Jouluaatonaattoiltaa Turussa tyttären perheen luona viettäen, kun vuoden ikäinen pikkumies on vetäytynyt yöunille, onkin mainio hetki muistella kesäistä hellepäivää. Turussa, tietty.
Pitkään kesti, useamman vuoden, että tyttäreni kanssa saimme varattua pöydän alkuvuodesta 2014 avatusta Turun
Kaskis -ravintolasta. Ihan niin pitkään ei sentään mennyt tämän blogijutun kirjoittamisessa, ei puolta vuottakaan!
Helteinen heinäkuun loppu, toinen lomaviikkoni, jolloin erityisesti keskityttiin herkutteluun. Ja suuntana Turku. Food&Wine, mutta ensin Kaskis.
Olimme onnistuneet saamaan pöydän heti ravintolan avautumisaikaan. Ulkopuolella oli jo muitakin innokkaita illastajia odottamassa. Ja miksi tänne pääsy on kestänyt näin kauan? Vaikka käyn Turussa melko usein, en kuitenkaan pysty ennakoimaan reissujani viikkojen tai jopa kuukausien päähän. Siksi pöytääkään ei voi varata riittävän ajoissa. Ja sitten kun ajankohta olisi selvillä, on ravintola jo täynnä. Vaan nyt asiaan!
Helteisestä säästä huolimatta, emme jääneet hauskasti vanhoilla ovilla somistetulle terassille, vaan halusimme sisätiloihin.
Sisustus oli selkeä, silmääni miellyttävä, mutta hivenen ahdas. Viereiseen pöytään ei montaa senttiä ollut matkaa. Päätimme, että se ei meitä häiritse.
Menu oli simppeli. Neljä, viisi tai kuusi ruokalajia. Päädyimme viiteen, normiviinipaketilla.
Samppanjalla aloitimme. Toki, olihan tämä juhlahetki! Pitkään ja hartaasti odotettu. On onni omistaa tytär, joka kanssani jakaa tämä suuren rakkauden ruokaan.
Champagne Autréau Brut Réserve Grand Cru on maahantuojan sanojen mukaan hienostunut ja tasapainoinen chardonnayn ja pinot noirin liitto. Kumpaakin rypälettä on tässä käytetty saman verran 50/50. Paahteinen, hieman hasselpähkinäinen ja runsaan hedelmäinen tuoksu. Runsas maku on kehittynyt ja sen aromimaailma seuraa tuoksua. Juoma, joka kannattaa muistaa. Lisää Autréaun viinitilasta, jonka suvun juuret on jäljitetty aina vuoteen 1670 saakka, voit lukea maahantuojan sivuilta,
klik.
Ennen menun varsinaisia ruokalajeja saimme maisteltavaksemme pienen keittiön tervehdyksen tai snacksin, kuten he itse tätä kutsuivat. Punajuurta, kirsikkaa ja raparperia.
Ensimmäinen viinimme oli Alkonkin valikoimista löytyvä
Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Feinherb 2018 (15,80 €) Saksan Moselista. Puolimakea, hapokas, karviaismainen, persikkainen, hedelmäinen.
Ensimmäinen annos oli Kaskiksen nimikkoannos, kalaympyrä, jota on tarjottu alusta alkaen ja jonka koostumus vaihtelee sesonkien mukaan. Nyt lautaselta löytyi chevicheä ahvenanmaalaisesta kirjolohesta, jalopenokreemiä, kyssäkaalia, avomaan kurkkua, karviaista sekä gazpacholiemikastiketta, jossa lohenmätiä.
Leivät olivat hauskasti tarjolla jyväpedillä. Tämä tarjoiluidea olisi helppo toteuttaa myös kotioloissa.
Toinen viinimme oli espanjalainen
Anadigna Albariño. Sitrusta, hentoa yrttisyyttä ja mineraalisuutta.
Ja toinen alkuruokamme oli kesäkeitto, mutta millainen kesäkeitto! Varhaisperunaa, paahdettua porkkanaa, haudutettua hernettä, kylmäsavustettua mätiä. Liemenä kalaliemi. Tämä oli niin huikea, että vieläkin kaiholla muistelemme!
Pieropanin Soave Classicoon olen nyt viimeisen vuoden aikana törmännyt yllättävän monta kertaa. Viime vuonna Tampereella sekä Periscopen, että Kajon viinisuosituksissa. Ja löytyyhän tämä juoma myös Alkon valikoimista, niin voi jokainen itse testata, että mitä löytyy suosion takaa. Alkossa tämä kuiva, hapokas, sitruksinen, omenainen ja kukkainen Italian venetolainen maksaa 16,99 €.
Kolmas ruokalajimme oli Kaskiksen versio ranskalaisesta klassikkoruoka ratatouillesta. Miedosti kuivattua tomaattia, paahdettua munakoisoa, tomaatti-oreganolientä.
Tuulettimista ja avoinaisista ovista huolimatta helteisen illan kuumuus oli käsinkosketeltavaa. Viuhkalle siis todellakin oli käyttöä! Emmekä olleet todellakaan ainoat viuhkanlöyhyttelijät, sillä useammassakin pöydässä niitä käytettiin. Jopa yhdellä herralla oli oma viuhkansa, mutta eipä tämä varmaan mikään sukupuolisidonnainen asia olekaan!
Varsinainen pääruoka oli lihaa ja koska tyttäreni ei voi nauttia punaviiniä, maistelimme pöydässämme myös valkoista vaihtoehtoa. Italian Toscanasta tuleva
Guado al Melo Rute löytyy myös Alkon valikoimista (26,80 €). Tämän vivahteikkaan ja kehittyneen viinin valmistuksessa on käytetty Cabernet Sauvignon ja Merlot -rypäleitä. Täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, vaniljainen, pippurinen.
Valkoinen vaihtoehto tuli puolestaan Espanjasta, Somontanon alueelta.
Enate Chardonnay 234 on kuiva, kypsän sitruksinen, persikkainen, trooppisen hedelmäinen, hennon mausteinen, mineraalinen.
Pääruokana kotimaista naudan sisäfileetä, Lindrothin puutarhan sipuleita, sipulipyreetä, paahdettua purjoa, pinaattilettu ja kastikkeena härän luista paahdettu kastike.
Jälkiruualle saimme viiniksi ihastuttavan ja kevyesti pirskahtelevan italialaisen La Spinetta Bricco Quaglia Moscato d'Astin. Kevyet alkoholit 4,5% ja jytkyt sokerit 145,7 grammaa litrassa. Tuotteesta ja tuottajasta löydät lisää tietoa täältä,
klik. Valitettavasti suomeksi ei löytynyt mitään, ei edes maahantuojatietoja, mikä tarkoittanee sitä, että ravintola on hankkinut viinin itse.
Jälkiruoka kruunaa onnistuneen illallisen. Niin myös nyt. Ja miten kaunis annos olikaan! Kuusenkerkkämousse, kotimaisia mansikoita Paraisilta, kuusenkerkkää, ketunleipää.
Huikea viiden ruokalajin illallinen. Jälkeenpäin ihmettelimme, että miksi tyydyimme viiteen, kun kuuteenkin olisi ollut mahdollisuus! Ehkä meillä oli joku ohikiitävä säästäväisyyshetkemme, vaikka kuudes ruokalaji viineineen ei olisikaan maksanut lisää kuin 8 euroa..... Eipä niitä lantteja säästössäkään näy olevan! Ei kummallakaan.
