maanantai 31. lokakuuta 2016

Äyriäis-perunagratiinia viikonloppuun


Päivä kului hieman väsähtäneissä dagen efter -tunnelmissa, sillä edellinen ilta juhlittiin 18 vuotiasta sisarentytärtä. Niskahiukset märkinä me vanhatkin tanssittiin juhlissa ja kun nuoriso jatkoi matkaansa baariin, varttuneempi väki siirtyi Nighclub Hörppyyn eli kotiini soittamaan Suomi-poppia, nauttimaan vielä vähän kuplivaa juomaa ja syömään kylmää sienipiirakkaa......

Seuraava päivä kului kotosalla ja reseptiläjistä löytyi talteen otettu ohje, jota päädyin testaamaan. Paikallislehden ruokapalstalla oli kokeiltu helsinkiläisistä Sandro -ravintoloista tutun Richard McCormick'in Pariisi -kirjasta mielenkiintoiselta vaikuttavaa ohjetta, joten sitä lähdin itsekin kokkaamaan.

Äyriäis-perunagratiini
4 annosta

400 g äyriäissekoitusta (tuore tai pakaste)
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
½ purjo
1,2 kg perunoita
2 tomaattia
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
1 dl valkoviiniä
ripaus sahramia
2 dl vettä tai kasvislientä
5 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Alkuperäisessä ohjeessa perunoita oli peräti 2 kg, minkä jutun testaaja oli todennut liian suureksi määräksi ja niinpä minäkin päädyin pienempään määrään. Sipulit olivat perin pieniä, joten tuplasin niiden määrän ja tietenkin valkosipulia hivenen ohjeistusta enemmän. Mitään pelkkää vettä en todellakaan kastikkeeseen laittanut, vaan kasvislientä.


Silppua sipulit ja valkosipulit. Halkaise purjo (käytin kokonaisen pienen) ja suikaloi se. Kuumenna öljy ja voi pannulla, kuullota sipuleita ja purjoa, kunnes ne ovat pehmeitä. Lisää tomaattipyre ja sokeri, anna karamellisoitua parin minuutin ajan. Pilko tomaatit kuutioiksi ja lisää ne valkoviinin kanssa sipuleiden joukkoon pannulle. Anna hautua, kunnes viini on haihtunut. Hetken mietin, että poistanko tomaateista siemenet ja pilkon vain "lihan", mutta loppupeleissä pilkoin kaiken, mitään pois heittämättä, siinä se tomaattimehukin viinin mukana haihtui.

Lisää sahrami, kasvisliemi (tai vesi), kerma, suola ja pippuri, anna vielä kiehua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.



Viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi, lisää äyriäiset sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ohjeessa kehotettiin pilkkomaan äyriäiset. Miksi? En pilkkonut mitään, katkaravutkin olivat valmiiksi kovin pieniä.


Kaada kastike äyriäis-perunaseoksen päälle  ja paista 180 asteisessa uunissa, kunnes perunat ovat kypsiä. Ohjeen mukaan 40 minuuttia, testaajan mukaan ainakin tunti ja vartti, minun vanha uunini kypsytteli paistosta peräti kaksi tuntia! Hivenen myöhäiseksi meni tämä ruokailu..... Piti oikein tarkistaa, että oliko minulla "vääriä" perunoita, vaan eipä ollut! Punaisessa pussissa, jauhoisia ja uuniperunoiksi sopivia. Outoa. Ehkä vain tuo vanha uuni tekee hommaan oman säväyksensä...



Mutta kyllä kannatti odotella! Vaikka perunan ja äyriäisten yhdistelmä noin äkkiseltään kuulosti vähän mauttomalta ja arkiselta, niin tämä oli erinomaista! Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja vaikka hieman pelkäsin, että sitkistyvätkö äyriäiset pitkästä paistoajasta johtuen, niin pelkoni oli aiheeton.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Dijon kanaa

Voi sanoa, että en tämän vuoden aikana ole valmistanut broileriruokia juuri lainkaan. Osittain se on johtunut ajoittain hyvinkin kiivaana käyneistä keskusteluista liittyen broilerien tehotuotantoon, jalostukseen, nopean kasvun aiheuttamiin terveysongelmiin ja antibioottien käyttöön. Tosin antibiooteista sanotaan, että niitä ei Suomessa käytetä, mutta silti kaikki tämä kohina osaltaan hillitsi ja ohjaili omaa kokkailukäyttäytymistäni. Olen kuitenkin aina ostanut broilerini kotimaisena, välttänyt valmismarinadeja ja eineksiä, hankkinut lihan lihana. Nyt hankin sen luomuna L'Uomu Nokan valikoimista Hyvinkään Farmarinmarkkinat / REKO:sta. Näitä tuotteita löytyy myös ihan tavallisista ruokakaupoista ja jopa tuottajan omasta verkkokaupasta, joten luomuilu ei vaadi lähiruokatoreilla käyntejä. Moni sanoo hinnan olevan pääsyynä siihen, että luomubroileri jää kauppaan ja tottahan se on, että hintalappu on näissä tuotteissa kalliimpi. Mutta toisaalta, eikö kuitenkin ole tärkeämpää se, mitä syö ja mitä perheelleen syöttää? Että se on puhdasta kotimaista ruokaa, jonka alkuperä on tiedossa ja jonka tuotanto kaikinpuolin kestää päivänvalon.

Näillä mietteillä lähdin valmistamaan L'Uomu Nokan luuttomasta ja nahattomasta Juhlafileestä sunnuntairuokaa, jota söin vielä hyvillä mielin maanantainakin toimistolla.


Dijon kana
Stockmannin Herkku / Hanna Gullichsen
4 annosta

4 rintafileetä
1 pkt herkkusieniä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 dl kermaa
1 rkl dijon-sinappia
2 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria
öljyä

Herkkusieniä en lähtenyt ostamaan, sillä pullisteleehan pakastimeni metsäsienistä. Päädyin kantarelleihin. Muuten noudatin kiltisti ohjetta. Mitä nyt sipulimäärät tuplasin.....

Sivele fileiden pintaan hieman öljyä sekä suolaa ja pippuria kevyesti. Asettele fileet uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Aika tuntuu kovin lyhyeltä ja minä ainakin tarkistin lihan kypsyyden ennen seuraavia vaiheita ja lisäsin paistoaikaa hivenen. Eli kypsää pitää olla!

Suikaloi sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuullota sipulit pannulla öljytilkassa ja lisää sienet mukaan. Paistele, kunnes sienistä neste on haihtunut. Voit hyvin paistaa sienet myös erikseen. Lisää sipulien ja sienien joukkoon kerma, sinappi, soija, suola ja pippuri. Anna hautua hetki ja kaada kastike uunivuokaan kypsien fileiden päälle.

Minä keitin lisukkeeksi pastaa ja töissä tein kuskusia, myös riisi sopii tähän hyvin. Mitä nyt sattuu kaapissa olemaan, miksei vaikkapa voi tehdä kunnon perunamuusinkin.


Koristelin annoksen basilikasilpulla sekä Goatshit Farmin vuohenjuustomuruilla. Nam. Parannusehdotuksena mietin, että sinappia voisi olla reilumminkin, nyt sen maku jäi kovin miedoksi. Eli jos pidät sinapista, tuplaa sen määrä.



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lehtikaalipesto

Viikonlopun ohjelmaksi olin suunnitellut sinänsä loputonta urakkaa ruokalehtien ja reseptien järjestelyn merkeissä. Voi miten onkaan ihminen taitava keksimään ja myös järjestämään itselleen kaikenmoista muuta puuhaa, että ei vaan siivoamaan joudu! Olen luuhannut tuntitolkulla kaupungilla, käynyt naapurikaupungissa konsertissa, kokkaillut ja väistellyt paperipinoja. Huoh.

Läjien raivaus ei ole mikään uusi juttu tässä kodissa. Onpa siitä joskus enemmänkin tullut kirjoitetuksi, klik. Vakaasti silloin päätin, että meininki muuttuu. Ei ole muuttunut. Kovinkin rehvakkaasti sanoin siskolleni, että vaikka suoriltaan kippaisin kaiken paperinkeräykseen, niin mitään en sieltä osaisi kaivata. Tavallaan se onkin totta, mutta kyllähän sitä TäYTYY vähän kuitenkin selailla..... Ja hyvä, että selailin, muuten olisi jäänyt tämä(kin) herkku tekemättä! (Seliseliseliseliseli....)



Lehtikaalipesto
Kotiblogit -lehti nr 1/2014
Jotain maukasta -blogi

1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl parmesania
½ dl sitruunamehua
n 4 dl lehtikaalia silputtuna
1 dl neitsytoliiviöljyö
mustapippuria
(suolaa)

Paahda siemenet kuivalla pannulla hieman ruskistuneiksi. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja aja pestoksi. Oliiviöljyllä voit säädellä seoksen koostumusta. Tarkista maku ja mausta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa.

Lehtikaalia olin pakastanut valmiiksi silputtuna ja sitruunamehun sain kuin sainkin vielä irti kuivahtaneista pienistä sitruunoista ja pienestä limestä. Ilman sähköistä puserrinta ei näitä kivikovia sitruksia olisi pystynyt työstämään.


Nyt voinkin jatkaa raivausta hyvillä mielin! Tai jos kirjoittaisin vielä yhden jutun....... Ja illaksihan lähdenkin kavereiden kanssa Helsinkiin! Toivoton tapaus, siis minä!


tiistai 18. lokakuuta 2016

Juustoleipä Georgiasta

Kesälomalla tein retken siskon luo Helsinkiin ja silloin vierailimme keväällä avatussa, Suomen ainoassa georgialaisessa ravintolassa, Georgian Housessa. Kovasti tykästyimme siellä tarjolla olleeseen Hatsapuri -leipään ja jo silloin päätin, että kokeilen sen valmistusta vielä itse. Jutun tästä kyseisestä ravintolavierailusta voit lukea täältä, klik.

Parissa kuukaudessa Suomen georgialaisravintolat ovat tuplaantuneet, sillä näyttelijä Ville Haapasalon nimissä on juuri avattu ravintola Purpur. Ravintola sijaitsee Rikhardinkadulla juuri siinä, missä aiemmin toimi Michelin -tähditetty Chez Dominique. Nähtäväksi jää, onko tällä paikalla Michelin-taikaa.....


Juustotäytteinen Hatsapuri
Ville Haapasalo / Soppa 365

4 leipää

Taikina
250 g kermaviiliä
3 kananmunaa
8-10 dl vehnäjauhoja
suolaa

Täyte
200 g fetaa
200 g mozzarellaa
2-3 kananmunaa

Lisäksi
kananmuna voiteluun
voita tarjoiluun



Sekoita taikinan ainekset ja vaivaa käsin kimmoisaksi. Anna seistä jääkaapissa vähintään 3 tuntia tai yön yli.

Luomukananmunat ovat välillä hauskasti erikokoisia!

Tee täyte pilkkomalla juustot pieniksi palasiksi ja puristele käsin yhdessä kananmunien kanssa tasaiseksi massaksi.


Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä paksuhkot pyöreät pohjat (halkaisijaltaan noin 20 cm).


Levitä täyte pohjille jättäen reunoille pari senttiä tyhjää. Sulje leivät vetämällä taikina täytteen päälle nyytiksi. Nipistele taikinan reunat tiiviisti yhteen ja taputtele leipä littanaksi. Käännä leivät ylösalaisin leivinpaperoidulle pellille.


Voitele munalla ja paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes leipä on ruskistunut pinnalta ja taikina kypsynyt. Minun uunivanhukseni paisteli näitä tupla-ajan......ainakin.



Mukava iltapalahan tästä saatiin aikaan! Taikinan rakenteeseen en aivan ollut tyytyväinen, kokeilen ehkä seuraavalla kerralla toisenlaisia jauhoja, nyt oli hienoakin hienompaa vehnäjauhoa.


Ja tulipa seuraavana päivänä kokeiltua tämmöinenkin jo vuosia sitten hankittu ja laatikon uumeniin unohtunut paahtopussi. En edes tiedä, onko moinen tuote enää markkinoilla, mutta kaiken epäilyn jälkeen se osoittautui hyvinkin toimivaksi. Tiedättehän, miten pizzapalat tms. muuttuvat mikrossa lämmittäessä epämiellyttävän lötköiksi, niin tässä pussissa niiden lämmittäminen leivänpaahtimessa sujuu kuin tanssi. Pakko on kyllä myöntää, että vähän hirvitti pudottaa leipä muovipussissa paahtimeen, mutta kyllä se toimi. Pussi ei ole kertakäyttöinen ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Kokeilin senkin, mutta siitä sanoisin, että kätevämpi se on ihan vaan käsin huuhtaista. Kaikkea pitää kokeilla!

Ja kätevän emännän viikon vinkkinä vielä lopuksi leivinpaperin taltutus. Eli tiedät varmasti tilanteen, kun leivinpaperiarkki ärsyttävästi rullautuu, eikä tahdo pysyä auki levitettynä. Niksi on helppo, ruttaa paperi palloksi ja levitä uudelleen. Eipähän enää rullaudu omia aikojaan!




torstai 13. lokakuuta 2016

Pruuvi: Pienet suuret viinimaat


Syksy tuo tullessaan Alkon Etikettiklubin uudet pruuvitilaisuudet ja muutamalle niistä varasin paikat. Ensimmäisenä vuorossa tämä Suuret, pienet viinimaat, jota olin palautelomakkeissa jo moneen kertaan  toivonut. Sitkeys palkittiin!



Kevään ja kesän aikana Etikettiklubi oli saanut uudet tilat ja kylläpä oli hienoa! Mikäs täällä on uutta maistellessa oppiessa.... Entiseen luokkamaiseen tilaan verrattuna muutos oli merkittävä.

Kuten pruuvin nimikin kertoo, nyt keskityttiin viinimaihin, jotka monesti jäävät suurten tuottajamaiden jalkoihin. Alueellisesti pysyimme Euroopassa, Välimeren ympäristössä ja Kaukasuksella. Eikun matkaan! Englanti, Kreikka, Unkari, Libanon, Luxemburg, Kroatia, Makedonia, Georgia.....

*) tuotekuvat Alkon nettisivuilta


Jo startti englantilaisella kuohuviinillä oli mielenkiintoinen. Balfour 1503 Classic Cuvée Brut (34,90 €) löytyy yllättäen Alkon vakiovalikoiman puolelta. Muutamia vuosia sitten oli vastaava tuote (en muista, oliko se tämä sama) tarjolla vain tilausvalikoiman kautta ja sieltäkin hyvin rajoitetusti. Tosin rajallinen saatavuus on myös nyt eli mikäli juomaa mielit, niin älä aikaile! Juuri tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan (8.10.2016) Suomen Alkoista tätä löytyy vain viitisensataa pulloa. Erittäin kuiva, hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen mausteinen, hennon hunajainen, vivahteikas. Erittäin hyvä kuohuva, jonka sekä laatu että hinta ovat samppanjan tasolla. Rypäleinä klassiset samppanjarypäleet: Pinot Noir, Chardonnay, Pinot Meunier. Olisi mielenkiintoista maistaa tätä sokkona samppanjan rinnalla. Nam. Viini -lehtikin pitää antaen neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Englannissa on yllätyksekseni harjoitettu viininviljelyä jo pari tuhatta vuotta, mutta tietoisuus siitä on lisääntynyt vasta parin viime vuosikymmenen aikana, kun viinien laatu on kohonnut. Olosuhteet muistuttavat Ranskan Champagnen maakuntaa, joten alue sopii mainiosti kuohuviinirypäleiden (Chardonnay, Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Meunier, Pinot Noir ja Pinot Noir Précoce) viljelyyn, joten peräti 66% tuotannosta on kuohuviinejä. Englannin laatukuohuviinit tehdään samalla perinteisellä menetelmällä kuin samppanja ja ne ovat voittaneet lukuisia kilpailuja. Samppanjaan verrattuna viineistä löytyy enemmän rapsakkaa terävyyttä ja raikasta viheromenaisuutta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.


Ensimmäisessä pruuvissa maistelimme valkoviinejä, neljä niitä oli listalla, joten eiköhän aloiteta!


J. Boutari & Son on Kreikan tunnetuin tunnetuin tuottaja, mutta Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Boutari Santorini 2015 (18,99 €) ei kyllä tastingryhmäämme saanut innostumaan. No hyi hitto sentään, oli ensimmäinen kommenttini maistettuani juomaa. Tuoksu oli kukkea, mutta maku jotenkin vähän kitkeränsorttinen. Olin varma, että tässä on nyt minun kohdallani harvinainen maljakkoviini (eli viini, joka maistoin jälkeen hulautetaan sylkyastiaan), mutta yllätyksekseni viini lämmetessään muutti luonnettaan, jos ei nyt herkuksi, niin aivan kelvolliseksi. Jopa 300 vuotiaista köynnöksistä saaduista rypäleistä valmistetun viini makua luonnehditaan kuivaksi, hapokkaaksi, hedelmäiseksi, sitruksiseksi, yrttiseksi. Runsaasta, vähän öljyisestä suutuntumasta kouluttajamme löysi jopa pientä savuisuuden vivahdetta. Mistään ei kuitenkaan käynyt ilmi, mikä rypäle oli kyseessä..... Ruokasuosituksina kantarellirisotto, vaalea grillattu/savustettu kala, siika, ahven. Myös vaalea liha, mausteinen kana. Illan päätteeksi suoritetussa äänestyksessä tätä viiniä ei äänestänyt kukaan. Ei jatkoon.

Kreikan viineistä ainakin turistimatkoilla käyneillä tulee ensimmäisenä mieleen pihkalla maustettu Retsina. Muistan sitä itsekin 80-luvun seuramatkoilla siemailleeni, mutta onneksi viiniharrastukseni on ohjannut minua uusiin suuntiin! Kreikan tuotantomäärät ovat lähellä klassisen viinialueen, Ranskan Bourgognen tuotantoa, joten ihan pienistä määristä ei ole kyse. Ja vaikka on kyse kuumasta alueesta, niin vuorilla on kuitenkin viileää ja se mahdollistaa myös raikkaiden valkoviinien tuotannon. Kouluttajamme vinkkasi, että Alkon tilausvalikoimassa on muutama kreikkalainen punaviini, joita hän innosti maistamaan. Pitänee tutkia asiaa. Boutarin tuotantoa nekin.


Sitten kohti Unkaria. Mád Furmint 2013 (15,14 €) tulee Tokaji'n alueelta. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen keltaluumuinen, mausteinen, hennon paahteinen. Unkarissa viljellään paljon kansainvälisiä, tunnettuja rypäleitä, mutta myös paikallisia. Tässä käytetty Furmint on arvostettu rypälelajike, jota viljellään erityisesti Unkarissa ja käytetään myös Tokajien makeiden viinien valmistukseen. Tämä viini kuitenkin oli raikas, freesi ja kuiva. Kouluttajamme löysi tästäkin savuisuutta. Hmmm. Ehkä se, että kypsytys hiivasakkojen päällä tuo viiniin paahteisuutta, ilman tammen käyttöä, toi sitä savuisuuttakin. Ryhmämme totesi, että kiva ja laadukas, modernilla otteella valmistettu viini. Plus mukavan mallinen pullo! Minäkin pidin tästä, vaikka lasiin kaataessani hämmästelin vesimäistä väritystä, että ei väriä juuri lainkaan. Ruokaa kyllä kaipasin kaveriksi, mutta olihan lounaasta jo aikaa..... Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen sekä edullinen ostos). Suosituksena kala- ja äyriäisruuat sekä ruokaisat salaatit. Täsmäehdotuksena simpukka-pekonisalaatti, joka vaikuttaa juuri niin oudolta, että sitähän pitää kokeilla.



Luxemburgissakaan ei olla ihan uuden äärellä viininviljelyn suhteen. Kuulemma jo Rooman valtakunnan ajoista asti sitä on harjoitettu. Ilmankos on homma hallussa! Château de Schengen Riesling 2014 (19,90 €) hurmasi koko porukan ja tässä olikin valkoviinien osalta illan voittaja. Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, keyven aprikoosinen, mineraalinen, hennon yrttinen. Löysimme myös hentoisen petrolin häivähdyksen. Loistova valinta kaloille ja äyriäisille. Sisareni piti tästä erityisen paljon, enkä ihmettele, sillä kaikki elementit olivat kohdillaan. Sokeria viinissä on 7 g litraa kohti, mutta se ei tunnu makeutena, vaan sopivasti pehmentää ja pyöristää happoja, joita löytyy 7,4 g. Viini -lehti on samoilla linjoilla kanssamme neljällä tähdellään (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Luxemburg tuottaa pääasiassa valko- ja kuohuviinejä. Kuohuvat ovat kuin Ranskan Crémantit, pehmeitä ja hienostuneita.


Viimeinen neljästä valkoviinistä jakoi voimakkaasti mielipiteitä.  Libanonista, jesuiittapappien perustamalta (vuonna 1857) tilalta tulee Château Ksara Blanc de Blancs 2014 (13,79 €), rypäleinä Sauvignon, Chardonnay ja Sémillon. Kuiva, hapokas, sitruksinen, viherherukkainen, yrttinen, mausteinen, tamminen. Maistaessa kitalakeen jää jännä vähän voinen ja tamminen jälkimaku. Viini on ehdottomasti parhaimmillaan viileänä, sillä tammisuus korostuu ehkä jopa vähän liikaa, kun viini lasissa lämpenee. Ruokasuosituksena mausteiset kanaruuat, sienirisotot ja jopa punainen liha, jos ei voi tai halua nauttia sen kanssa punaviiniä. Viini -lehti on antanut vaatimattomat kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moittii vielä kalliiksikin.


Sitten punaisten pariin, niitäkin listalla neljä kappaletta. Kroatian kautta Libanoniin. Eikun menoks.


Kroatian olisimme kyllä voineet vaikka jättää väliin. Ystäväni tuomitsi viinin tylysti yskänlääkkeeksi :) Telus Plavac Mali 2013 (14,89 €) Kroatiasta siis. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, kypsän karpaloinen, tummasuklainen, mausteinen, kevyen yrttinen. Plavac Mali oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta se on Dalmatian alueen viljellyin rypäle. Väri oli hailakka, maku kitkerä. Minun mielestäni. Napakka tiukka rakenne muistuttaa Nebbioloa ja hapankirsikka muutenkin viittaa Italiaan. No ilmankos, minullahan on ristiriitainen käsitys italialaisista viineistä..... Ruokasuosituksena valkosipulinen ja/tai yrttinen lammas. Kiva, hyvä ja persoonallinen uutuus, sanoi kouluttajamme. Häh? Minä sanon, että ei jatkoon. Makuasioita todellakin, sillä Viini -lehti arvioi tuotteen kolmen tähden (=laadukas ja hyvin tehty) arvoiseksi.


Makedonia tuottaa pääasiassa valkoviinejä, mutta nyt maistelussa punainen, Ezimit Vino Vranec Barrique 2011 (10,03 €). Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen. Vranec on jälleen rypäleenä vieras, mutta alueen viljellyin. Harvoin tämän hintaluokan viiniä luokitellaan ryhmään Roteva&Voimakas. Mielenkiinnolla lähdin maistamaan. Ensivaikutelma pullon perusteella oli positiivinen, pullo on kieltämättä kaunis. Yksinkertainen ja kaunis. Tuoksu oli melko ohut ja mausta vuoden mittainen tammikypsytys oli taittanut tanniineja sopivasti. Tykkäsin, että hintaansa nähden aivan loistava viini. Hyvä yleisviini mille tahansa. Tastingissä pidin tästä todella paljon, mutta myöhemmin en samaa fiilistä tämän viinin kanssa ole saavuttanut. Viini -lehti ei ole antanut tälle tähden tähteä (=laadullisesti vaatimaton) ja pitää hintaakin ryöstönä. En nyt ihan näinkään jyrkille linjoille lähtisi, kyllä tästä kympin voi pulittaa.


Georgiassa ollaan todella viinin tekemisen alkulähteillä, sillä kyseessä on maailman vanhin viinimaa, jonka viinihistoria vie 8000 vuoden päähän. Tbilvino Mukuzani 2013 (14,99 €) 100% Saperavi-rypäleestä. Keskitäyteläinen, tanniininen, punaherukkainen, vadelmainen, yrttinen, mausteinen, hennon kukkainen. Tuoksu oli ihana, mutta myös sen verran persoonallinen, että sitä saattaa luulla jopa korkkiviaksi. Ellei tiedä, mitä korkkivika on. Väittäisin, että kun kerran korkkivikaan törmää, sen kyllä tunnistaa. Ainakin itselleni kävi niin, ei ollut epäilystäkään. Voimakas tuoksu, voimakas yrttisyys, joten ruokaahan tämä hyvä ja luonteikas viini vaatii rinnalleen. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Vankasta perinteestä huolimatta Georgian viinit ovat jääneet melko tuntemattomiksi ja niitä on viety aikaisemmin lähinnä vain Venäjän markkinoille. Georgiassa on käsittämättömät 525 omaa rypälelajiketta, mutta tärkein niistä on Rkatsiteli, jonka osuus on yli 40% kaikista köynnöksistä. Nykyaikaisten valmistusmenetelmien ohella Georgiassa käytetään edelleen myös perinteistä saviruukkukypsytystä.


Myös punaisten setti päättyi Libanoniin. Chateau Musar 2007 (35,70 €) oli minulle entuudestaan tuttu, sillä sen vuosikertaa 2005 oli maistettu jo Viinisiskojen Lähi-itäkekkereissä, klik. Täyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, viikunainen, nahkainen, tallinen, elegantti. Rypäleinä Cabernet Sauvignon, Cinsault, Carignan. Musar tulee nuorimmillaankin myyntiin vasta 7 vuotta vuosikerrasta, viini kestää hyvin ikääntymistä, jopa 20-30 vuotta. Aromeissa rusinaisuutta, rustiikkisuutta ja ikääntyminen näkyi jo vähän rusehtavana värinä. Upea viini, joka on parhaimmillaan meditaatioviininä talvi-iltana, takkatulen äärellä, hyvässä seurassa juustolautasen kera. Taidan hankkia pullollisen itselleni joululahjaksi!

Libanon on erityisen tunnettu hienoista punaviineistä, jotka ovat usein tumman hedelmäisiä ja lämpimän mausteisia. Tärkeimmät viinitarhat sijaitsevat Bekaan laaksossa ja viljeltävät lajikkeet ovat enimmäkseen ranskalaisia.


Makumatkamme päättyi makeissa merkeissä Unkariin, kuuluvathan tokaji-viinit jalohomeisten jälkiruokaviinien klassikoihin. Puklus Pincézet Tokaji  Aszú 5 Puttonyos 2008 (29,40 € / ½ l). Rypäleinä Furmint ja Hárslevelü. Makea, erittäin hapokas, aprikoosinen, ananaksinen, kypsän sitruksinen, hunajainen, kevyen mausteinen, tyylikäs, pitkä. Tästä modernin ja raikkaan tyylin viinistä löysimme vielä kypsää persikkaakin. Jälkiruokaviini pääsee oikeuksiinsa jälkiruuan kanssa, mutta tätä voi mainiosti ottaa lasillisen pitkän päivän päätteeksi. Myös tasting oli hienoa päättää juuri tähän viiniin, sillä Viini-lehtikin on antanut juomalle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehuu vielä edulliseksi ostokseksikin.


Tastingin jälkeen kävimme katsomassa, miltä näyttää remontin kokenut ja vastikään uudelleen avattu Arkadian Alko.




Ja upeaahan siellä oli. Tuotteet tyylikkäästi esillä ja valikoima kertakaikkisen hieno ja monipuolinen Myymälässä saa ajan kulumaan mainiosti hyllyjä tutkimalla ja kyllähän sitä ostettavaakin mukaan tarttui.


Samppanjahyllyillä viihdyimme erityisen pitkään ja mikäpä oli viihtyessä vaikkapa tätä mahtavaa 15 litran pulloa ihmetellessä. Koon havainnollistamiseksi nostin viereen, en suinkaan mitään piccolopulloa, vaan ihan normaalikokoisen 75 cl pullon. Tuo Alkon erikoisvalikoimaan kuuluva Pol Roger Réserve Champagne Brut Nebuchadnezzar muuten  maksaa 1.422, 80 euroa, joten taidanpa pysyä noissa normikokoisissa....... Mutta onhan sitä kiva käydä ihmettelemässä!

Tähän loppuun onkin hyvä kerrata, miten erikokoiset samppanjapullot on nimetty:

  • Piccolo eli quart 0,1875 l
  • Demie 0,375 l
  • Normaali 0,75 l
  • Magnum 1,5 l
  • Jeroboam 3 l
  • Reoboam 4,5 l
  • Metusalem 6  l
  • Salmanazar 9 l
  • Baltasar 12 l
  • Nebukadnesar 15 l
Tärkeää nippelitietoa, jolla voi sopivassa tilanteessa vähän päteä :)

tiistai 4. lokakuuta 2016

Mökkiloimuttelua


Elokuisissa mökki-illoissa viehättää yhtälailla niin lämpö kuin pimeyskin, yhdistelmä syksyn ensitunnelmista, vähän haikeistakin. Sielu lepää rakkaissa rantamaisemissa ja kunhan vain ruoka, juoma & seura ovat kohdillaan, niin mikäs tästä kaikesta on nauttiessa. Palatkaamme siis näin lokakuun alussa elokuun loppupuolen tunnelmiin.


Koska vieraat saapuivat jo iltapäivällä, niin nostin pöytään alkusyksyyn mainiosti sopivan piirakan. Kantarelli-omena-pekonipiirakan, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Illallispöytään päätyvän loimulohen alkuvalmistelut olivat simppelit, pintaan suolaa ja reilusti sitruunamehua. Kala sai maustua näin kylmässä muutaman tunnin.


Koska suunnittelemani paikka avotulelle ei osoittautunutkaan täysin turvalliseksi, näppärät vieraani rakensivat purkutiilistä grillin keskelle pihaa, taatusti niin, että männyt olivat tulen ulottumattomissa. Varsinainen designluomushan tuo grilli ei ole, mutta ajoi loistavasti asiansa, vaikka nyt onkin purkutuomio edessä......



Loimulauta oli mökillä ensimmäistä kertaa käytössä, vuosia kaapissa lojuneena joutikin jo hommiin.


Lisukkeita sekä valmistettiin, että lämmitettiin muurikalla, scampivartaiden ohjeen löydät täältä, klik ja focaccian ohjeen täältä, klik. Löytyypä pannulta yksi grillijuustokin.


Ja enhän minä olisi minä, ellen olisi jotain uuttakin tarjolle laittanut. Uutuudet olivat jogurttikastike kalalle sekä yrttiseos kaiken kruunuksi. Tässä tulevat ohjeet.

Jogurttikastike
Ilta-Sanomat / Ruokala

1½ dl kreikkalaista jogurttia
1 rkl tahinia
1 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
1 tl merisuolaa

Hienonna valkosipulinkynsi ja yhdistä ainekset. Anna maustua kylmässä hetkisen. Tai jopa toisenkin. Tätä hivenen Lähi-itä -tyylistä kastiketta on myöhemmin syksyllä tarjottu myös savustetun lohen kanssa. Hyvin maistui! Reseptilinkin takaa löytyy myös kokeilemisen arvoinen uunilohi ras al hanout -maustettuna. Lähi-itä helposti lautaselle!

Yrttiseos
Ilta-Sanomat / Ruokala

1 punasipuli
½ nippu korianteria
½ nippu lehtipersiljaa
½ nippu minttua
100 g pinjansiemeniä
1 rkl sumac-maustetta
1 tl suolaa

Eipä äly nyrjähdä tämänkään valmistuksessa. Hienonna yrtit, rouhi pinjansimenet ja yhdistä kaikki ainekset. Tämä yrttiseos tai yrttiripote, kuinka nyt haluat sitä kutsuakaan, on käsittämättömän maukasta. Tuoreet yrtit sen tekevät, sekä sumac-mauste, joka on mielestäni olennainen juttu tässä. Sumacia olen hankkinut Hietalahden kauppahallista, kun valmistelin Libanon -teemaista illallista. Siitä mammuttimaisesta, käsistä karanneesta kokkailusta voit lukea täältä, klik.




Mökkirannan maisemaan en kyllästy koskaan. Oli vuorokauden aika mikä tahansa, niin on kaunista. Vaikka kuva ei ihan sieltä terävimmästä päästä olekaan :)



Ja sunnuntaina aamusta  päivällä vielä vähän hidasta, verkkaista sienestystä. Ihan tuottoisasti, joten varsin onnistunut mökkiviikonloppuhan tämä oli. Ensi kesään on niin pitkä aika. Liian pitkä.