Viinikauden päättäjäiset

Hyvinkään Viiniklubin kevätkauden päättäjäisiä vietettiin toukokuussa teemalla "Kuplia ja kuohuvaa". Jäsenistön toive laadukkaasta kuohuviini-/samppanjatastingistä oli kuultu. Mikäs sen mieluisampaa! Tarjolla oli huima setti huippujuomia, joita harvemmin on mahdollista päästä maistelemaan. Osa juomista on myynnissä vain ravintoloiden kautta ja osa sen verran hinnakkaita, että ostotilanteessa valinta ei osu kohdalle. Makuni on selkeästi kalliimpi, mihin varallisuuteni antaisi myöden. Lottovoittoa tai rikasta rakastajaa odotellessa, todennäköisyys kumpaankin taitaa olla yhtä pieni......

Lähdetään liikkeelle, seitsemään juomaan tutustuen, hyvässä seurassa nauttien, uutta oppien.

Aloitimme Italiasta, Lombardian maakunnasta, Franciacortan alueelta ja Barone Pizzinin tilalta. Barone Pizzinin historia alkaa vuodesta 1870, mutta kuohuvaa Franciacorta -viiniä he ovat valmistaneet vasta vuodesta 1967 ja ensimmäinen tuotettu vuosikerta on vuodelta 1971. Alueella on pitkä viinin valmistuksen historia jo 1200 -luvulta alkaen, mutta kuohuvien perinteen aloitti Guido Berlucchi vuonna 1957. DOC-luokituksen Franciacortan kuohuviinit saivat vuonna 1967 ja arvostetun DOCG-luokituksen vuonna 1995. Barone Pizzinin toimintaan mukaan 1990 -luvulla tulleet sijoittajat mahdollistivat laajennukset, sekä ensimmäiset luomutuotantokokeilut. Vuodesta 2007 alkaen koko Pizzinin tuotanto on ollut 100% luomua. Ekologiset lähtökohdat huomioidaan sekä viljelyssä, että viinin valmistuksessa. Barone Pizzini Satén Edizione 2013 oli klubilaisten mieleen. Päärypäleenä Chardonnay. Paahteinen, leipämäinen tuoksu. Luonteikas, moniulotteinen, syvä ja pitkä maku. Valitettavasti saatavilla vain ravintoloiden kautta.

Viinimaailmassa muutaman viime vuoden aikana on puhuttu kovasti englantilaisista kuohuviineistä samppanjoiden haastajana. Maistetaanpa, onko tästä haastajaksi. Ridgeview Cavendish Brut 2014 löytyy myös Alkon valikoimista (34,39 €). Erittäin kuiva, hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, kevyen keltaluumuinen, paahteinen, mineraalinen, tasapainoinen. Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay eli perinteiset samppanjarypäleet. Itse en pitänyt tuoksusta, enkä kyllä liiemmin maustakaan. Se tuntui omassa suussani hivenen vetiseltä, vaikka toisaalta viinistä löytyi myös punaisten rypäleiden tuomaa tanniinisuutta. Perinteisin menetelmin valmistettu, mutta erittäin modernilla, tietokoneohjatulla tuotantojärjestelmällä. Englantilaisten kuohuviinien historia on sen verran lyhyt, että vielä ei ole tietoa, miten nämä viinit kehittyvät. Viini -lehti on antanut juomalle neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu luonteikkaaksi. Jäin oikein pohtimaan, miksi oma kokemukseni ei nyt ollut kovinkaan ihastunut, vaikka olenhan tätä aikaisemminkin maistanut ja pitänyt. Ehkä kuun kierto oli epäsuotuisassa vaiheessa.....

Sitten odotettujen samppanjoiden pariin. Kaikkia illan viinejä yhdisti se, että myös kaksi ensimmäistä on valmistettu ns. samppanja- eli perinteisellä menetelmällä. Champagnessa eivät vaan pidä siitä, että menetelmää muualla kutsutaan samppanjamenetelmäksi, siksi pitäisi aina muistaa puhua perinteisestä. Tarkkaa porukkaa.

Jacques Selosse Brut Initial Blanc de Blancs on nimensä mukaisesti valmistettu vain valkoisista rypäleistä eli Chardonnay'sta. Tuottajasta voit lukea lisää täältä, klik. Ja vaikka minulla oli vaikeuksia saada tuoksuja tästä irti, niin silti hurmaannuin viinistä. Aivan ihana juoma! Hintatietoja viinistä ei löytynyt, mutta ranskalaisen nettikaupan mukaan pullo maksaisi 179 €.  Jotta jää kyllä tilaamatta, mikäli kohdalle osuu. Sääli. Runsas, voimakas, paahteinen, kevyen tamminen ja mantelinen. Nam.

Larmandier-Bernier Les Chemins d'Avize Grand Cru Extra-Brut 2010, 100% Chardonnay. Maahantuojan myyntihinta 95 €, mikä tarkoittaa, että ravintolamyynnissä, kertoimista riippuen, hintaa kyllä kertyy. Juomassa oli todella paljon kuplia. Maku oli pistävän hapokas ja hivenen kipakka. Ei ollut mieleeni lainkaan! Larmandier-Bernierin makuun pääset toki myös Alkon valikoimista löytyvän Larmandier-Bernier Longitude Blanc de Blancs Premier Cru Champagne Extra-Brut'n (52,98 €) avulla. Tämän viinin kohdalla tein hintatutkintaa. Hinta tuottajan verkkokaupassa 41 €, maahantuojalla 49 € ja siis todellakin Alkossa vajaat 53 €. Sanoisin, että maltillisesti kate matkalla kertyy! Viini -lehti antaa tälle juomalle huikeat viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Tätähän on kokeiltava!

Vilmart & Cie Coeur de Cuvée Premier Cru 2010  (Alko 126,60 €). 80% Chardonnay, 20% Pinot Noir. Erittäin kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, mineraalinen, moniulotteinen. Runsas ja paahteinen huippuviini. Tykkäsin!

Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Piper-Heidsieck Cuvée Rare Millésime 2002 (162,89 €) hurmaa jo ulkoasullaan. Mikä olisikaan parempi lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea! Pullo on pakattu tyylikkääseen mustaan laatikkoon ja pulloa koristaa tavanomaisen paperietiketin sijaan koristeellinen metallikehikko. Ah, mitä tyyliä! Vuosikerta 2002 on ollut 2000-luvun toistaiseksi paras vuosikerta. Asia, joka kannattaa muistaa myös muiden samppanjoiden kohdalla. Kuiva, keskihapokas, kirsikkainen, sitruunainen, kukkainen. Pidin tuoksusta, pidin mausta. Pitkä, hyvä maku. Tosin olin muistiinpanoihini kirjoittanut, että hyvä matka, mutta se lienee ymmärrettävää kuudennen juoman kohdalla! Ja tavallaan, olihan tässä myös hyvä matka meneillään :)

Dom Ruinart Rosé Champagne Brut 2004 (hinta Alkossa 280 €). Erittäin kuiva, hapokas, villivadelmainen, sitruksinen, briossinen, mineraalinen, hennon yrttinen, vivahteikas, elegantti, pitkä. Runsas ja paahteinen.

Kaiken piti siis olla kohdillaan, vaan mitä tapahtui? En pitänyt tästä lainkaan. Siis toistan, en pitänyt lainkaan! Okei, en pidä roséviineistä, mutta en ole koskaan karsastanut rosésamppanjaa. Maku oli vielä hyvin punaviinimäinen eli siinäkin mielessä kaiken piti olla kunnossa. Ehkä alitajuntani kaipasi tähän ruokaa, hienostuneita äyriäisiä kaveriksi. En tiedä, mistä kiikasti. Ruokakumppaniksi tälle juomalle ideoitiin kyyhkyn rintaa, timjami-parmesaanipolentalla ja karamellisoiduilla kevätporkkanoilla. Ehkä minulla vain oli nälkä!

Näin oli keväinen viinikausi saatu päätökseen. Syksyä ja syksyn uusia tuulia odotellessa! Sieltä kannattaa muistaa Hyvinkäällä ensimmäistä kertaa 19.10 järjestettävä olut-viini-ruokatapahtuma. Liittymällä Viiniklubin FB-ryhmään, pysyt tilanteen tasalla.

Lopuksi vielä listaus sekalaisista muistiinpanoistani illan aikana, ehkä joku näistä on jopa muistamisen arvoinen!

• Ei tarvitse tietää mitään mistään, kunhan tietää, mistä tykkää! 
• Miascia -kakku. Comon alueen erikoisuus. Amarettikeksejä, amarettolikööriä. Tätä on PAKKO kokeilla, netti pursuaa ohjeita, esim. tässä, klik
• Kotirose: pullo punaista + pullo valkoista + pari siivua sitruunaa. Ei ehkä kannata muistaa!
• Sekä Dom Perignon, että Aurinkokuningas Louis XIV ovat syntyneet vuonna 1638, he myös kuolivat samana vuonna 1715.
• Alkuun vain tynnyreissä myyty samppanja oli täysin kuplatonta ja makeaa.
• Louis XV salli samppanjan pullomyynnin

Iskelmää Lahes

Lähdin Lahteen. Yökylään ystävän luo. Ensimmäisen ystäväni luo, jonka kanssa olemme pitäneet yhtä lapsuudesta saakka. Suuntana IskelmäKesä Lahti -tapahtuma. Kolmantena mukanamme oli yksi teinivuosieni parhaimmista ystävistä. Ystävä, jonka "kadotin" neljäksikymmeneksi vuodeksi. Kyllä, neljäksikymmeneksi! Lähes ihmisiäksi. Vaan ystävyyshän voi jatkua ihan siitä, mihin se päättyikin. Tai eihän se tavallaan edes päättynyt, mutta kun esihistoriallisena aikana viestintävälineet olivat kirje ja lankapuhelin, savumerkkien ja kirjekyyhkyjen ohella, niin yhteydenpito vaan jäi. Kiitos Mark Zuckerberg, kiitos Amerikka ja kiitos Facebook, tiemme kohtasivat uudelleen muutama vuosi sitten!

Pienet etkoilut, kuulumisten vaihdot ja meikkailut ystävän luona sujuivat rosékuohuvan siivittämänä. Cuvée Antoinette Crémant de Luxembourg Rosé Extra Dry (14,49 €) on kuiva, keskihapokas, aprikoosinen, metsämansikkainen, kevyen sitruunankuorinen, hennon karviaismainen ja yrttinen. Viini -lehdeltä juoma on saanut kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty). Itse pidin tästä kolmea tähteä enemmän, mutta myös hyvällä seuralla ja festarifiiliksellä saattoi olla vaikutuksensa! Crémantit ovat kyllä yleisesti ottaen aina (mielestäni) hyviä valintoja.

Sitten kaupungille. Ja syömään ensin, tottahan toki, jotta jaksaa festaroida. Coppa Eatery on uudehko, syksyllä 2018 Rosson paikalle avautunut ravintola Aleksanterinkadulla. Päätimme suunnata sinne.

Ja olipas kivanoloinen kuppila! Sisustuksesta pidin kovasti, samoin plussaa tuli asiallisista viinilaseista, sekä ystävällisestä palvelusta.

Alkuruuaksi valitsin Coppan veneet (9,50 €), sydänsalaattia, rapeaa pekonia ja sinihomejuustokastiketta. Nam, olipa hyvää ja hyvä idea myös kotona toteutettaksi.

Pääruuaksi valkosipulibroileria (18,90 €), hiiligrillattua maalaiskananpoikaa, tummaa valkosipulikastiketta ja valkosipuli-parilaperunaa. Annokset olivat reilun kokoisia ja hyvänmakuisia.

Tässä ystäväni kylmäsavulohipizza (16,90 €). Kylmäsavulohta, punasipulia, kapriksia, tillicremeä, pisaratomaatteja. Ruokalista on monipuolinen, varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Hiiligrillattujen ruokien ja pizzojen lisäksi löytyy myös salaatteja ja pastoja.

Jälkiruoka nautittiin juomana. Teki kovasti mieli kahvia ja niin on voimakkaasti  aina se ajatus päällä, että kahvidrinkit ovat Irish Coffee -tyyppisesti lämpimiä juomia. Tämä Afternoon Coffee (9,50 €) ei kuitenkaan ollut, mutta oikein hyvältä maistui silti! 4 cl Galliano-likööriä, espressoa, maitoa, jäitä. Onnistunee kotioloissakin.

Kokonaislaskuni 58,26 €, sisältäen kaksi ruokaa, alkulonkeron, jälkiruokajuoman sekä kolmanneksen viinipullosta, oli mielestäni sangen kohtuullinen.

Varsinainen Iskelmä -tapahtuma oli pienoinen pettymys. Esiintyjinä Jonne Aaron, Jannika B, Antti Ketonen sekä Raskasta Iskelmää -kokoonpano. Esiintyjissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, varsinkin kahdesta ensin mainitusta pidän kovasti. Yleisöä kuitenkin oli erittäin vähän, liekö syynä kesätapahtumien suuri määrä? Samoin oheispalveluita oli niukanlaisesti. Tai siis niitä ei ollut. Kuva on otettu Jonne Aaronin osuuden loppupuolella, hieman ennen Jannika B:tä.

Festariruokaan tänä päivänä jo monessa tapahtumassa panostetaan. Ei täällä. Makkaraperunat löytyivät toki ja sitten nämä lötköt kevätkääryleet. Kympillä.

Aurinkoa odottelimme oikeastaan koko päivän. Turhaan. Säätiedotus lupasi auringon tulevan esiin ensin klo 15, sitten klo 19 ja lopulta ehkä noin iltakympiltä ihme tapahtui.

Auringottomuudesta johtuen ilta oli melko viileä ja niinpä viimeisen esiintyjän lopetettua päätimme mennä vielä yhdelle johonkin lämpimään, mutta mahdollisimman lähelle. Näin päädyimme Hygge-Bariin aivan Aleksanterikadun alkupäähän. Marraskuussa 2018 avatussa olut- ja viinibaarissa pääpaino on Hartwallin tuotteilla. Sehän minulle, Hartwallin Original lonkeron ehkä suurimmalle kannattajalle ikinä, sopi erittäin hyvin! Täältä muuten bongasin Lonkero-viltin, joka on ehkä PAKKO saada ja ilokseni huomasinkin, että sen hankkiminen todellakin on mahdollista, klik. Oi oi, mikäs siihen olisi kietoutuessa viilenevässä kesäillassa.

Viihtyisässä baarissa olikin hyvä lepuutella aikaisemmin viikolla nivelsidevamman saanutta nilkkaa, joka ei suoranaisesti tykännyt festaroinnista. Ja kuten hyvä ystäväni oli minua ohjeistanut nilkkavamman hoidon kanssa, että muista kolme koota, KKK = kylmä, koho ja kompressio, niin tämä oli nyt festari-illan sovellus siitä. Lonkero oli kylmää :)

Loppuun vielä kuvakavalkadi illan esiintyjistä. Esiintymisjärjestyksessä. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, Jonne Aaron ja Jannika B ovat omia suosikkejani. Vähäisestä yleisöstä johtuen tai ansiosta alkuillasta olikin helppo päästä lähietäisyydelle eli toiseen riviin. Antti Ketonen on makuuni aivan liian siirappinen. Hän on myös kovasti tietoinen "söpöydestään", mikä ehkä paikkapaikoin oli hivenen koomistakin. Nimmarijono keikan jälkeen näytti loppumattomalta. Raskasta Iskelmää oli vähän hämmentävä kokemus. Ainakin aluksi. Olin toki kuullut Raskasta Joulua -kokoonpanosta, mutta nyt samat metallimiehet ovat tarttuneet Finnhits -klassikoihin....... Keikoittain vaihtelevan kokoonpanon solisteina Lahdessa olivat JP Leppäluoto (Charon), Tony Kakko (Sonata Arctica) ja Ville Tuomi (Kyyria/Suburban Tribe).

Uudenlainen juhannus

Olen viettänyt elämäni aikana monenlaisia juhannuksia tai jopa jättänyt tyystin viettämättä. Lapsuuden juhannuksista muistan juhannuskoivut ja mökkirannan. Lasten lennähdettyä omilleen olen viettänyt kotijuhannusta kaupungissa, vieraillut tyttären luona Turussa, järjestänyt keski-ikäisten sinkkunaisten juhannusjuhlia mökillä tai ollut ihan vain itsekseni. Tämä juhannus oli erilainen. Sain vieraakseni tyttären perheen ja ennen kaikkea kohta seitsemän kuukautta täyttävän ihanuuden. Komeimman nuoren miehen, mitä tällä tontilla on ikinä nähty!

Valmistauduimme helteeseen ja hyttysinfernoon. Kumpikaan ei osunut kohdille. Toinen harmitti, toinen ei. Aatto, sitten kun lopulta pääsimme mökille, sujui auringon helliessä. Mutta sitten alkoi tapahtua ja ennen kaikkea tuulla! Saimme sadetta, ukkosen kaukaista jyrinää, aurinkoa, napakkaa viileää tuulta suoraan terassille. Tuulen vuoksi muurikalla valmistetut ruuat jäähtyivät ennen kuin edes kunnolla päätyivät lautasille, söimme osan aterioista sisätiloissa ja kun pystyimme olemaan ulkona, pikkumies puettiin huppariin, pipoon ja vielä kiehdottiin (mumun tekemään) peittoonkin. Olin roudannut kotoa pienen uima-altaan ja 30 litraa vesijohtovettä pienokaisen vesileikkejä varten. Noh, seuraavalla kerralla sitten! 

Lähdimme mökille vasta aattona, joten minulla oli hyvin aikaa kotona valmistella asioita. Vaikkapa nyt pestä vihanneksia, koska mökillä olemme järviveden ja kaupungista kuljetetun veden varassa.Aattoillan ruokana meillä oli tuttuja ja takuuvarmoja karitsaburgereita. Erilaisia burgerireseptejä olen testaillut, mutta tämä hivenen Lähi-Idän makuja sisältävä on mielestäni ehdottomasti paras, klik. Eli jauhelihamassan maustoin tällä ohjeella ja valmistin senkin jo kotona etukäteen.

Lisukkeina pestoa, hummusta, rapeaa pekonia, salaattia, tomaattisiivu ja vielä kaiken kruununa viipale paistettua vuohenjuustoa. Slurps.

Aamu-, väli- ja iltapalana vetelimme ruisleipiä, joilla oli tyttären ohjeella tehtyä sinappista graavilohitartaria. Valmiiksi viipaloidun graavilohen olin hankkinut Riihimäen Rekosta, Liljendahlin Kala&Palvi -tuottajalta. Laitoin sitten oikein kaksi kuvaa näistä leivistä, kun en osannut päättää, kumpi on parempi......

Koska päivät pienen vauvan kanssa alkavat perin varhain, oli meillä juhannuspäivänä aikaa sekä lounaaseen, että päivälliseen. Lounaaksi lohta aasialaisin maustein. Ohjeen löydät täältä, klik. Alunperin halsterissa grillillä valmistettavaksi tarkoitettu ruoka kypsyi tällä kertaa uunissa. Villilohimedaljongit olin hankkinut Riihimäen Rekon kautta suoraan kalastaja Ronny Holmströmiltä. Lisukkeena paahdettuja varhaisperunoita, joiden valmistukseen löydät helpon ohjeen täältä, klik.

Turvallisesti tutuilla resepteillä pitkälti siis mentiin, mutta juhannuspäivän illaksi viimein jotain uutta!

Männyllä marinoitu karitsa

Koti ja Keittiö -lehti 5/2019

4 annosta

600 g karitsan sisä- tai ulkofileetä

½ dl rypsiöljyä

1 (3 rkl) sitruunan mehu

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

1 pieni (15 cm) männynoksa

(lisäksi männynoksia varrastikuiksi, mikäli haluat vartaita rakennella)

Minulla oli karitsankaretta, Rekon (nyt Hyvinkäältä) kautta tietenkin, Pihlajasaaren Lammastilalta. Männynoksaa en liiemmin mittaillut, laitoin sen, mikä tuntui hyvältä. Näillä mentiin, eikä siis tehty vartaita.

Sekoita öljy, sitruunamehu, hunaja ja suola keskenään. Riivi männynneulaset marinadiin. Voit huuhdella oksaa vedellä, mikäli haluat. Lisää lihat marinadiin, pyörittele vähän, peitä kulho ja laita kylmään maustumaan mielellään vähintään 6 tunniksi. Kareen leikkasin tässä vaiheessa jo kyljyksiksi. Mikäli teet vartaita, kuutioi filee kuutioiksi tai viipaleiksi ennen marinointia.

Jos teet vartaita, pujota fileepalat kasteltuihin männynoksiin. Tarvittaessa voit tehdä lihaan reiät cocktailtikuilla tms, sillä männynoksa ei välttämättä lävistä lihaa. Kypsennä kuumassa grillissä välillä marinadilla valellen kuutisen minuuttia. Liha saa jäädä sisältä punertavaksi.

Meillä lisukkeina kesän luottokasviksia. Vihreää tankoparsaa, broccolinia ja Padron-paprikoita. Vähän oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippuria mausteeksi. 

Karitsa on kyllä takuuvarmaa grillattavaa! Mehevää ja maukasta. Tätä marinadia tehdään varmasti uudelleen, onhan mökkimme mäntymetsäisellä tontilla, joten olemme marinadiainesten osalta lähes omavaraisia.

Suhtaudun hivenen ennakkoluuloisesti hanaviinipakkauksiin. Miksi ostaisin kolme litraa yhtä ja samaa, kun tarjolla on monta erilaista kokeilun arvoista pulloittain? Ennakkoluulojani ei edes hälventänyt se tieto, että Viini -lehti valitsi portugalilaisen LAB Reserva 2017 (32,99 € / 3 l) vuoden punaiseksi hanaviiniksi. Viini -lehti antoi tuotteelle neljä tähteä ja kehuu löydöksi. Minä tein oman löytöni, kun huomasin, että viiniä löytyy myös pullossa! Eri vuosikertaa tosin, mutta silti päätin kokeilla viiniä näin turvallisesti pullollisen. Tai kaksi.....LAB Reserva Tourica Nacional Cabernet Sauvignon Syrah 2016 (9,89 €) on todellinen löytö, johon ei tässä hintaluokassa ole totuttu! Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, karhunvatukkainen, kevyen viikunainen, hennon neilikkainen. Viini -lehti antaa myös tälle pullotetulle vuosikerralle neljä tähteä ja LöYTö -kehut. 

Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Ruuat on syöty, juomat juotu, uitu ja saunottu. Sunnuntaiaamuna oli aika hyvästellä ja suukotella pieni juhannusvieras. Mumu hieman kyynelehti, kun nuoren perheen auto lähti mökkipihasta. Edessä piiiiiiiitkä kuukausi siihen, kun seuraavan kerran tavataan.

Elämä pienokaisen kanssa on varsin intensiivistä ja niinpä pienet unet tekivät iltapäivästä terää mumullekin :) Vajaa tunti pötköttelyä terassilla ja ihminen on kuin uusi! Päätin vielä jäädä yöksi mökille ja lähteä täältä aamulla töihin, kodin kautta tosin. Kiitos lyhyen mökkimatkan!

Loppuun vielä muutama kuva viikonlopulta.....

Rakensin terassin portaille uuden pesupaikan Happyhamsterin keräämistä aarteista. Nautin, kun keksin vanhoille esineille uuden käyttötarkoituksen.

Tyttäreni kanssa kävimme kävelyllä keräämässä kesäkukkia mökkitien varrelta. Oikein odotan, kun saan tehdä tämän saman lastenlasteni kanssa.

Äiti kävi kylässä ja toi kotipihastaan huumaavasti tuoksuvia pioneja. Taustalla Happyhamsterille tyypillistä mökkirekvisiittaa sulassa sovussa: vanha Shellin jarru-/kytkinöljypurkki sekä reissutuliaisena joskus tuotu pyhävesipullo. Yhdistävänä tekijänä väri :) Turkoosi tuntuu olevan kovasti mieleeni.