lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pruuvi: Klassikkoalue Rioja


Vuoden ensimmäinen Etiketti-lehden pruuvi siskon kanssa suuntautui jo maaliskuussa Riojaan ja oli väritykseltään kovin punainen. Yhdeksästä maistetusta viinistä vain yksi oli valkoinen.

Ja sekin ihme sitten nähtiin, että vatsataudin jälkimainingeissä meikäläiselle ei viini maistunut. Oliko se sitten hyvä, vaiko huono asia, mutta juomatta jäi. Paitsi se vanhin ja kallein. Tietenkin!



Ja sitten matkaan. Kaikkia kuitenkin maistoin! Riojassa on viininviljelyn suhteen todella pitkät perinteet, sillä viljely on aloitettu jo ennen roomalaisten saapumista.  Roomalaisten aikaan espanjalaisten punaviinit eivät kuitenkaan olleet kovin arvostettuja, sanottiinkin, että ne kelpasivat vain rakastajattarien juovuttamiseen. Että näin! Alue nousi maailmanmaineeseen 1800-luvun lopulla, kun viinikirva tuhosi Ranskassa Bordeaux'n tarhoja ja ranskalaiset viininviljelijät ja kauppiaat siirtyivät Riojaan. Rioja on Espanjan ensimmäinen viinialue, joka on saanut vuonna 1926 laatuviinitunnuksen DO ja ensimmäinen, jolle vuonna 1991 on myönnetty kaikista korkein tunnus DOC.

Rioja jaetaan kolmeen ala-alueeseen. Alta ja Alavesa ovat arvostettuja ja hienostuneita alueita, joilla tarhat sijaitsevat rinteillä. Atlantin vaikutus tuo erityisesti Alavesan ilmastoon kosteutta ja viileyttä. Täällä viineistä löytyy vivahteikkuutta, hyvä happo- ja tanniinirakenne sekä otollista kypsymispotentiaalia.

Baja on kolmas alue ja sen tarhat on istutettu tasangolle, jonka ilmasto on kuuma ja kuiva. Viineissä on enemmän alkoholia ja niiden happo- ja tanniinirakenne on pehmeämpi. Alueen viinit ovat myös enemmän nuorena nautittavia.

Vielä vähän alueen rypäleistä. Tempranillo on tärkein rypäle, se kestää hyvin viileyttä, mutta ei kuivuutta. Tempranillo tuo viiniin kirsikkaisuutta, luumuisuutta, mansikkaisuutta, suklaata ja hapokkuutta. Garnacha on alkuperäisrypäle, josta ei valmisteta lainkaan lajikeviinejä. Garnacha tuo mukanaan runsautta ja vadelmaisuutta. Graciano puolestaan antaa viiniin parfyymisuutta ja rakennetta. Alkon tilausvalikoimasta löytyy tällä yksi 100% Graciano. Mazuelo (tunnetaan myös nimillä Carignan tai Cariñena) ja Maturana Tinta ovat vähän arvostettuja rypäleitä, joista ei myöskään tehdä lajikeviinejä. Sekoitteessa Mazuelo tuo väriä, tanniineja ja hapokkuutta, Maturana Tinta taasen pippurisuutta ja hapokkuutta. Senkin saimme kuulla, että huonona vuotena Tempranilloa täydennetään Garnachalla.

Riojassa on vallalla klassinen tyyli, jossa käytetään paljon amerikkalaista tammea. Pitkät kypsytysajat tuottavat hapokkaan marjaisia ja nahkaisia ruokaviinejä. Nousevana trendinä on kuitenkin modernit lajikeviinit, joissa käytetään hillitymmin ranskalaista tammea. Näin saadaan lyhyemmällä kypsytysajalla muhkean hedelmäisiä ja mausteisia nautiskeluviinejä.

Ja nyt vihdoin ja viimein asiaan eli maisteluun!


Ainoa valkoviini maistettiin ensimmäisenä, erillään muista tastingeistä. Abel Mendoza 5V 2015 (29,50 €) on kuiva, erittäin hapokas, keltaluumuinen, hunajameloninen, sitruksinen, yrttinen, mausteinen tamminen, ryhdikäs, tasapainoinen ja pitkä. Viiniä on saatavilla vain pienen erän verran Alkon Arkadian myymälässä. Kypsytys vanhassa ranskalaisessa tammessa. Manchegon kanssa oikein nappiyhdistelmä, mutta noin muuten en erityisemmin innostunut.


Sitten eteenpäin, kohti kolmen seuraavan viinin maistoa.


Lan Crianza 2012 (12,49 €) tulee Alta&Alavesa -alueilta ja löytyy Alkon tilausvalikoimasta. 95% Tempranilloa ja 5% Mazueloa. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hedelmäinen, tamminen. 14 kk tammessa ja 9 kk pullossa kypsytetty. Tammi jää kuitenkin taustalle ja hedelmäisyys on enemmän esilllä. Kepeähkö, kuiva, hapokas, punaista kirsikkaa, pientä mausteisuutta ja kukkeutta. Ruokasuosituksina karitsankare ja tomaattipohjaiset lihapadat. Viini ei ainakaan näin ilman ruokaa ollut olleenkaan mieleeni, ehkä vaan vähän liian kepeä makuuni.


Baron de Ley Reserva 2012 (16,98 €) sen sijaan oli kovastikin makuuni. 100% Tempranillo Bajan lämpimältä alueelta. Kypsytetty 20 kk amerikkalaisissa valkotammitynnyreissä ja 20 kk pullossa. Täyteläinen, tanniininen, tumman marjainen, luumuinen, kevyen vaniljainen (tyypillinen amerikkalaisen tammen tuoma aromi), hennon nahkainen ja tamminen. Paljon mausteisuutta, vaniljaisuus kuitenkin vaikeasti löydettävissä. Viini on Alkon "pääsiäisklassikko", joten ruokasuositukset sen mukaiset eli oiva kaveri lammasruuille. Baron de Ley'n tila toimii 1500 -luvulla perustetussa munkkiluostarissa, jossa munkit elelivät vielä 1800-luvulla. Viini -lehti antaa tälle juomalle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas). Arvion mukaan viini on nyt nautittavissa, mutta kehittyy vielä. Mielestäni hinta-laatusuhde on nyt hyvinkin kohdillaan.


Kolmantena tässä setissä oli toinen Bodegas Lan -tilan tuote eli Lan Gran Reserva 2008 (22,90 €), joka olikin itselleni saman tuottajan edellistä viiniä tutumpi. Rypäleinä Tempranillo, Mazuelo ja Garnacha. Viini on muuten aivan sama, mitä ensin maistettu, mutta kypsytys on ollut erilainen. Tämä on ollut 24 kk hybriditynnyrissä (sekä amerikkalaista että ranskalaista tammea) ja sitten vielä vähintään 36 kk pullossa. Eron todella huomaa! Täyteläinen, tanniininen, viikunainen, kypsän kirsikkainen, hennon nahkainen, tamminen, rodukas. Aromeina sikarilaatikkoa ja pieni vaniljavivahdus amerikkalaisesta tammesta. Oiva viini nautiskeluun, vaikkapa pari tuntia huoneenlämmössä lämmenneen manchego-juuston kanssa. Mikäli päädyt valmistamaan ruuaksi vaikkapa marmorifileen, niin suola ja pippuri riittävät mausteeksi. Annetaan viinin loistaa, viini on tässä stara. Näin sanoi kouluttajamme! Enkä väitä vastaan, piirsinhän muistiinpanoihini peräti kaksi leveästi hymyilevää hymynaamaa. Viini -lehdeltä myös tälle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas).


Toisessa pruuvissa peräti viisi punaista, joista osa vanhoja tuttuja, osa uusia tuttavuuksia.


Ensimmäisenä vanha tuttu QP 2014 (15,49 €), modernin tyylin runsaan hedelmäinen 100% Tempranillo, jota on kypsytetty 16 kk ranskalaisessa tammessa. Luomuviini. Täyteläinen (ehkä kuitenkin enemmän keskitäyteläinen), kypsän kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, hennon lakritsinen, tamminen. Mielestäni hyvä viini ja sitä mieltä on Viini -lehtikin antaessaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuessaan vielä edulliseksi ostokseksikin.


Numanthia Termes 2013 (25,93 €) DO Toron alueelta oli valittu maistoon vertailuksi Riojan 100% Tempranillon kanssa. Olipa hurja viini! Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, tumman kirsikkainen, kypsän karpaloinen, luumuinen, mausteinen, mokkainen, tamminen, pitkä. Tanniinit olivat sanalla sanoen HURJAT. Tämän viinin jälkeen on parasta olla hymyilemättä leveästi, sillä väri todella jymähtää hampaisiin. Eikä kuulemma saa harjata hampaita, koska samalla lähtee kiilteet. Hurja on aine! Toron alue on erittäin kuuma ja siellä on suuret lämpötilavaihtelut. Viini on myös kypsytetty vain ja ainoastaan tammessa ja siihen on käytetty 50-100 vuotiaista köynnöksistä poimittuja rypäleitä. Näin vanhoissa köynnöksissä satomäärät ovat pieniä ja aromit erittäin voimakkaita. Kaikki tämä selittää sitä, millainen viini oli. Olin puulla päähän lyöty, en osaa sanoa siitä mitään. Minun makuuni se ei ainakaan ole ihan mikään leppoisa lipittelyviini, vaan tanniinit suorastaan huutavat lihaa! Mediumina. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii liian kalliiksi.


Cune Gran Reserva 2008 (34,90 €) löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Rypäleinä Tempranillo, Graciano, Mazuelo. Täyteläinen, keskitanniininen,  marjainen, mausteinen, tamminen. Tuottaja CVNE edustaa vanhaa osaamista, sillä tämä yksi Riojan vanhimmista viinitaloista on perustettu jo 1879. Kypsytetty 24 kk tammessa ja sitten vähintään 36 kk pullossa. Altan parhailta tarhoilta, hyvä vuosi, käsinpoimitut rypäleet, hifistelyä valmistuksessa, kauniisti ikääntynyt, kaikki tasapainossa. PAITSI, että minä en tykännyt tästä yhtään. En siis yhtään. Enkä osaa sitä millään tavoin perustella. En vaan tykännyt ja piste.


Muga Reserva 2013 (18,15 €) taasen oli kovinkin mieleeni. Altan alueelta, rypäleinä Tempranillo, Garnacha ja Mazuelo. Kypsytetty 12 kk tammessa ja sitten vielä 24 kk pullossa. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, herukkainen, mustapippurinen, nahkainen, runsaan tamminen. Mausteinen, mokkainen, ehkä hiven vaniljaa, pitkä maku. Kaipaa ruokaa. Ehkä. Tykkäsin kuitenkin nyt ja olen tykännyt (ruuan kanssa) aikaisemminkin. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).


Campillo Gran Reserva 1994 (45,92 €) maistettiin viimeisenä eli yhdeksäntenä viininä. Perinteistä suuntaa edustava viini Alavesan hyvin arvostetulta alueelta. Keskitäyteläinen, keskitanniinen, marjainen, mausteinen, nahkainen, aromikas. Kypsytetty 30 kk amerikkalaisessa tammessa. Ikää jo yli 20 vuotta, mutta hedelmä maistuu edelleen raikkaana. Pidin kovasti ja piirsin illan leveimmän hymynaaman!

Viimeinen viini sopii hyvin vallalla olevaan trendiin. Kouluttajamme kertoi, että kiinnostus vanhempiin viineihin on kasvanut viime aikoina ja varsinkin laajemman valikoiman Alkoissa on tarjolla ikääntyneempiä viinejä asian harrastajille.


Pakkohan tämä viimeinenkin kuva oli laittaa näkyville, koska on kysymys erittäin harvinaisesta tilanteesta. Nämä kaikki siis jäivät vatsatautitoipilaalta JUOMATTA. Että näin tällä kertaa, toivottavasti seuraavalla kerralla olen kunnossa.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusruokaa pääsiäislehdestä


Onhan siitä jo aikaisemminkin ollut puhetta, että lehdet ja nimenomaan ruokalehdet ovat heikkouteni. Blogin alkuaikoina on tästä "ongelmasta" kirjoitettu oikein oma juttukin, voit lukea sen täältä, klik. Koko kevään kestäneen keittiöremontin ja sitä kautta kokkaamattomuuden vuoksi jäi myös lehdet lukematta. En vaan pystynyt lukemaan, kun tiesin, että käytössä oli ainoastaan leivänpaahdin ja vedenkeitin. Niillä ei kummoisiin suorituksiin yllä. Lehdet tietenkin kolahtivat postilaatikkoon säännöllisin väliajoin ja nyt kirin kiinni niiden lukemisen kanssa. Tästä johtuu se, että tänä viileänä juhannuksena valmistan ruokaa Kodin Kuvalehden pääsiäisnumerosta.

Keli on siis viileä ja kaikinpuolin epävakainen. Olen kauniin ilman mökkeilijä, joten en todellakaan lähtenyt mökkimaisemiin, vaikka ne kovin rakkaat ovatkin, palelemaan. Kotonakin piti napsauttaa ilmalämpöpumppu hurisemaan ja laittaa villasukat jalkaan. Joten ei kalaa, eikä viileää valkoviiniä, vaan sään mukaisesti karitsaa ja täyteläistä punaviiniä.


Revitty rosmariinilammas
Kodin Kuvalehti 30.3.2107
6-8 annosta

4 karitsanpotkaa
2 sipulia
2 kokonaista valkosipulia
½ ruukkua rosmariinia
1 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½ dl vettä
½ dl mantelilastuja


Kuori ja lohko sipulit, levitä ne uunivuokaan. Puolita valkosipulit vaakasuunnassa ja laita kolme puolikasta vuokaan. Hienonna neljännen puolikkaan kynnet. Hienonna kolmen rosmariininoksan lehdet ja sekoita ne valkosipulin joukkoon. Lisää oliivöljy.


Laita potkat vuokaan ja leikkaa lihaan muutamia reilun sentin syviä viiltoja. Hiero mausteöljy käsin lihan pintaan ja viiltoihin. Kaada loppu öljy vuokaan. Lisää joukkoon vielä muutama rosmariininoksa ja mausta potkat suolalla ja pippurilla kauttaaltaan. Kaada vesi vuokaan.

Peitä vuoka foliolla ja kypsennä uunissa noin kuusi tuntia, kunnes liha on niin mureaa, että se irtoaa luista vetämällä. Itselläni oli kaksi suht pientä potkaa ja ne olivat valmiit reilun neljän tunnin jälkeen. Ota vuoka uunista ja anna lihan vetäytyä hetki. Revi liha tarjolle. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla ja ripota ne lihan päälle (minä unohdin tai siis paahdoin, mutta unohdin ripotella!). Pirskota vielä yrttiöljyä.

Kun lihalinjalle lähdin, niin päätin, että lisukkeet saavat olla vähän kevyemmät, joten hylkäsin perunat. Vaikka kuinka olisi uusien perunoiden aika. Ruokaa rakastavalta työkaverilta on nämä seuraavat vinkit.



Paahdetut paprikat

pieniä vihreitä paprikoita (löytyy ainakin Prismoista)
oliiviöljyä
sormisuolaa


Tämä on helppoa. Pirskota paprikoille öljyä ja ripottele suolaa. Laita uuniin (tai grilliin), pidä siellä, kunnes pinta mukavasti tummuu.


Ota pois uunista, lisää öljyä ja ehkä vähän suolaakin ja siinä se sitten onkin. Nam. Sopivat hyvin vaikkapa tapastarjoiluun.


Vuohenjuusto-raparperisalaatti
Viini -lehti
3-4 annosta

2 vartta (250 g) raparperia
1 rkl sokeria
1 rkl voita
½ dl hasselpähkinärouhetta
150 g pehmeää vuohenjuustoa
1 pkt (70 g) salaattiversoseosta
1 pkt (70-80 g) babypinaattia
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl hunajaa

Lisäksi
balsamicosiirappia tai sitruunavinaigrettea
raparperin kuorisuikaleita

Kuori raparperit ja leikkaa sormen mittaisiksi (hassu mitta, minkä sormen?). Kuumenna sokeria pannulla, kunnes väri on kultainen. Lisää voi ja raparperi. Paistele pari minuuttia, kunnes raparperit ihan vain hieman pehmenevät. Ota ne pois pannulta ja anna jäähtyä.




Paahda rouhittuja pähkinöitä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes ne saavat väriä. Kaada rouhe lautaselle ja anna jäähtyä. Ota juustosta kahdella lusikalla (kokeilin myös käsin pyörittelyä, en suosittele!) nokareita (10-12 kpl) ja kierittele pähkinärouheessa.

Sekoita kulhossa salaattiversot ja pinaatti. Mausta öljystä, viinietikasta ja hunajasta sekoitetulla kastikkeella. Jaa salaattiseos lautasille, nosta päälle raparperia ja juustopalleroita. Valuta pinnalle balsamicosiirappia tai sitruunavinaigrettea. Koristele raparperin kuorisuikerolla.

Itse vähän oikaisin salaatin kohdalla. En tehnyt kastiketta. Kokosin annokset suoraan lautasille ja valutin päälle sekä oliiviöljyä että balsamicosiirappia.


Hyvä ruoka tästä tuli! Lihaan olisin kaikesta maustamisesta huolimatta kaivannut vieläkin enemmän makua eli valkosipulin ja yrttien kanssa ei tosiaankaan kannata himmailla. Mietin myös sitä, että ehkä revittyyn lihaan saisi kivan tekstuurin, jos sitä vielä vähän pyöräyttäisi pannulla ennen tarjoilua. Ehkä huomenna koitan sitä tuon toisen potkan kanssa.


Viininä herkkujen herkku. Päätin avata täydellisen punaviinin juhannusta juhlistamaan, vaikka sitä yksin siemailinkin. Miksi muuten parhaita herkkuja yleensä säästellään vieraille? Minä ainakin olin tämän juuri tässä hetkessä ansainnut!


Lan Gran Reserva 2008 (22,90 €) Espanjan Riojasta. Täyteläinen, tanniininen, viikunainen, kypsän kirsikkainen, hennon nahkainen, tamminen, rodukas. Rypäleinä Tempranillo, Mazuelo, Garnacha. Minun lisäkseni myös Viini-lehden arvioitsijat pitävät tästä ja antavat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas), joten kyllä tällä kelpaa herkutella!


Hyvää juhannusta kaikille!


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Juustoinen kukkakaali-broilerivuoka

Rakastan juustoja. Ehkä vähän liikaakin. Vai voiko juustoa olla missään liikaa? Minä vaan kysyn. Kokkaamisen kanssa taitaa olla vähän sama, mitä monen muunkin sellaisen jutun kanssa, mikä on ollut vähän jumissa. Kun vaan aloittaa, niin loppua ei näy. Viimekertaiseen postaukseen nähden parantuminen on tapahtunut. Mieli halajaa aina vain uusien ja uusien reseptien kimppuun. Mutta kuka tämä kaiken oikein syö? Lounasseteleitä säästyy, kun saan tästäkin ruuasta monta eväsrasiallista töihin mukaan.



Juustoinen kukkakaali-broilerivuoka
Fanni & Kaneli -blogi
6 annosta

400 g maustamatonta broilerin rintafileetä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
200 g myskikurpitsaa kuutioina
1 purjo, vaalea osa pilkottuna
3 dl kermaa
150 g mozzarellajuustoraastetta
100 g sinihomejuustoa
500 g kukkakaalia
suolaa
pippuria

Broileri oli jälleen L'Uomu Nokan tuotantoa REKOSTA ja juustothan voivat olla ihan mitä vaan kaapista löytyy tai kaupan hyllystä. Itse käytin sinihomejuustona Aura-murua, säästyi murustelemisen vaiva.... Eikä juustoraastekaan mozzarellaa ollut, vaan cheddaria :)



Leikkaa fileet isoiksi kuutioiksi ja pyöritä ne vehnäjauhoissa. Paista kullanruskeat pinnat voi-öljyseoksessa.



Lisää pannulle purjo ja kurpitsa, paistele 5 minuuttia välillä käännellen. Kaada pannulle kerma, murustele sinihomejuusto ja puolet juustoraasteesta mukaan. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Sekoita. Muista, että sinihomejuusto jo itsessään saattaa olla hyvinkin suolaista.


Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Poista kukkakaalista kova kanta ja viipaloi kaali reiluiksi siivuiksi. Levitä kukkakaalisiivut juusto-broilerikastikkeen päälle ja viimeistele ruoka lopulla juustoraasteella. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia tai kunnes kukkakaalit ovat pehmenneet.



Ihan älyttömän hyvää. Edellyttäen siis todellakin, että pitää juustosta. Minä en jättänyt mitään pussinpohjia jääkaapin perukoille pyörimään, joten omaan vuokaani päätyi juustoa enemmän, mitä resepti ohjeisti. Ei muuten sitten ole mikään dieettiruoka! Alkuperäisessä ohjeessakin puhuttiin sateisen, talvisen illan lohturuuasta. Sopii siis mainiosti suomalaiseen juhannusviikkoon :)



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Sinappista ja sitruunaista kanaa


Keräilen Pinterestin tauluihin kiinnostavia reseptejä. Sieltä on sitten mukava etsiä inspiraation aiheita kokkailuun, jos muuten on mieli jumissa. Ehkä jo aikaisemminkin olen kertonut vallitsevasta jumitilasta, on ollut todella vaikeaa keksiä mitään ruokaa, mitä tekisi, vaikka maailma ja Happyhamsterin kirjahylly ovat täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia reseptejä. Keittiöremontti, josta teen ihan erillisen jutun, kunhan viimeinenkin kaappi saapuu ja on paikoillaan, on mielestäni tähän syypää. En vaan ole päässyt vauhtiin, vaikka kaikki fasiliteetit ovat juuri nyt enemmän kuin kohdillaan. Pikkuhiljaa, yritän olla itselleni armollinen, pikkuhiljaa.

Hyvinkään Farmarinmarkkinat/REKOsta olin jälleen hankkinut L'Uomu Nokan broilerin rintafileitä, joten Pinterestistäni otin käyttöön broileriruokakansion ja sitä sitten selaamalla löytyi tämä. Kyllähän se niin on, että jos ohjeessa on dijonsinappia ja sitruunaa, niin onhan sitä kokeiltava. On.


Sitruunaista dijonkanaa ja perunaveneitä 
4 annosta

4 broilerin paistia tai koipi-reisipalaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
1½ rkl Dijon-kokojyväsinappia
1 tl suolaa
hieman mustapippuria myllystä
(puolikas tuore chili)
sitruunaviipaleita (luomu)
perunoita
oliiviöljyä
suolaa

Päälle
sitruunaviipaleita
tuoretta lehtipersiljaa tai timjamia
(chilirenkaita)

Niillä muutoksilla lähdettiin liikkeelle, että minulla oli 2 kappaletta broilerin rintafileitä. Maustamisen osalta en lähtenyt himmailemaan, vaan tein maustetahnan ohjeen mukaisesti. Rakastan sinappia ja valkosipulia, joten miksi niitä menisin vähentämään.



Eli ensimmäisenä pitää saada broilerit maustumaan. Pilkotaan valkosipulinkynnet pieneksi ja sekoitetaan yhteen sinapin, sitruunamehun, suolan ja pippurin kanssa. Hierotaan tahna broilerin pinnalle (ja myös mahdollisen nahan alle, jonne voit laittaa myös sitruunaviipaleen). Anna maustua huoneenlämmössä tai jääkaapissa vähintään tunti.



Pese ja lohko perunat. Minä käytin varhaisperunoita, ensimmäiset tänä kesänä ostamani uudet perunat! Mausta perunalohkot suolalla ja oliiviöljyllä. Asettele vuokaan niin broilerit kuin perunatkin. Kypsennä 180-200 asteisessa uunissa 40 minuuttia.


Kymmenen minuuttia ennen ruuan valmistumista voit lisätä sitruunaviipaleita ruuan päälle paistumaan.


Koristele valmis annos tuoreilla yrteillä. Uusien perunoiden seuraksi lisäsin vielä nokareen voita. Hyvältähän tämä maistui, mutta jotain jäin kaipaamaan. Jäin kaipaamaan kunnolla ruskistuneita pintoja. Perunat olivat juuri ja juuri kypsiä, niitä olisi voinut pitää uunissa vielä kymmenisen minuuttia kauemmin, mutta pelkäsin, että siinä ajassa broileri olisi saattanut kuivahtaa liikaa. Hmmmm. Alkuperäisen ohjeen kuvassa annos näyttää herkullisesti ruskistuneelta..... Puolet ateriasta jäi seuraavalle päivälle ja mietinkin, mitä tapahtuu, kun silloin paistan paistinpannulla näihin rapsakat pinnat. Yksi vaihtoehto olisi myös se, että esikeittää perunat ja sitten paistaa kaikki grillissä. Mahdollisuuksia siis on, joten siitä vaan kokeilemaan!


Viininä oli tuttu ja turvallinen Graf von Schönbron, kuiva riesling Saksan Reingausta. Sopiko se ruualle? Minulle se ainakin sopi! Ja löytyihän sitä sitruunaisuutta myös viinistäkin.

Graf von Schönbron Riesling Trocken 2015 (11,99 €). Kuiva, erittäin hapokas, sitruunainen, aprikoosinen, mineraalinen ja kevyen mausteinen. Viini -lehti arvioi juoman neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen) arvoiseksi ja kehuu vielä edulliseksi ostokseksi.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mayan kautta Pietariin

Äitienpäiväviikonloppuna suuntasin ystävien kanssa pitkään suunnitellulle matkalle Pietariin. Siitä tulee tarina erikseen, vähän joutuu kyllä odottelemaan, koska otin reissussa kolmattasataa valokuvaa..... Niitä pitää hieman lajitella :)


Nousimme Pietarin junaan Helsingistä. Osa meistä oli työn vuoksi jo siellä valmiina ja osa matkusti lähtöpaikoille kotikaupungistamme. Treffit sovimme mahdollisimman lähelle rautatieasemaa ja kaikki suostuivat, kun ehdotin paikaksi Mayaa. Latinalais-amerikkalainen Bar & Grill Maya tuppaa vähän unohtumaan, on muka jotenkin syrjässä, vaikka ei olekaan. Tai on siis syrjässä normaaleilta kulkureiteiltäni, mutta oikeasti kuitenkin vain kivenheiton (jos jaksaa heittää) päässä rautatieasemalta,  Rautatientorin laidalla, Kansallisteatterin kupeessa. Tähän nimenomaiseen hetkeen siis aivan täydellinen sijainti.


Maya on kovin suosittu, joten suosittelen pöytävarausta. Meillä oli pöytä varattuna klo 17 torstai-iltana ja paikka oli käytännöllisesti katsoen täynnä.


Kuten kuvasta näkyy, siivitin ruokavalintaani perinteikkäästi Mojitolla :) Edellisestä onkin aikaa, joten en lähtenyt kikkailemaan eri vaihtoehtojen kanssa (mango, mansikka, passion), vaan valitsin Original -version (10 €). Ja oi, olipa se hyvää, ehkä tulevana kesänä pitää laittaa omallekin pihalle jälleen minttua kasvamaan....


Menu koostuu tapas-tyyppisistä Minidillas-annoksista sekä suurempaan nälkään tarkoitetuista tortilloista ja fajitaksista. Pieniä annoksia voit tilata vaikka pöydän täyteen ja jakaa seurueen kesken. Minä ja pikkuinen sisko päädyimme tilaamaan Fajitas Mezcladas'n, joka sisälsi kahdelle hengelle riittävästi härän ulkofilettä, kanan rintafilettä ja vuohenjuustoa (39 €). Nam! Hyvät maut ja nälkä lähti!

Suosittelen Mayaa, kun haluat hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa mutkattomassa ympäristössä. Ja lähellä asemaa!


Sekin kylmän kevään toukokuinen ihme nähtiin, että raekuuro yllätti terassin. Tosin sää oli koko päivän ollut niin epävakainen, että asiakkaita ei terassilla näkynyt.