sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Ystävyysviikonloppu

Saimme siskojen kanssa idean, että järjestämme bileet. Kutsumme ystävät kokoon, varaamme tilan ja bändin. Ystävänpäiväteemalla. Juhlien järjestäminen on hauskaa puuhaa, varsinkin näin, kun en ollut yksin vetovastuussa. Kutsuimme mukaan sukulaisia, ystäviä, niitä, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä ja heitä, joita emme olleet tavanneet vuosikausiin. Reilut seitsemänkymmentä iloista juhlijaa saimmekin kokoon. Juhlapaikan löytäminen kotikaupungistani ei kylläkään ollut ihan helpoin homma, lopulta päädyimme hotelli Scandicin tiloihin, mutta pientä vääntöä siinäkin oli matkan varrella.

Jännitin ensinnäkin tilaa. Onko ravintolasali kuitenkin vähän liian fiini valkoisine pöytäliinoineen? Saammeko niin paljon porukkaa kokoon, ettei tila näytä tyhjältä? Saammeko niin paljon porukkaa kokoon, että saamme olla keskenämme? En sanoisi, että huoleni olisi ollut aiheeton, mutta lopulta kaikki meni melko hyvin. Salin nurkassa oli vain yksi pöytä, jossa istui vieras pariskunta syömässä. Se tuntui vähän hassulta, mutta ehkä heistä tuntui enemmän hassulta? Portsarin hommia harjoittelin siskoni kanssa, kun heivasimme ravintolasta pois kaksi juhliamme ja bändiämme turhan innokkaasti kuvannutta nuorta miestä...... Että pientä säätöä!


Toimme mukanamme ilmapalloja, joilla koristelimme pöydät ja lopputulos näytti vallan värikkäältä. Led-kynttilät olivat ravintolan puolesta. Lisäksi ravintola oli jättänyt käyttöömme pari päivää aikaisemmin järjestämästään omasta ystävänpäiväjuhlasta ylijääneet ilmapallot. Niillä koristelimme tanssilattian reunamat.

Toinen jännityksen aiheeni oli ruoka. Koska ruoka on suuri rakkauteni ja intohimoni, suhtaudun siihen normaalia ihmistä  hysteerisemmin vakavammin. Ja vaikka Scandicilla on aivan kelvollinen á la carte, niin ikäväkseni on sanottava, että ryhmämenut eivät ole olleet onnistuneita. Esimerkiksi eräissä pikkujouluissa. Emme myöskään missään nimessä halunneet annostarjoilua, emmekä missään nimessä mitään kinkkukiusausbuffaa. Itseasiassa emme halunneet mitään varsinaista lämmintä ruokaa lainkaan. Tässä asiassa henkilökunta ymmärsi tarpeemme täydellisesti ja saimme ehdotuksen Street Food Buffeesta.






Ruoka sekä näytti hyvältä, että myös maistui hyvältä! Ihmettelin, miten henkilökuntakin oli tarjottavista jotenkin vähän tohkeissaan, mutta sitten selvisi, että settiä ei olisi vielä aikaisemmin Riihimäellä tarjottukaan. Todella toivon ja lämpimästi suosittelen, että juhlien järjestäjät rohkeasti jatkossa tarttuisivat tähän vaihtoehtoon tai vähän haastaisivat tarjolla olevia vaihtoehtoja. Mikään tarjoiluehdotus kun ei ole kiveen hakattu, vaan jos halua on, niin löytyy myös mahdollisuuksia. Kuvissa näkyy vain osa tarjolla olleista herkuista. 42 euroa oli mielestäni kokonaisuudesta (ilman juomia) aivan kohtuullinen hinta.


Juhlat sujuivat suunnitellusti. Iloisia jälleennäkemisiä, uusia tuttavuuksia. Jotkut tulivat juhlaan yksin, mutta iloisessa juhlatunnelmassa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Ja olihan jokaisella vieraalla ainakin yksi tuttu paikalla, joku meistä kolmesta sisaruksesta! Suuri menestys oli valokuvausnurkkaus, jonne olimme keränneet vanhoja kehyksiä ja sekalaista rekvisiittaa peruukeista naamioihin. Halvat huvit, mutta siis niin hauskaa!

Bändi sai porukan täyttämään tanssilattian heti alkutahdeista ja lystiä riitti aamuvarhaiseen. Kiitos siskot ja kiitos ystävät ihanan riemukkaasta illasta! Ilakoivasta juhlakansasta ette valitettavasti kuvia näe, pidän kiinni siitä periaatteestani, että ystävieni ei tarvitse jännittää/pelätä joutuvansa tunnistettavasti tai vasten tahtoaan blogini sivuille. Mutta siis, kannustan teitä kaikkia juhlimaan! Ei edes aihetta tarvita, tarvitaan vain vähän viitseliäisyyttä.


Vielä seuraavankin päivän vietin ystävieni kanssa, kotikaupungin nähtävyyksiä esitellen ja sitten kotona kokkaillen. Vierailukohteista ehdoton ykkönen on Suomen Lasimuseo, joka on perustettu Riihimäelle jo vuonna 1961 (syntymävuotenani by the way), mutta joka on nykyisissä tiloissa toiminut vuodesta 1980. Tänne museonäyttelyt on suunnitellut akateemikko Tapio Wirkkala. Museorakennus on alunperin rakennettu vuonna 1914 turvejauhetehtaaksi, mutta sittemmin siinä on toiminut lasitehdas, muovitehdas ja silkkipaino, sekä viimeksi Riihimäen Lasin kristallihiomo. Edellisen kerran vierailin täällä siskon kanssa jouluna, klik.


Toinen vierailukohteemme oli Riihimäen vanhan lasitehtaan tiloissa toimiva lasistudio Mafka & Alakoski. Heidän ikkunoitaan koristivat nuo upeasti talviauringossa kimaltavat jääpuikot, luonnon lasiteos parhaimmillaan. Tämä lasistudio on ehdoton suosikkikohteeni! Lasitaiteilijat Marja ja Kari ottavat vierailijat aina yhtä ystävällisesti vastaan ja meillekin järjestyi tilaisuus seurata lähietäisyydeltä heidän työskentelyään. Kiitos siitä vielä kerran!

Sitten kotiin ja kokkaamaan! Halusin valmistaa ruokaa, joka valmistuu vieraiden kanssa seurustelun lomassa. Raclette oli vaihtoehdoista toinen, mutta lopulta päädyin tähän.....


Marokkolaiset lammastacot 
Glorian Ruoka&Viini 2/2018
Rakel Liekki
4 annosta

400 g karitsan jauhelihaa
1 tl voita
1 tl oliiviöljyä
1 tl juustokuminansiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
2 rkl ras al hanout -maustetta
½ tl suolaa
8 pientä tai 6 keskikokoista maissitortillaa

Tomaattisalsa
250 g tuoreita tomaatteja
3 kevätsipulia
1 ruukku korianteria
1 vihreä (mieto) chili
½ punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 limetin mehu
2 tl sokeria
1 tl suolaa

Lisäksi
1 ruukku korianteria
1 sitruunankuori raastettuna (luomua!)
srirachakastiketta (käytin makeaa chilikastiketta)



Aloita tomaattisalsasta. Kuutioi tomaatti, hienonna kevätsipulit, korianterinlehdet ja chili. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Sekoita ainekset keskenään. Purista limetistä mehu, sekoita se sokerin ja suolan kanssa salsaan.


Paista jauheliha voi-öljyseoksessa. Murskaa juustokuminan- ja fenkolinsiemenet huhmareessa ja lisää ne rash el hanoutin kanssa jauhelihan joukkoon. Siirrä kypsä jauheliha kannelliseen astiaan, jotta se pysyy lämpimänä. Kuumenna tortillat pannuun jääneessä rasvassa.


Tee lisätäytteet. Hienonna korianterinlehdet ja raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Täytä tortillat jauhelihalla, korianterilla, sitruunankuoriraasteella ja srirachakastikkeella. Jonka minä siis vaihdoin makeaan chilikastikkeeseen.


Mitkä maut! Raikasta, sopivan mausteista. Aivan täydellinen yhtälö, olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ja tuo salsa! Jälleen ihmettelin, miksi ihmeessä sitä niin harvoin teen. Helppo ja maukas lisuke, joka sopii niin monenlaisen ruuan kaveriksi.

Täydellä vatsalla oli mukava sitten viinilasin kanssa kaivautua sohvan nurkkaan ja käydä läpi ystävän kanssa 40 vuoden kuulumiset! Aivan totta! Olimme parhaat kaverukset 15 vuotiaina, sitten tiemme erkanivat ja kun silloiset viestintämenetelmät olivat lähinnä kirjekyyhkyt ja savumerkit, niin yhteydenpito jäi. Tapasimme uudelleen puolitoistavuotta sitten ja nyt oli aika kerrata, miten maailma meitä oli vienyt. En nyt sanoisi, että juttu jatkui siitä, mihin oli jäänyt, mutta ei meille hiljaista hetkeä tullut. Miten olikaan helppo jutella. Vieraan, mutta silti niin tutun ihmisen kanssa. Kiitos siitä! Mahtava ystävyysviikonloppu siis, monessakin mielessä.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Intohimona juusto

Rakastan juustoja (liikaa) ja rakastan raclettea, tuota sveitsiläistä paimenten pyttipannua. Happyhamster on hankkinut talouteeni myös harmittavan harvoin käytetyn raclettegrillin. Grillin ääreen on hauska kerääntyä ystävien kanssa, mutta harvoin ei sitä koskaan tule vain itseä varten otettua esiin. Juuri siitä syystä tämä ohje tuli eteeni kuin tilauksesta.

Uuniraclette
Glorian Ruoka&Viini 2/2018
4 annosta

500 g raclettejuustoa, emmentalia tai vuohenjuustoa
8 perunaa keitettynä ja viipaloituna
8 dl kasviksia (parsakaalia, papuja, suolakurkkua, kapriksia, hillosipuleita), 
kypsennettynä ne, jotka sitä vaativat
8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua, poroa tai bresaolaa
2 dl punaista tai vihreää pestoa
oliiviöljyä pannuihin


No, minä en noudattanut ohjetta, poimin vain idean. Öljysin keskikokoisen valurautapannun (annokset voi tehdä myös blinipannuihin). Pakastimen kätköistä löytyi ylimennein päiväyksin oleva paketti Herrakunnan maatiaismakkaraa. Sulatin, viipaloin ja ruskistin. Kuvasta näet, mitä muuta nakkasin pannulle: sieniä, tomaatteja, vähän ilmakuivattua kinkkua, broccolinon kukintoja, avokadoviipaleita.


Stockmannin Herkusta löytyi sieniä, jotka valikoituivat ostoskoriin puhtaasti hauskan ulkonäkönsä vuoksi. Mutta siis oikeasti voit heitellä pannulle lähes ihan mitä vaan. Pyttipannumeiningillä.


Lopuksi peitin koko komeuden raclettejuustoviipaleilla. Kypsennä 250 asteisessa uunissa viitisen minuuttia tai kunnes juusto sulaa. Tarjoa sellaisenaan tai maalaisleivän kanssa. Minulla oli leipänä äitini tekemää hämäläistä näkkileipää, omalla tavallaan maalaisleipää sekin.



Ihan tajuton herkku! Tämä turmiollinen juustopommi on helppoudessaan vertaansa vailla. Tarvitset vain valurautapannun raclettegrillin sijaan.



Ja jos pidät valurautapannuja työläinä putsattavina, niin haluan korjata ennakkoluulosi. Hyvin öljyttyyn pannuun ei tartu mikään ja se, mikä vähän tarttuukin, lähtee talouspaperilla pyyhkien. Tarkempia valurautavinkkejä löydät blogistani täältä, klik.


Enkä malta olla näin lopuksi esittelemättä Happyhamsterin löytämää kaunista pannunalustaa. Ruosteista romuromantiikkaa. Silmiini niin kaunista.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Sakura Sushi

EDIT: toiminta päättynyt 3/2018


Työpaikkani toimisto sijaitsee minun näkökulmastani eteläisen Helsingin sydämessä, Punavuoressa. Sieltä, Albertinkadulta, löytyy myös tämä pikkuiruinen, sympaattinen Sakura Sushi, jonne poikkesin lounaalle. Lounas on tarjolla viikolla klo 11-15



Aina silloin tällöin haemme täältä toimistolle lounaan, mutta onhan se sanottava, että ihan toista on istahtaa ravintolassa pöydän ääreen palveltavaksi, kuin vetäistä take away -laatikosta ruokaa konttorilla. Täällä palvelukin on ripeää, eikä lounastamiseen kulu kohtuuttomasti aikaa, kuten niin monessa muussa lähiseudun kuppilassa.


Aloitin lounaani herkullisella misokeitolla, jonka maksaa 2 € lounaan yhteydessä. Keittoa oli sitten mukava siemailla varsinaista ruokaa odotellessa.


Gyoza Sushi -annos sisältää nimensä mukaisesti sekä lihatäytteisiä, japanilaisia gyoza -nyyttejä, että sushia. Gyozaneja varten annoksesta löytyy vielä oma kastikkeensa normaalin soijan lisäksi. Annos on mielestäni lounasruuaksi melko hintava (14 €, misokeiton kanssa 16 €, kupillinen teetä sisältyy ruokajuomaksi), mutta koska maut ovat kohdillaan, niin silloin tähän herkkuun on sallittua sortua.



Pikkuruisen ravintola sijainti Albertinkadulla on melko huomaamaton, vain yksi ikkuna juuri bussipysäkin kohdalla. Suosittelen poikkeamaan!

*******

EDIT: Pettymys oli kyllä suuri, kun ravintola lopetti toimintansa maaliskuun 2018 lopussa. Toivottavasti edes joku ehti juttuni perusteella siellä vierailemaan.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän yllätys


Olin päättänyt yllättää työkaverini ystävänpäivänä. Ja vieläpä oikein makeasti vähän uudenlaisilla mokkapaloilla. Eikun hommiin!


Irish Cream rahka -mokkapalat
pellillinen

200 g voita
2 dl kylmää kahvia
4½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
5 munaa
2½ dl sokeria

Kuorrutus
75 g voita
½ dl kahvilikööriä
50 g Valion Irish Cream & Coffee -rahkaa
5 dl tomusokeria
1/4 dl kaakaojauhetta
nonparelleja tms. koristeita


Sulata voi ja lisää siihen kahvi. Jäähdytä haaleaksi.Yhdistä kulhossa vehnäjauhot, kaakoajauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Erottele yhdestä kananmunasta keltuainen ja valkuainen, laita keltuainen sivuun. Vatkaa erottelemasi valkuinen, loput kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi.



Lisää muna-sokerivaahtoon voi-kahviseos ja siivilöi joukkoon jauhoseos. Sekoita tasaiseksi nuolialla (en tiedä, miksi ei vatkaimella) ja kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille.




Sekoita keltuainen ja rahka. Nostele rahkanokareita reilusti ympäri taikinaa. Levitä niitä hieman. Kypsennä 200 asteisen uuni keskiosassa 15 minuuttia ja anna jäähtyä saman verran. Kumoa pohja toiselle leivinpaperille ja poista päälle jäänyt paperi pohjasta.


Pohjan paistuessa ja jäähtyessä valmista kuorrutus. Kiehauta voi, likööri ja rahka nopeasti ja nosta kattila liedeltä. Siivilöi tomusokeri-kaakaojauheseos joukkoon ja sekoita kunnes on tasaista. Tarvittaessa voit kuumentaa seosta kevyesti. Maltti on valttia tässä hommassa. Samoin siivilöinti, muuten et onnistu saamaan tasaista seosta. Ja kiehuessa likööristä haihtuu alkoholi ja vain maku jää, joten voit huoletta tarjota mokkapaloja myös alaikäisille.



Levitä kuorrutus hieman lämpimänä pohjalle ja koristele haluamallasi tavalla. Minä käytin koristeluun ystävänpäivän kunniaksi sydämiä. Anna kuorrutteen kovettua ja paloittele joko säntillisiksi paloiksi tai sitten voit pienellä muotilla tehdä vaikka sydämiä tai mitä nyt ikinä keksitkään.


Yllättävän työläs leivonnainen, monta eri vaihetta ja kulhoja, mittoja sun muuta tuhraantui tiskikoneellisen verran. Parasta olla vaivan väärti!



Ja olihan se! Pakkasin mokkapalat aamulla mukaan, junassa ilahdutin sekä sisartani, että ystävääni muovirasiayllätyksillä, työmatkalla poikkesin viemässä niitä tyttären perheelle ja toimistolla keräsin kaikki mahdolliset jaossa olevat irtopisteet :) Eikä muuten kannata usein yllättää, sillä kun sen tekee harvoin, niin yllätys on todellinen yllätys!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Kiireetön sunnuntaiaamu

Viikonlopussa ehkä parasta on kiireettömät aamut. Voi nukkua pitkään ja syödä aamiaista milloin huvittaa. Arkena en syö kotona mitään, herään ja singahdan matkaan. Junassa juon kupillisen kahvia ja varsinaisen aamupalan syön vasta toimistolla. Aikaa heräämisestä aamiaiseen kuluu parisen tuntia. Toisaalta se pari tuntia saattaa kulua viikonloppunakin tähän kiireettömään puuhasteluun......


Idean tämän sunnuntain kiireettömään aamupalaan sain Alkon uusimmasta Etiketti -asiakaslehdestä. Mikäli lehti on sinulle entuudestaan tuntematon, niin suosittelen nappaamaan sen Alkosta mukaan. Lehti sisältää ruuasta ja viinistä kiinnostuneelle paljon luettavaa.

Avokadoleipä uppomunalla
Etiketti 1/2018
4 leipää

2 avokadoa
1 tl sitruunamehua
sormisuolaa
mustapippuria
4 viipaletta leipää (esim. vaaleaa maalaisleipää)

Uppomunat
4 munaa
1½ l vettä
1 rkl väkiviinaetikkaa
2 tl suolaa

Kuori ja viipaloi avokadot. Pirskottele päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi, mausta suolalla ja pippurilla.

Riko munat omiin kuppeihinsa. Kiehauta vesi kattilassa, lisää suola ja etikka. Anna veden porista keskilämmöllä ja pyöräytä vaikka kauhalla vesi liikkeelle kattilassa. Kaada muna varovasti veteen, pidä kupppia mahdollisimman lähellä veden pintaa. Keitä noin kolme minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla kattilasta. Huom! Keitä vain yksi muna kerrallaan.




Paahda leivät, asettele avokadon viipaleet leivälle ja kaiken kruunuksi uppomuna. Riko munaa sen verran, että herkullinen keltuainen pääsee hieman valumaan.


Uppomunat joko onnistuvat tai eivät. Kuvassa esimerkki jälkimmäisestä tilanteesta. Syy totaaliseen leviämiseen ja hajoiluun oli se, että en ole ihan vielä sinut uudehkon induktiolieteni kanssa ja veden kiehuminen lakkasi samalla, kun valutin munan veteen. Lopputulos on tässä. Ei siis kannatta masentua, jos muotovaliota ei heti tai aina onnistu saamaan aikaan. Ja tokihan tuon levinneen munankin voi käyttää, maku ratkaisee!