sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevätviinitasting ja loppuretkahdus

Siskon kanssa emme pystyneet vastustamaan Wineserverin maistelutilaisuutta, jossa Arvid Nordquistin edustaja, Teemu Laaksonen, maistatti meille erityisesti kevääseen ja keväisille ruuille, kuten parsalle, sopivia viinejä. Ja valkoisia, se jos mikä oli siskon mieleen!


Lasit valmiina, maistelu alkakoon! Edessä kuuden viinin setti, kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuottajalta.

Etelä-afrikkalaiselta KWV:ltä oli maistelussa peräti kolme eri viiniä. Etelä-Afrikan viineistä puhutaan aina uuden maailman viineinä, vaikka itseasiassa siellä on harjoitettu viinituotantoa jo peräti 350 vuotta ja Suomeenkin on ensimmäiset KWV:n viinit lanseerattu jo 50 vuotta sitten. Tätä on vähän vaikea uskoa...... KWV on perustettu vuonna 1918 ja se on viinintuottajien yhteenliittymä, jonka tarkoituksena oli selviytyä viinielinkeinon syvästä kriisistä. Ja hyvin on selvitty, sillä viinin tuotantomäärissä Etelä-Afrikka on maailmassa sijalla 7 ja Suomessa juodaan näitä viinejä kolmanneksi eniten. Eli kovin on suosittua tavaraa.

Vanhan maailman viinilainsäädäntö on uuden maailman säännöksiä tiukempaa, siellä on etiketissa ilmoitettava just ja jetsulleen se, mitä pullossa on. Etelä-Afrikassa jos etiketissä lukee vaikkapa chardonnay, niin riittää, että sitä on 80 %. Sama pätee vuosikerran kanssa, vuoden 2011 viinissä pitää olla vähintään se 80% ko. vuodelta.

Ensin maistettu KWV Chardonnay vuodelta 2011 oli kuitenkin 100%:sta chardonnayta. Kyseessä on tyylipuhdas chardonnay, raikas ja sitruksinen tuoksu, maussa niin ikään sitrusta sekä kolmen kuukauden tammikypsytyksen tuoma hento tammen aromi. Ruokasuosituksena kala- ja äyriäisruuat, buffetpöytä, ruokaisat salaatit. Itse en tästä juurikaan innostunut. Minun makuuni liian kevyt. Hinta kohtuullinen 9,28 €. Viini- lehden arvio löytyy tästä, tosin vuosikerta on eri.

Toinen viini KWV:ltä oli Alkoon vasta 2 viikkoa sitten saapunut uutuus KWV Moscato, hinnaltaan 9,47 €. Makeahko viini, jossa jäännössokeria 25 g oli varsin aromaattinen makupommi, jota suositellaan salaateille, sea foodille, sushille ja mausteisille itämaisille ruuille, miksei myös seurusteluun tai aperitiiviksi. Mutta erittäin hyvin jäähdytettynä! Viini -lehti antoi tälle melko tylyn arvion, mutta en ole ihan samaa mieltä, sillä erittäin viileänä tämä kyllä maistui, tosin ei ehkä lasillista enempää kuitenkaan.

KWV Sparkling Rose oli 100% pinotage, tankkikypsytetty vappuviini. Eli ei kyllä mistään kotoisin. Hintaa on 9,79 euroa, enkä tästä sitten enempää edes halua tai voi kirjoittaa. Ehkä käyttökelpoinen vinkki on se, että lasiin laitetaan mansikkajäätelöpallo ja hulautetaan tätä kuplajuomaa päälle. Kuulostaa helpolta ja on kuulemma ihan kelvollinen kesäjälkiruoka.

Pinotage on monipuolinen rypäle, josta valmistetaan sekä punaviiniä, että myös jälkiruokaviiniä ja kuohuvaa. Uusi tieto minulle oli, että pinotage on nimenomaan etelä-afrikkalainen rypäle.


Itävallan viinit tulivat Weingut Steiningerilta, 100 km Wienistä pohjoiseen, Kamptalin alueelta, Langenloisin kylästä. Kamptal on alueena nousussa ja väitetäänpä sitä jopa Itävallan parhaaksi viinialueeksi. Weingut Steininger on pienehkö perheyritys, joka tuottaa tasapainoisia ja raikkaan hapokkaita viinejä perinteisistä Itävallan viinialueen rypäleistä, kuten Gruner Veltlineristä, Rieslingistä ja Pinot Blancista. Pääasiassa kuohuviinejä, mutta myös valkoviiniä ja hivenen punaviiniä.

Saksan ja Itävallan alueiden rieslingit ovat jo pitkään olleen minun ja siskosein suosiossa, joten eipä ollut ihme, että suupieliä ei tarvinnut väkisin vetää hymyyn Steiningerin Rieslingin 2011 kohdalla. Viini -lehti myös kertoo viinin olevan harmoninen ja laadultaan erinomainen. Hinta on 12,29 €. Tämä oli kohdallani ehkäpä illan kolmanneksi paras kokemus. Riesling on ruokasuosituksiensa puolesta todella monikäyttöinen: sienikeitto, blinit, parsa hollandaise-kastikkeella, ravut, kala- ja äyriäisruuat jne. Viinin hapokkuus sopii tasapainottamaan ruuan rasvaisia tai kermaisia kastikkeita. Tarjoa hyvin viilennettynä.

Keskustelimme myös Itävallasta viinimatkailukohteena. Viinialue on hyvin kompakti, joten sen kuulemma pystyisi ottamaan melko hyvin haltuun vaikka fillariretkellä (hmmm.....) ja hyvä ajankohta matkailuun on heinä-elokuu.

Minulle illan ehdoton number one, numero yksi, oli tilausvalikoiman kautta saatava Weingut Steiningerin  Sekt Brut Natur -kuohuviini 100%:sta rieslingistä ja vuodelta 2009. Sekt-sana etiketissä kertoo, että viini on valmistettu perinteisellä, ns. samppanjamenetelmällä. Mitkä ihanan eloisat kuplat viinissä olivatkaan! Pienet ja kestävät kuplat, sekä moussemainen vaahto kertovat laadukkaasta tuotteesta. Viinin laatuun nähden 15,99 euron hinta oli varsin kohtuullinen. Laatutekijöistä mainitaan se, että viinitalon tapaan valmistuksessa on korostettu rypälelajikkeen ominaispiirteitä ja rypäleet myös poimitaan aina käsin ja maksimaalisen kypsinä.

Viini soveltuu loistavasti aperitiiviksi, juhlajuomaksi sekä myös kalalle, kanalle, salaateille, parsalle ja sea foodille. Kyllä se tilaus nyt vaan on tehtävä!


Kolmantena kuohuvana meillä oli testissä ranskalaisen Alliance Loiren Vouvray Téte de Cuvee Brut, hinnaltaan 14,48 €. Viini on niin ikään valmistettu perinteisellä menetelmällä valikoiduista rypäleistä ja maku on erittäin lähellä samppanjaa. Rypäleenä on Chenin Blanc, tuoksu runsas ja tyylikäs, maku kuiva, rapsakkaan hapokas, kevyen paahteinen, sitruunainen ja hennon mausteinen. Eli kaikki samppanjan tunnusmerkit kyllä löytyvät. Viinillä on AC-luokitus, joka on kyllä laadun tae. Viini -lehden viinistä viiniin sivusto antaa tälle 4 tähteä!

Juomaa suositeltiin juhlamaljaksi, parsakeitolle, äyriäisille sekä vaalealle kalalle. Huomattava on, että Alkossa viini myydään erittäin tyylikkäässä laatikossa, jonka voi mainiosti vielä tuliaisena vaativammankin maun omaavalle henkilölle. Maistatin tämän viinin ystäväpiirin WineSisters klubin illassa ja tuntui olevan samppanjanystävien mieleen :)


Ahkerasti tuli jälleen tehtyä muistiinpanoja ja koko noin kymmenisen hengen porukka oli mukavan rentoa, joten syntyi myös hauskaa keskustelua. Tässä vielä loppukavalkadi maistetuista viineistä ja suosikeista.


Tarkennuksena vielä se, että keskimmäinen ei ollut todellakaan mikään suosikki, vaan se halvalla valmistettu tankkiskumppa.

Kun sitten lähes kolmisen tuntia maisteltuamme ryntäsimme nälissämme junalle, niin asemalta tarttui eväät, jotka olivat sitten se meikäläisen loppuretkahdus......



Tässä nimenomaisessa hetkessä en edes olisi pystynyt kuvittelemaan mitään herkullisempaa...... Kaikilla mausteilla, slurps......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti