maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pikavisiitti Mathildedalissa


Matkalla Helsingistä Turkuun päätin pikaisesti piipahtaa Mathildedalin ruukkikylässä. Helteinen heinäkuun päivä keskellä kiivainta lomasesonkia, niin en suinkaan ollut ainoana paikalla. Tosin olin liikkeellä niin myöhään, että varmastikin jo pahin ruuhka oli ohi siltä päivältä, ainakin parkkipaikalta löytyi tilaa vaivatta.


Mathildedalin rautaruukki perustettiin 1852 ja siellä valmistettiin työkaluja ja koneita maatalouteen sekä höyrykoneita ja venemoottoreita. Ja onpa siellä merenkulkuneuvos Antti Wihurin omistuksen aikana vuosina 1958-1979 koottu jopa autoja ja se olikin viimeistä teollista toimintaa, mitä ruukkialueella harjoitettiin. 1980-luvun lopulla uudet omistajat lähtivät kehittämään alueesta matkailukeskusta, mutta 1990-luvun lama kaatoi yrityksen ja ruukkialue jäi tyhjilleen lähes 25 vuodeksi. Lisää ruukin historiasta voi lukea täältä, klik.

Ruukkikylä on huomattavasti rouheampi, mitäpä nyt vaikka Fiskars, joka on minulle hyvinkin tuttu, lähes jokakesäinen retkikohde. Toivottavasti rouheus ja sen tuoma oma tunnelmansa säilyvät jatkossakin. Kylä sijaitsee sekä Mathildanjärven, että meren äärellä, aivan Teijon kansallispuiston kupeessa, joten vierailuun on helppo yhdistää vaikkapa myös tutustuminen tuohon monipuoliseen luontokohteeseen.

Kylällä kulkiessani suunnittelin jo kiireetöntä lomareissua näihin maisemiin. Kuka lähtee mukaan?



Pienvenesatamassa on mukava katsella veneitä ja vaikkapa piipahtaa Mathildan Marinan terassilla virkistävällä juomalla.


Hotel Mathildedalissa on vain 8 huonetta, jotka on sisustettu menneen ajan hengessä, mutta tämän päivän mukavuuksilla. Ehdottomasti yöpyisin täällä! 


Hotelliaaminen nautitaan alakerran Cafe Mathildedalissa ja illallisen söisin viereisessä Ruukin Krouvissa. Alkuun ottaisin Krouvin Skagenin saaristolaisleivällä ja sitten ehkä salviavoissa paistettua lohta. Noh, ehkä lista ehtii muuttumaan ennen kuin tämä kuvitteellinen reissuni toteutuu!




Kyläravintola Terho on ruukkilaisten olohuone ja alueen sydän. Sisällä en käynyt, mutta takapihan Beer Garden näytti kyllä niin viihtyisältä, että en lainkaan ihmettele ravintolan suosiota. Täällä voisin käydä lounaspizzalla ja kylmällä lonkerolla! Ja jatkaa iltaa illallisen jälkeen olohuonekeikalla. 



Alueelta löytyy muutamia kauppoja, joista ehkä minun kannaltani mielenkiintoisin, Huldan puoti, olikin jo tältä päivältä sulkenut ovensa. Kaarnalaiva, josta yllä olevat kuvat ovat, oli myös mukava uusi tuttavuus. 

Loppuun vielä kuvia kylänraitin varrelta. Pikavisiitti todellakin herätti mielenkiinnon tutustua paikkaan tarkemmin. Ehkä ensi kesänä. Ehkä jo syksyllä. Kannattaa kurkata nettisivut, siellä on todella paljon tietoa.











tiistai 21. heinäkuuta 2020

Hämäläinen retkipäivä Hämeenlinnassa

Ah, kesä ja höllentyneet koronarajoitukset! Ei haittaa, vaikka satoi, kun oli auto alla ja pään sisäinen aurinko paistoi. Toissa viikon perjantaina pakkasin etätyöpisteen ruokasalin pöydältä pois. Piilotin printterin sohvan taakse ja mapit, näytöt, toimistotarvikkeet löysivät uuden sijoituspaikan pöydän alta, jossa ne ovat sopivasti poissa silmistä. Poissa silmistä, poissa mielestä. LOMA ON ALKANUT! 

Lomalauantai, vettä vihmoi, mökille ei huvittanut lähteä. Siispä kohti naapurikaupunkia, tällä kertaa pohjoiseen, Hämeenlinnaan.

Tarinallisesti ei edetä ihan toteutuneen mukaan, mennään ensin syömään ja käydään viinillä. Vasta sitten kirppistellään ja piipahdetaan museossa. 


Popino. Uusi tuttavuus. Olen kuullut ravintolaa kehuttavan, mutta koskaan en ollut siellä käynyt. Nälkä oli huutava kirkuva, joten myöskään pinna ei olisi kestänyt vaihtoehtoisen paikan miettimistä. Ei, vaikka hetken ovella arvelutti koronat sun muut, sillä ravintola oli aivan piukassa asiakkaita. En ymmärrä, miten olivat toteuttaneet sen vielä silloin voimassa olleen rajoituksen maksimissaan 75% täyttöasteesta vai oliko sille jo etupainotteisesti viitattu kintaalla. Ehkä. Ja missä oli turvavälit? Pöydät olivat niin lähekkäin, että omalta paikaltaan ei pystynyt siirtymään ilman, että pyysi naapuripöydän ihmisiä antamaan tilaa. Huh huh. Täyttä siis oli ja tullessani ilmoitettu ainakin puolen tunnin odotusaika piti paikkansa, taisi jopa vähän ylittyä. Suosittu kuppila siis.

Listalta löytyy jokaiselle jotakin. On burgereita, salaatteja, kanaa, pihvejä, pastaa ja vaikka mitä, erityisen suosittuja ovat pizzat. 


Käsidesillä aloitin ja siirryin salaattibuffeen äärelle. Valikoima oli perussettiä, mutta ihan kelvollista. Säilykemandariinit toki vähän hymyilyttivät. Leivästä oli tarjolla valkosipuli- ja oreganoversiot.


Päädyin pastaan. Ilman mitään alku- tai jälkiruokia, ne olisivat vieneet ihan liikaa aikaa. Pestospagetti (20,40 €). Spagettia pestoisessa kermakastikkeessa, tuoretta pinaattia, pikkutomaatteja ja parmesaania. Lisäksi sai valita joko jättikatkarapuvartaan tai broileria. Valitsin ravut. Siinä odotellessani, aikaahan oli riittämiin, lähes tunti, mietin, että on kyllä pastalla hintaa, mutta runsas jättirapujen määrä helpotti hintatuskaa. Annos oli hyvä ja maukas, pesto ehkä hivenen vetistä, mutta reippaasti kaiken söin. Viimeiset pestot vielä kauhoin lusikalla, mitään ei jäänyt lautaselle.

Voisin kuvitella, että vierailen Popinossa toisenkin kerran. Viinilistaan en ehtinyt perehtyä ja netistä sitä ei löydy, mutta ehkä rauhallisempi, pidemmän kaavan ruokailu olisi jossain vaiheessa paikallaan. Seuraavaan kertaan siis.



Kuin kuuta nousevaa olin odottanut koko koronakevään ajan pääsyä Nooran Viinibaariin. Ja kun jotain oikein kovasti toivoo, se toteutuu. Olin iltapäivän ensimmäinen asiakas, joten täällä turvavälit olivat kohdillaan. Baarissa oli myös pöytiä tavallista vähemmän, siellä ei missään vaiheessa olisi tullut liian ahdasta tunnelmaa. Lasissa espanjalainen Rioja Vega Reserva (10,50 € / 16 cl, ei Alkon valikoimissa). Täyteläinen, monivivahteinen, paahteinen, kirsikkaa, karhunvatukkaa, nahkaa, tupakkaa, mausteisuutta, vaniljaa. Tyylikkäät tanniinit, tuntuvat hapot. Runsas suutuntuma, pitkä jälkimaku.  Riojan viinit niin ovat suosikkejani! 

Ja tämän euforisen viinihetken jälkeen palataankin alkuun eli kirppiskierrokselle. Hämeenlinnassa on merkittävä kirpputorien keskittymä, innokkaan kirppistelijän on syytä varata aikaa reilusti, sillä minäkin ehdin käydä läpi vain noin puolet tarjonnasta. Kantolan alueelle suuntasin ensimmäisenä. Valitettavasti Hämeenlinnan Suurkirppis on sulkenut ovensa keväällä, mutta siitä huolimatta alueella riittää koluttavaa. 


Miellyttävä uusi tuttavuus oli kirpputori Portobello, siisti, valoisa, avara. Omistaja, näin otaksun, tervehti erikseen jokaista sisään astunutta asiakasta. Tervehti, vaikka olisi ollut kassalla rahastamassa toisia, niin ehti kyllä heit huikata jokaiselle. Maltillisesti tein yhden 3 euron ostoksen, Pulmakulma päätyy mökille pelikaappiin. Sen kanssa voi sitten iltojen iloksi kiristellä hermojaan  jumpata aivojaan.

Kantolasta löytyvät myös Nasta Mesta ja Kirppis Herman&Sisustus Tunturi. Noh, näistä en nyt oikeastaan liiemmin innostunut. Herman oli siinä mielessä hyvä, että ns. kova tavara ja vaatteet oli eroteltu eri puolille liiketilaa, eikä näin ollen tarvinnut vaaterekkien alta kaivella, että mitä pöydältä löytyisi. Selkeää. Ja yksi ostos täältäkin, hyväkuntoinen Finelin vuoka. Keskustan alueella kävin Kirppu Linnassa, joka suureellisesta nimestään huolimatta on melko pieni, sekä kooltaan että tarjonnaltaan. Ja vaikka kävelykatu Reskalla pyörähdinkin, niin harmittaa, kun en huomannut Boho Second Hand -myymälää. Sinne seuraavalla kerralla! Lisää Hämeenlinnan alueen kirpputoreja läydät täältä, klik. Koluttavaa siis riittää toiseenkin retkeen.

Käsityön ystävän ehdoton ykköskohde Hämeenlinnassa on Wetterhoffin myymälä. Täällä jos missä tulee sellainen olo, että on vaan pakko päästä tekemään jotain omin käsin. 


Minulle tämänkertainen pakko liittyy makrameen ja ostinkin aloittelijalle sopivan pakkauksen, jolla pääsen harjoittelemaan. Silmissä siintää makrametekniikalla toteutettu verho tai seinäkoriste, mutta katsotaan nyt ensin, miten tämän amppelin kanssa käy. Lomaprojekti! Lisää Wetterhoffin yli 130-vuotisesta historiasta voit lukea täältä, klik.



Wetterhoffin talo on nähtävyys jo ihan sinällään. Silmä lepää 135 vuotiaan rakennuksen yksityiskohdissa.


Hämeenlinna kaunis kirkon ja torin seutu eivät heinäkuisessa sadesäässä olleet parhaimmillaan. Harmi.



Siispä seuraavaksi sisätiloihin museoon! Hämeenlinnan kaupunginmuseon päätoimipiste, Skogsterin museo, sijaitsee aivan Nooran Viinibaarin naapurissa. Miten kätevää! Kunnes kuolema erottaa -näyttely (avoinna 24.1.2021 saakka) kertoo avioliittoon astumisen historiasta. 





Mielenkiintoista nähtävää ja luettavaa entisaikaisista tavoista. Kaupunginmuseon kokoelmien upeat hääpuvut olivat näyttävästi esillä.



Hilpeyttä herättivät kopiot lehti-ilmoituksista ajalta ennen sosiaalista mediaa. Nykyään konstit karanneiden vaimojen etsintään ovat hivenen toiset tai annetaanko vaan mennä......

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Ruotsalaisperäisiä grilliruokia


Ruoka-aiheiset lehdet ja kirjat ovat heikkouteni. Yksi lehtisuosikkini on ruotsalainen Elle mat&vin. Tämän vuotisesta Grillfest -numerosta olen kokannut jo monta ruokaa ja ties miten monta vielä kokkaankaan. Tässä jutussa kolmen reseptin verran.


Mökki-ilta äitini ja sisarteni kanssa. Kokkailua ulkona. Samppanjaa ja hyvää ruokaa, helteinen kesäkuun ilta. Täydellistä!

Grillatut crostinit nektariineillä ja prosciuttolla
Elle mat&vin Grillfest 2020
10 viipaletta

10 viipaletta ciabattaleipää
3 nektariinia siivuina
6 siivua prosciuttoa 
1 dl viherhomejuustoa
2 rkl juoksevaa hunajaa
½ dl basilikanlehtiä
3 rkl oliiviöljyä
suolaa

Kaksi leipäsiivua per ruokailija oli mielestäni sopiva määrä. Viherhome vaihtui sinihomeeseen, muutoin mentiin ohjeen mukaan.


Pyörittele kulhossa nektariinisiivut, öljy ja suola. Sivele leiville oliiviöljyä ja grillaa muutama minuutti molemmin puolin. Grillaa nektariinisiivuja myös muutama minuutti molemmin puolin, kunnes ovat saaneet vähän väriä ja pehmentyneet. 



Nostele leiville prosciutto, nektariinit, murustele juustoa, koristele basilikalla ja valuta vielä päälle hunajaa. Olen nyt tarjonnut näitä leipiä kaksille vieraille ja kaikki ovat tykänneet! Kannattaa ehdottomasti kokeilla. 


Tämä harvinainen ilta(päivä) aloitettiin luonnollisestikin samppanjalla. La Chouette de Champillon Champagne Brut (30,49 €) on edullisten samppanjoiden parhaimmistoa. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahtoleipäinen, hennon yrttinen. Pehmeä ja kepeä, kuten Alko luokittelee. Viinilehti antaa tälle monikäyttöiselle kala- ja äyriäisviinille neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä suosituksen veden kielelle nostattavaksi aperitiiviksi.

Lohivartaat pinaattipestolla
Elle mat&vin Grillfest 2020
4 annosta

800 g lohifilee
1 kesäkurpitsa

Pinaattipesto
100 g babypinaattia
2 norileväarkkia
1 valkosipulinkynsi
(1 dl vettä)
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 sitruunan mehu

Leikkaa lohi 5 x 5 cm paloiksi. Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin juustohöylällä. Rullaa tai taittele kesäkurpitsaviipaleet ja laita vartaisiin lohen kanssa.

Huuhtele pinaatti ja aja kaikki pestoainekset monitoimikoneella tahnaksi. Veden kanssa olisin varovainen, siksi laitoin sen sulkeisiin. Vedellä voit säädellä peston rakennetta, mutta vaikka itse käytin vain ½ desiä, niin pestosta tuli mielestäni liian vetistä. 



Sivele lohivartaat kauttaaltaan pinaattipestolla ja grillaa molemmin puolin. Jäljelle jäävän peston voit laittaa tarjolle, niin sitä voi jokainen lisätä makunsa mukaan. Makunsa mukaan voi lisätä myös suolaa ja pippuria vartaille, sillä vaikka mausteita oli pestossa, niin vartaat olivat kovin suolattomia. Suolaa on kuitenkin helpompi lisätä, kuin ottaa pois.

Couscoussalaatti kesäkurpitsalla
Elle mat&vin Grillfest 2020
4 annosta

200 g couscoussia
3 dl kiehuvaa vettä
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
50 g pinjansiemeniä
100 g babypinaattia
1 nyrkillinen basilikanlehtiä
1 kesäkurpitsa

Mittaa couscous kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Peitä kulho muovikelmulla ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Sekoita haarukalla ja lisää joukkoon oliiviöljy ja sitruunamehu. Viipaloi punasipuli, paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, huuhtele ja pilko pinaatti sekä silppua basilika. Lisää kaikki couscousin joukkoon. Huuhdo ja pilko vielä kesäkurpitsakin ja lisää mukaan. 




Ruuan kanssa nautimme pirteää ja hedelmäistä valkoviiniä Ranskan Alsacesta, Black Tie by Pfaff 2019 (14,98 €). Rypäleinä Riesling ja Pinot Gris.  Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, päärynäinen, hennon kukkainen, mausteinen. Viinilehti on antanut vuosikerralle 2018 neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Uskon, että sama pätee tähän tuorempaankin vuosikertaan. Ainakin me pidimme! 


Väittäisin, että en koskaan osta viiniä pelkän etiketin perusteella. Paitsi nyt, kun jo usean päivän ajan oli lämpömittari huidellut käsittämättömissä 30 asteen lämpötiloissa kesäkuisessa Suomessa. Toki valintaa siivitti viinin saksalaisuus ja tutut rypäleet sekä edullinen hinta. Jos viini olisi pettymys, ei rahallinen menetys kirvelisi. Helle Rivaner Riesling 2019 (8,49 €). Pirteä ja hedelmäinen viini Saksan Rheinhessenin alueelta. Rypäleinä nimen mukaisesti Riesling ja Rivaner. Kuiva, hapokas, viheromenainen, päärynäinen, persikkainen, aprikoosinen, kevyen ananaksinen, sitruksinen. Siis todellinen hedelmäpommi! Viini on niin uusi, että Viinilehden arvioitsijat eivät ole vielä ehtineet omaa arviotaan antamaan. Mitä tästä nyt sanoisin? Helppo ja hedelmäinen kesäviini, joka sopii myös kalalle ja ihan vaan lipittelyyn. 



Jälkiruuaksi tein tämän kesän suosikkiani, suklaabanaaneja muurikalla. Tässä kuvat tosin eräältä toiselta illalta ystävien kanssa, kun suklaan lisäksi laitoimme banaanien sisälle myös mansikkaviipaleita. Toimii!