Ennen neiti Naperon (nyt 5v) syntymää meillä oli vanhimman tyttäreni kanssa tapana käydä joulunalusviikolla yhdessä lounaalla. Sen verran käytiin, että kutsuimme sitä jo perinteeksi. Sitten perinne jäi tauolle muutamaksi vuodeksi, mutta elvytimme sen eloon jälleen tänä jouluna, koska nyt myös napero ymmärtää herkuttelun (varsinkin mätien ja graavilohen) päälle.
Varasimme pöydän tilausravintolana toimivan historiallisen Katajanokan Kasinon joulupöydän päivälliskattaukseen. Kasinorakennus on valmistunut todennäköisesti vuonna 1913 (tarkkaa tietoa ei ole) venäläisen upseeriston käyttöön. Lisää mielenkiintoisesta historiasta voit lukea täältä, klik.
Mahtavien jäänmurtajien "koti" on Katajanokalla Merikasarmin laiturissa. Talvisin murtajat siirtyvät sinne, missä niitä milloinkin tarvitaan, mutta kesäaikaan löydät kaikki kuusi täältä laiturista ja silloin niille pääsee myös vierailemaan. Oli jotenkin herttaista, että myös jäänmurtajat oli puettu juhla-asuun joulun kunniaksi.
Upea yläkerran Kenraalisali oli katettu yllättävän täyteen. Korona-aikakin vielä, toki koronapassit piti esittää tullessa, mutta silti ahtaus hämmästytti. Nettisivuilla puhutaan merkityistä turvaetäisyyksistä ja kulkusuunnista tarjoilupisteille, en niitä kyllä missään nähnyt.
Joulupöytä oli perinteinen seisova pöytä kylmine kala- ja liha-alkuruokineen ennen muutamaa lämmintä ruokalajia. Vasta nyt menua lukiessani huomasin, että olisi ollut mahdollista myös saada lipeäkalaa pöytään tarjottuna annoksena. Harmi, ettei kukaan siitä maininnut, emmekä mekään huomanneet. Höh. Kuvat menusta tuolla vähän alempana.
Kylmät alkupalat olivat ehdottomasti pöydän parasta antia. Lämpimistä laatikoista en erityisesti innostu oikein milloinkaan. Hinta oli sisänsä kohtuullinen 39 euroa ja lapsilta 2 euroa ikävuodelta. Meidän naperomme söi siianmätiä taatusti sen kympin edestä!
Jälkiruokapöytä oli ehkä vähän vaatimaton, mutta olisiko enempää pystynyt syömäänkään? Jouluhalko oli tajuttoman hyvää, juustot maistuivat ja toki myös karkit.
Meillä oli tosi kivaa, mutta totesimme kuitenkin, että ei varmaan tänne tulla uudelleen. Ahtaus oli todella häiritsevää, eikä pöydän antimetkaan täysin vakuuttaneet. Päätimme, että vuoden kuluttua menemme jonnekin, jossa on annostarjoilu pöytiin ja vaihdamme päivällisajankohdan lounaaseen. Valinnanvaraa kuitenkin on!
Tässä kuvat menusta:
Tunnelmia Katajanokka-Esplanadi-Rautatieasema -väliltä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti