Perjantaiburgeri (ja -punkku)

Mökkikauden aloitus jäi tänä kesänä kovin myöhäiseksi, monestakin syystä, mutta onneksi myös kotitalon kuistilla voi grillailla. Tosin vähän säälittävällä pienellä sähkögrillillä, mutta kuitenkin. Nyt erään kesäkuisen perjantain kunniaksi vähän burgeria (ja punkkua).

Feta-portobelloburgeri

Glorian Ruoka&Viini 5/2023

4 annosta

4 isoa portobellosientä

4 hampurilaissämpylää (briossi)

1 l babypinaattia

Marinadi

½ dl oliiviöljyä

1 tl sokeria

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

1 luomusitruunan kuori raastettuna

2 rkl sitruunamehua

Täyte

200 g fetajuustoa

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna

Tsatsiki

½ kurkku

½ tl suolaa

2½ dl turkkilaista jogurttia

2 tl sitruunamehua

2 valkosipulinkynttä

Aloita tsatsikista. Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja sekoita suola joukkoon. Anna itkettyä kylmässä noin 10 minuuttia. Puristele kurkusta kaikki irtoava neste pois. Yhdistä kurkkuraaste ja jogurtti. Purista sitruunamehu joukkoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet, sekoita ne tsatsikiin.

Puhdista sienet ja napsaise jalka pois. Sekoita isossa kulhossa öljy,  sokeri, suola ja pippuri. Pese sitruuna, raasta sen kuori hienoksi ja purista tilkka mehua. Lisää ne mausteöljyyn. Laita sienet kulhoon ja kääntele niin, että marinadi levittyy tasaisesti. Harmikseni ei paikallisessa marketissa ollut ruskeita portobellosieniä, joten korvasin ne jättikokoisilla herkkusienillä. Same, but different. 

Murustele feta isoiksi paloiksi omaan kulhoonsa. Hienonna oregano ja kääntele se öljyn kanssa fetan joukkoon. Kuvissa kaikkea on vain vähän, koska kokkailin ihan itselleni yhden annoksen verran.

Grillaa sieniä täydellä teholla lakkipuoli ylöspäin noin minuutti. Laske grillin teho keskilämpöön ja käännä sienet. Jaa feta sienten sisälle. Sulje grillin kansi ja jatka kypsentämistä 3-4 minuuttia tai kunnes feta on pehmennyt ja sieni tuntuu napakan kypsältä. Lämmitä sämpylät grillissä sienten kypsennyksen loppupuolella. 

Kokoa burgerit. Lusikoi tsatsikia sämpylän pohjalle, sitten pinaattia ja nosta portobello päälle. Lisää kerros pinaattia ja lusikoi tsatsikia myös sämpylän kannen leikkuupinnalle ennen kuin nostat kannen päälle. Itse sitten tyystin unohdin pinaatit, joten viipaloin sämpylän väliin ihan tavallista kurkkua, eikä sekään hassumpaa ollut.

Burgerista tuli niin hyvä, että grillailin tämmöisen itselleni vielä seuraavanakin iltana, ilman pinaattia edelleen. Ja kun sooseja vähän jäi, sekoitin ne kaikki yhteen ja vetelin suolakeksien kanssa. Nam.

Ja nam sanon myös tästä viime aikojen suosikkiviinistäni. Roteva ja voimakas Bota Velha Field Blend Reserva 2019 (17,98 €) Portugalin Dourosta, joka on yksi lempialueistani. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, mustaherukkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen. Viinilehti antaa kolme tähteä, kehuu laadukkaaksi ja hyvin tehdyksi, mutta moittii liian kalliiksi. Jotta näin, minä tykkään, eikä mielestäni tuo hintakaan ihan mahdoton ole. 

Ei GT, vaan CT

Suomalaisomisteisen Château Carsinin viinitilan kuulumisia voit seurata kuukausittain Instagramin livestä. Helmikuisen perjantain teemana oli After work ja niinpä vaan tuli kokeiltua drinkkiä, joka ei toden totta olisi muutoin mieleen ikinä tullutkaan.

Kaikkihan tuntevat GT:n, tuon mainion klassisen gin tonicin, mutta veikkaanpa, että harva meistä on jatkanut makeaa viiniä tonicilla. Tai en minä ainakaan ollut. 

Kokeilunhalun alttari vaatii uhrauksensa ja niinpä kaivoin viinikaapistani tuoreimman Carsinin Cadillacin tähän tarkoitukseen.

Château Carsin Cadillac -viinistä löytyy tällä hetkellä myös Alkosta vuosikerta 2011 (20,13 € 0,5 l). Makea, hapokas, aprikoosinen, hunajainen, mausteinen. 100% Sémillon.

Cadillac -tonic

Château Carsin

1 annos

8 cl Cadillac - makeaa viiniä

8 cl Archibald -luomutonic

iso jääpala

appelsiinin siivu

Kaada juomat jääpalan päälle ja tarjoa appelsiinisiivun kanssa. Voit halutessasi lisätä juomaan myös mintunoksan. Tai vaihtaa appelsiinin limeen. 

Bordeauxlaisen Archibald Tonicin kaikki ainesosat on viljelty luomuna ja tonic on maustettu katkerokasvilla sekä katajanmarjalla. Luonnollisestikaan tätä ei Suomesta löydy, mutta Carsin Shopista voit tilata sitä viinien lisäksi (harva tuskin pelkkää tonicia tilaa!). Suomessa tonicia kannattaa Alkon sijaan etsiä laajempien valikoimien vuoksi suuremmista ruokakaupoista, omani hain paikallisesta Prismasta, tosin katajanmarjaa ei kummastakaan löytynyt. Pystyin joustamaan.

Ja miltäkö maistui? Yllättävältä! Mikä siis tarkoittaa tässä kohdin, että hyvältä. Makeat viinit ovat minulle pienesti nautittavia herkkuja, lasillisen verran alku- tai jälkiruokien kera, joskus jopa jälkiruuan korvaajana, enkä koskaan avaa makeaa viiniä vain itsekseni (paitsi nyt), vaan se vaatii panostusta myös seuraan ja tarjottaviin kokonaisuudessaan.

Silmät pyöreinä kuuntelin, miten Carsinin toimitusjohtaja Nea Berglund suositteli Cadillacin sijaan jopa Sauternes'n viinejä. Siis apua! Huomaa, että hän asuu Ranskassa ja minä Riihimäellä 😃 Näitä jalohomeisia klassikkoja säästelen kaapissani erityisiin hetkiin, en tonicilla jatkettaviksi! Mietin, että ruuan ja viinin ympärille kietoutuneelle ystäväjoukolleni voisin tämän CT-drinkin tarjota aperitiiviksi tai muussa yhteydessä juomatta jääneen makean viinin muuntaa tällä vinkillä drinkiksi. 

Suosittelen, että otat Carsinin Instagram -tilin seurantaan, sillä on todella mielenkiintoista kuunnella Nea Berglundin jutustelua viinitilan arjesta.

Ja kukkia tottakai, tällä kertaa perjantaina viikonlopun kukat hain Hortensiasta. Kauniit, eikö vaan?

Voi kun aina vois olla lauantai!

Korona-aika ja eristäytyminen sosiaalisista tilanteista on kova paikka monelle. Ainakin minulle. Kaipaan niin kovasti läheisteni ja ystävieni seuraa. Ja nimenomaan isosti. Isosti, että on paljon porukkaa koolla, tungosta, hyvää ruokaa ja puheensorinaa. Kaipaan myös ulkona syömistä ja kiireetöntä lipumista virran viemänä, paikasta toiseen. Olen onnekas, sillä tammikuussa reilun viikon sisällä nämä molemmat toiveet tavallaan täyttyivät! Toinen suunnitellusti, toinen vähän vahingossa. Molemmat kuitenkin erittäin turvallisesti, ensin ystävien kanssa pienellä porukalla (ei siis tungosta, mutta muut kriteerit täyttyivät) ja sitten yhden ystävän kanssa kuppilahyppely käytännöllisesti katsoen tyhjissä kuppiloissa. Mutta silti, mikä vapauden ja vaaran tuntu!

Ensimmäinen lauantai

Ensimmäisenä lauantaina juhlistimme pienellä porukalla ystävämme syntymäpäivää. Viinitasting, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea seuraa. Minulla oli ilo päästä myös mukaan juhlan järjestelyyn ja ruokien valmisteluun. Mikäpä sen mieluisampaa kaltaiselleni ruokaintoilijalle. Tarkkoja reseptejä ei ole, oikeastaan vaan ainesosaluetteloita, mutta yritin silmät tarkkana ja korvat höröllään seurata menun suunnittelijan toimia. Ja vielä siinä samalla auttaa kokkailussa ja siemailla viiniä. Varsinaista multitaskaamista! 

Vieraat toivotettiin tervetulleiksi samppanjalasillisella. Tietenkin! Mutta siitä siirryimme kotoisasti keittiön pöydän äärelle maistelemaan pieniä herkullisia makupaloja. Luonnollisestikin niille sovitettujen viinien kera. Ensimmäisenä ruokahalun herättäjänä nautimme porotäytteiset krustadit. Näin ne valmistettiin:

Porokrustadit

kylmäsavuporoa

sipulia

ranskankermaa

juustoraastetta

kananmuna

ketsuppia ja sinappia

krustadikuoria

Eli ei mitään tarkkoja määriä, mene fiiliksen mukaan. Sipulit kuullotettiin, poro pilkottiin ja sitten kaikki ainekset sekoitettiin tasaiseksi massaksi. Yksi kananmuna riitti, mutta juustoraastetta laitettiin todella rutkasti. Mikäli seos tuntuu liian kostealta, niin lisäämällä juustoraastetta tilanteen saa korjattua. Laita krustadikuoriin täytettä reilusti. Ja sitten uuniin! 

Oppi numero 1: krustadeja todellakin voi paistaa, en ollut ikinä sitä tehnyt. Lämpöä voi olla ihan reippaasti 225-250 ja paistoaika sellainen, että kuorien väri on selkeästi muuttunut. 

Porokrustadeille viininä suomalaisomisteisen Château Carsinin L'Etiquette Grise 2018. Muutamia Carsinin viinejä löytyy myös Alkon valikoimista, vaan ei tätä. Kaikkia Carsinin viinejä voit kuitenkin tilata tilan verkkokaupasta.

Skagenkrustadit

katkarapuskagenia

tilliä

sitruunamehua

Dijon Maille -sinappia

krustadikuoria

Voit valmistaa skagenin itse tai käyttää valmista. Mausta skagen makusi mukaan tillisilpulla, sitruunamehulla ja sinapilla. Täytä krustadit seoksella ja voit vielä vaikka laittaa tilliä koristeeksi. Meillä koristelu sitten näemmä jäi tekemättä.....

Oppi numero 2: krustadeja voi ostaa Ikeasta. Oikeasti! Todellakin nämä lisätään seuraavalle Ikea -ostoslistalle.

Skagenin kaveriksi laseihimme kaadettiin Saksan Rheingaun alueelta Weingut Prinz von Hessenin Winkeler Hasensprung Riesling. Parhaat rieslingit mielestäni tulevat Saksasta ja juurikin täältä Rheingausta, eikä tämä viini sitä muuksi muuttanut. Ja ei, etiketissä ei ole Suomen lippua, vaikka me niin kovasti olisimme halunneet niin ymmärtää. Olihan kuitenkin viinitaloa johtavan Donatus Landgraf von Hessenin isoisänisästä vähällä tulla Suomen kuningas reilut sata vuotta sitten. Kannattaa muuten vilkaista viinitilan sivuilta, miten komea kuningas meillä nyt olisi, mikäli tapahtumat olisivat menneet toisin! Tätä kyseistä viiniä ei löydy Alkon valikoimista, mutta Hessenin prinssin tuotannosta Prinz von Hessen Riesling Feinherb (15,90 €) on sangen suositeltava sekin. Viinilehti antaa tälle juuri nyt myynnissä olevalle 2018 vuosikerralle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii liian kalliiksi laatuun nähden. 

Ankanmaksaleivät

paahtoleipää (ei tarvitse olla sitä vaaleimmasta vaaleinta)

päärynähilloa

ankanmaksaa

Paahtoleivästä leikataan reunat pois ja leivät paahdetaan uunissa rapeiksi. Yksi leipä leikataan kolmeen osaan ja näin saaduille leipäsille sipaistaan päärynähilloa ja laitetaan ronski nokare ankanmaksaa. Ja myös sitä herkullista ankanrasvaa. Nam!

Oppi numero 3: Ranskassa makea viini tarjotaan usein alkupalojen yhteydessä, ei siis jälkiruuan kanssa, kuten yleensä meillä. Maistui!

Kuten maistui myös Carsinin makea Cadillac -viini, joka löytyy Alkon valikoimistakin (20,13 € 0,5 litran pullo). Makea, hapokas, aprikoosinen, hunajainen, mausteinen. Rypäleenä Sémillon. Täydellinen yhdistelmä ankanmaksan parina.

Kolme ruokahalua herättävää alkupalaa ja viiniä ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä ja kolme perille mennyttä oppia. Ei huono!

Vuohenjuustoa kahdella tavalla -salaatti

paahtoleipää

vuohenjuustokiekkoja

pehmeää vuodenjuustoa

vuonankaalia

kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja

balsamicoa

suolaa

sokeria

paahdettuja pinjansiemeniä

suolakeksejä

Aloita paahtamalla puolitetut tomaatit. Ripottele päälle suolaa, sokeria ja balsamicokastiketta. Paahda uunissa ainakin tunti. Ja mitäköhän asteita olisi ollut? Ehkä parisataa. Jätä kuitenkin muutamia tomaatteja paahtamatta, ne tulevat salaattilautaselle koristeeksi.

Leikkaa vuohenjuustopötköstä kiekkoja ja tee paahtoleivästä samankokoisia pyörylöitä. Paahda leipäpyörylöitä hetki uunissa, jotta rapeutuvat ja sitten hetki ennen tarjoilua, lisää vuohenjuustokiekot leipien päälle ja paahda vielä vähän lisää uunissa. 

Pilko paahdetut tomaatit pieneksi ja sekoita pehmeän vuohenjuuston joukkoon. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

Kokoa annokset lautasille. Alle vuonankaalia, päälle pari vuohenjuustoleipästä sekä suolakeksi, jonka päällä on pehmeää, tomaatilla maustettua vuohenjuustoa. Koristele koko komeus tomaatinpuolikkailla, balsamicolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä.

Ja kuten kuva paljastaa, oli meillä alkupalojen ja illallisen välissä myös vielä huikea punaviinitasting. Sen osalta keskityin vain tastingiin sekä tarinoihin viinien taustoista ja tietoisesti jätin kynän ja muistivihon pois. Joskus on vaan ihanaa pelkästään keskittyä olennaiseen ja nyt oli se hetki.

Pääruuaksi saimme muhkeita lindströmin pihvejä. Salaisella ohjeella valmistetun kastikkeen kera. Lisukkeena perunamuusia ja herneitä. Ah, miten hyvää! Ja ei, ei mitään ohjeita. Näiden valmistusta en oikein ehtinyt edes seuraamaan. Kastikkeessa oli kuitenkin valkoviiniä, kermaa, sinappia ja ketsuppia. Siitä sitten vaan keittelemään näillä eväin! Mutta sen kyllä päätin, että otan lähes elämäntehtäväksi löytää täydellisen lindströmin pihvin ohjeen. Vinkkejä vastaanotetaan!

Pääruuan jälkeen maistuikin sitten roquefortjuusto viikunahillolla sekä pyörryttävän upea Château Doisy-Daene vuodelta 1996. Luoja, mitä hemmottelua! 

Upea illallisemme päättyi makeasti edellisenä iltana leipomaamme suklaakakkuun, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Viininä ainakin itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu ranskalainen  Mas Amiel Vintage 2013. Lisää Mas Amielin tilasta voit lukea täältä, klik, mutta tuotteet ovat saatavilla vain ravintoloista. 

Mikä mahtava ilta! Ilta täynnä makuja ja tarinoita. Naurua ja ystäviä. Miten olinkaan tätä kaikkea kaivannut ja sen sain. Kiitos universumille ja syntymäpäiväsankarille ❤

Toinen lauantai

Sitten tuli seuraava lauantai. Lauantai, jolloin ihan vaan sen suuremmin suunnittelematta lähdin ystäväni kanssa kahdestaan myöhäiselle lounaalle. Eipä arvattu lähtiessämme, että iltapäivästä kehkeytyi 7 tunnin mittainen lounashäppening. Kyllä, seitsemän tunnin!

Riihimäellä Obelix on ehdottomasti tasoltaan paras ravintola. Hyvää ruokaa saa toki muutamasta muustakin ravintolasta, mutta mikäli mielit syödä pitkän kaavan mukaan, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyllä näin on. Piste. 

Ruokavalintoja siivittämään gin&tonic -listalta Metsä gin. Kotimainen Gustav Metsä Gin löytyy  myös Alkon hyllystä. Väritön, kuiva, terävä, katajanmarjainen, sitruksinen, korianterinen, kevyen havuinen, mausteinen, runsas. Ja palkittu! Hopeaa kesällä 2020 arvostetussa Global Spirits Masters -kilpailussa. Varsin kelpo GT siis!

Ruokavalinnoissa päätimme pysyä alkupaloissa. Aloitimme Obelixin blinillä (13,90 €). Talon muhkea tattariblini, kirjolohta confit, kirjolohen mätiä, punasipulia, pikkelöityä retiisiä, graavattua keltuaista, hapankermaa ja sitruunasiirappia. Olimme myös liikuttavan yksimielisiä valinnoissamme, näin säästyimme alati vaanivalta annoskateudelta!

Annos hiveli silmiä ja maistui taivaalliselta. Täytteitä oli runsaasti, olisi jopa riittänyt kahdelle blinille. Pikkelöidyt retiisit olivat mielestäni vähän turhat, mutta ihan vaan siitä syystä, että en itse pidä pikkelöidyistä aineksista. Epämieluisat komponentit voi jättää syömättä tai tehdä kuten minä, syödä pois heti alta kuleksimasta ja hörpätä viiniä päälle 😉

Ruokajuoma läpi koko setin  kuiva, mineraalinen ja hedelmäinen valkoviini Saksasta, Donatushof Saar Riesling Trocken (41 € pullo). 

Toiseksi annokseksi alkuruokalistalta valitsimme raputacot (9,90 €). Kaksi pikkurieskaa, chiliöljyssä tiristettyjä jättiravunpyrstöjä, guacamolea, paahdettua maissia, punasipulia ja mikrovihreitä. Siis mikrovihreitä? Ensimmäistä kertaa näin versoja kutsuttavan tällä nimellä. 

Vaikka vähän jännitin, onko chili minulle liian tulista, niin ei ollut. Maissit taisivat olla suoraan purkista, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin maut olivat tässäkin kohdillaan. Rieskojen syöminen hieman askarrutti, veitselle ne olivat liian kovia leikattavaksi, kuten myös käsin taitettavaksi. Päädyimme kuitenkin syömään ne sormin. Vähän sottaista puuhaa, ei mikään ensitreffiruoka, jolloin pitäisi pystyä sievästi aterioimaan. 

Alkuruokafiestamme huipentui juustolankkuun (14,90 €). Cheddaria, vuohenjuustoa, uunifetaa, siemennäkkäriä, punajuuripestoa, balsamicosiirappia ja parmankinkkua. Annos oli VALTAVA! Jos olisimme tienneet, miten valtava, olisimme jakaneet annoksen. Vaan kun ei ollut mihinkään kiire, niin oli aivan täydellistä vaan istua ja olla, siemailla viiniä ja napsia herkkuja. 

Varsinaista jälkiruokaa emme tilanneet, vaan viimeistelimme reilun kolmen tunnin session Salted Caramel -kahvilla (9 €). Yleensä näissä hetkissä päädyn Irlannin kahviin, mutta voin kertoa, että tämä suolakaramellikahvi on ihan vaan järkyttävän hyvää! 

Koska olo oli kuin olisimme saaneet Vapaudu vankilasta -kortin, emme malttaneet lähteä vieläkään kotiin, vaan päätimme mennä lasilliselle Teatterihotellille. Varovaisesti kuitenkin kurkistelimme matkan varrella yhteen pubiin ja todettuamme reitin selväksi eli ravintolan lähes tyhjäksi (2 asiakasta), poikkesimme sisälle. Teatterihotellin aulabaarissa, jota mielestäni vähän virheellisesti mainostetaan Wine Barina, oli myös varsin turvallista. Siellä kun oli lisäksemme vain yksi asiakas. Ainakin 10 metrin päässä meistä. 

Tosiaan ikkunassa on Wine Bar -teippaukset, mutta viinilistaa ei talosta löydy (on aivan kohta tulossa), eikä tarjolla ollut kuin yhtä punaviiniä piccolopullossa (koska edellisenä iltana oli ollut tilaisuus yläkerrassa, hmmm). Otettiin sitten varman päälle Hartwallin harmaat. Viinibaarissa. Noh, ravintolan puolustukseksi on sanottava, että vuorossa ollut varsin mukava henkilö sitten yllättäen löysikin jostain muutaman viinipullon ja maistoimmekin yhtä. Jäämme mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan, milloin lupaukset lunastetaan ja viinibaarista tulee viinibaari. 

Että sellainen lounas. Alusta loppuun seitsemän tuntia. Olipa ihanaa, pitkästä aikaa ulkona sillä erotuksella, että ilta päättyi yhdeksän jälkeen kotiin, eikä puolilta öin paikalliseen karaokeravintolaan. Sehän se illan kulku terveessä maailmassa on tavannut olla!

Kolmas lauantai

Tammikuu sisälsi vielä kolmannenkin loistolauantain, silloin ollaan mumun kokkikerhossa ja siitä voit lukea täältä, klik.

Ruotsalaisperäisiä grilliruokia

Ruoka-aiheiset lehdet ja kirjat ovat heikkouteni. Yksi lehtisuosikkini on ruotsalainen Elle mat&vin. Tämän vuotisesta Grillfest -numerosta olen kokannut jo monta ruokaa ja ties miten monta vielä kokkaankaan. Tässä jutussa kolmen reseptin verran.

Mökki-ilta äitini ja sisarteni kanssa. Kokkailua ulkona. Samppanjaa ja hyvää ruokaa, helteinen kesäkuun ilta. Täydellistä!

Grillatut crostinit nektariineillä ja prosciuttolla

Elle mat&vin Grillfest 2020

10 viipaletta

10 viipaletta ciabattaleipää

3 nektariinia siivuina

6 siivua prosciuttoa 

1 dl viherhomejuustoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

½ dl basilikanlehtiä

3 rkl oliiviöljyä

suolaa

Kaksi leipäsiivua per ruokailija oli mielestäni sopiva määrä. Viherhome vaihtui sinihomeeseen, muutoin mentiin ohjeen mukaan.

Pyörittele kulhossa nektariinisiivut, öljy ja suola. Sivele leiville oliiviöljyä ja grillaa muutama minuutti molemmin puolin. Grillaa nektariinisiivuja myös muutama minuutti molemmin puolin, kunnes ovat saaneet vähän väriä ja pehmentyneet. 

Nostele leiville prosciutto, nektariinit, murustele juustoa, koristele basilikalla ja valuta vielä päälle hunajaa. Olen nyt tarjonnut näitä leipiä kaksille vieraille ja kaikki ovat tykänneet! Kannattaa ehdottomasti kokeilla. 

Tämä harvinainen ilta(päivä) aloitettiin luonnollisestikin samppanjalla. La Chouette de Champillon Champagne Brut (30,49 €) on edullisten samppanjoiden parhaimmistoa. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahtoleipäinen, hennon yrttinen. Pehmeä ja kepeä, kuten Alko luokittelee. Viinilehti antaa tälle monikäyttöiselle kala- ja äyriäisviinille neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä suosituksen veden kielelle nostattavaksi aperitiiviksi.

Lohivartaat pinaattipestolla

Elle mat&vin Grillfest 2020

4 annosta

800 g lohifilee

1 kesäkurpitsa

Pinaattipesto

100 g babypinaattia

2 norileväarkkia

1 valkosipulinkynsi

(1 dl vettä)

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 sitruunan mehu

Leikkaa lohi 5 x 5 cm paloiksi. Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin juustohöylällä. Rullaa tai taittele kesäkurpitsaviipaleet ja laita vartaisiin lohen kanssa.

Huuhtele pinaatti ja aja kaikki pestoainekset monitoimikoneella tahnaksi. Veden kanssa olisin varovainen, siksi laitoin sen sulkeisiin. Vedellä voit säädellä peston rakennetta, mutta vaikka itse käytin vain ½ desiä, niin pestosta tuli mielestäni liian vetistä. 

Sivele lohivartaat kauttaaltaan pinaattipestolla ja grillaa molemmin puolin. Jäljelle jäävän peston voit laittaa tarjolle, niin sitä voi jokainen lisätä makunsa mukaan. Makunsa mukaan voi lisätä myös suolaa ja pippuria vartaille, sillä vaikka mausteita oli pestossa, niin vartaat olivat kovin suolattomia. Suolaa on kuitenkin helpompi lisätä, kuin ottaa pois.

Couscoussalaatti kesäkurpitsalla

Elle mat&vin Grillfest 2020

4 annosta

200 g couscoussia

3 dl kiehuvaa vettä

1 sitruunan mehu

2 rkl oliiviöljyä

1 punasipuli

50 g pinjansiemeniä

100 g babypinaattia

1 nyrkillinen basilikanlehtiä

1 kesäkurpitsa

Mittaa couscous kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Peitä kulho muovikelmulla ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Sekoita haarukalla ja lisää joukkoon oliiviöljy ja sitruunamehu. Viipaloi punasipuli, paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, huuhtele ja pilko pinaatti sekä silppua basilika. Lisää kaikki couscousin joukkoon. Huuhdo ja pilko vielä kesäkurpitsakin ja lisää mukaan. 

Ruuan kanssa nautimme pirteää ja hedelmäistä valkoviiniä Ranskan Alsacesta, Black Tie by Pfaff 2019 (14,98 €). Rypäleinä Riesling ja Pinot Gris.  Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, päärynäinen, hennon kukkainen, mausteinen. Viinilehti on antanut vuosikerralle 2018 neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Uskon, että sama pätee tähän tuorempaankin vuosikertaan. Ainakin me pidimme! 

Väittäisin, että en koskaan osta viiniä pelkän etiketin perusteella. Paitsi nyt, kun jo usean päivän ajan oli lämpömittari huidellut käsittämättömissä 30 asteen lämpötiloissa kesäkuisessa Suomessa. Toki valintaa siivitti viinin saksalaisuus ja tutut rypäleet sekä edullinen hinta. Jos viini olisi pettymys, ei rahallinen menetys kirvelisi. Helle Rivaner Riesling 2019 (8,49 €). Pirteä ja hedelmäinen viini Saksan Rheinhessenin alueelta. Rypäleinä nimen mukaisesti Riesling ja Rivaner. Kuiva, hapokas, viheromenainen, päärynäinen, persikkainen, aprikoosinen, kevyen ananaksinen, sitruksinen. Siis todellinen hedelmäpommi! Viini on niin uusi, että Viinilehden arvioitsijat eivät ole vielä ehtineet omaa arviotaan antamaan. Mitä tästä nyt sanoisin? Helppo ja hedelmäinen kesäviini, joka sopii myös kalalle ja ihan vaan lipittelyyn. 

Jälkiruuaksi tein tämän kesän suosikkiani, suklaabanaaneja muurikalla. Tässä kuvat tosin eräältä toiselta illalta ystävien kanssa, kun suklaan lisäksi laitoimme banaanien sisälle myös mansikkaviipaleita. Toimii!