Tammikuisena lauantaina hyppäsin junaan ja matkustin näin vapaallakin Helsinkiin. Ohjelmassa asioiden hoitoa Töölössä, niin niinpä jäin kulmille pyörimään vähän pidemmäksi ajaksi lounaan ja ostosten merkeissä.
Ravintola B5 Black on saanut nimensä siitä, että se sijaitsee Töölöntorilla entisen raitiolinja 5:n päätepysäkillä. Kesällä 2019 avatun terassiravintolan suosion siivittämänä on kesäkuussa 2020 avattu varsinainen ravintola terasseineen.
Korona-ajan suluista johtuen oli jotenkin surullista kävellä rautatieasemalta Töölöön ja nähdä niin monen ravintolan ovessa lappu tekstillä "Toistaiseksi suljettu". Ehdin jo miettiä, onnistunko löytämään lounaspaikkaa mistään, mutta onnekseni B5 oli avoinna. Mutta kuten kuvista näet, tungosta ei ollut. Ensimmäisen puolituntisen olin ainoa asiakas.
Viinilista ei varsinaisesti sykähdyttänyt suuntaan tai toiseen ja päädyin tilaamaan laseittain myytävistä portugalilaisen Intimista Tinton (9,50 € 16 cl ja Alkossa pullollinen 7,94 €). On myönnettävä, että Alkossa en tartu tämän hintaluokan tuotteisiin (alahyllyllä, hankala kumartua), ellen jostain syystä ole juuri nimenomaisesti sitä etsimässä. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, herukkainen, kirsikkainen, luumuinen. Viinilehden arvostelua tästä tuotteesta ei löytynyt, mutta oman suun arvio lasillisen perusteella oli, että viini sopi tilanteeseen ja ruualle, jopa hetken harkitsin toista lasillista. Hetken.
Pidin ravintolan tunnelmasta ja sisustuksesta. Töölöntoria kunnostetaan paraikaan, parkkipaikat saavat väistyä ja toria on tarkoitus kehittää oleskelu-, viihtymis- ja asiointipaikkana (lue lisää, klik). Tulevana kesänä näkymät ovat varmasti jo viihtyisämmät.
Viihtyvyydessä olennainen osa oli musiikilla. Taustalla soi kotimainen iskelmä, ihan sellainen oikein perinteinen. Se oli jotenkin hauskaa ja yllättävää sisustukseltaan näin modernissa ravintolassa. Tykkäsin. Ja kun itsekseni olin, tuli kappaleiden sanojakin kuunneltua aivan eri tavoin. Otahan kuunteluun vaikkapa seuraavat: Jani&Jetsetters/Liian tyly, Komiat/Leskenlehti, Yölintu/Appelsiinilehtoon tai Kyösti Mäkimattila/Paha oot, niin pääset fiilikseen. En tiedä, onko tämä tyylilaji ravintolassa vakio, mutta minua se kyllä ilahdutti. Juuri siinä hetkessä!
Söin lounasta puolipitkän kaavan mukaan eli kaksi ruokalajia, lasi viiniä ja cappuccino. Ruokalista oli juuri vaihtumassa, joten näitä nauttimiani herkkuja ei listalta valitettavasti enää löydy.
Karitsawallenberg (23€), ruskistettua voita, kunnon muusi. Inhoan puolukoita, enkä muistanut pyytää annosta ilman niitä, mutta yllätyin! En ymmärrä, mitä niille oli tehty, mutta söin hyvällä ruokahalulla niistä viimeisenkin. Pidin annoksesta. Paksun pihvin kypsennyksessä on haasteensa ja tämäkin oli ehkä siinä ja siinä, että oliko liian kuiva, mutta kastike ja muusi pelastivat, joten kokonaisuus oli hyvä.
Ja mikäli jälkiruokalistalla on crème brûlée, en pääse siitä ohi. En tälläkään kertaa. Tämä versio oli kookoksinen (9€). Aivan täydellinen! Ja katsokaa, miten kaunis tuo annos oli! Nyt tulee jokaiseen lauseeseen huutomerkki!!!
Lounaslaskuni oli loppusummaltaan tasan 45 euroa. Se on paljon lounaasta, mutta kohtuullinen sangen herkullisesta lauantailounaasta. Tänne voisin piipahtaa toisenkin kerran, vaikka kesällä, kun terassi on auki ja tori remontoitu.
Maittavan lounaan jälkeen vielä onnistuneita ostoksia samaisen torin laidalla Relovessa ja Paperikauppa Putingissa, niin jälleen kerran päätin, että pitäisi tehdä Helsinkiin kaupunginosaretkiä, jolloin ottaisi kerralla haltuun aina yhden osion hyvän ruuan, viinin, nähtävyyksien ja ostoksien avulla. Kerran kuukaudessa, yksi lauantai. Tämähän on toteutusta vailla valmista!