perjantai 25. lokakuuta 2019

Pincho Nationin sirkusmeininki

Olin menossa kahden ystäväni kanssa syömään. Olemme tutustuneet jo vuosikymmeniä sitten työkuvioiden kautta ja muutaman kerran tai vähintään kerran vuodessa käymme yhdessä syömässä. He usein pyytävät minua valitsemaan ravintolan. Alkuun ajattelin, että eivät kyllä ikinä enää pyydä, mutta katsotaanpa kuitenkin, minne heidät vein!

Kuulin työkaveriltani aplikaatioravintola Pincho Nationista. Sopivan hullu ajatus, sopivalla sijainnilla Iso Roballa. Siispä sinne pöytää varaamaan. Aplikaatiolla. Ravintola siis toimii todellakin täysin puhelimeen asennettavan aplikaation avulla. Sillä varataan pöytä, tilataan ruuat ja maksetaan. Hivenen epäuskoisena selasin annoskuvia puhelimen näytöllä ja mietin, että näinköhän tämä toimii ja voivatko ruuat näyttää todellisuudessa niin hyviltä, mitä kuvissa. Vähän kyllä myös jännitin kavereitteni mielipidettä...... Enkä minäkään oikein tiennyt, että minne oltiin päätymässä!



Pincho Nation on ruotsalainen ravintolaketju (Ruotsissa 60 ravintolaa), joka tarjoaa pieniä annoksia eri puolilta maailmaa ja se on maailman ensimmäinen ravintola, jossa kaikki tilaukset tehdään sovelluksella. Suomessa toinen Pincho löytyy Turusta.



Sisääntulo ravintolaan oli....hmmm....värikäs. Sirkusmainen. Ystävällinen henkilökunta otti vastaan ja kertoi ravintolan konseptista ja aivan kuin sirkuksessa, jokainen sai pahvirasiallisen popcorneja alkunaposteluun.  Minä menin paikalle vähän etuajassa ja olisittepa nähneet ystävieni epäuskoiset ilmeet, kun he astuivat tähän punaisilla samettiverhoilla verhotun entisen yökerhon aulaan!




Oma pöytämme sijaitsi ravintolan alakerrassa. Ja matkalla sinne kuljettiin kyllä ihan leuka lattiassa sisustusta ihmetellen! Yksityiskohdista ei kertakaikkiaan ollut puutetta. Enemmän on enemmän. Jos ihmettelet noita metallitelineitä pöydissä, niin niihin laitetaan "laudat", joilla annokset ovat. En ole aivan vakuuttunut niiden toiminnallisuudesta, mutta ehkä jos jaat annoksen kaverin kanssa, tämä on kätevä. Toisaalta annokset olivat niin pieniä, että niistä ei ole juurikaan jaettavaksi....



Ruokien tilaaminen sovelluksella onnistui hyvin, kunhan ystävällinen tarjoilija ensin sai meille mummuille neuvottua, miten sovellus asennetaan ja miten se toimii. Siitä sitten vaan menua selailemaan ja klikkailemaan kohtuuhintaisia annoksia ostoskoriin! Kun tilaus oli tehty, ilmoitus valmistumisesta kilahti puhelimeen ja sitten ruuat ja juomat haettiin niiden noutopisteiltä. Siinä sai kyllä tarjoilulaudan kanssa olla tarkkana, että kaikki kipot pysyivät matkassa! Kuvissa ylinnä on ruokien noutopiste ja alinna juomien.


Henkilökunnalta sai apuja myös ilman, että siitä olisi viestittänyt näillä hauskoilla serveteillä.


Mitä sitten söin? Innoissani vetäisin seitsemän annosta! Tässä niistä neljä ensimmäistä.


 Caprese -salaatti eli tomaattia ja mozzarellaa (3,10 €).


Bataattiranskalaiset chili-bearnaisekastikkeella (3,90 €) ja original burger (4,90 €), jossa pekonia, cheddarjuustoa ja pincho-kastiketta.


Quesadilla eli mozzarella- ja cheddarjuustolla täytetty tortilla guacamolen kera (4,20 €).

Tarjoilijan suositus oli siis aloittaa neljällä annoksella, koska lisäähän oli helppo tilata! Kylläisyyskeskukseni ei toiminut, joten ostoskoriin kilahti vielä kolme annosta.


Halloumiranskalaiset mojo rojo -kastikkeella (4,20 €) ja illan heikoin lenkki crispy chicken aiolilla (4,50 €). Heikkous tuli kuivakkuudesta.


Jälkiruuaksi suklaafondant, suklaakakkua, vaniljajäätelöä, suolaista karamellikastiketta ja kaurakeksi (4,70 €), kyytipoikana Baileys kahvi (8,50 €).

Viininystävän ei kannata tässä ravintolassa ihmeitä odottaa. Esimerkiksi punaviiniä laseittain löytyi hyvää ja parempaa. Hyvä oli chileläinen Espritu de Chile (6,50 € lasi) ja parempi italialainen Moncaro Sangiovese (7,50 € lasi). Kokonaislaskuni sisältäen ylläolleet 7 ruoka-annosta, 2 lasillista viiniä, Baileys-kahvin sekä yhden rehellisen, aidon ja oikean LONKERON, oli 59,50 euroa eli oikeastaan sangen kohtuullinen.

Ilta oli hauska kokemus, ruoka oli oikeasti hyvää ja kohtuuhintaista. Paikka oli sisustukseltaan HUIKEA ja veisinkin tänne 3½ vuotiaan tyttärentyttäreni apinoita sun muita ihmettelemään. Rento ja kiva paikka. Myös ystäväni olivat ensijärkytyksen jälkeen ihan tyytyväisen oloisia!

Työmatkajunassa kyllä sain osakseni lievää arvostelua siitä, miten olen voinutkin mennä ravintolaan, jossa itse teen työt ja näin edesautan sitä, että tarjoilijoita ei tulevaisuudessa tarvita. Onhan se tavallaan totta, kahden kerroksen ravintolassa oli vain kaksi tarjoilijaa lähinnä auttamassa aplikaatioiden kanssa ja siivoamassa pöytiä. Me hoidimme sitten itse tilaukset ja tarjoilun itsellemme plus että vielä rahastimmekin itse itsemme (tosin melkoisesti sähläten), mutta en nyt aio tästä syyllistyä yhtään sen enempää. Onhan tässä jo vuosikausia käyty hampurilaisravintoloissakin, eikä siinä kenenkään syyttävä sormi nouse paheksumaan. Minusta on vaan hauskaa, että on erilaisia vaihtoehtoja, erilaisiin tilanteisiin. Sitten on ne hetket, kun nautin suuresti siitä, että minulle tarjoillaan annokset kauniisti katettuun pöytään tarkoin harkittujen viinien kera ja ne esitellään asiantuntevasti. Kaikesta voi nauttia ja ottaa ilon irti. Tässä vielä apuna ankeuteen parit kuvat hulvattomasti sisustuksesta. Ehdottomasti haluan tuota apinatapettia kotiin vierashuoneen seinälle!




sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Poroa pöytään


Täydellinen syyspäivä viikko sitten. Aurinko vain puuttui. Sienestystä, upeita vanhan tavaran löytöjä, kokkailua. Voinko toivoa enempää? Voin! Ainahan voi toivoa enemmän, mutta on upeaa huomata, miten hyvin kaikki on tässä jä nyt. Juuri tänään, huomisesta ei koskaan sitten taas tiedä, mutta jos nauttisi päivästä kerrallaan. Tai ainakin yrittäisi.


Koska tästä sinänsä kelvollisesta sienisaaliista ei lauantaiaamuna ollut varmuutta, otin pakastimesta sulamaan paketillisen poron käristyslihaa. Lihat olen hankkinut Hyvinkään Rekon kautta suoraan tuottajalta. Ei nyt ihan lähiruokaa, mutta ilman välikäsiä kuitenkin.

Porokiusaus käristyslihasta

500 g poronkäristystä
1 rkl voita tai margariinia
400 g peruna-sipuliseosta
150 g juustoraastetta
2 dl ruokakermaa
½ tl suolaa
mustapippuria rouhittuna

Kuumenna rasva pannulla ja ruskista käristelihat. Ruokakermaa lukuunottamatta sekoitin kaikki ainekset sekaisin suuressa kulhossa ja kaadoin ne sitten voideltuun uunivuokaan. Lopuksi ruokakerma kaiken päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 50 minuuttia. Viitisen minuuttia aikaisemmin lisäsin vielä hieman juustoraastetta kiusauksen päälle.


Juustoraasteiden ykkönen on mielestäni tämä Juustoportin Vuohen GR Grand Reserve, ei maukkaampaa raastetta löydykään!


Kiusaukseen olisivat kyllä mainiosti sopineet vastapoimitut tuoreet suppilovahverotkin, mutta ihan huippukiusaus tämä on ilman sieniäkin. Helppoa ja hyvää, ruuanlaittoa parhaimmillaan.



Rakastan kynttilöitä ja poltankin niitä oikeastaan ihan ympäri vuoden. Tietysti pimeän ajan tullen enemmän. Ja ihan loppuun saakka! Kruunukynttilöiden jämätkin tulee käytettyä.


Päivän vanhan tavaran löydöt tehtiin Antiikkistudiolta, joka sijaitsee Järvelässä, vanhassa meijerirakennuksessa. Aukioloajat eivät ole säännölliset, mutta seuraamalla Antiikkistudion FB-sivuja, pysyt kärryillä. Kuvassa yksi löydöistäni, upea pieni ryijy, joka päätyi makuuhuoneeseen sängynvierusmatoksi.


lauantai 19. lokakuuta 2019

Klassinen ranskalainen tomaattipiiras


Lähes ennalta arvaamatonta on se, mikä resepti milloinkin pysähdyttää ja mikä ei. Ja kun pysähdyttää, niin mikä siinä on? Onko se joku raaka-aine, annoskuva vai mikä ihme? Noin lähtökohtaisesti en ole mikään tomaatti-ihminen, mutta ehkä tapauksessa lehdessä ollut annoskuva oli vaan kertakaikkisen kaunis. Eli kuva pysäytti ja ohjeen mukainen sinappi ratkaisi. Tämä piirakka oli vaan tehtävä!

Ranskalainen tomaattipiiras
Kodin Kuvalehti 18/2019
6-8 annosta

Pohja
150 g voita
5 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
1 muna
(kylmää vettä tarvittaessa)

Täyte
1 valkosipulinkynsi
4 rkl oliiviöljyä
3 rkl dijoninsinappia
2 dl juustoraastetta
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa
pippuria
ripaus sokeria

Nypi jääkaappikylmä voi ja jauhot sekaisin. Lisää joukkoon sokeri, suola, muna ja tarvittaessa tilkka kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nypi tai laita kaikki aineksset monitoimikoneeseen. Niin minä tein. Laita taikinapallo jääkaappiin puoleksi tunniksi tekeytymään.


Taputtele taikina piirasvuokaan. Sivele sinappi piiraan pohjalle ja ripottele juustoraaste päälle. Puolita kirsikkatomaatit ja levitä ne juustoraasteen päälle. Mausta basilikallla, suolalla, sokerilla ja pippurilla. Raasta valkosipulinkynsi öljyn sekaan ja pirskota puolet valkosipuliöljystä piirakan pinnalle. Minulla ei ollut kuivattua basilikaa, mutta silppusin sekaan tuoretta. Ja sinapista kun tykkään, niin pakko myöntää, että sitä tuli laitettua ihan hivenen enemmän.....


Paista piirasta 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. Pirskota loput öljystä kypsän piirakan pinnalle ja koristele tuoreella basilikalla. Huumaava tuoksu täytti keittiön! Tässä korkeareunaisessa piirakkavuoassa näyttää ihan siltä, että jotain täytteestä on jäänyt pois eli jos käytät sellaista matalareunaista perinteistä metallista piirakkavuokaa, niin se on ehkä visuaalisesti parempi vaihtoehto.



Tämä ranskalainen klassikkopiiras maistuu hyvältä myös kylmänä ja niinpä pakkasin sen autoon mukaan ja nautin ensimmäisen palan vasta mökillä, takkatulen äärellä. Sinappi toi kyllä huikean maun tähän piirakkaan!



tiistai 15. lokakuuta 2019

Hiljaa hiipii ilves

Otsikko ei suoranaisesti kerro tästä jutusta oikein yhtään mitään. Se vaan tuli ensimmäisenä mieleen ilveksestä, kun pikkuisen siskon kanssa astelimme ravintola Ilvekseen maistelemaan heidän herkkujaan. Nuoruuteni leirikesistä Häme -huuto on jäänyt takaraivoon. Vaikka kyse onkin ilmeisesti Suomen ensimmäisestä partiohuudosta jo vuodelta 1929, niin kyllä me hämäläiset tätä myös seurakunnan leirien iltanuotioilla huudettiin. "Hä, hä, Häme. Hiljaa hiipii ilves. Miettii, miettii, päättää, hyppää, voittaa. HÄME!" Että tämmöinen aasinsilta......


Viinillähän täällä olimme jo piipahtaneet parikin kertaa ja ensimmäisestä visiitistä voit lukaista täältä, klik. Vaan nyt syömään!



Tuosta ensimmäisestä jutusta voi käydä kurkkaamassa kuvia lähinnä baarin puolelta. Mutta myös ravintolasalin sisustus oli mieleemme ja löytyihän sieltä ihkaoikea ILVESKIN!

Tilasimme pöytään neljä eri annosta, joita sitten maistelimme toisiltamme. Kaikki annokset olivat kauniita katsella ja herkullisia nauttia.


Tattikeitto 10 €


Tartar 12 euroa. Kotimaista naudan sisäfilettä ja mustajuurta.


Lohi ja Ilveksen bouillabaisse 12 euroa. 42 °C punajuurilohta ja bouillabaissekastiketta.


Turskaa ja rapukastiketta 22 euroa. Sitruunapolentaa ja linssi-soijapapupaistos.

Ihan huippusuperhyvä ravintola. Menkää kaikki tänne syömään! Loistava sijainti, ystävällinen palvelu, hyvä ruoka, järkevä hinnoittelu.

torstai 10. lokakuuta 2019

Maa-artisokkalaatikko

Vietin mökkiviikonloppua ystävieni kanssa ja tarjosin heille karitsaburgereita. Ylimääräisestä pihvitaikinasta pyörittelin lihapullia alkuviikon toimistoevääksi. Mutta mitä kaveriksi? Tuijotin lähes tyhjää jääkaappia, jossa näkyikin olevan pussillinen maa-artisokkia. Match!


Maa-artisokkalaatikko

500 g maa-artisokkaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
2 kananmunaa
2 dl ranskankermaa tai vastaavaa

Kuori maa-artisokat tai ole kuorimatta. Tyyli on vapaa! Keitä niitä 5-15 minuuttia kunnes ovat tikulla pistäen pehmeitä. Kovin olivat erikokoisia, joten kypsyivätkin erittäin yksilölliseen tahtiin.


Soseuta kypsät maa-artisokat, lisää loputkin ainekset mukaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Se on siinä. Helppoa kuin mikä!

tiistai 8. lokakuuta 2019

Syksyiset kesätreffit

Minulla on puhelimessa WhatsApp -ryhmä nimeltä "Kesätreffit". Tämä kolmen hengen ryhmä sopii yhteiset tapaamisensa aina tämän otsikon alla, oli sitten kesä tai ei. Siitä kuitenkin pidämme huolen, että ainakin kesällä tavataan, oli mikä oli. No, tänä kesänä kävi sitten niin, että kun ystävät olivat tulossa mökille, minä makasinkin sairaalan ensiavussa piuhoissa ja yritin selviytyä yllättävän sairastumisen aiheuttamasta päänsisäisestä kaaoksesta. Elämä viskoo! Siinä sitten mökkeilyt jäivät ja kun tilanteen rauhoituttua aloimme haarukoimaan seuraavaa viikonloppua, joka meille kaikille sopisi, niin löytyihän se viimein. Syyskuun viimeiseltä viikolta! Kesätreffit vaihtuivat syystreffeiksi.


Iloksemme syyskuun viimeistä lauantaita vietettiin vallan mainiossa säässä. Sen olivat myös muut mökkiläiset huomanneet! Harvoin kesälläkään näen niin paljon väkeä mökkitiellä, mitä nyt. Sienestäjiäkin oli  ihan ruuhkaksi asti (no okei, neljä meidän lisäksemme, mutta yleensä ei näy ketään, niin onhan se ruuhka). Onneksi sieniä riitti myös meille! Sienisyksy ei ole paras mahdollinen, mutta ei aivan lohdutonkaan. Tatteja, muutamat kantarellit ja suppilovahverot. Ihan kelpo saalis!


Lounaaksi tein meille jo kotona etukäteen keiton. Näin vähän säästin aikaa ja mökillä päästiin keskittymään olennaiseen. Eli sienestyksen ohella maailmanparannukseen.


Porkkana-cashewkeitto
Anna -lehti 19.9.2019
4 annosta

500 g porkkanoita
1 l kasvislientä
2 dl cashewpähkinöitä
1 appelsiini

Inkiväärijogurtti
2 dl maustamatonta (vegaanista) jogurttia
2 rkl raastettua inkivääriä
ripaus suolaa ja sokeria

Lisäksi
tuoretta minttua

Kuori ja paloittele porkkanat. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja lisää porkkanat ja pähkinät liemeen. Keitä hiljalleen poristen noin 15 minuuttia. En ikinä ennen ole keittänyt pähkinöitä!



Purista appelsiinista mehu ja lisää mehu keittoon. Soseuta keitto sileäksi. Ohjeen mukaan keitto tarjoillaan inkiväärijogurtin ja hienonnetun mintun kera, mutta minulla oli vähän eri kuviot. Jos kuitenkin päädyt jogurttilisukkeeseen, niin se valmistetaan simppelistä sekoittamalla ainekset vain yhteen.


Sienisaaliistamme puhdistin ensimmäisenä suppilovahverot ja paistoin ne muurikalla.


Lisäsin keittoon sieniä, yrttiöljytippoja sekä kuivatuista suppilovahveroista tekemääni "pölyä"ja tuoretta basilikaa. Todella hyvä soppa, hyvin maistui ulkona terassin pöydän äärellä! Kauraleipää ja valkoviiniä seurana. Aivan varmasti valmistan tätä uudelleen ja silloin nimenomaan tuon inkiväärijogurtin kera.



Syksyinen luonto oli parhaimmillaan ja saimme nauttia jopa auringosta. Sauna lämmitettiin tottakai ja kymmenasteiseen veteenkin tuli pulahdettua pari kertaa. Miten hirveää veteen meno onkaan ja miten hyvä olo siitä tuleekaan!


Ja pitäähän saunajuomasta kuva ottaa! Olen suurin lonkerofani ikinä ja olen lonkerostani erittäin tarkka kelpuuttaen vain Hartwallin Original Long Drinkin. Muillekin harmaan ystäville vinkkaan, että Lahdessa Hartwallin tehtailla on jopa oma tehtaanmyymälä. Eivätkös kaikki keski-ikäiset naiset tykkää käydä tehtaanmyymäläkierroksilla? Minä kävin ja sain siellä kuulla, että tämä pullomalli on saanut innoituksensa vuoden 1952 olympiasoihdusta. Mikä herkullinen detalji! Täältä linkistä, klik, löydät myös hivenen mahtipontisen videon asiaan liittyen.


Saunan jälkeen grillailin viime aikojen bravuuriani eli karitsaburgereita. Grillailin niin innoissani, että nämä burgerikuvat ovatkin ystäväni otoksia. Jotenkin tässä kuvassa pilkkopimeässä höyryävästä muurikasta on täydellinen tunnelma.


Ja burgerit. Ne olivat täydellisiä. Jälleen kerran. Mökkikausi vetelee viimeisiään, joten saattaa hyvinkin olla, että seuraavan kerran isken hampaat tähän herkkuun vasta kevään koittaessa. Nyyh.



Ja lopuksi vielä muutama tunnelmakuva. Ilta oli täydellinen. Pimeääkin pimeämpi. Pakko se on myöntää, syksy on saapunut. Miten rakastankaan tätä maisemaa!