"Läskiäiset", osa I: Espanja

Kesän ensimmäistä tyttöjen aikuisten naisten mökkiviikonloppua päästiin viettämään jo ennen juhannusta. Oli suoranainen onni ja ihme, että löytyi ajankohta, joka sopi meille kaikille kuudelle, sillä siitä onkin vierähtänyt aikaa, kun olemme kaikki olleet viimeksi koossa yhtäaikaa. Toisaalta on ollut vähän hupaisaakin, kun kaikki ovat valittaneet, miten koronavuonna ei ole ollut mitään tekemistä, eikä mihinkään ole päässyt, mutta auta armias, jos pitäisi löytää kalenterista kaikille sopiva hetki, niin aina on jotain. 

Ystävien kesken voi kokoontua ihan ilman aihettakin, mutta nyt vietimme yhden ystävän läksiäisiä kotikaupungin vaihdoksen vuoksi. Tosin läksijäiset vaihtuivat jo kutsuvaiheessa läskiäisiksi, sillä meillä nämä tapaamiset tarkoittavat takuuvarmasti aina sitä, että kaloreita ei lasketa, vaan tarjolla on loistavaa ruokaa, laatujuomia ja rentoa yhdessäoloa. Niin tälläkin kerralla. Ja nyt oli vielä HELLEKELI, joten viikonlopun pukukoodi oli uikkarit päivällä ja mahdollisimman löyhän liehuvat helmat illalla.

Lauantai-illan tarjoilujen punainen lanka löytyi Espanjasta, niin ruuan kuin juomankin suhteen. Samppanja tietenkin poikkeuksena. Meillä ei varmaan ole ollut koskaan tapahtumaa ilman samppanjakuplia! Ei siis tälläkään kertaa. 

Illallispöytä oli rakennettu tapashengessä ja tästä saatkin vinon pinon reseptejä, poimi niistä suosikkisi tai kokkaa koko setti. Kuvia on tällä kertaa yllättäen melko vähän, joten nyt menee lukuhommiksi!

Alkuun keittoa, joka ansaitsee erityismaininnan. Kylmä tomaattikeitto gazpacho on varmaankin kaikille tuttu, mutta ainakin minulle salmorejo oli uusi ja erittäin maittava tuttavuus. Hauska yhteensattuma on se, että muutamia viikkoja myöhemmin, syntymäpäiväillallisellani Dining 26:ssa Tampereella tastingmenusta löytyi myös yhtenä ruokalajina salmorejo. Siellä keitto tarjottiin kevyesti gratinoidun burrata-juuston, valkosipulileivän ja salsa verden kera. Siitä sitten myöhemmin ihan eri jutussa. 

Salmorejo

Reseptitaivas

6 annosta

2 tlk tomaattimurskaa

1 keltuainen

2 rkl manteleita

1 dl neitsytoliiviöljyä

50 g vaaleaa leipää (ei tuoretta)

1 valkosipulinkynsi

2 rkl sherryviinietikkaa 

(myös valkoviinietikka käy)

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

Koristeeksi

3 kovaksi keitettyä kananmunaa

100 g ilmakuivattua kinkkua (jamon serrano)

Laita monitoimikoneeseen tomaattimurska ja leivän sisus. Pyöräytä sekaisin. Lisää mausteet, mantelit ja loraus oliiviöljyä. Sekoita minuutti. Tiputa sekaan keltuainen. Jatka sekoittamista. Lisää oliiviöljyä tasaisena nauhana kokoajan sekoittaen niin kauan, että keitto saa tasaisen samettisen koostumuksen. Salmorejo pitää olla paksua, lisää leipää, jos keitto näyttää jäävän liian litkuksi. 

Anna salmorejon maustua jääkaapissa vartti ja tarjoa se kananmunan ja silputun ilmakuivatun kinkun kanssa. 

Marinoitua Manchego -juustoa ja serranokinkkua

Meilläkotona

250 g Manchego-juustoa

100 g serranokinkkua

(cocktailtikkuja)

Marinadi

2 rkl sitruunamehua

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

suolaa

mustapippuria myllystä

Poista juustosta kuori, leikkaa juusto ½ cm viipaleiksi. Sekoita marinadin ainekset hyvin keskenään. Laita juustoviipaleet laakeaan astiaan ja kaada marinadi päälle, peitä kelmulla ja nostaa jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Kääri juustoviipaleiden ympärille serranokinkut ja kiinnitä tarvittaessa cocktailtikulla. Tarjoa heti.

Marinoidut munakoisot

Meilläkotona

1 munakoiso

suolaa

rypsiöljyä

Marinadi

½ dl neitsytoliiviöljyä

½ sitruunan mehu

2 tl sitruunankuorta raastettuna

½ punainen chili hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna

suolaa

mustapippuria

Viipaloi munakoiso 1½ cm paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna itkettyä noin 20 min. Pyyhi irronnut neste ja suola pois. Laita munakoisoviipaleet leivinpaperoidulle pellille. Sivele viipaleet molemmin puolin öljyllä. Grillaa uunissa grillivastuksen alla kunnes pinta saa hiukan väriä. Nosta pelti uunista ja käännä viipaleet ympäri, jatka grillaamista kunnes viipaleiden toinenkin puoli on saanut kunnolla väriä.

Sekoita marinadin ainekset hyvin keskenään. Laita munakoisoviipaleet kulhoon ja kaada marinadi päälle. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

Espanjalainen perunamunakas

Reseptitaivas

neljä annosta

5 kiinteää perunaa

1 sipuli

1 dl oliiviöljyä

6 kananmunaa

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

Hienonna sipuli ja leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulia muutama minuutti öljyssä pannulla. Lisää sitten pannulle perunat ja paistele pehmeiksi. Perunat saavat hieman ruskistua.

Vatkaa kananmunat ja mausteet sekaisin. Kaada pannulle. Vähennä lämpöä puolitehoon. Laita kansi pannulle ja anna perunamunakkaan kypsyä niin, että yläpuoli on hyytynyt. Nosta kansi pannulta ja laita munakkaan päälle lautanen. Keikauta ympäri ja liuta perunamunakas takaisin pannulle. Paista vielä 10 minuuttia toiselta puolelta kannen alla. Vinkki: jos keikautustyyli tuntuu hankalalta, voit jättää perunamunakkaan kääntämättä ja paistaa sen 200 asteisessa uunissa 15 min. Jäähdytä perunamunakasta ainakin 20 minuuttia pannulla ennen tarjoilua.

Espanjalaiset lihapullat

Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa

2 maalaisleipäviipaletta

3/4 dl lihalientä

1 sipuli kuutioituna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl öljyä kuullottamiseen

½ dl punaviiniä

1 tl paprikajauhetta

1/4 tl jauhettua kanelia

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

½ dl hienonnettua lehtipersiljaa

Tomaattikastike

1 dl punaviiniä

400 g tomaattimurskaa

1½ dl paseerattua tomaattia

1 tl sokeria

1 tl paprikajauhetta

1/4 tl jauhettua kanelia

½ tl suolaa

1/6 tl chilihiutaleita

1/4 tl mustapippuria myllystä

Viimeistelyyn

½ dl hienonnettua lehtipersiljaa

Revi leipä palasiksi kulhoon ja kaada lihaliemi päälle, anna turvota. Kuumenna pannulla öljyä ja kuuullota sipulikuutioita hetki. Lisää hienonnettu valkosipuli ja kuullota vielä hetki. Lisää pannulle punaviini ja anna kiehahtaa. Lisää sipuliseos ja jauheliha kulhoon leipäpalojen joukkoon. Lisää mausteet ja sekoita lihapullamassa hyvin.

Lisää pannulle, jolla paistoit sipulit, punaviini ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää mukaan tomaattimurska ja paseerattu tomaatti. Kuumenn kiehuvaksi. Mausta tomaattikastike paprikajauheella, kanelilla, sokerilla, suolalla, chilillä ja mustapippurilla. 

Pyöritä lihapullamassasta lihapullia ja laita ne kypsymään tomaattikastikkeeseen. Anna pullien kypsyä kastikkeessa kannen alla miedossa lämmössä noin 15 minuuttia. Viimeistele lihapullat hienonnetulla lehtipersiljalla.

Mikäli tapas -illan järjestäminen kiinnostaa, niin lisää ideoita siihen saat tuon lihapullalinkin takaa löytyvästä blogijutusta. Itse jotenkin vähän innostuin ajatuksesta!

Espanjalaisesta tapasteemasta tehtiin pari poikkeamaa. Ensimmäisenä harha-askeleena italialainen tiramisu ja toisena olikin varsinainen harhaloikka eli georgialainen hatsapuri. Laitetaan tähän loppuun vielä tuon tiramisun resepti.

Aito italialainen tiramisu

Kinuskikissa / Leipomo Ugolinon seikkailut

1 pkt Savoiardi -keksejä

3 kananmunaa

250 g mascarponejuustoa

3 rkl sokeria

3-5 rkl konjakkia

kupillinen vahvaa kahvia (mieluiten espressoa)

kaakaojauhetta viimeistelyyn

Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa hienoksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vatkaten mascarponejuusto ja konjakki.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto varovasti nostellen mascarponekreemin joukkoon.  

Kasta keksit kahvi/konjakki -sekoitukseen (1 rkl) ja asettele tarjoilukulhoon tai noin 5 cm korkeaan vuokaan. Eli peitä tarjoiluastian pohja ensin kekseillä, kaada osa kreemistä päälle ja tasoita. Tee sitten uusi samanlainen kerros. Laita vuoka jääkaappiin hyytymään vähintään 2 tunniksi tai mieluiten yön yli. Ripottele päälle kaakaojauhetta ennen tarjoilua. 

Tiramisu on kyllä taivaallista!

Vielä pari yleiskuvaa herkkuja notkuvasta,  aurinkoisesta illallispöydästä:

Ja lumpeet! Miten kauniita ne olivatkaan ja menivät sitten sievästi nukkumaan illan tullen, vähän kuten mekin. Tosin huomattavasti aikaisemmin....... Siis lumpeet 😂

PS. Läskiäisten vietosta tulee vielä osa II, jossa keskitytään juustoihin......

Kolmas kerta toden sanoo

Pitkin kevättä yritimme siskoni kanssa lähteä hotelliviikonlopun viettoon Turkuun. Ensimmäisellä kerralla satutin polveni, enkä pystynyt kunnolla kävelemään, toisella kerralla korona sulki ravintolat (ja hotellin aamiaistarjoilut), mutta kolmannella kerralla onnistuimme! Hyvää kannattaa odottaa. Tosin olihan tässä viimeiselläkin kerralla se pieni jännitysmomentti, että laukut pakattuina ja auto tankattuna odotimme lähtökuopissa sisareni koronatestitulosta. Huh, onneksi se oli negatiivinen! 

Kasvihuoneilmiö

Suunnitelmissa oli ollut lähteä varhain aamusta ja poiketa pitkin matkaa fiiliksen mukaan mielenkiintoisissa paikoissa, mutta testituloksen viivästyttäessä starttia, poikkesimme ainoastaan legendaarisessa Kasvihuoneilmiössä. Mikäli et siellä ole koskaan käynyt, niin suosittelen. Se on niin kummallinen paikka, että sanat eivät oikein riitä kuvailemaan. 

Ja niinhän siinä jälleen kerran kävi, että kiertelimme leuat lattiassa ihmetellen tavarapaljoutta, emmekä pystyneet ostamaan yhtään mitään. Napoleon ois tietty ollut kiva...... Ajan siellä saa kyllä hyvin kulumaan ja siitä tulikin mieleen käynti parinkymmenen vuoden takaa, kun entinen miesystäväni kysyi parkkipaikalla, jäädessään itse autoon istumaan, että riittääkö vartti? No ei riittänyt vartti, eikä jatkunut suhde, tosin ei se ihan sentään siihen parkkipaikalle päättynyt 😉Ihan. 

Original Sokos Hotel Kupittaa

Majoituimme Kupittaan Sokos hotellissa. Valitsimme sen nettikuvien ja kattobaarin perusteella. Ihan pätevät perusteet! Tuo alimmaisen kuvan venttiili (niitä oli seinällä useita) oli ihan kai vaan koriste, mutta mepä keksimme sille ajankohtaisen hyötykäytön!

Hotellin ravintolatilojen sisustus oli kyllä herkullista! Virkistävän värikästä ja runsasta, mutta silti tyylikästä.

Koska koronarajoitukset vielä tuolloin säätelivät ravintoloiden aukioloa, niin päädyimme illalliseksi tilaamaan huonepalvelusta pizzat. Enpä edes muista, milloin moista olisi tapahtunut edellisen kerran, josko edes milloinkaan. 

Aamiainen oli hyvä, perus. Vävyni aina kysyy, että oliko pannukakkuja, mutta ei ollut. Eikä ollut tilauksesta tehtäviä omelettejakaan (olemmeko kenties tottuneet vähän liian hyvään?). Erityismaininta siitä, että korona ja hygienia oli huomioitu erittäin hyvin. Käsidesejä oli saatavilla runsaasti ja aivan erityisesti ilahduin siitä, että oli mahdollista haarukan ja veitsen lisäksi myös omiin pihteihin. Nämä saisivat jäädä pandemian jälkeiseenkin käyttöön!

Yleisesti ottaen pidimme hotellista. Sijainti on kuitenkin tavallaan vähän syrjässä eli siitä ei niin vaan piipahdeta vaikkapa ostoksilla, koska Kupittaalla ei ole K-Supermarketia ihmeellisempiä kauppoja. Hauskaa oli se, että kun paljon liikuimme kävelen (auto pysyi tiiviisti parkkihallissa), niin tutustuimme kaupunkiin aivan eri kantilta. Uudet kulmat tulivat tutuiksi, kun yleensä hotelli tulee valittua aivan keskustasta. 

Eatery & Bar Gunnar

Lauantaina olimme edelleen uskollisia S-ryhmäläisiä ja niinpä pöytä oli varattuna uudistetun Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneen kovasti kehutusta Gunnar -ravintolasta. 

Myös hotellia on kehuttu kauniiksi ja ylelliseksi. Mutta eikös näytä vähän siltä, että S-ryhmä on käyttänyt näissä molemmissa Turun uusissa hotelleissa samaa sisustussuunnittelijaa? Tyyli ja värimaailma oli hyvin samanlaista, mitä Kupittaalla.

Ruokailun alkuun luonnollisestikin samppanjaa. Samppanjaa, joka yllättäen tarjottiin laakeasta lasista amerikkalaiseen tyyliin. Ottamatta nyt kantaa siihen, onko lasi todellakin Ranskan kuningatar Marie Antoinetten vasemman rinnan muotoinen, kuten väitetään, niin onhan tämä sinänsä näyttävä lasi todella viheliäinen samppanjan aromeille ja varsinkin kuplille. Hyvästit sai heittää molemmille heti kättelyssä. Olemme siskoni kanssa hivenen erittäin tarkkoja lasien kanssa. Ei käy laakea, mutta ei käy myöskään tutumpi kapea huilumainen lasi. Olemme Riedel -naisia ja jos ei ole Riedeliä saatavilla (myös Lehmann Glass hyväksytään!), niin valkoviinilasikin on noita ääripäitä edustavia laseja parempi vaihtoehto. Riedelin laseissa on tavanomaiseen huilumaiseen lasiin verrattuna suurempi maljaosa, joten samppanjan aromit pääsevät siinä erityisen hyvin oikeuksiinsa. Mutta jos kiskotaan ihan perusskumppaa, niin ihan sama, tämä on tätä meidän hifistelyä erityisissä hetkissä 🍾😉 Asiakasomistajasamppanjan nauttiminen ei ihan ollut sellainen.......

Ruoka oli meille ohuenlainen pettymys. Alkuun (tunnin odottelun jälkeen) parsaa, siianmätiä, suolaheinähollandaise ja juhlacheddarin murua päällä. Mutta valitettavasti hollandaise oli aavistuksen leikannut, näkee kuvasta, kun tarkkaan katsoo. Eihän se makuun vaikuttanut, mutta mutta kun se nautinto ei ole pelkkää makua, vaan myös ulkonäköä. Murusteltu cheddar oli kyllä maukas lisä!

Melko hinnakkaan häränfileeannoksen paras osuus oli peruna. En muista annoksesta mitään muuta kuin sen.

Jälkiruokana suklaaganache. No, se oli suklaata ja suklaahan on aina hyvää ja annos oli myös kivannäköinen ja -kokoinen.

Eli kokonaisuudesta jäi vähän pettynyt olo. Laatuun nähden ruoka oli aivan liian kallista ja hotellin taso huomioiden ei ruoka, eikä palvelukaan samaa tasoa saavuttanut. Tosin hotellipuolen pääsemme varsinaisesti testaamaan vasta loppuvuodesta ja odotan kyllä vierailua, koska niitä kehuja on sadellut. Mutta Gunnarissa emme enää syö, koska Turku on täynnä toinen toistaan laadukkaampia ravintoloita. Valinnanvaraa siis riittää.

The Tasting Room

Turussa on muutamia erinomaisia viinibaareja, joista Viinille -ravintola on ehkä legendaarisin ja ollut vuosien ajan vakiovierailukohteemme. Uusia tulokkaita ovat sitten uusi suosikkini The Tasting Room sekä Vinho, joka mukavasti sijaitsee aivan tyttäreni naapurustossa. Illallisen jälkeen siskon kanssa suunnaksi TTR. Kaikissa näissä Turun viinibaareissa on asiantunteva ja hyvä palvelu, enkä osaa eritellä, miksi TTR on nyt mielestäni ykkönen. Loistavien viinien lisäksi tarjolla on herkulliset juusto- tai lihalankut (kts. kuva linkin takaa), joiden sisältö mätsätään lempiviineihisi. Tai toisinpäin. Näitä emme vielä ole päässeet maistelemaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Nyt keskityimme pariin tuhdimman puoleiseen punaviiniin.

Kirkkopuiston Terassi

Koronakesien ilmiö, jonka toivoisin jatkuvan pandemian jälkeenkin, on jo monesta kaupungista tuttu terassikeskittymä. Näin Turussakin, jo toista kertaa, Tuomiokirkon edustalle rakennettu Kirkkopuiston Terassi. Terassin tekee erityisen viihtyisäksi se, että alue levittäytyy myös puiston puolelle.

Sunnuntailounaaksi valikoitui avotulella valmistettua meksikolaista katuruokaa touko-kesäkuun ajan tarjoilleen Voi Veljien Pop-up -ravintola Taco Pico de Gallon kanatacot. Siis niin hyvää! Mitkä maut! Maut, jotka nokittivat edellisen illan ruokailun ihan kuusnolla. Olin niin onnellinen, että kävin vielä erikseen kojulla kehumassa ja  kiittämässä annoksesta.

Sibelius -museo

Ennakkosuunnitelmista poiketen, tämä oli ainoa museo, johon ehdimme. Nimensä mukaisesti Suomen vanhimmassa musiikkimuseossa, Sibeliusmuseossa, on esillä laaja kokoelma tähän kautta aikojen tunnetuimpaan suomalaiseen säveltäjään liittyvää esineistöä.

Sibeliuksen lisäksi löytyi myös Ruisrockin tunnelmia. Näyttely kertoo kuvin aivan siitä ensimmäisestä Turku International Pop&Rock Festivalin tunnelmista vuodelta 1970. 

Museon takapihalta löytyi kiva puutarha. Jotenkin yllättävää, eikä meille oikein selvinnyt puutarhan yhteys museoon. 

Pakolliset kuviot

Kuvaan Turussa aina uudelleen ja uudelleen samoja paikkoja. Ihme ja kumma, yhtään varsinaista jokinäkymää ei näy tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten. Seuraava kerta tuleekin jo parin viikon kuluttua!