Älä vedä hernettä nenään

Väsytti ja laiskotti. Olin valvonut myöhään ja nukkunut pitkään. Päivä oli jo puolessa, kun vääntäydyin yöpaidasta, kampasin tukan, pesin kasvot ja ryhdistäydyin. Oikein harmitti moinen pyhäpäivän haaskaaminen. Viikot kuluvat töissä ja pitkät työmatkat vielä päälle, niin vapaa-aika on rajallista. Ja senkin menin haaskaamaan! Täällä on oikein itsensäruoskinta päällä.......

No, en jaksanut/viitsinyt edes kauppaan lähteä, mitä sitten ruuaksi? Mitä monella on aina kaapissa? No ainakin pastaa! Ja pakastimessa pakastehernepussi. Googleen sanat herne ja pasta. Tässä tulos. Älä siis  vedä hernettä nenään, vaan tee siitä pastakastike! (juu, juu, melko ontuva aasinsilta.....)

Hernepasta

Hanna G

Neljä annosta

pastaa

1 pss pakasteherneitä

1 dl cashewpähkinöitä (tai pinjansiemeniä tai manteleita)

100 g parmesaania raasteena

1 rkl sitruunamehua

noin 20 tippaa vihreää Tabasco-kastiketta

1 ruukku vahvaa minttua

1 tl Maldon-sormisuolaa

reilusti mustapippurirouhetta

loraus pastan keitinvettä

Ei ollut Tabascoa, mutta laitoin pienen valkosipulinkynnen. Eikä minttuakaan normaalisti ole, mutta pakkanen ei ollut ehtinyt vielä puraista pihalla kasvavaa karjalanminttua. Siispä sitä. Muuten ainekset olivatkin valmiina.

Jäiset herneet herätellään henkiin keittämällä niitä ½ dl vedessä minuutin verran. 

Kastikkeen voit sekoittaa morttelilla, mutta koska laiskotti, niin heitin kaikki kastikeainekset monitoimikoneeseen ja surautin karkeaksi tahnaksi.

Sekoita hernekastike vastakeitetyn pastan joukkoon ja voit notkistaa kastikkeen rakennetta lisäämällä joukkoon tilkan pastan keitinvettä. Tulipa hyvää! Ja miten helppoa vielä kaiken lisäksi, tämän osaa kyllä ihan jokainen valmistaa.

Hernemössö oli myös näkkärin päällä maukasta! Kannattaa kokeilla. Näkkärinä porvoolaisen Leipä&Poika -leipomon näkkileipä.

Sunnuntain suppissoppa

Heti alkuun haluan kiittää teitä kaikkia, jotka luette blogiani, sillä edellisellä jutullani tavoitin sen, mitä en edes ole tavoitellut, vaan pitänyt korkeintaan kaukaisena haaveena eli ykkössijan Parhaat ruokablogit-sivustolla. Olen onnellinen, olen iloinen, olen intoa täynnä! Sijoitukset elävät, tulevat ja menevät, mutta aivan mahtavaahan se oli kokea! En tee tätä työkseni, tämä on rakas harrastus ja iloitsen, jos voin tätä kautta tuottaa iloa ja innostusta myös muille. Kiitos ja pus.

Sitten tämän päivän teemaan. Kesän ja mökin hyvästelyn lomassa on myös käyty metsällä. Sienimetsällä. Kiitos ihana metsä antimistasi! Takaisin kotiin päästyäni ryhdyinkin sopan keittoon.....

Suppilovahvero-savujuustokeitto

Koti ja Keittiö Syyskuu 12/2018

4 annosta

200 g suppilovahveroita

200 g savunmakuista sulatejuustoa

1-2 valkosipulinkynttä

1 rkl tuoretta rosmariinia

2 rkl voita

2 dl kuivaa valkoviiniä

8 dl vettä (ehkä 7 dl on riittävä)

4 rkl kantarellifondia

3 rkl vaaleaa Maizena -suurustetta + 1 dl vettä

3-4 rkl hienonnettua ruohosipulia

Puhdista sienet ja paloittele suuremmat pienemmiksi paloiksi. Kuori tarvittaessa sulatejuustosta tumma kuori pois ja paloittele juusto. Hmmm, tässä oli ihan selkeää ottaa paksu vahamainen kuori pois, mutta vielä sen jälkeenkin juustoa ympäröi ruskea ohut kuori. Kuori oli tiukassa, eikä oikein irronnut. Maistoin sitä, sen pystyi syömään, joten en sitten ottanut sitä pois. Vielä.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Hienonna rosmariini. Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet, valkosipuli ja rosmariini. Paista 3-5 minuuttia, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut. Lisää valkoviini. Anna kiehua pari minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja fondi. Minulla oli kasvisfondia, sopi varsin hyvin. Lisää savujuustopalat. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.

Ruskeat kuorisuikaleet eivät kuitenkaan keittoon liuenneet, joten pihdeillä niitä sitten poimin pois. Että näin. Mikä sitten olisi ollut yksinkertaisempaa?

Sekoita Maizena -suurus ja vesitilkka tasaiseksi. Kaada seos ohuena nauhana keiton joukkoon, kiehauta ja keitä pari minuuttia. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Soseuta keitto sileäksi sauva- tai tehosekoittimella. Hienonna tarjolle laitettaessa keiton päälle ruohosipulia.

Oih, mikä maku! Keitossa maistui syksy ja metsä. Sekä savu. Makuun ihastuin, mutta rakenteeseen en ollut niin tyytyväinen. Keitto jäi hivenen litkuksi, joten ehkäpä vaikka desi vähemmän nestettä, niin se ois sitten siinä.

Perheviikonloppu Turussa

Nuorin tyttäreni odottaa esikoistaan, eikä enää mielellään matkusta tunteja autossa, siispä lähdin perheviikonlopun viettoon hänen ja puolisonsa luo Turkuun. Mukana viikonlopun vietossa myös sisareni perhettä. Lauantaille olimme varanneet aikaa yhteiseen ravintolaillalliseen, mutta perjantain vietimme kotioloissa tyttäreni hoitaessa kokkailun. Ja kun hän kokkaa, on tiedossa herkkua! Niin myös tälläkin kerralla.

Ajelin Turkuun työpäivän jälkeen suoraan Helsingistä ja saapuessani perille, alkupaloja juuri nostettiin pöytään. Täydellinen ajoitus!

Vuohenjuustoleipäset

patonkia

vuohenjuustoa (pötkö)

cashew-pähkinöitä

sipulia

kevätsipulia

tumma balsamikastike

Voitele patonkiviipaleet kevyesti oliiviöljyllä ja paahda hetki 175 asteisessa uunissa. Viipaloi sipulia patonkiviipaleiden päälle, lisää vuohenjuustosiivut ja koristele murskatuilla pähkinöillä. Paista 175 asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa ja pinta hivenen ruskistuu. Viimeistele leipäset tuoreella kevätsipulisilpulla ja tummalla balsamikastikkeella.

Oi mitä herkkua leipäset olivatkaan! Lautanen hupeni tyhjäksi tuota pikaa, joten oli aika siirtyä pizzantekoon. Tyttäreni ei harrasta tarkkaa reseptiikkaa, mutta oikein pinnisteli tällä kertaa, että sain ohjeet kirjattua.

Pizzataikina

1 dl vettä

1 tl kuivahiivaa

1 rkl öljyä

suolaa

1½ dl durumvehnäjauhoja

½ dl vehnäjauhoja

Liota kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää öljy ja suola. Sekoita jauhot mukaan vaikkapa puuhaarukkaa käyttäen. Käsiä taikinaan ei tarvitse upottaa! Kohota taikina lämpimässä (esim. vesihauteessa) ja peitettynä noin kaksinkertaiseksi.

Kauli taikina mahdollisimman ohueksi, käytä (durum)jauhoja tarpeen mukaan ja lisää täytteet. Tässä parikin vaihtoehtoa.

Brie-pistaasitäyte

vajaa prk (125 g) creme fraichea

½ -1 sipuli

125 g briejuustoa

suolaa, mustapippurirouhetta

Pinnalle paistamisen jälkeen

75 g murskattuja pistaasipähkinöitä

1 kevätsipulivarsi

Levitä creme fraiche pizzapohjan päälle, sekä kuullotettu sipuli ja briejuustonokareet. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Paista 200 asteisessa kiertoilmauunissa noin 12 minuuttia, kunnes pinta on sopivasti ruskistunut. Kypsän pizzan päälle ripottele murskattuja pistaasipähkinöitä ja silputtua kevätsipulia.

Pizza oli hyvää, mutta mietimme, että sipulin voisi karamellisoida kunnolla, niin makua tulisi enemmän.

Prosciutto - Peltolan Blue -täyte

vajaa prk (125 g) creme fraichea

100 g prosciutto -ilmakuivattua kinkkua

noin 70 g Peltola Blue -juustoa

mustapippurirouhetta

Levitä ranskankerma pizzapohjalle. Paloittele kinkku ja murustele juusto, ripottele ne pizzapohjalle. Mausta mustapippurilla. Suolaa et tarvitse, koska sekä kinkku, että juusto ovat suolaisia. Paista 200 asteisesssa kiertoilmauunissa noin 12 minuuttia, kunnes  pinta on sopivasti ruskistunut. Kiertoilmalla saat pizzasta mukavan rapeaa.

Tyttäreni pyysi mainitsemaan, että kaikkia "kiellettyjäkin" ruoka-aineita voi raskaana oleva käyttää, kun niitä kypsennetään ja kuumennetaan tarpeeksi! Perheneuvoston ehdottomaksi suosikiksi nousi tämä jälkimmäinen pizza! Siskon tytär sanoi, että ei ole koskaan syönyt näin hyvää pizzaa. Samaa mieltä!

Lauantai sujui kaupungilla hengaillen. Illallispöytä oli varattu vasta klo 18, joten väistämättä jonkinmoinen lounas oli tarpeen. Söimme sitten jonkinmoisen......

Yhtäkkiä oli valtavan vaikeaa päättää, mihin menisimme ja oikeastaan Shamrockcafe ei ollut sieltä ilmeisimmästä päästä, vaan enemmänkin epätoivoisimmasta. Nälkä kolkutteli jo melko kuuluvasti. Nettisivujen mukaan rento ruokailu- ja villi menopaikka kaupungin parhaalla paikalla. Ruuassa ja palvelussa ei ole moitteen sijaa, mutta siisteydessä on! Edellisen illan villeyden jäljiltä oli nyt vaikkapa lasinsirut tuolilta korjaamatta. Onneksi seurueessamme ollut lapsi ei ollut vielä syntynyt!

No kitinät sikseen ja syömään. Emmehän olleet tulleet viihtymään, vaan taltuttamaan hiipivää nälkäkiukkua. Popcornit alkunaposteluun oli kiva juttu, nopeasti ne hupenivatkin.

Tyttäreni todellakin söi kahden edestä! Lounaaksi siis Cheese&Bacon -burgeri (nelisen tuntia ennen illallista), talon oma burgerpihvi (200 g), rapeaa pekonia, Shamrockin majoneesia, maustekurkkua, punasipulia, tomaattia, salaattia, cheddarjuustoa sekä RANSKALAISET PERUNAT (15,50 €).

No, mitäpä tässä tyttären annosta kovin sormella osoittelemaan, sillä ei meidän muidenkaan nacholautanen mitenkään pikkunälkään tarkoitettu ollut! Nachos Chicken (12,90 €), kanaa, nachoja, quesoa, tuoretomaattisalsaa, creme fraichea, avocadoa ja parmesaania. En todellakaan kyennyt syömään tätä annosta kokonaan. Kanapalat olivat jotenkin vähän aneemisen oloisia. Itse olisin paistanut niihin mukavan rapsakkaat ja maistuvat pinnat. Muuten ihan ok. Nälkä ainakin lähti!

Kaupunkihengailu jatkui hitaalla käyskentelyllä Aurajoen rannalla sekä viinilasillisella Tårgetissa.

Tårget on tuttu aikaisemmalta Turku-visiitiltä, mutta en ollut edes tiennyt siellä olevasta erillisestä viinihuoneesta. Sinne!

Tårgetin listalta löytyi mukavasti myös alkoholittomia drinkkejä eli mocktaileja. Tässä Rowan Atkinsson (7 €),  karpaloa, pihlajanmarjaa ja rosmariinia.

Ravintolan sisustus hiveli silmääni, pidimme paikasta erittäin paljon, joten tänne tullaan kyllä uudelleen.

Illalliselle olimme varanneet pöydän Blankosta, joka on hiljattain avautunut uudelleen kiinteistön remontin jälkeen. Tyttäreni muutettua aikoinaan Turkuun, oli Blanko suosikkiravintolamme ja päätimme nyt käydä porukalla sen uudelleen testaamassa. Vanhat suosikit löytyivät yhä ruokalistalta!

Ravintola on melko sokkeloinen, mutta viihtyisä. Suosittu ja meluisa, mutta viihtyisä. Pöytä on todellakin syytä varata! Henkilökunta on rentoa ja ystävällistä, ruoka hyvää, sisustus kaunista.

Ruokavalinnoissa kuuden hengen seurueellamme ei juuri hajontaa ollut. Katsotaanpa, mitä söimme.

Friteerattuja tiikerirapuja, sitruunadippiä ja salaattia (13 €).

Sesam-kampasimpukoita, wontonsalaattia, mangoa, papaijaa, sitruunamajoneesia (13 €).

Lehtipihvi, dippiperunoita, fetasalaattia, paprikavoita (24 €).

Sekä harmillisen epätarkka kuva ravintolan klassikkoannoksesta Blankon lammaspastasta. Lampaan sisäfilettä, punaista pestoa, rucolaa (21 €).

Juomapuolesta sen verran, että sattumoisin kohdallemme osui aivan taivaallinen malbec Argentiinasta. Navarro Correas Reserve Malbec 2016 löytyi myös suureksi iloksemme Alkon tilausvalikoimasta (16,30 € Alkossa, 39 € ravintolassa), mutta myymäläsaatavuus on ainakin tällä hetkellä valitettavan heikko, joten heti reissun jälkeen kävimme siskoni kanssa hamstraamassa tätä Helsingistä Arkadian myymälästä. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, pippurinen herkku Mendozan alueelta.

Blanko tarjosi parastaan ja lunasti jälleen paikkansa suosikkiravintoloidemme joukossa, jos nyt koskaan oli sitä paikkaa edes menettänytkään! Turku vaan on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joten mielellään aina valitsee uutta, mutta nyt oli tuttua ja turvallista. Täydellistä. Ruoka, tunnelma, seura, kaikki.

Loppuun vielä "pakollinen" kirpparikäynti. Mimmin Kirppis Skanssin lähellä oli pökerryttävän suuri ja sokkeloinen. Välillä oli oikeasti tunne, että en enää koskaan löydä täältä ulos! Kävi kuitenkin semmoinen ihme, että vaikka tavaraa oli hillittömät määrät, niin sivupersoonani Happyhamster käveli rakennuksesta ulos ilman ostoksia. Tämäkin siis on mahdollista!

Makeaa viikonloppua!

Banoffee on yksi suosikkini jälkiruokien joukossa. Helppoa valmistaa ja aivan äärettömän herkullista. Aikaisempi kokeiluni löytyy täältä, klik. Perinteisesti annosmaljassa tarjottavaa, kermavaahdolla kuorrutettua herkkua lähestytään nyt vähän eri kulmasta.

Banoffeepalat

Kodin Kuvalehti

100 g voita

2 banaania

2 dl sokeria 

½ dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)

1 rkl sitruunamehua

4 kananmunaa

7 (100 g) Digestive-keksiä

3 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Päälle

1 prk (397 g) karamellisoitua maitotiivistettä eli dulce de lechea

1-2 dl kuivattuja banaanilastuja

2-3 Digestive-keksiä

Karamellisoidun maitotiivisteen käyttö oli minulle uutta. Mistä se edes paikallisen Prisman hyllyiltä löytyisi? Pienen tutkimusmatkailun jälkeen purkki osui silmiin kookosmaitojen ja -kermojen viereltä. Nyt sinäkin tiedät, mille hyllylle suunnistat!

Sulata voi kattilassa ja nosta pois liedeltä. Murskaa banaanit ja lisää ne voisulaan. Lisää sokeri, öljy ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Lisää seuraavaksi kananmunat ja vatkaa vispilällä taikina tasaiseksi.

Murenna keksit, sekoita ne yhteen muiden kuivien aineiden kanssa ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina neliskulmaiseen (20x30 cm) vuokaan.

Lusikoi päälle dulce de leche nokareina ja vetäise päältä veitsellä niin, että ne osittain sekoittuvat taikinaan.

Ripottele banaanilastuja ja murennettuja keksejä taikinan päälle. Paista 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tai vähän pidempään, uunit ovat yksilöllisiä, minä paistoin vielä 5 minuuttia ekstraa.

Ja onhan tämä hyvää. Ja MAKEAA! Pieni pala riittää mainiosti, joten sanoisin, että tästä tulee ainakin 10 palaa. Helposti ja nopeasti makeaa herkkua suuremmallekin porukalle.

Ja selkeä syksyn merkki. Ensimmäiset loppuun poltetut kruunukynttilän jämät. Vaikka periaatteessa poltan kynttilöitä läpi vuoden, varsinkin mökillä, niin nyt alkamassa varsinainen sesonki, jolloin kynttilät palavat lähes päivittäin.