vain" 40 g sokeria litrassa. Kullanruskea, kuiva,taatelinen, aprikoosinen, tyylikkään pähkinäinen. Vaatii kanssaan ruokaa, vaikkapa sienikeiton. Lurauttaisin sitä myös keiton sekaan. Käytetään myös aperitiivina pienten suupalojen, kuten oliivien ja pähkinöiden kanssa. Ja toimii kuulemma yllättävän hyvin viilennettynä sushin kanssa. Sitä on vähän vaikea uskoa...... Cossart Gordon on muuten maailman vanhin madeiratalo, perustettu jo vuonna 1745. Viini -lehti arvioi tämän neljän tähden arvoiseksi (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) sekä kehuu myös edulliseksi ostokseksi. Suosituksena sielläkin täyteläiset, kermaiset keitot. Vaikkapa herkkusienikeitto.


Toinen madeira oli jotain kertakaikkisen käsittämättömän ihanaa. H&H Madeira Malvasia 10 Year Old (19,48 €). Mahonginruskea, makea, viikunainen, rusinainen, aprikoosinen, kahvinen, hennon pähkinäinen, lämmin pitkä. Tätä madeiraan on kypsytetty amerikkalaisissa tammitynnyreissä vähintään kymmenen vuoden ajan. Tarjotaan viileänä, sopii suklaisille jälkiruuille, jäätelön sekaan, voimakkaiden juustojen kanssa. Tulipa kouluttajalta vinkki tarjota tätä pääsiäisenä mämmin kera! Mainio tuliaisviini kylään mennessä, mutta minäpä ostinkin tätä itselleni kotiin mennessä! Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) sekä tryffelikakun ohjeen. Viinistä löytyy myös 20-vuotinen viiden tähden versio, en edes uskalla kuvitella, millainen elämys se olisi.....


Sitten lopuksi portviinien pariin. Portviinitarhat sijaitsevat Dourojoen laaksossa, joka on yksi maailmanperintökohteista. Yllättäen portviinien suurin kuluttajamaa on Ranska, Hollanti tulee seuraavana. Port on monipuolinen viini ja sille on satojen vuosien aikana ehtinyt syntyä lukuisia eri alatyyppejä. Niistä tunnetuimmat ovat ruby ja tawny. Rubyportit ova hedelmäisiä ja nuoria, tawnyt taas pitkään tynnyrikypsytettyjä.


Burmester 20 Years Old Tawny (20,30 €) oli maistelussa ensimmäisenä. Kuparinruskea, makea, pähkinäinen, viikunainen, rusinainen, hennon mausteinen, tyylikäs ja pitkä juoma on hyvä yleisviini juustolautaselle sekä voimakkaille juustoille. Kuin myös pähkinäisille kuivakakuille tai ihan vaan fiilistelyyn sikarin kera :) Noh, sikarin voinee myös jättää pois. Viini -lehdeltä irtoaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen).

Illan toinen port ja viimeinen eli kymmenes juoma oli Smith Woodhouse Late Bottled Vintage Port (25,90 €). Tummanpunainen, makea, viikunainen, kirsikkainen, mustikkainen, mausteinen, lämmin, pitkä. Mielestäni tuoksu oli kovinkin mitätön, mutta maku hyvä ja se vielä parani juoman lämmetessä. Tämä on klassikkokumppani suklaisille jälkiruuille. Vintageportit pitää muistaa dekantoida, sillä niissä saattaa olla kertyneenä runsaastikin sakkaa. Minä en tästä kuitenkaan innostunut läheskään yhtä paljon mitä Viini -lehti antaessaan täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja hinta-laatusuhdekin on luokiteltu luokkaan LöYTö.


Seuraava Etiketti-klubin pruuvi, johon aion osallistua, käsittelee Syrah- eli Shiraz -viinejä. Niitä odotellessa :)


perjantai 24. lokakuuta 2014

Viskiä ja viiskymppisiä


Syksyisen lauantain ohjelmaa oli hiottu salassa jo viikkoja, itseasiassa jopa kuukausia. Sisareni pisti kyllä kaiken peliin suunnitellessaan yllätystä miehensä 5kymppisille. Puoliso kun oli valmistautunut ainoastaan sunnuntaisiin kahvikekkereihin sekä lauantaiseen kahdenkeskeiseen illalliseen sisareni kanssa. Vaan toisin kävi. Otimme suunnaksi Lahden ja kulkuvälineeksi paikallisjunan. Ja me muut juhlijat nousimme kyytiin matkan varrelta, joten olisittepa nähneet päivänsankarin ilmeen, kun tuttua porukkaa tupsahti parilta välipysäkiltä mukaan. Yllätys onnistui täydellisesti.

Järjestely vaati kylläkin sen, että me muut lähdimme matkaan edellisellä junalla ja kulutimme tunnin hyvinkin "mielenkiintoisissa" maalaistaajamakuppiloissa.


Minulle ja toiselle sisarelleni lankesi Alan mesta Järvelässä. Ilman "Our house wine is Jägermeister" -kylttiäkin olisin ymmärtänyt, että lonkerolinjalla mennään....... Täällä muuten on tarjolla vaikkapa pikkujouluihin jouluruokailu, jonka hinta on 7,50 euroa. En ymmärrä, että perhe ei innostunut...... Vaikka ois noin edullinen ja ravintola kuitenkin kertoo nettisivuillaan, että heillä on viiden tähden ruoka!


Lahdessa kohteenamme oli ravintola Taivaanranta. Taivaanranta kuuluu osana jo 20 vuotta toimineeseen, lahtelaislähtöiseen Teerenpeli -yhtiöön. Perheyhtiöön, joka harjoittaa ravintola-, panimo- ja tislaamotoimintaa nykyisin jo viidessä kaupungissa (Lahti, Tampere, Turku, Helsinki, Lappeenranta). Taivaanranta -nimellä löytyvä á la carte ravintola löytyy Lahden lisäksi myös Helsingistä. Juttua siitä voit lukea täältä, klik.


Ilta aloitettiin asiaan kuuluvalla maljojen kilistelyllä, jonka jälkeen siirryimmekin ravintolan kellarikerrokseen yllätysohjelmanumeroa varten.



Teerenpeli -yhtiöiden tislaamo sijaitsee Taivaanrannan yhteydessä ja koska sisareni mies on suuri viskinystävä, niin meille oli järjestetty ohjattu esittelykierros, jonka aikana pääsimme tutustumaan tislaamon tuotantotiloihin, kuulemaan mielenkiintoisia tarinoita sekä ennen kaikkea maistamaan tislaamon tuotteita eli viskiä sen eri kypsyysvaiheissa. Seurueemme miesväki oli tästä mahdollisuudesta hyvinkin innoissaan!




Koska innostuimme kovinkin esittämään kysymyksiä, niin arvioitu tunnin kierros venyi peräti puolella tunnilla. Mikäli tämä jalo juoma sinua kiinnostaa, niin suosittelen varaamaan kierroksen! Tai hankkimaan 1500 euron alkusijoituksella oman viskitynnyrin. Myös se on täällä mahdollista.


Seuraavaksi sitten illallispöytään. 


Taivaanrannan ruokalistalta löytyy sekä á la carte -annoksia että valmiita suositusmenuja. Puolet porukastamme valitsi kalaisan samppanjamenun (45 €) ja puolet lähti liikenteeseen lihaisammalla linjalla. Oma valintani oli olutmenu (44 €), vaikka en oluesta tuon taivaallista piittaakaan. Muutoin kuin ruuanvalmistuksessa!




Otetaanpa ensin kuvat samppanjamenusta.


Savumuikkutoast, Päijänteen muikunmätiä ja ruohosipulismetanaa.


Valkoviinissä hautunutta kuhaa, paahdettua kurpitsaa, lipstikkavinaigrette ja porkkanahollandaise.



Väliruokana hentoista kateutta herättänyt pala 12 kuukautta kypsytettyä Manchegoa viikunahillokkeen kera.


Espressojäätelöä ja paahdettua valkosuklaata.


Ja sitten kuvat omasta olutmenustani.


Yrtti-valkosipulietanoita, valkosipulipaahdettua leipää ja mallasviskivoita. Tämä annos oli ehkä illan heikoin lenkki. Siis etanapannu näytti todella rumalta ja kärvähtäneeltä, mutta se ei sitä kuitenkaan ollut. Juustokuorrutus oli todella maukas. Leipä oli hivenen kova, eikä voi sen päällä ollut pehmennyt lainkaan. Miinukset tulivat siis ulkonäöstä, voikin maistui lopulta aivan upealta.



Pitkään hautunutta karitsanpotkaa, Gruyére -juustolla ja paahdetulla valkosipulilla maustettu perunapyre ja karitsan haudutusliemikastiketta.


Suklaatorttua ja suklaa-portterijäätelöä.

Pöydässämme nautittiin myös seuraavat annokset:


Viskipippuripihvi (päivänsankarin valinta) eli grillattu härän sisäfileepihvi, kermaista viskipippurikastiketta, rosmariinivoissa paistettuja uunijuureksia ja gratinoitua uuniperunaa.


Ruisoluessa kypsennettyä porsaankylkeä, kurpitsaa ja savuolut kastiketta. Ainoastaan yksi alkuruoka jäi kuvaamatta ja se oli carpaccio hevosen ulkofileestä yrttisalaatin, parmesaanin sekä savuviski-aiolin kera.


Päivänsankarin jälkiruoka.

Kaikki ruuat olivat superhyviä ja koko juhlaseurueemme erittäin tyytyväinen valintoihinsa. Pientä hilpeyttä herätti se, että kaikki pääruoka-annokset oli koristeltu lehtipersiljan oksalla. Ei millään muulla.  Ja ne oksat olivat yhä jäljellä, kun kaikki muu ruoka oli tarkkaan syöty.....

Virallinen osuus

Sunnuntain virallisilla ja etukäteen tiedossa olleilla synttärikahveilla sisareni otti riskin, joka kannatti! Kokkauslistalla ainoastaan sellaisia ruokia, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokeillut. Riski kannatti, sillä kaikki kolme uutuutta olivat niin herkullisia, että jaan ne kaikki tässä teidän iloksenne.



Caesarpiirakka
Yhteishyvän Ruoka-liite lokakuu 2014
10-12 annosta

Pohja
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 kananmuna

Täyte
700 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
4 anjovisfileetä
1 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
3 kananmunaa
3 dl maitoa tai kerma-maitoseosta
150 g parmesaaniraastetta

Päälle
1 pkt pekoniviipaleita
100 g jääsalaattia
50 g parmesaanilastuja

Aloita taikinasta. Nypi pehmeä rasva ja jauhot keskenään. Lisää suola ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja ja siirrä jääkaappiin.

Paista broilerinsuikaleet kypsiksi. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut sipulit, suola ja pilkotut anjovisfileet. Kääntele hetki, jotta sipulit pehmenevät. Anna jäähtyä.  Sekoita munat, maito ja parmesaaniraaste keskenään. Levitä broileriseos taikinapohjalle ja valuta päälle muna-maitoseos. Paista piirakkaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Loppuvaihteeessa voit peittää piirakan leivinpaperilla, mikäli pintaa näyttää paistuvan liian tummaksi.

Pilko pekoniviipaleet ja paahda pannulla rapeiksi. Valuta talouspaperilla. Revi salaatti. Lisää jäähtyneen piirakan päälle salaattia, pekonia ja parmesaanilastuja. Sisareni ratkaisi tarjolle laiton niin, että koristeli valmiin piirakan pekonilla sekä parmesaanilastuilla ja tarjosi caesarsalaattia erillisenä lisukkeena.


Mango-vuohenjuustopiiraat
Me Naiset -lehti 16.10.2014
8 annosta

400 g pakaste voi- tai lehtitaikinaaa
2 rasiaa (á 150 g) pehmeää vuohenjuustoa
½ tlk (noin 200 g) mangoa
2 rkl hunajaa
1 tl rouhittua mustapippuria myllystä

Kauli sulanut taikinalevy hiukan alkuperäistä ohuemmaksi. Nosta se leivinpaperilla peitetylle pellille. Leikkaa levyn reunasta noin 2 sentin levyiset nauhat ja nosta ne taikinan ulkoreunan päälle, jotta piirakkaan syntyy pieni reunus. Sivele nauhojen alle vähän vettä, jotta ne tarttuvat pohjataikinaan.

Vatkaa juusto haarukalla pehmeäksi. Levitä juusto veitsellä taikinapohjalle. Leikkaa mango ohuiksi viipaleiksi ja asettele viipaleet taikinalevylle. Valuta päälle hunajaa ja ripottele mustapippuria. Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.


Salaatilla hunnutettu juustokakku
Me Naiset -lehti 16.10.2014
8 annosta

Pohja
200 g näkkileipää tai hapankorppuja
75 g voita

Täyte
150 g cheddarjuustoa (tai goudaa)
300 g tuorejuustoa (esim. mascarponea)
2 kananmunaa
mustapippuria

Pinnalle
250 g minitomaatteja
1 ruukku rucolaa
½ ruukkua basilikaa
½-1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
½ rkl viinietikkaa
½ tl suolaa

Hienonna näkkileivät tai hapankorput monitoimikoneessa huoneenlämpöisen voin kanssa. Jos keittiöstäsi ei löydy monitoimikonetta, niin voit hienontaa leivät panemalla ne tukevaan muovipussiin ja murskaamalla kaulimella. Ja sitten lisäät voin sulatettuna murujen joukkoon. Painele seos irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä vuoka jääkaappiin tai pakastimeen täytteen valmistumisen ajaksi.

Raasta cheddar. Sekoita raaste ja tuorejuusto, lisää loput täytteen ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjalle ja paista 180 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee salaatti pilkkomalla tomaatit ja sekoittamalla ne yhteen rucolan ja basilan kanssa. Kastiketta varten hienonna valkosipuli ja lisää öljy, etikka, suola ja halutessasi myös pippuria. Minä (minä siis tein kastikkeen) lisäsin tähän vielä aivan pieneksi pilkottua basilikaa. Salaatti pyöriteltiin kastikkeessa ja nostettiin juustokakun päälle. Tämä piirakka oli ehdoton oma suosikkini!


Ja tottahan toki päivänsankarilla oli synttärikakku! Äitimme eli syntymäpäiväpojan anoppi oli pyöräyttänyt kakun, jossa komeili sankarin rippikuva. Siistiä! The Babyface :)


Että tämmöiset juhlat :)