sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Makean himoon: Rocky Road Brownies

Olen nyt muutaman kerran erinäisiin tilaisuuksiin tehnyt tätä Rocky Road Brownies -kakkua ja moni on ohjetta kysellyt. Tässä se tulee ja kuvien kera. Alkuperäinen ohje on Maku -lehdestä.






Kauppakorin sisältö on melko makea.......

 Eli brownies -pohjaan tarvitset:
150 g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pähkinä- tai mantelimursketta
2 tl vaniljasokeria
1½ tl leivinjauhetta
125 g  voita
2 dl sokeria
3 munaa



Sulata ensin suklaa vesihauteessa ja jäähdytä. Sekoita jauhoihin pähkinät, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen sokeri-voivaahtoon ja ripottele välillä sekaan myös jauhoseosta. Nostele joukkoon sula suklaa ja loput jahoista. Sekoita tasaiseksi.



Rutista leivinpaperiarkki kädessäsi palloksi (minkä ihmeen takia? En tajua, mutta tietenkin tein niin, kun ohjeessa näin sanotaan!) ja levitä se esim. lasagnevuokaan (22x32 cm). Paperia voi sivellä vähän öljyllä ja ripotella pähkinä- tai mantelirouhetta, mutta sitä minä en tehnyt.







Levitä taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20 min. Ei haittaa vaikka pohja jää vähän "mudcakemaiseksi".

Kakun päälle tarvitset:
70 g suklaata (tummaa tai valkoista)
½ dl manteleita
100 g vaahtokarkkeja
1 dl rusinoita tai kuivattuja hedelmiä silputtuna

Rouhi mantelit ja suklaa, pilko vaahtokarkit (jos käytät isoja) ja kuivatut hedelmät, jos tarpeen. Sekoita ja kaada kakkupohjan päälle. Sitten koko hökötys vielä uuniin 5 minuutiksi ja valmista on.

Parit vinkit: Osta pieniä vaahtokarkkeja, isoja pilkkoessa menee hermo. Äläkä osta vaahtiksia leivontatarvikehyllystä, vaan karkkiosastolta (säästyy rahaa). Näitä pieniä on ainakin Prisman ja Stockkan valikoimissa. Anna kakun jäähtyä ennen paloittelua. Rouhi suklaata vielä valmiin kakun päälle.


  

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tuhopoltto

Tyttäreni mielestä olen nyt jo aivan liian pitkään viettänyt tätä lähinnä nautintoihin keskittyvää Happylobster -elämää ja raportoinut vain viinin ja ruuan iloista. Että olen kuulemma tyystin unohtanut tämän blogin alkuperäisen tarkoituksen, kodin raivauksen ja ylimääräisestä tavarasta eroon hankkiutumisen. Happyhamster sisälläni puolustautuu sillä, että uutta tavaraa ei ole hankittu. Mitä nyt yksi kirja kirpparilta lastenjuhlaviikonloppuna.


Mutta tämähän on hyödyllinen lisä vanhojen kirjojen kokoelmaani. Vaikkakaan ei ajankohtainen. Ei enää, eikä vielä.

Kyseisenä viikonloppuna tyttäreni kuitenkin sittten aivan täysin pyytämättä ja yllättäin kyseenalaisti salin kaapissa olevan kuivakukka/valkosipuli-asetelman. Siis mitä!!! Olin sen sentään 90-luvulla hankkinut Keravan valkosipulifestareilta......

Asetelma kuulemma oli haalistunut, niin ysäriä, pölynkerääjä, ruma ja vaikka mitä muuta negatiivista, että sen ainoa kohtalo oli tulla poltetutuksi. Siis poltetuksi! Se kakara, siis rakas lapseni, tulee mun kotiin ja määrää rakkaita tavaroitani poltettavaksi. Ja annanko mä tämän kaiken tapahtua.......




Kuumeisesti yritin keksiä asetelmalle uutta sijoituspaikka, hätäpäissäni olin siirtämässä sitä ulos, terassin koristukseksi tai jopa mökille, minne se nyt ei sopisi lainkaan, mutta olisi ainakin turvassa tuholta. Epätoivoiset yritykseni olivat turhia, sillä päätös oli tehty......







Kohta ahneet lieskat nielaisisivat kotini koristuksen ja tyttäreni vain hymyili......













Ja kun hökötys leimahti hetkessä tulipalloksi, niin tytär lisäsi, että tämähän on ollut kaiken rumuuden lisäksi myös erittäin suuri paloturvallisuusriski! Kieltämättä roihu oli melkoinen....












Tässä se kuulemma oli kauneimmillaan....... Noh, pakko myöntää, että olihan ne valkosipulitkin ihan ruutikuivia, ei levinnyt ilmoille odottamamme valkosipulin tuoksu..... Että kai tämä sitten oli oikea ratkaisu. Tulenlieskat silmissään tyttäreni silmäili myös muita kotini koristeita, mutta pystyin estämään uudet tragediat.







Tuossa se ylähyllyllä kuppien keskellä oli. Nyyh. Ja nyt tuhkana, tuhopoltettuna. Sen pituinen se.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

"Lastenjuhlat"


Minulla on kaksi jo aikuista tytärtä. Tyttäret ovat ehdottomasti parasta, mitä olen koskaan saanut aikaan. Elimme tiivistä pienen perheen elämää kolmistaan tyttöjen lapsuus- ja nuoruusvuodet täällä rakkaassa vanhassa talossamme ja ovemme oli auki myös tyttöjen lukuisille ystäville. Ja niitä todella riitti! Molemmilla oli laaja ystävä-/kaveripiiri, osittain myös yhteinen ja sain tutustua moniin ihaniin nuoriin ihmisiin ja seurata heidän kasvuaan jopa ala-asteelta asti aina aikuisuuden kynnykselle. Kaikilla se ei ollut lainkaan helppoa ja muistoissa on ilojen lisäksi myös surullisia tarinoita ja kohtaloita. Ja vaikka toisaalta minut tunnettiin yhtenä Riihimäen tiukimmista mutseista, niin olen kuitenkin aina pyrkinyt kohtaamaan nuoret avoimesti ja tukien, rakentaen sillä tavoin luottamuksellisen suhteen myös näihin tyttöjen ystäviin. On asioita, joita on kerrottu minulle ja kysytty neuvoja ennen kuin asia on avattu omille vanhemmille.

Muutamista tyttöjen läheisimmistä ystävistä tuli myös minulle tärkeitä ja läheisiä. Varalapsia. Oli mahtavaa, miten 50-vuotispäivänäni oli vieraana pöydällinen kauniita nuoria naisia kumppaneineen. Yhdet häätkin on jo päästy viettämään ja seuraavan varalapsimorsiamen suurta rakkautta juhlitaan ensi kesänä. Ah, onnea ja elämän rikkautta!

Tämä taustaksi sille, että päätin kevään ja naistenpäivän kunniaksi järjestää lastenjuhlat. Koko tyttöporukka on hajaantunut Riihimäki-Helsinki-Tuusula-Turku -akselille ja tapaa toisiaan harvakseltaan. Ja minä tapaan heitä vielä vähemmän, joten päätin koota porukan yhteen ja avata Hotel Maman ovet. Osallistumisprosentti oli täydet 100% ja niinpä illallispöydässä istui kanssani 7 ihastuttavaa (ja valtavan kovaäänistä) noin 24-26 vuotiasta nuorta naista!

Ja mitäpä Mama sitten kokkaili. Facebookin tapahtumasivulle "lapset" olivat esittäneet toiveita niin lihapullasiilistä kuin jäätelöjunastakin, mutta ne nyt unohdettiin :)

Ilta aloitettiin kuitenkin tyylillä eli lasillisilla Veuve Clicquot -samppanjaa. Sanoin tytöille, että kun ovat jo näin vanhoja, niin saavat käyttää Riedelin laseja....


Illallinen aloitettiin sienicappuccinolla. Alkuperäisen ohjeen mukaan käytetään mustatorvisieniä, mutta sienet kuin sienet käyvät tähän keittoon. Me käytimme nyt kuivattuja suppilovahveroita. Perheessämme on sienikeitolla pitkät perinteet, sillä oikeastaan lähes aina perhebileissä meillä on vieraiden toiveesta sienikeittoa. Suppilovahveroista, kantarelleista, tateista, milloin mistäkin. Perusohje on vuodesta toiseen ollut sama, mutta nyt pari kertaa olen kokeillut tätä uutta, johon makua tuovat sekä sherry että soija ja tämä on ollut menestys.

Sienicappuccinoon 
4 hengelle tarvitset:

litran tuoreita puhdistettuja mustatorvisieniä (tai 1 dl kuivattuja)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita tai öljyä
1 rkl vehnäjauhoja
litra vettä (lisää varoen, ei kerralla)
1 kasvisliemikuutio
1 rkl soijakastiketta
3 dl ruokakermaa
ripaus valkopippuria
½ dl kuivaa sherryä
1 rkl silputtua tuoretta rakuunaa

Pinnalle koristeeksi 2 dl rasvatonta maitoa
ruohosipulia

Pilko sienet ja sipulit. Paista sienistä kosteus pois, lisää sipulit, kuullota. Ripottele sienten päälle vehnäjauhot, lisää puolet vedestä, liemikuutio ja soija. Keitä n 10 min. Soseuta. Lisää loput vedestä ja kerma. Mausta valkopippurilla, sherryllä ja rakuunalla. Kuumenna rasvaton maito ja vaahdota se. Annosten päälle hieman maitovaahtoa ja ruohosipulia. Se on siinä. Helppo kuin mikä!

Ole tarkkana kuitenkin nesteen (veden) kanssa, että keitosta ei tule ihan litkua. Usein olen jättänyt tuon toisen puolikkaan kokonaan pois! Joten tarkkaile rakennetta ja lisää vettä tarpeen tullen.


Herkkutattiversioon olen lisännyt vielä kuivatun ja liotetun herkkutattisiivun koristeeksi. Tämä kuva aikaisemmilta juhlilta:


Lastenjuhlien sienikeittoon lisättiin vielä rapeaksi paistettua pekonimurua. Se oli tarjolla erikseen, joten jokainen lisäsi pekonia oman makunsa mukaan tai jätti tyystin lisäämättä. Pekoni otettiin lisukkeeksi ihan siitä syystä, että yksi varalapsista oli toivonut sieni-pekonipastaa. Ei tullut pastaa, mutta sieniä ja pekonia kuitenkin.

Pääruoka oli tyttäreni toivoma seesamilohi. Tässä ruoka, jonka osaa kyllä tehdä aivan kuka vaan. Alkuperäinen on Tomi Björckin. Björckin ohjeen mukaisesti lisukkeena tarjottiin avokadopyrettä.

Seesamilohi
lohta sopivan kokoinen pala
sekä mustia että valkoisia seesamin siemeniä
suolaa ja pippuria

Alkuperäisessä ohjeessa lohipalat paistetaan pannulla, mutta minun versiossani filee paistetaan uunissa kokonaisena. Ja sivellään vielä seesamiöljyllä. Mustia seesamisiemeniä ei ihan joka paikasta löydy, mutta se ei sinällään haittaa, vaan voi käyttää pelkkiä valkoisia.

Avokadopyre
1 avokado
3 rkl creme fraichea
limen mehu
1 tl wasabitahnaa
suolaa

Kaikki vaan blenderiin tai monitoimikoneeseen ja surautetaan tahnaksi.


Lisukkeeksi en halunnut mitään perunoita tai riisiä, joten kun löytyi herkkulliselta näyttävä ohje paistetuista kirsikkatomaateista Gurmee-blogista, niin päätin kokeilla sitä.

3-4 annokseen tarvitset:
350 g kirsikkatomaatteja
1 vihreä paprika
3 valkosipulinkynttä
2 dl pinaatinlehtiä
2 dl rucolaa
1 dl tuoretta persiljaa

Sovelsin tätä sen verran, että jätin paprikan ja persiljan pois, mutta lisäsin punasipulia. Tomaatit puoliksi, pinaatit, sipulit ja rucolat pieneksi, oliiviöljyä pannulla ja sormisuolaa mausteeksi. Eikö näytäkin ihanalta? Ja maistui myös!


Rakastan jälkiruokia ja joskus niitä tulee tehtyä jopa kaksin kappalein. Kevättalven jonkinmoinen hitti on ollut posset eli kermavanukas näin kotoisammin sanottuna. Ainakin, kun ruokalehtiä lukee, niin erilaisia versioita on vaikka kuinka.


Suolaa & hunajaa -blogista eteeni pompsahti limeposset kera marinoidun mangon. Kahdelle hengelle tarvitset:

2 dl kuohukermaa
3/4 dl sokeria
2 limen mehu (reilut ½ dl)

Marinoitu mango
reilu 1/4 tuoretta mangoa
1/4 dl limemehua ( n ½ limeä)
1 tl ruokosokeria
pari oksaa minttua

Sokeri ja kerma kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keittele viitisen minuuttia. Lisää limemehu seokseen. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja pistä kylmään vähintään 3 tunniksi hyytymään.

Sitten paloittele tuore mango, sekoita sokeri ja limemehu, kaada mangoille ja sekoita mukaan silputtu minttu. Anna maustua noin tunti.








Vanukkaat koristellaan juuri ennen tarjoilua. Tämä tulee päätymään myös perhebileiden pääsiäispöytään. Voiko enää keväisemmältä näyttävää ruokaa ollakaan? Ja maku pirteän sitruksinen. Mangoa vähän vielä mietin, ainakin nyt oli vaikea löytää tarpeeksi kypsää mangoa. Ja toisaalta en haluaisi mitään purkkimangoakaan käyttää......

Vielä vähän arkisempi tarjoiluastiavaihtoehto:



Ilta kului kuin siivillä. Hiljaista hetkeä ei todellakaan ollut. Tytöt eivät pitkään aikaan olleet nähneet toisiaan, joten puhuttavaa ja päivitettävää riitti. Ajan hengen mukaisesti valmistelimme myös Tuusulan ja Turun kuntaliitoksen, Tursulan kaupungin. Sovimme myös, että tapaamme vuoden kuluttua samaan aikaan, samalla porukalla. Olemme silloin kaikki vuoden vanhempia ja joukossamme on ainakin yksi uusi rouva!

Seuraavana päivänä sain tyttäreltäni tekstarin: " Kiitos mahtavan hauskoista juhlista vielä! Oot kyllä edelleen "se coolein mutsi"." Eipä voisi parempaa kiitosta tulla :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Myös sienipiirakka voi olla vintagea

Olen yrittänyt systemaattisesti hankkiutua eroon ruokavarannoista, jotka täyttävät mm. pakastimen ääriään myöten. Siellä on esim. sieniä melkoinen määrä. Olen myöhäisherännäinen sieni-intoilija eli ehkäpä vasta noin 10 vuoden ajan (korkeaan ikääni nähden se on siis vähän) olen rämpinyt metsissä ja opetellut tunnistamaan sieniä. Aloitin helpoista eli kantarelleista ja suppilovahveroista, etenin varoen rouskuihin ja orakkaisiin, nyt jo hifistelen kehnäsienien ja mustavahakkaiden tuntemuksella.

Kantarelleja ja mustia torvisieniä
Suppilovahveroita
Syksy 2012, kolmen sienestäjän tunnin rämminnän tulos. Ei paha!
Viime syksy oli aivan tajuton herkkutattivuosi, eikä todellakaan tarvinnut mennä lähimetsiä pidemmälle, kun saalista kertyi koppatolkulla. Olin pyörtyä, kun ymmärsin, että kotini lähimaastossa oleva ulkoilualue suorastaan pursusi tatteja. Jengi hölkkäsi ja fillaroi pitkin ulkoilureittejä ja jopa aivan näköetäisyyden päässä oli tatti poikineen. Esim. tässä:

Suloinen herkkutattiperhe. Namskis.
Joskus keväisin on korvasienihimo saanut jopa hivenen huvittavia piirteitä, kun on ajeltu autolla vaikkapa Räyskälään (sopivan hiekkaiset maastot) ja saatu aarteita kourallinen. Legenda kun vuosia sitten väitti, että juuri sieltä oli hakkuualueilta kerätty korvasieniä äMPäREITTÄIN. No, eipä ole osunut kohdalle kuin ehkä lasten leikkiämpärin verran. Mutta voihan senkin vuoksi ajella autolla lähes 100 km. Heh.

No sitten kun näitä saaliita on kerätty, niin niitähän ei luonnollisestikaan raaski käyttää. Sillä koskaanhan ei tiedä, millainen seuraava sienisyksy on. Sehän voi olla katovuosi ja sitten kyllä kaduttaisi, kun on hallitsemattomasti käyttänyt varastonsa......

Päätin kuitenkin, että nyt lähtee pakkasesta rouskupussit vuodelta 2006. Juu, aivan oikein, vuodelta 2006. Rouskut kun eivät kuitenkaan ole mitenkään harvinaisia, vaan niitä on metsät pullollaan huonompinakin vuosina.

Yleensähän rouskuista ja muista perinteisistä suolasienistä tehdään sienisalaattia, mutta minä ajattelin tehdä piirakan. Ohjeeksi löytyi Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -blogista paras sienipiirakka ikinä. Sitä sitten kokeilemaan.


Pohja
200 g voita
n 5 dl vehnäjauhoja (sekaan voi laittaa myös ruis- tai grahamjauhoja)
1 pussillinen perunasosejauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1-2 dl vettä

Täyte
2 litraa tuoreita, puhdistettuja sieniä tai litra pakastettuja
paketti pekonia
iso sipuli
mustapippuria, basilikaa, yrttisuolaa
2 kananmunaa
1 prk Valion Kipparijuusto -ruokakermaa
kuivattua ruohosipulia
150 g juustoraastetta

Voi ja taikinan kuivat aineet nypitään (tai pyöräytetään laillani monitoimikoneessa) murumaiseksi seokseksi. Lisätään vesi, sekoitetaan ja pistetään jääkaappiin huilaamaan.

Sienistä otetaan pannulla kosteus pois. Ruskistetaan silputtu pekoni ja sipulisilppu. Sekoitetaan sienet, pekoni ja sipuli, maustetaan. Mustapippuria löytyy aina, mutta muuten nuo mausteet voi soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Kuivattuna tai tuoreena. Suolaa en paljon laittanut, koska pekoni tuo suolaisuutta tullessaan. Ja vaikka suolasienistä puhuinkin, niin rouskuja en ollut suolannut, ainoastaan ryöpännyt ja pakastanut.


Taikina taputellaan pellille/pannulle (leivinpaperille) ja levitetään täyte tasaisesti päälle. Sitten rikotaan munat kulhoon, lisätään kerma, ruohosipuli ja lisätään mausteita, jos haluaa. Sekoitetaan ja kaadetaan täytteen päälle. Sitten vielä kerros juustoraastetta pinnalle. 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja valmista on.


Ja pakko sanoa, että hyväähän siitä tuli, kun itse tein :) Hetken mietin, että jokohan vuonna 2006 varmuudella tunnistin rouskut......, mutta jäin henkiin!



Tarinan opetus lienee se, että myös pakastimeen unohtuneista aarteista saat ihan kelpo syötävää!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Gloria, hallelujah :)

Olen ruokalehtiriippuvainen, kuten monet läheisistäni hyvin tietävät. Ehdoton ykkönen suomalaisista alan lehdistä on Glorian Ruoka& Viini. Luen sen aina kannesta kanteen, järjestyksessä alusta loppuun (enkä lopusta alkuun, kuten sisareni...hih..). Sieltä löytyy loistavia ruokajuttuja, kokonaisia toteutettavissa olevia menuja, viinivinkkejä, ravintola-arvosteluja ja vaikka mitä!

Viimeisintä numeroa hehkutin töissä työkaverini kanssa niin, että kaksi muutakin ostivat irtonumeron viime viikolla :)


Voin kertoa, että pääsiäisen perinteisten perhebileiden menu on jo selvillä! Meillä on tapana kolmen sukupolven voimin kokoontua muutama kerta vuodessa notkuvien ruokapöytien ääreen. Usein toimin emäntänä (ehkäpä suuren ruokapöydän vuoksi), mutta kokkailuapua saan niin tyttäriltäni kuin sisareltanikin. Rakastan ruokajuhlien järjestämistä, mikä lieneekin jo tullut selväksi...... Suunnittelun aloitan jo viikkoja ennen, se on melkein yhtä mahtavaa kuin se hetki, kun kaikki on valmista ja vieraat saapuvat. Sitä ennen on tosin yleensä koettu muutama hermoromahduksen-partaalla -hetki...... Mutta siis tulevana pääsiäisenä meillä syödään pistaasipähkinöillä täytetyn lampaanfileen lisäksi curry-palsternakkakeittoa. Ainakin.

Pohjoisafrikkalainen dukkah-mausteseos oli lehdessä kuvattu vuohenjuuston kera niin houkuttelevasti, että sitä oli pakko heti kokeilla. Ja hei, aivan mahtavaa! Vuohenjuustoa ei syöty, mutta rapeakuorista vaaleaa leipää dipattiin ensin oliiviöljyyn ja sitten tähän mausteseokseen. Jes, onneksi tein sitä heti tupla-annoksen.

Dukkah-ohje

½ dl kuorittuja manteleita
½ dl hasselpähkinöitä
1 rkl korianterinsiemeniä
½ dl vaaleita kuorittuja seesaminsiemeniä
1 rkl sokeria
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1-2 tl (sormi)suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Ensin paahdetaan kuivalla pannulla manteleihin, korianterinsiemeniin ja pähkinöihin koko ajan sekoitellen vähän väriä. Rouhitaan karkeaksi. Sitten paahdetaan minuutin verran seesaminsiemeniä ja lisätään mausteiden kera manteli-pähkinärouheeseen. Sekoitetaan hyvin. Rouhimiseen sopi mortteli monitoimikonetta paremmin. Ohjeella saat mausteseosta noin 2½ dl. Seos on todella monipuolinen, se sopii niin lihan, kalan kuin kanankin kaveriksikin.



Viikon viinivinkinkin poimin tästä lehdestä. 10 hyvää uutuusviiniä  -jutussa nostettiin esille De Bortoli Durif australialaisena löytönä. Hinta vaivaiset 9,94 €. Ja kun vielä viinikirjoittaja Pekka Suorsa antoi arvostelussaan Viinioppaassa viinille huikeat 90 pistettä, niin pakkohan sitä oli kurvata perjantaina paikallisen Alkon kautta!

Suorsan sanoin: "Punainen. Hieno tuoksu antaa eleganttia marjaisuutta. Silkkinen nenätuntuma. Tätä ei yleensä saa halvalla. Täyteläinen, hapokas ja kypsän tanniininen, tasapainoinen maku. Keskimausta alkavat kirsikka ja kypsä karpalo pumppaavat eloa pitkään jälkimakuun saakka. Aivan lopussa rypälekuorimainen veto. Erinomainen ostos, huikea jopa."



Lehden annista menee kokeilulistalle vielä ainakin mozzarella-broilerinmaksalasagne, quesadillat itse tehdyistä tortilloista, täydellinen pippuripihvi Luomon Jouni Toivasen ohjeella ja ehkä pari muutakin juttua...... Niistä sitten myöhemmin!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Hetki jauhopeukalona

Tyttäret todennäköisesti huolestuvat terveydentilastani, kun lukevat tämän, mutta totta, olen leiponut! Tätä ei todellakaan ole tapahtunut pitkiin, pitkiin aikoihin. Ehkä kuvaavaa on se, että leivinlauta piti ensin puhdistaa hämähäkin seitistä......

Tänään kuitenkin kävi niin, että työkaveri sai minut innostumaan näkkileivän leipomisesta. Otin kokeilulistalle peräti kaksi eri ohjetta, joista nyt tein rustiikkista näkkileipää, jonka alkuperäinen ohje löytyy Hanna Jensenin Olivia -lehteen kirjoittamasta blogista.

Ruisjauhot ja -leseet ovat keittiööni liian terveelliseeltä vaikuttavia aineksia, joten eihän niitä ollut ja leipomiseen ryhtymisen ensimmäinen askel olikin käydä Stockan Herkussa.


Yritin välttää taikinaan koskemista mahdollisimman pitkään ja niinpä heitinkin ainekset monitoimikoneen veivattavaksi.

Taikinasta tulee parisen kymmentä pyöreää näkkäriä ja siihen tarvitset:

2 rkl sulatettua voita
2 dl vettä
1 tl murskattua kuminaa
1 tl suolaa
1 dl vehnä- tai ruisleseitä
5 dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja kaulitsemiseen

Sulatetun voin sekaan laitetaan vesi, kumina, suola ja leseet. Ruisjauhoja lisätään vähitellen.

Taikina oli aika kuivan tuntuista, mutta ohjeen mukaisesti raskaalta tuntuvaa. Loppuvaivaamisen tein käsin leivinlaudalla, koneessa taikina ei muuttunut palloksi, vaan jäi aika irtonaiseksi. Sitten taikinasta tehtiin pötkylöitä ja pilkottiin. Palat sitten kaulittiin mahdollisimman ohuiksi ja paistettiin 225 asteisessa uunissa. Käytin kiertoilmaa, niin sain paistettua kaikki kolme pellillistä kerralla. Paistoaika on 7 min.

Kuminan vihaajia voin lohduttaa sillä, että kumina ei lainkaan ole pakollinen, sen voi jättää pois tai korvata lähestulkoon millä vaan muulla mausteella. Vaikkapa seesaminsiemenillä tai kuivatuilla yrteillä. Itse menin vähän liian kokeilunhaluiselle linjalle ja vaihdoin kuminan Santa Marian wasabi & seesami -mausteseokseen. Jep, voin kertoa, että wasabi ja ruis eivät oikein puhuttele toisiaan......

Uunia odotellessa

Näkkäri ei ulkonäöllisesti juurikaan uunissa muuttunut. Taikina ei levinnyt mihinkään eikä näkynyt värikään muuttuvan:

Ensimmäiset söin liian kuumina, kun vaan oli kiire maistamaan. Wasabi maistuu tosi oudolta, mutta muuten ihan kelvollinen tuotos. Jäähtyneenä kivan rapea ja varmaan tulee kokeiltua uudemman kerran jollain maltillisemmalla maustamisella :)

Saattaa sisältää tuotesijoittelua......

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Riihimäki goes to Mexico.......höh.....

(EDIT: lopettanut 3/2016)


No niin, pitihän tämäkin nyt kokea, vaikka ajattelin, että tämä ei todellakaan ole postauksen väärti. Riihimäen Seurahuoneen Foodin tilalle on avattu uusi meksikolaishenkinen tai ehkäpä paremminkin texmexiläinen Cantina Fiesta. Joten eikun testaamaan!

Sisustusta oli uusittu ihan positiivisella tavalla, siitä plussat.


Ruokalista näytti myös ihan lupaavalta, mutta silti päädyin tilaamaan ihan peruskamaa alkuun eli mozzarellatikkuja. Ehkä kahden illan laivajuhlinnalla oli vaikutuksensa, että mieli halasi enemmän tuohon rasvan suuntaan.......


Noh, mun alkuruokatilaus tietenkin sitten henkilökunnalta unohtui ja sain sen yhtäaikaa pääruuan kanssa. Pääruuaksi olin tilannut tacoja broileritäytteellä, jotka olivatkin ihan hyviä, mutta minkä ihmeen takia side orderina (ilman tilausta siis) mukana tuli ranskalaisia? Ranskalaisia perunoita muka-meksikolaisten tacojen kanssa? Juu, ei ymmärrä.....




Jälkiruokaan en lähtenyt. Ystävät tilasivat lime-juustokakkua, joka oli kaikilla jäässä keskeltä, joten PIENTä skarppaamisen varaa on. Suosittelen tätä paikkaa dagen efter -tunnelmiin (jotka meillä olivat selkeästi päällä), jolloin kaipaa lähinnä mättöä ja rasvaa, ei sen suurempia elämyksiä. Ihan ookoo, mutta välttämättä en toista kertaa mene. Alut ja päät kahden lonkeron (Hartwall, siitä plussaa) kera kustansivat tasan 30 euroa. Ei muuta sanottavaa. Piste.