maanantai 30. maaliskuuta 2015

Hyvästi Töölö

Satunnaiset töölöilyni ovat nyt taaksejäänyttä elämää. Tyttäreni on miehensä kanssa muuttanut uuteen kotiin Hietalahden torin ja Sinebrychoffin puiston tuntumaan. Nyt vaan odotan, että he lähtisivät jonnekin reissuun, niin voisin taas tarjoutua vapaaehtoiseksi kotivahdiksi :)

Auttelin heitä eräänä lauantaina vielä viimeisten tavaroiden roudauksessa sekä vanhan asunnon siivouksessa. Talkoopäivä aloitettiin lounaalla, mikäs sen mukavampaa!


Intialaisesta Maharajasta olen kuullut kehuja sekä tyttäreltäni että tuttaviltani. Itse en ollut siellä aikaisemmin käynyt ja voi olla, että nyt, kun Töölöön ei jatkossa enää niin asiaa ole, ei varmaan tule uudelleenkaan mentyä. Vähän harmi, sillä ruoka oli erinomaista!


Ravintola oli lähes tyhjä lauantaina alkuiltapäivästä, meidän lisäksemme oli ehkä 2-3 pöytäkuntaa. Sisustus oli "intialaista", melko koristeellista paikoin, mutta yleisilmeeltä siistiä ja selkeää. Jos nyt koristeellisen ja selkeän voi samassa lauseessa sanoa? Kai voi......


Juuri intialaisen ravintolan valinta lounaallemme oli siinäkin mielessä hyvä juttu minulle, että minä olen seuraavana vuorossa järjestämässä viiniklubimme iltaa ja siellä on sattumoisin teemana Intia.



"Keittiön tervehdyksenä" saimme rumassa muovikorissa tarjoiltuna rapeaa, ohutta leipää sekä pienen alkusalaatin.


Koska olin alustavasti rakennellut klubi-iltamme menua, niin nyt minulla oli oiva tilaisuus maistella juuri niitä ruokia, mitä aion itsekin valmistaa.


Tilasimme kolme ruokalajia yhteisesti jaettavaksi ja oma valintani oli Butter Chicken, kanaa tomaattikastikkeella, kerman, voin ja mantelijauheen kera (18 €).


Tämä puolestaan on Dal Makhani eli linssejä yrttien ja voin kera (13 €). Minun makuuni tämä oli hivenen liian mausteinen (=tulinen) ja se onkin ongelmani mausteisten ruokien ravintoloissa, että vähän suorastaan pelkään sitä tulisuutta, mikäli asiaa ei ole selkeästi menulla ilmaistu. Muistanpa eräänkin kerran jo vuosia sitten Samrat -nimisessä intialaisessa ravintolassa Helsingissä, kun olin valitsevinani miedosti maustettua ja lopputuloksena hien valumisen lisäksi en pystynyt enää puhumaan ja väitän, että en enää kunnolla kuullutkaan....... Jep, saattaa olla vähän liioiteltua, mutta vain vähän :)


Kolmannesta kulhosta löytyi Palak Paneer, pinaattimuhennosta juuston ja kotijuuston kera, inkivääriä, valkosipulia, tomaatti- ja sipulikastiketta sekä tuoretta korianteria (14 €). Tämä löytyy myös omien kutsujeni menulta.


Lisukkeena tietenkin Naan -leipää (3 €), joka oli todella hyvää. Osaisinkohan sitä tehdä itse? Pitää vähän tutkia reseptejä.....



Maistuiko? Kyllä todentotta maistui! Vielä on sanottava, että tarjoiluastiat, lukuunottamatta sitä alun muovikoria, olivat todella kauniita. Palvelu oli ystävällistä ja hintataso maltillinen. Suosittelen!


Loppuun vielä maisemakuva uuden kodin parvekkeelta. Eipä lainkaan hassumpaa!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Italia Krunassa


Rodolfo on Helsingin vanhin italialaisravintola, sijainti Kruununhaassa on vaan sen verran syrjässä normaaleilta kulkureiteiltäni, että en siellä ollut koskaan aikaisemmin vieraillut.

Krunikassa kävin kohottamassa onnittelumaljan työkaverini uudelle kodille yhdessä yhteisen ystävämme kanssa, joka myös on ollut aikoinaan työkaverimme. Maljojen kilistelyn ja uuden kodin ihastelun jälkeen suunnistimme illalliselle.


Rodolfo sijaitsee kauniissa punaisessa vanhassa kivitalossa. Sisustus yllätti, en osaa sanoa, että miksi. Olinko alitajuntaisesti odottanut, että kaikissa italialaisravintoloissa on puna-valkoruudulliset pöytäliinat? Ravintolassa on mukavan kotoisa tunnelma ja sitä vaan paransi se, että pöytämme oli salin takaosassa lähes omassa rauhassaan. Siellä sohvalla istuessani ja viiniä seimaillessani tunnustin ystävilleni olevani vähän kateellinen siitä, miten Helsingissä ja muissakin suurissa kaupungeissa on niin paljon valinnanvaraa ulkona syömiseen. Voi valita eri keittiöiden, eri hintatasojen, eri tunnelmien väliltä. Itse olen etuoikeutettu, koska pääkaupungissa työskentelevänä minulla on aina voimassa oleva junalippu, eikä matkustamiseen kulu enempää aikaa, eikä rahaa, mitä siihen jo muutenkin on mennyt. Ymmärrän riihimäkeläisiä ystäviäni kyllä siinä, että vain erikoistapauksissa heidät saa mukaan Helsingin tapahtumiin, sillä kaikkeen pitää laskea päälle junalippujen noin kolmen-neljänkympin kustannukset.


Näistä mietteistä ruuan pariin. Alkuruuaksi valitsin päivän suosituslistalta Vitello Tonnaton, voiko italialaisempaa alkuruokaa ollakaan? Vasikanpaistia, tonnikalamajoneesia, kapriksia, rucolaa ja parmesanjuustoa (8,50 €). Salaattia oli hirmuinen keko ja oli siellä seassa vähän rucolaakin. Salaatista olisi vähempikin riittänyt.


Ystäväni jakoivat alkuun Bruschetti al Pomodoron (5,50 €), paahdettua leipää, valkosipulia ja tomaattisalsaa. Perusitaliaa sekin.


Pääruokanikin löytyi suosituslistalta. Salmone coi Hollandaise (23 €). Pintasavustettua lohta, parsaa, risottokroketti ja hollandaisekastiketta. Annos oli ihana, pidin kovasti. Mutta oliko se Italiaa? Muutoin kuin risoton osalta? Noh, väliäkö sillä, herkullista oli kuitenkin. Nam.


Pöydässämme syötiin muutenkin kalaa. Tämä on Corecone al Vino Bianco coi Scampi (23,50 €) eli paistettua siikaa, scampeja, kauden kasviksia, valkoviini-voikastiketta ja risottoa.


Ruuat huuhdeltiin kurkusta alas sisilialaisella Donnafugata Lighea valkoviinillä. Suomesta tätä viiniä ei ole saatavilla, mutta lisää tietoa löytyy tuottajan sivuilta, klik.

Jälkiruokaa en jaksanut syödä, vaan vaihdoin sen lasilliseen punaviiniä. San Cassiano Superiore Ripasso (10 € / 12 cl). Kokonaislaskuni, sisältäen alkukuohuvan, kaksi ruokalajia, kolmanneksen viinipullosta sekä lasillisen punaviiniä, oli 73 euroa. Hintaa nosti se, että otin "jälkiruokaa" 24 cl eli siihen meni ylimääräinen 20 €. Ai niin, laskuttivat kraanavedestä euron :)

Pidin ja suosittelen. Muista varata pöytä, sillä paikka on kovin suosittu!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Rapeaa kalaa ja litistettyjä perunoita

Kirppislöytöjä voi käyttää moneen. Tässä vanhaa Arabiaa uusiokäytössä.
Olen varmaan aikaisemminkin kertonut, että jos en millään meinaa keksiä, että mitä ruokaa tekisin, niin ehtymätön idealähde on TOP 100 Ruokablogit -sivusto. Seuraava sunnuntaina kokattu lounas löytyi 52 Weeks of Deliciousness -blogista.


Murskatut perunat
6 annosta

6 kpl perunoita
1 rkl valkosipulijauhetta
suolaa
mustapippuria
4 rkl oliiviöljyä
½ dl tuoreita yrttejä, esim. persiljaa ja ruohosipulia


Keitä mahdollisimman samankokoiset perunat kypsiksi. Siirrä ne leivinpaperilla peitetylle pellille.


Ota muki tai lasi ja paina perunoita keskeltä littanaksi. Mausta. Minulla ei ollut valkosipulijauhetta, vaihdoin sen kuivattuun valkosipulirouheeseen.


Paahda perunoita uunissa vielä noin 20 minuuttia, kunnes ovat saaneet kauniin ruskean värin. Nosta lautaselle, lisää päälle tuoreet yrtit. Ja lisää mausteita, jos tuntuu olevan tarpeen. Mietin, että ehkä seuraavalla kerralla laitan perunoiden päälle vielä jotain maukasta juustoraastetta...... Slurps.


Avokadodippi

½ dl turkkilaista jogurttia
2 avokadoa
1 rkl sitruunamehua
1 tl silputtua valkosipulia
suolaa 
mustapippuria


Kaikki ainekset sauvasekoittimella tai monitoimikoneella tasaiseksi kastikkeeksi. Enkä lainkaan ymmärtänyt tuota 1 tl valkosipulia, vaan laitoin kokonaisen pullean kynnen.


Tämä oli niin järkyttävän hyvää, että pakko tunnustaa, miten kauhoin dippiä suoraan kiposta......


Rapeat kalapalat
3 annosta

500 g turskaa tai muuta vaaleaa, kiinteää kalaa
2 dl pankojauhoja (japanilaista korppujauhoa)
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
sitruunasiivuja



Leikkaa kala sopivan kokoisiksi paloiksi. Riko kananmuna kulhoon ja haarukalla sen rakenne. Laita toiseen kulhoon suolalla ja mustapippurilla maustetut pankojauhot.


Kasta kalapala ensin kananmunaan ja kierittele sitten pankojauhoissa. Paista paistinpannulla runsaassa voissa, kunnes ne saavat kauniin värin. Mausta palat sitruunalla ja tarjoa välittömästi.

En oikein päässyt sinuksi turskan kanssa. Siihen on varmaan ainakin osittain syynä se, että paikallisen Prisman kalatiskissä oli enää pienet, mutta paksut jämäpalat jäljellä. Piti olla tarkkana, että kala kypsyy, mutta kuorrute ei pala. Yksi pala päätyi raakana roskiin :( Seuraavalla kerralla keskityn kalavalintaan tarkemmin.


Ja sitten vaan kootaan tästä kaikesta makoisa annos. Evästä riitti vielä seuraavaksi päiväksi toimistollekin, peruna tuntui jopa paranevan uudelleenlämmittämisestä, vaikka sitä vähän epäilin.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vähän aamiaista

Yleensä valmistan aamiaista vain itselleni. Toki välillä on pöydän ääressä enemmänkin väkeä, Hotel Maman aukioloaikoina tai kesällä mökillä, mutta melko harvinaista se on. Työaamuina en syö, enkä juo kotona mitään. Olen niin aamu-uninen, että hyvä kun saan itseni ajoissa liikkeelle, ei siinä ole aikaa mihinkään muuhun. Aamu-IC:n ravintolavaunussa juon sitten kupillisen kahvia. Kahvia, jonka laatu ja maku ei todellakaan ole mikään vakio. Vasta toimistolla, mikä tarkoittaa jopa kolmea tuntia heräämisestä, syön aamiaisleivät. Ja juon lisää kahvia. Olen siitä onnellisessa asemassa, että toimistollamme keitetään oikealla Moccamasterilla oikeaa kahvia. Eikä suinkaan mitä tahansa kahvia, vaan samassa talossa sijaitsevan kahvipaahtimo Kaffa Roasteryn Tauko porisee myös meidän keittiössämme. Se, jos mikä, on pientä arjen luxusta.

Vaikka edellisestä voisi kuvitella, että meikäläisen päivä ei käynnisty ilman kahvia, niin se on väärä käsitys. Kotona en koskaan, toistan, en koskaan keitä kahvia vain itselleni. Oli sitten aamu, päivä tai ilta tai ihan mikä hyvänsä vuorokauden aika. Kahvi kuuluu junaan ja työpäiviin toimistolle.


Ystävien kanssa mökkeillessä aamiaiset ovat runsaita brunsseja, vaikkapa täällä, klik. (Hakusanalla "Aamiainen" löytyy muitakin esimerkkejä.) Hotel Mamassakin leivotaan pataleipää ja laitetaan pöytä koreaksi viikonlopun vieraille. Mutta vain itselle tehtynä kanamunista syntyy usein se nopein ja herkullisin aamiainen, niin myös nyt, kolean keväisenä sunnuntaiaamuna.


Kaksi kananmunaa, sekaan lempparimausteita, tuoreita yrttejä, siemeniä, mitä milloinkin. Juustoraastetta. Tällä kertaa myös dukkahia. Sitten kaikki iloisesti sekaisin. 


Pannulle ensin paistumaan lehtikaalta (sitä on nykyään aina pakastimessa valmiiksi pilkottuna) ja hetken kuluttua munaseos mukaan.


Lisukkeeksi voi laittaa sienisalaattia tai nyt juuri kokeilussa olleita paahdettuja kirsikkatomaatteja, ihan loistava yhdistelmä. Tällä kertaa en tarvinnut edes leipää.


Juomana vähän hifistellen tuorepuristettua appelsiinimehua. Sitäkin tulee ihan liian harvoin tehtyä, mikä muka appelsiinin puristamisessa on niin vaikeaa? Varsinkin kun Happyhamsterilla on kone sitä varten....... Hyvät eväät, hyvä aamu, kyllä jaksaa!


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Paahdettuja kirsikkatomaatteja


Arjen Timantteja -blogista oli juttu Kotiblogit -lehdessä ja kauniit kuvat pysäyttivät minut tämän ohjeen äärelle. Mielenkiintoni heräsi, sillä en pidä aurinkokuivatuista tomaateista, mutta pitäisinkö uunissa paahdetuista? Sitähän pitää kokeilla. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä, klik.


Kirsikkatomaattiherkku

500 g kirsikkatomaatteja
1 tl yrttisuolaa
6 kuorittua valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
2 dl oliivi- tai rypsiöljyä


Fiskarsin tomaattiveitsi on ihan e-h-d-o-t-o-n !


Puolita tomaatit ja aseta ne uunipellille leikkuupinta ylöspäin. Kuivaa tomaatteja 75 asteisessa uunissa 4-6 tuntia. Anna jäähtyä uunipellilllä.


Näin sanoo ohje, mutta minä tein niin, että kun en neljän tunnin jälkeen enää jaksanut valvoa, sammutin uunin ja annoin tomaattien tekeytyä jälkilämmössä yön yli. Hyvältä näytti aamulla!



Sekoita öljy, yrttisuola, basilika ja oregano. Minulla ei ollut varsinaista yrttisuolaa, joten käytin tähän limellä maustettua suolaa.



Asettele lasipurkkiin kerroksittain tomaatit ja muutamaan osaan siivutetut valkosipulit. Täytä purkki öjyllä ja säilytä viileässä.


Vanha Riihimäen Lasin purkki oli vähän suuri tähän tarkoitukseen, mutta haitanneeko tuo.....


Tomaateillehan ei nyt oikein viiniä voi vinkata, mutta kokkailuviininä oli ihana argentiinalainen Pascual Toso Cabernet Sauvignon 2013 (11,95 €). Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, tummakirsikkainen, mausteinen, tamminen, lämmin. Tämä oli ihan niin minulle tarkoitettu, että ei voisi paremmin olla. Hintakin oli siinä mielessä ilahduttava. Viini -lehti on kanssani samoilla linjoilla antaen neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuen edulliseksi ostokseksi.

Loppuun kuvia uuden kameran hämäräkuvausominaisuuksien kokeilusta :)