Sateesta Waloon

Tyttäreni perhe ja erityisesti puolivuotias pieni Supermies, vetää minua Turkuun säännöllisin väliajoin. Tälle keväiselle viikonlopulle olimme tyttäreni kanssa suunnitelleet jos jonkinlaista ohjelmaa, grillausta pihalla, siivouspäivän kirppispöytien koluamista, joutilasta kävelyä vauvan kanssa pitkin jokirantoja jne. Suunnitelmat vesittyivät. Kirjaimellisesti, sillä vettä tuli taivaan täydeltä koko viikonlopun ajan.

Hansakorttelin ja Ikean lisäksi emme käyneet kuin uuden Original Sokos Hotel Wiklundin 9. ja 10. kerrokseen avatussa Walo Rooftop Barissa, joka on Turun ensimmäinen kattobaari.

Kerroksiin nousimme näköalahissillä, tosin näköalat ovat tällä hetkellä torin kokoiseen monttuun eli toriparkin rakennustyömaalle. Hissiin joutui hetken jonottamaan, sillä emme suinkaan olleet ainoat, jotka olivat tulleet tätä uutta ravintolaa ihmettelemään. Asiakaskunta näin lauantaina alkuiltapäivästä oli vauvasta vaariin. Tai vauvasta mumuun, kuten meillä!

Baarin sisääntulokerroksessa on sekä lämpimät sisätilat, että katettu, lasikaiteinen, lämpölampuin varustettu terassialue. Näkymät ovat huikeat!

Nousemalla portaat ylös kymppikerrokseen pääsee täysin avoimelle kattoterassille, jossa sitten ollaankin täysin sään armoilla.

Aivan mieletön paikka näin sateellakin! Synkistä sadepilvistä huolimatta oli helppo kuvitella millainen kesäkeidas tämä terassi parhaimmillaan onkaan.

Ja mitä löytyi lasista? Tyttären lasista olut, tietenkin ja minulta Rooftop GT. Drinkin hinta 14,50 € on kyllä melko kova, joten yksi kierros riitti. Tosin myös mukana olevalla vauvalla oli osansa siihen, että emme jääneet kolmen sukupolven voimin pidemmäksi aikaa viettämään baarielämää. Mutta tänne palaan, kun aurinko paistaa!

Pienen suolaisen nautimme makusipsien muodossa. Tyylikkääseen pahvirasiaan pakatut perustaffelit (3,90 €) oli maustettu Walon omalla maustesekoituksella. Ravista ja nauti, mutta ehkä ravistaessa on syytä olla maltillinen, ettei lastut tyystin murene.

Jokirannassa kohdallemme osui Aurajoesta nostettu polkypyörä, joka kaikessa karuudessaan oli kuitenkin mielenkiintoinen kuvauskohde. Kasvustosta päätellen pyörä oli lojunut joen uomassa jo tovin.

Seuraavan kerran Turkuun heinäkuussa! Silloin ohjelmassamme on Turku Food & Wine -tapahtuma, jonne liput on jo hankittu. Satoi tai paistoi!

Talvilomaviikon kolmas retki: Hämeenlinna

Huhtikuun viimeisen viikon talvilomailin ja retkeilin. Ensin kävin Lahdessa, klik ja sitten Helsingissä, klik. Viimeinen kolmesta retkestä suuntautui niin ikään lähiseudulle, nyt Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnassa halusin käydä sekä lounaalla, että kiertää kirpputoreja. Käydäänpä ensin syömässä!

Ravintola Verka sijaitsee Hämeenlinnassa Verkatehtaan Kehräämö -rakennuksessa, aivan teatterin vieressä. Ravintola on melko uusi ja olin kuullut siitä vain pelkkää hyvää ja jo pitkään suunnitellut retkeä ruuan ja viinin äärelle. Nyt sitten lounaalle.

Ravintolan sisäänkäynti oli perin huomaamaton ja itselleni kävikin niin, että päädyin perille takakautta tavarahissillä! Noh, seuraavalla kerralla tiedän, että tästä Ylen ovesta mennään.

Ravintolan sisustus oli mieleeni, mutta olin kuvitellut sen suuremmaksi. Tosin olin kuvitellut sen myös katutasossa olevaksi, en kyllä tiedä, että miksi. Palvelu oli todella huomaavaista ja kun selvisi, että olen ensivisiitillä, niin minulle ystävällisesti esiteltiin ravintolan tilat.

Ravintola on kovasti itse tuonut esille illallismenun ja viinitarjonnan erinomaisuutta,  mutta hämmentävän lyhyet ne listat ovat. Toisaalta parempi muutama hiottu annos, kuin useampi sinne päin.  Suurena samppanjan ja kuohujuomien ystävänä erityisesti kuitenkin ihmetytti, että tarjolla on vain yhtä samppanjaa, eikä muuta kuplajuomaa lainkaan. Siis oikeesti!

Lounaan alkusalaatti on tarjolla seisovassa pöydässä. Ruokajuomaksi otin autoilijan annoksen (12 cl) Kirsten Wolkentanz Rieslingiä Saksan Moselista (9€).

Pääruokana kalaa. Vaan enpä ole kirjoittanut muistiin mitään muuta kuin, että lohta oli ja hinta 12,50 €. Kaikki oli kuitenkin oikein herkullista ja kauniisti esille laitettua. Kyllä se illallisretkikin vaan tänne on tehtävä!

Kirpparit

Hämeenlinnassa on todella monta suurta itsepalvelukirpputoria. Kävin niistä kolmessa ja vielä kotimatkalla Turengissa Turengin Kirppis Löytötorilla, joka sittemmin onkin jo lopettanut, avatakseen myöhemmin uudelleen jossain uudessa paikassa, josta ei vielä ole tietoa, joten ei siitä sitten sen enempää.

Suomen kasarmin aarteet on paikka, josta olin lukenut paljon eri lähteistä, mutta jossa en ollut koskaan käynyt. Kirpputori on suljettu tiistaisin ja keskiviikkoisin, eikä perjantaisinkaan ole kuin klo 16 saakka auki, joten kannattaa tarkistaa aukiolojat linkin kautta.

Tavaraa löytyy aivan laidasta laitaan! Mutta se, mikä harmitti, niin maksuvälineenä käy vain käteinen. Oikeasti minulla ei yleensä ole käteistä mukana, mutta kortteja kyllä riittää! Väittäisin, että kauppa kävisi paremmin, mikäli niitä voisi käyttää. Toisaalta, ehkä ihan hyvä näin......

Hämeenlinnan suurkirpputori Keksikadulla Kantolan alueella on ollut vakiokohteeni jo vuosien ajan. Ja täällä pääsee korttiakin vinguttamaan, mikäli sopivaa ostettavaa löytyy. Jostain kumman syystä sisälläni asusteleva Happyhamster oli kovin uneliaalla tuulella, eikä koko päivän aikana mukaan tarttunut yhtäkään ostosta. Ja se on kyllä suuri ihme se!

Uusi tuttavuus oli edellisen kanssa samalla alueella sijaitseva Kantolan Kammari. Äärimmäisen siisti kirppari, jossa oli tarjolla hyvää tavaraa. Mutta vain käteismaksulla. Se sitten niistä ostoksista. Mitään ei tehnyt niin kovasti mieli, että olisin ajanut keskustaan pankkiautomaatille, heräteostokset siis jäivät tekemättä. Jäin miettimään, että miten kauppa käy ja toisinko itse omia kamojani myyntiin paikkaan, jossa maksuvälineet on näin rajattu. Vastaus on, että en toisi. Ostajan näkökulmasta tämä on kuitenkin ihan terveellinen jarru.....

Kotimatkalla Turengin kautta poikkesin myös Turengin Wanhalla asemalla, jossa hiljattain (joulukuussa 2018) on omistajat vaihtuneet. Edellisten omistajien aikaan olen vieraillut täällä viini-illassa, sekä ollut mukana sukujuhlissa. Viehätyn vanhoista rakennuksista, sekä vanhasta tyylistä Tyylistä, joka edellisten omistajien aikaan oli runsasta ja aivan erilaista mitä nyt.....

Kahvila oli hyvinkin pelkistetty ja modernin oloinen, aivan äärilaitaa entisen kanssa. Olin vähän sanaton. Enkä nyt tietenkään voi tyystin tuomita suunnan muutosta, koska muita tiloja en nähnyt. Ehkä teen tänne junaretken kesäisen perjantai-illan tapaksille.

Ilman suosiessa vein ostokseni terassille ja nautin auringosta. Talviloman auringosta ja tähän päättyvät viikon retket, nyt kohti kesää!

Talvilomaviikon toinen retki: Helsinki

Jos päivittäin matkustaa junalla 140 kilometriä Riihimäeltä Helsinkiin töihin, niin ihan äkkiä ei tule mieleen tehdä sitä samaa lomapäivänä. Nyt tuli. Myöhäisen talvilomani toisena päivänä. Ensimmäisen päivän retkestä Lahteen voit lukea täältä, klik.

Varsinainen syy Helsinki-visiittiini oli illan viinipruuvi, mutta siitä tulee myöhemmin ihan oma juttunsa. Nyt käydään pikaisesti museossa ja lounaalla.

Olen juuri ja juuri päässyt yli siitä, että missasin Amos Rexin huikean teamLab -avajaisnäyttelyn. Olen huono jonottaja ja alkuun jonoja oli aivan liikaa. Sitten asia vähän niin kuin unohtui, kunnes sitten loppusuoralla jonot kasvoivat älyttömiksi ja totesin vain, että sivistykseeni nyt sitten jäi ammottava aukko. Ei voi mitään.

Suomenruotsalainen liikemies, lehdenkustantaja ja taidemesenaatti Amos Anderson (1878-1961) oli laaja-alainen kulttuurin ja tieteen ystävä. Elinaikanaan hän ehti kerätä 400 teoksen taidekokoelman, jonka kirjo ulottuu keskiaikaisista paneelimaalauksista aina modernismiin saakka. Perheettömän Amos Andersonin perintö siirtyi hänen vuonna 1940 perustamalleen Föreningen Konstsamfundet -yhdistykselle, jonka vaikutus näkyy tänäkin päivänä niin talouden kuin kulttuurinkin aloilla. Yhdistys jakaa stipendejä ja harjoittaa perustajansa toiveen mukaisesti museotoimintaa. Amos Andersonin nimeä kantava taidemuseo toimi Helsingissä Yrjönkadulla vuosina 1965-2017 ja taidemuseo Amos Rex avattiin elokuussa 2018.

Amos Rexin arkkitehtuuri on kaikinpuolin vaikuttava, niin sisältä kuin ulkopuoleltakin. Museotilojen suunnittelusta on vastannut JKMM Arkkitehdit.

Lasipalatsin aukiota hallitsevat museon kattokummut, jotka toimivat myös niin katsomona, kuin vapaan oleskelun alueina. Oikeastaan oli lähes mahdotonta ottaa kuvaa, missä ei olisi ihmisiä näkynyt istuskelemassa!

Tämä näkymä on museon sisääntulokerroksesta, rakennuksen läpi Lasipalatsin aukion terasseille.

Magritte -elämänviiva näyttely toi surrealisimin johtohahmona pidetyn belgialaisen taidemaalari René Magritten teoksia ensimmäistä kertaa Suomeen. Linkin takaa löydät lisää tietoa niin taiteilijasta, kuin tyylisuunnastakin. Ylimmäisenä olevan teoksen nimi on Les Grands Voyages - Suuret matkat ja se on vuodelta 1926. Ja alempi, lämpimän kesäpäivän mieleen tuova teos on nimeltään La Malédiction - Kirous, vuodelta 1931.

Ja miten hauskaa olikaan seurata koululaisryhmää, joka herkeämättä ja siis aidosti kiinnostuneena kuunteli opettajaansa kierroksellaan. Melkein teki mieli jäädä joukon jatkoksi.....

Magritte toteutti varsinaisen taiteensa lomassa myös tilaustöitä. Mainoskuvituksia, turkisliikkeen tuoteluetteloita, poliittisa julisteita jne. Kuvassa savukemerkki Belgan mainosluonnos vuodelta 1935.

Museossa oli esillä myös kuvataiteen ja teknologian rajoilla liikkuvan amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin Elemental -näyttely. Teoksista ehkäpä eniten julkisuudessa on ollut esillä kuvassa oleva Drifter, jossa nähdään kohti tuntematonta määränpäätä leijaileva betonimonoliitti. Tämän vaikuttavan möhkäleen alla moni halusi tulla kuvatuksi. Myös tästä näyttelystä löydät lisää tietoa linkin takaa.

Materialism -teossarjan veistokset olivat mielenkiintoisia! Esimerkiksi teoksista ylimmäinen kuvaa Nokia 3210 -puhelimen koostumusta.

Fragile Future III -valoveistos on työläs teos, joka on valmistettu fosforipronssista, voikukan siemenistä ja LED-valoista. Joka vuosi Studio Drift poimii käsin tuhansia voikukkia Amsterdamin ympäristöstä. Voikukan siemenet kiinnitetään LED-valoihin, jotka on kytketty pronssisiin sähköpiireihin.

Tässä oli siis muutamia maistiaisia näyttelystä, joka sekin on jo ohitse. Nyt museo on suljettuna, avautuakseen uudelleen 19.6.2019 uuden näyttelyn merkeissä.

Salaattilounaan viineineen nautin La Torrefazzionen terassilla. Juuri sillä, joka näkyy museon läpi otetussa kuvassa. Talon caesarsalaatti oli, jos ei nyt outo, niin omanlaisensa. Kanaa olisi voinut enemmän ja mitä ihmettä tuo punasipuli teki annoksessa? Noh, tämä oli talon versio klassikkosalaatista ja tavallaan hyvin lähellä sitä talon caesar -salaattia, jonka söin vuosia sitten Marbellassa. Siinä oli päällä kokonaisten anjovisfileiden lisäksi paistettu kananmuna!

Jälkiruuaksi Jungle Juice Barin smoothie. Nämä ovat niin hyviä, mutta ehkä hivenen hinnakkaita päivittäiseen nautiskeluun. Jungle Juice Bareihin törmää nykyään kaikkialla, lyhyessä ajassa on avattu yli 50 pistettä ympäri Suomen. Kannattaa kokeilla!

Loppuun vielä shoppailuvinkki liikkeestä, jonne osuin aivan vahingossa, mutta jonne aion osua uudellenkin.

Kämp Gallerian ylimmästä kerroksesta löytyy TRE ♥  Nide, joka nettisivujensa mukaan luokitellaan elämykselliseksi konseptikirjakaupaksi. En oikein edes nähnyt mitään kirjoja, koska kaiken huomioni veivät nämä Klaus Haapaniemen suunnittelemat sisustustuotteet ja asusteet. Lähdin liikkeestä pois ja palasin vielä uudelleen, miettien kuumeisesti TARVITSENKO tuollaisen yksityiskohtia pursuavan turkoosin tarjottimen..... En sitten tarvinnut, mutta kyllä se jäi mieltä kaihertamaan! Kuten myös nuo upeat tyynyt.

Sellaista oli Helsingissä ja kolmantena talvilomapäivänä suuntasin Hämeenlinnaan, siitä tulee tarinaa seuraavaksi.