Toinen kerta Tampereella lyhyen ajan sisään, nyt pääasiana vierailla Vapriikin Marilyn -näyttelyssä, mistä tuo ylläolevan kuvan lausahduskin on peräisin! Elokuisesta serkkutapaamisesta Tampereella voit lukea täältä,
klik.
Ennen museosessiota piipahdin aamiaisella, sekä tutustumassa
Tammelan toriin.
Cafe Aamuruskoa oli jossakin kehuttu jopa Tampereen parhaasta aamiaisesta, joten olihan se mentävä itse toteamaan, mistä on kyse.
Runsas
aamiainen (6,70 €) näkyikin olevan kovin suositttu asiakkaiden keskuudessa, mutta itse valitsin suolaista piirakkaa, makeaa pullaa, cappuccinoa ja tuoremehua. Erittäin hyvää!
Harvemmin tulee liikuttua tällä puolen kaupunkia. Yleensä tulen Tampereelle junalta ja otan suunnan enemmän keskustaan päin.
Tammelan tori ja torin ympäristö olivatkin näin minulle ihan jotain uutta. Tykästyin toriin kovasti. Siellä oli sitä OIKEAA torimeininkiä torikauppiaineen ja kirppismyyjineen. Aivan erilaista, mitä muutama viikko sitten
Laukontorilla. Kiva tori sekin, mutta aivan erilainen, jotenkin urbaanimpi terasseineen ja ruokakojuineen.
Marilynin lisäksi minulla oli toinenkin missio. Remontoitu makuuhuone kaipaa näin syksyn väistämättä lähestyessä lisävaloa. Aivan hillittömän hyvä tuuri kävi, sillä ensimmäisessä alan liikkeessä oli täsmälleen sellainen valaisin, mitä etsin. Vanha ja hivenen rosoinen.
Kätkö Vintage oli kaikin puolin mukava löytö. Tammelan torin nurkilla sekin.
Tammelan torin läheisyydessä oli myös listaltani löytynyt
Antiikkiliike Vaarin Varasto, joka oli niiiiin täynnä tavaraa, että päätin välittömästi luovuttaa käsi- ja ostoslaukkuni henkilökunnan huomaan. Varovasti etenin hylly kerrallaan myymälän läpi, hädintuskin hengittäen! Valikoimaa todentotta oli! Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli etsit vaikkapa jotain tiettyä Arabian sarjaa ja/tai siihen täydennystä. Jätä kuitenkin isot laukut ja pienet lapset matkastasi :)
Sitten asiaan!
Museokeskus Vapriikki on upea ja monipuolinen museokokonaisuus, jossa on tarjolla sekä vaihtuvia, että pysyviä näyttelyitä. Vapriikki on vuonna 2017 valittu vuosisadan museoksi. Siis VUOSISADAN! Mahtava koko perheen kohde, josta voit valita vain yhden tai pari kiinnostavimmista näyttelyistä tai sitten urakoida talon läpi, kerros kerrokselta.
Marilyn kiinnosti minua erityisesti, joten keskityin vain Marilynin maailmasta kertovaan elämäkerralliseen näyttelyyn, joka on esillä Tampereella yksinoikeudella Pohjoismaissa. Esillä on noin 300 Marilynin henkilökohtaista esinettä, vaatteita, kenkiä, meikkejä, koruja, valokuvia, käsikirjoituksia. Merkittävä osa näistä esineistä kuuluu tunnetun Marilyn-keräilijän, Ted Stampferin kokoelmaan. Ainutlaatuinen kokonaisuus, joka kannattaa kyllä käydä tsekkaamassa. Vapriikissa 2.12 saakka.
Minuun näyttely teki suuren vaikutuksen. Kolusinkin sen läpi aikaa säästämättä, luin ja kuuntelin kaiken. Ainoastaan osa video-osuuksista jäi katsomatta. Kauneus, menestys ja glamour, kääntöpuolella yksinäisyys vastoinkäymisineen. Kaikkihan me tunnemme tarinan traagisen päätöksen. Itselleni uutta tietoa oli kuitenkin se, miten määrätietoisesti Marilyn rakensi uransa ja imagonsa tarkasti harkiten. Hän oli myös yksi ensimmäisistä Hollywood-tähdistä, joka perusti oman tuotantoyhtiön.
Muistatteko sen ajan, kun koulussa alkoi englannin opiskelut? Kun kaikille annettiin englanninkieliset nimet. Tai ainakin meille 70-luvulla koulun penkeillä istuneille annettiin. Muistatko? Minä olin Marilyn.....
Toinen museokohteeni oli minulle aivan uusi tuttavuus.
Milavida eli Näsilinna, jonka Finlaysonin puuvillatehtaan omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck rakennutti asuin- ja edustuspalatsikseen (1898) ja jonka Tampereen kaupunki vuonna 1905 osti ja sittemmin luovutti Hämeen museolle. Von Nottbeckien perhe ei koskaan ehtinyt asua palatsissa yhdessä.
Museo Milavidan päänäyttely "Nottbeckit - Tampereen kosmopoliitit" kertoo suvun vaiheista Tampereella. Ääniopastus, aidot esineet, puvut ja näköisnuket takaavat vierailijalle kokonaisvaltaisen näyttelykokemuksen.
Rakennus on upea ja huolella peruskorjattu vuosina 2013-2015. Palatsin ensimmäisen kerroksen tilat on entisöity valmistumisajankohdan, 1800-luvun henkeen ja siellä toimii tilausravintola von Nottbeck sekä kahvila Milavida. Tänne tulen toisenkin kerran!
Milavidassa on 28.10.2018 saakka myös "Suomen kuningas" -näyttely, joka kertoo Suomen monarkiahankkeen taustoista ja Suomen kuningaskunnan valmisteluista. Valitettavasti tässä kohdin mielessäni päällimmäisenä pyöri nälkä ja vähän janokin, joten lähinnä kävelin näyttelyn läpi. Ei muuta kerrottavaa.
Tampere on monipuolinen kohde ruokaharrastajalle. Tutustumislistallani on useitakin ravintoloita, joissa haluaisin käydä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui uutukainen
Kajo. Muistaakseni luin ravintolaa koskevan arvostelun Glorian Ruoka&Viini -lehdestä, mutta en ole nyt aivan varma..... Joka tapauksessa Kajo jäi jostakin mieleeni ja suuntasin sinne nälkää taltuttamaan.
Olin reissussa yksin, joten olin tehnyt pöytävarauksen yhdelle hengelle. Hetken se tuntui hivenen säälittävältä, mutta ajattelin sitten, että monta asiaa jää elämässä kokematta ja näkemättä, jos edellytyksenä on se, että on aina joku kaveri matkassa.
Nyt seuraa melko voimallinen avautuminen aiheesta "Kohdellaanko yksinsyövää tasavertaisesti pariskuntien ja seurueiden kanssa?". Minulle valittu pöytä oli sijainniltaan hivenen.....miten sen nyt sanoisin.....erikoinen. Outo. Enää ei asiakasta olisi enempää nurkkaan voinut tuupata. Minua tilanne vähän huvitti, ehkä naurattikin. Ja mainitsinkin siitä, että nurkkaan sitten päätitte minut laittaa. Vastaus oli, että pöydästä näkee hienosti ravintolasaliin sekä ulos. Juu-u, niin näki, mutta niin näki myös "piiloon" pinotut viinilaatikot ja pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan henkilökunnan työskentelyä ja keskinäistä kommunikointia. Ja kyllä, näin ravintolasalin, mutta en nähnyt yhtäkään muuta asiakasta, koska he olivat kaikki salin toisella puolella. Minä en nähnyt ketään, eikä kukaan nähnyt minua. Tasapeli! Mietin kuitenkin edelleen hiljaa hymähdellen paikkavalintaa. Hehän eivät voineet etukäteen tietää, että asiakkaana on keski-ikäinen nainen, joka onkin syytä tyrkätä näkymättömiin, joten tämän täytyi vain ja ainoastaan johtua siitä, että olin yksin. Miksi yksin ruokailevaa ei voi laittaa talon parhaaseen pöytään? Olisiko ollut taktisesti parempi vaihtoehto varata pöytä kahdelle ja sitten paikalle saapuessa valitella seuralaisen "äkkinäistä sairastumista". Ehkä minut siinä tapauksessa olisi ohjattu tuohon edessä näkyvään, valaisimen alla sijaitsevaan kahden hengen pöytään, joka oli tyhjänä koko sen ajan, mitä ravintolassa vietin. Kaksi tuntia. Vai oliko todellakin niin, että itse asiassa onni potkikin minua ja sain illan ainoan vapaan pöydän? Hmmm, koska asia näin paljon jäi minua häiritsemään, minun todellakin pitää hioa taktiikkaani! Ja nyt, UGH, olen puhunut! Siirrytään ruuan ja juoman pariin.
Vaikka periaatteessa olin tehnyt ruokavalintani jo kotona, otin silti (TIETENKIN) tuumailukuoharin. Kirsten Sekt Riesling Brut on kuiva samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini Saksan Moselista (12 € 16 cl). Champagnessa tosin ei pidetä siitä, että puhutaan samppanjamenetelmästä minkään muun, kuin samppanjan yhteydessä, vaan pitäisi puhua perinteisestä menetelmästä. Luomuviini, jonka mausta löytyy omenaa, sitrusta sekä Moselille tyypillistä suolaista mineraalisuutta.
Juureen leivottua hapanleipää, tsatsikia ja ruskistetun voin heraa. Ruskistettuun voihin törmää nykyään usein, milloin ihan voina, milloin jopa jäätelön ainesosana. Maku onkin mitä herkullisin!
Alkuruuan viininä Enderle & Moll Müller-Thurgau Pur. Kirkastamaton natural-viini Saksan Badenista (12,50 € 16 cl). Ja kaikkea oppii, luulin Müller-Thurgauta tuottajaksi, mutta se olikin rypäle :)
Alkuruuaksi valitsin Sieniä, päärynää ja mäntyä (10 €). Filorulla, jonka täytteestä löytyi kauden sieninä portobelloa (eikö portobellon kausi ole aina?) ja kantarellia sekä sipulipaistosta. Päärynä löytyi paahdettuna geelinä, näkyy vähän kastikemaisena kuvassa ja mänty männynkerkällä maustetusta hapankermasta. Annos oli kaunis ja herkullinen, pidin kovasti! Uutta minulle oli männynkerkkien käyttö. Kuusenkerkät on tuttu juttu, mutta enpä olekaan aikaisemmin ajatellut, että voin mökkitontiltani kerätä myös männyn vuosikasvaimet. On syytä kuitenkin muistaa, että kerkät kerätään aina omilta mailta, jokamiehenoikeus ei niihin yllä!
Ilahduin, kun listalta löytyi väliruuaksi makuaisteja raikastava punaherukkasorbetti, josta löytyi myös metsäisiä koivun ja männyn aromeita (3€).
Viinivalinnoissa luotin ammattilaisten suosituksiin ja näin pääruualleni sain lasillisen Espanjan Riojan Gran Cerdoa (10 € 16 cl). 90% Tempranilloa ja 10% Gracianoa. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, aromikas, vadelmainen, tumman kirsikkainen. Juoma löytyy myös
Alkosta (tilausvalikoimasta 13,90 €) ja aikamoinen sattuma on se, että samaista viiniä nautin
edellisellä Tampere-visiitilläni Periscopessa.
Paijan tilan possu & ruusua (27 €) eli grillattua pihattopossua, ruusulla maustettua possulientä ja sipulia. Suihkepullosta vielä suihkautettiin villiruusun happoa annoksen päälle tarjoiluvaiheessa. Kuulostaa ehkä oudolta yhdistelmältä, mutta ruusua oli kuitenkin vain henkäys. Possun grillattu paahtokylki oli todella hyvää! Mahtava rapea paistopinta, huumaava tuoksu, nam.
Mutta tuo lisuke, se räjäytti potin ja lähes tajunnan. Fermentoituja kirsikoita sipulikupeissa, pikkelöityä karhunlaukkaa, äärettömän maukas sipulipyre kaiken alla ja viimeistely possun paistoliemestä kokoon keitetyllä ja villiruusulla maustetulla kastikkeella. Huikeaa!
Illan päätti jälkiruoka ja jälkiruokaviini. Tietenkin. Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett (10,50 € 12 cl), myöskin Saksasta ja Moselin alueelta. Viinien suhteen iltani oli siis hyvin Saksa-painotteinen. Kolme neljästä. Mutta mikäpä siinä, Mosel on yksi lempialueistani!
Pihasauniota & Salmiakkia (9 €) tilasin vain ja ainoastaan siitä syystä, että mainittiin salmiakki. Pihasauniosorbettia, salmiakkia ja ananasta. Salmiakkikakkua, salmiakkipyrettä, marinoitua ja grillattua ananasta, tuoretta tilliä, pihasauniosorbettia ja tillivaahtoa. Hmmm, tämän kanssa minulla oli tekemistä. Kakku oli jotenkin oudon leipävanukasmainen ja tillin yhdistäminen salmiakkiin ei ainakaan minun suussani tuntunut hyvältä. Makuasioita!
Laskuni tästä lystistä oli 94 euroa. Ruoka oli jälkiruokaa lukuunottamatta erinomaista, kuten myös palvelu, jos ei huomioida nurkkaan tuuppaamista (pääsinpäs vielä kerran sanomaan....) ja myös viinit huolella ruokien kanssa yhteen sopiviksi mietitty. Hinta oli siis melko kohdillaan. Vielä jos voisi toivoa kankaiset lautasliinat, paperiset tämän tasoisessa ravintolassa tuntuivat hivenen arkiselta. Mutta saatanpa tuota tulla toisenkin kerran.
Champagne Bar Santé on yksi vakiokohteistani Tampereella. Tällä reissulla vierailin siellä peräti kaksi kertaa! Ennen ja jälkeen Kajon. Ensimmäisellä kerralla nautin lasillisen hiton hyvää Hito -viiniä Ribera del Dueron alueelta Espanjasta. 100% Tempranillo. Loistava viini, jota ei tietenkään voi ostaa mistään. Siis Suomesta. Veikkaan kuitenkin muistavani tämän etiketin ja nimen, jos siihen jossain törmään.
Illan päätin samppanjalla. Tällä lasillisella oli hyvä kuitata onnistunut lauantai ja suunnata vielä kohti rautatieasemaa ja kotia. Pitää lähteä, jotta voi tulla takaisin. Niin Santéen kuin Tampereellekin....
