perjantai 27. huhtikuuta 2018

Lumièren lounaalla


Olen talvilomalla, kuten ilmasta voi hyvin päätellä. Huhtikuun viimeinen viikko ja todellinen kevät eli lämpö antaa vaan odotella. Yhden lomapäivistäni vietin Helsingissä, kävin pitkällä, kiireettömällä lounaalla tyttäreni kanssa ja hain tyttärentyttäreni päiväkodista. Lyhyellä matkalla päiväkodista kotiin jouduimme raekuuron kouriin. Kyllä siinä vähän nauratti, kun sekä Mumu, että nalle kuorruttuivat yhtäkkiä pienillä "lumipalloilla". Mutta mennäänpä nyt sinne lounaalle!




Ranskalaisen keittiön herkkuja tarjoava Vin & Cuisine Lumière sijaitsee hivenen piilossa, Tennispalatsin toisessa kerroksessa, mistä varmastikin johtui se, että kiivaimpaan lounasaikaan puoliltapäivin ravintolassa oli hyvin tilaa.


Valitsimme lounaaksi Formule 2 -annoksen, joka sisältää pääruuan, lisukkeen, jälkiruuan sekä kahvin tai teen (13,50 €).  Ruoka-annokset tarjoillaan hauskoissa pulleissa kannellisissa lasiastioissa. En ole koskaan moiseen tarjoilutapaan törmännyt, mutta tarjoilija kertoi, että kyseessä on ranskalainen tapa.


Lounaslistalla on neljä päivittäistä vaihtoehtoa, joista tyttären valitsi uunilohta, inkivääripikkelöityä kurkkua ja riisiä (lämmin annos), oma valintani oli Cobb-salaatti (etualalla kuvassa). Lisukkeena tyttärellä vihreä salaatti ja minulla perunasalaatti.


Jälkiruokana meillä molemmilla oli listan mukaan sitruunakakkua ja vadelmaa, mutta mustikaltahan tuo näyttää!

Pidimme ruuasta todella paljon! Jos jotain kritisoisin, niin kritisoisin sitä, että salaatissani salaatin lehdet olivat jättisuuria ja veitsen käyttäminen pilkkomiseen tarjoiluastian muodosta johtuen oli haasteellista. Mutta eipä tuo siis ylitsepääsemätöntä ollut! Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa lounaalle ja mielenkiinnolla vilkuilin myös á la carte -listaa, ei sekään hullummalta vaikuta. Luin myös, että ravintola tuo itse maahan ranskalaiset laatuviininsä, joten voisihan täällä poiketa joskus ihan vain lasillisella. Vaikka leffaillan yhteydessä, sillä ravintola todellakin on suoraan yhteydessä Finnkinon yäkerran aulaan.


Ikkunapöydässä istuen näköalamme oli perin urbaani, eikä erityisempää katseltavaa ollut. Keskityimme siis täysin viettämään äiti-tytär -laatuaikaa, ilman häiriötekijöitä :)


keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Pruuvi: Yllättävä Australia


Lähdimme siskon kanssa Etiketti-lehden pruuvin muodossa matkalle Australiaan, tervetuloa mukaan. Ohjelmassa yhdeksän viiniä, joista jokainen oli entuudestaan tuntematon. Mielenkiintoista maisteltavaa siis luvassa. Tuotekuvat on Alkon www-sivuilta.


Nämä pruuvit alkavat lähes poikkeuksetta kuohuvalla, näin myös tälläkin kerralla. Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé 2017 (18,30 €) viehätti ensisiemaisulla, mutta vaikutelma ikävä kyllä latistui melko nopeasti. Miten nopeasti viini muuttuikaan jollain tavoin platkuksi? Erittäin kuiva, hapokas, metsämansikkainen, kevyen persikkainen, hennon kirsikkainen, mausteinen ja mineraalinen. Adelaide Hills on yksi parhaita Pinot Noir -alueita Australiassa. Pinot Noir on viileän alueen rypäle ja vaikka eteläisessä Australiassa on erittäin kuumaa, niin rinteillä ilmasto on kuitenkin rypäleelle sopivan viileä. Viinistä löytyvä metsämansikan aromi on hyvin tyypillinen alueen Pinot Noireille. Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Australia on maailman seitsemänneksi suurin tuottajamaa ja ensimmäiset australialaiset rypäleet poimittiin vuonna 1791. Tosin niitä saatiin vain kahden rypäletertun verran! Tärkeä knoppitieto :) Todenteolla viininviljely on alkanut 1800-luvun puolivälissä ja varsinaisen viiniteollisuuden nousu on alkanut 1980-luvulla. Australiassa ei ole rajoittavia viinilakeja, joten hyvinkin innovatiiviset kokeilut ovat mahdollisia. Esimerkiksi viinipullojen kierrekorkki on kehitetty juuri Australiassa.

Australian ruokakulttuurissa on vahva brittiläinen ja saksalainen perimä, mutta toisaalta ruokakulttuurissa koko maailma sulautuu yhteen, koska vaikutteita ammennetaan paljon myös Thaimaasta, Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Grillata voi kaiken, mutta klassikkoja ovat nauta ja lammas. Tuoreita mereneläviä, kuten kampasimpukoita ja mustekalaa, käytetään paljon. Myös kokonaisena paahdettu kana kuuluu australialaiseen ruokapöytään. Vallalla on vahva arvostus ruokaa ja omia raaka-aineita kohtaan.

Valkoiset lajikkeet

Valkoisista rypälelajikkeista käytetyimmät ovat Chardonnay, Semillon ja Riesling. Joko lajikeviineinä tai blendeinä. Suosittuja sekoitteita ovat Chardonnay+Semillon ja Sauvignon Blanc+Semillon. Chardonnay on hyvin ympäristöönsä mukautuva rypäle, viileässä ilmastossa siitä saadaan sitruksisen hapokkaita viinejä ja lämpimässä puolestaan pehmeän trooppisen hedelmäisiä. Semillon on Bordeaux-lähtöinen rypäle ja siellä nimenomaan tuttu makeista jälkiruokaviineistä. Semillon on nuorena sitruksinen ja ruohoinen, ikääntyessään taas hunajainen, voinen ja pähkinäinen. Rieslingin suurin tuottajamaa maailmassa on Saksa, mutta Australia tulee toisena. Limeä, sitruksisuutta, lemon curdia ja persikkaa, ei niinkään mineraalisuutta ja petrolisuutta, mitä taas Saksan Rieslingeissä. Lähdetäänpä maistelemaan!




Audrey Wilkinson Semillon 2016 (16,11 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, valkoherukkainen, klementiininen, kevyen nektarinen. Sitrusta ja nokkosta. Tuottaja lupaa jopa 10 vuoden ikää, joten parin vuoden kuluttua viini saattaa olla jo ihan ok. Sillä nyt minun mielestäni se oli vetisen värinen ja mitätön maultaan. Tosin taisin olla ainoa, joka oli tätä mieltä! Toiset puhuivat runsaasta mausta, joka kestäisi runsautta myös ruuan suhteen. Kreikkalaiset fetapiiraat mainittiin. Ihan kuin laseissamme olisi ollut tyystin eri viinit...... Audrey Wilkinsonin tilalla on viinintuotanto aloitettu jo 1850-luvulla ja se sijaitsee Hunter Valley'n alueella, joka on Australian ensimmäinen viinialue.


Hardy's HRB Riesling 2015 (24,99 €). Kuiva, hapokas, kypsän limettinen, hennon viherkukkainen, yrttinen, kevyen petrolinen. Jopa öljymäinen. Että niin se petroli sitten vaan sieltä pomppasi esiin, vaikka juuri oli todettu sen olevan saksalaisille rieslingeille tunnusomaista. Ihan perinteisellä rieslingin autotallimeiningillä nyt mentiin, ilmeisesti poikkeus vahvistaa säännön. Pidin tästä erittäin paljon, rankkasin valkoviinien ykköseksi, mutta hinta vähän pistää miettimään hetkeä, johon tämä tulisi ostettua. Loistava makupari parsalle hollandaisekastikkeen kera. Nam! Kouluttajamme vinkkasi tämän olevan hapokkuutensa vuoksi hyvä aperitiivi, ruokahalun herättäjä. Rypäleet viiniin on saatu kahdelta alueelta, Claire Valley'sta ja Tasmaniasta. Claire Valley'n alueelle tyypillistä on suuret lämpötilaero, jopa 40 astetta päivän aikana. Alueella tuotetaan Australian parhaat Rieslingit. Tasmaniassa taasen on maaperä ja ilmasto kuin Champagnessa ja siellä tuotetaankin erinomaisia kuohuviinejä. Thomas Hardyn tila on myös ensimmäisten joukossa perustettuja ja on toiminut jo 1800-luvulla. Viini kuuluu Alkon erikoiserävalikoimaan, joten jos tätä mielit, on syytä olla nopea.



Kolmantena valkoviininä maistossa oli Vasse Felix Filius Chardonnay 2016 (21,94 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, hunajameloninen, mineraalinen, tamminen, tasapainoinen. Löysimme myös toffeeta ja runsasta keltaista hedelmää. Viini on ollut 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa ja niistä 20% on ollut uusia tynnyreitä. Margaret Riverin alueen viinintuotanto on melko nuorta, alkanut vasta 1970 -luvulla, mutta siitä huolimatta sieltä saadaan parhaat Chardonnayt ja Australian premium-tason viineistä 20% tulee täältä. Alue tunnetaan myös surffareiden paratiisina. Pidin tästä viinistä, tosin edellistä hivenen vähemmän. Sisareni, joka vihaa ei pidä tammitetuista valkoviineistä, äänesti tämän ykköseksi. Olin hämmentynyt. Mutta niin oli myös hän! Viini-lehdeltä tämä juoma saa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).


Punaiset lajikkeet

Etelä-Australia on erittäin kuumaa ja kuivaa aluetta, jolla minimalistinen viinialueiden kastelu on kuitenkin sallittua. Ilmasto-olosuhteista johtuen alueella esiintyy vain vähän kasvitauteja. Täällä tuotetaan 50% kaikesta Australian viinistä ja tärkein lajike on Shiraz, mutta myös Cabernet Sauvignonilla on vankka jalansija. Punaisten lajikkeiden blendeistä kenties tunnetuin on GSM = Grenache, Shiraz ja Mourvedre. Etelä-Australian kansainvälisesti tunnetuin alue on Barossa ja sieltä tarkemmin Barossa Valley ja Eden Valley.

Koska Australia on hyvin eristyksissä, on siellä säästytty myös viinikirvan tuhoilta ja niinpä heiltä löytyy köynnöksiä, jotka on todellakin istutettu jo 1850 -luvulla. Ihan huikeaa! Euroopassa kun 60 vuotiaita köynnöksiä pidetään todella vanhoina, niin täällä voi lisätä vielä sata vuotta päälle.


Barossan alueen ykkösrypäle on Shiraz (Euroopassa Syrah). Muhevaa karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, pippurista mausteisuutta, suklaata, lakritsaa. Mc Laren Vale on toinen tunnettu Shiraz -alue. Cabernet Sauvignon'sta löytyy puolestaan mustaherukkaa, yrttisyyttä, tummaa suklaata, minttua ja mausteisuutta. Grenachea käytetään osana GSM-blendissä, mutta siitä toki valmistetaan myös lajikeviinejä. Aromeina tummaa vadelmaa, mausteisuutta, maanläheistä lämpöä. Mourvedrestä löytyy taasen mustikkaa, luumua, karhunvatukkaa, mausteisuutta, kukkeutta. Australialle omaleimaista on joistain punaviineistä löytyvä eucalyptuksen aromi. Lähdetäänpä maistelemaan, mitä oikein löytyykään!

Kaikki kolme punaista olivat todella tummia väriltään, viimeisin lähes musta. Ne olivat olleet vähintään 6 tuntia auki, kaadettu ensin karahviin ja sitten takaisin pulloon. Paitsi kolmas, joka koko 6 tunnin ajan hengitteli karahvissa.


Richard Hamilton Colton's GSM 2015 (14,69 €), 50% Grenachea, 30-35 % Shirazia, 15-20 % Mourvèdrea. Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, boysenmarjainen, kevyen suklainen, mausteinen, tamminen, roteva. 20 kuukautta ranskalaisessa tammessa tuo viiniin runsautta. Tasapainoinen, moniulotteinen, vaikkakaan en Grenachelle tyypillistä mansikkaista aromia löytänytkään. Niin todellakin viini minun makuuni! Loistava hinta-laatusuhde. Juoma on ollut myös Viini -lehden makuun, koska siellä arvioitsijat ovat palkinneet tämän neljällä tähdellä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuneet edulliseksi ostokseksi. Katsoin, että paikallisessa Alkossa tätä löytyy vain neljä pulloa, joten haen niistä pari ja julkaisen tämän tekstin vasta sen jälkeen :) Richard Hamilton Wines'n historia ylettyy myös sinne 1800-luvulle, kuten lähes kaikkien tässä pruuvissa olleiden tuottajien. McLaren Vale on  Australian viinialueista kaikista lähimpänä merta ja ilmasto onkin hyvin välimerellinen. Ehkä juuri siitä johtuen alueella suositaan paljon eurooppalaisia lajikkeita.


Fraser Gallop Parterre Cabernet Sauvignon 2013 (32,90 € Alkon tilausvalikoimassa), josta päärypäleen lisäksi löytyvät myös Merlot ja Malbec. Täyteläinen, keskitanniinen, tamminen, mustaherukkainen, luumuinen. Rosmariinia, salviaa, minttua, eukalyptusta, jopa lyijykynää ja vihreää paprikaa. Paprikahavainnostani olin hivenen innoissani, tunnistin sen niin selkeästi, heti ensimmäisellä nuuhkaisulla. Onko viininenäni kenties kehittynyt? Voimakas, elegantti Bourdeauxin punaviineistä (etikettiä myöten) inspiraationsa saanut juoma. Käsinpoimitut rypäleet ja viini kypsytetty 18 kuukautta ranskalaisessa tammessa, joista 40 % uusia tynnyreitä. Laatuviini, jolle tuottaja lupaa säilyvyyttä 15 vuotta. Pidin tästä viinistä, mutta hinta rajoittaa riemua. Ehkä joululahjaksi itselle?


Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015 (19,98 €) veti kyllä suupieliä hymyyn. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen,  kirsikkainen, kevyen oliivinen, vaniljainen, yrttinen. Barossa Valley'n alueelta, 160-170 vuotiaista köynnöksistä. 12 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt ja kaikki tynnyrit uusia. Tammisuus ei kuitenkaan tuntunut maussa, mikä voi johtua vaikkapa siitä, että emme tiedä tynnyreiden kokoa. Mitä suurempi tynnyri, sitä miedompi tammisuus viinissä. Emme myöskään tiedä tynnyrin "paahtoastetta". Tynnyrit paahdetaan ennen käyttöä, joko kevyesti tai vähemmän kevyesti. Sekin vaikuttaa tynnyristä irtoaviin aromeihin. Oiva, minun makuuni oleva elegantti viini. Sopii juustoille tai ihan vaan itselle. Hewitsonin tila on selkeästi nuori, aloittanut vasta 1990 -luvulla. Mainittavaa on kuitenkin se, että tämän Australian mittapuun mukaan keskisuuren tilan tuotannosta peräti kolmasosa tuodaan Suomeen! Hewitsonin tuotteista Miss Harry on ollut vanha rakkauteni, tästä kenties tulee uusi. Työkaveri puolestaan kehui Le Secateuria, joten eiköhän laiteta sekin kokeilulistalle. Ned & Henrylle Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), aivan kuten kaikille muillekin Hewitsonin tässä mainituille tuotteille. Laatukamaa siis!


Ben Glaetzer Amon-Ra Shiraz 2015 (70,28 € Alkon erikoiserä) oli viini, joka äänestettiin illan voittajaksi. Erittäin täyteläinen, tanniininen, luumuhilloinen, mustaherukkainen, tumman kirsikkainen, tamminen, lämmin, pitkä, erittäin kallis. Siis ihan nyt vaan liian kallis, mutta olihan se hyvää! Ohuelti kuitenkin jäi mietityttämään se, kuinka paljon hintalappu vaikutti niin omaan, kuin muidenkin maistelijoiden mielipiteeseen. Että oliko tämä todella näin hyvää? Niin tai näin, tämä egyptiläisten jumalten kuninkaan (Amon-Ra) viini oli kuitenkin harvinaista herkkua. Tila tuottaa tätä maksimissaan 1000 laatikkoa vuodessa ja mikäli muistan oikein, niin Suomeen siitä saatiin 25 pullon erikoiserä. 16 kuukautta tammessa kypsytetty ja tammesta 95 % on ollut ranskalaista ja 5 % amerikkalaista. Tuottajan lupauksen mukaan viini olisi 15 vuotiaana parhaimmillaan.



Viimeiseksi saimmekin varsinaisen yllärin. De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz (18,29 €), kun ei ole varsinainen kuohuviini, vaan kuohuva punaviini! Täyteläinen, vähätanniininen, karhunvatukkahilloinen, herukkainen, tumman kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen, pirskahteleva. Ja OUTO. Tai toisin sanottuna mielenkiintoinen, erikoinen, yllättävä. Tämä on oudon määritelmä, kun ei haluta suoraan sano jotakin oudoksi. Prosecco-menetelmällä valmistettu, pari kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsytelty. Lasiin kaadettaessa kuohuu melko voimakkaasti, mutta kuohu laantuu nopeasti, eikä mitään kuplia ole. Lasia pyöräyttäessä kuohu nousee uudelleen. Tämä on australialaisten joulujuoma! Joulu kun osuu heille kuumimpaan keskikesään, niin silloin tämmöinen kepeän kuohuva, viilennettynä tarjottava juoma on sangen paikallaan vaikkapa tapaksien tai alkupalojen kanssa tarjottuna. Eli Australian oma juttu, jota ei ole missään muualla. Kukaan meistä ei äänestänyt tätä illan ykköseksi, mutta varmasti kaikki pitivät mielenkiintoisena (siis outona) uutena tuttavuutena. Viini -lehti antaa tälle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Nyt on Australia käsitelty tältä erää, siskon kanssa on paikat jo varattu toukokuiseen Italia-pruuviin. Sitä odotellessa!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Parsakaali pakkasesta pakkaseen

Lähiruokahuumassani olin ostanut hivenen reippaasti parsakaalta ja varastoinut sen pakastimeeni. Nyt oli etsinnässä resepti, johon saisin käytettyä mielellään enemmän kuin yhden pussillisen. Näin löytyi seuraava keitto.


Vihreä vuohenjuustokeitto
4 annosta

600 g parsakaalia
1 jauhoinen peruna
2 salotttisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl (rypsi)öljyä
8 dl kasvislientä
1 dl ruokakermaa
100 g salaattipinaattia
150 g vuohen tuorejuustoa (Chavroux)
1/4 tl mustapippuria
(ripaus sormisuolaa)

Sipulimäärät tuplasin, näytti niin pieniltä nuo omat sipulini. Tuorejuustoksi valitsin ruohosipulilla maustetun.

Pilko parsakaalin nuput, kuori ja pilko myös varsi. Kuori ja kuutioi peruna. Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipuleita 3-4 minuuttia kattilassa öljyssä.


Lisää parsakaalit, peruna ja kasviliemi. Anna porista keskilämmöllä noin 15 minuuttia kannen alla.

Lisää pinaatti, kerma ja juusto. Anna kiehahtaa ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta mieleiseksesi. Olipa helppo!


Annoksen koristelin ruohosipulilla ja salaattimix siemenseoksella. Yhden annoksen söin ja loput päätyivät nyt uudessa olomuodossa takaisin pakastimeen odottamaan toimistoevääksi pääsyä.


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Voitolla Winoon


Wino on kehuttu ja suosittu, myös ruokaa tarjoava alkuviinibaari Kalliossa, Fleminginkadulla. Olen täällä piipahtanut kerran aikaisemminkin, silloin siskojen kanssa. Tarinan tästä siskosten Kallio -kierroksesta, sekä tarkempaa kuvausta ravintolasta voit lukaista kirjoittamastani jutusta täältä, klik.


Tällä kerralla illan aiheena oli työporukan palkintoillallinen, viiden ruokalajin menu ja toisin kuin viimeksi, nyt oli pöytä varattuna, eikä ollut mitään edellisen kerran kaltaista sähläämistä, joten eiköhän siirrytä syömään!




Tokihan kuitenkin aloitimme illan kuplivalla, tietysti! Champ Divin (60 €/pullo), zéro dosage, non vintage Crémant Ranskan Jurasta. Tässä perinteisellä menetelmällä (ns. samppanjamenetelmällä) valmistetussa viinissä yhdistyy montakin mielenkiintoista asiaa. Samppanjamenetelmää EI SAISI muuten mainita muiden kuin Champagnen AC-alueen samppanjoiden yhteydessä, muulloin PITäISI puhua perinteisestä menetelmästä (methode traditionelle, methode classique tms.). Yritetään muistaa.... Ranskassa tuon alueen ulkopuolella, mutta perinteisin menetelmin valmistettu kuohuviini tunnetaan nimellä Crémant. Crémantien joukosta löytyy todellisia helmiä, eikä suotta puhuta siitä, että niistä laadukkaimmat ovat jo varsin varteenotettavia samppanjan haastajia. Erityisesti Alsacen alueen Crémantit ovat olleet omia suosikkejani. Ja sitten Juraan. Alueena Jura sijoittuu Ranskan itäosaan, Bourgognen ja Alsacen eteläpuolelle, Sveitsin rajalle.Viime vuosina Jura on kovastikin herättänyt kiinnostusta viininharrastajien keskuudessa, sillä alueella viljellään yleisesti vain kolmea eri rypälettä, jotka juurikaan eivät ole levinneet Juran ulkopuolelle. Kannattaa siis maistaa ja tutustua, mikäli juralainen kohdalle osuu.


Viiden ruokalajin menu koostuu ruokalistalta löytyvistä annoksista. Jos haluat, yllätyksellisyys säilyy, eikä sinulle etukäteen kerrota, mitä on tulossa.


Ensimmäisille kahdelle alkuruualle valitsimme valkoviinin. Tai on myönnettävä, että tarjoilijamme valitsi sen, koska viinilistan sisältö oli ainakin minulle tyystin tuntematonta. Ranskassa pysyimme edelleen, tarkemmin Beaunen lähistöllä Bourgognessa, Fanny Sabre Bourgogne Blanc (69 €/pullo). 100% Chardonnay.


Ensimmäinen alkuruoka ei ollut minulle ihan läpihuutojuttu. Inhokkilistani on lyhyt: silli, silakka ja hapankaali. Ja tässä sitten todellakin lautasen täydeltä silakkaa. Silakkaa ja kirjolohenmätiä. Rapeutta tuomassa fenkolinsiemeniä. Minun makuuni turhan etikkainen ja SILAKKAINEN, kaikki muut kyllä pitivät annoksesta, joten varmaankin se oli onnistunut :)


Toiselle alkuruualle kuva ei valitettavasti tee oikeutta, vaikka eri kuvakulmia kokeilinkin. Valkoparsaespuma (espuma=vaahto), lisänä fermentoitua sitruunaa, mustajuurta sekä keltajuurisipsejä. Mikä kuohkeus! Vaahto oli käsittämättömän kuohkeaa ja koko annos herkullinen. Paljastan jo, että tämä oli illan suosikkiannokseni. Ja siksikin olisi ansainnut paremman kuvan......


Pääruokiin lähdimme punaviinillä. Saman tuottajan kevyen kepeällä, heleän värisellä Fanny Sabre Bourgogne Rougella (60 €/pullo). 100% Pinot Noir. Lisää Fanny Sabresta ja hänen viineistään löydät täältä, klik.



Kampelaa, punajuurta ja pinaattia luki menussa. Kevyesti paahdetun kalan seurana vielä keltajuurta ja lehtikaalta eri tavoin. Erittäin kaunis ja herkullinen annos. Ehkä ripaus suolaa olisi ollut paikallaan.....


Toisena pääruokana paahdettua ankanrintaa, fenkolia ja appelsiinia. Kauniin oranssi porkkanapyreekin pilkottaa tuolta välistä ja päälle on vielä ripoteltu fenkolin siemeniä. En ole ankan ystävä, mutta vaikka tämä oli aavistuksen sitkeää tai veitsi huono, niin maku ei ollut hullumpi. Erityisesti pidin tuosta rapsakasta pinnasta. Ja fenkolista. Fenkoli vaan on niin hyvää!


Jälkiruoka ei ole täydellinen ilman jälkiruokaviiniä. Monbazillac Cuvée du Château 2007 (9 € / 8 cl) löytyy yllätyksekseni myös Alkon tilausvalikoimasta (39,90 €). Makea, keskihapokas, hunajainen, trooppisen hedelmäinen ja persikkainen herkkupommi Ranskasta.


Jos oli herkkua jälkiruokaviini, niin kyllähän herkkua oli myös jälkiruoka. Suklaata ja raparperia. Suklaamousse, raparperisorbet, valkosuklaa. Nam! Raparperista tulee jotenkin keväinen olo, annos oli kaikinpuolin kaunis ja maukas.


Ravintolassa on hauskasti hyödynnetty vanhoja astioita. Kupit ja lautaset eivät välttämättä olleet koko pöytäseurueella samanlaiset, mutta se ei suinkaan haitannut. Ja voiko olla kultareunaista kuppia ihastuttavampaa tapaa tarjoilla espresso? Ei voi!


Voittajatiimi päätti illan hyvillä mielin. Kiitos ravintolalle ja kiitos mukanaolleille!




maanantai 16. huhtikuuta 2018

Taivaallisten viinien Roux

Eräänä maaliskuisena sunnuntaina Happylobsterin ystävistä koostuva FoodLovers -kerho suuntasi Lahteen. Lahti, ravintola Roux ja blinibrunssi. Suomen Gastronomisen Seuran vuoden 2016 Vuoden ravintolaksi valitsema Roux ei suinkaan ollut meille kaikille aivan uusi tuttavuus, sillä osa meistä oli vieraillut blinien äärellä kerran aikaisemminkin, klik sekä myös nauttinut hurmaavista parsaherkuista, klik.Tavallaan FoodLoversien ideana on tutustua aina uusiin mielenkiintoisiin ravintoloihin ja ilmiöihin, mutta nyt siis Roux jälleen kerran. Pystymme joustamaan periaatteissamme!



Emmekä me olisi me, ellemme olisi aloittaneet brunssiamme samppanjalla. Ja kuten kuvassa ylösalaisin olevasta korkista voi havaita, valintamme oli Deutz Brut Classic (97 €).  Meistä monen suosikkisamppanja! Deutz'n samppanjoita löydät myös Alkon valikoimista, alkaen 20,90 € maksavasta pienestä 0,375 l pullosta päätyen kuusilitraiseen Mathusalem-pulloon, jolla sitten on jo hintaakin 492,27 €. Tuollaista tuskin pääsen koskaan korkkaamaan, en jaksaisi edes kantaa sitä kotiin!


Ja sitten eikun syömään! Nauttimaan näistä kaikista menulla näkyvistä herkuista, jotka noutopöydässä olivat tarjolla juuri meitä varten.


Borssikeittoa, smetanaa ja samppanjaa. Mikäs sen herkullisempi aloitus herkuttelulle!







Vesi kielellä näitä kuvia jälleen katselen! On myönnettävä, että itsehillintä oli kovilla, sillä pitihän jättää tilaa myös jälkiruuille sekä juustoille!

Huippulaatuisen ruuan lisäksi Roux'ssa myös viinitietämys on huipussaan. Tarkoituksellisesti ja ennakkoluulottomasti heittäydyimme ammattilaisten huomaan viinivalintojen suhteen ja voi mikä viinitaivas meitä odottikaan!


Ensimmäisenä Schmitges Riesling feinherb 2017 (71 €) Saksan Moselista. Rehevässä tuoksussa sitruunaa, hapokkuutta, vihreitä elementtejä, aavistus makeutta ja mausteisuutta. Maku seuraa tuoksua eli on kevyen makea, hienostuneen hapokas, löytyy myös eksoottista hedelmäisyyttä ja ruohomaisuutta. Ja kuten kuvauksesta arvata saattaa, viini ei ole kuiva, vaan jäännössokeria löytyy 23,7 g litraa kohden. Kuivan rieslingin ystävien ei kuitenkaan kannata kavahtaa, hyvin viilennettynä viini sopii loistavasti äyriäis- ja kalaruuille. 


Myös toinen viinimme oli Andreas Schmitgesin tuottamaa. Grauschiefer Riesling 2017 (62 €), joka oli niin ikään hedelmäinen ja täyteläinen, mutta mineraalinen ja kuiva. Molemmat viinit olivat nuoria, vuoden 2017 vuosikertaa, täysin erilaisia, täydellisiä, emmekä pystyneet päättämään, kummasta pidimme enemmän. 

Schmitgesin sukutilalla on pitkät perinteet ja siitä löytyykin ensimmäiset maininnat jo vuodelta 1744. Lisää tuottajasta voit lukea maahantuojan sivuilta, klik tai viinitilan omilta sivuilta, klik. Tosin on se vaara, että alkaa ärsyttämään, koska ensimmäisen viinin hinta heidän nettikaupassaan on 7,50 € ja jälkimmäisen  9,50 €. Argh, miksi en ole voinut syntyä viinimaahan? 







Sitten jälkiruokiin. Kuvat puhukoot puolestaan, kaikki oli hyvää ja valikoimaa todellakin riittävästi.


Jälkiruokaviininä minulla oli Ranskan Bordeaux'sta  Barsac'n tuottama Château Doisy-Daëne Sauternes 2012. (12,40 € lasi) Rypäleinä Sémillion ja Sauvignon Blanc. Jumalten juoma.


Ja me emme olisi me, ellemme päättäisi herkkuhetkeä sillä, millä aloitimme eli samppanjalla. Ulysse Collin Les Pierrières Blanc de Blancs Champagne (100 €) oli meille kaikille jo nimenäkin aivan tuntematon. Olivier Collin on yksi Champagnen alueen nousevista tähdistä ja hänen ensimmäinen oma viininsä on nimenomaan tältä Les Pierrièresin tarhalta. Tarhan koko on vain 1.2 hehtaaria ja noin 30 vuotiaat köynnökset kasvavat maaperässä, jossa karun liitumaan päällä on Champagnen alueella hyvin harvinaista mustaa kvartsikiveä. Lisää tuottajasta voit lukea maahantuojan sivuilta, klik. Erittäin kuiva, erittäin mielenkiintoinen ja kuulemamme mukaan harvoin tarjolla oleva viini, jonka vuosituotantomäärä on noin 8000 pulloa. Tämä juuri Roux'ssa on niin hienoa, että jos olet avoimin mielin liikkeellä, niin on mahdollisuus maistaa ja kokea sekä kuulla mielenkiintoisia tarinoita viineistä ja tuottajista. Tämä oli elämystä alusta loppuun!

Ja mitä tämä kaikki ihanuus sitten maksoi. Brunssihan oli edullinen 39 €, mutta kuinkas ollakaan, kokonaislaskuni oli 106,40 €. Pala taivasta vaan maksaa, ei voi mitään :) Ensi vuonna uudelleen?