Herkkua ja hupia lauantaiaamuun

Sain ystävän yökylään. Sehän on harvinaista, varsinkin näinä aikoina. Mökillä kesäisin saan kestitä viikonloppuvieraita useimminkin, mutta en niinkään näin kotona. Kotona keskitytään yleensä illallistarjottaviin, mutta nyt halusin tarjota myös herkullisen aamiaisen.

Mokkarahkabowl

Koti ja Keittiö 3/2021

4 annosta

2 prk (200 g) maustettua rahkaa,

 Irish Cream & Coffee

1 dl vahvaa kahvia

2 banaania

3/4 dl chiansiemeniä

Päälle

50 g tummaa suklaata

1 dl hasselpähkinöitä

1 dl kinuskikastiketta tai 

kondensoitua maitoa

1 dl pensasmustikoita tai vadelmia

Kahvin tein pikakahvista. Mittaa rahka, kahvi ja banaani kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon chiansiemenet. Anna turvota jääkaapisssa lusikoitavaksi vähintään tunnin ajan. Minä jo tässä vaiheessa jaoin seoksen annosmaljoihin, peitin kelmulla ja annoin olla jääkaapissa yön yli.

Kokoa annokset. Rouhi annosten päälle tummaa suklaata ja hasselpähkinöitä. Lisää marjat. Valuta päälle kinuskikastiketta.

Ensin ajattelin, että tulipas pienet annokset! Ihan pienesti vaan kulhon pohjalle, riittääkö mihinkään? No kyllä riitti, ihan sopivasti oli, kun tarkoituskin oli, että kyseessä on aamiaisen päättävä herkku.

Ja sitten hupiosuus. Kiireetöntä lauantaiaamua kun voi käyttää kaikenmoiseen! Yksi heikkouksistani ovat vanhat kirjat ja erityisesti erilaiset oppaat milloin mistäkin aiheesta. Ystävälläni oli mukanaan seuraava aarre:

Hymyssä suin tätä selailimme ja mietimme, mahtaisiko tästä opuksesta olla apua meille, jotka sinkkuelämää itseksemme elelemme. Ehkä......

Oman kirjahyllyni TOP3 tällä hetkellä löytyy puolestaan näistä:

Poikkeuksellinen vappumeininki

Vappuja on vuosien varrella ollut hyvinkin erilaisia. Vappulounaita, vappupiknikkejä. Mantan lakitusta. Kotibileitä ystävien ja perheen kanssa. Viime vuosina myös viileät mökkivaput ovat tulleet mukaan kuvioihin. Yhteistä on ollut se, että aina on ollut tarjolla hyvää ruokaa. Ehkä poikkeuksena vappu nuorena aviovaimona, kun kutsuimme "maalaisserkut" vappua viettämään pääkaupungin hulinoihin. Silloin meinaan löimme pöytään noutoruokaa Mc Donaldsista. Kananugetteja, ranskalaisia kaikkine mahdollisine dippeineen. Jep, totta se on! Mäkkäriä (avattiin vasta 1996 ja suljettiin 2015) tai ylipäätänsä mitään hampurilaisravintolaa ei silloin vielä nykyisessä kotikaupungissani Riihimäellä ollut, joten päätettiin näin tehdä vaikutus riihimäkeläisiin ystäviimme. Mitä tästä nyt on aikaa? Yli 30 vuotta. Huh. Tyttäreni ovat nauraneet tätä jo ennen heidän syntymäänsä tapahtunuttta ruokaspektaakkelia moneen kertaan. Eikä ihme.

Ja tätähän ei ole tapahtunut, ellei ole kuvaa todisteeksi. Tässä se on. Vuosi 1986 ja ehtoisa esbolaisrouva on pistänyt pöydän koreeksi vieraille. Silloin en näemmä ymmärtänyt hyvän ruuan lisäksi myöskään kauniin kattauksen päälle. Voi tätä häpeän määrää!

Nyt sitten poikkeusvappu. Koronavappu. Kotivappu. Maailman tylsin vappu. Yksinäinen vappu. Mutta hyvää ruokaa silti! Ei nakkeja, ei perunasalaattia, eikä varsinkaan kananugetteja.....

Japanilaiset broileripullat eli tsukune

Glorian Ruoka&Viini 4/2020

800 g broilerinjauhelihaa

2 kevätsipulia

2 valkosipulinkynttä

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl soijakastiketta

2 rkl miriniä

1 rkl seesamiöljyä

½ tl valkopippuria myllystä

1 iso kananmuna

1 dl panko- tai korppujauhoja

Kastike

1 valkosipulinkynsi

1 dl soijakastiketta

1 dl miriniä

2 rkl fariinisokeria

Lisäksi

hienonnettua kevätsipulia

paahdettuja seesaminsiemeniä

Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuori ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Pyöritä lihapulliksi ja paista öljyssä pannulla tai 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Taikina oli melko löysää ja vähän vaikeasti muotoiltavaa. Ohjeen mukaan annoksesta tulee 24 pullaa, minä sain aikaan 29. Paistoin pullia uunissa ehkä viitisen minuuttia enemmän, jotta sain vähän väriä niiden pintaan.

Tee kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli. Yhdistä soijan, mirinin ja sokerin kanssa. Tarjoa lämpimät pullat kastikkeen kanssa. Viimeistele annos hienonnetulla kevätsipulilla ja kuivalla pannulla paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Pähkinäinen kukkakaalisalaatti

Glorian Ruoka&Viini 4/2020

4 annosta

125 g cashewpähkinöitä

1 keskikokoinen kukkakaali

1 rkl oliiviöljyä

½ tl hienoa merisuolaa

1 granaattiomena

1 ruukku lehtipersiljaa

Levitä pähkinät leivinpaperoidulle pellille ja paahda 200 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia, kunnes pähkinät ovat paahtuneet kauniin ruskeiksi. Kääntele välillä. Siirrä paahtuneet pähkinät suoraan salaattikulhoon.

Pilko kukkakaali kukinnoiksi. Levitä kukinnot leivinpaperoidulle pellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes kukkakaali saa hieman väriä, mutta jää kuitenkin napakaksi.

Irrota granaattiomenan siemenet omalla tyylilläsi. Tässähän on lähes niin monta tyyliä, kuin on tekijääkin. Itselläni oli siemeniä valmiiksi irrotettuna pakastimessa. Kyllä, voit siis vallan hyvin pakastaa niitä!

Hienonna vielä lehtipersilja ja yhdistä kaikki ainekset salaattikulhoon. Lisää vielä vähän oliiviöljyä ja suolaa, anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoilua.

Tämä kaikki oli niin hyvää! Kanapullat olivat mehevän mehukkaita ja kastike! Miten herkullista ja yksinkertaista. Dippailin kuumia kanapullia kastikkeeseen jo ennen varsinaista ruokailua.... Kukkakaalisalaatti tuli tähän taloon jäädäkseen. Täydelliset maut.

Juomana Champagne Jacquesson Cuvée 732 Brut. Non-vintage, johon on käytetty 2004 sadon (79%) lisäksi reserviviinejä. Rypäleinä Chardonnay 39%, Pinot Meunier 36% ja Pinot Noir 25%. Erittäin voimakas väri. Kehittynyt, briossinen, voimakas. Kompleksinen. Ikääntynyt. Ensin ajattelin, että tässä on minulle liikaa ihan kaikkea, oliko jopa jo ikääntynyt liikaa, mutta varsinkin ruuan kanssa erittäin hyvä. Jacquessonin tuotteita löytyy myös Alkosta, mutta tämän yksilön olen todennäköisesti tuonut vuosia sitten joltain reissulta.

Ja kun valitsee Riedel Vinum XL -sarjan lasin, niin pullokin näyttää piccololta. Tuli nyt tämäkin sitten paljastettua!

Jälkiruuaksi valmistin viimeaikojen todellisen somehitin, Dalgona -kahvin amarettotujauksella. Onhan Vappu!

Dalgona-kahvi

Helsingin Sanomat

1-2 annosta

2 rkl pikakahvijauhetta

2 rkl hienoa sokeria

2 rkl kiehuvaa vettä

2-4 dl maitoa

(jäitä)

Lisukkeet oman maun mukaan, minulla 2 cl Amaretto -likööriä per lasi sekä lakritsi-kookosströsseliä.

Laita pikakahvijauhe, sokeri ja vesi kapeahkoon kulhoon. Vatkaa ensin sähkövatkaimen pienimmällä teholla ainekset sekaisin, nosta nopeutta ja vatkaa, kunnes on muodostunut kuohkea vaahto. Vaahto syntyi yllättävän nopeasti, nopeutta nostamatta. Vähän vatkaimesta riippuen aikaa menee 1-3 minuuttia.

Kaada kylmä maito (halutessasi lisää jäitä ja/tai mieleistäsi likööriä) kauniiseen lasiin, lusikoi tai pursota kahvivaahto päälle ja koristele. Ihastele hetki ja sekoita sitten vaahto maidon joukkoon ja nauti. Mikäli tekee mieli lämmintä juotavaa, niin lämmitä maito. Olipa hyvää tämäkin! Kiva ja herkullinen tarjottava jälkiruuan sijaan. Kannattaa kokeilla.

Lasi on Timo Sarpanevan  vuonna 1974 Iittalalle suunnittelema Kimara, jota sivupersoonaltani Happyhamsterilta löytyy muutama kappale kolmessa eri koossa. Kaiken kaikkiaan lasia on valmistettu viidessä eri koossa. Sain näitä muutaman äidiltäni ja kun lasiin tykästyin, niin yksittäsiä on kertynyt mm. kirppareilta.

Myös Nuutajärven lasitehdas on valmistanut vuosina 1953-1967 Kimara -nimisiä laseja, jotka tunnetaan paremmin Kaj Franckin suunnittelemina Kartio -laseina. Tämä on hyödyllinen tieto, mikäli laseja etsii vain nimen perusteella.

Näillä eväin sujui siis vappu. Viileän, tyypillisen vappusään vuoksi pysyttelin kotioloissa. Kuten kaikki suomalaiset! Onnekseni mökki on saman sairaanhoitopiirin alueella, onhan turhanpäiväistä vapaa-ajan matkustusta yli piirirajojen edelleenkin vältettävä, niin siirryn sinne, kunhan ilmat hivenen lämpenevät. Koronavappu on nyt vietetty.

Pekoniset paprikat ja kirppistelyä

Leppoisa lauantai, jonka vietin lähinnä kirpputoreilla lorvaillen. Tällä kertaa pysyttelin kuitenkin ihan vaan kotikaupungissa, joten lorvailuun ei juurikaan aikaa kulunut. Jotain kuitenkin (aina) tarttui mukaan. Riihimäen Isolla Kirpputorilla käyn harvemmin, mikä osittain johtuu siitä, että he huolivat vain käteistä rahaa. Tai nykyään voi kyllä maksaa myös kortilla, mutta se maksaa taas erikseen. Tämä sitten minua on hivenen ärsyttänyt, maksamisesta maksaminen. Pihalla laskin käteisvarani, 13 euroa ja 35 senttiä. Sillä oli pärjättävä! Ilokseni löysin pöydän, jolla myytiin keräämiäni serviettirenkaita. Olen jo vuosikausia tai siis sivupersoonani Happyhamster on kerännyt vanhoja hopeisia tai uushopeisia serviettirenkaita. Ehdoton edellytys on, että niistä löytyy kaiverrus. Tai pystyn joustamaan kaiverruksen puuttuessa, mikäli on kyseessä erityisen kaunis yksilö. Tässä luki Berta. Ja kun hintaa oli vain 3 euroa, niin kaupat tuli! Toinen kohteeni oli Femmatori, jossa taidankin ihan viikottain pyörähtää. Saaliina tällä kertaa luettavaa ja vanhoja piparimuotteja, joita en tarkoituksellisesti ole kerännyt, mutta huomaan kuitenkin näin tapahtuneen. Hmmm, tyypillistä kirppistelijän käytöstä. Hyvät ja maltillisest ostokset kuitenkin!

Koska on vähän tylsää aina tehdä ruokaa vain itselle, niin kutsuin sitten siskon iltapalalle. Onneksi hän asuu lähellä, niin ex tempore -tapaaminen on helppo järjestää!

Pekoniset suippopaprikat     

HS Viikko Ruoka 42/2019

4 annosta

4 suippopaprikaa

2 valkosipulinkynttä

1 pkt (170 g) pekonia

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 pkt (100g) fetaa kuutioina

1 dl lehtipersiljaa (tai muuta yrttiä) hienonnettuna

mustapippuria

1 prk (300/130 g) vähäsuolaisia oliiveja

1 dl raastettua parmesaania

Minulle ainoa ja oikea marketeissa myytävä feta on nimeltään Patros. Mitään vähäsuolaisia oliiveja en löytänyt, otin niitä, mitkä näyttivät hyviltä. Enkä nyt ihan gramman päälle mennyt näiden mittojen kanssa, sinnepäin kuitenkin. Ja valkosipulia vähän ohjeistettua enemmän, kuten aina.

Halkaise paprikat ja laita uunivuokaan/pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. 

Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuutioi pekonit. Paista ne kypsiksi pannulla keskilämmöllä. Ota pannu pois liedeltä. Lisää tuorejuusto, feta, yrtit ja viipaloidut oliivit. Mausta pippurilla. (Ohjeessa ei mainittu mitään pekonista irtoavasta rasvasta, mutta minä kyllä valutin sen pois. Sehän käy näppärästi kumoamalla pekonit talouspaperin päälle ja sitten takaisin pannulle.) Täytä paprikat seoksella. Ripottele päälle parmesaania.

Nosta uunin lämpö 250 asteeseen ja jatka paistamista 10 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoa paprikat sellaisenaan tai riisin, tsatsikin ja salaatin kanssa.

Minä tarjosin näitä itse tehdyn tsatsikin ja (pahanmakuisen) valmisversosekoituksen kanssa. Tässä kohtaa kritisoisin näitä valmiita salaatti/versopusseja. Tämä oli kotimainen tuote, joka maistui tosi tunkkaiselle. Pakkauksessa ei ollut mitään mainintaa viimeisestä käyttöpäivästä. Miksi ihmeessä ei? Tätä olen aikaisemmin ihmetellyt. Mitä opin? Vai opinko mitään? Parempi vaan ostaa salaatti salaattina ja rakentaa lisuke itse.

Täyte on todella muuntelukelpoinen. Sekaan sopisivat hyvin vaikka sienet tai tuorejuusto voisi olla maustamattoman sijaan valmiiksi maustettua. Saimme tästä hyvän iltapalan ja vielä riittää toimistolle mukaan evääksikin.

Jälkiruuan kaivelin pakastimen syövereistä. Aura-piparijäätelöä kummitytöltä joululahjaksi saadun piparkakkugranolan kera. Herkkua!

Poroa pöytään

Täydellinen syyspäivä viikko sitten. Aurinko vain puuttui. Sienestystä, upeita vanhan tavaran löytöjä, kokkailua. Voinko toivoa enempää? Voin! Ainahan voi toivoa enemmän, mutta on upeaa huomata, miten hyvin kaikki on tässä jä nyt. Juuri tänään, huomisesta ei koskaan sitten taas tiedä, mutta jos nauttisi päivästä kerrallaan. Tai ainakin yrittäisi.

Koska tästä sinänsä kelvollisesta sienisaaliista ei lauantaiaamuna ollut varmuutta, otin pakastimesta sulamaan paketillisen poron käristyslihaa. Lihat olen hankkinut Hyvinkään Rekon kautta suoraan tuottajalta. Ei nyt ihan lähiruokaa, mutta ilman välikäsiä kuitenkin.

Porokiusaus käristyslihasta

pororeseptit.fi

500 g poronkäristystä

1 rkl voita tai margariinia

400 g peruna-sipuliseosta

150 g juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

½ tl suolaa

mustapippuria rouhittuna

Kuumenna rasva pannulla ja ruskista käristelihat. Ruokakermaa lukuunottamatta sekoitin kaikki ainekset sekaisin suuressa kulhossa ja kaadoin ne sitten voideltuun uunivuokaan. Lopuksi ruokakerma kaiken päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 50 minuuttia. Viitisen minuuttia aikaisemmin lisäsin vielä hieman juustoraastetta kiusauksen päälle.

Juustoraasteiden ykkönen on mielestäni tämä Juustoportin Vuohen GR Grand Reserve, ei maukkaampaa raastetta löydykään!

Kiusaukseen olisivat kyllä mainiosti sopineet vastapoimitut tuoreet suppilovahverotkin, mutta ihan huippukiusaus tämä on ilman sieniäkin. Helppoa ja hyvää, ruuanlaittoa parhaimmillaan.

Rakastan kynttilöitä ja poltankin niitä oikeastaan ihan ympäri vuoden. Tietysti pimeän ajan tullen enemmän. Ja ihan loppuun saakka! Kruunukynttilöiden jämätkin tulee käytettyä.

Päivän vanhan tavaran löydöt tehtiin Antiikkistudiolta, joka sijaitsee Järvelässä, vanhassa meijerirakennuksessa. Aukioloajat eivät ole säännölliset, mutta seuraamalla Antiikkistudion FB-sivuja, pysyt kärryillä. Kuvassa yksi löydöistäni, upea pieni ryijy, joka päätyi makuuhuoneeseen sängynvierusmatoksi.

Apulandiasta Taivaanrantaan

Meillä oli siskopäivä. Ja aihetta juhlaan. Sen kunniaksi vietimme kolmistaan rennon päivän Lahdessa.

Apulannan tietävät kaikki, ihan kaikki, vaikka punk tai raskaampi rock eivät niin omaan mieleen olisikaan. Itse olen löytänyt Apulannan oikeastaan vasta ihan viime vuosina. Bändin alkutaipaleella 1990 -luvun alkumetreillä minä kipuilin nuorena yh-äitinä perheen ja työn välissä, eikä punk-anarkia sitä elämänvaihetta koskettanut. Enkä sanoisi, että koskettaa nytkään, kultaisen keski-iän syövereissä, mutta silti huomaan, että Apulannalla on biisejä, joita yllättäen osaankin laulaa mukana ja joiden soidessa nupikat kääntyy kaakkoon. Ja onhan Apulanta toki siirtynyt punkista enemmän rockin puolelle vuosien/vuosikymmenten varrella. Yksi varhaisimmista suosikeistani Teit meistä kauniin on ilmestynyt jo vuonna 1998 ja siitähän nyt on punkräime melkoisen kaukana. Viimeiseltä Kunnes siitä tuli totta -albumilta (2015) mainitsisin kappaleet Sun kohdalla ja Valot pimeyksien reunoilla. Nämä lähes parinkymmenen vuoden välein julkaistut biisit ovat minun mieleisintäni Apulantaa. Voi kun vielä onnistuisin näkemään heidät livenä! Apulannan historiasta löytyy hyvä katsaus heidän sivuiltaan, klik.

Ja tämä pitkähkö Apulanta-aiheinen alustus johtaa siihen, että vierailimme Apulandiassa, joka siis on Apulanta-aiheinen museo ja kahvila Lahdessa.

Museo löytyy Helsingintien varresta, Hennalan varuskunta-alueelta. Punatiilisestä kasarmirakennuksesta, jossa aina vuoteen 2014 saakka toimi Suomen sotilasmusiikkimuseo. Apulandia on avoinna pe-su klo 11-17. Mennäänpä sisään!

Museo on mielenkiintoinen matka Apulannan historiaan. Esillä on paljon esiintymisasuja, soittimia, fanipostia, kuvamateriaalia, julisteita, kultalevyjä, muistiinpanoja ja vaikka sun mitä sekä alkuperäinen treenikämppä! Sinne sai kurkistella rautalankaverkon läpi, mutta totta se on, että kyse on alkuperäisestä heinolalaisesta treenikämpästä, joka seinineen on siirretty entisestä, purkutuomion saaneesta rakennuksesta tänne, jotta "paikan hyvä havina tarttuisi uusiin biiseihinkin".

Ja kun kahvilassa oltiin, niin toki kahviteltiin asianmukaisista kahvimukeista. Mikäli nautit kahvilan tarjonnasta, ei museokäynnistä tarvitse erikseen maksaa mitään.

Halusimme nauttia niin sanotusti paremman lounaan ja Lahdessa ehkä paras paikka siihen on Taivaanranta. Juhlistimme päivää nauttimalla alkuun lasilliset samppanjaa. Yleensä olemme raivostuttavan erittäin tarkkoja siitä, että meillä kolmella on kullakin lasissa tismalleen sama määrä juomaa. Tällä kertaa minulla oli ns. autoilijan annos ja siskoille riitti vielä vähän toistakin kierrosta! Tämä piti näin erikseen mainita, jotta siskotkin muistavat, että olen heitä kuljettanut :)

Taivaanrannassa on arkipäivisin lounas klo 11-15 ja tarjolla on useampikin pöytiintarjoiltu annos. Myös á la carte -listalta on mahdollista tilata lounasaikaan. Päädyimme lounaslistan antimiin.

Oma valintani oli sipulipihvi, muusilla ja kermakastikkeella (10,50 €). Lounaan hintaan sisältyy salaattipöytä sekä kahvit ja keksit.

Kaikki oli niin hyvää. Ruoka maukasta, palvelu ystävällistä, hinnat kohdillaan, ympäristö kaunista. Saimme nauttia samppanjaamme alkuun ihan rauhassa ja salaattipöydän jälkeen meiltä erikseen kysyttiin, että voiko lämpimät ruuat jo tilata. Mikä rauha ja kiireettömyys! Täällä kävin lounaalla tänä vuonna jo toukokuussa äidin kanssa, siitä voit lukea täältä, klik.

Teimme myös pienen kirppiskierroksen. Kirpputori Kisällistä tarttui mukaani tämä viehättävä Olavinlinnaa kuvaava lasipaino (6 €). Pyörähdimme myös Lanttilan uudessa osoitteessa, mutta perhekirppis on perhekirppis eli tarjonta enemmän lastenvaatteissa. Että tämmöinen päiväretki tällä kertaa.