Hävikin rajamailla

Olin varustautunut pääsiäiseen ruokavarastolla, jolla olisin ruokkinut suuremmankin joukon, jos olisi ollut vaan ruokittavia. Nyt sitten näin vappupäivänä oli viimeiset hetket hyödyntää ne tuotteet, jotka olivat jo hämärän rajamailla. Tai hävikin.

Nahistumisensa jo aloittaneet kesäkurpitsa ja suippopaprika. Pääsiäispäivän aamupalaan varatut tomaatit. Grillimakkarapaketti, jonka parasta ennen päivää vietettiin juuri nyt. Hieman vitsillä heitin nämä ainekset googleen, mutta oikeasti herra  Googlen kanssa ei pidä vitsailla, sillä tälläkin kerralla hän tarjosi minulle reseptin juuri näistä aineksista.

Kasvis-uunimakkaravuoka

K-ruoka.fi

5 annosta

1 pkt (540 g) lenkkimakkaraa

1 kesäkurpitsa

2 sipulia

1 punainen paprika

1 rkl öljyä 

2 tl oreganoa

½ tl mustapippuria

3-4 tomaattia

200 g leppäsavujuustoa

1 dl persiljaa hienonnettuna valmiin annoksen päälle

Minulla ei ollut mitään peruslenkkimakkaraa, vaan salami-cheddar kabanossia. Eikä myöskään ollut leppäsavujuustoa, mutta toki tässä voi käyttää juuri sitä juustoa, mitä kaapista löytyy tai mistä pitää. Persilja on mielestäni turha yrtti, vaihdoin sen tuoreeseen basilikaan. Näillä mennään. Ai niin, lisäsin vielä mukaan 2 yksikyntistä valkosipulia, enkä mausteitakaan mittaillut, vaan ripottelin sen, mikä tuntui hyvältä.

Makkarasta otetaan kuori pois. Ja sitten viipaloidaan. Viipaloidaan ihan kaikki mahdollinen viipaloitavissa oleva, siis myös juusto, mikäli se ei satu olemaan valmiiksi viipaleina. Minulla oli.

Sipuli kuullotetaan öljyssä ja sitten lisätään mukaan paprikasuikaleet. Haudutetaan hetki ja kumotaan öljytyn uunivuoan pohjalle.

Ladotaan makkara-, kesäkurpitsa- ja juustoviipaleet sipuli-paprikaseoksen päälle limittäin. Maustetaan oreganolla ja mustapippurilla.

Tomaattisiivut levitetään kaiken päälle ja vuoka viimeistellään vielä juustolla. Minä käytin tähän avatun pussillisen Juustoportin Vuohen GR Grand Reserve -juustoraastetta, joka sivumennen sanoen on maukkain juustoraaste, mitä tiedän. Ehdoton suosikkini. Tämän jälkeen vuoka laitetaan puoleksi tunniksi 225 asteiseen uuniin.

Hämmästyin itsekin, miten hyvä ruoka tästä tuli! Värikäs ja maukas. Söin yhdellä istumalla kaksi lautasellista ja tästä riittää hyvin loppuviikon evästä toimistolle. Ja pääasia on se, että mitään ei mennyt roskiin! Tätä perusohjetta soveltaen voit upottaa vuokaan lähes tulkoon kaikkea mahdollista, mikä nyt jääkaapissa sattuu pyörimään. Hyvä ruoka, hyvä mieli!

Ihan naattina

Kolmas lomaviikko meneillään ja tiedän, ei pitäisi valittaa, mutta nyt maailman historian kuumimman heinäkuun jälkeen on pakko sanoa, että olen ihan naattina. Rakastan kesää, lämpöä ja aurinkoa, mutta kun lomalla oli ajatuksena myös tehdä jotain hyödyllistä, niin se on jäänyt vain haaveeksi. Tänään söin lounasta ystäväni kanssa kaupungilla ja mittari näytti 34 astetta! Ihan huikeaa. Ja hikistä. Tiedän, että kadun näitä sanoja helmikuussa......tai ehkä jo jopa marraskuussa, kun vettä ja räntää vihmoo vaakasuoraan......

Mutta sitten varsinaisiin naatteihin. Varmasti olemme kaikki törmänneet kauppojen vihannesosastolla siihen vähän outoon ilmiöön, että ihmiset riipivät porkkanoista naatit ja kukkakaaleista lehdet irti. Tätä toimintoa varten on varattu usein oikein omat laatikot.  Heitetään siis roskiin sellaista, josta voi valmistaa ruokaa ja vieläpä herkullista sellaista. Kuten nyt vaikkapa pestoa porkkanoiden naateista. Minä kokeilin sitä tänään.

Naattipesto

Suolaa ja hunajaa -blogi

noin 4-5 uuden sadon porkkanan naattien lehdet

3-4 isoa oksaa basilikaa

1½ rkl pinjansiemeniä tai muita pähkinöitä

3 rkl parmesaaniraastetta

1 rkl sitruunamehua

1 valkosipulinkynsi

½-3/4 dl oliiviöljyä

ripaus sormisuolaa

mustapippuria

Porkkanat olin hankkinut Lohenojan Luomutilalta Hyvinkään Farmarinmarkkinat REKOn kautta. Pinjansiemenet vaihdoin auringonkukansiemeniin ja sitruunan puuttuessa käytin sitruunalla maustettua oliiviöljyä.

Paahda siemenet/pähkinät pannulla, irrota naattien varsista lehdet, paksuja varsia ei käytetä. Huuhdoin lehdet kevyesti.

Laita kaikki ainekset monitoimilaitteen kulhoon ja aja tasaiseksi pestoksi. Laita öljyä ensin ½ dl ja lisää tarpeen mukaan.

Kannatti ehdottomasti kokeilla! Pestoahan voi tehdä yllättävistäkin aineksista, valkosipulinkukkavarsista olen tehnyt usein, ohje löytyy täältä, klik. Ja vihreästä parsasta, ohje tässä, klik. Unohtamatta tietenkään sitä tuttua peruspestoa, johon löydät ohjeen täältä, klik. Rohkeasti vain kokeilemaan!

Myös muiden tuoreiden kasvisten varret kannattaa ottaa talteen. Napakat sipulienvarret pilkon ja laitan pakkaseen, sieltä on sitten helppo lisätä sipulia vaikkapa aamiaismunakkaaseen tai piirakoiden täytteisiin. Kaikki syötävä vaan talteen, eikä roskiin!

Viimeinen illallinen

Ja ei, ei pidä huolestua, että olisin lopettanut kokkailut! En todellakaan, sillä tästäkin illallisesta on jo muutama kuukausi aikaa ja sen jälkeen on keittiössäni väännetty vaikka mitä pöperöitä, joista jo olet päässyt lukemaankin. Huoli, jos sitä nyt olikaan, on siis aiheeton.

Työkaverini saattavat olla välillä aivan kurkkuaan myöten täynnä (vaikka eivät sitä sano), kun jo viimeistään keskiviikosta aloitan pohdinnat viikonlopun kokkailujen suhteen. Onneksi on sentään muutama, joiden kanssa voin toimistollakin tätä inhohimoani jakaa. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty ja vielä kun kohdille sopii täydellinen menu-ehdotelma, niin pakkohan siihen on tarttua. Ja se täydellinen menu napsahti sähköpostiini Alkon Etikettiklubin viikkokirjeen muodossa. Sherryistä syysruokaa.

Vieraani oli tulossa syömään lauantai-iltana ja nautin niin täysillä, kun sain koko päivän viettää keittiössä. Poppi soi radiossa, rakas ystävä naapurista oli tuonut täydellistä punaviiniä kokkailujani siivittämään, mieli oli hyvä ja elämä mallillaan. Juuri tästä nautin ehkä eniten ja nautin siitä, kun voin läheisille ihmisille valmistaa hyvää ruokaa. Suurinta rakkautta on kokata. Jos ei ole sanoja, niin on ruoka. Väheksymättä tietenkään viiniä. Kokkaus on minulle terapiaa, vaikka maailman murheet kasautuisivat niskaan ja kyyneleet pyrkisivät esille, niin ruuanlaitosta saan lohtua. Kokkaan siis sekä iloon, että suruun. Halpa terapia!

Ranskalainen sipulikeitto

6 annosta

noin 700 g salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

3 rkl voita

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

½ tl sokeria

3 rkl jauhoja

noin 1 ½ l kasvislientä

1 dl valkoviiniä

Tarjoiluun

8-12 viipaletta patonkia

3 rkl oliiviöljyä

½ solo-valkosipuli tai 3 tavallista valkosipulinkynttä

1½ dl maukasta juustoraastetta (esim. comté)

Kuori sipulit ja viipaloi ohuelti. Kuullota niitä kattilassa miedolla lämmöllä voi-öljyseoksessa noin vartti kannen alla. Nosta lämpö keskilämmölle, lisää suola ja sokeri. Jatka kypsentämistä ilman kantta noin 10 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes seos on kauniin kullanruskeaa. Ripottele jauhot kattilaan ja paista muutama minuutti, kunnes jauhot kypsyvät.

Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi kiehuvaksi ja kaada liemi sipuliseokseen. Lisää viini ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.

Valuta patonkiviipaleille öljyä ja hiero niihin valkosipulia. Ripottele päälle juustoraaste. Paahda leipäviipaleita 200 asteisen uunin ylätasolla noin 5 minuuttia tai kunnes juusto sulaa ja saa kauniin värin.

Laita leipäviipaleet lautasten pohjalle ja annostele päälle keitto. Halutessasi voit vielä viimeistellä annoksen ripottelemalla sille juustoraastetta.

Juomasuositus keitolle on kuiva, pitkään kypsytetty pähkinäinen sherry (amontillado, oloroso tai palo cortado).

Gorgonzolalohi ja sherrykastike

4 annosta

600 g lohifileetä

8 rkl gorgonzolajuustoa

oliiviöljyä

suolaa

Sherrykastike

1 dl sherryä

1 kasvisliemikuutio

2 dl ranskankermaa

1 dl silputtua tilliä

1 rkl voita

Lohen voit joko leikata annospaloiksi tai jättää kokonaiseksi. Minä jätin kokonaiseksi. Laita lohi uunivuokaan nahkapuoli alaspäin ja leikkaa siihen viiltoja, jotka avautuvat ikään kuin taskuiksi. Laita taskuihin juustoa, voitele lohi oliiviöljyllä ja mausta suolalla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Tee kastike. Laita kattilaan sherry ja liemikuutio. Keitä kokoon, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Lisää ranskankerma ja tilli. Anna porista miedolla lämmöllä vartin verran. Vatkaa lopuksi joukkoon voi.

Juomasuosituksena hivenen viilennetty kevyehkö ja raikas punaviini. Pinot Noir Chilestä tai Uudesta-Seelannista. Tai sitten klassisena valintana chardonnay.

Lisukkeena kukkakaalimuusi, jonka ohjeen löydät täältä, klik, sekä rosmariini-sienet, joiden ohjeen lisään, kunhan löydän sen :)

Semifreddojäädyke ja pähkinänougat

4 annosta

4 kananmunaa

1 dl sokeria

4 dl kuohukermaa

1 rkl vaniljasokeria

Pähkinänougat

2 dl sokeria

100 g pähkinöitä, esim hasselpähkinöitä, 

manteleita ja pekaanipähkinöitä

Tee ensin semifreddo. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuiaiset, vaniljasokeri ja puolet sokerista kuohkeaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se keltuaisseoksen joukkoon. Vatkaa loput sokerista ja valkuaiset pehmeänkovaksi vaahdoksi ja kääntele se viimeisenä seokseen. Kaada seos pakkasen kestävään astiaan ja laita pakastumaan 3-4 tunniksi. Älä pakasta pidempään, sillä tässä vaiheessa jäädykkeen sisus on mukavan pehmeää. Lusikoi semifreddo tarjoiluastiaan ja ripottele päälle reilusti pähkinänougatmuruja.

Nougatia varten hienonna pähkinät karkeaksi hakkelukseksi. Sulata sokeri pannulla matalalla lämmöllä puulastalla välillä sekoitellen. Kun sokeri on sulanut tasaiseksi massaksi ja tummunut kullanruskeaksi, nosta pannu sivuun ja sekoita joukkoon pähkinähakkelus.

Kaada sokeri-pähkinämassa leivinpaperille ja levitä ohueksi levyksi. Anna jäähtyä ja kovettua. Murra nougat muruiksi vaikkapa kaulimen avulla.

Kaikki osaset onnistuivat täydellisesti, vaikka kuvamateriaali jostain syystä onkin vähän ankeahkoa. Ystäväni sanoi, että ei ollut koskaan syönyt mitään niin herkullista. Ehkä sanoi sen kohteliaisuuttaan, mutta uskoisin kuitenkin, että tarkoitti, mitä sanoi. Ja vaikka semifreddo oli työläs monine työvaiheineen, niin se oli kyllä vaivansa arvoinen.

Elämä tuo ja elämä vie. Tällä kertaa elämä vie meitä eri suuntiin.  Mutta söimmepä ystävyytemme kunniaksi hitonmoisen illallisen. Vaikka se viimeinen olikin, muistamme varmasti molemmat sen pitkään. Olihan se rakkaudella valmistettu.

Ja sillä sipuli......

Perjantain ruokateema oli hyvin sipulinen..... Ja mikäpä siinä, kyllä sipuli sellainen herkku on, että ansaitsee oman illan!

Hillottu punasipuli

Kotikokki

3 punasipulia

1 dl hunajaa

½ dl sokeria

2 dl vettä

½ dl omenaviinietikkaa

korianteria

mustapippuria

suolaa

Tätä ohjetta noudatettiin viitteellisesti. Sipuleita käytettiin kaksi, hunajaa ja sokeria ei lainkaan noin suurta määrää, mutta voita jonkin verran ja korianteri oli murskattuja korianterin siemeniä. Ohjeestahan ei selkeästi ilmene, että onko tarkoitus käyttää tuoretta vaiko mitä......

Sipulit viipaloidaan, kuullotetaan melko pehmeäksi voi-hunaja-sokeriseoksessa, lisätään vesi ja kiehautetaan. Vältä tarpeetonta kiehuttelua, hetki riittää. Lisää vielä etikka ja mausteet.

Hillottu punasipuli käy loistavasti lihan lisukkeeksi, mutta me nautimme sitä briejuuston kera. Kerrassaan toimiva yhdistelmä!

Sinihomejuustoiset sipulit

15 suunnilleen samankokoista, pienehköä keltasipulia

pari litraa vettä

2-3 kanaliemikuutiota
2 laakerinlehteä

vähän suolaa

paketti sinihomejuustoa (Blå Castello)

hunajaa

voita

Lisukkeeksi

ruisleipäviipaleita

valkosipulinkynsiä

voita

Kuori sipulit ja keittele niitä tovi suolalla ja laakerinlehdillä maustetussa kanaliemessä. Ole varovainen suolan kanssa, sillä kanaliemikuutioissakin on jo valmiina suolaa. Ja kauanko keitellään? Niin pitkään, että sipulit ovat hivenen pehmenneet. Kaada liemi pois, mutta ota siitä 1-2 desiä sivuun.

Sulata juusto kuumaan kanaliemeen. Ja paistele sipuleihin hunaja-voissa hieman väriä pintaan.

Siirrä sipulit uunivuokaan, kaada juustoliemi päälle ja tyrkkää koko komeus 150 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Paista ruisleipäviipaleita voissa, jossa on reippaasti pilkottua valkosipulia. Nostele sipulit tarjolle leipäviipaleiden päälle ja kauho juustolientä kastikkeeksi. Olipa hyvää! Mietimme, että nämäkin sipulit sopisivat hyvin lisukkeeksi tai jos niitä jää jäljelle, niin käyvät hyvin keiton tai pastakastikkeen pohjaksi.