Sisustukseen sopiva sienipiirakka

Poikkeuksellisesti aloitan kuvalla valmiista ruuasta. Ihan vaan sen vuoksi, että kuvatessa huomasin, miten kauniisti sienipiirakka väreiltään sopii vanhan talon keittiön sisustukseen.

Mehevä suppispiirakka

Anna nr 42/18.10.2023

Pohja

125 g voita tai margariinia

3½ dl vehnäjauhoja (1 dl voi olla ruisjauhoja)

1/4 tl suolaa

2 rkl kylmää vettä

Täyte

runsas litra suppilovahveroita

1 sipuli

1 rkl öljyä

1-2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua

100 g maustettua tuorejuustoa (esim. mustapippuri)

2 dl ruokakermaa

2 munaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

2 dl juustoraastetta

Puhutaan ensin hetki sienistä. Tämä syksy on ollut mahtava sienisyksy, mutta varsinkin suppilovahveroita minulta löytyy aikamoiset määrät vielä edellisiltäkin kausilta. Kuivattuna. Noin 50 g kuivattuja suppilovahveroita vastaa noin litraa tuoreita. Siispä kokkailu alkoi sienien liotuksella. Sienien liotusliemi kannattaa ottaa talteen ja vaikkapa pakastaa, sillä siitä saa mainion lisän keittopohjaan tai makua leipätaikinaan. 

Sekoita taikina-ainekset ryynimäiseksi seokseksi käsin tai monitoimikoneella. Minä käytin konetta ja taikinasta tuli todellakin ryynimäistä, ei lainkaan taikinamaista. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, ja laitetaan pakastimeen odottelemaan.

Hienonna sipuli ja sienet. Mikäli käytät liotettuja sieniä, paistele niistä kuivalla pannulla kosteudet pois. Paista sieniä öljyssä pannulla hetki, lisää sipuli ja timjami. Paista kunnes sipuli on pehmeää. 

Sekoita tuorejuusto, kerma, munat ja mausteet. Olipa edelliseltä illalta jäänyt ruokalusikallinen tai kaksi valmista maustettua kermaviilidippiä, laitoin senkin mukaan. Laita uuni kuumenemaan 200 -asteiseksi.

Ota piirakkapohja pakastimesta, levitä puolet juustosta sekä sieni-sipuliseos pohjan päälle. Lisää loput juustoraasteesta ja kaada päälle kerma-munaseos. Paista uunin alatasolla noin 30 minuuttia.

Hyväähän tästä tuli! Mitä tekisin toisin....pilkkoisin sienet pienemmiksi, nyt olivat ehkä turhan suurina paloina. Erityisen hyvin piirakka sopi sisustukseen punasipulin ansiosta, muuten olisikin ehkä jäänyt turhan värittömäksi.

Kolme helppoa ja hyvää

Riihimäen lasin narupurkissa oleva vappukukka Kaivokukasta.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna oli tarkoitus kokkailla enemmänkin, mutta sitten lauantaina, joka sattui vielä olemaan vappuaatto, laiskottikin ja päädyin ystävän kanssa ravintolaruokailun pariin. Seuraavana päivänä ryhdistäydyin ja koska raaka-aineita oli varattuna peräti kolmeen ruokaan, niin valmistin ne kaikki ja yllätin kaksi ystävääni kutsumalla heidät ex tempore myöhäiselle lounaalle. Periaatteessa mikään ruoka ei sopinut minkään kanssa, ei ollut alkuruokaakaan ja jälkiruuaksi nautimme ystäväni tuoman rasiallisen Geisha-konvehteja, mutta ilokseni totesin, että tämmöinen vähän rennompikin setti kyllä toimii ja maistuu! 

Parsa-hollandaisepiirakka

Koti ja keittiö 5/2022

20 palaa (melko pieniä)

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 dl perunahiutaleita

1 dl juustoraastetta

3/4 tl suolaa

3/4 tl leivinjauhetta

150 g sulatettua voita tai margariinia

1 dl vettä

Täyte

3 dl kuohukermaa

1 dl valkoviiniä

2 rkl sitruunamehua

3 kananmunaa

200 g juustoraastetta

½ tl jauhettua valkopippuria

250 g vihreää tankoparsaa

50 g voita

Koristeeksi

100 g vihreää tankoparsaa

1 rs (noin 70 g) versosekoitusta

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään kulhossa. Kiehauta kattilassa voi ja vesi. Sekoita voi-vesiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Painele taikina leivinpaperoidulle 25x30 cm kokoiselle uunipannulle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Sekoita kuohukerma, valkoviini, sitruunamehu ja kananmunat kulhossa. Lisää juustoraaste ja valkopippuri. Pese parsat, leikkaa kuiva kanta pois ja paloittele parsat.

Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Levitä päälle parsapalat ja lisää voinokareita. Jatka kypsentämistä uunin keskitasolla 30 minuuttia. Ja kyllä, voita on reilusti! 

Koristele valmis piirakka joko kokonaisena tai annospaloina kuorimaveitsellä leikatuilla ohuilla parsasuikaleilla sekä versosekoituksella. Minä käytin pelkkiä parsasuikaleita.

Parsa on parasta! Se on jälleen todettava, sillä olihan tämä taivaallisen hyvää. Parsa tuo kevään mukanaan. Nam.

Pasta-pinaattivuoka

Kodin Kuvalehti 9/20.4.2022

4 annosta

1 ps (200 g) lehtipinaattia pakasteesta

1 sitruuna

2 prk (á 2½ dl) ruokakermaa

1 dl vettä

2 dl mozzarellajuustoraastetta

½ tl mustapippuria myllystä

½ tl suolaa

1 ps (150 g) varsiparsakaalia

½ rs kirsikkatomaatteja

1 pkt ricotta-pinaattitortellineja

Sulata lehtipinaatti ja purista vesi pois. Tässä hyvänä apuna on Carita -kuituliina, teet nyytin ja vaan puristat vedet pois. Pese sitruuna, raasta sen kuori ja purista mehu. Käytäthän luomusitruunaa aina silloin, kun tarvitset kuoriraastetta. Sekoita kerman joukkoon vesi, pinaatti, 1½ dl juustoraastetta, pippuri ja suola. 

Huuhtele varsiparsakaalit ja tomaatit. Leikkaa kaaleista kuivat kannat ja pilko varret 3 sentin paloiksi.

Levitä tortellinit uunivuoan pohjalle ja kaada joukkoon kermaseos. Lisää päälle varsiparsakaalit ja tomaatit. Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Kypsennä pastavuokaa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. 

Tämä maistui mukavan sitruunaiselta, ehkä seuraavalla kerralla lisäisin nesteen eli kerman määrää hieman, sillä varsinkin uudelleen lämmitettynä (ja varsinkin pakastimesta otettuna ja lämmitettynä) vuoka oli himppasen kuivakkaan oloista. Mutta tuoreeltaan, juuri uunista tulleena, aivan ihanaa!

Gnocchi-jauhelihakastike

Kodin Kuvalehti 9/20.4.2022

4 annosta

1 sipuli

1 rkl öljyä

400 g naudan jauhelihaa

1 prk (400 g) basilikatomaattimurskaa

1 prk vettä (käytä tomaattimurskapurkkia mittana)

1 ps (500 g) gnoccheja

1/4 tl mustapippuria myllystä

1 tl suolaa

1 dl parmesaaniraastetta

kirsikkatomaatteja

tuoretta basilikaa

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipulia pari minuuttia öljyssä, lisää sitten jauheliha ja ruskista jauheliha meheväksi. Itse käytin tähän karitsan jauhelihaa, sitä oli valmiina pakastimessa. Pihlajasaaren Lammastilalta.

Kumoa pannulle tomaattimurska ja huuhtele säilyketölkillinen vettä joukkoon. Lisää gnocchit, pippuri ja suola. Hauduta 20 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Viimeistele parmesaaniraasteella, kirsikkatomaateilla ja basilikalla.

Vinkkinä lehdessä oli, että jos kotoa löytyy kuivattuja suppilovahveroita, niin murskaa niitä ½ dl kastikkeen joukkoon. No, kuivattuja sieniähän minulta löytyy aina!

Tämä on varsin helppo ja maukas ruoka ihan arkeen. Uskoisin maistuvan perheen pienimmillekin, sillä aineksissa ei ole mitään kovin mausteista, eikä "outoa". 

Alkuun nautimme samppanjaa, mutta sitten varsinaisena ruokajuomana oli Alkosta nimenomaan parsalle suositeltu pirteä ja hedelmäinen Yalumba Y Series Riesling 2021 (10,99 €) Etelä-Australiasta. Kuiva, hapokas, klementiininen, viheromenainen, sitruunainen, limettinen, petrolinen. Olin iloinen tästä suosituksesta! Ensinnäkin se sopi erityisesti parsapiirakalle erinomaisesti, mutta toisekseen se muistutti minua uuden maailman viinien olemassaolosta. Tuntuu, että olen viinivalinnoissani viime vuodet jäänyt vähän niin kuin Euroopan vangiksi ja ohittanut kaiken muun. Aloitan maailmankuvani avartamisen NYT! Viinilehti on antanut juomalle kolme tähteä eli laadukas ja hyvin tehty. Niin samaa mieltä!

Mumun kokkikoulu: Englantilaiset hedelmäpiiraat

Napero tuli luokseni pariksi päiväksi joululomailemaan. Petteri Kaniinin Joulu on tulossa -kirjasta inspiroituneena hän ehdottomasti toivoi, että mumun kokkikoulussa tehdään englantilaisia hedelmäpiiraita. Mitä 5-vuotias toivoo, sen mumu toteuttaa, eikös vaan.

Petteri Kaniinin resepti oli hyvin ylimalkainen, omat taidot eivät riitä soveltamaan, kun vain listataan aineksia, eikä sanota määristä mitään. Pelastus löytyi äitini, naperon isomummin, avulla.

Englantilaiset hedelmäpiiraat

Yhteishyvä

12 kpl

400 g (1 pkt) murotaikinaa (pakaste)

Täyte

250 g (2 keskikokoista) omenaa

2-3 mandariinia (luomu, koska myös kuorta on tarkoitettu käytettäväksi)

1 dl rusinoita

1 dl kuivattuja karpaloita

80 g (1 ps) hasselpähkinärouhetta

50 g (½ rs) sokeroituja appelsiinikuoripaloja

½ dl fariinisokeria

2 tl piparkakkumaustetta

Lisäksi

voita tai margariinia vuokien voiteluun

tomusokeria, mikäli haluat koristella piiraat

Sulata murotaikina hieman kohmeiseksi. Voitele muffinivuoan kolot voilla tai margariinilla. Totesimme, että 5-vuotiaan pienet sormet ovat täydelliset voiteluun! Ps. pipo oli uusi, siitä oli vaikea luopua, varsinkin kun on kyse vaaleanpunaisesta piposta!

Pese ja kuori omenat, leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Pese mandariinit, raasta 1 rkl mandariininkuorta ja purista ½ dl mehua. En käytä kuoriraastetta kuin luomuhedelmistä, joten nyt jätin raasteet raastamatta. Kaapistani löytyi pieni rippunen kuivattua, aikaisemmin raastamaani appelsiininkuorta, joten käytin sen. 

Laita kaikki täytteen ainekset kattilaan ja keitä seosta kannen alla noin 5 minuuttia. Jäähdytä täyte.

Kauli murotaikina noin 4 mm:n paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (esim. lasi) 12 kiekkoa piirakoiden pohjiksi. Laita ne muffinivuoan koloihin. Jaa täyte pohjien päälle ja painele tiiviiksi (emme painelleet). Ota lopusta taikinasta tähtimuotilla (tai jollain muulla) 12 kuviota ja laita ne täytteen päälle.

Vinkki: Täytettä tuli melko runsaasti, emmekä käyttäneet sitä kaikkia piiraisiin, mutta se on erinomaista vaikkapa aamiaisrahkan kanssa.

Paista piiraita 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Käytännössä paistelin niitä lähes tupla-ajan, sillä halusin taikinaan vähän rusehtavaa paistopintaa. Koristele jäähtyneet piiraat halutessasi tomusokerilla.

Piiraista tuli mainiot! Kaikki aikuiset pitivät niistä kovasti, mutta vaikka napero oli syönyt täytettä suoraan kulhosta, niin jostain syystä valmiit piiraat eivät hänelle sitten maistuneetkaan. Naperoiden makumieltymyksistä on välillä vaikeaa ottaa selkoa, mutta ainakin vanhemmat saivat herkullisia tuliaisia.

Tarte tatin ruusukaalista

Uusimmasta Viinilehdestä halusin ehdottomasti kokeilla ruusukaalipiirakan tarte tatin -tyyliin. Ruusukaali on varsin monipuolinen raaka-aine, eikä mikään mielestäni voita hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Tai ruusukaaleja ja cashewpähköitä vaahterasiirapissa.....

Ruusukaali -tarte tatin

Viinilehti 8/2020

6 annosta

1 (400 g) iso lehtitaikinalevy

1 rs (350 g) ruusukaalia

2 valkosipulinkynttä

2 rosmariininoksaa

100 g pekonia (kasvisversiossa korvaa

 pekoni aurinkokuivatulla tomaatilla)

2 rkl öljyä

3 rkl hunajaa

1 rkl balsamicoa

3/4 tl suolaa

1 dl pekaanipähkinöitä

Yrtti-tuorejuustotahna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl hunajaa

1/4 tl suolaa

1 dl yrttejä hienonnettuna

 (esim. minttu, basilika, kirveli)

Ota lehtitaikinalevy pakkauksesta sulamaan 15-30 minuutiksi. En ole oikein tottunut pakastetaikinoiden käyttäjä. Enkä sitten onnistunut löytämään sopivaa lehtitaikinaa, joten otin sopivan painoisen ja valmiiksi pyöreän piirakkataikinan. Mikä sitten saattoikin osoittautua virheeksi. Noh, tällä nyt mentiin, seuraavalla kerralla keskityn taikina-asiaan perusteellisemmin.

Puhdista ruusukaalit ja leikkaa ne puoliksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Hienonna rosmariini. Suikaloi pekoni. Paista pekoni tilkassa öljyä (miksi? minä paistoin pekonin omassa rasvassaan ja lisäsin öljyn vasta ruusukaalien kanssa) uunin kestävässä paistinpannussa (tai missä nyt ikinä paistatkaan).

Lisää ruusukaalit, valkosipulit ja rosmariinit pannulle. Ja öljy! Paista sekoitellen viitisen minuuttia, kunnes ruusukaalit ovat hieman ruskistuneet. Sekoita joukkoon pekaanipähkinät (kokonaisina). 

Jos sinulla on uunin kestävä pannu, niin piirakka valmistuu näppärästi alusta loppuun yhdessä astiassa, mutta mikäli sinulla sellaista ei ole, niin tässä vaiheessa siirrä paistetut ainekset voideltuun piirakkavuokaan. Voitele pannun/vuoan reunoja hieman öljyllä ja levitä täytteen päälle lehtitaikinalevy. Painele taikinan reunat pannun/vuoan pohjaan. Pistele haarukalla muutama reikä taikinakuoreen. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes taikinakuori on paistunut kauniin ruskeaksi ja rapeaksi. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kiepauta piiras tarjoilulautaselle täytepuoli ylöspäin. 

Sekoita yrtti-tuorejuustotahnan ainekset keskenään kulhossa. Tarjoile ruusukaali -tarte tatinin kanssa.

Ja sitten arviot. Taikina oli vikaostos, sen tavallaan tiesin jo alun alkaenkin. Piirakka maistui hyvältä, mutta rakenteessa ei ollut pähkinöiden lisäksi mitään rapeutta ja jotenkin syytän taikinaa myös piirakan ankeasta ulkonäöstä. Aina on hyvä löytää syyllinen! Eli kannattaa kokeilla, mutta oikealla taikinalla.

Viikon takaiseen viikonloppuuni kuului myös visiitti synnyinpaikkakunnallani, Kärkölässä. Siellä sijaitsee kaltaiseni keräilijän aarreaitta ja taivas, Antiikkistudio. Lämpimästi suosittelen vierailua sinne, tarkista vaan ensin aukioloajat FB-sivuilta, sillä paikka on auki säännöllisen epäsäännöllisesti. Loppuun kuvakavalkadi Antiikkistudiolta. Enkä muuten ostanut tällä kerralla mitään, mikä onkin suoranainen ihme. Äidin matkaan kylläkin lähti kuvissakin näkyvä valkoinen posliinienkeli. 

Puolen vuoden jälkeen

Puoli vuotta jo etätöissä kotona, kontaktit työkavereihin meileillä ja puhelimella, palaverit Teamsin kautta. Kuka olisi uskonut, että näin käy? Ei kukaan. Sanomattakin selvää, että olin superonnellinen, kun sain heidät, joiden kanssa normaalielämässä jaan työhuoneen, ihan livenä luokseni kylään. Mökille Kalliorantaan. Työasioiden puimisen ohella sienestimme, saunoimme, uimme ja tietenkin söimme. He, perheenäidit, olivat tyytyväisiä saadessaan syödä jonkun muun tekemää ruokaa ja minä, yksinelävä, olin onnellinen, kun sain kokata muillekin kuin vain itselleni. 

Päivä oli erittäin tuulinen, ei kovinkaan kylmä, mutta tuuli osui napakasti mökkirantaan nostattaen päivällä ihan vaahtopäälaineita. Vesi oli 16 asteista, mutta kyllä me ihan uitiin. Mökkisauna ja virkistävä vesi, täydellinen yhdistelmä.

Kokkailujen osalta pitkälti luotin tämän kesän hittigrilliruokiini, mutta aina pitää olla myös jotain uutta. Ajatus lähti kesäkurpitsasta ja tulos nautittiin lounaalla.

Kesäkurpitsa-ricottapiiras

Glorian Ruoka&Viini 7/2020

8-10 annosta (eli neljälle ihan hyvä, riittää santsipalatkin)

Pohja

½ sitruunan kuori

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1½ dl kaurahiutaleita

1/4 tl suolaa

2 rkl vettä

Täyte

1 prk (250 g) ricottaa

2 dl turkkilaista jogurttia

2 kananmunaa

1 rkl sitruunamehua

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

2 pientä kesäkurpitsaa

Ripote (jota en tehnyt)

2 viipaletta kuivahtanutta maalaisleipää

½ ruukku lehtipersiljaa

½ sitruunan kuori

2 rkl öljyä

1/4 tl suolaa

Muista ensinnäkin, että aina kun käytät sitruunan kuorta, valitset luomusitruunan ja senkin peset kunnolla harjalla!

Mittaa pohjan aineet vettä lukuunottamatta kulhoon ja nypi murumaisseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Minä pyöräytin taikinan monitoimikoneella. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita kulhossa ricotta, jogurtti, munat, sitruunamehu ja mausteet. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. Mandoliinilla se kävi sukkelaan.

Kaada ricottaseos piirakkapohjalle ja lado kurpitsaviipaleet päälle. Kypsennä 175 asteisen uunin alaosassa 30-35 minuuttia. Tee sillä välin ripote. 

Ripotteen minä jätin tekemättä, mutta näin se tehdään: murenna leipä veisellä ja hienonna persilja. Sekoita ripotteen ainekset keskenään.

Ota piirakka uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Levitä ripotte piirakalle ja paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Minä ripottelin piirakan päälle paahdettua siemenseosta sekä ohuen kerroksen hienoa parmesaaniraastetta. Muutoin paistoajat kuten alkuperäisessä ohjeessa. 

Vallan mainio tästä tuli, niin ulkonäöllisesti, kuin maultaankin. Sitruuna toi mukavan säväyksen, vaikka sitä minun versiossani olikin vain pohjataikinassa.

Iltagrillailuissa tarjolla oli grillattuja crostineja nektariineilla ja prosciuttolla alkuruokana ja sitten pääruokana soijassa, sitruunamehussa ja hunajassa marinoituja lohivartaita sekä erilaisia kasviksia plus iltapäivällä keräämiämme kantarelleja. Niin ja jo lounaalla piirakan kaverina pähkinäistä kukkakaalisalaattia. Nämä kaikki kolme ruokalajia ovat tulleet keittiööni, ainakin kesäkeittiööni, jäädäkseen. Helppoja tehdä, nautinnollisia syödä. Erityismaininta kukkakaalisalaatille, joka käy oikeastaan ruuan kuin ruuan kaveriksi, eikä kärsi päivienkään säilyttämisestä. Siis mikäli sitä jää säilytettäväksi.....

Pääkaupunkilaiset työkaverini olivat tarkkaan lukeneet julkaisujani sosiaalisesta mediasta, koska sen perusteella osasivat suunnistaa Riihimäellä kukkakauppa Hortensiaan. Suosikkikukkakauppaani.

Vieraiden lähdettyä jäin itse mökille yöksi. Tuuli hivenen tyyntyi, mutta voi hyvänen aika, miten pimeää on! Kaupungissa sitä ei niin huomaakaan, mutta mökillä ei näkynyt mistään valonpilkahdustakaan. On se vaan uskottava, kesä on ohi, mutta edellisvuosien tapaan yritän jatkaa mökkeilyä ainakin syyskuun, ehkä jopa lokakuunkin.