sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevätviinitasting ja loppuretkahdus

Siskon kanssa emme pystyneet vastustamaan Wineserverin maistelutilaisuutta, jossa Arvid Nordquistin edustaja, Teemu Laaksonen, maistatti meille erityisesti kevääseen ja keväisille ruuille, kuten parsalle, sopivia viinejä. Ja valkoisia, se jos mikä oli siskon mieleen!


Lasit valmiina, maistelu alkakoon! Edessä kuuden viinin setti, kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuottajalta.

Etelä-afrikkalaiselta KWV:ltä oli maistelussa peräti kolme eri viiniä. Etelä-Afrikan viineistä puhutaan aina uuden maailman viineinä, vaikka itseasiassa siellä on harjoitettu viinituotantoa jo peräti 350 vuotta ja Suomeenkin on ensimmäiset KWV:n viinit lanseerattu jo 50 vuotta sitten. Tätä on vähän vaikea uskoa...... KWV on perustettu vuonna 1918 ja se on viinintuottajien yhteenliittymä, jonka tarkoituksena oli selviytyä viinielinkeinon syvästä kriisistä. Ja hyvin on selvitty, sillä viinin tuotantomäärissä Etelä-Afrikka on maailmassa sijalla 7 ja Suomessa juodaan näitä viinejä kolmanneksi eniten. Eli kovin on suosittua tavaraa.

Vanhan maailman viinilainsäädäntö on uuden maailman säännöksiä tiukempaa, siellä on etiketissa ilmoitettava just ja jetsulleen se, mitä pullossa on. Etelä-Afrikassa jos etiketissä lukee vaikkapa chardonnay, niin riittää, että sitä on 80 %. Sama pätee vuosikerran kanssa, vuoden 2011 viinissä pitää olla vähintään se 80% ko. vuodelta.

Ensin maistettu KWV Chardonnay vuodelta 2011 oli kuitenkin 100%:sta chardonnayta. Kyseessä on tyylipuhdas chardonnay, raikas ja sitruksinen tuoksu, maussa niin ikään sitrusta sekä kolmen kuukauden tammikypsytyksen tuoma hento tammen aromi. Ruokasuosituksena kala- ja äyriäisruuat, buffetpöytä, ruokaisat salaatit. Itse en tästä juurikaan innostunut. Minun makuuni liian kevyt. Hinta kohtuullinen 9,28 €. Viini- lehden arvio löytyy tästä, tosin vuosikerta on eri.

Toinen viini KWV:ltä oli Alkoon vasta 2 viikkoa sitten saapunut uutuus KWV Moscato, hinnaltaan 9,47 €. Makeahko viini, jossa jäännössokeria 25 g oli varsin aromaattinen makupommi, jota suositellaan salaateille, sea foodille, sushille ja mausteisille itämaisille ruuille, miksei myös seurusteluun tai aperitiiviksi. Mutta erittäin hyvin jäähdytettynä! Viini -lehti antoi tälle melko tylyn arvion, mutta en ole ihan samaa mieltä, sillä erittäin viileänä tämä kyllä maistui, tosin ei ehkä lasillista enempää kuitenkaan.

KWV Sparkling Rose oli 100% pinotage, tankkikypsytetty vappuviini. Eli ei kyllä mistään kotoisin. Hintaa on 9,79 euroa, enkä tästä sitten enempää edes halua tai voi kirjoittaa. Ehkä käyttökelpoinen vinkki on se, että lasiin laitetaan mansikkajäätelöpallo ja hulautetaan tätä kuplajuomaa päälle. Kuulostaa helpolta ja on kuulemma ihan kelvollinen kesäjälkiruoka.

Pinotage on monipuolinen rypäle, josta valmistetaan sekä punaviiniä, että myös jälkiruokaviiniä ja kuohuvaa. Uusi tieto minulle oli, että pinotage on nimenomaan etelä-afrikkalainen rypäle.


Itävallan viinit tulivat Weingut Steiningerilta, 100 km Wienistä pohjoiseen, Kamptalin alueelta, Langenloisin kylästä. Kamptal on alueena nousussa ja väitetäänpä sitä jopa Itävallan parhaaksi viinialueeksi. Weingut Steininger on pienehkö perheyritys, joka tuottaa tasapainoisia ja raikkaan hapokkaita viinejä perinteisistä Itävallan viinialueen rypäleistä, kuten Gruner Veltlineristä, Rieslingistä ja Pinot Blancista. Pääasiassa kuohuviinejä, mutta myös valkoviiniä ja hivenen punaviiniä.

Saksan ja Itävallan alueiden rieslingit ovat jo pitkään olleen minun ja siskosein suosiossa, joten eipä ollut ihme, että suupieliä ei tarvinnut väkisin vetää hymyyn Steiningerin Rieslingin 2011 kohdalla. Viini -lehti myös kertoo viinin olevan harmoninen ja laadultaan erinomainen. Hinta on 12,29 €. Tämä oli kohdallani ehkäpä illan kolmanneksi paras kokemus. Riesling on ruokasuosituksiensa puolesta todella monikäyttöinen: sienikeitto, blinit, parsa hollandaise-kastikkeella, ravut, kala- ja äyriäisruuat jne. Viinin hapokkuus sopii tasapainottamaan ruuan rasvaisia tai kermaisia kastikkeita. Tarjoa hyvin viilennettynä.

Keskustelimme myös Itävallasta viinimatkailukohteena. Viinialue on hyvin kompakti, joten sen kuulemma pystyisi ottamaan melko hyvin haltuun vaikka fillariretkellä (hmmm.....) ja hyvä ajankohta matkailuun on heinä-elokuu.

Minulle illan ehdoton number one, numero yksi, oli tilausvalikoiman kautta saatava Weingut Steiningerin  Sekt Brut Natur -kuohuviini 100%:sta rieslingistä ja vuodelta 2009. Sekt-sana etiketissä kertoo, että viini on valmistettu perinteisellä, ns. samppanjamenetelmällä. Mitkä ihanan eloisat kuplat viinissä olivatkaan! Pienet ja kestävät kuplat, sekä moussemainen vaahto kertovat laadukkaasta tuotteesta. Viinin laatuun nähden 15,99 euron hinta oli varsin kohtuullinen. Laatutekijöistä mainitaan se, että viinitalon tapaan valmistuksessa on korostettu rypälelajikkeen ominaispiirteitä ja rypäleet myös poimitaan aina käsin ja maksimaalisen kypsinä.

Viini soveltuu loistavasti aperitiiviksi, juhlajuomaksi sekä myös kalalle, kanalle, salaateille, parsalle ja sea foodille. Kyllä se tilaus nyt vaan on tehtävä!


Kolmantena kuohuvana meillä oli testissä ranskalaisen Alliance Loiren Vouvray Téte de Cuvee Brut, hinnaltaan 14,48 €. Viini on niin ikään valmistettu perinteisellä menetelmällä valikoiduista rypäleistä ja maku on erittäin lähellä samppanjaa. Rypäleenä on Chenin Blanc, tuoksu runsas ja tyylikäs, maku kuiva, rapsakkaan hapokas, kevyen paahteinen, sitruunainen ja hennon mausteinen. Eli kaikki samppanjan tunnusmerkit kyllä löytyvät. Viinillä on AC-luokitus, joka on kyllä laadun tae. Viini -lehden viinistä viiniin sivusto antaa tälle 4 tähteä!

Juomaa suositeltiin juhlamaljaksi, parsakeitolle, äyriäisille sekä vaalealle kalalle. Huomattava on, että Alkossa viini myydään erittäin tyylikkäässä laatikossa, jonka voi mainiosti vielä tuliaisena vaativammankin maun omaavalle henkilölle. Maistatin tämän viinin ystäväpiirin WineSisters klubin illassa ja tuntui olevan samppanjanystävien mieleen :)


Ahkerasti tuli jälleen tehtyä muistiinpanoja ja koko noin kymmenisen hengen porukka oli mukavan rentoa, joten syntyi myös hauskaa keskustelua. Tässä vielä loppukavalkadi maistetuista viineistä ja suosikeista.


Tarkennuksena vielä se, että keskimmäinen ei ollut todellakaan mikään suosikki, vaan se halvalla valmistettu tankkiskumppa.

Kun sitten lähes kolmisen tuntia maisteltuamme ryntäsimme nälissämme junalle, niin asemalta tarttui eväät, jotka olivat sitten se meikäläisen loppuretkahdus......



Tässä nimenomaisessa hetkessä en edes olisi pystynyt kuvittelemaan mitään herkullisempaa...... Kaikilla mausteilla, slurps......

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hei hoi hauki.......

Gourmetkerholaisten huhtikuun tapahtuma oli luomu- ja lähiruokaan erikoistuneen MakuMaku -verkkokaupan järjestämä kalankäsittelykurssi. Olen onnistunut harrastamaan ruuanlaittoa koskematta kokonaiseen kalaan eli kalatiskiltä lähtee aina mukaani valmis filee. Joten tämäntyyppiselle kurssille todellakin oli kohdallani tilaus.

Erittäin nostalgiseksi tapahtuman teki se, että kurssi järjestettiin Käpylässä Karjala-talon Karelia-ravintolan keittiössä. Lapsena ja nuorena jouduin eräätkin kerrat olemaan paikalla, kun vaarini oli puhujana Kirvu-juhlissa. Voin kertoa, että se oli ehkä puuduttavinta, mitä teininä tiesin :) Paikka oli kyllä jollain tavoin pienentynyt vuosikymmenten saatossa ja melko nuhjuisessa kunnossa.

Kurssin vetäjänä toimi Pekka Pärssinen, pitkän linjan ravintola-ammattilainen ja myös Karelia-ravintolan yrittäjä. Innokkaita kurssilaisia oli kymmenen ja kaikki olivat onnekseni aivan yhtä tumpeloita tämän homman kanssa.

Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi lähinnä suomalaisia järvikaloja ja niiden soveltuvuutta eri ruokalajeihin sekä valmistusmenetelmiä (savustus, paistaminen, parilointi, keitto, liemi, uunikala jne.)

Muutamia otoksia muistiinpanoistani:
  • Hauki on Suomen aliarvostetuin kala, mutta Keski-Euroopassa jo ollaan aivan toista mieltä.
  • Virosta saa lahnankieliä purkitettuna ja se on kuulemma todella herkkua (hmmmm.....).
  • Kuhan ruodoista saa parhaan liemen, toisin kuin siian.
  • Suomessa on 32 eri siikarotua (jaahas, kun nyt ylipäätänsä tunnistaisin siian.....)
  • Kiiski on yksi parhaista liemikaloista -> kidukset ja suolet pois, sitten harsopussiin ja kattilaan
  • Kiisken mäti on arvostettua
Ja sitten tositoimiin! Hui........

Ahven
Muikku
Silakka
Hauki on kala
Kampeloiden alla kuhaa
Siika
Oikeasti en ollut siis koskaan aikaisemmin pitänyt kokonaista kalaa kädessäni. Olin päättänyt voittaa ällötykseni kaiken liman ja suomujen ja suolien ja kiduksien ja ilmarakkuloiden suhteen. Pärjäsin melko hyvin :)

Muikun ja silakan perkaaminen oli ihan helppoa, kampela näytti konstikkaalta, mutta sitä en kokeillut. Kampelan musta nahka pitää poistaa, eikä se nyt näyttänyt kovin näppärästi irtoavan edes ammattilaisen käsissä.

Tässä pari kuvaa valmiiksi peratuista kavereista. Nythän en tietenkään enää erota, että kuka on kuka.....



Liemiainekset heiteltiin ronskisti kaikki samaan kattilaan. Kalaliemen valmistus on lihaliemeen verrattuna huomattavasti nopeampaa, puolessa tunnissa on homma selvä. Sitä haluaisin joskus kokeilla, mutta sehän tarkoittaa, että on ihan oikeasti ensin hankittava niitä kokonaisia kaloja!

Liemiaineksia
Filerointia harjoittelin kuhalla. Eikä se nyt sitten niin kummoista ollut, vaikka ne limat ensin vähän epäilytti. Minä siis olisin pyyhkinyt ne pois, mutta se on kuulemma tarpeetonta :)

Työpareittain puuhastelimme, mutta kyllähän se varsinainen ruuanvalmistus sujui enemmän tai vähemmän ryhmätyönä. Ja vielä ihan käsittämättömän hitaasti! Työtehtävien organisointi ei ihan parhaalla tavalla sujunut ja aikaa meni todella paljon ihan vaan tarinointiin.

Alkuun valmistettiin kuhacevice, johon kuhafileet viipaloidaan ohuelti ja upotetaan sitruunaan ja limeen kypsymään. Maustetaan korianterilla, rosepippurilla, sokerilla, suolalla, chilillä ja ruohosipulilla. Annos kootaan salaatinlehden päälle, lisätään vähän lientä ja koristellaan punasipulilla.




Pääruuaksi valmistuikin sitten lajitelma erilaisia kalaruokia. Uunihaukea varten nahaton haukifile asetetaan uunipellille, pinta sivellään kananmunanvalkuaisella ja pinnalle ripotellaan korppujauhoja. Viimeistellään voinokareilla. Ruskistetaan uunissa ja sitten halkaistaan kylkiviivan kohdalta, jolloin pienet kaksihaaraiset ruodot on helppo poistaa. Ja helpolta se näyttikin, vaikka en itse päässyt kokeilemaan. Eikä ainakaan omassa haukiannoksessani ollut ruodon ruotoa! Ruotojen poistamisen jälkeen hauki valellaan kermallaan ja tuupataan takaisin uuniin kypsymään. Kypsä kala nostetaan tarjoiluvadille, liemi siivilöidään (nyt en ole lainkaan varma, että siivilöintiinkö todellisuudessa vaiko ei) ja joukkoon lisätään hienonnettua tilliä. Hyvää oli. Yllättävän hyvää.




Toisesta hauesta tehtiin mureketta ja siitä sitten kvenellejä, jotka keitettiin voimakkaasti maustetussa liemessä. Murekkeen perusohjeeksi saimme määrät, joilla tekee alkuruuan 30 hengelle ja pääruuan 15 hengelle. Tästä voi sitten jakolaskuilla tehdä itselleen sopivan annoksen :) Eli 1 kilo kalaa, 400 g valkuaista ja litra kermaa. So simple! Paloiteltu kala ja suola tehosekoittimeen, jauhetaan sitkeäksi massaksi. Lisätään valkuaista ja lopuksi massa kerätään kermalla, ei pyöritetä enää kovalla voimalla. Lisätään mausteet (esim. valkopippuri, suola, sitruunankuori, muskotti, sinappijauhe, sahrami, valkosipuli, konjakki) ja halutessa värjätään (tomaattipyreellä, kurkumalla, pinaatilla, persiljalla, paprikalla). Tätä kun en ollut myöskään itse sekoittelemassa, niin en tiedä, mitä aineksia käytettiin mausteina tai väreinä. Toisaalta pyörykät näyttivät niin albiinoilta, että ei tainnut mitään väriaineita olla.



Silakat puolestaan paneroitiin ja paistettiin erittäin runsaassa rasvassa. Panerointiin käytetään vehnä-, korppu- ja ruisjauhoja, kaikkea yhtä paljon.



Muikut herra keittiömestari paistoikin sitten suoraan hellan levyllä. Älä kokeile tätä kotona, vaikka eihän kotona tietenkään tämmöisiä levyjä ole......



Aika meni niin nopeaan, että ahvenet ja kampelat jäi kokonaan käsittelemättä tai siis valmistamatta. Kyllä meille esikäsittely näytettiin, mutta siihen se sitten jäikin. Kampela vähän jäi kiinnostamaan, sillä se paistetaan kokonaisena ja näytti jollain tavoin lupaavalta.... Ehkä joudun Hietalahden hallissa pyörähtämään ostoksilla. Kampelaa kun ei taida mökkirannasta nousta. Ja kun tässä on vuosien varrella seurannut melko massiivisiakin kalastusoperaatioita, niin eipä taida nousta juuri muutakaan :)

Aika kivalta näytti ja maistui myös loistesiika. Se kuitenkin valmistettiin jotenkin vähän vaikean oloisesti, kun fileet jätettiin toisiinsa kiinni selkänahasta ja selkäranka poistettiin. Miksi ei tehty selkeitä fileitä? Kala kuitenkin laitettiin pellille selkäpuoli alaspäin, maustettiin suolalla, valkopippurilla ja savuliemellä (liquid smoke). Voinokareita päälle ja grillivastuksen alle. Paahdettiin vähän väriä, lisättiin kalalientä, voita ja valkoviiniä, joilla kalaa valeltiin kypsymisen aikana.




Ruoka-annokset eivät sinällään olleet mitään kauniita, koska nyt tärkeintä oli vaan päästä maistamaan eri tavoin valmistettuja kalaruokia. Esim. lisukkeet jätimme tyystin tekemättä. Pilahviriisiä oli ehdotuksena uunihauelle, perunoita ja sienimuhennosta loisteella paistetulle siialle.



Vasemmalta oikealle silakka, uunihauki, muikku, haukikvenellit, loistesiika
Mutta kuten sanottu, aikaa meni rutkasti. Aloitimme klo 18 ja arvioitu lopetusaika 22.30 ylittyi tunnilla!

Jälkiruuaksi teimme appelsiininkuorilla, kanelitangoilla ja vaniljatangolla maustetut Crema Catalanat. Tähän tuli hyvänä vinkkinä se, että kuorrutukseen käytetäänkin ruokosokerin sijaan fariinisokeria. Sitä pitää kokeilla.




Lopputulemana sanoisin, että päästyämme tajuttoman väsyneinä kotiin päällimmäisenä oli kuitenkin hyvä fiilis siitä, että nyt sitä kokonaista kalaa limoineen ja suolineen on ihan oikeasti käsitelty. Ja uskon kyllä toistekin osallistuvani vastaaville kursseille. Hinta oli tosi maltillinen, sillä 60 euroa sisälsi opetuksen lisäksi myös "illallisen" ja muutaman lasin (melko vaatimatonta) valkoviiniä :)

Mutta silakasta ja muikuista en vieläkään välitä. Piste.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pitkäperjantai pääsiäiskaupungissa

Meidän perheessä on tapana muutaman kerran vuodessa järjestää hyvän ruuan perhebileitä. Pitkänä perjantaina kokoonnuimme meille ja ensimmäisenä pääsiäispäivänä sisareni perheen luo. Aivan kaikki eivät paikalle päässeet, mutta 9 henkeä kolmessa sukupolvessa istahti nauttimaan niin ruuasta kuin perheen seurastakin molempina päivinä.

Jäätävästä ilmasta ja pihaa peittävästä paksusta hangesta huolimatta auringonpaiste toi keittiöön selkeän kevättunnelman. Varsinkin kun työpöytä vielä mukavasti vihersi yrttien, limen ja mangon väreissä.





Menun olin päättänyt jo aikapäiviä sitten. Siitä kuuluisasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, jota olen jo muutaman kerran siteerannut.

Karitsa ja lammashan kuuluvat perinteisesti pääsiäispöytään, niin myös tänä vuonna meilläkin. Mieleeni tuli, että lapsuudenkodissani ei lammasta tarjottu koskaan. Johtuu varmaan siitä, että isän metsästysharrastuksen vuoksi olemme syöneet hyvin paljon riistaa; hirveä ja peuraa, jos jonkinmoisessa muodossa. Taisimme siis syödä hirvipaistia myös pääsiäispöydässäkin!

Perhepäivälliset aloitettin toivottamalla vieraat tervetulleiksi samppanjalasillisilla, joiden seuraksi jo ennen pöytään siirtymistä nauttiin Viini-lehden (nr 2/2013) ohjeen mukaan valmistetut gorgonzolabruschettat.









Mutta mikään kokkailu ei käynnisty ilman kokkailujuomaa. Tosin tätä en välttämättä suosittele kenellekään :)








Gorgonzolabruschettat

1 patonki
4 rkl oliiviöljyä
200 g jumbo herkkusieniä
1 dl Marsala-viiniä (makeaa eli dolce)
50 g saksanpähkinöitä
100 g gorgonzolajuustoa
1 rkl voita
nippu tuoretta timjamia
nippu lehtipersiljaa
ripaus suolaa
ripaus pippuria

Ohjeesta vaihdon ensimmäiseksi kaupan herkkusienet itsepoimittuihin herkkutatteihin. Herkkutatteja aina säästelen ja säästelen, koska ikinä ei voi tietää seuraavasta sienivuodesta, mutta nyt niitä on säilössä niin paljon, että niillä voi hemmotella tärkeimpiä ruokavieraita vähän useamminkin.

Sienet paloitellaan ja paistetaan öljyssä n. 5 min. Lisää marsala, silputtu timjami, suola ja pippuri. Hauduta pannulla, kunnes viini hieman sakenee. Lopuksi lisätään voi, rouhitut saksanpähkinät sekä silputtu lehtipersilja. Lopulta täytteestä tulee melko "tönkköä". Viipaloi patonki, sudi viipaleille oliiviöljyä (tai kotimaista rypsiöljyä, joka on todella hyvää). Levitä täyte leiville ja murustele päälle gorgonzola. Sitten 170 asteiseen uuniin n. 5 minuutiksi tai kunnes juusto hieman sulanut.



Hei, tämä oli aivan mielettömän hyvää! Ja aivan varmasti valmistan tätä uudelleen, varsinkin kun Marsala-viinin desin tarvetta varten jouduin ostamaan ison pullon :) Siskon kanssa maistettiin Marsalaa kokkailuvaiheessa ja vakuutuimme siitä, että tämähän on selkeä ehtoollisviini!



Keittiö oli välillä melkoisen kaaoksen vallassa, mutta sehän kuuluu tietysti asiaan....... Monta rautaa tulessa tai paremminkin monta pannua liedellä.....





Alkuruuaksi valikoitui sitten lopulta sienicappuccino, josta onkin ohje jo aikaisemmin täällä blogissani. Kuvia voi silti aina laittaa.... Sieninä jälleen itsekerättyjä herkkutatteja.



Pääruuaksi siis karitsaa. Pistaaseilla ja yrteillä täytettyä karitsanfileerullaa ja feta-orzoa plus paahdettuja kirsikkatomaatteja. Nämä kaikki siis sieltä Gloriasta.

Orzo sai aikaan facebook-sivullani vilkasta keskustelua, sillä eihän kukaan tiennyt, että mitä se on. En minäkään ennen tätä ohjetta! Kyseessä on jyväpasta, joka siis näyttää riisiltä tai jyviltä, mutta on siis pastaa. Eikä sen löytyminen ollut ihan yksinkertaista, koska työkiireistä johtuen en Helsingin päässä vaan yksinkertaisesti ehtinyt kauppaan. Mutta paikallinen CityMarketpa yllätti, sieltä sitä löytyi, tosin pussissa, jossa kaikki tekstit olivat kreikaksi..... Toinen haasteellinen ainesosa oli kuoritut pistaasipähkinät. Lopulta niitä löytyi Prismasta, luomuna ja sikahintaisina, mutta löytyipä kuitenkin. Ja miksikö sitten eivät kuorimattomat kelvanneet? No, kuorimisessa on oma hommansa ja toisaalta kuorimattomat ovat aina suolattuja, enkä halunnut niitä siksikään.

Lammasrullat
 kuudelle hengelle

6 lampaan/karitsan ulkofileetä
2 salottisipulia
1 rkl oliiviöljyä
2 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
3 rkl huoneenlämpöistä voita
1 tl (sormi)suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Fileet otetaan huoneenlämpöön viimeistään 30 min ennen ruuanvalmistusta. Ja sitten tehdään täyte. Sipuli hienonnetaan ja kuullotetaan pehmeäksi paistinpannulla öljyssä. Siirretään sipuli kulhoon ja sekoitetaan joukkoon pähkinät, persilja ja voi.


Fileisiin viilletään pituussuunnassa syvä viilto niin, että saat avattua fileet levyksi. Fileet asetellaan noin sentin verran päällekkäin ja ainakin minä niitä vähän nuijin, niin pystyin käsittelemään niitä paremmin. Yritin tehdä neljän fileen levyä, mutta eipä se onnistunut, joten kaksi fileetä per rulla on sopiva. Mausta fileet suolalla ja pippurilla, levitä sitten täyte levylle. Rullaa kääretortun tapaan ja sido kiinni paistinnarulla tai cocktailtikuilla.




Virkkuukoukusta on moneen. Ihan Niksi-Pirkka -ainesta tämä vinkki :)

Ja vähänkös olin ylpeä, kun sain sidottua näin hienot rullat! Vaikkakin vähän virkkausmeiningillä, kun ei sidontatekniikka ollut ihan hallinnassa. Perheen ei-lihaa-kiitos-syöjälle teimme kuharullat samalla täytteellä.


Fileerulliin paistettiin ensin pinta kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa ja sitten ne tyrkättiin vuoassa paistomittarin kera 150 asteiseen uuniin. Otin rullat uunista pois, kun lämpötila oli 60 astetta (ohjeen mukaan 58 on sopivan rosee, mutta roseen puolella oltiin pari astetta lämpimämmälläkin). Aikaa menee noin puolisen tuntia.



Paahdettuja tomaatteja varten tarvitset:
200 g kirsikkatomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
½ tl (sormi)suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Laitoimme tomaatit ja mausteet kulhoon, pyöräyteltiin muutama kerta ja sitten uuniin noin vartiksi fileerullien kanssa.


Ja sitten se kuuluisa orzo. Tähän lisukkeeksi sopivaan annokseen tarvitset:

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
4 rkl oliiviöljyä
2½ dl orzoa tai muuta pientä kuviopastaa
4½ dl kasvis- tai lihalientä
½ dl hienonnettua tilliä tai ruohosipulia
½ tl mustapippuria myllystä
100 g murustettua fetaa
(1 dl viipaloituja kivettömiä kalamataoliiveja)

Orzo valmistetaan vähän kuin risotto. Ensin sipulisilppu kuullotetaan öljyssä, lisätään orzo ja paistellaan minuutin verran koko ajan käännellen. Lisätään liemi ja peitetään kannella. Kypsennetään kymmenisen minuuttia. Maustetaan ja lisätään feta. Sillä siisti. Ei ollut vaikeeta.


Jälkiruuaksi tein jo Lastenjuhlilla testatut lime possetit. Ohje löytyy täältä.


Viineistä voisin kertoa sen verran, että työkaverini suosituksesta hain lampaalle KREIKKALAISEN punaviinin, Tsantali Nemea Réserven, jonka hinta on 10,07 euroa. Kera kerrostalon kokoisen ennakkoluulon hain kyseistä viiniä paikallisesta alkoholimyymälästä pullollisen ja yllätyin! Viini todella natsasi karitsan kanssa. Ehkä juuri siitä syystä, että karitsan lisäksi ruuassa maistui sekä yrtit että lisukkeen feta ja oliivit. Sieltähän ne kaikki ovat samalta suunnalta. Mutta koska siis olin varustettu suurella ennakkoluulolla, niin pelasin myös varman päälle hankkimalla lisäksi kestosuosikkiani, Miss Harrya (13,99 e).

Siskon luona pääsiäispäivänä kaksi asiaa nousi ylitse muiden. Toinen oli yrttinen kotijuustosalaatti ja toinen siemen-jogurttileipä. Reseptit löytyivät Koti ja Keittiö -lehden numerosta 4/2013.


Yrttijuusto, ohjeella valmistuu yksi kotijuusto

3 l täysmaitoa
1 l (rasvaista) talouspiimää
2 munaa
1½ tl suolaa
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
3 rkl tuoretta basilikaa tai oreganoa hienonnettuna
3 rkl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
1 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna

Kuumenna maito lähes kiehuvaksi. Riko munat kulhoon, lisää piimä, sekoita. Nosta kattila liedeltä ja sekoita muna-piimäseos kuuman maidon joukkoon. Nyt maito juoksettuu eli juustomassa ja hera alkavat erottua. Vuoraa juustomuotti tai tiheä siivilä kostutetulla sideharsolla ja aseta valutusastian päälle. Nostele juustomassa reikäkauhalla muottiin. Ripottele väliin suolaa, valkosipulia ja yrttejä. Kääntele sideharso juuston päälle tiiviisti ja laita muotin päälle kansi tai paino. Siirrä juusto kylmään ja valuta yön yli. Kumoa valmis juusto muotista ja leikkaa viipaleiksi.

Ja alkupalasalaatiksi juusto muuntuu siten, että lautaselle asetellaan yrttijuuston kaveriksi rucolaa, basilikanlehtiä ja uunikuivattuja tomaatteja. Päälle pirskotellaan oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa sekä ripotellaan mausteista leipämuruseosta, sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.

Kevyesti uunikuivatut tomaatit valmistuvat puolittamalla 500 g miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, jotka laitetaan pellille. Ripotellaan suolaa ja mustapippuria päälle ja lykätään 150 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Mausteiseen leipämuruseokseen tarvitset:

2-3 viipaletta vaaleaa leipää
1-2 valkosipulinkynttä
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
noin 10 basilikanlehteä
1 kuivattu chili
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
½ dl oliiviöljyä

Leipäviipaleet, valkosipulit ja mausteet nakataan monitoimikoneeseen ja hurautetaan karkean murumaiseksi seokseksi. Lisätään oliiviöljy. Sitten seosta paahdetaan pannulla muutama minuuttia, kunnes se saa vähän väriä ja muuttuu rapeaksi.

Eli melkoisesti eri työvaiheita, mutta kuten kuvasta näkyy, annos oli ihanan näköinen ja myös maistui juuri siltä, miltä näytti.


Leipä sitten oli siskon miehen taidonnäyte. Yhteen leipään tarvitset:

2½ dl maustamatonta jogurttia
25 g hiivaa
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
2 dl sämpyläjauhoja
n 3 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
n ½ dl siemensekoitusta (kesäkurpitsan-, pinjan-, auringonkukan- ja meloninsiemeniä tai ihan mitä siemeniä nyt vaan sattuu käsillä olemaan)

Pinnalle tarvitset maitoa ja lisää siemeniä

Ensin jogurtti lämmitetään mikrossa kädenlämpöiseksi ja liuotetaan hiiva sekaan. Lisää suola ja hunaja sekä jauho erissä taikinaan. Lisää öljy ja alusta tasaiseksi. Anna kohota 30-45 min. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, ripottele päälle siemeniä ja kääri löysälle rullalle. Siirrä leipä pellille ja anna kohota hetki. Voitele maidolla ja ripottele siemeniä koristeeksi. Sitten 200 asteisessa uunissa 35-30 min. Namskis!

Nyt on sitten pääsiäinen käsitelty. Mitähän seuraavaksi? Olen kuitenkin viime viikolla hankkinut sekä pastakoneen että NELJÄ uutta ruokakirjaa. Näiden lisäksi postilaatikkoon on kolahtanut uudet numerot sekä Viini-lehdestä että Gloria Ruoka&Viinistä. Ja Hulluilta Päiviltä lähti mukaan Ellen Vin&Mat. Näyttää siltä, että lähiviikot kuluvat hyvän ruuan merkeissä. Edelleen. Eikä siivousinnosta tietoakaan........