sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulunajan viinit 2016


Yhtä varmasti, kuin tulee joulu, menemme me siskon kanssa Alkon Etikettiklubin joulunajan viinien maisteluun. Niin myös tänäkin vuonna. Vuoden takaiset viinit löytyvät täältä, klik.


Kaikki tuotekuvat ovat Alkon nettisivuilta

Alkuun kuohuvaa, kuten tapana on. André Clouet No3 Rosé Champagne Brut (39,90 €) Alkon tilausvalikoiman puolelta ilahdutti ainakin minua. 100% Pinot Noir. Erittäin kuiva, hapokas, punaherukkainen, omenainen, vadelmainen, mausteinen. Tässä muodossa minullakin putoaa niin Pinot Noir kuin roséekin :) Nam. Tämä on myös mainio lahjavinkki jouluun, pullokin kovin kaunis.

Lahjoja miettiessä laadukas viini on hyvä valinta. Samppanja tai perinteisin menetelmin valmistettu tasokas kuohuviini on varmastikin aina paikallaan. Amaronet ja ripassot ilahduttavat punaviinin ystävää. On kuitenkin hyvä muistaa sellainen asia, että vaikkapa vuosikerta portviini ei kestä avattuna kovinkaan pitkään, vaan se on nautittava parin päivän aikana avaamisesta. Jos tiedät, että lahjansaajan mieleen on nauttia vaikkapa vain tilkkanen kerrallaan "lääkkeeksi", niin madeira ei pilaannu avattuna, vaan säilyy pitkään.

Itsehän olen jouluruokien ja muutenkin joulun suhteen hivenen kapinahenkinen, mutta perinteinen suomalainen jouluateriahan koostuu seuraavista elementeistä:

Alkupalapöytä
Graavikalat
Savukalat
Sillit ja silakat
Mäti
Liha- ja maksapateet
Rosolli

Kinkku ja kumppanit
Kinkku ja kalkkuna
Riista
Joulumakkarat
Lipeäkala ja jouluhauki
Laatikot
Makeat ja etikkaiset lisukkeet

Joulun makeat
Suklaakonvehdit ja pähkinät
Piparit ja sinihomejuusto
Luumukiisseli
Puolukkajäädyke
Joulutortut
Hedelmäkakut

Jälkiruokia lukuunottamatta jouluruuat toimivat periaatteessa parhaiten oluiden kanssa, joten viinivalinta on hyvinkin haasteellista. Samppanja tietysti sopii aina ja kaikelle, sitä voi mainiosti nauttia läpi aterian. Kouluttajamme muistutti meitä myös siitä, että rosé ei ole vain kesään tarkoitettu. Laadukas provencelainen rosé sopii jopa possulle. Eikä enää, ainakaan täällä Suomessa, tarvitse niin piirun tarkkaan noudattaa vanhaa sääntöä, että rosé-viiniä ei saa tarjoilla enää klo 17 jälkeen. Tapaa noudatetaan edelleen varsinkin Provencessa, jossa rosé on lounasjuoma. Kannattaa muistaa, jos seuduilla vierailee.

Jouluruokien rasvaisuus, suolaisuus ja hapokkuus tuovat haasteensa viinivalintoihin. Rasvaisuus kaipaa viiniltä hapokkuutta ja täyteläisyyttä, silloin hyvä valinta on valkoisista Riesling, Grüner Veltliner, Sauvignon Blanc tai punaisista Pinot Noir, Zweigelt sekä uuden maailman Merlot. Suolaisuus puolestaan vaatii viiniltä hedelmäisyyttä, happoja, makeutta ja runsautta. Eli jos joulupöydässäsi on vaikkapa graavilohta, niin valitse sille rohkeasti puolikuiva valkoviini. Hapokas ruoka tarvitsee happoa myös viinin suhteen, se kannattaa muistaa, kun pöydässä on etikkaisia, sinappisia tai sitruksia ruokalajeja.

Onnistuneet parit ovat usein hyvinkin samankaltaisia. Toimivia pareja ovat vaikkapa:

-makuvoimakkuudeltaan samankaltaiset viinit ja ruuat
-saman alueen viinit ja ruuat
-kypsytetyn ruuan parina toimii kypsä viini
-kevyesti kypsytetylle tai raa'alle ruualle sopii tuore viini




Seuraavaksi maistoimme kaksi valkoviiniä, joista ensimmäisenä lasiin päätyi Alkon tilausvalikoiman tuote, ranskalainen Viré-Clessé Cuvée J.F. Thevenet 2011 (36,50 €). Chardonnay. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, aromikas, pitkä. Viiden kuukauden kypsytys ranskalaisessa tammessa. Hunajaa, sitrusta, hunajamelonia, popcornia. Sopii joulupöydän kaloille, myös savukaloille, koska tammisuus ei juurikaan tunnu viinin maussa. Ja käy myös kinkun kaveriksi. Itse en tästä ainakaan ihan näin ilman ruokaa maisteltuna pitänyt. Selkeästi ruokaviini.


Toinen valkoisista Trimbach Pinot Gris Réserve 2013 (19,99 €) Ranskan Alsacesta hurmasi meidät kaikki. Puolikuiva (sokeria 10 g litrassa), keskihapokas, kypsän hedelmäinen, sitruksinen, kevyen hunajainen, mausteinen. Kukkeutta, hunajaisuutta, valkeita kukkia, persikkaa, sitrusta. Turvallinen ratkaisu jouluruualle, hapokkuus kohdillaan, joten sopii makeiden laatikoiden lisäksi myös jopa sinappihunnutetulle kinkulle. Italiassa Pinot Gris -rypäle tunnetaan nimellä Pinot Grigio, mutta vaikka kyse on samasta rypäleestä, niin Italiassa tyyli on toinen. Kepeä, raikas, päärynäinen, viheromenainen. Kannattaa joskus maistaa ja vertailla rinnakkain. Viini -lehti on antanut Trimbachille täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehuu vielä sekä luonteikkaaksi, että edulliseksi. Jatkoon minunkin puolestani!




Kolmen punaisen setin aloitti itävaltalainen luomutuote Feiler-Artinger Zweigelt 2015 (14,99 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, punaherukkainen, karpalohilloinen, kevyen mausteinen. Hivenen pistävä, hapankirsikkainen, tanniinit rypäleelle omainaisesti lempeät. Tosin minun mielestäni tämä oli suoraan sanoen lähinnä mehua raaoista marjoista. Ja tämähän sopii siihen, että Zweigelt on samaa sukua inhoamani Pinot Noirin kanssa. Tämä mielipide ei tunnu korjaantuvan, vaikka kuinka olen yrittänyt asennetta muuttaa. Kun ei maistu, niin ei maistu. Kouluttajamme suositteli tarjoamaan tämän viinin hivenen viilennettynä. Ja ruuan kanssa. Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Viini -lehti suosittelee myös kellarointia, mikä lieneekin paikallaan, koska vuosikerta on tuore ja raakuus tuntuu maussa. Minä nyt en kuitenkaan hanki tätä, en kaappiin, enkä kellariin. Seuraava!


Ja seuraava sitten jo veti meikäläisenkin suupieliä hymyyn. Alkon tilausvalikoimasta Sella & Mosca Terre Rare Riserva 2010  (21,30 €). Keskitäyteläinen, keskitäyteläinen, marjainen, mausteinen. Carignan -rypäleestä. Rusehtava väri kertoi, että kyseessä on jo hivenen ikääntynyt ja kehittynyt viini. Ihana tuoksu. Nahkaa, suklaata, lakritsia, viikunaa, kirsikankukkaa. Ei niinkään jouluruuille, enemmän siihen hetkeen, kun availlaan lahjoja. Maku avautui mukavasti, kun viini lämpeni lasissa. Tykkäsin.
Argentiinalainen Enamore 2014 (24,90 €), rypäleinä Malbec, Cabernet Sauvignon, Bonarda. Valmistettu Amarone -menetelmää käyttäen kuivatuista rypäleistä. Nimikin vähän siihen viittaava Enamore-Amarone. Täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, mustaherukkainen, luumuhilloinen, mokkainen, mausteinen, lämmin. Tuoksussa havuja, metsää, eukalyptusta, makeaa kirsikkaa, sekä hivenen amerikkalaisen tammen tuomaa vaniljaisuutta. Oih, pidin tästä niin paljon!



Sitten makeiden herkkujen pariin. Ensimmäisenä Alkon tilausvalikoiman Braida Brachetto d'Acqui 2014 (21 €) Italian Piemontesta. Keskitäyteläinen, vähätanniininen, makea (sokeria 110 g litrassa), pirskahteleva, marjainen, aromikas. Nam. Pidimme tästä todella paljon ja jo päätin, että tähähän minä hankin joululahjoiksi, mutta pettymys oli melkoinen, kun Alkon uuden verkkokaupan kautta selvisi, että tilaus ei onnistukaan ja myymälähaun mukaan koko maassa ei ole kuin kaksi pulloa ja nekin Mikkelissä..... Mutta vielä ennen joulua lupailivat, että varastot täydentyvät. Tarkkaillaan tilannetta.


Viimeinen viini kruunasi koko setin. Nederburg The Winemasters Noble Late Harvest 2014 (9,98 € / 0,375 l). Makea (sokeria 210 g litrassa), hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, hunajainen, kevyen mausteinen. Pelkäsin pyörtyväni onnesta! Rypäleinä Chenin Blanc ja Muscat de Frontignan. Jalohometta, appelsiininkuorta, persikkaa. Kyseessä on erikoiserä, jota on saatavilla sen aikaa, mitä sitä riittää. Jos haluat omasi, niin toimi vikkelään. Minä hain jo kaksi pulloa varastoon :)


Makeiden viinien kanssa maistelimme joulun klassikkojälkiruokaa; piparkakkuja ja Aura Gold -juustoa. Tähän oli hyvä päättää syksyn ja alkutalven viinikurssit. Keväällekin on jotain suunnitteilla!

Ja meikäläisen kapinajouluista voit lukea vaikkapa täältä tai täältä.

torstai 24. marraskuuta 2016

FoodLovers Lahes

Suomen Gastronominen seura valitsi vuoden ravintolaksi lahtelaisen Roux'n. Kävimme siellä Viinisiskojen kanssa herkuttelemassa keväällä ja niistä hetkistä voit lukea täältä, klik. Joten kun kuulin, että Roux'n omistajat avaavat Lahteen toisen ravintolan, nimeltään Bistro Popot, päätin, että sinne on ilman muuta päästävä. Tästä tuli täydellinen retkikohde uudelle kerholleni, FoodLoverseille. FoodLoversien taustoista voit lukea täältä, klik.



Mutta koska juna Riihimäeltä Lahteen kulki yllättäin ajallaan, jäi meille sopivasti aikaa matkan varrella poiketa Taivaanrannan terassille. Nautimme siellä kuvan mukaisen matkajuoman. Sekä melko kovaäänisesti opettelimme Suomen 10 suurinta kaupunkia suuruusjärjestyksessä. Älä vaan kysy, että miksi..... Mutta siis viini oli Il Grillo Spumante Organic Sisiliasta, Italiasta. Raikas, hedelmäinen, hennon sitruksinen ja kukkainen luomuspumante, joka sopii myös vegaaneille. Ei Alkosta, vain ravintolamyynnissä.


Popot on muuten saanut nimensä siitä, että aikaisemmin samalla paikalla sijaitsi kenkäkauppa Nikkisen Kenkä. Sen liikkeen muistan jo nuoruudestani, oikeasti jopa lapsuudestani, sillä liike oli saman suvun omistuksessa vuodesta 1906 aina tämän kuluvan vuoden alkuun saakka.

Elokuiseen lauantai-iltapäivään olin varannut meille pöydän jo ennenkuin ravintola oli virallisesti avattu. Siitä johtuen jouduimme keskelle hieman hämmentävää tilannetta...... Pöytä oli varattu klo 15, enkä ollut lainkaan tietoinen vielä tunnin tarjolla olevasta tapasbuffeesta, jolloin muuta ruokaa ei ollut saatavilla. Henkilökunta pahoitteli kovasti tilannetta ja päätimme, että emme ryysi tapaspöytään tunnin ajaksi, vaan käytämme tunnin odottelun, mihinkäs muuhun, kuin samppanjan siemailuun. Listalta löytyi meidän monen suosikki, Deutz Classic Champagne Brut (97 € / plo ravintolassa ja 50,80 € Alkossa). Erittäin kuiva, hapokas, kukkainen, aromikas.


Tarjoilijamme tuli vielä uudemman kerran pahoittelemaan sitä, että nälissämme joutuisimme sen tunnin odottelemaan ja kertoikin, että olivat päättäneet keittiössä tarjota meille vähän tapaksia hyvitykseksi.


Pöytään tuotiin vadillinen herkullisen näköisiä ja makuisia tapasleipiä. Olimme oikein iloisia moisesta huomaavaisuudesta. Vaan emmepä me ymmärtäneet, mitä täällä tarkalleen ottaen tarkoitti käsite "vähän tapaksia"......


Emme siis todellakaan varautuneet siihen, että saimme myös kaikkea tätä.....


.........sekä vielä Charcuterie -lajitelman ja pikkelöityjä vihanneksia! Salaateista en ottanut kuvia. Olimme enemmän kuin häkeltyneitä!


Häkellystä huuhtelimme tilaamalla pöytään pullollisen italialaista Franciacortaa, voi onnen päivä sentään! La Marchesine Extra Brut (76,50 € / plo). Rypäleinä Chardonnay, Pinot Bianco ja Pinot Nero.


Näin se tunnin odottelu mennä muljahti varsin vauhdikkaasti ja olikin aika siirtyä varsinaisen dinnerin tai paremminkin myöhäisen lounaan pariin. Osa kerholaisista jätti alkuruuan väliin ja siirtyi tilaamaan suoraan vain pääruuan. Minä kuuluin niihin, jotka päättivät kaikesta jo koetusta yltäkylläisyydestä huolimatta edetä pitkän kaavan mukaan. Vatsanahkaa venytellen :) Omalta lautaseltani ja lasistani löytyivät seuraavat annokset ja viinit:



Alkuruokana sokerisuolattua lohta fenkolin, avokadokreemin ja kurkun kanssa (12,50 €). Sekä sille viininä Girolamo Dorigo Pinot Grigio Italiasta (63 € / plo), jota ei löydy Alkon valikoimista, vaan ainoastaan ravintolamyynnistä.  Annos oli erittäin kaunis ja herkullinen.



Pääruuaksi valitsin savustettua naudanposkea, grillattua valkokaalia ja endiiviä, sekä valkosipulipyreetä ja kirsikkachutneyta (22 €). Annos maistui hyvältä, mutta olisi mielestäni saanut olla hivenen lämpimämpi. Viinin kanssa kävi sitten niin, että otin tätä espanjalaista Muga Reservaa innoissani 24 cl ja sepä sitten maksoikin enemmän, mitä pääruoka. Eli kun lasillisesta olin maksanut pöyristyttävät 22,60 euroa, niin heti seuraavalla viikolla astelin Alkoon ja ostin pullon. Enää ei pullon 19,09 euron hinta tuntunut lainkaan kovalta. Näin ne asiat saavat perspektiiviä ja asettuvat uusiin asemiin. Alko luokittelee viinin vivahteikkaiden ja kehittyneiden joukkoon. Rypäleinä Tempranillo, Garnacha, Mazuelo ja Graciano. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, luumuinen, mausteinen, nahkainen, tamminen. Viini-lehti antaa tälle ihanuudelle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Tästä viinistä jäi elämään muistisääntö "Kuka muu muga", viitaten alunperin lahtelaisen Cheekin Kuka muu muka -biisiin. Vanhat ihmiset tarvitsevat tämmöisiä muistisääntöjä :)


Nähtiinpä pöydässämme myös simpukansyöjiä. Kilo sinisimpukoita valkoviinissä, aiolia ja ranskalaisia (17 €). Myös tämän, sinänsä herkullisen, annoksen osalta toivottiin, että se olisi ollut tarjolle tuotaessa höyryävän kuuma. Ei ollut. Siitä pieni miinus.



Jälkiruuaksi valitsin taivaallista suklaakakkua (9,50 €), joka todentotta maistui, kuten kuvasta voi havaita. Ja lasillisen Mas Amiel -jälkiruokaviiniä (11,50 € / 6 cl). Täydellinen viinin ja ruuan liitto. Amen..

Mahtava paikka, mahtava ateria. Kokonaislaskuni ei ollut aivan edullista bistrotasoa, koska nautitut juomat olivat hivenen kalliimman sorttisia.... 128,35 euroa minä tästä makujen ilotulituksesta pulitin ja joka lantti sai vastinetta. Varmasti tulen käymään uudelleen, koska nyt ne simpukat jäivät hivenen mieltä kaihertamaan..... Että jos nauttisi vain simpukoita ja samppanjaa. Houkutteleva ajatus!



Matkalla rautatieasemalle piipahdimme vielä Roux'ssa, ihan vaan pienen pienellä samppanjalla. Tällä lasillisella kruunasimme upean iltamme. Olen niin iloinen tästä uudesta kerhostani. Kerhosta, joka seuraavaksi suuntaa ulkomaille! Siitä vähän myöhemmin.

Kauppalehti Option numerossa 17/27.10.2016 Popot oli arvosteltu miljööltään neljän tähden ja palvelultaan kolmen tähden arvoiseksi. Ruoka oli saanut 14 pistettä, kun Roux'n vastaavat pisteet ovat olleet 16.

Kuvia

Ja koska kuvia tuli napsittua todella paljon, niin tykitänpä tänne loppuun vielä lisää Popot -tunnelmia.










sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Pruuvi: Löydä USA


Itselleni USA viinimaana tarkoittaa Zinfandel -rypälettä ja Beringerin viinitilaa, jolla olen itsekin käynyt  lähes pari vuosikymmentä sitten, tarkalleen ottaen vuonna 1998. Eli melkoisen hataralla pohjalla oli tietämys, kun työkaverini kanssa tähän pruuviin suunnattiin.

Yllättäen viinituotantoa harjoitetaan aivan jokaisessa osavaltiossa, eikä vain Kaliforniassa, joka meille taitaa olla se tutuin alue. Ensimmäiset viiniköynnökset on USA:n maankamaralle istutettu jo 1500 -luvulla, mutta vasta 1760 -luvulla viljelypuuhaan ryhdyttiin tosissaan.


Pruuvi aloitettiin kuohuvalla, näin on ollut tapana. Korbel Brut (14,49 €), rypäleinä Chenin Blanc, Chardonnay, Colombard ja Pinot Noir. Colombard on hivenen tuntemattomampi, ainakin minulle, se on melko neutraali rypäle, jonka tarkoitus on tuoda viiniin happoja. Tämän viinin kohdalla on kyse massatuotteesta, jonka rypäleet tulevat kolmelta eri alueelta. Korbel Brut on valmistettu perinteisin menetelmin, se on laadukas, mutta ei kuitenkaan verrattavissa samppanjaan hedelmäisyytensä vuoksi. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon hunajainen. Tällä hetkellä myynnissä olevassa erässä Chenin Blanc on päärypäleenä, aikaisemmin Chardonnay. Viini sopii tervetuliaismaljaksi ja ehkä jopa nautiskeluunkin, mutta ruuan kanssa on oltava tarkkana, koska viini todellakin on hyvin hedelmäinen. Minun ei tarvitse varoa, koska en pitänyt tästä olleenkaan niin paljon, että pulloakaan ostaisin. Eikä nyt Viini -lehtikään ole juomasta erityisesti innostunut, antaa kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moittii kalliiksi.

Tämä ns. California-style-champagne on tullut tunnetuksi myös siitä, että sitä on tarjottu kuuden viimeisimmän Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisissa. Saas nähdä, mitä Trumpin virkaanastujaisissa tarjotaan.....


USA:n neljä tärkeintä viiniä tuottavaa osavaltiota ovat etunenässä Kalifornia, josta tulee 90% USA:n koko tuotannosta, sitten Pinot Noirin tärkeä alue Oregon sekä New York ja Washington.


Laajalti käytetään kansainvälisiä rypäleitä ja valkoisten osalta suosituimmat ovat (järjestyksessä) Chardonnay, Riesling, Chenin Blanc, Sauvignon Blanc (USA:ssa myös nimellä Fumé Blanc) ja Viognier.


Ensimmäisessä varsinaisessa pruuvissa maistoimme kolme valkoista. Eve Chardonnay 2014 (15,98 €) Alkon tilausvalikoimasta viehätti modernilla etiketillään, ei sitten oikeastaan muuten. Kuiva, hapokas, hedelmäinen ja mausteinen viini on peräisin Washingtonin alueelta. Kypsytetty 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa. Hillitty, ei kovinkaan moniulotteinen aromimaailma, omenainen, mausteinen, puhtaat aromit. Suutuntuma raikas, omenankuorta, raakaa päärynää, bitterisyyttä, raaka yleisfiilis, hyvä happorakenne. En pitänyt viinistä juurikaan, ilmeisesti tuon tietyn raakuuden vuoksi. Lasissa viini kuitenkin muuttui ajan kanssa pehmeämmäksi ja moniulotteisemmaksi, lähes hyväksi. Charles Smithin tuotantoa, kuten Suomessa hyvin suosittu Kungfu Girl Riesling.


Alkon tilausvalikoiman puolelta löytyy myös seuraava viini. Kalifornialainen Jekel Riesling 2014 (16,98 €) on puolikuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, yrttinen. Viini on aromaattinen ja rieslingille tyypillinen petrolisuus voimakkaasti esillä. Tuoksu onkin selkeää rieslingiä. Aurinkoa, kypsää hedelmää, moniulotteisuutta, sitruunaisuutta, pitkä jälkimaku. Alueen suuret lämpötilavaihtelut tuntuvat viinissä. Sokeria löytyy 10 g litraa kohden, muttta hapot taittavat makeuden. Hyvä fiilis, miellyttävä kokonaisuus. Hyvä hinta-laatusuhde. Sopii cross-kitchen keittiöön, hunajaisille ruuille, jopa venäläisille zakuskoille suolakurkkuineen ja hunajineen, mausteisille ruuille, aromaattiselle ja ylikypsälle valkohomejuustolle. Pidin tästä viinistä myös itse.


Viimeinen valkoviini tuli myös Kaliforniasta, Central Coastin alueelta. Wente Riva Ranch Chardonnay 2013 (19,90 €). Chadonnay 97%, Gewürztraminer 3%. Yhden tarhan viini, jossa on aikaisemmin ollut aprikoosi- ja persikkatarhat. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, mausteinen, tamminen, aromikas. Kookospähkinää, toffeeta. Voimakkaasti tammitettu, aromaattinen kokonaisuus, upea pitkä jälkimaku. Täyteläinen ja tyylikäs. Ei lipittelyyn, vaan ruuan kanssa. Viini -lehdeltä irtoaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja ruokasuosituksena selkeämakuiset grillatut tai paistetut vaaleat lihat.

Sitten siirrytään punaisiin. Zinfandel -rypäle on suosituin Kaliforniassa ja lajikkeesta valmistetaan kaikkea mahdollista, valkoista, punaista, roseeta. Zinfandel-punaviinit ovat pääosin tummia, muhkeita, maanläheisiä ja kypsän hedelmäsiä. Aromeista löytyy boysenmarjaa ja kuivattuja hedelmiä. Lajike on moniulotteinen ja muuttuu, kun köynnökset vanhenevat. Tässä kohtaa jäin ihmettelemään omaa Zinfandel-vastaisuuttani, olinhan ihan Kalifornia -pruuvissakin joskus käynyt toteamassa, että ei kyllä ole minun juttuni..... Mutta tuo kaikkihan kuulostaa ihan minun jutulta. Mielenkiintoista! Muut tummat rypälelajikkeet, joita USA:ssa viljellään, ovat Cabernet Sauvignon, Pinot Noir, Shiraz (täällä nimenomaan kirjoitettuna näin, ei Syrah) ja Merlot. Siitä sitten vaan maistelemaan. Neljä punaista oli listalla.


Kaliforniasta oli peräisin ensimmäinen, Alkon tilausvalikoiman tuote, Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard 2012 (47,90 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, tamminen, mausteinen. 13 kuukautta tammessa. Kypsää, hillomaista hedelmää, parfyyminen, voimakas, väri ruskea, tanniineja vähän, ei mitenkään tyypillinen Pinot Noir, koska tämähän oli hyvää :) Jakoi mielipiteitä, työkaverini mielestä maku oli pistävä, minun mielestäni hyvinkin pehmeä. Oikeasti pidin tästä kovasti, vaikka olikin kyseessä itselleni Zinfandelin ohella ongelmallinen rypäle.... Kallis maku, ei voi muuta sanoa.


Seven Falls Merlot 2011 (18,98 €) oli peräisin Washingtonista. Merlot 97% ja Syrah 3%. Täyteläinen, tanniininen, tumman marjainen, luumuhilloinen, mausteinen, mokkainen, tamminen. Vihreitä sävyjä, paprikaa. En ollut tästä juurikaan kirjoittanut muistiinpanoja, piirtänyt ainoastaan leveästi hymyilevän hymynaaman. Ja onhan tämä nyt järkevämmän hintainenkin, mitä edellinen. Viini -lehti on pitänyt tästä neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen) edestä ja suosittelee reseptiä poron paahtopaistista. Nam!


Robert Mondavi Cabernet Sauvignon 2013 (35,90 €) oli vuorossa seuraavana. Tuote löytyy Alkon tilausvalikoiman puolelta. Täyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen. Kypsytetty 16 kuukautta ranskalaisessa tammessa. Tummasävyinen, "siisti" viini, mustaherukkaa. Tuoksusta oli vaikea saada aromeja irti, mutta maku oli loistava. Tasapainoinen, suuri viini, joka käy jopa vaihtoehdoksi portviinille tai amaronelle. Liharuuille, voimakkaille juustoille. Mondavin tuotteeksi jopa edullinen. Kouluttajamme mielestä vakavasti otettava jouluviini. Itse olin piirtänyt muikean hymynaaman ja kirjoittanut viereen, että upea viini. Sitä tämä todella oli! Pitänee kirjoittaa joulupukille.....


Viimeinen viini oli sitten kalifornialaisen Beringerin tuotantoa, Beringer Clear Lake Zinfandel 2012 (24,90 €). Täyteläinen, erittäin tanniininen, karhunvatukkainen, mausteinen, hennon suklainen, tamminen, lämmin. Miellyttävän yrttinen aromimaailma. Kypsytetty 9 kuukautta tammessa. Näin sanallisesti kaiken pitäisi olla kohdillaan, mutta en vaan todellakaan pitänyt tästä. Mieli hivenen muuttui juoman oltua lasissa, mutta missään nimessä en tätä mene ostamaan. Ruokakaveriksi pataruuat, riista, lammas. Aivan ei mene makuni yksiin Viini -lehden arvioitsijoiden kanssa, sillä sieltä napsahtaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta kylläkin moitteet hinnasta. Beringerin vuonna 1875 perustetusta tilasta voit lukea lisää täältä, klik.

Eli Zinfandelit pysykööt jatkossakin hyllyssä, ne eivät matkaani lähde. Amerikkalaiset Pinot Noirit kyllä ovat alkaneet kevyesti kiinnostamaan, sillä olen kerran maistanut loistavaa oregonilaista ja eihän tuo Luciennekaan hassumpaa ollut. Hinta tosin taitaa siinä kääntyä vastaan.... Mielenkiintoista oli kuitenkin. Seuraavana Etiketti-klubin pruuveissa jäädäänkin sitten odottelemaan Joulunajan viinejä.