perjantai 22. elokuuta 2014

Street Food Carnival

Heinäkuussa käynnistyi Helsingissä Kasarmitorilla joka keskiviikkoinen ruokatapahtuma, Street Food Carnival. Tapahtuma sai heti alkuunsa valtavasti näkyvyyttä ja suosituimmille kojuille on joutunut jonottamaan jopa lähes tunnin. Oheisesta HS:n linkistä voit katsoa videon, josta tapahtuman idea käy hyvin selville. Joten olihan tänne suunnistettava heti lomilta palattuani......


Ensimmäinen käynti

Jätin oikein lounaan väliin jaksaakseni maistella mahdollisimman monta eri annosta. Noh, suunnitelmani ei toiminut käytännössä, koska ei kukaan (tai ainakaan minä) pysty syömään kuin yhden burgerin tai vastaavan kerrallaan. Annokset olivat valtavan kokoisia.


Pääkohteeni oli Fisu & Ranet, ruokarekka, joka oli paikalla käsittääkseni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa. Liekö siinä syynsä, että luukkuja ei saatu auki ihan ajallaan, mutta sitten kun saatiin, niin jonoa riitti ja varsin maistuvaa settiä olikin tarjolla 10 euron hintaan.




Annoksen syötyäni ymmärsin, että varsinkaan vallinneessa 30 asteen helteessä en enää pysty syömään mitään lämmintä ruokaa, joten hikipäissäni päädyin peräti kahteen jäiseen jälkiruokaan.



Näistä ensimmäisenä lapsuuden mieliin tuonut mustikkamaito! Mustikat pakastettua viime syksyn satoa Itä-Suomesta, luomumaitoa, sokeria ja kanelia. Hintaa maltilliset 3 euroa. Mustikkamaitopyörä on yrityksen nimi ja fb-sivujen kautta voit katsoa, missä päin Helsinkiä pyörä milloinkin pyörii. Mainio idea!



Toisena kiinnosti Yobot Frozen Yogurt, joka maksoi kaikkine mahdollisine lisukkeineen 6 euroa. Pelkän jäätyneen jogurtin olisi saanut 4 eurolla. Yobot löytyy pyörällä liikkuvan kärryn lisäksi myös kiinteästi osoitteesta Runeberginkatu 54 A, Helsinki.


Vielä olisivat Villipuutarhan krepestämön tuotteetkin himottaneet,  mutta päätin jättää ne toiseen kertaan......

Toinen käynti


Olin jälleen paikalla hyvissä ajoin ja nyt olin päättänyt maistaa sitä, mistä tämä koko touhu on saanut alkunsa eli BBQonWheelsin hampurilaista. Ensimmäisellä kerralla käydessäni juuri tälle munanmuotoiselle mustalle kärrylle oli koko torin pituinen jono, mutta nyt pääsin hyviin asemiin ja vajaan vartin odotuksen jälkeen käsissäni oli maistuva Say Cheese! -purilainen, kympillä.





Tällä käynnillä minua vetivät puoleensa myös belgialaiset vohvelit, joita oli tarjolla ensimmäistä kertaa. Kahdeksalla eurolla sain todella makeaa mahan täydeltä, sillä täytteenä oli kinuskikastikkeen lisäksi Himalajan vuoristosuolarakeita sekä vielä pilkottuja kinuskikarkkeja. Niin äklömakeaa, että ei tullut mieleenkään syödä enää toista jälkiruokaa!




Kolmas käynti

Kun SFC starttasi kuudetta kertaa, olin minä paikalla kolmatta kertaa. Ensimmäiseen visiittiini verrattuna lämpötila oli laskenut varmaan parikymmentä astetta ja sade piiskasi Helsinkiä pitkin päivää. Tästä johtuen paikalla oli edelliskertoja vähemmän sekä myyntipisteitä että varsinkin asiakkaita. Onnistuin kuitenkin tyttäreni kanssa löytämään sateettoman hetken pieneen herkutteluun.

Tortilla House myi normaalikokoisten annosten lisäksi myös pikkunälkään tarkoitettuja tacoja ja niinpä otimme maisteluun sieltä sekä kana- että vegeversiot. Kaikilla mahdollisilla täytteillä ja kastikkeilla, koko rahan edestä, joka oli varsin kohtuullinen eli 6,80 euroa yhteensä. Tortilla Housen meksikolaistyylistä ruokaa tuoreista raaka-aineista valmistettuna myyvän kiinteän toimipaikan löydät Kampista.



Ja koska Belgian poikien vohvelit oli jo edellisellä kerralla maistettu, eikä mitään muuta varsinaista jälkkäripistettä ollut, niin huitaisimme 4 euron pullollisen POWAUN vihermehua kahteen naiseen. Tämä  lehtikaalista, kurkusta, inkivääristä, chiasta ja mandariinista rakennettu juoma oli kertakaikkisen hyvää! Ja koska juomaa on saatavilla vain polkupyörällä Helsingin tapahtumissa liikkuvasta kärrystä, niin tätähän on pakko yrittää tehdä itse! Lehtikaali tuntuu nyt kaikin puolin olevan kovinkin trendikäs raaka-aine ja yhä paremmin saatavilla ihan tavallisistakin ruokakaupoista. Jotkut innokkaat kuulemma kasvattavat sitä jopa itse.......


Saas nähdä pääsenkö paikalle vielä neljännenkin kerran tänä kesänä. Tapahtuma jatkuu ymmärtääkseni niin pitkään, mitä ilmat vain sallivat. SFC:n fb-sivuja seuraamalla pysyt tilanteen tasalla. Suosittelen!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jäisiä sitruksia


Taas on ollut oikein kätevä emäntä vauhdissa...... Melko usein tarvitsen ruuanlaitossa jonkun sitrushedelmän raastettua kuorta ja sitten käsiini jää epämääräisiä, "kaljuja" hedelmiä, joista en oikein tiedä, että miten ne käyttäisin. Ellei ruokaan tarvita myös mehua. Vaan eräänä helteisenä kesäpäivänä sen keksin.......


Viipaloin hedelmät ja pakastin ne! Nyt on kätevästi käytettävissä sitrusjäätä, joka ei laimenna juomaa, vaan tuo siihen viilennyksen lisäksi mukavasti makua.


Tässä viipaleet on käytetty vesikannun (niin, juon myös satunnaisesti vettä.....) maustamiseksi ja koristukseksi yhdessä karjalan mintun kera (kotipihalta poimittu). Mutta aivan loistavastihan nämä käyvät vaikkapa sangriaan, gin toniciin........ Siitä vaan kokeilemaan, eikä välttämättä tarvitse sitä kuortakaan raastaa pois, voihan viipaleet pakastaa kuorineenkin!


maanantai 18. elokuuta 2014

Pestotäytteinen leipä

Tämä ohje perustuu viikko sitten kokeiltuun Arlan nyhtöleipäreseptiin. Jo silloin mietin, että kermaviilitäyte tuntui jotenkin liian kostealta ja päätin kokeilla samaa ideaa niin, että täytteenä on omatekemää pestoa sekä juustoraastetta. Tuumasta toimeen.

Eli taikina tehtiin ohjeella, jonka löydät täältä, klik. Kaikki vaiheet aina taikinan kaulimiseen saakka menevät sen ohjeen mukaan.


Levitin taikinalevylle melko reippaasti pestoa. Peston perusohjeen löydät täältä, klik, mutta toki voit käyttää valmispestoa tai jotain muuta mieleistäsi tahnaa/levitettä.



Peston päälle levitin vielä pussillisen Västerbottensost -juustoa, jota oli juuri sopivasti tarjouksessa pyörähtäessäni Stockmannilla. Ja vaikka niin suuresti vannon kotimaisten tuotteiden nimeen, niin tämä juusto on vaan niin maukasta, että olen valmis lipeämään periaatteistani...... Harvoin kuitenkin!




Sitten vaan leikkaat taikinan 10x10 cm ruuduiksi, teet pieniä pinoja ja laitat pinot leipävuokaan jonoon. Matkasta varisseet juustoraasteet voit laittaa leivän päälle.


Puolisen tuntia 200 asteisen uunin keskitasolla ja valmista tuli! Ylimääräisen öljyn/rasvan, mitä vuoassa oli, kaadoin pois.


Leivän kuviot olivat vielä hienommat, mitä kermaviilitäytteellä sain aikaan. Myös tämä leipä oli mielestäni parhaimmillaan seuraavana päivänä.


Ja voi miten ihanat rapuleivät tästä sai! Paahdettuna, voilla siveltynä, ravut ja tillit mukana. Namskis. Lisää kesän toisista rapujuhlista saat luettavaksesi piakkoin!

perjantai 15. elokuuta 2014

Rapuja, samppanjaa ja leipomuksia superkuun loisteessa


Helteet vaan jatkuivat jatkumistaan, joten superkuuviikonloppukin tuli vietettyä mökillä. Tänä kesänä olen viihtynyt mökillä tosi paljon, kylmän kesäkuun jälkeinen hellekausi kun kesti lähes 40 päivää. Aivan mahtavaa!


Viikonlopun aikana syötiin kauden ensimmäiset ravut. Kotimaisia täplärapuja.

Kattaus oli vähän mökkimeiningillä..... Ei hopeita, ei kankaisia servettejä, eikä yhtenäistä lasisarjaa, kuten kotona, mutta kuitenkin ihan (omasta mielestäni) superihanat vanhat Finelin emalilautaset. Ravun punaiset.

Juomat hyvinkin kohdillaan.......
Rapujen kanssa leivälle levitettäväksi valmistettiin kermaviilikastike. Tämä olikin minulle uusi juttu, sillä meillä on ravut syöty paahtoleivältä vain voin ja tillin kanssa.

Kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä
tuoretta tilliä
suolaa
sokeria
etikkaa
sinappia
sitruunamehua


Sekoittele mausteet kermaviilin joukkoon oman makusi mukaisesti. Jos haluat tästä kermaviilikastikkeen kalalle, niin sekoita joukkoon keitetty kananmuna. Pilkottuna.....heh.....

Rapujen lisäksi olin valmistanut viikonlopun tarjottaviksi parikin uutta leipomusta. Molemmat hyvinkin kehityskelpoisia sellaisia.

Pull-apart-bread eli nyhtöleipä

En antanut leivän typerän nimen häiritä kuin ehkä ihan vähän vain....... Ensinnäkin ärsyttää suomalaisessa lehdessä, suomenkielisessä ohjeessa väkisin käytetty englanti. Toiseksi ärsyttää tuo nyhtö-sana. Tänä kesänä kaikkea nyhdetään, possua, lammasta, broileria ja nyt sitten vielä leipääkin! Eikä nyhtäminen mielestäni edes toiminut tässä, vaan parhaiten leipä maistui ja toimi ihan perinteisesti viipaloituna........


Taikina
2,5 dl vettä
1 rkl hunajaa
2 tl suolaa
5-7 dl jauhoja (käytin vehnäjauhoja)
½ pss kuivahiivaa
1 rkl öljyä

Täyte
1 prk maustettua kermaviiliä
2 keltuaista
100 g mozzarellaa raasteena

Alkuperäinen ohje löytyy Arlan sivuilta ja siinä on käytetty kermaviiliä, joka on maustettu lihalle sopivaksi. Sellaista ei löytynyt, joten käytin kanalle ajateltua. Ja kuka estää maustamasta kermaviiliä aivan itse tai käyttämästä vaikkapa kilpailevan firman maustettuja ranskankermoja.

Aloita taikinasta. Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi. Lisää hunaja, suola ja puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Vaivaa loput jauhoista pikkuhiljaa joukkoon ja jatka vaivaamista kunnes taikina alkaa tuntua kimmoisalta ja irtoaa kulhon reunoista. Lisää lopuksi öljy ja anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Taikinakuvat olivat niin tylsiä, että jätin ne suosiolla pois.......



Sekoita täytteen ainekset kulhossa ja voitele leipävuoka.


Kumoa taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa taikinasta ilmat pois ja kauli uunipellin kokoiseksi levyksi.


Levitä täyte tasaisesti levylle.


Leikkaa sitten levy noin 10x10 cm ruuduiksi ja pinoa muutaman ruudun pinoiksi.



Nostele pinot leipävuokaan niin, että syntyy vaakasuunnassa oleva jono. Tämä oli hivenen sotkuinen vaihe, kun kermaviilitäyte levisi miten sattui ja pinotkin näyttivät vain lösähtävän vuoan pohjalle. Ei kannata kuitenkaan lannistua, sillä paistettuasi aikaansaannostasi 200 asteisen uunin keskiosassa noin 30 minuuttia, siitä tulee kuin tuleekin leipä! Leipä on valmis, kun se on kauniisti ruskistunut.



Leipä oli ehkä parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä ja kun sen jätti nyhtämättä ja leikkasi normaalisti viipaleiksi, niin viipaleethan olivat tosi kauniita! Vähän kuin Boston-kakku........


Sen verran leivän kosteus minua häiritsi, että ajattelin kokeilla vielä semmoisen version, jossa taikinalle levitetään pestoa ja juustoraastetta....... Minusta se ainakin kuulostaisi varsin hyvältä :)

Toinen leipomus liittyikin sitten sieniin. Kuivasta ja helteisestä kaudesta johtuen en ole kantarelleja itse löytänyt metsästä. Mutta löysin niitä torilta! Ohje on Me Naiset -lehdestä.


Kantarelli-pekoni-omenapiiras

Piirakkataikina
1½ dl kermaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kylmää vettä
suolaa

Täyte
½ l tuoreita kantarelleja
½ pkt pekonia
½ happamasta omenasta
1 prk (150 g) ranskankermaa
1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
½ rkl hienonnettua rosmariinia
½ tl suolaa
mustapippuria (myllystä)
½ dl emmental-juustoraastetta

Aloita taikinasta. Mittaa kulhoon kerma ja lisää joukkoon erikseen sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suola. Ja lopuksi vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Noh, se oli helpommin sanottu, kuin tehty, sillä taikina oli mielestäni vähän OUTO ja takertuvainen. Ensin se takertui sekoittimeen, seuraavaksi käsiin jne......


Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Takertumisen vuoksi painelin taikinaa ruokalusikalla..... Anna taikinan levätä jääkaapissa, kun valmistat täytteen. Käytin silikonireunaista vuokaa, johon jätin leivinpaperin laittamatta. Ei haitannut lainkaan.


Pilko kantarellit, paistele kosteus pois, laita sivuun. Pilko pekoni, paista, valuta talouspaperilla. Kuori (en kuorinut) ja viipaloi omena. Omena olikin ehkä haasteellisin ainesosa, sillä eipä ollut aavistustakaan, mikä omena marketin hevi-osastolla on hapan.....


Yhdistä kulhoon ranskankerma, kerma, kananmunat, silputtu rosmariini, suola ja pippuri.


Esikypsennä piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Lado taikinan päälle pekonisilppu, viipaloitu omena ja paistetut sienet. Lisää päälle ranskankermaseos ja juustoraaste. Kypsennä alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia, kunnes pohja on kypsä ja täyte hyytynyt.



Piirakka on kehityskelpoinen :) Suolaa olisi voinut olla reippaammin, toisaalta sitä voi aina pöydässä olla tarjolla lisättäväksi kunkin syöjän maun mukaan. Pekonia voi hyvin pilkkoa mukaan koko paketin, siitähän sitä suolaakin tulee lisää. Samoin rosmariinia voi laittaa huomattavasti reippaammin. Mitä sitä himmailemaan tuoreiden yrttien kanssa! Pohjan vaihtaisin myös......


Piirakan kaveriksi tehtiin simppeli vihersalaatti, johon lisättiin mozzarellaa, päärynää ja tomaatteja.

Loppuun tunnelmakuvia mökiltä, superkuusta sun muusta :)







Viikonlopun säälittävä sienisaalis