maanantai 30. toukokuuta 2016

Merellinen Meripaviljonki


Usein olen junasta katsellut Hakaniemen edustalla, Eläintarhanlahdella, kelluvaa Meripaviljonkia ja pohtinut, että pitäisikö siellä vierailla vaiko ei. En oikein ollut kuullut ravintolasta mitään, en kehuja, enkä haukkuja, mutta nyt kun ystäväni kanssa pohdittiin tapaamispaikkaa, niin ehdotin tätä ja kun hänkään ei ollut siellä käynyt, niin nyt mentiin.


Keväinen, aurinkoinen, suorastaan kuuma päivä tuntui täydellisen merihenkiseltä keliltä. Kävellessäni ravintolaa kohti pitkin Kaisaniemenrantaa ja sieltä Hakaniemeen mietin, että miksi ravintola näyttää mustalta möykyltä. Noh, se kyllä selvisi myöhemmin. Aurinko paistoi ravintolaan aivan suoraan sisään, joten kirkkaus ja kuumuus oli jopa hivenen tuskastuttavaa, vaikka verhot olivat lähestulkoon koko illan alas vedettyinä. Se siitä merimaisemasta. Tai toisaalta emmehän me mihinkään merelle katselleet, vaan veden yli ratapihalle :)


Ja sitten syömään! Alkukuulumiset vaihdettiin siemailemalla lasilliset Arciac Brut -cavaa, Espanjan Kataloniasta (8,20 € / lasi). Hedelmäinen, sitruksinen, tasapainoinen ja miellyttävä.


Ruokajuomana jaoimme pullollisen Saksan Pfalzista peräisin olevan Riesling vom Kalksteinia (46 € / pullo).


Alkuun valitsin ginillä graavattua siikaa, mukana myös muikunmätiä ja kurkkusabayon (16,50 €). Annos oli visuaalisesti näyttävä mustalla lautasella ja ihan hyvää, mutta vain ihan hyvää. Giniä en huomannut lainkaan. Osansa saattoi kyllä olla myös sillä, että en oikein malttanut keskittyä annokseeni, sillä emme olleet ystäväni kanssa tavanneet aikoihin ja tuntui, että oli noin miljoona muutakin asiaa käsiteltävänä.....


Rakastan mereneläviä, äyriäisiä ja simpukoita. Kun olin lukenut, että Meripaviljongissa on tarjolla tuoretta hummeria, niin päätös oli siinä. Gratinoitu hummeri Thermidor, lisukkeena salaattia, rapukastiketta ja friteerattua perunaa (32,50 € / puolikas tai 59,50 € / kokonainen). Salaatti oli niin arkipäiväinen ja mitätön, että en edes kuvaa viitsinyt ottaa. En myöskään viitsinyt syödä siitä kuin murto-osan. Hummeri oli herkullista, mutta se oli niiiiiiiin pieni, että ihan harmitti. Hintaa kuitenkin oli melkoisesti. Sakset ovat kuvassa vain koristeena, niiden sisus oli oletettavasti mukana tuossa gratinoidussa osassa. Toivon niin.


Jälkiruoka oli aivan huippu! Jos nyt jotain harmistumista oli matkan varrella ollut havaittavissa ginin maistumattomuudessa ja hummerin pienuudessa, niin ne lähestulkoon unohtuivat tämän taivaallisen herkun edessä. Vuorisuolalla maustettu suklaaganache, kinuskia ja vaniljajäätelöä (11,50 €). Taivas, miten hyvää!

Kokonaislaskuni oli 91,70 €, mikä oli mielestäni todella liikaa. Cavaa lasillinen, kolme ruokalajia ja puolikas viini. Hummeriannoksen hinnasta olisi voinut ottaa kympin pois ja siika-annoksesta vitosen. Sitten homma olisi ollut paremmin kohdillaan. Paikka oli tuskallisesta kuumuudesta (täällä ikkunapöytä ei ole se paras pöytä) huolimatta viihtyisä, kivasti sisustettu. Palvelu oli vähän siinä ja tässä. Ensimmäinen ja viimeinen annos esiteltiin huolella, pääruuat vain nakattiin pöytään.

Jos menisin uudelleen, ottaisin lasin samppanjaa ja tuon saman jälkiruuan. Se olisi siinä :)

Loppuun vielä kuvia sekä ravintolasta että maisemista matkan varrelta, Hakaniemi-Rautatieasema.










sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Vuoden paras Roux


Suomen Gastronominen Seura on valinnut vuoden 2016 ravintolaksi lahtelaisen ravintola Roux'n. Viinisiskot (WineSisters, ystävien yhteinen pieni viiniklubi) hyppäsivät paikallisjunaan ja lähtivät tutustumismatkalle. Pari meistä oli kyseisessä ravintolassa vieraillut jo aikaisemminkin, silloin blinien äärellä. Kertomuksen blinitaivaasta voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis uudelle retkelle.

Miellän Lahden nuoruuteni kotikaupungiksi, vaikka en siellä asunut, enkä kouluja käynyt, mutta olihan se kuitenkin meidän päijät-hämäläisten "pääkaupunki". Vaikka tai koska sitten en myöhemmin Kanta-Hämettä pidemmälle ole elämässäni päässyt, niin Lahdella on aina paikka sydämessäni. Ehkä siksikin ilahdutti, että Vuoden ravintola -palkinto meni juuri Lahteen, eikä aina Helsinkiin. Helsinki on ehdottomasti Suomen ravintolakartalla se ykköskaupunki, sitä ei käy kieltäminen, mutta ilahduttavasti viime vuosina on sekä Tampereelle, että Turkuun syntynyt uusia, korkeatasoisia ravintoloita, jotka ovat matkan arvoisia. Ja nyt sitten Lahteen. Mahtavaa! Lisää Gastronomisen Seuran valintaperusteista voit lukea täältä, klik.


Menu vaihtuu kausittain, toki tietyt klassikot pitävät pintansa listalta toiselle ja nyt keväiset annokset suorastaa pursusivat parsaa. Normaalin á la carten lisäksi sinulla on mahdollisuus valita erilaisista valmismenuista, jotka sisältävät 3-7 ruokalajia. Ja tietenkin kaikkiin on saatavilla viinipaketti. Me päädyimme neljään ruokalajiin viinipaketilla, tosin jälkiruuan halusimme napata toisesta menusta ja se järjestyi vaivatta.


Ja kun viiniklubilaisia ollaan, niin tietenkin illallisemme alkoi samppanjalla. Tietenkin. Champagne Aspasie Carten Blanche Brut löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (39,50 €, ravintolassa 70 € / pullo ja 15 € / 16 cl tai 11,20 € / 12 cl). Erittäin kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, yrttinen. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier suurinpiirtein tasaosuuksin. Etiketissä suomalaisten kehitysvammaisten taide kohtaa laadukkaan viinin. Kyseessä on Tampereen viinitukun ja Kehitysvammaliiton yhteinen ArtWine -projekti, josta voit lukea lisää täältä, klik.



Keittiön tervehdyksenä ja lupauksena tulevasta saimme pienet annokset erittäin herkullista inkivääri-porkkanakeittoa. Lisukkeena lumikinkun murua ja yrttiöljyä. Lumikinkku on suomalaista ilmakuivattua ja kylmäsavustettua sian kinkkua, joka sopii erityisen hyvin myös vaikkapa tapasannoksiin tai pastan joukkoon. Yrttiöljyistä innostuimme illan aikana niin, että todennäköisesti useampikin meistä ottaa itsetehdyt yrttiöljyt kokkausrepertuaariinsa, niillä kun tekee viimeistellyn vaikutelman ruokaan kuin ruokaan.


Ensimmäisen alkuruuan viini oli chileläinen Sauvignon Blanc Expresion Reserve (ravintolahinta 52 € / pullo). Villard Estaten viineistä ja juuri tästä viinistä voit lukea tarkemmin tuottajan sivulta, klik.


Ensimmäinen annos oli käsittämättömän herkullinen, toivoin, ettei se olisi loppunut koskaan. Vihreää parsaa ja rapu Eggs Benedict oli annoksen nimi. Englantilainen muffinssi, kuningasrapua, uppomuna ja hollandaisekastiketta. Aivan täydellistä, niin visuaalisesti, kuin maultaankin. Ei voi muuta sanoa. Ja huomatkaa, yrttiöljyä!


Keitolle oli valittu viiniksi Pinot Blanc Barriques 2013. Kuiva, keskitäyteläinen, hedelmäinen, raikas. Lisää viinistä ja runojakin rustaavasta Domaine Ostertag'n viinintekijästä voit lukea Vindirektin sivuilta, klik. Viiniä ei siis löydy Alkon valikoimista, ainoastaan ravintolamyynnistä.


Parsa-aika kun on parhaimmillaan, saimme parsaa myös toisessakin annoksessa. Kuohkeaa parsakeittoa sekä pähkinää, omenaa, fenkolia ja pekonia. Sekä yrttiöljyä :) Erittäin kaunis annos, eikä vaan!


Pääruuan viinin kuva on napattu netistä, koska omani oli omituisen sumea.....Château Faizeau Montagne-Saint-Emilion Bordeaux 'sta, Ranskasta. Päärypäleenä Merlot, mutta ilmeisesti mukana myös Cabernet Franc'a. Riippuu vähän, mitä nettisivustoa lukee :) Oikein oiva viini minun makuuni ja ruuan kanssa vallan mainio.


Seuraavana lautasella roseepaistettua poron ulkofileetä Inarista ja riekonrintaa Utsjoelta. Lisäksi lakritsa-riistakastiketta, kukkakaalipyreetä ja vähän jäkälää. Sekä yrttiöljytippoja. Riekko oli minulle tyystin uusi tuttavuus ja pidin siitä todella. Minulla on ollut ruokapuolella riistalinnun mentävä aukko, mutta nyt olen noin kuukauden sisään maistanut sekä pyytä, että nyt riekkoa. Miten erilaisia ne ovatkaan! Pyyn lihan ollessa kanamaisen vaaleaa, oli riekko puolestaan todella tummaa (kuvassa alaoikealla). Riekosta pidin enemmän, selkeästi enemmän makua, riistafiilistä. Nam!


Olimme vaihtaneet alkuperäiseen menuun kuuluneen Vanilla Crème Brûléen suklaiseen vaihtoehtoon, mutta emme valittaneet, kun viehättävä tarjoilijamme toi meille vahingossa ensin Brûléelle tarkoitetun viinin :) Kyllä meille tämmöinen ylimääräinen herkku maistui vallan mainiosti. Pacific Rim Riesling Vin de Glacière on erittäin aromikas, kukkaisa ja hunajainen viini, ruokasuosituksena erityisesti hedelmäiset jälkiruuat, Panna Cotta ja Crème Brûlée.....  Lisää viinistä ja sen tuottajasta maahantuojan sivuilta, klik.


Seuraavaksi "oikea" viini jälkiruualle. Maury Vintage 2013 Mas Amiel, Ranska. Tummia marjoja, mausteita, kirsikkaa, vaniljaa, tummaa suklaata. Rakastan jälkiruokaviinejä, niin myös tätä. Jälkiruuan kanssa tämä oli täydellinen liitto! Lisää viinistä ja sen tuottajasta maahantuojan sivuilta, klik.


Ja sitten ateriamme huipennus, Glorian Ruoka & Viini -lehdenkin hehkuttama Suklaatrilogia. Tummasuklaamarkiisia, valkosuklaamoussea ja suklaafondant. Lisukkeena kinuskia ja mansikkageeliä. Toistan itseäni, kun totean, että tämäkin oli täydellinen makuelämys!

Elämyksillä on hintansa ja tämä ateria oli kallein, mitä ikinä koskaan olen omasta pussistani maksanut. Edellinen ennätys oli tamperalainen Bertha, jossa käynnistä voit lukea täältä, klik, mutta nyt ennätys lyötiin parilla kympillä. Eli neljän ruokalajin menu 67 €, jälkiruuan vaihto (kalliimpaan), viinipaketti 49 € ja pari lasia samppanjaa teki yhteensä 141,40 €.  Se on paljon se, mutta yksikään euro ei harmittanut, koska kaikki se, mitä rahojeni vastineeksi sain, oli moitteetonta. Ruoka, viini, palvelu, miljöö. Ei turhasta ole Vuoden ravintola -titteliä saatu!


Eteisessä oli hauskasti hoidettu palautteen anto. Kouralliset taisimme kukin Ruusuja -purkkiin laittaa. Kiitos!


Junan lähtöön oli puolisen tuntia aikaa, emmekä nyt sitten halunneet aiheuttaa itsellemme mitään kulttuurishokkia menemällä huippuravintolasta suoraan Lahden rautatieaseman kuppilaan. Sen sijaan suuntasimme aseman vieressä sijaitsevan Scandicin baariin, koska tuntuikin siltä, että oli Napue time :)

Loppuun vielä kuvia ravintolan viehättävästä sisustuksesta. Menkäähän itse paikanpäälle ihastelemaan!





torstai 26. toukokuuta 2016

Grillikausi on alkanut!


Talviloma ja mittarissa hellelukemat. Ei, en ole kaukomailla, vaan ihan omalla mökillä ihmettelemässä, että voiko tämä olla tottakaan. Aivan kuin kesä. Keskikesä! Ja siitähän saadaan yhtälöksi: Kesä+mökki=grilliruokaa. Illalla grilliin päätyi possun sisäfileepihvejä, jotka olivat aamupäivästä saakka olleet marinoitumassa uudessa herkkuliemessä.

Inkivääri-hunajamarinadi

1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
1 dl rypsiöljyä
½ dl soijakastiketta
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl sinappia
(1 tl suolaa)


Rypsiöljyn vaihdoin oliiviöljyyn ja inkivääriä laitoin selkeästi ohjetta enemmän. En myöskään raastanut sitä, vaan pilkoin pienen pieneksi. Kaikki ainekset sitten vaan kulhossa sekaisin.


Fileestä otetaan kalvot sun muut epämääräiset roippeet pois, viipaloidaan pihveiksi ja painellaan vähän lyttyyn. Sitten lihat muovipussiin, marinadi päälle, vähän pyöristystä ja puristelua, sitten jääkaappiin maustumaan ja iltaa odottamaan. Lihat kannattaa ottaa huoneen lämpöön noin tuntia ennen grillausta. Suositeltava marinoitumisaika on tunti tai pari, mutta sanoisin, että nämä olivat parhaimmillaan vasta seuraavana iltana. Eli ihan reilusti kannattaa varata aikaa maustumiselle.


Toinen uusi juttu, jota halusin kokeilla, oli grillattu feta. Joitakin viikkoja sitten silmiini osui herkulliselta vaikuttava ohje, mutta sitten hukkasin sen, enkä löytänyt sitä samaa netin syövereistäkään, vaikka kuinka hain ja hain. Sitten ajattelin, että mihinkä oikein mitään ohjetta tarvitsen, sävellän sen itse. Tässä tulee sävellystyön tulos!

Grillattu feta
kahdelle, maksimissaan kolmelle

200 g fetaa kokonaisena palana
oliiviöljyä
chilihiutaleita
mustapippuria
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
1 valkosipulinkynsi viipaloituna


Feta foliopedille ja mausteet päälle. Käytän vahvaa foliota ja sitäkin laittelin useamman kerroksen tehdessäni juustolle napakan paketin.


Sitten paketti ensimmäisenä muurikan reunalle paistumaan ja siinä se saikin olla, kunnes kaikki muutkin aterian ainekset oli grillailtu.

Fetan mausteita voit vaihdella makusi ja yrttien saatavuuden mukaan. Tämä oli niin hyvää, että jatkossa mökin jääkaapin vakiovalikoimaan tulee kuulumaan Patros-paketti. Ehkä jopa kaksi.

Loppuun vielä kuva kotipihan omenanpuukukkaloistosta. Tämä onkin oikeastaan ainoa aika vuodesta, kun niistä puista aidosti iloitsen..... Kaunista!


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Lounaalla Etelä-Helsingissä (vauvan kanssa): Birgitta Hernesaari


Alkuvuodesta, kun tyttäreni jäi äitiyslomalle, kävimme paljon yhdessä lounailla. Tämä lounas oli siitä erilainen, että nyt meillä oli mukana vauva! Tai olihan se tietysti tavallaan aikaisemminkin, mutta nyt ihan livenä, vaunuissa köllöttelemässä. Suloisista suloisin, älykkäistä älykkäin tyttären tyttäreni.

Birgitta Hernesaari sijaitsee aivan työpaikkani nurkalla, kesäravintola meren rannalla. Aikaisemman juttuni ravintolasta voit lukea täältä, klik. Silloin lounastettiin työkavereiden kanssa, nyt siis vauvameiningillä.


Tyttärelläni oli asioita hoideltavanaan, joten pollea mummeli vietti ruokatuntiaan kärrytellen nukkuvaa murupullaa pitkin Hernesaaren rantoja. Ja mikäs se näissä maisemissa onkaan kärrytellessä.


Toukokuinen päivä oli yksi kevään ensimmäisistä todella aurinkoisista ja lähestulkoon lämpimistä päivistä. Ja niinpä Birgitan terassi oli lounasaikaan täpösen täynnä ruuasta ja auringosta nautiskelijoita.


Lounasvaihtoehtoina on burgeri tai salaatti. Päädyimme burgeriin, josta järjestyi helposti vegeversio tyttärelleni.



Parkkeerasimme ravintolan viihtyisiin sisätiloihin, perimmäiseen nurkkaan, pullohyllyn katveeseen. Ihan vain siltä varalta, että jos myös pikkuneiti ilmaisisi tahtonsa oman lounaansa suhteen, ei ruokinta herättäisi sen suurempaa huomiota.

Perjantaiburgerin seurana äidit nauttivat vettä ja mummit lonkeroa :)


Molempien burgerit olivat herkkua! Mitään ei annoksista jäänyt jäljelle ja saimme syödä ruokamme alusta loppuun aivan rauhassa vauvelin vedellessä sikeitä tyytyväisenä.

Suosittelemme ravintolaa kaikenikäisille nälkäisille (sekä janoisille) kauniina kesäpäivänä. Ja ei haittaa, vaikka olisi koleampaakin, sillä sisätiloista löytyy lämpöä hohkaava takka.

Loppuun vielä kuvia meren ääreltä, näkymiä, joihin ei kyllästy näemmä koskaan.