maanantai 29. syyskuuta 2014

Rakkaat valurautapannut

Valurautapannut ja -padat ovat tärkeä osa keittiössäni. Ja niin on myös Muurikka-pannu mökillä, sitä ilman ei mökkikokkailusta tule enää mitään!

Yhtäkään valurauta-astiaa en ole ostanut uutena, vaan olen tehnyt naurettavan edulliset löytöni kirpputoreilta. Naurettavat siksi, että nykypäivän ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia (=laiskoja), että pistävät nämä aarteet kiertoon, jos ne ovat päässeet vaikkapa ruostumaan tai näyttävät muuten epäilyttäviltä. Harvalle rasvapoltto on tuttu asia! Toisin kuin rasvanpoltto.......


Rasvapoltto tehdään perinteisesti siansilavalla. Ällö ajatus, myönnän. Mutta ihan hyviin tuloksiin pääsee perinteisellä voilla (mieluiten suolaton sellainen), ruokaöljyllä tai sitten Muurikan loistavalla keksinnöllä, tuubiin pakatulla silavalla.


Tässä kuvassa on vanha kirpparilta roudattu ruosteinen lettupannu. Tyttäreni sanoi huolivansa tämän, jos sen saa kuntoon. No mikä ettei! Valurautaa ei normaalisti pestä tiskiaineilla (eikä varsinkaan tiskikoneessa), koska tiskiaineet on kehitetty nimenomaan rasvan irroittamiseen. Mutta näin, kun pannu on ollut pitkään käyttämättä, ruostunut ja pyörinyt Happyhamsterin varastoimana autotallissa, on pesuainepesu paikallaan. 


Lämpimällä vedellä, tilkalla pesuainetta ja hankaustyynyllä pesin ruostetta pois niin paljon, mitä sain. Sen jälkeen pannu kuivataan. Voit laittaa sen hetkeksi kuumaan uuniin tai liedelle, se on paras tapa kuivata. Astiapyyhettä ei kannata käyttää, sillä valurauta sotkee sen aina. 


Sitten vaan pursotetaan tuubista silavaa ja levitetään se pannulle. Myös kahvalle ja ulkoreunoille. Sitten pannu 250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi tekeytymään. Eikä todellakaan kannata uunin luukkua availla, sillä silavan käry ei ole mikään herkullinen! Ja sainpa muuten tänään palohälytyksenkin aikaiseksi tässä puuhassa....


Tämän jälkeen nosta pannu jäähtymään ja ole äärimmäisen varovainen, sillä rauta on todella kuumaa! Jäähtyneestä astiasta pyyhitään ylimääräinen rasva talouspaperilla ja siinä se on, uudenveroinen lettupannu, joka kestää ikuisesti.


Normaalikäytössä rasvapoltto tehdään vain harvakseltaan. Puhdistukseen riittää yleensä vain talouspaperilla pyyhintä, kun pannu on jäähtynyt. Jos ruoka on kärtsännyt kiinni, voit kuumentaa pannulla vettä ja siinä teräslastalla raaputella lian irti. Tämän jälkeen on hyvä tehdä vähän kevyempi rasvapoltto vaikka ruokaöljyllä. Mökillä olevan Muurikka-pannun kanssa toimin aivan samalla tavalla. Kuumennetulle Muurikalle laitan välillä myös merisuolaa, sillä suola imee itseensä makuja. Näin voi pihvinpaiston jälkeen paistaa lettuja, eivätkä letut maistu grillilihalle!

Tässä on juuri paistettu perunalettuja, annetaan pannun jäähtyä rauhassa..........
.......ja pyyhitään talouspaperilla. Aika helppoa sanoisin! Tällä pannulla meillä muuten paistetaan aina kananmunat.
Älä osta kirpparilta (äläkä muutenkaan) mitään uusia pannuja, joissa ei ole selkeää tuotemerkkiä. Ne ovat halpavalmistusta, johon käytetystä raaka-aineesta ei ole täyttä varmuutta ja siitä voi näin ollen irrota haitallisia aineksia ruokaan. Suosi suomalaista, tässäkin asiassa! Kirpputorilla käännä katseesi pannun pohjaan ja jos siellä lukee Wärtsilä, Rosenlew, Upo tai jotain muuta tuttua, niin kaupat kannattaa tehdä. 




Le Creusetin 3 litran valurautapadasta maksoin hyvinkääläisellä kirpputorilla 5,50 €, jättikokoisesta punaisesta Antti Nurmesniemen Lentävä Lautanen -padasta maksoin muistaakseni kympin. Se oli ja on edelleen ulkopuolelta osittain mustunut, ilmeisesti avotulella käytöstä, mutta kun sisäpuolen sain pesulla ja rasvapoltolla kuntoon, niin monet pataleivät olen siinä valmistanut. 




Valurauta on ikuista ja muutenkin nämä hakkaavat teflonsiskonsa mennen tullen! Pelasta käyttöön mummun aarteet tai koe löytämisen riemu kirpparilla. Suosittelen!

LISÄYS SYYSKUUSSA 2018

Tämä valurautapostaus on neljän vuoden aikana ollut yksi blogini luetuimpia. Ja kun tänä kesänä jälleen ihmettelin sitä, miten näppärä muurikkapannun putsausmenetelmä ei ole yleisesti tiedossa, niin kohta on!

Muurikka on ollut mökilläni nyt ehkä jo 5-6 vuotta, muutaman kerran keväällä se on talven jäljiltä ollut kauttaaltaan ruosteessa, mutta koska valurauta on ikuista, niin ei tarvita kuin vähän viitseliäisyyttä eli teräsharja ja uusi rasvapoltto, niin muurikka pelittää kuin uusi.

Olen naureskellen kertonut, että hoidan muurikkaani paremmin, mitä lapsiani milloinkaan. Sorry vaan tytöt! Helpointa muurikka on puhdistaa heti käytön jälkeen. Eikä siihen paljon mene aikaa.


Tässä on paistettu broileria, vihanneksia, pekonia ja vaikka sun mitä. Tuttu näky, eikö vaan? Ensin pyyhkäiset pois kaiken irtonaisen.



Sitten virrat päälle (minulla on sähköinen Muurikka-kesäkeittiö) ja reippaasti merisuolaa kauttaaltaan pannun pinnalle. Merisuolassa on se niksi, että se imee itseensä kaiken lian ja ylimääräiset maut. Voit siis paistaa/kärtsätä marinoitua lihaa, putsata pannun näin ja paistaa seuraavaksi lettuja. Eivätkä letut maistu hunajamarinadilta!


Pyörittele suolaa lastalla pitkin poikin pannua ja raaputtele samalla lika irti. Kun suola on muuttunut ruskeaksi (liasta), niin ota se pois. Pyyhkäise vaikka talouspaperilla loput pois pannulta.


Nyt pannu on puhdas ja vain rasvapolttoa vailla valmis! Rasvapolttoon voit käyttää Muurikan näppärää tuubisilavaa (haisee kylläkin aivan kuolemalta eli hirveältä), mutta aivan loistotuotteeksi on tämän kesän aikana muodostunut vuokaspray. Ostin tuotteen ensin kotikäyttöön, mutta eihän tämmöistä voi sisällä suihkutella! Siirtyi siis kesäkeittiöön ja parempaa ei voisi olla. Suosittelen.

Suolapuhdistusta olen käyttänyt myös sisäkeittiöolosuhteissa valurautapannuille, toimii myös niille.


Sitten pari varoituksen sanaa. Älä toimi, kuten minä. Ensinnäkään älä heitä käytettyä suolaa kaiteen yli varvikkoon. Seuraus: mustikanvarvut kuolivat, eivätkä ole nyt kahdessa vuodessa vielä toenneet. Ja toisekseen, älä kippaa suolaa suoraan pannulta roskikseen. Seuraus: rei'ille palanut roskapussi. Nämä kun muistat, niin pärjäät!

2 kommenttia: