Remppaburgerilla

Olen perinteisellä marraslomalla. Jo usean vuoden ajan olen lomaillut tämän marraskuun viimeisen viikon. Ja ei, en ole aikaisemminkaan (paitsi 7 vuotta sitten) matkustanut mihinkään, vaan viikko on puhtaasti kodinhoidollinen ja liittyy siihen, miten mökkikausi on päätetty ja on aika keskittyä vain yhden kiinteistön hoitoon. Eli kotiin. Vähän retuperälle jääneeseen kotiin. Tosin tämä keskittyminen oli tarkoitus aloittaa kolmantena lomapäivänä, mutta huomaan puuhaavani kaikkea muuta...... Toisten kodeissa.

Tyttäreni perhe on muuttamassa ja uusi koti on remontin vallassa. Koska tyttäreni on juuri nyt myös lomalla, remonttilomalla, niin lupasin mennä häntä auttamaan. Niinpä me kahdestaan vietimme päivän kuumailmapuhaltimien kera, poistaen ovista maaleja, joita on 130 vuoden aikana kertynyt melkoisen monta kerrosta. Miten palkitsevaakaan on tehdä työtä, jossa kättensä jäljen näkee välittömästi! Mainiota vastapainoa meidän molempien normityölle. Ja miten ovien peilit tulevatkin esiin aivan eri tavoin, kun kulmia pyöristäneet paksut maalikerrokset ovat poissa. 

Mutta eihän töitä syömättä jaksa tehdä. Eikä varsinkaan fyysisiä töitä. Siispä burgerille! Bun2Bun sijaitsee Helsingin Viiskulmassa, paikalla, jossa ennen oli vuosia mainio japanilainen ravintola. Punavuoren kulmat ovat minulle tutut, sillä onhan työpaikkani toimisto sijainnut niillä seuduin vuosikymmeniä. Mikä Punavuori-ikävätsunami päälleni vyöryikään! Vaikka rakastankin (kyllä, kyllä toimistoa voi rakastaa) uutta toimistoamme Arabiassa, niin onhan se todettava, että siellä ei ympäristössä ole oikein mitään. Tai ei siis ole viehättäviä pikkuravintoloita, eikä kivijalkakauppoja. Miten sitä aina alkaakin kaivata juuri sitä, mitä ei ole? Onhan siellä meri, kauniit puistot, historiaa henkivä vanha tehdaskiinteistö jne. Toisaalta tällä hetkellä, koronapakolaisena, etätöissä kotona ei ole sitäkään vähää. Ei varsinkaan merta. Huoh. 

Mutta siis Bun2Bun. Pieni, neljän vegaaniravintolan ketju. Tyttären perhe on paikan antimista käynyt nauttimassa jo useammankin kerran, joten siinä menin mukana, tyttäreni suositusten mukaan. Burgerit olivat maukkaita ja meheviä. Vegaanisten tuotteiden kohdalla pitäisi oikeastaan aina muistaa se, että ei edes lähde vertaamaan niitä vastaaviin ei-vegaanisiin. Mutta kyllähän sitä niin silti tekee. Ainakin kaltaiseni sekasyöjä. Kasvispohjainen pihvi ei kuitenkaan ole jauhelihapihvi, vaan tyystin eri tuote, eikä se tarkoita sitä, että se olisi parempi tai huonompi, se vaan on erilainen. Ja kuten sanottu, nämä burgerit lisukkeineen olivat maukkaita. Tryffelimajoneesille jo tässä vaiheessa erityismaininta! 

Minun tarjottimeltani löytyi The Bluecheese. Beyond Meat -pihvi, vegaaninen sinihomevuustotahna, paprikahilloke, rucola, piparjuurimajo, balsamico. Lisukkeeksi otin ranskalaiset ja tryffelimajoneesin. Vuusto on siis vegaaninen juusto, mutta englanniksi edelleenkin cheese. Hämmentävän hyvin tahnaan oli saatu sinihomejuuston maku, mutta majoneeseista sanoisin, että ne olivat parempia mitä "oikeat" majoneesit. Olisin halunnut nuolla tryffelimajoneesikipon viimeisetkin rippeet! 

Aivan loistavaa on se, että Bun2Bun nettisivuilta löytyy myös tarkat tuotetiedot.  Meinaan pikkuisen kiinnosti, mistä aineksista majoneesia parempi majoneesi oikein syntyykään!

Tyttären valinta oli Bun2Bun Club. Beyond Meat -pihvi, salaatti, tomaatti, sipuli, bbq-kastike, piparjuurimajo, sinappi. Ja lisukkeena ihan törkeän hyvät bataattiranut ja vielä vähän lisää piparjuurimajoneesia. 

Ketjun muut ravintolat löytyvät Helsingistä Punavuoren lisäksi sekä Kalliosta että Kampin ja Redin kauppakeskuksista. Sinne vaan maistelemaan, et tule pettymään!

The Pikaruoka

Tiedäthän sen tunteen, kun on nälkä, mutta et oikein jaksa kokata? Et haluaisi tinkiä ruuan maukkaudesta, mutta et vaan jaksa panostaa. Minulla oli monestakin syystä juuri tämmöinen lauantai. Alun perin olin suunnitellut, että teen tämän sapuskan mökillä, mutta lopulta kävikin niin, että umpiuupuneena ja nälissäni valmistinkin tämän kotona. Ihan aina ei mene asiat suunnitellusti, mökin talvipaketointi siis oottakoon vielä tovin.

Niin kuin moni asia tänä päivänä, niin myös tämä resepti on tuttu sosiaalisesta mediasta ja iltapäivälehdistä. Älä anna ikävältä kalskahtavan nimen hämätä, sekin kertoo vain tästä ajasta, mutta se on todettava, että tämän helpommaksi ei ruuanlaitto juurikaan voi tulla.

Koronapasta

Samasta padasta

3 annosta

1 tlk (400 g) valmista tomaattipohjaista pastakastiketta

2 dl ruokakermaa

1 pkt (250-300 g) ravioleja tai tortellineja

1 pallo mozzarellaa

tuoreita yrttejä, esim. basilikaa

Yritin panostaa raaka-aineisiin. Pastakastike oli basilikalla maustettua, ruokakerma oli sitä paksumpaa sorttia ja raviolit herkkutattitäytteisiä. 

Sekoita pastakastike ja ruokakerma pienessä uunivuoassa. Lisää tortellinit sekaan. Revi päälle mozzarellaa. 

Paista 225 -asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes pinta on mukavasti vähän ruskistunut. Revi tuoretta basilikaa valmiin annoksen päälle.

Hei oikeesti, ei kyllä äly nyrjähtänyt tässä hommassa, eikä astioitakaan liattu kuin vuoan ja lautasen verran. Ja mikä parasta, tämä oli todella hyvää. Nam! Korona tai ei, tätä kannattaa kyllä valmistaa.

Tarte tatin ruusukaalista

Uusimmasta Viinilehdestä halusin ehdottomasti kokeilla ruusukaalipiirakan tarte tatin -tyyliin. Ruusukaali on varsin monipuolinen raaka-aine, eikä mikään mielestäni voita hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Tai ruusukaaleja ja cashewpähköitä vaahterasiirapissa.....

Ruusukaali -tarte tatin

Viinilehti 8/2020

6 annosta

1 (400 g) iso lehtitaikinalevy

1 rs (350 g) ruusukaalia

2 valkosipulinkynttä

2 rosmariininoksaa

100 g pekonia (kasvisversiossa korvaa

 pekoni aurinkokuivatulla tomaatilla)

2 rkl öljyä

3 rkl hunajaa

1 rkl balsamicoa

3/4 tl suolaa

1 dl pekaanipähkinöitä

Yrtti-tuorejuustotahna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl hunajaa

1/4 tl suolaa

1 dl yrttejä hienonnettuna

 (esim. minttu, basilika, kirveli)

Ota lehtitaikinalevy pakkauksesta sulamaan 15-30 minuutiksi. En ole oikein tottunut pakastetaikinoiden käyttäjä. Enkä sitten onnistunut löytämään sopivaa lehtitaikinaa, joten otin sopivan painoisen ja valmiiksi pyöreän piirakkataikinan. Mikä sitten saattoikin osoittautua virheeksi. Noh, tällä nyt mentiin, seuraavalla kerralla keskityn taikina-asiaan perusteellisemmin.

Puhdista ruusukaalit ja leikkaa ne puoliksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Hienonna rosmariini. Suikaloi pekoni. Paista pekoni tilkassa öljyä (miksi? minä paistoin pekonin omassa rasvassaan ja lisäsin öljyn vasta ruusukaalien kanssa) uunin kestävässä paistinpannussa (tai missä nyt ikinä paistatkaan).

Lisää ruusukaalit, valkosipulit ja rosmariinit pannulle. Ja öljy! Paista sekoitellen viitisen minuuttia, kunnes ruusukaalit ovat hieman ruskistuneet. Sekoita joukkoon pekaanipähkinät (kokonaisina). 

Jos sinulla on uunin kestävä pannu, niin piirakka valmistuu näppärästi alusta loppuun yhdessä astiassa, mutta mikäli sinulla sellaista ei ole, niin tässä vaiheessa siirrä paistetut ainekset voideltuun piirakkavuokaan. Voitele pannun/vuoan reunoja hieman öljyllä ja levitä täytteen päälle lehtitaikinalevy. Painele taikinan reunat pannun/vuoan pohjaan. Pistele haarukalla muutama reikä taikinakuoreen. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes taikinakuori on paistunut kauniin ruskeaksi ja rapeaksi. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kiepauta piiras tarjoilulautaselle täytepuoli ylöspäin. 

Sekoita yrtti-tuorejuustotahnan ainekset keskenään kulhossa. Tarjoile ruusukaali -tarte tatinin kanssa.

Ja sitten arviot. Taikina oli vikaostos, sen tavallaan tiesin jo alun alkaenkin. Piirakka maistui hyvältä, mutta rakenteessa ei ollut pähkinöiden lisäksi mitään rapeutta ja jotenkin syytän taikinaa myös piirakan ankeasta ulkonäöstä. Aina on hyvä löytää syyllinen! Eli kannattaa kokeilla, mutta oikealla taikinalla.

Viikon takaiseen viikonloppuuni kuului myös visiitti synnyinpaikkakunnallani, Kärkölässä. Siellä sijaitsee kaltaiseni keräilijän aarreaitta ja taivas, Antiikkistudio. Lämpimästi suosittelen vierailua sinne, tarkista vaan ensin aukioloajat FB-sivuilta, sillä paikka on auki säännöllisen epäsäännöllisesti. Loppuun kuvakavalkadi Antiikkistudiolta. Enkä muuten ostanut tällä kerralla mitään, mikä onkin suoranainen ihme. Äidin matkaan kylläkin lähti kuvissakin näkyvä valkoinen posliinienkeli.