lauantai 31. joulukuuta 2016

Joululahja äidille

Erilaiset lahjat ja muistamiset liittyvät vahvasti joulunaikaan. Nykyisessä tavara-ahdistuksessa suosin lahjoissa enemmän aineettomia elämyksiä tai sitten aineita, jotka lahjansaaja voi hulauttaa kurkusta alas. Ihan vaan nielaisemalla tai sitten ensin vähän pureskelemalla. Poltettavat lahjat ovat myös varteenotettava vaihtoehto, ehkä. Itse olen nyt kuitenkin viime viikkoina systemaattisesti polttanut kynttilöitä, jotka olen vuosia sitten saanut lahjaksi, mutta en ole raaskinut aikaisemmin polttaa, vaan olen niitä laatikossa säilönyt. Hullua sekin!

Äidilläni on kaikkea, hän ei tarvitse yhtään astiaa tai koriste-esinettä. Hän elää aktiivista elämää, käy paljon matkoilla, ulkona syömässä, konserteissa ja teattereissa, joten ei elämyksistäkään tavallaan ole pulaa, mutta sille linjalle minä nyt kuitenkin lähdin. Äidin kanssa elämysretkelle Lahteen.

Etukäteen olin vain varmistanut, että hänellä ei ole mitään muuta ohjelmaa tänä kyseisenä iltana. Kohdetta en kertonut, sanoin vaan, että mihin aikaan pitää olla valmiina, eikä vaihtopikkukenkiä tarvita! Saapuessani lapsuudenkotiini kerroin vieväni äidin kirkkoon. Äiti oli vähän, että ai jaa, vai kirkkoon. Ehkä vähän pettyneenä, koska oli jo monet kirkkokonsertit kolunnut. Kerroin sitten ystävästäni, joka laulaa Talent-ohjelmastakin tutuksi tulleessa Lahden Gospelkuorossa ja heidän konsertistaan Lahden Ristinkirkossa. Ei siis ihan mikään tavanomainen kirkkokonsertti! Siispä autoon ja kohti Lahtea!


Ennen kirkkoa kävimme Popot -ravintolassa nauttimassa lasilliset samppanjaa sekä syömässä. Ensimmäinen käyntini Popotissa oli FoodLoversien kanssa elokuussa, siitä voit lukea jutun täältä, klik.


Ensimmäisen käyntini jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla nautin samppanjaa ja simpukoita. Se hetki oli siis nyt! Kilo sinisimpukoita valkoviinissä, aiolia ja ranskalaisia (17 €). Pidin tästä todella paljon, kuten pidin myös samppanjasta, ylläri! Champagne Cuvee Dangin Fays ei ollut myöskään hinnalla pilattu (6,36 €12 cl).  Kuplajuoma ei ole Alkon valikoimissa, mutta voit lukea siitä lisää maahantuojan sivuilta, klik.


Alkuruuan jätimme tarkoituksella väliin, varmistaen näin, että jaksamme jälkiruuan. Vanilja Creme Brûlée (9 €) vasemmalla ja cappuccino oikealla.


Täysinäisin vatsoin ja tyytyväisin mielin kohti kirkkoa!


Vuonna 1978 valmistuneen modernin Ristinkirkon on suunnitellut Alvar Aalto. Rakennuksen julkisivua koristaa 52 ikkunan muodostama risti, joka näin iltavalaistuksessa tulikin hyvin esille.


Olimme paikalla hyvissä ajoin, mutta niin olivat muutkin! Illan aikana oli kaksi konserttia, joista tämä klo 18 konsertti oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Parhaat istumapaikat oli varmaankin varattu jo tuntia aikaisemmin. Vaikutti, että Gospelkuoron konsertti on monelle lahtelaiselle monivuotinen perinne, joka kiinteästi kuuluu joulun aloitukseen. Puolitoistatuntinen konsertti, 70 hengen kuoro, vierailevat solistit ja bändi. Ihan huippumeininkiä, pidimme molemmat konsertista todella paljon ja aika kului kuin siivillä.

Suurimman yllätyksen koimme kanteletaituri Ida Elinan kohdalla. Emme olleet varautuneet lainkaan siihen, mitä lavalle lennähti. Kun mainitaan kantele, tulee mieleen kansallispukuinen, lettikampauksinen, vaalea soittaja, joka hillitysti näppäilee soitintaan. No, vaalea oli tämäkin mimmi, mutta meininki täyspitkässä paljettikoltussa olikin sitten aivan huippua. Konsertin aikana otetut kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta laitan tähän pari linkkiä, niin pääset sinäkin tutuksi Ida Elinan kanssa.

Ensimmäisenä Hello World paljettimekossa, sitten Happy, jossa näet hyvin kanteleen soittotekniikkaa. Ja viimeisenä Skyfall, video, joka julkaistiin juuri tällä viikolla. Huikeaa on! Ja miksi, oi miksi en ostanut levyä, vaikka niitä oli myynnissä? Siitä syystä suunnistan 14.1 Lempäälän kirkkoon Ida Elinan popkonserttiin. Eikös muutenkin fanit kierrä idoleiden perässä keikalta toiselle? Nyt kirkosta kirkkoon. Näin on elämä muuttunut....heh.....

Näihin tunnelmiin ja säveliin päättyy tämä juttu! Oikein hyvää uutta vuotta 2017, tämä oli tämän vuoden viimeinen julkaisu.

perjantai 30. joulukuuta 2016

FoodLovers ulkomailla


Uusi kerhoni, FoodLovers, vieraili edellisen kerran Lahdessa tai siis Lahes, kuten me Lahden vaikutuspiirissä kasvaneet tapaamme sanoa. Siitä retkestä voit lukea täältä, klik. Nyt kerho päätti lähteä merta edemmäs kalaan eli Tallinnaan. Tervetuloa mukaan!

Merimatka





Kahden tunnin merimatkasta ensimmäisen tunnin vietimme Tallink Superstarin Fellini á la carte ravintolassa. Se olikin erittäin viisas ratkaisu! Koska oli lauantainen aamupäivälähtö, oli laiva aivan täynnä. Alkuperäinen suunnitelma oli varata tavaroille hytti ja mennä nauttimaan aamiaista, mutta molemmat olivat loppuunmyytyjä. Fellini oli puolityhjä ja päätimmekin nauttia aamiaisen sijaan kevyen lounaan. Tai no, kevyen ja kevyen....... Hintaa tälle lystille tuli noin 40 kymppiä (Caesar-salaatti, creme brulee, vesi, cappuccino sekä neljännes samppanjapullosta), mikä oli mielestäni edullista, kun kaikki oli niin hyvää. Palvelu oli vähäeleisen ystävällistä, ympäristö rauhallinen, aurinko paistoi ja seura mitä parhainta. Mikäpä meidän oli siinä matkaa tehdessä!


Hotelli

Majoituksen varasin meille Hotels.com:n kautta. Oikeastaan ainoa valintakriteeri oli, että halusimme neljän hengen huoneiston Vanhasta kaupungista. Enpä olisi uskonut millainen kämppä meille napsahti!




Old House Apartmentsin  valikoimassa on 29 huoneistoa, kaikki Vanhan kaupungin alueella. Meille osui sitten Raatihuoneentorin laidalta kiva keittiö+olohuone+2 makuuhuonetta huoneisto. Ja mikä huikeinta, meillä oli 2 parveketta suoraan torille. Myöhemmin huomasimme, että missään Raatihuoneentoria ympäröivissä taloissa ei ollut parvekkeita ja tässäkin talossa vain kaksi. Ne meidän!

Ja miten paljon mukavampaa meidän oli porukalla majailla huoneistossa, eikä kahdessa kahden hengen huoneessa jossakin Viru-hotellissa. Hintaa tälle luxukselle tuli vajaat 40 euroa per daami. Ihan älytöntä..... Haluan tänne uudelleen useammaksi päiväksi!

Viinibaarit

Etukäteen olin jo tutkinut ja päättänyt, että jo iltapäivästä suunnistamme Kalamajan alueelle tutustumaan kahteen mielenkiintoiselta vaikuttavaan viinibaariin/-kauppaan.





Ensimmäinen kohde oli vanhassa, hivenen ulospäin rähjäisenoloisessa puutalossa sijaitseva Tiks, osoitteessa Kopli 14.

"Cosy wine bar and shop in the popular, bohemian Kalamaja area. This place is all about good quality and variety of wines, but also has something for the craft beer lovers. Located in a wooden house so typical to this area the bar with „Alice in the wonderland“ wall paintings is a great place to pass time."

Miellyttävä paikka, hyvät viinit, edulliset hinnat. Mitäpä sitä ihminen muutakaan voi toivoa? Tai voi toivoa, että myös meillä Suomessa olisi tämmöisiä samanlaisia viihtyisiä pieniä kuppiloita. Taitaa olla turha toivo...... Siispä kohti seuraavaa!





Vabrik oli Tiksistä vain kivenheiton päässä, osoitteessa Vabriku 6 . Pimeällä kujalla kävellessä mietimme, että yksin, eikä ehkä kaksinkaan olisi siellä arvannut kulkea, mutta neljän keski-ikäisen naisen joukkona tunsimme olevamme turvassa :)

Vabrikissa oli erityisen hyvä palvelu, tarjoilija todella tiesi viineistä ja osasi suositella meille makumme mukaisia viinejä. Minä niin haluaisin omistaa tämmöisen pienen baarin! Molemmista baareista tein myös ostoksia, pullon verran kummastakin. Oli olo, kuin olisin ollut karkkikaupassa ja tavallaan tietysti olinkin. Minun on päästävä näissä käymään uudelleen ja todella perehdyttävä valikoimiin. Hintataso oli hyvin kohtuullinen, myös laadukkaammiltakin vaikuttavien viinien kohdalla.



Seuraavana päivänä, matkalla hotellilta satamaan, emme menneet suinkaan tuhannen kapakan kautta, ainoastaan kahden. Näitä vierailuja ei oltu etukäteen suunniteltu, annoimme vaan virran viedä. Ensimmäisenä Popular (Vana-Viru 6), jossa ei ilmeisesti oltu totuttu kaltaisiimme asiakkaisiin. Emme tarttuneet tarjolla oleviin vesipiippuihin, vaan tilasimme kuohuviiniä. Baaripojat kaivoivat meille lämpimät piccolopullot ja tiskasivat lasit. Sisustus oli mukava ja kodikas, mutta tyhjentyneiden lasien jälkeen jatkoimme matkaa.




Ja seuraava paikka se vasta villi oli! Manna La Roosa (Vana-Viru 15), miksi kukaan ei ole kertonut minulle tästä paikasta aikaisemmin? Miksi? Tajuntani ei pystynyt rekisteröimään, eikä kamerani kuvaamaan sitä yksityiskohtien hyökyaaltoa, mikä syöksyi päälleni. Sitä ei sanoin, eikä oikein kuvinkaan pysty kuvailemaan. Mutta se on varmaa, että jatkossa en tule Tallinnassa vierailemaan käymättä täällä. Viinin lisäksi tarjolla on myös ruokaa, ehkäpä sitä sitten seuraavalla kerralla!

Illallinen

Tallinna suorastaan pursuaa toinen toistaan parempia ruokapaikkoja, joista Ravintola Ö oli illalliskohteemme. Ö tuli tutuksi kesän Taste of Helsinki -tapahtumasta, klik ja nimenomaan juuri siitä tapahtumasta oli minulle päätynyt pari lipuketta, joilla saimme lasilliset samppanjaa. Olen siis ollut kaukaa viisas, kerrankin!


Valitsimme seitsemän ruokalajin Taste Journey'n viiden juoman paketilla. Koko lystin hinnaksi tuli 110,75 €. Olimme oikein tyytyväisiä kaikkeen maistamaamme ja kokemaamme. Ravintolan valaistus oli sangen haasteellinen valokuvaamiselle, heti kättelyssä jouduin vaihtamaan kameran puhelimeen, jotta sain edes jotakuinkin kelvollisia kuvia. Pahoitteluni tästä!

Nibbles
Viini alkuruualle, valitettavasti hivenen tärähtänyt kuva
Selleriä kahdella tavalla, juuriselleriä paahdettuna, varsiselleriä suikaleina, karamellisoitu voikastike. Todella hyvä annos! Celery, caramelized butter, whey.
Seuraava juoma olikin yllätten kotikaljaa, kodu kali :) Vähän sahtimainen fiilis.

Leipää, herasta tehtyä vähän vaahtomaista levitettä, kotitekoista voita, mausteita.
Alsacelainen ihanuus kalalle.


Sipulilla täytetty kuharulla, kukkakaalia kahdella tavalla, pyreenä ja paahdettuna siivuna sekä tilillä maustettu bechamelkastike. Pike perch, cauliflower, whey sauce. Loistava annos, ehkä koko setin paras minun mielestäni.
Libanonilainen viini lampaalle. Erittäin hyvä, kuten libanonilaiset punaviinit tuppaavat olemaan,

Lammasta, savuinen palsternakka, omenasiiderikastike, ohuita omenasiivuja. Lamb, parsley root, wild apple.

Jälkiruokaviininä Viron omaa tuotantoa. Suosittelen maistamaan.

Tarjoilija toi tämän asetelman pöytään ja sanoi, että älkää syökö! Varoitus saattoi olla ihan paikallaan......

Idea oli kuitenkin se, että kulhoon kaadettu neste vyöryi koko jälkiruuan nauttimisen ajan savuna ympäri pöytäämme. Se oli se paljon ruokaohjelmissakin mainittu wow-efekti :)
Piparjuurta jäädykkeenä oli ehkä minulle liikaa, vaikka piparjuuresta pidänkin. Horseradish, caramel, buckwheat.

Illallisen lopuksi vielä lajitelma makeisia, eikä kommelluksilta tyystin vältyttty :)

Aamiainen


Hotellihuoneen hintaan (ilmankos olikin niin edullinen....) ei sisältynyt aamiaista ja vaikka meillä siellä oma keittiö olikin, emme olleet kuitenkaan lähteneet matkalle kokkailemaan. Niinpä suunnistimme Vana Viru hotellin kupeessa sijaitsevaan Rukis -kahvilaan. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin Vana Virun baari, jossa olen vuosien varrella monellakin reissulla käynyt syömässä perunankuoria. Oikeasti, ne ovat herkkua! Tämän kahvilasuosituksenkin olin kaivanut internetin syövereistä etukäteen. Loistopaikka, suosittelemme!




Tuoremehua, kahvia ja superherkulliset kanaleivät maistuivat juuri niin hyviltä, miltä näyttivätkin.



Kakkuvitriinien äärellä sekoaminen oli lähellä ja tulimmekin vetäneeksi todelliset sokeriöverit! 

Lounas



Ennen kotimatkaa päätimme vielä syödä lounaan kaupungilla. Manna La Roosan vierestä löytyi italialainen Amalfi (Vana-Viru 13), siispä sinne.



Alkuun carpaccio, joka oli sinänsä maukasta, mutta omituisen vetistä. Ilmeisesti liha on ollut pakastettua ja sitten sulaessaan muuttunut vetiseksi. Ei hyvä. Pääruuaksi söin pastaa merenelävillä, se oli onnistunut annos. Viineineen tämä lounas maksoi hivenen alle 40 euroa.



Ostokset


Tunika.fi on liike, jossa nainen kuin nainen sekoaa. Ja jos on matkassa mukana neljä samanmoista, niin hulluus tavallaan kertaantuu. Ei siitä sitten sen enempää. Jos olet nainen, mene sinne, jos olet mies, anna naisesi mennä ja mene itse yhdelle oluelle. Tai ehkä kahdelle.


Muut ostokset olivatkin sitten nestemäisiä, aivan kuten suomalaisilla Tallinnan matkaajilla yleensäkin. Sillä erotuksella, että nyt taisi laatu korvata määrän! Ostokset tehtiin osittain laivalla ja osittain viinibaarien yhteydessä olevista puodeista. Vasemmalla on Vabrik -baarin nimikkoproseccoa, jota maistoimme paikanpäällä ja ihastuimme.

Kotimatka

Tallinnan reissuissa kotimatka on yleensä se ankein osuus. Väsyttää, pitää raahata tavaroita. Laivalla on ahdasta, joudut jonottamaan laivaan ja laivasta ulos. Paluu arkeen tuntui romahdusmaiselta!


Onneksemme saimme varattua hytin paluumatkaa varten, tosin melko ankean ja ikkunattoman, mutta oma rauha kuitenkin. Laiva oli tupaten täynnä, ihmiset istuivat ja makailivat pitkin käytäviä, oli turha edes haaveilla minkään kuppilan pöytäpaikasta. Siispä haimme hyttiin juomat ja ostimme kaupasta vähän juustoja, siinä se parituntinen sujui ihan mallikkaasti.


Oma elämyksensä IC-junilla kulkevalle oli myös erittäin ruuhkainen paikallisjuna (matkalaukkujen määrä tuossa invapaikoilla triplaantui ennen junan lähtöä), siinä vaiheessa huumorintaju oli todella koetuksella, mutta kotiin pääsimme, väsyneinä, mutta matkaamme erittäin tyytyväisinä. Sehän se oli parasta. Yhdessä totesimme, että ihan paras kerho!

FoodLovers suuntaa helmikuussa Tampereen Näsinneulaan blineille. Jos tunnet minut ja haluat kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä, joko FB:n kautta tai meilillä/puhelimella.

Loppuun vielä pläjäys kuvia, jotka eivät aivan tekstien lomaan tuntuneet mahtuvan.

Hotelli

Kuvia huoneistosta, sekä myös näkymistä, joista emme tuntuneet saavamme tarpeeksemme. Edellisenä päivänä avattu joulutori näytti ihastuttavalta!













Ö ja Tallinnan yö





Meidän parvekkeet!

Rukis



Manna La Roosa