sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Festariviikonloppu Tampereella nääs

Syksyn kolkutellessa jo ovea on mukavaa palata kesän tunnelmiin blogikirjoitusten kautta. Melko monta reissua ja retkeä onkin jonossa odottamassa raportointia, joten tekemisen puutetta ei pimenevien iltojen osalta ole odotettavissa.

En ole oikein koskaan ollut mikään varsinainen festari-ihminen. En ole nuorenakaan kiertänyt rokkifestareita tai myöhemmin Pori Jazzeja sun muita. Ja voiko Iskelmä-tapahtumia oikein edes kutsua festareiksi? IskelmäKesä Lahti tuli kuitenkin tsekattua tänä kesänä, siitä voit lukea täältä, klik.

Vähän itsenikin yllättäen kiinnostuin, kun jo talvella ystäväni pyysi minua seurakseen Tammerfestiin. Innostuimme järjestämään oikein koko viikonlopun tapahtuman, hankimme liput, varasimme hotellin ja vielä kesäteatteriinkin liput ja pöydän illalliselle. Kun kerran mennään, niin mennään kunnolla.

Hotelli


Varasin meille majoituksen Lapland Hotels Tampereelta (vai Tampereesta? Miten tämä taivutetaan oikein?) ja ihastuimme ikihyviksi.




Hotellin sijainti on loistava, aivan Tampere-talon vieressä ja rautatieasemaltakin lyhyt matka. Sekä huoneiden, että yleisten tilojen sisustus hiveli silmääni. Lappi oli läsnä, mutta hillityn tyylikkäästi.







Aamiainen hipoi täydellisyyttä ja myös aamiaishuone oli huikea! Monipuolisesta tarjonnasta ei puuttunut mitään. Löytyi mustat makkarat ja smoothiet, toiveiden mukaisesti täytettyä munakasta unohtamatta. Tarkkasilmäinen henkilökunta opasti vieraat vapaisiin pöytiin ja kahvikannut tuotiin viipymättä. Ilo ja tekemisen meininki huokuivat, tarjoilupöytiä täydentävä työntekijä jopa hyräili työtä tehdessään! Mahtava paikka, haluan ehdottomasti yöpyä täällä myös seuraavilla Tampereen reissuillani.

Viikinsaari

Kesäteatteri ja päivällinen Viikinsaaressa, leppoisa laivamatka, Miljoonasateen musiikkia, hyvää ruokaa. Mikään ei voisi mennä pieleen. Eihän?



Parinkymmenen minuutin laivamatka täydellisen sinisen taivaan alla oli juuri niin leppoisa ja helteisen aurinkoinen, mitä olin odottanutkin.



Viikinsaari oli minulle entuudestaan tuntematon paikka ja yllätyinkin, kun kuulin ravintolan olevan perustettu vuonna 1866! Tampereen vanhimmalla kesäravintolalla on huikeat perinteet ja historian havinan lähes kuulee. Lisää ravintolan historiasta voit lukea täältä, klik.





Sisustus kolahti minuun ihan täysillä. Vanhaa tyyliä, hivenen rosoa ja menneen maailman romantiikkaa. Aivan täydellistä!


Ravintola panostaa kotimaisiin raaka-aineisiin ja paikallisten tuottajien tuotteisiin. Alkuruokana nautinkin Ahlmanin fetaisaa tomaatin ja lipstikkajogurtin kera tai vetaa, kuten kuitissa luki. Tamperelaisen Ahlmanin tilameijerin tuotteita voit käydä hankkimassa suoraan tilan omasta puodista, josta löytyy myös oman leipomon lämpimäisiä sekä muiden paikallisten pientuottajien tuotteita.


Pääruokana päivän kala, joka tällä kertaa oli paistettua kuhaa. Jälkiruokaan saakka emme ennen kesäteatterinäytöstä ehtineet, mutta epäilemättä myös se olisi ollut herkullista. Lasillinen Delot samppanjaa, 2 ruokalajia sekä puolikas La Chablisienne -pullosta maksoivat yhteensä tasan 75 euroa.


Kesäteatteri oli meille valtaisa pettymys. Lähdimme väliajalla pois, koska emme vaan kertakaikkiaan jaksaneet ymmärtää sitä kaahotusta. Kuulin kyllä jälkeenpäin, että meno olisi väliajan jälkeen parantunut, mutta me olimme siinä vaiheessa jo matkalla takaisin keskustaan lähes tyhjällä laivalla.



Paluumatkalla näimme vilahduksen Juha Tapion esiintymisestä jo käynnissä olevan Tammerfestin lavalta. Rannat ja sillat olivat täynnä ihmisiä, jotka nauttivat niin auringosta, kuin musiikistakin.


Jälkiruoka kun jäi väliin, nautimme sen nestemäisenä Champagne Bar Santén terassilla. Tämä on Tampereella ehdoton paikka samppanjan ja laatuviinien ystäville. Ja sitten ajoissa nukkumaan, keräämään voimia seuraavan päivän festarointiin! Tunsimme itsemme hivenen mummoiksi ja sitähän minä tietysti olenkin.....

Tammerfestin lauantai



Aamupäiväisen Tammelan torin kirppiskierroksen jälkeen siirryimmekin hiljaksiin varsinaiselle festarialueelle tuhansien muiden kera. Ihan VIP-liput olimme ystäväni ohjeistuksen mukaan hankkineet ja vaikka hinta hivenen kirvelikin, niin totesin sen olleen hyvä päätös.




VIP -alueella oli suht väljää ja onnistuimme saamaan oman pöydän, jota pidimmekin tukikohtana koko illan ajan. Pienen kävelykierroksen tein festarialueella ja totesin, että tungos oli kyllä valtaisa, kuten kuvasta näkyy. Minä en ainakaan olisi jaksanut paahtavassa helteessä seistä kentällä kovin pitkään. Nyt me ikäihmiset saimme istua, kun siltä tuntui ja näimme koko ajan, mitä lavalla tapahtui.




Suurin yllätys ja vieläpä positiivinen sellainen oli minulle VIP-alueen ruokatarjonta. Sehän oli aivan huikea! Ennakkokäsitykseni romuttui välittömästi herkkuja notkuvien noutopöytien äärellä. Enää lipun hintakaan ei tuntunut niin pahalta. Ruualla saa kyllä meikäläisen tyytyväiseksi!


Illan kaikki esiintyjät olivat mieleisiäni. Anna Puu, Tuure Kilpeläinen, Lauri Tähkä, Vesta, Vesala, J Karjalainen, mutta kuvan tähän ansaitsee the one and only, Popeda ja Pate Mustajärvi. Pitkä kuuma kesä kaikui korvissa vielä pitkään!

Loppuun vielä pari mieluista kuvaa rautatieaseman tunnelista, jossa oli esillä Tampereen seudun työväenopiston valokuvauksen syventävän jatkokurssin kurssilaisten otoksia.



sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Sieniä ja lakritsaa


Viikonloppuun saakka säästelin näitä minulle niin tärkeiden lehtien tuoreita numeroita. Ensimmäisenä meni lukuun Alkon Etiketti -lehti, joka on ilmaisena saatavilla jokaikisestä Suomen Alkosta. Kannattaa ehdottomasti käydä nappaamassa mukaan, sillä kyseessä on varsin sisältörikas lehti. Ja vielä ilmaiseksi!

Tässä numerossa on teemana Pohjolan parhaat maut ja mieli tekisi kokata kokonainen menu, johon reseptit löytyvät, mutta päädyin sopan keittoon. Sieniä ja lakritsaa. En pysty vastustamaan, en.


Metsäsienikeittoa ja yrttiöljyä
4 annosta tai 8 alkuruoka-annosta
Alkon Etiketti-lehti 3/2019

200 g suppilovahveroita, kantarelleja,
 mustatorvisieniä tai herkkutatteja
1 pieni sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
2 rkl balsamicoa
1 tl lakritsijuurijauhetta
7 dl vettä
4 rkl kantarelli- tai kasvisfondia
2½ dl ruokakermaa
2 rkl maissitärkkelystä

Yrttiöljy
1 ruukku kirveliä
½ dl hienonnettua timjamia
6 rkl öljyä
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria

Pinnalle
Sieniä ja sormisuolaa

Pilko sienet, sipuli ja valkosipulinkynnet. Juu, laitoin kolme! Paista sieniä kattilassa, kunnes neste on haihtunut. Siirrä lautaselle odottamaan. 



Paista sipuli- ja valkosipulisilppua voissa 3-5 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja hiukan ruskistuneita. Mausta baslsamicolla ja lakritsijuurijauheella. Kiehauta ja kun balsamico on haihtunut kattilasta, lisää sienet (jätä muutama koristeeksi), vesi ja fondi. Laitoin vettä desin vähemmän, mitä ohjeessa sanottiin. Keittoni kun tuppaavat jäävän liian ohuiksi rakenteeltaan. Jos keitosta tulee liian sakeaa, sitä voi aina korjata lisäämällä nestettä. Toisin päin se on hankalampaa. Eli desi vähemmän tässä vaiheessa. Kiehauta keitto ja keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Soseuta sileäksi sauvasekoittimella.

Sekoita ruokakerma ja maissitärkkelys. Lisää seos keittoon, kiehauta ja keitä pari minuuttia, kunnes keitto on sopivan sakeaa. Ja minkä vedessä säästin, niin kermassa ylitin. Kolmen desin purkin hulautin mukaan kokonaan.


Sananen yrttiruukusta. Arabian vanhoja kukkaruukkuja on lähes mahdotonta löytää ja jos löytää, niin hinnat ovat taivaissa. Olin jo pitkään kolunnut kirpputoreja sillä meiningillä, että erityisen tarkkaan katson pöytien alatasot. Varsinkin jos näyttää vähääkään siltä, että myyjä on tyhjentänyt selkeästi ruukkuvarastojaan. Eipä löytynyt ei. Vaan sitten aloin mökillä vähän perusteellisemmin siivota autotallin pimeimpiäkin nurkkia ja siellä tämä ihanuus odotti! Oli tietämättäni siis odottanut jo useamman vuoden! Kiitos mummu ja vaari, kun kaiken aikanaan säästitte, eipä olisi tätäkään iloa suotu ilman heitä.


Sitten yrttiöljyn tekoon. Laita monitoimilaitteen kulhoon yrtit varsineen, öljy ja sitruunamehu. Timjamiakin laitoin muuten mukaan koko ruukullisen. Soseuta tasaiseksi ja mausta. Öljyn määrällä voit säädellä yrttiöljyn paksuutta. 


Usein käytän itsepuristetun sitruunamehun sijaan tätä sitruunatäysmehua. Luomuakin vielä! 


Keittoannoksen koristelin paistetuilla sienillä, yrttiöljyllä sekä itsetekemälläni sienirouheella. Sienirouhetta on hyvä valmistaa siinä vaiheessa, kun kaikki kaapit ja purkit pursuilevat vaikkapa kuivattuja suppilovahveroita. Kuivatut sienet vaan monitoimikoneen kulhoon ja kone käyntiin kunnes tuloksena on karkeusasteeltaan oman maun mukaista rouhetta. Tätä rouhetta ripottelen lähes ruokaan kuin ruokaan, aina aamiaiskananmunista vaikkapa nyt tähän keittoon saakka. Suosittelen kokeilemaan.


Lakritsijuurijauhe antaa keitolle miedon anismaisen maun. Ole kuitenkin tarkkana jauheen kanssa, sillä yliannostelu tekee mausta terävän ja jyrkän. Eli jos liioittelenkin valkosipulin ja yrttien kanssa, niin lakritsijuurijauheen kanssa sitä ei kannata tehdä!


Ohjeen mukaan keiton pinnalle voi laittaa myös murskattuja kuivattuja sieniä, joten tuo minun sienirouheenihan tavallaan on juuri sitä! Kaunis ja herkullinen keitto tästä tuli, joten rohkeasti vaan testailemaan lakritsan yhdistämistä ruokaan. Olen tehnyt aikaisemmin myös herkullista lakritsaista mustajuurikeittoa, ohjeen siihen löydät täältä, klik.


Viinipariksi keitolle Alko suosittelee vivahteikasta ja ryhdikästä kuohuviiniä tarjottuna valkoviinilasista, jolloin viinin aromit nousevat paremmin esille. Minun viinivalintani oli siinä mielessä helppo, että tämä pullo nyt sattui olemaan auki. Olen tilannut puhelimeeni Viini -lehden viikottaisen viinivinkin ja tämä ehdotus sai minut ostoksille. Pinha Ribeira Santo Reserva 2016, Portugalista (11,40 €). Touriga Nacional, Alfocheiro ja Tinta-Roriz, siinä rypäleet. Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, tumman kirsikkainen, herukkainen, kevyen minttuinen, mustapippurinen, mokkainen. Eikä todellakaan suositella sienille, vaan karitsalle, grilliruualle ja juustolle. Viini -lehti antaa suosittelemalleen juomalle odotetusti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu myös edulliseksi ostokseksi. 


Eikä kotiviikonloppu ole mitään ilman kukkia. Neilikoita kukkakauppa Hortensiasta Riihimäeltä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Teetä tyylillä


Työporukan kesken juhlistimme yhden tiimiläisemme kesäistä syntymäpäivää Kämp Brasserien Afternoon Tean merkeissä. Perinteistä iltapäiväteetä on tarjolla nykyisin jo useammassakin helsinkiläisessä ravintolassa, mutta kovin viikonloppupainotteisesti. Näin keskellä viikkoa pääset nautiskelemaan teehetkestä Kämpin lisäksi myös Salutorgetissa. Siellä olenkin kerran käynyt ja tarina löytyy täältä, klik.


Helsingissä Pohjoisesplanadin varrella sijaitseva hotelli Kämp huokuu historiaa. Hotelli perustettiin vuonna 1887 ja vuosisadan vaihteessa se oli kaupungin huvielämän keskus ja yksi Suomen tunnetuimmista hotelleista. Erityisesti kaupungin vaikutusvaltaisen taideväen, etunenässä Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino ja Juhani Aho, on kerrottu Kämpissä viihtyneen. Yksi tunnetuimmista hotelleista se kieltämättä on edelleenkin, mutta historiaan sisältyy myös rakennuksen purkaminen 1960-luvulla ja Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorina toimiminen. Hotellitoiminnot käynnistettiin uudelleen 1999 ja kaikista näistä mielenkiintoisista vaiheista voit lukea lisää mm. Kansallisbiografiasta, klik.


Mutta nyt teelle! Kämp Brasserie edustaa modernia ranskalaista keittiötä ja on auki vuoden jokaisena päivänä. Ravintolan tunnelma on sofistikoitunut ja kansainvälinen, niin asiakaskunnan kuin henkilöstönkin osalta. Pohjoisesplandille ja Esplanadin puistoon avautuvat ikkunat luovat omaa tunnelmaansa, ikkuna- tai terassipöydästä on hauska seurata kaupungin vilinää. Lasitettu terassi on avoinna ympäri vuoden. Kaltaiseni vanhaa arvostava iloitsee ravintolan kattauksista, joista ei ravintolahopean loistetta puutu!


Olin valinnut meille Classic Afternoon Tea -menun "R" de Ruinart Champagnen kera. Luonnollisestikin!



Menu sisältää klassisen kattauksen voileipiä, pikkusuolaisia, skonsseja ja makeita herkkuja. Teevalikoimasta löytyy yli 15 vaihtoehtoa ja jokaiselle tee tarjotaan omasta pienestä teekannusta. Oih.


Ravintolan samppanjavalikoima on myös sangen kattava. Hieman tuli (leikkimielistä) nurinaa, että miten en ollut tilannut pöytään päivänsankarin syntymävuoden samppanjaa! Dom Pérignon vuodelta 1969 olisi irronnut piirun alle neljän tonnin......




Ja koska mitkään sanat eivät oikeasti riitä kuvailemaan teehetkemme tunnelmaa, niin kuvat puhukoot puolestaan. Teehetki nostaa hetkeksi arjen suorastaan luksustasolle ja onkin vallan mainio myös lahjaideaksi. Täydellistä hemmottelua!