Happyhamsterin muovikipot

Helmikuu ja Happyhamster on hereillä! Se on suuren suuri ihme, koska hereillä oltiin viime vuonna vain kaksi kertaa, huiveja järjestellen sekä eteisen rojukaapin ihmeitä ihmetellessä ja sitä edellisenä vuonna ainoastaan kerran, silloinkin eteisessä pyörien. Persuksille potkintaa tarvittaisiin, mutta vanhin tyttäreni keskittyy nyt enemmän pieneen tyttäreensä, kuin äitinsä etäruoskintaan. Mikä tietysti onkin aivan luonnollista.

Mutta nyt itsensähäpäisyn pariin. Muovipurkit, kannut, suppilot sun muut. Varmaan lähes jokainen ruokaa laittava ja ruokia säilövä jakaa kanssani tuskan näiden tavaroiden säilytyksestä. Minulla ne on tungettuna yhteen keittiön alakaapeista. Ja siis nimenomaan TUNGETTUNA, ei aavistustakaan, mitä siellä ihan takana piileskelee......Jotain pientä järjestyksenyritystä on ollut havaittavissa kansien suhteen ylähyllyllä, mutta siihen se sitten jääkin.

Kaappi tyhjäksi ja sisältö lajitteluun keittiön pöydälle. Parinetsinnässä yhdisteltiin kansia ja purkkeja. Sitten ne kulhot, jotka vievät paljon tilaa, mutta joita kuitenkin harvakseltaan tarvitaan, siirtyivät paikkaan B. En uskalla sanoa, missä se on, sillä tyttäreni saattaa perhekiireistä huolimatta lukea tätä..... Tyystin tarpeettomat kiertoon. Nämä toimenpiteet hivenen helpottivat tilannetta.

Nyt tulee vinkki vitonen! Vuoden sisään kodinkoneista on vaihdettu uusiin sekä jääkaappi, että pakastin. Happyhamster on TIETENKIN ottanut laatikot talteen. Juuri näitä tilanteita varten :) Oikeasti otin nämä talteen siksi, että näillä on helppo roudata ruokia mökille ja saa vaikka suoraan nostettua koko laatikon kivijalassa sijaitsevaan kylmiöön.

Toiseen lootaan "pystyviikkasin" (marittajat pystyviikkaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman) kaikki kannet ja suurempaan laatikkoon järjestelin rasiat.

Niin on nyt helppoa vain vetäistä laatikko ulos kaapista, eikä mikään unohdu kaapin perukoille. Happyhamster kiittää mielenkiinnosta ja painuu takaisin nukkumaan. Ehkä kevät herättää toisenkin kerran, tiedä häntä.....

Sieni-kevätsipulipiiras ja maustenurkan uusi ilme

Tämä resepti kiinnitti huomioni kauniin ulkonäkönsä vuoksi. En valtavan innostunut ole koskaan ollut pinaatin ja fetan yhdistelmästä, mutta menköön nyt, kun ei kumpaakaan ainesosaa edes mainita piirakan nimessä!

Sieni-kevätsipulipiiras

Koti ja Keittiö erikoisliite Kesän juhlat 6-7/2016

2 kapeaa piirakkaa tai 1 pellillinen

Pohja

1 iso lehtitaikinalevy (600 g)

Täyte

200 g herkkusieniä

200 g pinaattia

tilkka öljyä

1 nippu kevätsipulia

2 dl kermaa

1 prk (150 g) ranskankermaa

3 munaa

200 g fetajuustoa

rouhittua mustapippuria

ripaus suolaa

Päälle

vaaleaa balsamiviinietikkaa

rouhittua mustapippuria

Kahden pienen piiraan sijaan päädyin tekemään pellillisen. Taikina oli tässä vaiheessa vähän haasteellinen, koska en saanut sitä riittämään pellin reunoja myöten. Niinpä kerma-munaseos valui iloisesti taikinan reunojen yli, eikä reunasta tullut mitenkään kaunis. Siinä mielessä kaksi pientä kapeaa olisi ollut parempi ratkaisu.

Viipaloi sienet. Huuhdo ja valuta pinaatti. Käytin babypinaattia, siinä ei ollut mitään kovia lehtiruoteja poistettavaksi, mutta jos on, niin poista. Kuumenna öljy ja paista siinä sieniviipaleita muutaman minuutin ajan. Lisää pinaatti muutamassa erässä. Pinaattia tuntuu olevan valtava määrä, mutta paistettaessa se kutistuu yllättävän pieneksi. Kääntele seosta koko ajan.

Sekoita kerma, ranskankerma ja munat keskenään. Lisää murennettu feta ja mausta pippurilla sekä suolaripauksella. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska feta jo sinällään on melko suolaista. Levitä piiraspohjalle kerma-fetaseosta.

Ripottele päälle sieni-pinaattiseos ja asettele kevätsipulinvarret. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Minun vanha uunini paisteli varmaan vartin pidempään ennenkuin piiraan pinta oli herkullisesti ruskistunut.

Ilmeisesti balsamiviinietikkaa ja mustapippuria olisi ollut tarkoitus lisätä piirakan päälle tarjoiluvaiheessa. Tai ainakaan reseptissä ei sanottu, että missä vaiheessa. Unohdin. Hyvin maittoi siitä huolimatta, kannattaa kokeilla! Ja ehkä kannattaa kokeilla jotain muuta pohjataikinaa, sillä ainakaan minä en niin kovin innostunut ole lehtitaikinasta, mutta käytin nyt sitä, kun kerran näin ohjeistettiin.

Maustenurkka

Käytän paljon mausteita ja tykkään, että ne ovat käden ulottuvilla, eivätkä piilossa kaapin syövereissä. No, se on johtanut tilanteeseen, joka ei näytä kovinkaan mukavalta silmään. Mausteet ovat, kaapin lisäksi, työpöydällä kolmessa eri pisteessä. Jättikokoinen vanha ruotsalainen peltinen näkkileipäpurkki on aikanaan kirpparilta hankittu leipälaatikoksi, mutta koska leivän syönti on perin vähäistä, ei sitä siihen tarkoitukseen ole käytetty aikoihin.

Kummasti siihen päälle vaan sitten on alkanut kertymään öljypulloja, suolamyllyä ja yhtä sun toista. Ja siihen vierelle sitten keraamiseen korkealaitaiseen piirakka/lasagnevuokaan lisää.

Ja koska tässähän ei ole vielä mausteita juuri alkuunsakaan, niin myös kirpparilta hankittu vanha ompelukoneen laatikko on valjastettu samaan käyttöön. Sekavaa, sekavaa, muutos oli saatava.

Muutos tuli mangopuisen puulaatikon myötä. Periaatteessa suosin vanhoja esineitä uudessa käytössä, mutta tämä uustuotantokapistus oli onnistuneesti saatu näyttämään lähestulkoon oikeasti vanhalta, niin sen kelpuutin. A&A Design myy tuotteitaan verkkokaupan lisäksi myös Helsingisssä Iso Roobertinkadun myymälässä. Myymälän ikkunasta tämän työmatkani varrelta bongasinkin. Nyt on selkeää ja purkit&purtelot järjestyksessä. Ja mikä parasta, koko helahoito on näppärää nostaa toisaalle, jos tilanne niin vaatii. Olen tyytyväinen!

Ja tämä ihana peltipurkki päätyi tyttärentyttäreni (2kk) iloksi. Tyttönen kun ei väsy tuijottelemasta kirkkaita iloisia kuvioita, niitähän tässä riittää. Ja myöhemmin purkkia voi mainiosti rummuttaa.....

Happyhamsterin huivit

Sivupersoonani rakastaa huiveja. Oli kesä tai talvi, juhla tai arki niin kaulassani keikkuu huivi. Siis lähestulkoon aina. Ja olen muuten varmasti ainoa ihminen maailmassa, joka on lyönyt kirveellä reiän omassa kaulassaan olevaan silkkihuiviin. Juu-u, näin minulle kävi viime kesänä, kun kaadoin ja karsin pusikkoa mökillä. Olin kumartuneena eteenpäin, kohotin kirveen napauttaakseni oksan rungosta irti ja ehdin kyllä nähdä, mutta käsky aivoista ei kiirinyt käteen saakka, kun samalla hetkellä pitkän huivin solmu aukesi ja huivi putosi puun ja kirveen väliin. Heh, oikeasti vähän nauratti, mutta vein rakkaan huivini ompelijalle korjattavaksi (enkä katsonut tarpeelliseksi selittää, mitä oli tapahtunut). Käytän sitä siis edelleen, mutta en enää välttämättä puuhommissa. Eli mitä vaan voi tapahtua......

Taitaa olla sanomattakin selvää, että huiveja on paljon valtavasti, mutta aktiivikäytössä vain osa. Jotain oli siis tehtävä. Vuosia sitten olin hankkinut kirpparilta Korsetteja -laatikon, varmaankin entisajan asusteliikkeen peruja. Korsetteja ei nyt laatikollista ollut, joten tästähän tulisi oivallinen huivien säilytyspaikka.

Huivit olivat levittäytyneet ympäri taloa. Pääosin puisissa laatikoissa eteisen naulakon hyllyillä, mutta myös vaatehuoneesta löytyi korillinen. Vähän tällä hetkellä pinnalla olevan japanilaisen siivousguru Marie Kondon oppien mukaisesti keräsin kaikki huivit samaan paikkaan, salin pöydälle.

Tässä on se hyvä puoli, että silloin todella konkretisoitui se, miten paljon niitä olikaan! Ja miten paljon oli niitä, joiden olemassaoloa en enää muistanut lainkaan. Sinne ne olivat hautautuneet laatikoiden pohjimmaisiksi, päällimmäisten vain ollessa käytössä. Oli todellakin korkea aika räjäyttää tämä varasto!

Lopulta oli yllättävän helppoa karsia ne, jotka eivät enää tuntuneet omilta. Ne olivat väärän värisiä (ruskeita, kirkkaan vihreitä, jopa vaaleanpunaisia) tai niissä oli outoja kuvioita (arvaanko edes kertoa, mutta esim. norsuja, lehmiä). Tai sitten muuten vaan aika oli ajanut niistä ohi.

Säilytettävät huivit viikkasin Kondon oppien mukaan pystyasentoon korsetti-laatikkoon. Näin näen yhdellä silmäyksellä kaikki väri- ja kuosivaihtoehdot. Ylijääneet lähtevät kiertoon, ilahduttamaan ja lämmittämään.

Seuraavaksi maritan/raivaan/siivoan, mitä verbiä tässä nyt ikinä halutaankaan käyttää, laukut. Uskon, että siitäkin tulee silmät avaava kokemus.......

Happyhamster: Rojukaapin raivaus

Siitä onkin kulunut jo kotvan aikaa, kun viimeksi olen nostanut esiin Happyhamsterin projekteja. Hmmm, itseasiassa vuoden 2015 aikana kirjoitin aiheesta vain yhden jutun, joka kertoi Hamsterin eteisestä tai paremminkin tuulikaapista. Mitä sitä selittelemään, ruuan ja viinin kanssa elämä on niin paljon lystimpää..... Mutta jotta totuus ei unohtuisi eli se, mistä tämä koko blogi sai alkunsa, niin on syytä katsoa, mitä eteisen kaappi oli nielaissut sisäänsä. Eli näemmä vuodesta toiseen pyörin yhä vain eteisessä...... Mittarikaapiksi tätä kaappia kutsutaan, koska kyllähän siellä kaiken roinan takana se sähkömittarikin lymyilee. Ja edelleenkin on todettava, että tämä itsensähäpäisy -metodi jollain kierolla tavalla toimii meikäläisen kohdalla...... Eikun kaappiin!

Pääsääntöisesti säilytän kaapissa työkaluja, nauloja, ruuveja ja sen sellaista. Tavaroita, jotka periaatteessa kuuluisivat autotallin puolelle, mutta jotka on mukavampi pitää käden ulottuvilla. Jos nyt vaikka yhtäkkiä iskee suunnaton naulaamisen tarve. Tai joku muu vastaavanlainen tarve. Ongelma on vaan ollut se, että kun tarve iskee, on valtavan työlästä löytää tarvitsemansa, koska kaappiin on tullut vain tungetuksi tavaraa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmallisuutta tai järjestelmällisyyttä. Siihen oli nyt tarkoitus saada muutos.

Tartuin puuhaan hivenen siivousguru Marie Kondon oppien mukaisesti. Kaikki kamat kaapista ulos, järjestely ryhmiin, puhuttelu, lajittelu jne. Vaikka en kirjaa ole vielä(kään) lukenut, niin paljon olen metodista muuten kuullut ja lukenutkin. Liityin jopa KonmariSuomi -facebookryhmään ja se jos mikä on ihan parasta viihdettä!  Toki siellä on hyviä keskusteluja ja saa oivallisia vinkkejä, mutta tietty hurmahenkisyys ryhmässä vallitsee. Tavallaan uskon siihen, että laittamalla asiat/tavarat ympäriltäsi järjestykseen (=marittamalla), samalla järjestät myös ajatuksiasi, omaa päätäsi, omaa elämääsi kaiken kaikkiaan. Olenhan itsekin huomannut viimeaikoina sen, että tavarasta luopuminen tuottaa lähes suurempaa mielihyvää, mitä tavaran hankkiminen. Mutta poislähteville roinille en vielä ole jutellut, en kiittänyt, en hyvästellyt. Ehkä sekin päivä koittaa.......

Ja aivan kuin johdatuksena tälle projektille osui paikallisella kirpparilla, Femmatorilla, silmiini siistit, puiset laatikot. Tukevat, umpipuiset. Lapun mukaan Lundian laatikoita, hintaan 5 € per kappale. Huomattavasti käytännöllisemmät, mitä aikaisemmat 80-luvun suursuosikit, pastelliväriset muovikorit.

Eli hyllyt tyhjiksi ja sitten lajittelemaan ja ihmettelemään. Mitä kaikkea kaappi onkaan vuosien vuosikymmenten aikana hotkaissut sisäänsä.

Huopatassuja on näemmä hankittu jokaisella Ikea-käynnillä. Varastoa riittää vuosiksi.

Kolme toimivaa ja kaksi käyttökelvotonta mittaa. Vanhat mitat ovat jollain tavoin sympaattisia, en raaskinut niistä sittenkään hankkiutua eroon, vaikka niillä ei mitään kannata mitata.

Neljä avaamatonta valosarjapakkausta. Huoh.

Jospa tulevana keväänä saisi verkon edes yhteen ikkunaan. Asiaan on varauduttu sekä markka- että euroaikaan. Mitä tähänkään voi sanoa? Ei oikein mitään.

Tavarat lajittelin uusiin puulaatikoihin. Hämmästyin, että vaikkapa erilaisia teippejä ja naruja oli kokonaisen laatikollisen verran! Nyt kaikki samantyyppiset kamat ovat yhdessä paikassa ja yhdellä silmäyksellä pystyn tarkistamaan vaikkapa nyt huopatassujen varastotilanteen Ikeaan lähtiessä :) Dymo-koneella sujui merkinnätkin kätevästi. Aivan ääneen itseäni kiittelin!

Tavaramäärä ei radikaalisti vähentynyt, mutta kaapin sisältö selkeytyi ja järjestystä on nyt helpompi pitää yllä. Kaikella on oma paikkansa.

Tietysti voidaan sitten vielä olla montaa mieltä siitä, että kuinka paljon vanhoja kakkuvuokia pitää ihmisellä olla, kun niitä kuitenkin käytetään vain satunnaisesti talvisin jäälyhtyjen tekoon ja onko niiden paikka tässä kaapissa. Ei varmaankaan. Tai vanhat kahvipurkit. Tai rikkoutunut, mutta ah niin kaunis lampetti. Vaateharja ja ukonpää-naulakko, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen, päätyvät kyllä käyttöön. Mutta eihän tämä mikään tyylipuhdas Marie Kondo -suoritus ollut, ei todellakaan, mutta matkalla sitä kohti......

Raivaussapuskaa

Odotin tulevaa viikonloppua aavistuksen verran pelonsekaisin tuntein. Vaikka tätähän olin toivonut. Olin toivonut, että esikoistyttäreni tulisi kylään ja auttaisi minua tai lähinnä kodissani asuvaa Happyhamsteria erinäisissä kotiin liittyvissä asioissa. Raivausasioissa. Hän on siinä ERITTäIN pätevä. Ja jos palaat blogini syntyvaiheisiin, niin se on oikeastaan tyystin tyttäreni ansiota. Joten hihat oli käärittävä ja kohdattava "konsultin" osoittamat epäkohdat. Tällä kertaa kohteena oli makuuhuoneeni ja sen kaapistot. Huh. Sen lisäksi, että olin säilönyt kaappeihin hääpukuni (muokattuna tyttärien pukujuhlakäyttöön), ylioppilasmekkoni sekä punaviinillä tahriintuneen nunnapuvun, löytyi sieltä paljon muutakin. Tallessa oli osa nuoruuttani, koulukirjoja, lasten piirustuksia, askarteluja. Reseptejä. Niitähän sitä ensimmäisenä meneekin makuuhuoneen kaapista etsimään. Lopputulos oli se, että paperinkeräykseen lähti yli 27 kiloa paperia. Muodossa jos toisessa. Äläkä kysy, miten se on mahdollista, tässä talossa se vaan on...... Kolmen kaapin tavarat mahtuisivat nyt yhteen. Myyntiin ja muilla tavoin kiertoon päätyi myös yhtä sun toista "tarpeellista".

Kyllähän tämmöisen raadannan lomassa piti myös syödä. Mieli teki kokeilla jälleen jotain uutta ja toisaalta mennä tutun ja turvallisen mukaan. Viikonlopun teema oli kuitenkin kala ja tarkemmin vielä kuha. Perjantai-illan uutuutena herkullisia kalatacoja ja lauantaina tutulla tavalla kuhaa salviavoissa, tosin uusin lisukkein. Siirrytäänpä siis Happyhamster-osastolta Happylobsterin matkaan. Hetkeksi.

Kalatacot

Glorian Ruoka&Viini 7/2015

4 annosta

350 g vaaleaa kalaa fileenä (esim. kuhaa tai turskaa)

½ tl korianterinsiemeniä

½ tl savupaprikajauhetta

½ tl valkosipulijauhetta

½ tl juustokuminaa

½ tl mustapippuria myllystä

 1 tl suolaa

2 rkl öljyä paistamiseen

4 tortillaa (valmista)

Tortillat ostin valmiina, vaikka mieli teki kokeilla itse niitä valmistaa. Nyt vaan aika asetti rajoitteita. Ehkä sitten ensi kerralla. Valkosipulijauhetta ei ollut, joten rouhin valkosipulirouhetta morttelissa yhdessä korianterinsiementen kanssa. Rouheesta jauhetta.

Eli fileet paloiksi, mausteet pintaan ja maustumaan puoleksi tunniksi. Paista kalapaloja öljyssä molemmin puolin, käännä varovasti, että palat eivät hajoile.

Mangosalsa

Glorian Ruoka&Viini 7/2015

1 kypsä mango

1 pieni punasipuli

1 vihreä jalopeno

½ ruukkua korianteria

1 limetti

1/4 dl oliiviöljyä

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria myllystä

Enkä mä mitään mangoa löytänyt. Siis tuoretta, joten ostin pakastettuja kuutioita. Sillä mentiin.
Kuutioin kuutiot pienemmiksi kuutioiksi kulhoon, silppusin punasipulin ja korianterin sekaan. Jätin jalopenon kauppaan. Lisäsin limetinmehun, öljyn ja mausteet. Sekoitin.

Chipotle-kerma

Glorian Ruoka&Viini 7/2015

½ limetti

½ dl ranskankermaa

½ dl majoneesia

2 tl chipotle-kastiketta

Tein tämän kokonaan ranskankermaan. Purista limetistä mehu ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Kokoa annokset. Lämmitetyille tortilloille kuumat kalapalat ja päälle sekä mangosalsaa että chipotle-kermaa. Vielä vähän korianteria koristeeksi.

Tämä oli niin hyvää! Eikä iltapalalle saapunut äitini, joka yleensä löytää kalaruuasta kasapäin ruotoja, löytänyt niitä kuin yhden. Jee! Tortillan voit syödä näin avonaisena tai sitten rullata tai muuten kääriä sormin syötävään muotoon.

Aamiaisen yhdeksi osaksi tein smoothien. Smoothien, josta tuli hivenen liian kirpakka, joten ole tarkkana sitruunan kanssa!

Lehtikaalismoothie

Glorian Ruoka&Viini 7/2015

3-4 dl 

200 g kesäkurpitsaa

1 ruukku (50 g) lehtikaalia

1/4 dl sitruunamehua

1-2 cm tuoretta inkivääriä

10 g vehnäorasta

n. 2dl vetttä tai kookosvettä

Pese ja lohko (minä myös kuorin) kesäkurpitsa. Huuhtele lehtikaali. Purista sitruunamehu. Kuori ja viipaloi inkivääri.

Kaikki tehosekoittimeen ja ajetaan tasaiseksi juomaksi. Rakennetta säädellään nesteen määrällä. Käytin kookosvettä.

Hyvää, mutta kirpakkaa siis. Ja seuraavana aamuna jämät eivät enää maistuneet hyvältä, joten ei kannata säästellä.

Lauantain lounaalle tein hyväksi todettua kuhaa salviavoissa, ohjeen siihen löydät täältä, klik. Lisukkeeksi laitoin parsaa, mutta mieli teki jotain muutakin.....

Hunajavoissa paistetut ruusukaalit

Ruoka.fi

400 g ruusukaaleja

salvianlehtiä

20 g voita

1 rkl hunajaa

sormisuolaa

mustapippuria

Siistin ruusukaalit leikkaamalla kannat ja poistamalla uloimmat lehdet. Sitten kaalit keitetään suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia ja jäähdytetään kylmän juoksevan veden alla. Puolitetaan tai lohkotaan.

Kuumennetaan voi pannulla, lisätään kaalit ja salvianlehdet. Valutetaan hunaja joukkoon. Paistellaan kunnes kaalit ovat saaneet vähän väriä pintaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Aivan täydellistä!

Ja varsinainen syy, miksi tyttäreni apua tarvitsin, oli kuitenkin taulut. Olen jo pitkään tuskaillut taulujeni kanssa, että mikä nyt on missäkin hyvä ja onko joku ylipäätäänkään missään hyvä vai joutaako kiertoon. Lauantaina sitten irrotimme taulut kaikista huoneista, keräsimme ne saliin ja aloitin karsinnan. Siinä, kun kaikki olivat näkyvillä oli melko helppo sanoa, mistä oikeasti tykkää ja mistä ei. Alustava ripustussuunnitelma myös tehtiin, mutta varsinainen ripustaminen jäi minulle. Saas nähdä, miten pitkään taulut ovat näin levällään.......