torstai 4. huhtikuuta 2013

Viikonlopun ruokavinkki, mozzarella-broilerinmaksalasagne

Muutama postaus sitten hehkutin Glorian Ruoka & Viini -lehtä ja jo silloin päätin ottaa kokeilulistalle mozzarella-broilerinmaksalasagnen. Reseptin mukaan ruoka on nopea valmistaa, vain 25 minuuttia veisi aikaa. Noh, kyllä minulla pidempään kesti, mutta täytyy myöntää, että tuorepastan käyttö nopeuttaa tätä hommaa huomattavasti.


Tarveaineet:
12-16 (tuore)lasagnelevyä
1 sipuli
100 g ilmakuivattua kinkkua
400 g broilerinmaksaa
2-3 tomaattia
½ ruukkua salviaa
2 rosmariininoksaa
1 rkl öljyä
2 dl ruokakermaa
1 pallo mozzarellaa

Broilerinmaksaa löytyy pakasteena ihan kai kaikista kaupoista. Yhdessä paketissa oli tähän annokseen ihan tarpeeksi, vaikka sitä oli muistaakseni vain 300 g, mutta 100 g sinne tai tänne ei tahtia haittaa. Maksa on erittäin edullista, joten sitä kannattaa kokeilla useimminkin ja tehdä vaikkapa pateeta.

Sipulit pilkotaan, kinkut suikaloidaan, tomaatit kuutioidaan, yrtit hienonnetaan. Ja maksat, ne todella kannattaa kuivata ensin talouspaperilla. Minä taputtelin niitä kuivaksi vasta pilkkomisen jälkeen ja se oli vähän hankalaa. Maksat paloitellaan pariin osaan. Kaiken ns. epämääräiseltä vaikuttavan voit leikata pois.



Kuumenna öljy, kuullota sipulit. Lisää kinkku, yrtit ja maksat. Anna maksojen paistua kunnolla ennen kuin käännät ne. Muutenkin liika sekoittelu saattaa rikkoa maksat.


Kun maksat ovat kypsyneet, se vie noin 5 min, voit lisätä tomaattikuutiot ja kerman mukaan. Kiehauta ja pidä lämpimänä, kunnes pasta on keitetty. Lisää suolaa vasta ihan lopuksi, jos kinkkujen tuoma suola ei ole riittävää.


Tuorepastalasagnelevyjen (öööö, onkohan tämä yhdyssana?) kypsennys oli minulle haasteellinen, sillä keitin niitä aivan liian pitkään ja sen seurauksena ne hajoilivat kattilaan. Joten malttia keittämisen kanssa! Annos kootaan ns. avolasagnena suoraan lautaselle, kerroksittain lasagnelevyjä ja kastiketta. Viimeistele revityllä mozzarella ja yrteillä. Namskis!


Oikein kiva sunnuntairuoka tästä tuli ja riitti vielä evääksi töihin pariksi päiväksi. Ehkä seuraavalla kerralla maustaisin ruokaa reippaammin, esim. valkosipulia lisää, eihän yksi kynsi ole vielä mitään......

ps. Stockan Hulluilla Päivillä on tyrkyllä Marcaton pastakone, hintaan 54,90 euroa. NYT se on pakko hankkia ja sen jälkeen pasta on todella tuoretta !!!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Porvoo - Borgå

Kylmästä viimasta huolimatta tunsin noin viikko sittten kevään sisälläni ja silloinhan on ihan pakko lähteä autoillen päiväretkelle. Edes pitkin poskia rähmää valuttava silmätulehdus ei estänyt suunnitelman toteutusta. Verestävät silmäthän saa kivasti piiloon aurinkolaseilla! Joten eikun tankki täyteen, auto pesuun, nätit vaatteet päälle, aurinkolasit silmille ja menoksi. Ystäväkin löytyi seuraksi, mikäs sen parempi tapa lauantain viettoon.

Emme juurikaan tehneet etukäteissuunnitelmia, vaan perjantai-iltana päätimme suunnaksi Porvoon. Siellä ei tule juurikaan talvisaikaan käytyä ja sinne on sopiva, noin tunnin ajomatka.

Ensimmäiseksi perille päästyämme menimme kahvittelemaan Porvoon Paahtimoon. Latte Macchiaton ja dajm-kakkupalan ääressä oli hyvä suunnitella päivän kulkua.


Kiertelimme vanhan kaupungin antiikki- ja sisustuskauppoja. Ostokset jäivät vähän laihanlaisiksi, itse ostin vain servettipaketin! Ystäväni löysi eräästä antiikkiliikkeestä vanhoja servettirenkaita, mutta ostoksia enemmän nautimme kauniista kaupungista ja auringosta. Tosin mekkomeiningillä hyytävä tuuli tuntui todella kylmältä, auringosta huolimatta. Sisustusliikkeiden anti jätti jotenkin kylmäksi, joka liikkeessä kun tuntui olevan vain valkoista Riviera Maison -tyyppistä tavaraa. En halua, että kaikessa lukee, mikä esine on. Ehkä se dementikkovaiheessa voi olla hyödyllistä, mutta miksi ihmeessä haluaisin kotiini valkoisen puolipyöreän pöydän, jossa on mustalla teksti "Almost round table". En tajua, mutta onneksi ei kai tarvitsekaan.

Jokirannan antiikkiliike. Yksi monista.


Joen toiselle puolelle eksyimme etsiessämme Wanhan aseman makasiinipuotia. Ja löytyihän se, mutta kannattiko sinne asti kävellä muutoin kuin liikunnan vuoksi, onkin sitten eri asia. Sen kuitenkin saimme tietää, että puodista saa Porvoon parhaat munat!

Ruokapaikkaa etsiessämme eteemme osui lähes vahingossa varsin viihtyisä Bar & Bistro Wanha Apoteekki. Päätimme poiketa viinilasilliselle. Miksi meillä ei kotikaupungissamme ole yhtäkään mukavaa paikkaa, jossa voisi nauttia lasin viiniä ja vaikkapa lueskella lehtiä? Ei, meillä on vaan nuhruisia pubeja ja niissä hanaviinejä. Parempi siis pysyä omassa kodissa tai poistua kaupungista tyystin.






Vessareissulla sitä sitten vasta riittikin kuvattavaa.......


Perinteiseen vessanseinäkirjoitteluun oli mainio ratkaisu tämä liitutaulusysteemi. Mustien vaatteiden käyttäjänä mietin vaan sitä, että ei auta nojailla seiniin.....




Apoteekki olisi tarjonnut myös ruokaa (ja bonusta, s-bonusta siis), mutta päätimme kuitenkin siirtyä lounaalle torin laidalle Rafael´s Steakhouseen ja ilmeisesti positiivinen kevätmieli oli niin pinnassa, että tykkäsimme tästäkin paikasta!  Koska kuitenkin oli kyse lounaasta, vaikkakin melko myöhäisestä, niin söin vain pääruuan. Ystäväni söi alkuun hummerikeiton (9 €) ja pääruuan osalta päädyimme samaan eli hiiligrillissä grillattuun naudan maksaan (16,90 €). Ja ruoka oli kertakaikkisen onnistunutta! Usein syön ravintolassa maksaa, jos sitä suinkin vain on listalla ja paikka vaikuttaa siltä, että se on todella myös osattu valmistaa. Täällä oli! Se oli aivan käsittämättömän mureaa, veistä ei tarvinnut kuin nimeksi näyttää.



Paikka oli siisti ja henkilökunta mukavanoloista, ravintolan yhteydessä oli myös baari, jota emme kuitenkaan testanneet. Tällä reissulla, sillä olemme vakaasti päättäneet tehdä Porvooseen myös kesäretken ja olla oikein yötä.



Vähän autiotahan siellä oli, mutta uskomme vahvasti sen johtuneen kellonajasta, sillä ruuasta ei hiljaisuus voinut olla kiinni.

Kesäretki siis on päätetty ja melkein jo ohjelmakin! En vaan ymmärrä, miten siihen kaksi päivää ja yksi yö edes riittävät........ Porvoossa asuva työkaverini on suositellut ruokapaikoiksi kesäravintola Johansia sekä pientä, vain 28 paikkaista El Albaa. Ja aivan ehdottomasti olisin halunnut jo nyt käydä myös tyttäreni testaamassa ja suosittelemassa Bistro Sinnessä, mutta kun itse nieleskelin kyynelkanavien kautta nieluun valuvia silmätippoja ja ystäväni imeskeli flunssaisena ja kurkkukipuisena ketjussa eri vahvuisia kurkkupastilleja, niin ajattelimme, että on turhaa rahanhaaskuuta hifistellä ruuan ja viinin liitoilla. Emme me mitään olisi edes maistaneet. Kokeile vaikka  joskus miten Mynthon ja täyteläinen punaviini puhuttelevat toisiaan :)

Mutta jos laillamme Porvoo kiinnostaa, niin vilkaisehan Porvoon Matkailun sivut, ne on huolella tehdyt ja sisältävät vaikka mitä mielenkiintoista. Lämpimästi suosittelen muutenkin lähimatkailua, Suomessa löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja jo pienikin päivän tai kahden reissu piristää ihmeesti.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Makean himoon: Rocky Road Brownies

Olen nyt muutaman kerran erinäisiin tilaisuuksiin tehnyt tätä Rocky Road Brownies -kakkua ja moni on ohjetta kysellyt. Tässä se tulee ja kuvien kera. Alkuperäinen ohje on Maku -lehdestä.






Kauppakorin sisältö on melko makea.......

 Eli brownies -pohjaan tarvitset:
150 g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pähkinä- tai mantelimursketta
2 tl vaniljasokeria
1½ tl leivinjauhetta
125 g  voita
2 dl sokeria
3 munaa



Sulata ensin suklaa vesihauteessa ja jäähdytä. Sekoita jauhoihin pähkinät, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen sokeri-voivaahtoon ja ripottele välillä sekaan myös jauhoseosta. Nostele joukkoon sula suklaa ja loput jahoista. Sekoita tasaiseksi.



Rutista leivinpaperiarkki kädessäsi palloksi (minkä ihmeen takia? En tajua, mutta tietenkin tein niin, kun ohjeessa näin sanotaan!) ja levitä se esim. lasagnevuokaan (22x32 cm). Paperia voi sivellä vähän öljyllä ja ripotella pähkinä- tai mantelirouhetta, mutta sitä minä en tehnyt.







Levitä taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20 min. Ei haittaa vaikka pohja jää vähän "mudcakemaiseksi".

Kakun päälle tarvitset:
70 g suklaata (tummaa tai valkoista)
½ dl manteleita
100 g vaahtokarkkeja
1 dl rusinoita tai kuivattuja hedelmiä silputtuna

Rouhi mantelit ja suklaa, pilko vaahtokarkit (jos käytät isoja) ja kuivatut hedelmät, jos tarpeen. Sekoita ja kaada kakkupohjan päälle. Sitten koko hökötys vielä uuniin 5 minuutiksi ja valmista on.

Parit vinkit: Osta pieniä vaahtokarkkeja, isoja pilkkoessa menee hermo. Äläkä osta vaahtiksia leivontatarvikehyllystä, vaan karkkiosastolta (säästyy rahaa). Näitä pieniä on ainakin Prisman ja Stockkan valikoimissa. Anna kakun jäähtyä ennen paloittelua. Rouhi suklaata vielä valmiin kakun päälle.


  

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tuhopoltto

Tyttäreni mielestä olen nyt jo aivan liian pitkään viettänyt tätä lähinnä nautintoihin keskittyvää Happylobster -elämää ja raportoinut vain viinin ja ruuan iloista. Että olen kuulemma tyystin unohtanut tämän blogin alkuperäisen tarkoituksen, kodin raivauksen ja ylimääräisestä tavarasta eroon hankkiutumisen. Happyhamster sisälläni puolustautuu sillä, että uutta tavaraa ei ole hankittu. Mitä nyt yksi kirja kirpparilta lastenjuhlaviikonloppuna.


Mutta tämähän on hyödyllinen lisä vanhojen kirjojen kokoelmaani. Vaikkakaan ei ajankohtainen. Ei enää, eikä vielä.

Kyseisenä viikonloppuna tyttäreni kuitenkin sittten aivan täysin pyytämättä ja yllättäin kyseenalaisti salin kaapissa olevan kuivakukka/valkosipuli-asetelman. Siis mitä!!! Olin sen sentään 90-luvulla hankkinut Keravan valkosipulifestareilta......

Asetelma kuulemma oli haalistunut, niin ysäriä, pölynkerääjä, ruma ja vaikka mitä muuta negatiivista, että sen ainoa kohtalo oli tulla poltetutuksi. Siis poltetuksi! Se kakara, siis rakas lapseni, tulee mun kotiin ja määrää rakkaita tavaroitani poltettavaksi. Ja annanko mä tämän kaiken tapahtua.......




Kuumeisesti yritin keksiä asetelmalle uutta sijoituspaikka, hätäpäissäni olin siirtämässä sitä ulos, terassin koristukseksi tai jopa mökille, minne se nyt ei sopisi lainkaan, mutta olisi ainakin turvassa tuholta. Epätoivoiset yritykseni olivat turhia, sillä päätös oli tehty......







Kohta ahneet lieskat nielaisisivat kotini koristuksen ja tyttäreni vain hymyili......













Ja kun hökötys leimahti hetkessä tulipalloksi, niin tytär lisäsi, että tämähän on ollut kaiken rumuuden lisäksi myös erittäin suuri paloturvallisuusriski! Kieltämättä roihu oli melkoinen....












Tässä se kuulemma oli kauneimmillaan....... Noh, pakko myöntää, että olihan ne valkosipulitkin ihan ruutikuivia, ei levinnyt ilmoille odottamamme valkosipulin tuoksu..... Että kai tämä sitten oli oikea ratkaisu. Tulenlieskat silmissään tyttäreni silmäili myös muita kotini koristeita, mutta pystyin estämään uudet tragediat.







Tuossa se ylähyllyllä kuppien keskellä oli. Nyyh. Ja nyt tuhkana, tuhopoltettuna. Sen pituinen se.