Karitsaa ja ruusukaalia

Rauhallistakin rauhallisempi viikonloppu. Se on jännä asia, että kun ei ole mitään suunniteltua tekemistä, niin ei kyllä saa yhtään mitään myöskään aikaan. Jollain tavoin sain päivät soljumaan, tekemättä mitään. Paitsi ruokaa.

Tämän ruuan minulle vinkkasi työystäväni, joka onkin varsinainen kävelevä reseptipankki! Olen onnekas, kun saan hänen kanssaan jakaa ruokainnostustani.

Karitsapihvit ja lämmin ruusukaalisalaatti

Soppa365 / Glorian Ruoka&Viini

4 annosta

500 g karitsanjauhelihaa

1 salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

4 dl suppilovahveroita tai mustatorvisieniä (tai 1 dl kuivattuja)

1 dl kermaa

1 viipale vehnäpaahtoleipää

1 kananmuna

2 tl kokojyväsinappia

1 tl suolaa

2 rkl voita paistamiseen

Ruusukaalisalaatti

600 g ruusukaalia

1 dl kuorellisia manteleita rouhittuna

1 rkl voita

1 tl sokeria

½ tl suolaa

1 dl puolukoita

Sinappikerma

1 prk (150 g) ranskankermaa

2 tl kokojyväsinappia

ripaus suolaa

Tehdään ensin pihvit. Jauhelihan olin hankkinut Pihlajasaaren Lammastilalta, joka onkin pitkäaikainen luottotuottajani REKOpiireissä. Sienien osalta päädyin kuivattuihin mustavahakkaisiin, joita oli kaapissa parikin sellaista ärsyttävän pientä pussinpohjallista, joista ei oikein mihinkään varsinaiseen sieniruokaan olisi riittänyt, mutta riitti sopivasti jauhelihan jatkeeksi. Homma alkoikin kuivattujen sienien liotuksella.

Hienonna salotti- ja valkosipulit. Paista sipuleita ja sieniä pannussa voissa pari minuuttia. Jos sienet ovat kovin isoja, voit vähän niitä pilkkoa. Laita kerma kulhoon ja murenna leipä joukkoon. Lisää muna, sieni-sipuliseos, sinappi, suola ja jauheliha. Sekoita tasaiseksi ja muotoile käsin pieniä pihvejä (sain aikaan 15 kpl).

Paista kypsiksi voissa,  noin 2 minuuttia molemmin puolin. Karitsapihvit olivat täydellisen meheviä ja laaduntarkkailun nimissä napostelinkin niitä pari jo suoraan pannulta.

Sitten salaatti. Siisti ruusukaalit, leikkaa kanta ja irrota huonot lehdet. Keitä suolalla maustetussa vedessä (litra vettä, teelusikallinen suolaa) kolmisen minuuttia. Kaada vesi pois ja jätä ruusukaalit kattilaan. Rouhi mantelit karkeasti veitsellä ja lisää ne ruusukaalien joukkoon. Lisää voi, sokeri ja suola. Kuumenna ja lisää puolukat mukaan. Kuten huomaat, minulla oli kuorittuja manteleita ja koska en pidä puolukasta, mutta pakastimessa oli granaattiomenan siemeniä, niin käytin niitä.

Sinappikerma valmistuu helposti. Sekoitat vain ainekset yhteen ja se on siinä. Kastike on muuten tosi hyvää!

Ja hyvää oli koko annos! Ruusukaali on monikäyttöinen ja vähän ehkä unohduksissa ollut lisuke. Olen itsekin vasta viime vuosina sen löytänyt. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Muuten tämä melko tylsäksi muodostunut viikonloppu sujui lähes kokonaan tässä tuolissa. Kirjoittelin, neuloin, luin ja katselin Yle Areenasta Bauhaus - uusi aika -sarjasta muutaman jakso. Noh, olihan sekin tavallaan tekemistä......

Ruokahaasteena maksalaatikko

Maksa on yksi ruoka-ainesuosikkini. En vaan valmista sitä juurikaan itse. On ravintoloita, joissa on PAKKO tilata maksapihvi ja äidin jouluisin tekemää maksalaatikkoa (voisulalla valeltuna) ei voita mikään! Ei, vaikka äiti pikkusiskojeni vuoksi taitaakin jättää siihen olennaisesti kuuluvat rusinat pois..... Vasta nelisen vuotta sitten rohkenin tarttua maksapihvihaasteeseen, klik ja nyt on viimein vuorossa maksalaatikko. Katsotaan, miten käy!

Maksalaatikko

Kodin Kuvalehti nr 24/12.12.2019

6 annosta

1½ dl puuroriisiä

½ l vettä

1½ tl suolaa

1 iso sipuli

1 rkl voita

1 muna

350 g jauhettua naudan maksaa

½ l maitoa

½ dl tummaa siirappia

1 tl meiramia

½ tl valkopippuria myllystä (tai purkista)

½ tl suolaa

1 dl rusinoita

Puhutaanpa taas ensin parasta ennen päiväyksistä. Sehän on mieliaiheeni! Riisipussin kyljessä mainittiin vuosiluku 2017. En piitannut siitä. Mitenkä nyt kuiva riisi voisi pilaantua? Ei yhtään mitenkään. Mukaan vaan. Iskukuumennettu huoneenlämmössä säilytettävä avaamaton maito olisi pitänyt käyttää kuukausi sitten. Avasin, haistoin ja maistoin. Ei mitään vikaa. Nyt on nämä kaikki käytetty, eipä menneet suotta hukkaan.

Laita riisi kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä, kunnes vesi on lähes imeytynyt riisiin. Hienonna sipuli ja kuullota se voissa kuumalla pannulla.

Jos et löydä kaupasta jauhettua maksaa, voit hyvin ostaa palan. Paloittele se kalvoineen kaikkineen ja surauta sauvasekoittimella sosemaiseksi.

Sekoita munan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon jauhettu maksa, keitetty riisi, kuullotettu sipuli, maito, siirappi, mausteet ja RUSINAT. Eikä kannata huolestua, vaikka laatikkoseoksen rakenne on erittäin löysä tässä vaiheessa, uunissa se kyllä hyytyy.

Kaada maksalaatikkoseos voideltuun uunivuokaan. Ennen paistoa voit lisätä laatikon pinnalle voinokareita. Minä lisäsin myös salvian lehtiä. Kypsennä laatikkoa 175 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes se on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin. Mikäli haluat pinnasta rapeamman, niin paista laatikkoa vähän pidempään.

Paistoin laatikkoa kaikenkaikkiaan 1,5 tuntia ja silti se jäi melko vaaleaksi. Maku oli kyllä kohdillaan, todella mehevä rakenne, mutta silti sopivan kiinteä ja lohkeava.

Mietin sitä äidin maksalaatikkoa. Sen väritys on paljon tummempi. Onko siinä enemmän maksaa? Vaiko siirappia? Ehkä on pyydettävä häneltä vertaileva resepti. Ihan siis äidin tasolle en päässyt, mutta yritys oli hyvä! Olen tyytyväinen.

Maksan kanssa perinteisesti tarjotaan puolukkasurvosta. En voi sietää tai siis en pidä puolukasta alkuunkaan. Ainoa puolukkajohdannainen tuote minun makuuni on Tapolan mustamakkarakastike, joka puolukan lisäksi sisältää kaarnikkamehua ja riittävästi sokeria. Sopi tähänkin ihan täydellisesti! Ja mikä ihmeen kaarnikkamehu? Kaarnikka = variksenmarja, josta saatava mehu on superterveellistä. Lisää kaarnikasta voi lukea Ylen jutusta, klik.

Mashiron sushijunaöverit

Eipä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun sushi oli melko harvinaista herkkua. Toista on nyt, kun sushiravintoloita on pienemmilläkin kylillä ja ruokakaupat panostavat jopa omiin sushikokkeihin. Kesällä vietin Helsingissä museopäivää ja siinä miettiessäni, minne mennä, lähes kompastuin Mashiron mainoskylttiin Postitalon nurkalla. Siispä sinne! Junalla tulin ja sushijunalle päädyin. Heh...

Olin liikkeellä normilounasajan ulkopuolella, joten sain nauttia sushini lähes omassa rauhassa. Pari asiakasta vain lisäkseni.

Ja mistä siis on kyse? Istut sushijunan tai -liukuhihnan tai miksi sitä ikinä sanotaankaan äärelle. Nappaat hihnalta mieleiset annokset ja syöt niin paljon kuin jaksat. Ja vielä vähän päälle!

Tarjolla on myös keittoa, salaattia sekä jälkiruokaa, joten nälkäisenä täältä ei tosiaankaan tarvitse pois lähteä.

Päivittäin vaihtuvaan valikoimaan kuuluu useita kymmeniä erilaisia susheja, valinnanvaraa siis on!

Saldoni oli yhdeksän lautasta eli 18 palaa sushia (huh). Plus keitto ja salaatti. Hyvää oli ja vaivatonta sekä edullista. Kompastu sinäkin tähän kylttiin!

Baarisuositus Turussa

Kesällä löysin tai paremminkin Turussa asuva tyttäreni oli löytänyt viihtyisän, hyvän palvelun baarin. Rica Bar Kristiinankadulla. Baari, jossa nettisivujen mukaan voi tapahtua mitä vaan. 

Meidän visiitillä ei tapahtunut yhtään mitään, oli superhelteinen heinäkuun iltapäivä, jolloin me janosimme Aperol Sprizin lisäksi ilmastoinnin viilentämää sisätilaa, kun taas kaikki muut janoiset turkulaiset täyttivät jokirannan ja jokilaivat.

Ihastuin täysin tämän baarin hurmaavaan sisustukseen! Vanhat huonekalut, tapetit, kynttilät heinäkuussa, värikkäät kesäkukkakimput. Täydellinen tunnelma.

Istuimme ikkunapöydässä ja siinä olikin katuvilinän seuraamisen lisäksi mukavaa ihastella vaikkapa vanhojen peiliovien kekseliästä uusiokäyttöä. Suosittelen myös Sinulle!

Pekoniset paprikat ja kirppistelyä

Leppoisa lauantai, jonka vietin lähinnä kirpputoreilla lorvaillen. Tällä kertaa pysyttelin kuitenkin ihan vaan kotikaupungissa, joten lorvailuun ei juurikaan aikaa kulunut. Jotain kuitenkin (aina) tarttui mukaan. Riihimäen Isolla Kirpputorilla käyn harvemmin, mikä osittain johtuu siitä, että he huolivat vain käteistä rahaa. Tai nykyään voi kyllä maksaa myös kortilla, mutta se maksaa taas erikseen. Tämä sitten minua on hivenen ärsyttänyt, maksamisesta maksaminen. Pihalla laskin käteisvarani, 13 euroa ja 35 senttiä. Sillä oli pärjättävä! Ilokseni löysin pöydän, jolla myytiin keräämiäni serviettirenkaita. Olen jo vuosikausia tai siis sivupersoonani Happyhamster on kerännyt vanhoja hopeisia tai uushopeisia serviettirenkaita. Ehdoton edellytys on, että niistä löytyy kaiverrus. Tai pystyn joustamaan kaiverruksen puuttuessa, mikäli on kyseessä erityisen kaunis yksilö. Tässä luki Berta. Ja kun hintaa oli vain 3 euroa, niin kaupat tuli! Toinen kohteeni oli Femmatori, jossa taidankin ihan viikottain pyörähtää. Saaliina tällä kertaa luettavaa ja vanhoja piparimuotteja, joita en tarkoituksellisesti ole kerännyt, mutta huomaan kuitenkin näin tapahtuneen. Hmmm, tyypillistä kirppistelijän käytöstä. Hyvät ja maltillisest ostokset kuitenkin!

Koska on vähän tylsää aina tehdä ruokaa vain itselle, niin kutsuin sitten siskon iltapalalle. Onneksi hän asuu lähellä, niin ex tempore -tapaaminen on helppo järjestää!

Pekoniset suippopaprikat     

HS Viikko Ruoka 42/2019

4 annosta

4 suippopaprikaa

2 valkosipulinkynttä

1 pkt (170 g) pekonia

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 pkt (100g) fetaa kuutioina

1 dl lehtipersiljaa (tai muuta yrttiä) hienonnettuna

mustapippuria

1 prk (300/130 g) vähäsuolaisia oliiveja

1 dl raastettua parmesaania

Minulle ainoa ja oikea marketeissa myytävä feta on nimeltään Patros. Mitään vähäsuolaisia oliiveja en löytänyt, otin niitä, mitkä näyttivät hyviltä. Enkä nyt ihan gramman päälle mennyt näiden mittojen kanssa, sinnepäin kuitenkin. Ja valkosipulia vähän ohjeistettua enemmän, kuten aina.

Halkaise paprikat ja laita uunivuokaan/pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. 

Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuutioi pekonit. Paista ne kypsiksi pannulla keskilämmöllä. Ota pannu pois liedeltä. Lisää tuorejuusto, feta, yrtit ja viipaloidut oliivit. Mausta pippurilla. (Ohjeessa ei mainittu mitään pekonista irtoavasta rasvasta, mutta minä kyllä valutin sen pois. Sehän käy näppärästi kumoamalla pekonit talouspaperin päälle ja sitten takaisin pannulle.) Täytä paprikat seoksella. Ripottele päälle parmesaania.

Nosta uunin lämpö 250 asteeseen ja jatka paistamista 10 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoa paprikat sellaisenaan tai riisin, tsatsikin ja salaatin kanssa.

Minä tarjosin näitä itse tehdyn tsatsikin ja (pahanmakuisen) valmisversosekoituksen kanssa. Tässä kohtaa kritisoisin näitä valmiita salaatti/versopusseja. Tämä oli kotimainen tuote, joka maistui tosi tunkkaiselle. Pakkauksessa ei ollut mitään mainintaa viimeisestä käyttöpäivästä. Miksi ihmeessä ei? Tätä olen aikaisemmin ihmetellyt. Mitä opin? Vai opinko mitään? Parempi vaan ostaa salaatti salaattina ja rakentaa lisuke itse.

Täyte on todella muuntelukelpoinen. Sekaan sopisivat hyvin vaikka sienet tai tuorejuusto voisi olla maustamattoman sijaan valmiiksi maustettua. Saimme tästä hyvän iltapalan ja vielä riittää toimistolle mukaan evääksikin.

Jälkiruuan kaivelin pakastimen syövereistä. Aura-piparijäätelöä kummitytöltä joululahjaksi saadun piparkakkugranolan kera. Herkkua!