keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Maidoton blinipelti kevätauringossa

Mikä ihana viikonloppu, sillä nuorin tyttäreni saapui perheensä kanssa luokseni. Erityisen ihanaksi vierailun teki se, että tämä oli kolmen kuukauden ikäisen tyttärenpoikani ensimmäinen yökylävisiitti. Ja näin ollen myös ensimmäinen vierailu mumulaan. Oi onnea!


Viikonloppua valaisi myös kevätaurinko! Ah, minkä ihanan fiiliksen nämä kaivatut auringonsäteet tuovatkaan kotiin. Tosin ne paljastavat armottomasti myös likaiset ikkunat sekä nurkkien hämähäkin seitit, mutta en jaksa niistä nyt piitata. Keskityin kuvaamaan vain kauniita asioita!

Tyttäreni oli toivonut blinejä. Blinit ovat oikeastaan aina kuuluneet meidän perheen talviajan traditioihin ja erityisesti vielä oman pienen perheeni jouluihin. Pettämättömän bliniohjeen löydät täältä, klik. Haasteelliseksi tämänkertaisen toiveen teki se, että pienen pojan allergiaoireiden vuoksi äidin on noudatettava maidotonta ruokavaliota. Maidottomat blinit, hmmmm, hoidetaan homma!

Blinit (maidoton)
70 kpl pieniä lettupannulla paistettuja blinejä

10-20 g tuoretta hiivaa
3 dl pilsneriä
3 dl kivennäisvettä
3 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
4 kananmunaa

Sekoita tattarijauhot kulhossa pilsneriin (meillä perusKarhua) ja kivennäisveteen. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää suola sekä munankeltuaiset yksitellen. Ripota vehnäjauhot taikinaan ja anna taikinan seistä 15 minuuttia. Meillä taikina odotteli paistamista tuntitolkulla keittiön pöydällä, ei ollut mikään kiire mihinkään.

Ennen paistamista vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita kevyesti nostellen taikinaan. Taikinasta tuli mielettömän kuohkeaa, kuin vaahtoa.


Paista blinit kuumalla pannulla runsaassa rasvassa, esimerkiksi kirkastetussa voissa tai öljyssä. Minä valitsin maidottomuuden vuoksi öljyn ja vähän suhtauduin siihen varauksella, sillä aina, siis AINA, on blinit meillä paistettu runsaassa voissa.




Kaikki huoleni paistamisen suhteen olivat aiheettomia. Öljy toimi puuhassa hyvin ja vanha valurautainen lettupannu oli ehdoton. Valurautaa ei kyllä hakkaa mikään! Yritän parhaani mukaan rohkaista ihmisiä käyttämään valurautaa ja voittamaan ennakkoluulonsa sen muka työläästä puhdistamisesta. Tämän pannun pyyhin paistamisen jälkeen talouspaperilla ja siinä se  sitten oli se valtava vaiva. Vinkkejä valurautapannujen käsittelyyn löydät täältä, klik.


Paistelin blinit hyvissä ajoin etukäteen valmiiksi. Ja tosiaan 70 kappaletta tästä taikinasta niitä sain aikaan. Ruokailijoita oli pöydässä seitsemän ja kevyesti olisin vielä pari henkeä ruokkinut.


Kattauksesta ei nyt muuta kuvaa ole kuin tämä yksi ja ainoa lautasliinoista. Kankaiset lautasliinat ovat minulla päivittäisessä käytössä, niin kotona kuin mökilläkin. Mökillä on se sääntö, että jos vieras jää yöksi, hän saa kankaisen lautasliinan, jota voi käyttää koko vierailun ajan ja vain pikaisesti piipahtaville annetaan paperiservetti. Muita sääntöjä ei mökillä sitten oikein olekaan....


Ihan en pelliltä suoraan (=blinipelti) blinejä laittanut tarjolle, vaan asettelin ne limittäin tarjoiluastiana toimivaan uunivuokaan ja lämmitin uunissa. Sitten roiskimis- ja ripottelutyylillä levitin lisukkeet blinien päälle. Nopea, näyttävä ja näppärä tapa saada isommallekin joukolle syötävää pöytään kerralla.

Blinien lisukkeita:

kirjolohen mätiä
jokiravun pyrstöjä pilkottuna
kylmäsavustettua poronpaistia kuutioituna
punasipulia kuutioituna
venäläisiä suolakurkkuja kuutioituna
tuoretta tilliä
smetanaa/Oatlyn kaurafraichea maidottomalle
ja oli myös kylmäsavulohisuikaleita, 
mutta ne unohtuivat jääkaappiin :)


Oli kyllä superhyvää! Ja parasta kaikessa oli perhe, peräti neljän sukupolven voimin, yhteisen ruokapöydän ääressä. Tähän olisi kyllä syytä löytyä aikaa useammin. Katson peiliin.....

lauantai 23. helmikuuta 2019

Lihapullasunnuntai


Tykkään tehdä lihapullia. Siinä on jotain meditatiivista, ensin käsin sekoittaa taikina ja sitten pyöritellä se pulliksi. Erityisesti pidän karitsan jauhelihasta, mutta myös nauta käy. Kaiken lihan olen jo muutaman vuoden ajan hankkinut REKO-piirien kautta. Hyvinkäältä ensin ja nyt viimein viime vuoden lopulta lähtien täältä Riihimäeltä. Hyvinkäällä toimintaa on ollut pidempään ja asiakasmäärä suurempi, joten valikoimakin on laajempi, mutta ilokseni nämä keittiöni perustarvikkeet löytyvät nyt kotikaupungistakin.


Kookoscurrylihapullat
4 hengelle
Liemessä -blogi

Lihapullat
1 punainen chili
4 valkosipulinkynttä
1 kevätsipulin varsi
½ ruukku tuoretta korianteria
1 rkl garam masala mausteseosta
400 g (luomu) naudanjauhelihaa
1 kananmuna
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Kookoscurry
4 dl kasvislientä
1 prk Valion kermainen kookos -ruokakermaa
2 tl punaista currytahnaa
1 rkl currymaustetta
1 sitruunaruohon varsi
5 kpl kaffirlimetin lehtiä
suolaa
pippuria

Tarjoiluun
½ ruukku tuoretta korianteria



Hienonna valkosipulit, chilit, kevätsipuli ja korianteri. Sekoita kaikki ainekset käsin lihapullataikinaksi ja pyöritä pieniksi pulliksi. Minä sain niitä 39 kappaletta.


Paista lihapullat voissa pannulla ja siirrä sivuun odottamaan kookoscurryn valmistumista.


Valmista kookoscurry samaan pannuun, niin saat kaikki lihapullien nesteet mukaan maustamaan kastiketta. Taittele sitruunaruohon varsi ja hakkaa sitä vielä vähän rikki, jotta maut mukavasti irtoavat. Laita kaikki ainekset pannuun ja kuumenna. Lisää lihapullat ja hauduttele 10 minuuttia.


Lisukkeeksi keitin basmatiriisiä ja koristelin annokset tuoreella korianterisilpulla. Ihanat tuoksut valtasivat keittiöni! Rakenteeltaan curry jäi jotenkin vähän vetiseksi, ehkä seuraavalla kerralla laitan kasvislientä vaikkapa desin vähemmän. Yllättävän tulista (siis minun makuuni, tuskin kenenkään muun) sain tästä myös aikaan, vaikka valitsinkin pikkuriikkisen chilin ja currytahna oli keskivahvaa. Noh, pieni hiki syödessä ei sinänsä haittaa! Ja liekö ollut mausteisuuden vika/ansio, että kookos ei juurikaan keitoksessani maistunut. Maitotuotteita välttävä voi hyvin vaihtaa tämän maustetun ruokakerman "oikeaaan" kookosmaitoon tai -kermaan. Ehkä kokeilen reseptiä myös sillä vaihtoehdolla, mutta tulipa nyt kokeiltua tämä tuote, jonka olemassaolosta olin ollut autuaan tietämätön.


maanantai 18. helmikuuta 2019

Minisupermiehen ensimmäinen juhla


Olen tuplamumu, sain marraskuun viimeisenä päivänä toisen lapsenlapseni, pienen turkulaisen pojan. Kohta kolme vuotta olen nyt saanut harjoitella tätä uutta mumu-rooliani ensimmäisen lapsenlapseni kanssa, ihmetellen, ihastellen, sydän rakkautta tulvillaan.

Minulla on hyvin tyttövoittoinen perhe. Ensimmäinen lapsenlapseni on tyttö ja minulla on kaksi tytärtä. Itse olen esikoinen kolmen tytön joukosta ja äitimme on ainoa lapsi. Äidinäiti taasen kuului neljän tytön sisarusparveen. Näissä olosuhteissa poika on ihme!



Pienen supermiehen kastejuhlaa vietettiin tammikuun lopussa Turussa, tunnelmallisen Hus Lindmanin suojissa, aivan tuomiokirkon kupeessa. Ravintola on auki arkena lounasaikaan, mutta muuten vain tilauksesta. Tänä talvisena lauantaina ravintolassa vietettiin kastejuhlamme lisäksi kaksia muitakin juhlia, mutta kun kaikki seurueet olivat omissa saleissaan, niin rauha ja yksityisyys säilyivät.



Olin enemmän kuin ilahtunut juhlapaikan valinnasta. Ensinnäkin tuoreilla vanhemmilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin siivota kotia ja kokata juhlaa varten, joten aivan luksusta ihan kaikille astella valmiiseen pöytään. Toisekseen minuun teki suuren vaikutuksen tämä 200-vuotias, huolella entisöity rakennus, jonka mielenkiintoisesta, jopa keskiajalle saakka ulottuvasta historiasta voit lukea enemmän täältä, klik.





Lounaan nautimme seisovasta pöydästä ja niin sekä kylmän alkuruokapöydän antimet, että lämpimät pääruuat olivat kaikki herkullisia ja hyvin valmistettuja.


Arvostan perinteiden vaalimista ja tässä kastejuhlassa yhdistyi kauniilla tavalla pienen pojan kummankin vanhemman suvussa jo pitkään sukupolvelta toiselle siirtyneet asiat. Ensinnäkin kastemalja, joka on kulkenut vävypoikani suvussa jo pitkään. Upea malja, jota koristavat Seitsemän veljeksen hahmot.


Sitten kastepuku, joka on hivenen tuoreempaa tuotantoa, sillä sen on äitini valmistanut minulle vuonna 1961. Puvun alta pilkottava pitsi on peräisin äitini morsiushunnusta. Tässa kastepuvussa on kastettu minun ja sisarieni lisäksi myös meidän lapset ja nyt sitten puku oli jo kolmannen sukupolven käytössä.

Neljä sukupolvea oli paikalla viettämässä tätä kaunista juhlaa. Päivänsankari suoriutui tilaisuudesta hienosti, mitä nyt sylikummi ajoittain oli vähän pulassa pojan venkoillessa ja tutin kanssa hosuessa. Mutta pienet kiemurtelut kuuluvat asiaan! Tervetuloa tähän perheeseen minisupermies!

(Ilmapallot oli hankittu Uskomattomasta Pallopuodista.)

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Tautisen viikonlopun risotto


Odotettuun viikonloppuun lähdettiin kuvan mukaisella meiningillä. Ensimmäistä kertaa kokeilin flunssantorjuntaan sinkkisuihketta ja liekö sen, vaiko kahden päivän totaalilevon ansiota, mutta sanoisin, että tauti selätettiin ennen kuin se kunnolla edes ehti alkamaankaan. Tietenkään en voi vähätellä myöskään vanhan ystäväni Captain Morganin osuutta taudin torjunnassa......

Mutta niin sairas en ollut, ettenkö olisi jaksanut kokata. Risottoa rakastan ja kukkakaalia ja juustoa...... Salviasta puhumattakaan. Siksi tämä resepti kokeiluun!


Kukkakaalirisotto taleggio-juustolla
4 annosta
Hannan soppa -ruokablogi

500 g kukkakaalia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl cashewpähkinöitä
1 ruukku salviaa
1 sipuli
60 g voita
3½ dl risottoriisiä
1½ dl valkoviiniä
1-1½ l kasvislientä
1 dl raastettua pecorinoa
100 g taleggio-juustoa

Huuhtele ja paloittele kukkakaali suupaloiksi. Levitä ne pellille leivinpaperin pääälle. Pyörittele öljy, suola ja pippuri kukkakaaleihin. Paahda 220 asteessa  noin 15 minuuttia.



Lisää pellille rouhitut cashewpähkinät ja reilu puolet salviasta. Jatka paahtamista viisi minuuttia. Ota pois uunista ja pidä lämpimänä.

Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi kasarissa ja kuullota sipulia muutama minuutti miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon riisi ja anna niidenkin kuullottua. Kaada mukaan viini ja anna sen kiehahtaa. Sitten lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittelet herpaantumatta ja lisäät aina uuden kauhallisen, kun edellinen on lähes imeytynyt riisiin. Jatka näin, kunnes riisi on al dente -kypsyydessä (noin 20 minuuttia), äläkä murehdi, vaikka lientä jäisikin yli. Minulla jäi.

Viimeistele risotto pecorinoraasteella, tarkista suola ja lisää tilkka kasvislientä, mikäli risotto näyttää sitä tarvitsevan.


Kokoa annos asettelemalla risoton päälle taleggio-juustoviipaleita, paahdettua kukkakaalia ja vielä tuoretta salviaa. Nam! Itselle vaan vielä sellainen asia muistukseksi, että kun yksin on ruokapöydän ääressä, niin ei kannata risottoriisiä keitellä neljän hengen annosta. Risottohan ei mitenkään parane jääkaapissa, vaan päinvastoin! Tämä on nyt syytä muistaa.


Viininä minulla oli niin risotossa, kuin kokkaajan lasissakin, sinänsä mitäänsanomaton, mutta risotossa toimiva etelä-afrikkalainen Prime Cuts 2017 (8,99 €).  Rypäleinä Chenin Blanc, Viognier ja Pinot Gris. Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, päärynäinen, persikkainen, kevyen hunajameloninen. Viini -lehti luokittelee tuotteen yhden tähden helpoksi arkiviiniksi ja pitää tätä laatuunsa nähden liian kalliina. Emme tapaa uudelleen.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Soppakuljetus läpi tuulen ja tuiskun


Äiti oli sairastanut koko viikon ja me tyttäret etäohjeistimme häntä niin kuumeen kuin verenpaineenkin mittaamisesta, syömisestä, juomisesta, lepäämisestä sekä lääkitsemisestä. Näin ne osat ovat vaihtuneet! Äiti on huolehtinut minusta lähes kuusikymmentä reilut viisikymmentä vuotta ja koska minäkin asun yksin, niin tiedän, miten kurjaa yksin sairastaminen on, joten niinpä lauantain koittaessa keitin kattilallisen soppaa ja ajelin hänen luokseen. Kirjaimellisesti läpi tuulen ja tuiskun! Lunta on viime viikkoina tullut enemmän kuin tarpeeksi, eikä loppua näy. Lapsuudenkotiini ajelin paikka paikoin vähän henkeä pidätellen ja rystyset valkoisina rattia puristaen, peltoaukeilla kun vain aurauskepit näyttivät kohdan, mistä tie vaihtuu pelloksi. Tavoite oli siis pysyä keppien välissä! Mieleen muistui opiskeluaikainen viikonloppu, jolloin lumesta johtuen vanhempani eivät päässeet viemään minua autolla asemalle, vaan jouduimme rämpimään isomman tien varteen tilatun taksin luo reisiin saakka ulottuvassa hangessa. Pulkalla tavaroita vetäen. Muistan kiukutelleeni isälle, jonka vika tämä luonnollisestikin oli, että minua olisi turha odotella kotiin käymään ennen kesää. Sama muisto oli tullut äidillekin mieleen, ilmeisesti kiukutteluni oli ollut kovinkin mieliinpainuvan sorttista......


Kukkakaali-maapähkinävoikeitto
Anna -lehti 31.1.2019
4 annosta

500 g kukkakaalia
1 tlk (310/250 g) valkoisia papuja
1 l kasvislientä
1 dl sileää maapähkinävoita
1 limetin mehu

Päälle
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa tai korianteria
suolapähkinöitä ja/tai sinihomejuustomurua


Pese kukkakaali, leikkaa varsi viipaleiksi ja irrota kukinnot. Minä oikaisin, enkä mitään irrotellut erikseen, vaan tyynen rauhallisesti paloittelin kukkakaalin. Tämähän kuitenkin soseutetaan lopuksi, joten miksi tuhlata aikaa kukintojen kanssa tämän enempää.



Huuhtele ja valuta pavut lävikössä. Kiehauta kasvisliemi kattilassa, lisää kukkakaalit ja pavut. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes kukkakaali on pehmeää.


Kaada keitto ja maapähkinävoi tehosekoittimen kulhoon, lisää limettimehu ja soseuta sileäksi. Kaada keitto takaisin kattilaan ja lämmitä tarvittaessa uudelleen. No, ihan hirveästi tiskiä tällä menetelmällä, joten päädyin soseuttamaan sopan sauvasekoittimella ihan vaan kattilassa. Läträämättä sitä ees sun taas.


Lisää keiton päälle hienonnettua lehtipersiljaa ja suolapähkinöitä sekä sinihomejuustomurua. Olipa hyvää!


Oikein oivallinen talvipäivän keitto. Hyvä merkki maistuvuudesta oli myös se, että melko vähäruokainen äitimme santsasi toisen lautasellisen. Pakottamatta! Keitossa saattoi olla myös jotain parantavaa voimaa, sillä äiti  vaikutti huomattavasti pirteämmältä..... Ja kuten aina olen sanonut, suurinta rakkautta on valmistaa ja tarjota (ja kuljettaa paikan päälle) itsetehtyä, hyvää ruokaa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hyvää ruokaa ja junasekoilua

Työkaverini oli muuttanut loppuvuodesta uuteen kotiin ja niinpä lähdimme pienellä työporukalla siihen tutustumaan. Miten kaunista kaikki olikaan! Vastaremontoitua, ajatuksella sisustettua. Sijaintikin mitä mainioin, vaikka ei aivan kaupungin ytimessä ollakaan, niin vaikkapa junalla matkan keskustaan taittaa muutamissa minuuteissa. Jos osaa mennä oikeaan junaan. Siitä sitten ihan lopuksi.

Minua on siunattu myös työkaverilla, joka on sekä ihmisen muodossa oleva reseptiautomaatti, niin myös vertaansa vailla oleva kokkaaja. Näihin työkavereiden kesken kodeissamme vietettyihin illanistujaisiin hän usein aina auttaa tarjottavien suunnittelussa ja myös valmistuksessa. Me muut yritämme sitten parhaamme mukaan häntä assisteerata, kattaa pöytää, pilkkoa vihanneksia ja huolehtia, että kokkaajalta ei kokkausjuoma pääse loppumaan!

Ensimmäiseksi valmistettiin teriyaki-kastike, joka on ehkä paras, mitä milloinkaan olen maistanut. Kastike on monikäyttöinen kanan, kalan, lihan ja kasvisten kaveri. Sopii mainiosti myös grilliruuille ja sitä kannattaakiin kerralla valmistaa vaikka tupla-annos, sillä se säilyy jääkaapissa ilmatiiviisti pakattuna ainakin viikon. Mitä epäilen, koska kastike maistuu niin herkulle.....

Reseptit ovat peräisin ystäväni arkistoista, eikä näin ollen viittauksia alkuperäisiin lähteisiin ole.

Teriyaki-kastike

1 dl soijakastiketta
½ dl tummaa ruokosokeria
2 tl jauhettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl seesamiöljyä
4 rkl Mirin-riisiviiniä
½ dl vettä
2 tl maissitärkkelystä

Sekoita kaikki ainekset kattilassa, kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen muutaman minuutin ajan. Inkiväärijauhe vaihdettiin tuoreeseen inkivääriin, mutta muuten mentiin ohjeen mukaan.


Pääruoka-aineena meillä oli lohi, joka leikattiin valmiiksi annospaloiksi ja paistettiin kypsäksi voissa. Paistaminen aloitettiin nahkapuolelta ja siitä sitten hissuksiin paisteltiin toivottuun kypsyysasteeseen. Maun mukaan lohen voi jättää myös hivenen punertavaksi sisältä. Tässä vaiheessa lohta ei maustettu edes suolalla, maut ja mausteet tulivat mukaan vasta kastikkeen myötä.

Lohen lisukkeena keitettyä riisiä (ihan tavallista puuroriisiä) sekä kurkkusalaatti. Blogistani löytyy hieman samantyylinen japanilainen kurkkusalaatti ja maantieteellisesti pysyttelimmekin samalla suunnalla.

Aasialainen kurkkusalaatti
2 annosta

2 kurkkua
2 rkl seesamiöljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl (reilu) hunajaa
2 tl raastettua inkivääriä

Lisäksi seesaminsiemeniä pari ruokalusikallista kuivalla kuumalla pannulla paahdettuna ja niin halutessasi vielä chilihiutaleitakin.

Koverra kurkuista sisus. Tai siis me koversimme sisuksen ja viipaloimme kurkun mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Voit myös tehdä kurkuista ohutta "spagettia" sisuksineen kaikkineen, mutta sitten on syytä valuttaa sitä tovi siivilässä.


Sekoita kastikeainekset, tarkista maku ja lisää tarvittaessa hunajaa tai soijaa. Kaada kastike kurkkujen päälle ja sekoita hyvin. Jaa kurkkusalaatti kulhoihin ja ripottele seesaminsiemenet ja chilihiutaleet päälle. Me toimimme niin, että rakensimme valmiit annokset lautasille ja paahdetut seesaminsiemenet ripoteltiin valmiiden kala-annosten päälle.


Ihan huippuhyvää! Olisin voinut kauhoa kastiketta pelkältään. Jokainen lisäsi kastiketta vielä pöytään nostetusta kastikekulhosta. Ystäväni sanoi testanneensa useita teriyaki-kastikeohjeita ja sanoi, että tämä on heittämällä paras. Mielipiteeseen on helppo yhtyä, tämä paukahti myös minun suosikkilistalleni.


Ruokajuomana meillä oli yllättävä saksalainen pirskahteleva valkoviini. Peth-Wetz Bubbly Rivaner 2017 (12,81 €) Rheinhessenin alueelta, valmistettu minulle entuudestaan tuntemattomasta Rivaner -rypäleestä. Puolikuiva, keskihapokas, limettinen, valkopersikkainen, päärynäinen, kevyen kukkainen, hennon hunajainen, pirskahteleva. Pirteä ja hedelmäinen, hieman ristiriitaisia tuntemuksia herättävä juoma. Makeus viinissä on minulle, ellei ole kyse selkeästi jälkiruokaviinistä, hivenen haasteellinen asia. Ihan seurustelu (lue: lipittely) viininä tämä ei minulla mene, mutta ruuan ja erityisesti itämaissävytteisen, tulisia tai makeita elementtejä sisältävän ruuan kanssa sopii hyvin. Viini -lehti on antanut tuotteelle melko tylyn arvion, vain kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitteet hinnakkuudesta.

Jälkiruoka vei meidät kuvitteellisesti Espanjan auringon alle. Niin hyvää ja niin helppoa, että tämäkin taisi päätyä suosikkilistalleni.



Sitruunajäätelöä cavalla

sitruunajäätelöä/-sorbettia
cavaa
limetin kuorta raastettuna

Meillä oli Pappagallon sitruunasorbettia, mutta Espanjassa tämä tehdään jäätelöön (Helado de Limón al Cava). Laita lasiin pallo jäätelöä/sorbettia. Lisää cava ja ripottele limekuoriraastetta päälle. Sotkota sekaisin. Espanjassa on tapana tehdä tästä teho- tai sauvasekoittimella vaahtomainen juoma. Ah, miten hyvää ja raikasta!

Ihana ilta, mutta kaikki päättyy aikanaan. Ja keskellä viikkoa on syytäkin päättyä aikanaan. Lähdin sitten junalle, tarkoituksena mennä Pasilaan ja vaihtaa siitä sitten viimeiseen IC-junaan päästäkseni Riihimäelle. Työkaveri lähti mukaan, hän sanoi, että ei ole tottunut junalla kulkemaan ja minä siinä kehuskelin yli 30 vuoden pendelöintikokemuksellani. Jep jep, mentiin sitten minun ohjaamanani väärään junaan. Jossain vaiheessa aloin kummastelemaan asemia ja päädyttiin sitten Pasilan sijaan Tikkurilaan. Minä pääsin edelleenkin vaihtamaan pienen odottelun jälkeen siihen junaan, mihin olin menossakin, mutta työkaverini otti vauhtia Vantaan kautta Helsinkiin. Mitä tästä opimme? Älä luota kokemuksella retostelijoihin.