Sitruunainen sunnuntai

Silmiini oli osunut ohje sitruunakekseistä. Itse asiassa useammistakin. Pehmeistä ja vähän sitkeistä sitruunakekseistä. Halusin niin kovasti tehdä niitä! Vaan onko mitään järkeä tehdä niitä vain itselle? Tunnen niin itseni, söisin koko satsin muutamassa päivässä. Ei järjen hiventä, mutta kun pakko oli päästä niitä tekemään, niin ajattelinkin viedä keksit toimistolle yllätykseksi.  Siispä keksien tekoon talvisen sunnuntain ratoksi.

Sitkeät sitruunakeksit

meilläkotona.fi

35 kpl (minä sain 48 kpl)

7 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

½ tl leivinjauhetta

250 g voita

4 dl sokeria

1 muna

½ tl vaniljauutetta (valinnainen)

1 luomusitruunan kuori raastettuna

4 rkl sitruunamehua (tuli tuosta yhdestä sitruunasta)

Lisäksi

½ dl sokeria keksien pinnalle

Voita ja sokeria, pakko tulla hyvää! Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi, lisää muna ja vatkaa hyvin.

Pese sitruuna kuumalla vedellä huolellisesti (vaikka olisikin luomu) ja raasta kuori voi-sokerivaahdon joukkoon. Kuvassa ehdottomasti paras ikinä raastin tähän puuhaan! Purista sitruunan mehu joukkoon ja lisää vaniljauute.

Sekoita keskenään jauhot, sooda ja leivinjauhe. Lisää seos voi-sokerivaahtoon ja sekoita tasaiseksi.

Ota taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia nokareita ja pyörittele ne palloiksi. Pyöritä vielä lautasella, jossa on sokeria. Laita leivinpaperille ja litistä hieman. Jätä kekseille vähän kohoamisvaraa ja paista 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Kuten kuvasta näkyy, älä ihmettele, sillä keksien väri ei juurikaan paiston aikana muutu, mutta ei tarvitsekaan, sillä silloin ne pysyvät sitkeinä ja vähän kosteina.

Äh, miten hyviä. Liian hyviä. Minä niin kerään pisteet kotiin toimistolla! Tosin näistä ei tullut lainkaan sen näköisiä, mitä ohjeessa. Seuraavaa kertaa ajatellen pitää muistaa, että litistää taikinapalloja hieman vähemmän. Silloin sisus pysyy vieläkin kosteampana, nämä omat tekeleeni olivat ehkä liian littania.

Mutta hyvin tekivät kauppansa! Ei mennyt kuin hetki, kun nämä lähes viisikymmentä keksiä olivat kadonneet parempiin suihin. Ja mikä parasta, eivät siis kertyneet meikäläisen vyötärölle!

Melkein tipattoman tammikuun soppa

Aloitetaan tämä juttu viinillä. Viinillä, koska on tammikuu. Tipaton tammikuu. Noh, minun tammikuuni oli tässä mielessä vain 19 päivän mittainen. Ensikertalaisena selvisin vähemmällä.... Tammikuuhan on perinteisesti erilaisten ryhtiliikkeiden kuningaskuukausi. Ollaan tipattomilla, hiilarittomilla, laihdutetaan, aloitetaan uusia harrastuksia, tehdään hyviä lupauksia ja päätöksiä, huhkitaan hulluna saleilla ja laduilla. Eikä siinä mitään, jokainen toimii tavallaan, mutta pakko myöntää, että välillä nämä tammikuiset ehdottomuudet hymyilyttävät, varsinkin helmikuun alkupuolella..... Me ihmiset emme ole kovin pitkäjänteistä porukkaa. Olen minäkin päätöksiä tehnyt. Olen vaikkapa nyt päättänyt, että syön ensimmäisen ravintolaillallisen vasta helmikuun puolessa välissä, kun laivalla juhlistamme ystäväni syntymäpäivää. Siihen asti kokkaan herkkuja kotona, tyhjennän pakastinta ja siinä sivussa säästyy rahaakin. Ja tässä samalla kirjoittaessani muistan, että olenkin menossa ensi viikolla illalla ulos syömään, mutta koska se ei tapahdu omalla rahalla, niin sitä ei lasketa! Ensimmäinen poikkeus.... Tämmöistä lipsumista se elämä on, ihan kaiken kanssa!

Mutta palatkaamme tipattoman tammikuun katkaisseeseen viiniin. Mayu Reserva Carménère 2015 (14,49 €), 100% lajikeviini Chilestä. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, karpalohilloinen, kevyen paprikainen, mausteinen, lämmin. Mehevä ja hilloinen, ehkä jopa hivenen liiankin hilloinen omaan makuuni. Viini -lehti antaa upeat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu sekä luonteikkaaksi, että myös edulliseksi ostoksesi. Suosituksena aromikkaat, grillatut lihat. Ei siis ihan mikään lipittelyviini, vaan kaipaa ruuan kaverikseen. Siispä sitä ruokaa tekemään!

Poro on parasta, niin sanotaan ja pakastimestani sitä löytyy. Hyvinkään Rekon kautta olen parina talvena poroa hankkinut ja sitten sitä pihtailen, kuin kalleinta aarrettani. Pelkään, että seuraavaa mahdollisuutta tilaamiseen ei tule ja näin ollen vetkutan ja vetkutan kokkailuun ryhtymistä. Vaan seuraava kerta tulee, nyt siis jo kolmas kerta, kun tilaus on laitettu vetämään. Eli nyt viimeistään on otettava työn alle uudet herkulliset pororeseptit.

Käristelelihaa näkyi löytyvän parikin pakettia, joten siitä aloitetaan. Perinteinen poronkäristys on herkkua, mutta mieli teki kokeilla jotain muuta. Erinäisten kyselyjen ja googlailujen johdosta päädyin keittoon.

Lapin ukon keitto

Deliporo.fi
4-6 annosta

700 g poronkäristyslihaa

1 tl suolaa

150 g sipulia

7½ dl vettä

1 lihaliemikuutio

500 g perunasuikaleita

500 g kasvissuikaleita

250 g viherpippurisulatejuustoa (Koskenlaskija)

2½ dl kermaa

1 dl persiljasilppua

rakuunaa

ruohosipulia

Valmiiksi pilkotut pakastekeittokasvikset olin hankkinut Riihimäen Rekosta suoraan tuottajalta (valitettavasti en vaan muista nimeään) ja on sanottava, että tuote on niin onnistunut, että hankkisin sitä jatkossakin, jos vaan tulee tarjolle. Perunana puikulaa, jonka vedin suikaleiksi monitoimikoneella.

Ruskista liha pannulla ja kuullota pilkottu sipuli. Lisää suola käristykseen. Siirrä liha ja sipulit kattilaan. Tai mikäänhän ei estä ruskistamasta kattilassa, niin säästyy vähän tiskiltäkin. Lisää kattilaan lihaliemi, perunat ja kasvikset.

Ohjeessa sanottiin, että juusto sulatettaisiin erikseen kermaan ja vasta sitten kaadettaisiin kattilaan. Mietin siinä, että ei mikään kunnon lapin äijä tai ukko ala erikseen kerman kanssa läträämään ja juustoja siinä sulattelemaan, joten nakkasin kaikki ainekset kerralla mukaan. Juustoa sentään vähän pilkoin. Hyvin meni.

Kun perunat sun muut ovat kypsiä (tähän meni ehkä 10-15 minuuttia) pyöräytetään sekaan ruohosipulia ja rakuunaa maun mukaan. Nämä minulla olivat kuivattuina. Keitto viimeistellään ja annokset koristellaan tuoreella persiljasilpulla.

Ihan älyttömän hyvää! Aivan täydellinen talvisoppa, ei tätä suotta ole kehuttu, eikä tarvitse Lappiin asti matkustaa, kun voi tehdä itse.

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Maannos

Ravintola, jonka ideologiassa korostuu suomalaisuus, kestävä kehitys, innovointi ja ekologisuus. Näin Kitchen&Bar by Maannos kuvaillaan nettisivuillaan. Ravintola on ollut jo viime vuoden huhtikuusta saakka avoinna, mutta vasta nyt, perjantain ja tilipäivän kunniaksi, päädyin sinne lounaalle.

Maannos -sana tarkoittaa maaperän hedelmällistä pintakerrosta, sillä kuvataan ravintolan omaa ammatillista maaperää, josta ruokaideologia kumpuaa. Ravintolan raaka-aineista 90 % tulee Suomesta ja ruokalista seuraa tiiviisti sesonkeja, esimerkiksi runsaasti villiyrttejä kesäkaudella, mutta toki satokauden antimia säilötään myös talvikauden varalle. Hauska esimerkki on mielestäni se, että kun Suomessa pippuri ei kasva, niin sitä ei myöskään ravintolassa käytetä! Näin luin eräästä ravintolaa esittelevästä jutusta.

Ihastuin ravintolan sisustukseen. Valaisimet, ikkunat, rosoiset tiiliseinät, astiat, aivan kaikki miellyttivät silmääni.

Lounasaikaan on tarjolla päivittäin vaihtuva vaihtoehto (12,50 €) sekä viikon lounas (14,50 €) kahdella vaihtoehdolla. Lounaan hintaan sisältyy leipä, keitto ja kahvi.

Leipä ja sen kanssa tarjolla ollut vaahdotettu voi olivat herkkua ja pieni keittoannos oikein oiva ruokahalun herättäjä. Nyt tarjolla oli palsternakkakeittoa.

Valitsin viikon lounaista paistettua siikaa, maa-artisokkarisottoa Gobbasin vehnästä ja paahdettua maa-artisokkaa. En erityisemmin pidä siitä, että vehnä- tai ohrattolisukkeista puhutaan risottona, koska eiväthän ne nyt ole mitään risottoa nähneetkään! Itse hivenen ohjauduin harhaan, kun noteerasin vain sanan maa-artisokkarisotto. Pääsin tästä hairahduksesta kuitenkin yli, kun annos paljastui todella herkulliseksi ja taidokkaasti valmistetuksi. Enää en rutissut melko korkeasta lounashinnastakaan, sillä tämän tason ruuasta sen mielellään maksaa. Ainakin tilipäivänä.

Manna, leipomohelmi Turussa

Vietin viikonlopun Turussa mummuhommissa. Tyttärenpoikani on nyt kuusiviikkoinen ihanuus, joten kun kutsu kävi, ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, vaan kiiruhdin paikalle. Niin pieni ihminen ja niin paljon puuhaa, että kokkailut jäivät tällä kertaa vähemmälle. Pikaisesti pyöräyttelimme karitsapullia ja paahdoimme punajuuria uunissa, siinä se oli. Syömään sentään ehdimme katetun pöydän ääreen, tyttäreni sanoikin sen olleen hänellä ensimmäinen kerta pojan syntymän jälkeen! Olin myös ottanut neuletyön mukaan, mutta siellä se matkakassissa pysyi koko viikonlopun, kuten myös iltalukemiset. Niin se vaan meni, että kun pikkupoitsu nukahti iltakahdeksalta, niin me muut teimme saman tunnin kuluttua...... Vauvaperhe-elämää.

Päiväunikärryttelyjen yhteydessä kävimme herkuttelemassa leipomo Mannassa, joka on kyllä ihan superlöytö! Tyttäreni oli paikkaan hiljattain tutustunut ja halusi minut sinne viedä. Hyvä, että vei!

Minä haluan uskoa kivijalkaliikkeiden uuteen nousuun ja kukoistukseen. Manna sijaitsee minun käsitykseni mukaan hivenen sivussa ja ulospäin hyvinkin vaatimattomassa rakennuksessa, mutta ovi kävi kyllä sellaiseen tahtiin ja lähes jatkuvasti oli asiakkaita jonossa noutamassa leipiä tai kakkuja, että ei voi muuta kuin onnitella. Tämä alkuvuodesta 2018 avattu viehättävä leipomo-kahvila on kyllä paikkansa ja asiakkaansa löytänyt!

Valinnan vaikeus iski, kun näin vitriinin sisällön! Olisin halunnut tuon, tuon ja tuon. Leivoksia, pullia, leipiä. Vieläkin harmittelen, että en ostanut yhtäkään leipää kotiinviemiseksi! Onneksi on enää kaksi viikkoa ristiäisiin, niin pääsen tänne uudemman kerran.

Ensimmäisellä kierroksella nautimme suolaista ja makeaa. Totta, vedimme täällä todellakin KAKSI kierrosta ja ostimme vielä suklaakeksejä kotiin kahvin kera nautittavaksi.

Suolainen piirakka oli herkkua, fetaa ja pinaattia, mutta makeat veivät kielen! Vasemmalla kinuski-suklaatartaletti suolakiteillä ja oikealla manteli-suklaatartaletti karamellipannacotalla. Kummankin hinta 4,50 €. Ja katsokaa, miten kauniita nämä ihanuudet ovat!

Hyvin maistui, sopuisasti jaoimme annokset ja huokailimme, miten hyvää kaikki oli. Vauva veteli tyytyväisenä sikeitä vaunuissa vierellämme. Täydellinen iltapäiväkahvitteluhetki.

Mutta kun mikään ei riitä,  pitää santsata. Minulle mustikka-macaron (1,20 €) ja tyttärelle uusinta manteli-suklaatartaletista. Sekä kotiin vielä se pussillinen suklaakeksejä. Niistä ei ole edes kuvia!

Ja tämä kuva on puolestaan tyttäreni edelliseltä käynniltä. Porkkanakakkua kehuttiin ylitsevuotavasti! Hmmm, silloinkin on viety kotiin suklaakeksejä...... Ettei vaan tulisi tapa!

Makeaa mahan täydeltä, joten syytäkin oli vielä heittää vähän reipasta ulkoilulenkkiä Aurajoen rantamilla. Manna, minä tulen takaisin!

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Krog 16

Krog 16 on melko uusi, vasta reilun vuoden ikäinen bistro Munkkisaaressa. Ravintola on kaikille avoin lounasaikaan ja iltaisin se on varattavissa yksityiskäyttöön. Ravintola sijaitsee aivan tällä hetkellä rakennustyömaana olevan Telakkarannan alueen vieressä. 

Työkavereideni keskuudessa Krog 16 on ollut erittäin suosittu, mutta minä vierailin tässä modernin skandinaaviseksi ravintolaksi itsensä luokittelevassa paikassa vasta ensimmäistä kertaa. Keittiö tarjoilee skandinaavisia klassikoita omalla twistillään tuoden lisäksi vivahteita Ranskasta ja Espanjasta. Arkisin on tarjolla siis lounasta, pari vaihtoehtoa ja viikon keitto, sekä kolmen ruokalajin päivämenu. Mikäli ymmärsin oikein, pitää tuo päivämenu varata etukäteen ja minimissään 6 henkilölle, mutta ehkä on vielä hyvä ravintolasta tarkistaa, että onko näin.

Lounas tarjoillaan klo 11-14 ja se sisältää salaattipöydän, tuoreen leivän, pääruuan pöytään tarjoiltuna (paitsi keitto itsepalveluna), kahvin/teen ja makean. Vaan mepä emme tienneet makean sisältyvän hintaan, joten se jäi syömättä. Noh, tiedänpähän seuraavalla kerralla!

Salaattipöydästä löytyi kolmea eri salaattia. Vihreitä salaatteja ja vaaleaa balsamicoa, sitten tomaatteja, murustettua fetaa, kalamata-oliiveja, kaprista, marinoitua latva-artisokkaa ja oregano-vinegretteä ja vielä kolmanneksi kidney-papuja, pastaa, soijapapuja, tuoreita yrttejä ja romesco-dressingiä. Sekä ihan törkeän hyvää leipää!

Pääruuaksi valitsin klassisen lasagnen (12,50 €), jonka kanssa tarjottiin aivan käsittämätttömän hyvää pikkelöityä punasipulia sekä rucolaa ja worchester-majoneesia. Niin salaatit, kuin pääruokakin olivat todella maukkaita. 

Ja jos pidin ruuasta, niin pidin kovasti myös ravintolan sisustuksesta. Paikka oli vaan niin täynnä asiakkaita, että en kuvia tohtinut ottaa. Ehkä seuraavalla kerralla, sillä seuraava kerta toden totta tulee. Nyt kun olen kerran päässyt paikalle!

 

Okonomiyakia muurikalla

Lunta tupruttaa, maisema on täydellinen postikortti talven ihmemaasta ja kesän lapsi kaipaa kevättä. Myönnän, että lumitöistä huolimatta ulkona näyttää todella kauniilta, mutta silti..... Onneksi on viime kesältä, loppukesältä, lähes syksyltä, jäänyt kirjoittamatta muutamien mökkiviikonloppujen kokkailuista. Lohduttaudun nyt niillä ja haaveilen valon lisääntymisestä.

Minusta on hauskaa kestitä mökkivieraita ja kokeilla tuttujen ja turvallisten ruokien lisäksi jotain erilaista. Sellainen oli nyt aamiaiseksi muurikalla paistettu japanilainen munakaslettu okonomiyaki. Oikein porukalla hitaasti harjoiteltiin sen sujuvaa lausumista. Muurikka on mainio keksintö. Jo kuutisen kesää olen valmistanut sillä mökkiterassilla oikeastaan kaikki ateriat. Aamiaisesta yögrillailuihin. Ihan paras ostos!

Japanilainen munakaslettu okonomiyaki

Soppa365

4-8 annosta

1 l varhaiskaalia silputtuna

2 dl ruohosipulia hienonnettuna

1 dl seesaminsiemeniä

4 isoa kananmunaa

1 rkl vettä

1 tl suolaa (tai 1 rkl soijakastiketta)

Lisäksi

rypsiöljyä paistamiseen

2 dl majoneesia

½ rkl sriracha-kastiketta

Kastike okonomiyakeille

2 rkl worcestershirekastiketta

1 rkl juoksevaa hunajaa tai siirappia

1 rkl soijakastiketta

2 tl inkivääriä raastettuna

Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä. Hienonna ruohosipuli ja lisää se, sekä seesaminsiemenet kaalin joukkoon. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Lisää vesi ja suola (tai soija).

Kuumenna öljy muurikassa tai pannulla. Lisää kuumalle pannulle tirisemään pari desiä kaaliseosta. Paista muutama minuutti. Kaada päälle munakasmassaa sitomaan kaalit yhtenäiseksi letuksi. Lettu saa jäädä ohueksi. Käännä varovasti lastalla ja paista muutama minuutti toiselta puolelta.

Mausta majoneesi sriracha-kastikkeella. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Tarjoa okonomiyakit majoneesin ja kastikkeen kera. Herkkua! Kannattaa ehdottomasti kokeilla silloin, kun haluaa jotain vähän erilaista aamiaispöytään.

Helteisestä kesästä ja pitkälle syksyyn jatkuneesta lämmöstä huolimatta suosin punaviiniä oikeastaan läpi kesän. Tässä viini, josta tuli kauden suosikkini. Etiketti jää varmasti mieleen! Rabo de Galo Reserva 2017 (14,99 €) Portugalin Algarvesta.  Rypäleinä Touriga Nacional, Aragonez ja Alicante Bouschet. Kaksi jälkimmäistä aivan uusia tuttavuuksia. Täyteläinen, tanniininen, mustikkainen, tumman kirsikkainen, mokkainen, hennon suklainen, kevyen kukkainen, tamminen. Rotevaksi ja voimakkaaksi luokiteltu eli ei todellakaan mikään kepeä laituriviini, vaan grilliruokien ystävä. Ja minun ystäväni. Viini -lehti antaa vuosikerralle 2016 neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Sitä tämä todella on, huippulaatua muutamalla lantilla. Suosittelen. Kesää odotellessa tätä voi siemailla myös talvella..... Ja samalla katsella kaihoisasti näitä kesäisiä kuvia.

Pruuvi: Monikasvoinen Chile

Syksyllä tuli osallistuttua useampaankin Etiketti -lehden pruuviin. Hyvinhän niitä voi raportoida jälkeenkin päin, sillä eiväthän juomat Alkosta mihinkään katoa. Nyt matkattiin Chileen.

Ensimmäinen viinipalsta on Chileen istutettu jo vuonna 1556 Casablancan alueelle. Kirkon tarkoituksiin. Niinpä tietenkin! Laatuviinituotantokin on saanut alkunsa jo 1800 -luvun puolessa välissä, kun rikastuneet chileläiset kauppiaat toivat köynnöksiä Euroopasta. Viinityyli on nykyäänkin usein hyvin eurooppalainen. Chile on myös säästynyt tyystin Euroopassa suuria tuhoja tehneiltä viinikirvoilta, joten vanhimmat köynnökset ovat jopa 150 -vuotiaita. Chilessä on 4300 km rantaviivaa ja 23 erilaista ilmastovyöhykettä sekä myös maaperältään hyvin erilaisia alueita.

Pitkästä historiasta huolimatta Chile kehittyy viinimaana voimakkaasti. Chilessä syödään paljon merenantimia ja kasviksia, joten viinityylitkin ovat lähteneet kevyempään suuntaan ja monipuolistuneet, hilloisuutta vältetään. Myös kestävään kehitykseen panostetaan voimakkaasti, eikä torjunta-aineita käytetä.

Kaikki tuotekuvat ovat Alkon nettisivuilta.

Emiliana Organic Sparkling Brut (19,89 €) Casablancasta, rypäleinä Chardonnay ja Pinot Noir. Tuottaja on Chilen ensimmäinen luomuviinituottaja ja samalla myös maailman suurin luomuviiniviljelijä. Tuoksu oli hyvä, mutta maku suorastaan paha ja viini jotenkin takertui kurkkuun. Oliko se kunnossa? No eipä ollut ja olikin minun kaksikymmenvuotisen Etiketti -pruuvihistorian aikana ensimmäinen kerta, kun kohdalle osui korkkivikainen pullo! Eikun uutta kehiin ja pienen viiveen jälkeen pääsimme maistelemaan tätä laadukasta kuohuviiniä. Erittäin kuiva, hapokas, limettinen, viheromenainen, kevyen ananaskirsikkainen, mineraalinen, tyylikäs. Valmistettu perinteisin menetelmin, hyvät kuplat. Tykkäsin, mutta en ehkä kuitenkaan välttämättä tätä ostaisi. Tuote on syksyllä ollut tarjolla Alkon erikoiserissä, joten tätä nyt ei sitten enää ole edes saatavilla. Ei harmita. Yleensä Viini -lehden arvostelut löytyvät vain Alkon vakiovalikoiman tuotteista, mutta tämä on tehnyt poikkeuksen. Viinille on annettu kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), suositukset paistetuille kala- ja äyriäisruuille.

Valkoisista lajikkeista viljellyimpiä ovat raikas Sauvignon Blanc, muhkean trooppisen hedelmäinen Chardonnay ja Riesling. Ensimmäisessä pruuvissa maistelimmekin kolme valkoviiniä.

Montes Alpha Special Cuveé Sauvignon Blanc 2016 (18,48 €) San Antonion alueelta, aivan Casablancan lähituntumasta. Kuiva, hapokas, kypsän limettinen, keltaluumuinen, karviaismainen, kevyen tomaatinlehtinen, mineraalinen, hennon kermainen. Kypsytetty 11 kuukautta terästankeissa. Yrttinyrkki, totesi joku, eikä olisi sopivampaa määritelmää ollutkaan. Paljon yrttejä, mustaherukanlehteä, voimakas, intensiivinen, aromaattinen. Maussa paljon hedelmää, nahkea suutuntuma kaipasi ruokaa! Suosituksina ahvenet, vaalealihaiset kalat, vuohenjuusto tietenkin, sehän on klassinen makupari Sauvignon Blancin kanssa. Tilliliemessä keitetyt ravut, simpukat. Ja vaikka hivenen vieroksun uuden maailman mustaherukkapommimaisia SB -viinejä, niin hämmästytin itseni kirjoittamalla muistiinpanoihini, että oikeastaan aika kiva. Ja vielä varovainen hymynaama. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen).

Trisquel Origen Semillon 2016 (19,48 €) luomutuottajalta Curicósta. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, aromikas. Tammikypsytyksen mukanaan tuomaa hedelmäisyyttä sekä myös ruokaa kaipaavaa nahkeaa suutuntumaa. Näin ilman ruokaa en pitänyt viinistä lainkaan. Suosituksena ruokaisat salaatit, kuten kanasalaatti. Viini kestää mainiosti myös mausteita, jopa chilin. Viini löytyy Alkon tilausvalikoiman puolelta.

Lapostolle Cuveé Alexandre Chardonnay 2015 (20,61 €) Casablancasta oli oma suosikkini valkoviinien joukossa. Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, hunajameloninen, kypsän sitruksinen, kermatoffeinen, mausteinen, kevyen mineraalinen, tamminen, pitkä. Kypsytys 11 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, jotka kaikki ovat uusia. Chardonnayn kaikki miellyttävät elementit hyvin esillä. Kaunis kullankeltainen väri, ihastuttava tuoksu, pehmeä, lämmin ja hedelmäinen maku. Tammen tuoma kermatoffee selkeästi läsnä. Tässä on valkoviini, joka sopii punaviinin sijaan jopa joulupöytään kinkulle ja laatikoille. Samoin tämä sopii pienriistalle, mutta isoille riistalinnuille kerrottiin punaviinin olevan parempi vaihtoehto. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen). Viini oli ollut dekantterissa 4 tuntia. Tämä on mielenkiintoinen asia, sillä yleensä dekantointia tulee ajatelleeksi vain punaviinien yhteydessä.

Sitten punaisiin. Mikä huikea värisuora meitä odottikaan! Chilen "se juttu" on ehdottomasti Bourgognesta kotoisin oleva Carmenère -rypäle. Bourgognesta tätä rypälettä löytyy 25 hehtaarin verran, kun taas Chilessä viljelyala on 15 tuhatta hehtaaria. Maailman eniten viljelty Cabernet Sauvignon on myös Chilessä erittäin suosittu, viljelyalasta se on vallannut 35%. Muita suosittuja punaisia ovat Merlot, Pinot Noir ja hivenen tuntemattomampi Pais Maule. Let's taste! Kaikkia maistamiamme punaviinejä oli dekantoitu 4 tuntia.

Montsecano Refugio Pinot Noir 2016 (25,99 €) Casablancasta oli koko illan inhokkiykköseni. Pinot Noir yhdistettynä biodynaamiseen alkuviiniin. En vaan pysty, en. En, vaikka kuinka on kyseessä viinimaailman uusi suuntaus. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, aromikas, tumman kirsikkainen,  marjainen. Käsin kerätyt rypäleet, ei koneita käytössä. Ei kirkastettu, ei suodatettu, samea. Karpaloa ja metsäisiä tuoksuja. Kypsytetty betoniastioissa 1½ vuotta. Tuote tulee 2 hehtaarin kokoiselta palstalta, jonka vuosituotanto on 16 tuhatta pulloa. Viinimaailmassa se on hyvin pientä. Mikäli tätä himoitset, niin Alkon tilausvalikoimasta löytyy ja muista tarjota viilennettynä.

Küdaw Nativo País 2015 (21,91 €) Maulen alueelta tarjottiin myös viilennettynä. Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, luumuinen, yrttinen. Pensasmuotoon kasvatetuista 150 vuotiaista köynnöksistä. Lääkeyrttinen tuoksu, aromaattinen, yrttinen, kukkainen. Maussa viikunaa ja kirsikkaa. Viilennys korosta viinin hapokkuutta ja raikastaa viinin. Minun mielestäni viini parani lämmetessään ja pidin siitä. Juustoille, erityisesti 12 kk kypsytetylle Comtélle. Ei suurriistalle, mutta kevyille liharuuille tai ihan vaan hyvälle seuralle. Alkon tilausvalikoiman tuote.

Marques de Casa Concha Merlot 2015 (18,98 €) Peumosta. Erittäin täyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen. Merlot, mutta 10% Cabernet Sauvignonia. 18 kuukauden tammikypsytys. Lempeät tanniinit, mustikkaa, karhunvatukkaa, tyypillinen Merlot. Kestää hyvin kellaroinnin, ennen tarjoilua kannattaa antaa hengittää vaikka koko päivän (nyt 4 tuntia dekantterissa), saattaa olla parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Kuka osaa näin hyvin ennakoida? Grillilihalle, vahvoille juustoille, kaikille sarvipäille.  Pidin, mutta en osta. Näin olin kirjoittanut, en vaan muista, että miksi. Tämähän kuullostaa hyvältä! Kunhan vaan muistaa avata ajoissa..... Alkon tilausvalikoimasta löytyy.

Morande Gran Reserva Carmenère 2014 (18,50 €) Maiposta. Viini, johon rakastuin. Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman luumuinen, hapankirsikkainen, kypsän karhunvatukkainen, herukanlehtinen, mustapippurinen, tamminen. Huippulaadukas tammikypsytetty Carmenère. Paljon hedelmää, lempeät, hiipivät tanniinit. Juu-u, hiipivät.... näin sanottiin! Ryhdikkäät hapot, paprikaa, yrttejä, lääkeyrttejä, fenkolia, tuoretta multaa, viikunaa, tammea. Lihaviini, mutta riittää myös pala hyvää juustoa, salamia ja hyvää seuraa. Kiitos minulle tätä! Tuo Gran Reserva -merkintä on Chilessä vähän sellainen, että se ei oikein tarkoita mitään. Eli ei tiukkaa määritelmää, kuten Euroopassa. Viinilaki on Chilessä sellainen, että kunhan 75% on sitä, mitä etiketissä sanotaan, niin loput voi olla ihan mitä vaan. Ja vaikka vakiovalikoiman tuotteesta onkin kyse, ei Viini -lehdeltä valitettavasti löydy arvioita. Vähän harmi, olisi ollut hauska verrata omaa hurmioituneisuutta asiantuntija-arvioon.

Pruuvin päätti Gran Araucano Cabernet Sauvignon 2014 (38,46 €) Rapelista, joka on parhaita Cabernet Sauvignon -alueita. Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, runsaan mustaherukkainen, karhunvatukkainen, kirsikkahilloinen, mustapippurinen, tamminen, pitkä. Paljon on kaikkea! Suklaakin mainittiin. Tuottaja toimii biodynaamisella viljelytavalla ja köynnökset ovat niillä samoilla juurilla, mitä aikanaan Chileen on tuotu, uutta vartta vaan vartettu. 18 kuukauden tammikypsytys, rakenteeltaan ryhdikäs viini, erittäin hyvä. Pidin tästä paljon, mutta ehkä lompakkoni pitää edellisestä enemmän. Kouluttaja suositteli viinille muutaman vuoden kellarointia tai säilytystä muussa tasalämpöisessä ja pimeässä paikassa (yleensä viinikellarittomille suositellaan tässä kohdin vaatehuonetta). Riista- ja pataruuille, kehittyneelle Goudalle. Tai yksinkertaisesti vaan meditointiin, nautiskeluun. Tuote kuuluu Alkon erikoiseriin ja on rajoitetusti saatavilla. Ehkä ihan hyväkin...... lompakkoni kiittää!

Mielenkiintoinen ilta jälleen takana! Ensimmäisen varsinaisen viinikurssini olen suorittanut muuten vuonna 1999, joten tässähän on ihan 20-vuotisjuhlavuosi aluillaan!