Vuosi sitten Suomen Turkuun rantautui Reykjavikista uusi ruokafestivaali,
Food&Fun. Tietenkin olin jo silloin mukana tyttäreni kanssa ja illallisestamme ravintola Mamissa voit lukea täältä,
klik. Olimme aivan myytyjä tälle tapahtumalle ja päätimme silloin vuosi sitten, että tästä niin tulee äiti-tytär -perinnetapahtuma. Ja tuli. Ja saimme vielä siskonikin mukaan.
Vuosi sitten mukana oli yhdeksän ruokaravintolaa, nyt 12 ja vielä uutena lisäksi myös seitsemän baaria. Me keskityimme ruokaan! Jo kesäkuussa teimme pöytävaraukset tälle lokakuun ensimmäiselle viikonlopulle, tavoitteena
Sointu ja
Kaskis. Enkä saanut vieläkään paikkaa Kaskiksesta. Näinköhän pääsen sinne ikinä syömään? Tai sainhan minä paikan, mutta jonosta lauantaille. Jonosta, joka ei sitten neljän kuukauden aikana liikkunut sen vertaa, että olisimme sinne päässeet. Höh.
Eli lauantain suunnitelmat menivät uusiksi, mutta perjantaina illastimme alkuperäissuunnitelman mukaisesti Soinnussa. Sointu on jo entuudestaan yksi perheemme ehdottomista suosikkipaikoista Turussa.
EDIT: Omistajanvaihdoksen vuoksi Sointu sulkee ovensa 31.12.2016.
Eikä pidä antaa ravintolan vaatimattoman ulkoasun hämätä, sillä ruokaa siellä osataan tehdä ja sitä tehdään suurella taidolla ja intohimolla. Lämmin suositus!
Soinnun vieraileva keittiömestari oli islantilainen
Steinar Bjarki Magnússon, joka on työskennellyt Islannin parhaissa ravintoloissa. Jokaisen vierailevan keittiömestarin tehtävänä oli ollut luoda oma neljän ruokalajin menu saariston parhaista raaka-aineista. Food&Funissa on se mahtava puoli, että aikaa ei tuhraudu ruokien valintaan, sillä menu on sama koko tapahtuman ajan.
Menut ovat myös järkevästi hinnoiteltuja, samoin viinipaketit. Jopa olutta janoava tyttäreni valitsi juomaksi viinit. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta..... Näet sen myöhemmin.
Pöytämme oli ravintolan uudella puolella eli ravintolan koko on tänä vuonna suurin piirtein tuplaantunut. Sisustus on kivan näköistä, siis kalusteet ja kattaukset, mutta nuo verhot.... Ne ovat aavistuksen verran vanhanaikaiset tai mökkimäiset tai jotain..... Anteeksi!
Ilta aloitettiin erityisellä Food&Fun -drinkillä, josta otettu kuva tärähti niin pahasti, että se on julkaisukelvoton. Kaikkea maistettiin, sisko otti puolukka GT:n, minä ja tyttäreni Lakkasour´n ja vielä illan päätteeksi kulautin lasillisen samppanjaa menemään. Drinkkivalinta oli vähän vaikea, sillä lähtökohtaisesti inhoan sekä puolukkaa, että lakkaa, mutta hyvältähän se ennakkoluuloista huolimatta maistui.
Ensimmäisenä saimme pöytään keittiön tervehdyksenä kampasimpukka-annoksen. Kampasimpukkaa, sitrusta ja kukkakaalia. Aivan erinomainen ruokahalun herättäjä ja lupaus tulevasta! Tyttäreni kanssa olemme intohimoisia kampasimpukkafaneja, en vaan ollut koskaan ajatellut, että tottahan toki sen voi tarjota myös kypsentämättömänä. Näin sitä ajatusmaailma avartuu!
Porsaankylkeä, omenaa, kirsikkaa ja saksanpähkinää oli menun ensimmäinen varsinainen annos. Tässä kohdin on sanottava, että annos oli koko illan heikoin lenkki. Jotenkin odotin, että possu olisi ollut todella ylikypsää ja helposti leikkautuvaa, mutta ei. Siinä sai ihan kunnolla käytellä veistä.
Lohta, misoa, maissia ja porkkanaa. Seesamiöljyä. Tämän annoksen myötä kaikkosi edellisen aiheuttama hetkellinen mielipaha. Aivan täydellisesti pintapaistettua lohta, olisin kepeästi nauttinut toisenkin lautasellisen. Nam. Iso NAM! Ja miten kaunis annos.
Soinnussa on tarjolla useamman kerran viikossa myös live-musiikkia, eikä tämäkään ilta tehnyt poikkeusta.
Viinipaketti tarjosi seuraavalle annokselle punaviiniä, jonka tyttäreni vaihtoi olueen. Tuli ainakin senttejä roimasti enemmän.....
Karitsaa, tattia, purjoa ja persikkaa. Huippuannos, josta riitti myös silmänruuaksi. Annosten esillepano tässä ravintolassa kyllä osataan.
Ennen jälkiruokaa saimme suuta raikastamaan sitruunagranite-shotin, pohjalla mustikkaa ja koristeena sitruunamelissaa. Muutaman kerran olen itse kotonakin tarjonnut väliruokana sorbetin, ihan pikkuriikkisen. Sillä saa koti-illalliseenkin viimeistellyn ja mietityn vaikutelman!
Päärynää, sokerikakkua, suklaata ja kermaa todella kruunasi jälkiruokaihmisen illallisen. Ja kumppaniksi valittu Valdespino Cream Sherry maistui myös meille kaikille. Aivan loistava juoma! Makeat sherryt on jatkossa kyllä pidettävä mielessä.
Maistuiko? Kyllä todentotta maistui, hyvä kotikasvatus jälleen kerran esti nuolemasta lautasta.
Viihdyimme Soinnusssa erinomaisesti. Meistä huolehtinut henkilökunta oli miellyttävää ja asiantuntevaa. Sekin ilahdutti, että vieraileva keittiömestari itse tarjoili muutaman annoksen pöytäämme. Vatsat olivat täynnä ja mieli hyvä, kun pitkin Aurajoen vartta yöllä kävelimme tyttäreni ja hänen miehensä kotia kohti.
 |
| Äiti ja sen tytär |
Loppuun vielä kuvia Soinnusta ja tunnelmia matkan varrelta.
Food&Fun -raportti toisesta illasta ilmestyy seuraavana..... Löydät sen täältä,
klik.
