Kevätkokkailua

Viikonloppu! Kevättä on aivan selkeästi ilmassa, aurinko tulvii ikkunoista ja miten paljon tulvisikaan, mikäli ne olisivat puhtaat! Tulppaaneja maljakossa, kyllä se kevät sieltä vielä koittaa. Vaikkakin juuri tein lumityöt, kun illan ja yön aikana sitä oli saatu jälleen muutama sentti.

Kevät tuo kokkailuun taas aivan uuden sävyn ja raaka-aineet. Mieli teki parsaa, mutta niin oli surkeat yksilöt paikallisessa ruokakaupassa, että jotain muuta piti keksiä. Lime ja korianteri toivat kevään lautaselleni tänä viikonloppuna.

Lime-kookoskana

K-Ruoka 1-2/2023

3 annosta

500 g maustamattomia broilerin fileepihvejä

1 (100 g) sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 cm:n pala inkivääriä

1 mieto punainen chili

1 rkl rypsiöljyä

1 tlk (400 ml) kookosmaitoa

2 limeä (mielellään luomua silloin, kun käytetään myös kuori)

½ tl suolaa

1/4 tl rouhittua mustapippuria

½ dl korianteria hienonnettuna

Ota lihat huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen valmistusta. Viipaloi fileepihvit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. 

Kuori ja hienonna sipulit ja inkivääri. Halkaise chili, poista siemenet ja viipaloi.

Ruskista broileripalat öljyssä pannulla molemmilta puolilta. Lisää joukkoon sipulit, inkivääri ja chili, kuullota hetki. Lisää kookosmaito, yhden pestyn limen raastettu kuori, suola ja pippuri, Keitä kastiketta kasaan noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi joukkoon 1½ limen mehu (n. 2 rkl) sekä korianterisilppu.

Koristele annos limeviipaleilla ja korianterilla, tarjoa riisin kanssa.

Riisi. Ensimmäistä kertaa ikinä kokeilin tämmöistä Risellan heti valmis -riisiä. Olen näitä hieman karsastanut ja jättänyt hyllyyn, mutta olihan tämä nyt näppärä näin yhden ihmisen aterialla. Kaksi minuuttia mikrossa ja siinä se oli! Makuja löytyy jos jonkinlaisia, joten ehkäpä kokeilen toisenkin kerran.

Joulu tuli, oli ja myös meni

Joulusta on kulunut nyt jo päivälleen kuukausi, mutta tuskinpa siitä kirjoittamiselle mitään aikarajaa on. Tuskinpa. Ja ainahan se uusi joulu tulee, ennemmin tai myöhemmin. Ja toisaalta, nämä ruuat kyllä maistuvat ihan milloin vaan, eivät ole niin äärimmäisen jouluisia, vaikka jouluun sopivia ovatkin. Että kyllä minä näillä riittävästi joulutunnelmaan pääsin, vaikka ei kinkkua ja rosollia pöydässä ollutkaan.

Joulu. Väitän, että en ole jouluihminen ja sitten taas kovasti sitä yritän. Omalla tavallani. Onnistuminen vaihtelee. Voisin olla parempi jouluihminen, jos valmisteluun olisi riittävästi aikaa. Nyt ei ollut. Joulu oli tänä vuonna perin lyhyt, osui täysin viikonloppuun niin, että aatto oli lauantaina. Ja kun töissä oli vuoden kiireisin aika, niin eipä siinä valmisteluille aikaa jäänyt. Ensimmäistä kertaa ikinä jäi ne muutamat joulukortitkin lähettämättä. Noh, ehkä sitten seuraavalla kerralla...... Kolmas perättäinen joulu, kun vietin jouluaattoa aivan yksin kotona. Niin sitä vaan tähänkin tottuu, vaikka ensin se tuntui jotenkin oudolta ja ehkä himppasen ahdistavaltakin. Tässä vaiheessa tämä ratkaisu oli kuitenkin hyvä. Joulupäivänä siskon luona pääsin osaksi touhua ja tohinaa ❤

Jouluviinini näkyy kuvassa. Muratie Ansela van de Caap 2017 (linkin takaa löytyy vuosikerta 2018 hintaan 29,99 €) saapui yllättäen Etelä-Afrikasta. Sanon yllättäen sen vuoksi, että viime aikoina viinini ovat olleet lähes poikkeuksetta vanhan maailman tuotteita (eli eurooppalaisia). Tämän olen saanut siskoltani joululahjaksi, muistaakseni vuosi sitten, joten oikea aika sen nauttimiseen oli, mikäpä muu, kuin joulu. Alko luokittelee viinin rotevaksi ja voimakkaaksi. Rypäleinä ovat Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, mustaherukkainen, kevyen lyijykynäinen, hennon nahkainen, tamminen, ryhdikäs. Kaikki elementit siis sopivasti kohdillaan minun makuuni! Kyllä sisko tietää!

Vaikka olin yksin, en tinkinyt kattauksesta. Kaikki juhlakattaukseni elementit eli vanhat Arabiat, pöytähopeat, Riedelin lasit ja kangasservetit tekee juhlan.

Ja sitten ruokaan. Alkupaloina työkaverin tekemällä saaristolaisleivällä sienisalaattia ja rapuskagenia. Yksinkertaista, mutta niin herkullista.

Pääruuaksi halusin kalaa ja sopiva ohje lisukkeineen löytyikin helposti. Punajuurilaatikkoa mietin vielä vierelle, mutta bataatti voitti kisan ja uskon sen olleen myös lopulta parempi valinta.

Paistettu lohi, paahdetut palsternakat ja vermuttikastike

Glorian ruoka&viini 10/2022

4 annosta

4 (600 g) lohifileepalaa

2 tl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Vermuttikastike (jota en tehnyt)

1 banaanisalottisipuli

2 tl oliiviöljyä

4 dl vettä

1 kalaliemikuutio

1 dl kuivaa vermuttia

3/4 dl kuohukermaa

75 g voita

3 timjamin oksaa

ripaus suolaa

Paahdetut palsternakat

2-4 (500 g) palsternakkaa

1½ rkl vaahterasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

3/4 tl suolaa

1/4  tl mustapippuria

Itse en siis valmistanut vermuttikastiketta, mutta kirjoitan tähän sen ohjeen, koska se kuitenkin on ajateltu tähän annokseen kuuluvaksi. Kuori ja hienonna sipuli, kuullota se kattilassa öljyssä pehmeäksi. Lisää vesi, murennettu liemikuutio, vermutti ja kerma. Keitä noin 10 minuuttia ilman kantta, kunnes lientä on jäljellä noin kolmannes. Peitä kannella ja pidä lämpimänä.

Sitten palsternakat. Pese ne huolellisesti ja leikkaa pitkiksi tikuiksi (minä kylläkin kuorin ne, mikä on tarpeetonta, jos on huolellisesti ne jynssännyt). Kannattaa valita mahdollisimman ohuita palsternakkoja tai tarvittaessa voi leikata pois kovaa ydintä. Pyöräytä palsternakat kulhossa vaahterasiirapissa ja öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä palsternakat leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda 200 -asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Lopuksi lohi. Kuumenna öljy pannussa ja laita lohipalat nahka alaspäin pannulle. Paista 2-4 minuuttia keskilämmöllä. Mausta kalapalat suolalla ja käänne ne nahkapuoli ylöspäin. Laske lieden lämpöä ja jatka kypsentämistä vielä 2-3 minuuttia. Käännä kalat ja mausta pippurilla. Onnistuin ensimmäisen kerran ikinä paistamaan loheen täydellisen rapean nahkapinnan! Ymmärsin, että maltti on valttia tässä puuhassa. Tässäkin. 

Jatka kastikkeen parissa. Kuumenna se uudelleen. Kuutioi voi ja lisää kastikkeeseen vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nypi joukkoon timjaminlehdet. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Annos on kokoamista vailla valmis.

Bataatti-perunavuoka

Glorian ruoka&viini 10/2022

6 annosta

1-2 (n. 700 g) bataattia

1-2 (n. 300 g) isoa jauhoista perunaa

2 rkl voita

2 dl kuohukermaa

1½ dl parmesaania raastettuna

2 rkl juoksevaa hunajaa

½ tl suolaa

Pinnalle

½ dl parmesaania raastettuna

1/4 dl korppujauhoja

Kuori ja lohko bataatit ja perunat. Keitä vähässä vedessä 20-25 minuuttia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Valuta, lisää voi ja soseuta karkeasti sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kerma, parmesaani, hunaja ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Tasoita pinta. Sekoita parmesaani ja korppujauhot keskenään. Ripottele seos vuoan pinnalle. 

Kypsennä 150 -asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 1-1½ tuntia, kunnes sose on kiinteytynyt ja saanut kauniin värin.

Parmesaanin unohdin ostaa, eikä sitä ollut kotona. Tai oli, mutta homeessa, hups. Laitoin sitten ihan tavallista juustoraastetta. Korppujauhot vaihdoin pankojauhoihin, koska tykkään niiden rakenteesta enemmän.

Olin erittäin tyytyväinen jouluateriaani. Maut olivat (riittävän) jouluisia, annos ja kattaus sopivasti juhlava. Viini nyt ei tietenkään sopinut ruualle alkuunkaan, mutta en nähnyt järkeväksi avata yksinäni myös valkoviiniä, sillä punaviini oli kuitenkin joulun kannalta välttämätön. 

"Pientä" iltapalaa vielä television äärellä punaviinin kera. Juustoja, tuoreita luumuja, saaristolaisleipää, pipareita. 

Joulupäivänä pääsin sitten mukaan siskon perheen joulupöytään, siellä meininki on juuri oikealla tavalla perinteistä, runsasta ja herkullista, kaunista kattausta unohtamatta! 

Kuten jo alussa mainitsin, oli tämä nyt kolmas joulu tällä meiningillä. Yksin aatto ja siskon luona joulupäivä. Ihan hyvä meininki!

Makaronilaatikkoa neljälle sukupolvelle

Tyttäreni perhe Turusta tuli viikonlopun viettoon ja tämä tapahtuma houkutteli paikalle myös äitini sekä siskoni miehensä kanssa. Niinpä piti keksiä sapuska, josta riittäisi lounasta helposti suuremmallekin porukalle ja joka uppoaisi 4-vuotiaasta naperosta aina isomummiin saakka. Neljälle sukupolvelle. Eikun makaronilaatikkoa tekemään. Vähän uudella tavalla, sillä tässä versiossa nakataan raa'at makaronit uunivuokaan, ilman etukäteiskeittelyitä ja maustamiseen käytetään ainakin omassa keittiössäni harvemmin käytettyä maustepippuria.

Karitsa-makaronilaatikko

Glorian ruoka&viini 1/2023

4 annosta

400 g karitsan jauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 ruukku lehtipersiljaa

1 1/4 tl jauhettua maustepippuria

3/4 tl suolaa

400 g täysjyvämakaroneja

1 l lihalientä (jäähtyneenä)

3 kananmunaa

Pinnalle

1-2 vaaleaa leipäviipaletta 

(itse käytin tässä leivän sijaan pankojauhoja)

1-2 tl raastettua sitruunankuorta 

Paistamiseen ja vuokaan

3 rkl oliiviöljyä

Karitsan jauheliha on hankittu Riihimäen Rekon kautta Pihlajasaaren lammastilalta. Pääsääntöisesti käytän karitsan jauhelihaa kaikessa, missä jauhelihaa tarvitsen. Nyt tämä valinta oli erityisen paikallaan, sillä perheemme napero on naudanlihalle allerginen.

Kokkailu aloitetaan ottamalla jauheliha huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista ja voidellaan uunivuoka. Sitten hienonnetaan sipuli, valkosipuli ja lehtipersilja. Ruskista jauheliha pannussa öljyssä ja lisää sipulit. Jatka paistamista viitisen minuuttia ja mausta seos maustepippurilla ja suolalla. 

Laita raa'at makaronit uunivuokaan ja sekoita joukkoon sekä jauheliha että lehtipersiljasilppu. Vatkaa huoneenlämpöinen lihaliemi ja munat keskenään. Kaada seos vuokaan. Kypsennä laatikkoa 200 -asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia.

Kun tarvitsen suurempia määriä liha- tms. liemiä, käytän usein näitä Ö-sarjan liemiä. Kurkkaa linkin takaa tuotevalikoima, jo pelkästään liemien kuvaukset saavat veden herahtamaan kielelle. Tähän ruokaan valitsin perinteisen lihaliemen sijaan (koska se allergia) paahdetun juuresliemen. Toki voit tehdä lihaliemen mieleiselläsi tavalla, aivan itse alusta saakka keittelemällä tai tutuista liemikuutioista valmistaen ja mikäli fondit ovat enemmän sinun juttusi, niin sopiva liemi syntyy litrasta vettä ja kahdesta ruokalusikallisesta lihafondia, mutta suosittelen kyllä tutustumaan Ö-liemiin. Ja mikäli liemet eivät ole makuusi lainkaan, voit käyttää niiden tilalla myös maitoa.

Leikkaa leipäviipaleet pieniksi kuutioiksi ja paista ne rapeiksi pannulla öljyssä. Pese sitruuna (käytä luomua!), raasta kuori ja lisää leipäkuutioiden joukkoon. Itse vähän oioin ja päädyin käyttämään pankojauhoja, niiden rakenne on korppujauhoja rakeisempaa ja toimivat tässä yhteydessä vallan mainiosti.

Ripottele vuoan pinnalle sitruuna-leipämurut ja jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia tai kunnes kaikki neste on imeytynyt makaroneihin. 

Tästä tuli varsin mainio koko perheen sapuska! Naperon vuoksi vähän himmailin mausteiden kanssa, joten aikuisia varten löytyi pöydästä suolaa, pippuria sekä uutta supersuosikkiani, Pirkka Parhaat rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä. Mikä herkku! Annostelun kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei ihan vain valkosipuli ja chili jää päällimmäiseksi mauksi.

Kiitos vierailustasi pikkuinen! Viikonloppu oli vauhdikas, sisälsi paljon leikkejä ja taukoamatonta puheen pulputusta. Nähdään pian uudelleen!

Joululounaalla Lehtovaarassa

Tyttäreni perheen kanssa aloitimme uuden joululounasperinteen vuosi sitten, kun neiti Naperokin on siinä iässä, että osaa arvostaa niin hyvää ruokaa (varsinkin siianmätiä), kuin kaunista interiööriäkin. Vuosi sitten olimme Katajanokan Kasinolla, siitä voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis Lehtovaarassa. 

Ravintola Lehtovaara on yksi Helsingin klassikkoravintoloista. Vaikka niin mielelläni käyn tutustumassa uusiin ravintoloihin ja uusi makumaailmoihin, niin rakastan näitä klassikoita, jotka ovat ja pysyvät. Kondiittori Emil Lehtovaara perusti ravintolan jo vuonna 1916, tosin silloin Viipuriin. Omistajavaihdoksesta huolimatta nimi pysyi ja Lehtovaara muutti vuonna 1940 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön, Helsinkiin. 

Olen itse käynyt ravintolassa ensimmäisen kerran 1980-luvulla, jolloin silloinen pomoni vei minut ja kaksi työkaveriani sinne illalliselle. Hänellä on muutoinkin ollut suuri vaikutus moneen asiaan, jotka tänä päivänäkin ovat minulle tärkeitä. Ruoka, viini, taide. Opin häneltä paljon ja olen siitä iloinen! Muistan vieläkin, mitä silloin söin. Cœur de filet Provençalen valkosipuliperunoilla. Se löytyy listalta edelleenkin. Tietenkin, koska klassikkoravintola.

Mutta nyt joululounaalle. Katsokaa, miten ihastuttava oli pöytämme! Kauniit kattaukset, kaiken kaikkiaan miellyttävä tunnelma ja maukkaat ruuat. Palmun alla oli hyvä olla.

Alkupalapöydästä löytyi kaikki tarvittava, niin perinteiset kalat, mädit kuin kinkku sinappeineenkin. 

Yksi tärkeimmistä kriteereistä tämän vuoden ravintolavalinnan suhteen oli se, että halusimme pöytään tarjoillun pääruoka-annoksen. Täällä se onnistui. Neiti Napero valitsi tattikeiton, vanhempansa lohta ja selleriä, minä lohta. Kaikki olimme tyytyväisiä annoksiimme, vaikka neiti Napero ensin vähän protestoikin keiton lastenannoskokoa. Keittoa oli hänelle kuitenkin varsin riittävästi, koska alle oli vetäisty melkoinen satsi mätiä ja lohta asiaankuuluvine lisukkeineen.

Lohen kanssa tarjottu rapukastike oli taivaasta! Siis niin hyvää, että en keksi mitään moitteen sanaa, kaikki oli vaan niin maukasta. Ruokajuomana lasillinen rieslingiä. Alkuun otimme samppanjaa ja se toimikin hyvin alkuruokien kanssa. Tai siis samppanjahan toimii aina ja kaiken kanssa. Amen.

Ja aina on tilaa jälkiruualle. Oli sitten kyse lapsista tai aikuisista. Parin tunnin ruokailu oli hyvä päättää suklaalla ja marmeladeilla. Ja juustoilla. Ja pipareilla. Ja santsikierroksella.

Tämä oli hyvä! Saattaa olla, että tulemme tänne seuraavallekin joululounaalle. Ehkä tästä tulee meidän perinne silläkin tavoin, että tulemme tänne aina. Ehkä. Edellytykset sille kyllä on.