Joulu tuli, oli ja meni

Joulun aika alkaa neiti Naperon joulukortilla

Tällä kertaa joulu osui niin viikonloppuun, että ei sitä oikein tahtonut jouluksi edes ymmärtää. Vietin etukäteisjoulua esikoistyttäreni perheen kanssa joulupäivällisellä Katajanokan Kasinolla (voit lukea siitä lisää täältä, klik) ja kun nuoremman tyttären perhekin suuntasi joulunviettoon Keski-Suomeen, niin olin jo hyvissä ajoin päättänyt viettää koko joulun omissa oloissani. Olinhan sitä jo aaton verran harjoitellut vuosi sitten ja selviytynyt.

Yksin kun ei oikein ole järkevää kinkkua paistaa (tosin en ole tehnyt sitä ikinä), eikä laatikoitakaan laittaa, niin hain sitten inspiraationi omaan joulupöytääni ravintola Roux'n joulukassista. Kassista, jonka olin aikonut tilata, mutta myöhästyin. 

Kurkataanpa, mitä sain aikaan ja aloitetaan kakusta. Taatelikakusta. Elämäni ensimmäisestä, vaan ei taatusti viimeisestä, sillä niin hyvää tuli!

Taatelikakku

Soppa365

1 pkt (250 g) kivettömiä taateleita

2 dl sokeria

2 dl vettä

200 g voita

1 muna

3½ dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Vuokaan

voita ja korppujauhoja

Lohko taatelit kattilaan, on hyvä pilkkoa taateliharkko melko pieniksi kuutioiksi, niin samalla tulee varmistettua kivettömyys. Lisää sokeri ja vesi. Hauduta niin, että taatelit irtoavat ja pehmenevät, lisää voi ja anna sulaa tasaiseksi. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen muna. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan.

Kypsennä kakkua 175 -asteisen uunin alimmalla tasolla 40-50 minuuttia. Tarkista kakun kypsyys tikulla koittamalla, älä kuitenkaan kypsennä kakkua liian kuivaksi vain varmuuden vuoksi. Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Kuorrutteeksi keitin kinuskin muscovadosokerista ja kuohukermasta, viimeistely hopeisilla karkkihelmillä. Ah, mikä kakku! Tämä vain parani päivä päivältä, kunnes tuli syödyksi viimeistä murua myöden. Mietin, että olisipa hauska tehdä tällä ohjeella minikokoisia kakkuja lahjaksi. Ehkä ensi jouluna. Tai seuraavana.....

Vaikka vietin joulua yksin, ei se ollut mikään syy tinkiä kattauksesta. Hopeat ja vanhat Arabiat, Riedelin lasit. Kankaiset servetit, uushopeiset servettirenkaat. 

Joulumenuni koostui makean lisäksi lähinnä kylmistä alkupaloista sekä vähän yllättäen lämpimänä ruokalajina oli jättiravunpyrstöjä. 

Sienisalaatin ostin valmiina, kalastaja Ronny Holmströmin/Kipparin Kalan rapuröörän hankin Riihimäen Rekosta ja sillikaviaarin valmistin itse.

Sillikaviaari

meillakotona.fi

6 annosta

300 g sillifileetä (matjes)

2 kovaksi keitettyä munaa

200 g ranskankermaa

1 pieni punasipuli

3 rkl tuoretta tilliä silputtuna

1/4 tl rouhittua mustapippuria

Koristeluun ja tarjoiluun

esim. kirjolohen mätiä

tuoretta tilliä

ruissipsejä

Tein puolikkaan annoksen, mikä sekin oli aivan liikaa yhdelle ihmiselle, vaikka pyhiä nyt muutama olikin. Valuta silli hyvin ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. 

Hienonna kananmunat haarukalla ja yhdistä kaikki ainekset. Sekoita ja anna sillikaviaarin maustua jääkaapissa muutama tunti.

Sillikaviaaria saaristolaisleivällä, kirjolohen mätiä koristeena

Pöydästäni löytyi vielä saaristolaisleipää, niin ikään Ronnylta hankittua savustettua lohta sekä Pihlajasaaren lammastilalta (Rekon kautta sekin) tilattua karitsan palvia. Joka sivumennen sanoen oli tavattoman herkullista!

Valkosipulissa paistetut chilijättikatkaravut

Arla

4 annosta

400 g jättikatkaravunpyrstöjä

1 chili

3 valkosipulinkynttä

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 tl jauhettua juustokuminaa

3 rkl voita

3 rkl korianteria

½ rkl sitruunamehua

suolaa

Tämänkin annoksen tein puolikkaana. Poista chilistä siemenet ja kuori valkosipulinkynnet. Hienonna chili ja valkosipuli, raasta inkivääri. Paista chiliä, valkosipulia, inkivääriä ja juustokuminaa voissa noin minuutin ajan. 

Lisää ravunpyrstöt pannulle ja paista molemmin puolin noin minuutin ajan, mausta korianterilla, sitruunamehulla ja suolalla. Äh, ihan törkeän hyvää, oli sitten jouluisaa tai ei! Ehkä näitä jossakin päin maailmaa syödään myös jouluna. Joku jossain ja minä.

Näin se joulu tuli, oli ja meni. Selviydyin aatosta itsekseni, avasin lahjat sekä kuvassa olevan viinin. Viinin, joka vaati tuntien dekantoinnin, mutta oli kunnossa, toisin kuin veljensä (tai siskonsa), joka jo vuosia sitten korkkivikaisena kaadettiin omenapuun juurelle.

 

Jälkiruokana taatelikakun lisäksi vihreitä kuulia ja suklaakonvehteja. Mitä sitä ihminen jouluna muuta tarvitsee.

Loppuun vielä kuvia joulukuusettoman kodin joulukoristeluista. Niitä oli vähän, mutta kaikki olivat harkittuja.

Joulukuusen virkaa toimitti Ikeasta hankittu metallikuusi.

Trésorie Shop Helsingissä (löytyy myös verkkokauppa) myy suupuhallettuja lasisia saksalaisia joulukoristeita osterista grillimakkaraan ja kaikkea siltä väliltä. Lasipallot on hankittu Lasimuseon kaupasta jo vuosia sitten, siellä on aina ennen joulua lasipalloja myynnissä.

Lasinen lankakerä puikkoineen muistuttaa rakkaasta harrastuksesta, joka on nyt ollut vähän tauolla. 

Sopivasti sesonginpunainen posliininen vintagelintu löytyi Bambi&Kuusta, pohjassa on lyijykynällä teksti "Ostettu Lappeenrannasta 1974". 

Ensimmäinen jouluruusu, jonka olen saanut pidettyä elossa! Ja elossa on edelleen tätä kirjoittaessakin. Ihme. Joulun ihme.

Joulukortteja on mukava saada, vaikka niiden lähettämisestä olen itse lähestulkoon kokonaan luopunut. Olen korttirahat jo vuosien ajan laittanut hyväntekeväisyyskohteisiin.

Keräilemäni lasipallot koristavat oikeastaan aina salin pöytää, jouluisen tästä tekee pieni Pentikin poro.

Siinä se joulu sitten oli. Nyt jo pakattuna, vuoden päästä jälleen uudestaan.

Etanahommia ja sienestystä

Vietin viikonloppua ystäväpariskunnan vieraana Heinolassa ja otin kopin illallisen alkuruuasta. Tarkistin ensin allergiat ja ällötykset ja kun niitä ei löytynyt, niin pitkästä aikaa päädyin kokkaamaan etanoita. Valkosipulisia tietenkin, sinihomejuustolla ryyditettyinä.

Etanoista tulee mieleen, että kun tyttäret vielä asuivat kotona, niin meillä oli tapana kerran kesässä ajella Porvooseen etanoita syömään. Meillä oli vähän vitsinä, että testataan poikaystäväehdokkaita samalla. Muistaakseni yksi päätyi voimaan pahoin...... Etanoihin erikoistuneen ravintola Timbaalin toiminta päättyi jo vuosia sitten, mutta Porvoon Etanat -nettietanakauppa jatkaa etanoiden ilosanoman levittämistä Timbaalin viitoittamalla tiellä. 

Sinihomejuusto-valkosipulietanat

hannansoppa.com

2 annosta

1 prk etanoita (noin 12 kpl)

Maustevoi

60 g voita

½ pnt persiljaa

60 g sinihomejuustoa (esim. Castello Blue Luomu)

2-3 valkosipulinkynttä

ripaus suolaa

vehnäpatonkia tai muuta vaaleaa rapeakuorista leipää tarjoiluun

Huuhtele etanat siivilässä juoksevan kylmän veden alla ja jätä valumaan. Hienonna persilja ja valkosipulinkynnet ja sekoita kaikki maustevoin ainekset tasaiseksi massaksi. 

Laita etanoita etanapannun koloihin ja lusikoi reilusti, siis t-o-d-e-l-l-a reilusti, maustevoita jokaisen päälle. Paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Tarjoile kuumina hyvän vaalean leivän kanssa, jonka avulla saat varmasti pelastettua kaikki maustevoin jämät parempiin suihin.

Pääruuaksi grillattiin herkullisen värikkäitä vartaita ja illallinen nautittiin terassilämmittimen alla tunnelmallisessa huvimajassa. Hyvin tarkeni!

Viikonloppuun sisältyi myös sangen onnistunut sieniretki. En ole koskaan löytänyt niin paljon ja niin suuria torvisieniä, mitä nyt. Lähes pyörryin onnesta!

Tällä kaudella olen oppinut tuntemaan jo monta uutta sientä. Tässä niistä yksi, selkeästi tunnistettava oranssirousku, viiden minuutin ryöppäyksen vaativa kahden tähden ruokasieni.

Ja tässä koko huikea saalis, jonka jo heti kotiin palattuani sunnuntai-iltana jatkokäsittelin. Torvisienet etualalla, keskellä sikurirouskut, niiden alla oranssirouskut, oikealla ylhäällä kantarellit, niiden alapuolella orakkaat ja vasemmalla ylhäällä kourallinen suppilovahveroita sekä kaksi kehnäsientä. Ja nämä kaikki yhdestä paikasta! Kiitos Heinola. Kiitos ihan kaikesta ❤

Mökkipääsiäinen

Oi onnea, kun ilmat suosivat niin, että pystyin viettämään pääsiäiseni mökkimaisemissa, ensimmäistä kertaa ikinä tämän reilun kymmenvuotisen mökkiläisyyteni aikana. Pitkäperjantai sujui lähinnä siivotessa ja auringon lämmöstä nauttien.

Sekä iloiten viime kesän lopuksi valmistuneesta terassilaajennuksesta. Nyt on tilaa levitellä petivaatteita tuulettumaan!

Pitkäperjantaina kokkailin vain itselleni. Enkä nyt ihan mennyt millään perinteisellä mökkisapuskalla, ainakaan alkuruuan suhteen. Mökillä saa/joutuu aina vähän soveltamaan, sitä on myös nyt luvassa ja kuten moni tietääkin, kokkaan kaiken muurikalla, se on luottoystäväni jo ties monettako vuotta.

Grillatut katkaravut ja miso-inkiväärivoi

K-ruoka

4 annosta

2 pkt (á 300 g) kuningaskatkarapuja

Miso-inkiväärivoi

50 g pehmeää voita

2 ps (noin 2 rkl) misokeittoaineksia

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa)

Tämä virallinen ohje siis pohjaksi. Minulla oli kotipakastimessa mitälie katkaravun tai jättiravun pyrstöjä, joten nappasin ne kylmälaukussa mukaan (onneksi mökkimatka vain 20 min!). Valmiina oli myös paketillinen Yutaka -keittoaineksia, jonka kolmesta annospussista käytin yhden. Voita yhden ihmisen tarpeiksi ja inkivääriä sopivasti. Selkeää, eikö vaan :) Eli pehmeään voihin sekoitin kaikki muut ainekset.

Ravun pyrstöt annoin rauhassa sulaa, paistelin kypsäksi muurikalla ja asettelin kauniisti mummun perintölautaselle. Nokare voita vierelle. Itku, miten hyvää! Lämpimästi muuten suosittelen, että kun seuraavan kerran käyt K-ketjun ruokakaupassa, niin nappaa mukaasi ilmaisena tarjolla oleva K-Ruoka -lehti. Sisällöltään varteenotettava kilpailija hinnakkaille, kiiltäväkantisille ruokalehdille.

Varsinainen pääruokani koostui raakamakkaroista, Padrón -paprikoista ja broccolinista. Nämä kasvikset eivät tarvitse kuin hivenen oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippurirouhetta. Sitten paistellaan niin, että ehkä ihan vähän kärtsähtävät, niin herkku on valmista.

Lankalauantaita olimme ystäväni kanssa sopineet viettävämme yhdessä. Alunperin ajatuksena oli osallistua kotikaupungin pääsiäistapahtumiin (asummehan Suomen pääsiäiskaupungissa), mutta tarkemmin ohjelmaa tutkailtuani totesin, että ei vaan nyt nappaa Sulo-sonnit tai puujalkakävelyt, joten helppoa oli houkutella ystäväkin mökkimaisemiin. Harmiksemme lauantain ilma ei vetänyt vertaa perjantaille ja niin oli kylmä, että osa ruuista piti syödä sisätiloissa. Toki kokkailu jatkui terassilla.

Ystäväni yllätti minut sekä leivoksilla, että juomatuliaisillaan. Kerrostalon kokoinen ennakkoluulo tömähti terassilleni ottaessani tämän tuliaisen vastaan. Omalla tavallaan juoma sopi pääsiäisteemaan. Tai niin me ainakin halusimme itsemme uskovan.

Niin tai näin, kakkua ja kuohuvaa iltapäivän kahvin sijaan. Yhteisymmärryksessä totesimme, että meistä kumpikaan tuskin tulee ei tule ostamaan tätä Valamon luostarin munkkien hengentuotetta. Puolimakeana ja viileän ilman viilentämänä tämä Valamon Kerubi (mikä nimi!) nielaistiin makean leivoksen kera.

Sitten kokkaus jatkukoon.

Halloumi-parsavartaat

vihreää parsaa

halloumijuustoa

sitruuna-balsamikastiketta

Ellet ole pitkäpinnainen, unohda varrastikut. Oikeasti hermo oli mennä, kun parsat napsahtelivat poikki ja juusto hajoili, miten sattui. Mutta siis, poista parsoista kuivat kantaosat, pätki sopivaan mittaan, viipaloi halloumi ja tikuta. Grillaa, kunnes pinta näyttää hyvältä. Jos parsat ovat kovin paksuja, voit halkaista ne tai esikeittää 1-2 minuuttia. Pieni purutuntuma parsoissa ei haittaa lainkaan. Mausta valmiit annokset balsamikastikkeella.

Kukaan ei ikinä olisi osannut arvata, en edes minä, mistä nappasin pääruuan reseptin. Olin kahlannut läpi monet pääsiäisteemaiset ruokalehdet ja sitten lopulta istuin töissä aamiaisella selaillen viimeisintä 7 Päivää -lehteä. Ja kyllä! Sieltä tämä löytyi kaikkien Kääk! -juorujen seasta :) Hämmentävää, mutta totta. Vähän enenmmän asiaa tutkittuani (=googlattuani) selvisikin, että ohje löytyy myös Koti&Keittiö -lehden arkistoista. Lehdet taisivatkin jossain vaiheessa kuulua samalle kustantajalle, mutta väliäkö sillä, tämä resepti on Seiskasta löydetty!

Dukkah-maustettu karitsankare

7 Päivää -lehti 2019 / Koti&Keittiö -lehti 2016

4-6 annosta

2 karitsan karetta

öljyä

Dukkah-mausteseos

2 rkl manteleita

2 rkl pistaasipähkinöitä

2 rkl seesaminsiemeniä

½ rkl juustokuminansiemeniä

½ rkl korianterinsiemeniä

1 tl suolaa

Valmista mausteseos paahtamalla mausteet (ei suolaa) kuivalla kuumalla pannulla. Jauha seos morttelissa hienoksi ja lisää suola.

Kahdelle ruokailijalle olin varannut yhden kareen, se oli riittävästi. Mausteseosta tein koko määrän, sillä käytin sitä pitkin pyhiä vähän yhteen, jos toiseenkin ruokaan. Se on niin hyvää! Alkuperäisessä ohjeessa lihan paistaminen oli tehty turhan monimutkaisesti, paistettu pintoja pannulla ja sitten jatkettu paistomittarin kanssa uunissa kypsentäen.

Äh, ollaan mökillä, joten muurikka hoitaa homman! Vähintään tunnin huoneenlämmössä olleet lihat leikataan kyljyksiksi, poistetaan kalvot ja muut mahdolliset epämääräisyydet. Sitten vaan nakataan muurikalle, dukkah -seosta yltympäriinsä ja paistellaan, kunnes on hyvä.

Minttu-jogurttikastike

paksua jogurttia

tuoretta minttua

suolaa

pippuria

Silputaan minttu ja sekoitetaan ainekset. Maustetaan ja maistellaan. Laitetaan jääkaappiin vetäytymään.

Karitsan kare nautittiin luottogrillivihannesteni (padrón-paprika ja broccolini) sekä minttu-jogurttikastikkeen kera. Kaiken päälle ripottelin vielä dukkahia.

Ja koska oli pääsiäinen, niin tietenkin jälkiruokana oli mämmiä. Ja tietenkin vaniljakastikkeen kera. Sekä tilkkanen Amarula -likööriä. Tietenkin.

Lauantain viinikattauksesta löytyi toinenkin vähän tuntemattomampi tuote. Rypäle vanha kunnon Cabernet Sauvignon, mutta tuottaja onkin kiinalainen. Greatwall Cabernet Sauvignon 2016 (14,99  €) on keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karhunvatukkainen, kirsikkainen, herukkainen, kevyen luumuinen ja mausteinen. Sanoisin, että makumaailmaltaan hieman kevyemmän puolelle kallistuva. Kannattaa kuitenkin maistaa, harvinaisuutensa vuoksi ainakin, eikä tämä ole hinnallakaan pilattu.

Pääsiäispäivänä sain houkuteltua mökkikylään sisareni, jolta sain tuliaisiksi ihan perinteisiä pääsiäismunia. Tosin ilman sormuksia. Tunsimme itsemme hyyyyviiiiiin vanhoiksi todettuamme, että kyllä vaan ennen oli asiat niin paljon paremmin, kun sai niitä sormuksia, eikä turhanpäiväistä muovirihkamaa.

Lohi-avokadoleivät

Viini -lehti

6 kpl

6 viipaletta maalaisleipää

6 rkl tuorejuustoa

150 g kylmäsavulohta viipaleina

2-3 avokadoa

korianterin lehtiä

Siskolle tein aamiaiseksi näitä leipiä. Olipas tarkkaa, ruokalusikkamitta tuorejuustossa! No minä voitelin leivät juustolla (basilikalla maustetulla) ihan ilman mitään mittailuja.

Leivät paahdoin, koska vaan niin paljon pidän paahdetusta leivästä. Toinen syy oli se, että mielestäni maalaisleivän tai ihan minkä vaan leivän voi syödä paahtamatta, mikäli sen pääsee nauttimaan ihan todella tuoreena. Tämmöinen pari päivää syömistä odotellut leipä sen sijaan on parhaimmillaan paahdettuna. Makukysymyksiä! Eli ensin tuorejuustoa, sitten lohiviipaleita ja lopuksi avokadon viipaleita. Yksi avokado oli melko raaka ja kokeilin sitten ensimmäistä kertaa ikinä kypsentää sitä hieman muurikalla. Toimii!

Ja loistoleipähän tästä tuli! Erittäin herkullinen, erittäin helppo valmistaa. Reseptissä oli mukana viinivinkkikin, mutta kun tätä nautittiin aamiaiseksi, niin ihan kahvilla mentiin. MUTTA mikäli tarjoat leipiä tilanteessa, johon viinikin sopii, niin suositus on  uusiseelantilainen Waka Sauvignon Blank 2018 (10,98 €).

Toisena pääsiäispäivänä oli vähän rääppiäismeininki, kun äidin kanssa kokosimme grillin kautta lautaselle vähän kaikkea, mitä oli jäänyt jäljelle. Hyvää tuli!

Pari yötä olin mökillä ypöyksin. Tuntuu hassulta nyt, että ensimmäisinä vuosina en siellä yksin uskaltanut olla. Vilkas mielikuvitukseni kehitteli yhtä sun toista jännittävää. Nykyisin asian kanssa ei ole enää mitään ongelmaa. Nyt oli pimeää ja hiljaista, mökkinaapureista ei ollut häiriöksi. Itse asiassa näkö/kuuloetäisyydellä vain yhdellä mökillä oli pääsiäisenviettäjiä. Vastapäinen saari oli vielä hiljainen, koska jäät lähtivät vasta lopullisesti sunnuntain aikana. Tästä se kesä voi alkaa! -> linkki täydelliseen kesäbiisiin!