keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Rullalasagne

Pakastimessani oli suomalaista ylämaankarjaa jauhelihan muodossa Mantereen tilalta. Olin miettinyt, että pyöritän siitä lihapullia, mutta loppujen lopuksi idea lähti tästä videosta, joka linkin takaa löytyy.


Rullalasagne

500 g jauhelihaa
2 sipulia
4-5 valkosipulinkynttä
basilikasilppua
suolaa
mustapippuria
Worcester -kastiketta
juustoraastetta
tuorelasagnelevyjä



Paista jauheliha ja sipulit, mausta mieleiseksesi. Levitä lasagnelevylle juustoraastetta ja jauhelihaseosta. Pyöritä rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi.


Asettele palat vuokaan, jonka pohjalle olet jo laittanut kauhallisen valkokastiketta. Tein kastikkeen ohjeella, joka löytyy täältä, klik. Lisäsin kastikkeeseen melko reippaasti juustoraastetta ja maustoin mieleisekseni mm. paprikarouheella.



Lasagnevuoka näytti hivenen bostonkakulta..... Kun vuoka on täynnä rullia, kaadetaan päälle valkokastike. Vähempikin kastike olisi riittänyt, sillä sinnehän se hauska rakenne hukkui kastikkeen alle!


Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta on mukavasti ruskistunutta. Tuorepasta kypsyy nopeammin, mitä tavallinen.


Herkkua tuli! Makuunhan pastan rullaaminen ei vaikuttanut mitenkään, lasagne maistui lasagnelta, mutta tulipa nyt tehtyä tälläkin tekniikalla. Ensi kerralla sitten kastiketta puolet vähemmän, niin jää rullat näkyviin.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Elokuisia mökkifiiliksiä


Elokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin sienestyksen ja hyvän ruuan merkeissä ystävien mökille Etelä-Savoon.


Ilma oli tälle kesälle hyvinkin tyypillinen eli epävakaa. Aurinkoa, sadetta, tuulta, kaikkea mahdollista. Tärkeiden sienestysvarusteiden lisäksi matkassa oli vaatetusta kaikkiin mahdollisiin odotettavissa oleviin keleihin.


Ensimmäisenä iltana saunomisen ja uimisen jälkeen vetäydyimme sisälle raclettegrillin äärelle. Taas sitä tuli oikein ääneen ihmeteltyä, että miksi se oma grilli tuppaa unohtumaan kaappiin, vaikka mikä onkaan hauskempaa yhteistä puuhastelua, kuin sulatella juustoja ja nauttia niitä itsensä ähkyksiin. Herkkuhetkestä jäi muistoksi jälkipolville vain juustoiset raclettepannut :) Happylobsterin edellisestä raclettesyöpöttelystä voit lukea täältä, klik.


Viikonlopun jälkiruokavastuu oli minulla ja niinpä racletten jälkeen (onneksi meillä on se erillinen jälkiruokavatsa!) nautiskelimme valkosuklaa-mustikkapiirakkaa, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Ystäväni on loistava kokki ja jo aamusta saimme nauttia ihanista herkuista. Uppomunat Benedictinen tapaan Mimosan kera oli loistava startti suureen sienestyspäivään!



Sateesta huolimatta sienionni suosi meitä. Rouskuja, kantarelleja, mustatorvisieniä, tatteja ja taisipa korista löytyä muutama pikkuruinen suppilovahverokin!


Onnistunutta saalista juhlimme samppanjalla, tietenkin! Ja olihan jo päivä puolessa, sitäkin piti juhlistaa.


La Chouette de Champillon Champagne Brut (29,95 €) on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahtoleipäinen ja hennon yrttinen. Viini -lehti antaa tälle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Loisto-ostos siis, hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!

Tällä kertaa tarinassa on, harvinaista kyllä, vain kaksi reseptiä, tässä niistä ensimmäinen, jolla valmistui herkullinen lounas.

Lämmin vuohenjuustosalaatti
4 annosta

1 punainen paprika
1 punasipuli
1 rasia (200 g) kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä paistamiseen
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria 
4 dl rucolaa

Grillatut vuohenjuustoleivät
200 g vuohenjuustoa
4 viipaletta vaaleaa leipää 
2 rkl voita
2 rkl hunajaa
balsamicosiirappia

Halkaise paprika, poista siemenet ja viipaloi paprika paksuiksi viipaleiksi. Kuori ja leikkaa sipuli lohkoiksi. Halkaise tomaatit (ihan pienet voit jättää kokonaisiksi). Viipaloi vuohenjuusto paksuiksi viipaleiksi.

Voitele leipäviipaleet voilla ja asettele vuohenjuustoviipaleet leiville. Valuta päälle hunajaa. Grillaa leipiä 225 asteisessa uunissa, grillivastusten alla, noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä ja sulanut.


Kuumenna paistinpannulla öljy ja kuullota paprikoita ja sipuleita viitisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja anna kuullottua vielä pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.


Asettele lautasille rucola ja lisää päälle lämmin vihannessalaatti. Nosta lopuksi grillattu vuohenjuustoleipä päällimmäiseksi ja valuta balsamicosiirappia sekä salaatin, että leipien päälle. Ihan huippumaukas lounas!


Illallisen alkuruuaksi pyöräytimme sienicappuccinon hyödyntäen tuoretta saalistamme. Ohjeita googlailimme oikein urakalla ja sovelsimme useaa reseptiä, mutta varsin kelvollisen ohjeen löydät myös blogistani, klik.


Pääruuaksi meillä oli broileri-saltimboccaa eli broileriversio alkuperäisestä Saltimbocca alla Romana -annoksesta, joka valmistetaan vasikasta. Vasikkaversion löydät täältä, klik, mutta aivan loistava ruoka tästä tulee myös broilerin rintafileitä käyttäen. Ja sitä paitsi vasikkaa on todella vaikeaa edes saada normikaupoista! Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös naudanlihaa tai possua eli lihasta ei ole kiinni tämä herkkuruoka!

Broileri-saltimbocca

broilerin rintafileitä (1-2 per ruokailija)
tuoretta salviaa
ilmakuivattua kinkkua
suolaa
mustapippuria
öljyä
valkoviiniä


Suolaa ja pippuroi rintafileiden pinta kevyesti ja asettele päälle tuoretta salviaa sekä ilmakuivattua kinkkua.


Paista kauniit pinnat pannulla oliiviöljyssä ja lisää sitten pannulle sekä valkoviini, että lisää salviaa ja hauduttele kypsäksi.


Vaihtoehtoisesti voit hauduttaa ruuan myös uunissa, matalassa 80-100 asteen lämpötilassa, jottei liha kuivahda.


Tarjoa herkku sitruunarisoton kera. Tästä ei ruoka voi juurikaan italiaisemmaksi eikä herkullisemmaksi muuttua!


Toisen illan jälkiruuaksi valmistin banaanitartarin. Ties monettako kertaa tänä kesänä! Ohjeen siihen löydät täältä, klik. Vaan aina unohtuu jotain! Edellisellä kerralla unohtui kaasupoltin, nyt muottirengas, mutta sillä ei sentään ollut vaikutusta makuun, ainoastaan esillepanoon.


Molempien iltojen jälkiruuille olin tuonut saman viinin. Tuttu ja turvallinen La Caliera Moscato d'Asti 2016 (8,29 € 0,375 l) on makea, pirskahteleva, päärynäinen, kypsän sitruksinen, kukkainen ja raikas juoma Italian Piemontesta. Viini -lehti arvioi neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen) arvoiseksi ja kehuu vielä löydöksi. Joten jos jälkiruokaviinien upea maailma ei ole sinulle vielä avautunut, niin tästä on hyvä aloittaa!

Loppuun vielä lämmin kiitos ystäville ja muutama aurinkoinen kuva mökkirannasta!


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Sairaan sienihilloke

Olen sairaana. Kurkkuun pistää, ääntä ei tule, viluttaa ja on kaikin puolin ankeaa. Ajattelin sitten tehdä sienihilloketta tylsän päivän kunniaksi. Ihan ei mennyt putkeen, mutta jotain kehityskelpoista sain kuitenkin aikaan. Ei mennyt ihan hukkaan tämmöinen kotona villasukissa pyörimispäivä.....


Viikonlopun sienisaaliista olin jättänyt osan jääkaappiin vähän jo tätä silmällä pitäen. Siispä puuhaan!


Syksyinen sienihilloke
Koti ja Keittiö -lehti 10/2017

noin 5 dl suppilovahveroita

Liemi
2 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vaaleaa tai tummaa balsamiviinietikkaa
4 neilikkaa
6 maustepippuria
1 laakerinlehti
½ tl suolaa
2 dl hillosokeria


Mittaa liemiainekset hillosokeria lukuunottamatta kattilaan. Kiehauta liemi ja lisää sienet, anna kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia.


Nosta kattila liedeltä ja lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Purkita kuumana ja säilytä viileässä.

Maku oli mahtava, mutta seuraava virhe kannattaa yrittää välttää...... Keitin seosta aivan liian pitkään sillä seurauksella, että jääkaapissa hilloke muuttui kivikovaksi.


Siinä sitä sitten tiskialtaassa vesihauteessa notkistelin levityskuntoon. Eli seuraavalla kerralla puolitan molempien vaiheiden keittoajat, jospa sitten hillomaisuus säilyy!


Hilloke maistui mukavasti Leipä&Poika -leipomon seesaminäkkärin päällä, mutta mainiosti näen sen myös riistaruuan lisukkeena. Joten eikun metsään vaan uudelleen heti tilaisuuden koittaessa!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Perjantain pakkomielle

Nyt vaan oli PAKKO saada bataattiranskalaisia. Näitä pakkomielteitä tulee aina välillä milloin mihinkin. Bataattiranuja olen syönyt ravintolassa, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Kerran tein itse ja ne puolestaan olivat enemmän kuin epäonnistuneet. Sittemmin olen luovuttanut. Kunnes sitten eilen aateekoon syövereistä eteeni tupsahti pyytämättä ja yllättäen seuraava ohje.

Ja aivan kuten Frutti di Mutsi, en minäkään halunnut näistä yltiörasvaisia, rasvakeittimellä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja, vaan homman piti hoitua uunissa. Ja näin kävi!


Bataattiranskalaiset
Fruttidimutsi -blogi
4 annosta

4 bataattia
1 dl korppujauhoja
3/4 dl parmesanjuustoraastetta, 
mitä hienompaa, sitä parempi
1 tl valkosipulijauhetta
1½ tl suolaa
1 tl mustapippuria
3-4 rkl öljyä

Tein puolikkaan annoksen, tulihan tästä iltapala ainoastaan vain minulle. Valkosipulijauhetta ei löytynyt, vaikka purin koko maustekaapin sisällön näkyville. Vaihdoin sen sitten valkosipulirouheeseen. Öljynä rypsiöljyä.


Kuori bataatit ja leikkaa ne suunnilleen yhtä paksuiksi ranskalaisiksi.


Huuhtele huolella veden alla ja kuivaa liinalla. En tiennyt, miksi näin tehdään, mutta tein, kuten sanottiin. Myöhemmin sitten kuulin, että tällä tempulla ranskalaisista ei tule paistettaessa lötköjä ja niitä voisi jopa hetken liottaa vedessä ja vasta sitten huuhdella ja kuivata. Pitääpä kokeilla.

Sekoita kulhossa korppujauhot, juustoraaste ja mausteet. Ohjeen mukaan laitoin ranskalaiset muovipussiin, kaadoin öljyn mukaan ja pyörittelin. Sen jälkeen lisäsin korppujauhoseoksen ja jatkoin pyörittelyä. Lopulta kaadoin kaiken leivinpaperoidulle uunipellille ja pyörittelin käsin, kunnes korppujauho-juustoseos oli tasaisesti tarttunut bataatteihin. Toimi, kuten parhaalta tuntuu.


Laita bataatit pellille vieri viereen ja paista 250 asteessa puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut väriä ja muuttunut rapeaksi. Kuulin myös, että kiertoilmauunin käyttö edistäisi hyvin rapeutumista, nyt menin kuitenkin alkuperäisohjeistuksen mukaan.


Puolen tunnin jälkeen bataattiranskalaiset näyttivät hyviltä, hieman päistä mustuneilta, joten otin ne uunista pois. Hieman vielä ripottelin Maldon -suolaa päälle ja sitten vetelin koko annoksen Vain Elämää -ohjelmaa katsellen. Ihan törkeän hyviä olivat! Rapeutta olisi voinut olla hivenen lisää, mutta seuraavalla kerralla kokeilen korppujauhojen sijaan pankojauhoja. Samoin kokeilen vedessä liottamisen ja kiertoilmauunin vaikutusta. Ehkä näillä pääsen vieläkin lähemmäs täydellisyyttä!

Dippailuun voit tarjota lisäksi jogurttia valkosipulimurskalla maustettuna, majoneesia tai ihan mitä nyt vaan mieleen tulee. Minulla oli vielä edellisestä viikonlopusta jäljellä fetavaahtoa, sekin toimi oikein hyvin.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kiitosten aika


Minulle ruuanlaitto on sekä terapiaa, että myös tapa kiittää ja osoittaa läheisille, miten tärkeitä he minulle ovat. Nyt halusin tarkoin mietityn illallisen avulla kertoa sen neljälle henkilölle, kahdelle pariskunnalle, joiden puoleen olen tämän suuren remonttivuoden aikana joutunut kääntymään useammin kuin kerran tai kaksi. Oli kiitosten aika.


Sateisesta ja viileähköstä ilmasta johtuen mökkiviikonloppu vaihtui kotiin. Toisaalta näin tuli konkreettisestikin juhlistettua myös uutta keittiötä ja remontista uuteen kukoistukseen puhjennutta alakertaa. Taulut yhä puuttuvat seiniltä ja muutama huonekalu ajelehtii väärässä paikassa, mutta muuten on valmista. Kun katselen ympärilleni, tulee rauhallinen ja hyvä olo. Tosin yläkertaan noustessa fiilis hivenen muuttuu....... Ehkä sielläkin pääsen eteenpäin vielä tämän syksyn aikana.




Vieraiden saavuttua nautimme kotoisasti keittiön pöydän äärellä prosecco -lasillisten kanssa paahdettuja patonkiviipaleita kolmella eri päällyksellä.  1) fetavaahtoa ja ilmakuivattua kinkkua, 2) mozzarellaa, sitruunakuoriraastetta, basilikaa ja balsamicoa sekä 3) ankanmaksapateeta ja viipale tuoretta viikunaa. Patonkiviipaleet sivelin oliiviöljyllä ja pidin niitä hetken uunissa. Hyvin maistuivat! Mozzarellaleivät olisin voinut maustaa vähän reippaammin vaikka chilihiutaleilla ja mustapippurirouheella. Fetaleivät veivät makuraadin ykköspaikan!


Vaahdotettu feta
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4 annosta

200 g fetaa palana
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua


Murustele feta tehosekoittimeen ja jauha se pieniksi rakeiksi. Lisää huoneenlämpöinen tuorejuusto, öljy ja sitruunamehu. Jatka sekoittamista muutama minuutti, kunnes seos on muuttunut kermaisen kuohkeaksi vaahdoksi.


Alkukeiton myötä tein aikamatkan vuosikymmenten taa. Työhöni liittyen tuli aikoinaan hyvin tutuksi niin Bon Appétit -ruokaohjelma, kuin ohjelman myötä julkaistut ruokakirjatkin.


Ensimmäisestä kirjasta löytyy kesäkurpitsakeitto -ohje, jota niin minä, kuin muutkin perhepiiristä valmistivat ahkeraan. Itse tein sitä kyllästymiseen saakka, mutta tuskin 2000 -luvulla lainkaan (kirja on ilmestynyt 1992). Nyt keitto oli kuitenkin alkanut kummittelemaan (juu-u, kummitteleva soppa!) mielessäni ja kun Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta olin ostanut Lehtokummun tilan kesäkurpitsoja kilon verran, niin nyt oli vaan se hetki.

Kesäkurpitsa-valkohomejuustokeitto
Bon Appétit -keittokirja

2 rkl voita freesaamiseen
400 g kesäkurpitsaa
200 g sipulia
valkosipulia
persiljaa
1 litra kasvislientä
(1½ rkl fondia = 1 liemikuutio per 5 dl nestettä)
100 g brie-juustoa
2 rkl sitruunamehua
valkopippuria myllystä
maustepippuria myllystä
suolaa


Tein annoksen tuplana ja käytin sipulina myös kotona jo olleita salottisipuleita. Ja kun sanotaan, että 400 g, niin sehän sitten on 400 g, eikä grammaakaan yli tai ali. Harvoin osuu näin hyvin kohdilleen!

Freesaa paloitellut kesäkurpitsat, sipuli ja valkosipuli. Lisää persilja ja kasvisliemi, anna kiehua noin 20 minuuttia. Ja kuten niin usein olen maininnut, ei kannata tässäkään laittaa kaikkea nestettä kerrallaan. Vaikka kuinka olin olevinani tarkkana, niin maizenalla tätäkin sakeuttelin.....Lisää vielä juusto ja soseuta keitto. Mausta ja kiehauta.



Tarjoiluvaiheessa lisäsin annosten pinnalle Goatshit -farmin (Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta, mistäpä muualta) vuohenjuustomurua sekä leipäkrutonkeja.


Keiton kaverina etelä-afrikkalainen Sauvignon Blanc Waterford Pecan Stream 2016 (12,99 €). Tämä vivahteikas ja ryhdikäs juoma oli todella mieleeni, Sauvignon Blanc tuli esiin tyylikkään hillitysti, ilman mitään herukkaövereitä. Kuiva, hapokas, kypsän viherkarviaismainen, päärynäinen, mineraalinen, kevyen herukanlehtinen. Viini -lehti on antanut vuosikerralle 2015 kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Kuten paremmilla illallisilla on tapana, tarjosin alkuruuan ja pääruuan välissä suuta raikastavan sorbetin. Minut tuntevat eivät varmastikaan ylläty siitä, että se oli lonkerosorbetti. Vaikutti siltä, että tämänkertaiset vieraani pitivät siitä enemmän, mitä tyttäreni muutama vuosi sitten, kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä jouluaterialla (jouluruokakapinallisen kuuluukin tehdä out-of-the-box -temppuja). Ohjeen löydätkin joulujutusta, klik.


Pääruuaksi poroa. Tykkään laittaa ainekset kulhoihin valmiiksi, niin sitten kokkailukin sujuu sukkelampaan. Poron olen hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat /  REKOn erillisen Pororeko -tapahtuman kautta. Enkä voi kuin kiitellä lihan laatua, aivan huippua!

Poro-sieniruukku

300 g poronkäristystä
2 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
1½ dl esikäsiteltyjä sieniä
1 porkkana suikaleina
½ rkl mustapippuria rouhittuna
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
1 l vettä

Kansi
valmiita voitaikinalevyjä
1 kananmuna
pellavansiemeniä

Minulla oli poroa puoli kiloa ja muut ainekset tuplasin. Riitti hyvin viiteen annokseen. Sieninä kantarelleja.

Hienonna liha hienommaksi veitsellä. Ruskista voissa, lisää sipuli ja hienonnetut sienet. Paista hetki. Lisää porkkana, mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia.


Hassua, vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että ainesosalistalla oli vettä. Mutta koska ohjeessa ei veden lisäämisestä mitään sanottu, niin se jäi minulta laittamatta. Enkä kyllä sitä varsinaisesti kaivannutkaan! Ehkä sitä vähän voisi kuitenkin laittaa, mutta ei missään nimessä tuollaista määrää! Voit  pikku hiljaa sitä lisäillä sen mukaan, millaisen rakenteen soosille haluat. Mutta siis ilmankin pärjättiin.


Ensimmäisen kerran sitten kiehuttelin uudella induktioliedelläni kastikkeet komeasti kasarin laitojen yli. Ja niin tämä oli minulle suuri ihme, että piti oikein kuva laittaa! Eli siis se oli ihme, että kermat ei palaneet liesitasoon kiinni, sen kuin vain rätillä pyyhkäisi. On tämä vaan hieno keksintö!


Kauli taikinalevyt pyöreiksi ja voit koristella ne haluamallasi tavalla. Minä painelin kuvioita haarukalla. Enkä seuraavalla kerralla taida käyttää valmistaikinaa, vaan teen sen itse. Kaada hautunut poro-sieniseos vuokiin. Tarjoiluehdotuksessa mainittiin perunamuusi, mutta koska en halunnut useita eri astioita pöytään, ratkaisin asian siskoni ehdotuksesta niin, että pilkoin jokaiseen ruukkuun yhden keitetyn puikulaperunan. Sitten taikinakansi kaiken päälle, voitele vielä munalla ja ripota päälle pellavansiemeniä. Kypsennä 175 asteisessa uunissa, kunnes kansi on saanut väriä. Ellet halua näpertää annosruukkuja, voit tehdä ruuan mainiosti myös yhteen isoon vuokaan. Ehkä silloin perunamuusinkin saat luontevammin vierelle mukaan.

Poron kanssa nautittu punaviini näkyykin ensimmäisessä kuvassa. Italialainen Ca'Marrone Appassimento Organic 2016 (13,98 €) oli kyllä sarvipäille suositeltu, mutta ehkä minun makuuni turhan hilloinen. Rypäleinä Negroamaro, Merlot ja Primitivo. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkahilloinen, mokkainen ja mausteinen.  Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Minä annan pisteet kauniista pullosta....


Ruukkujen kanssa tarjosin myös lähes täydellisesti onnistunutta pataleipää, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Pari vuotta sitten sain siskoltani joululahjaksi tämän upean, nyt 21-vuotiaan vintage portviinin. En ole sitä raaskinut avata, vaan olen odottanut sitä oikeaa hetkeä. Ja nimenomaan myös hetkeä, jolloin sisareni pääsee siitä myös itse nauttimaan.


Ja se hetki oli nyt! Ja korkista päätellen kyseessä oli todellakin viimeiset hetket, olisi kyllä itku tullut, jos viini olisi päässyt menemään yli. Nyt tuli vain onnenkyynel, kun maistoin viinin kelvollisuuden juhlaa edeltävänä iltana.

Tuorein Glorian Ruoka&Viini -lehti sitten sivuillaan tarjoili minulle juuri tälle herkkujuomalle täydellisesti sopivan jälkiruokaohjeen.......

Portviinimarjat ja italialainen marenki
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4-6 annosta

3 dl portviiniä
3 rkl fariinisokeria
1 tl sitruunamehua
400 g marjoja

Italialainen marenki
3 kananmunanvalkuaista
1 dl vettä
2½ dl sokeria

Yhdistä viini, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita joukkoon marjat ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia. Siirrä seos ennen tarjoilua puoleksi tunniksi viileään.


Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi. Mittaa vesi kattilaan. lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Kuumenna seos (tarvitset siis lämpömittarin!) 120 asteiseksi ja kaada kuuma sokeriliemi (tässä tarvitset myös mielellään apukädet!) ohuena, tasaisena nauhana valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes seos on hyvin paksua, sitten pudota tehoja, mutta jatka vatkaamista, kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.



Jaa marjat annoskulhoihin, lusikoi tai pursota marenki päälle. Halutessasi voit kaasupolttimella vähän ruskistaa marenkia. Juomana lasilliset portviiniä. Oih, mikä herkku!

Portviinimarinointiin sopivat etenkin karhunvatukat, pensasmustikat ja vadelmat. Voit myös korvata osan marjoista kirsikoilla tai luumuviipaleilla. Italialaista marenkia valmistin ensimmäistä kertaa. Yllätys oli se, että marengin voi pakastaa ja se silti pysyy notkeana ja pursotuskuntoisena. Arvatkaapa vaan, että testattavahan se on. Loput siis pakkaseen ja tulosta voi ihmetellä sopivalla hetkellä, makeanhimon yllättäessä.

Se oli sitten siinä. Uuden keittiön ensimmäinen täysmittainen illallinen ja hyvin toimi. Siis keittiö ja ehkä myös minä!