torstai 28. helmikuuta 2013

Darshan, Intia Riihimäellä?


Ravintola Darshan, tunnelmallinen  ruoka- ja seurusteluravintola Riihimäellä. Häh? Enkä ole käynyt. No en, koska ravintola sijaitsee kauppakeskuksessa ja suhtaudun tämäntyyppisiin sijainteihin karsastaen. Muutamalta suunnalta on kuitenkin kuulunut sen sortin kehuja, että pakkohan sitä oli poistua mukavuusalueelta ja käydä kuppila testaamassa.

Ajankohdaksi valikoitui lauantai-ilta klo 18. Pöydänkin olin varannut itselleni ja ystävälleni, mutta se ei todellakaan olisi ollut tarpeen, sillä vain kahdessa muussa pöydässä oli asiakkaita. Itse asiassa koko illan (3 tuntia) aikana ravintolassa oli kaikenkaikkiaan 13 asiakasta, joten mistään ryysiksestä ei todellakaan ollut kyse.

Kauppakeskusfiilis oli onnistuttu peittämään paksuilla viininpunaisilla verhoilla, jotka hivenen toivat mieleen venäläisvaikutteita, mutta onneksi vain hivenen. Tunnelma oli oikeasti nettisivun mukaisesti tunnelmallinen, taustamusiikki oli miellyttävää, neutraalia, ei aiheuttanut sen suurempia tuntemuksia. Henkilökuntaa ei ilmeisesti ollut kuin kaksi, intialaisperäiseltä näyttävä mieshenkilö keittiössä ja miellyttävä (suomalainen) naistarjoilija salissa. Ainoa ja iso miinus oli wc-tilat, ne kun olivat ne kauppakeskuksen yleiset, ankeat jne. tilat. Mutta emmehän me olleet tulleet wc-vierailulle, vaan syömään!

Ystävälläni oli aikaisempi kokemus paikan lounaasta, mutta itse olin siis ensikertalainen. Intialaiseen ruokaan olen tutustunut sekä ravintoloissa että itse kokaten. Helsinkiläisessä Samratissa reilut 10 vuotta sitten kokemus oli kamala. Pyysin silloin ruuat miedosti maustettuna, mutta lopputulos oli niin tulista, että lopulta en enää puhunut mitään, vaan kaikki energia meni tulenlieskojen sammuttamiseen. Silloin päätin, että never ever again. Kunnes vierailin sisareni luona Dublinissa ja nautin taivaallisen ihanan, pehmeän mausteisen intialaisen aterian. Suhtautumiseni muuttui täysin. Siitä innostuneena osallistuin kansalaisopiston järjestämälle intialaisen ruuan kurssille ja olenkin jonkinverran harjoitellut ruokia kotona. Sisälläni asuva hamsteri on luonnollisestikin hankkinut myös pari aiheeseen liittyvää kirjaa, joista  aloittelijalle ehkä suositeltavin on suomenkielinen Anjumin helpot intialaiset. Tätä kirjaa taitaa saada paikallisen ABC:nkin halpiskirjakaupasta.


Eli tältä pohjalta mentiin ja päädyimme yhdessä valitsemaan listalta 26,50 euron hintaisen keittiömestarin suositteleman maistelumenun. Kaikki kuvissa näkyvät ruoka-annokset oli tarkoitettu jaettavaksi kahdelle. MUTTA pitäähän aperitiivi nauttia ja kun ystäväni päätyi valitsemaan intialaisen oluen, niin minäpä otinkin oikein cocktailin! Goan martinin. Ja koska olin aivan varma, että drinkki löytyy nettisivuilta, eikä löytynytkään, niin en tietenkään laittanut ainesosia muistiin, otin vain kuvia. Eli tässä teille kuvat alkujuomista, ei enää aavistustakaan, mitä ne sisälsivät. Tai että mitä siis sisälsi tuo minun drinkkini. Hyvää se kuitenkin oli! Ananasta oli ainakin.....




Maistelumenun alkuun saimme maistiaiset neljästä eri alkuruuasta. Kasvissamosa, kasvispakora, tandoorikana sekä kala-amritsaria oli kauniisti aseteltu salaattien ja minttu-, tamarind- ja jugurttikastikkeen kanssa esille. Kasvispakora ja kala olivat suosikkejani, tandoorikana ehkä makuuni hivenen liian tulinen. Kastikkeita olisi ehkä voinut olla runsaammin ja selkeämmin, sillä nyt kastikkeet olivat annoksen päällä ja salaatin seassa kaikki kolme ja vaikeasti eroteltavissa.



Pääruokia kuului menuun kaksi. Shahi Paneer eli paistettu ja marinoitu kotijuusto tomaattikastikkeessa oli aivan taivaallista! Eikä Mutton Rogan Josh eli hitaasti haudutettu lampaanpaisti mausteisessa masalakastikkeessa ollut huono sekään. Vähän jännitti maininta mausteisesta kastikkeesta, mutta maku oli mielestäni huomattavasti miedompi, mitä alun tandoorikanassa. Lisukkeena tarjottiin riisiä, mielettömän ihanaa naan-leipää sekä raita-kastiketta. Naan-leipää on saatavilla myös valkosipulitäytteellä, sitä on ehdottomasti kokeiltava seuraavalla kerralla (seuraava kerta siis on tulossa!). Erityismaininnan antaisin tässä kohdin tarjoiluastioille ja esillepanolle yleensäkin. Ja tämä on siis positiivinen maininta!


Shahi Paneer

Mutton Rogan Josh
Raita-kastike


Menun jälkkäri oli ricottajuustotorttu, jonka seuraksi tilasin intialaisen maitokahvin (3,30 €).



Tyylillä koristeltu lautasen reunus
Intialainen maitokahvi
Ruokajuomana oli Yalumban Viognieria (32 € plo), joka sopi mukavasti kaikkien ruokalajien kanssa. Kokonaisuus oli sellainen, että suosittelen kaikkia kokeilemaan ja aion aivan varmasti mennä myös itse uudelleen. Laskuni oli 52,70 €, joka siis sisälsi maistelumenun lisäksi puoli pulloa valkoviiniä, alkudrinkin sekä kahvin.

Seuraavan herkkuaterian Happylobster nauttiikin sitten Silja Linen Happy Lobster -äyriäisravintolassa. Sitä odotellessa........

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Töölöilyä



Aina silloin tällöin tapahtuu niin, että tyttäreni lähtee reissuun poikaystävänsä kanssa ja luovuttaa kauniin töölöläiskotinsa avaimet minulle. Niin kävi myös nyt kuluneella viikolla.
Nuoret pakkasivat laukkunsa ja lähtivät viikoksi Tukholmaan, minä pakkasin myös ja otin suunnaksi Töölön. Tosin vain kolmeksi vuorokaudeksi.

Aika kului jälleen kerran kuin siivillä, enkä ehtinyt toteuttaa suunnitellusta ohjelmastani kuin murto-osan. En käynyt yhdessäkään näyttelyssä, ortodoksinen hautausmaa on edelleen tutkimatta jne. Järkevintä olisi ollut pitää yksi kokonainen lomapäivä, sillä töiden jälkeen aika vaan ei riitä.

Leffassa kävin parikin kertaa. Kyllä se vaan on ihan toista istahtaa Tennispalatsin upottavien penkkien syleilyyn, kuin näille kotikaupungin kinon jo parhaat päivänsä nähneille. On jalkatilaa ja on paikka juomapullolle. Mahtavaa! Sinänsä pieni asia, mutta.....

Ensimmäisenä kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan Koskemattomat. Leffa perustui tositapahtumiin ja oli sinällään ihan hyvä, mutta minä nyt jäin kaipaamaan taas jotakin, jota en pysty erittelemään. Tosin tyttäreni sanoi, että ei ole olemassakaan elokuvaa, joka äidin mielestä olisi hyvä. Jäin oikein miettimään sitä kommenttia, enkä nyt millään keksi mitään elämää suurempaa elokuvakokemusta....... Ellei teini-iässä nähtyä Tappajahaita lasketa :)


Toinen leffakokemus oli sitten vieläkin todenmukaisempi, koska kyse oli musiikkidokumentista. Tyttäreni oli nähnyt Searching for Sugar Manin jo Rakkautta & Anarkiaa -filmifestareilla ja hankkinut levynkin, joten tämä uskomaton tarina oli minulle jo siinä mielessä tuttu. Elokuva kertoo  Detroitin Bob Dylanista, Sixto Rodriquesista, joka 70-luvulla levytti kaksi levyä ja katosi sen jälkeen. Levyt olivat arvostelumenestyksiä, mutta kukaan ei niitä ostanut. Tarinan mukaan levyt kulkeutuivat amerikkalaisen teinitytön matkassa Etelä-Afrikkaan ja saavuttivat siellä suunnattoman vuosikymmeniä kestäneen kulttimaineen. Eikä mystisesti kadonneesta lauluntekijästä kukaan tiennyt mitään, eikä hän tiennyt olevansa suosittu maapallon toisella puolella. Uskomattomien käänteiden jälkeen Rodriques lopulta 1998 matkusti Kapkaupunkiin ja esiintyi sillä reissulla kuuden loppuunmyydyn keikan verran. Ihan uskomaton stoori, katsokaa, jos vain on mahdollisuus! Niin ja tämähän on ruotsalaisen ohjaajan teos, joka on ehdolla dokumentti-sarjan Oscar-palkinnon saajaksi.

(Lisäkommentti päivää myöhemmin: Ja niinhän se pysti sieltä vaan tulla paukahti. Olin todella ajan hermolla :) Kerrankin!)


Kolme iltaa Töölössä, joten kyllähän minä kävin myös syömässä. Testiin valikoitui Töölöntorinkadulle hiljattain legendaarisen ravintola Motin paikalle avattu Trattoria Sogno, se rennompi italialainen, kuten nettisivuilla kerrotaan.

Seuralaisiksi sain talvilomaa viettävän tamperelaisserkkuni vaimonsa kanssa. He yöpyivät hotelli Tornissa, joten silloin mielestäni paras mahdollinen treffipaikka oli hotellin Ateljee Bar mahtavine näköaloineen. Ja mahtavine drinkkeineen.


Olo tuntui keväiseltä ja tilasinkin sitten yhden suosikkidrinkeistäni, Royal Urban Mojiton. Hinta oli hulppeat 13,90 €, joten yksi saikin sitten riittää...... Juoma rakennetaan pitkään lasiin, 4 cl giniä, limenlohkoja, minttua, 2 cl mangosiirappia, jäämurskaa ja lopuksi lasi täytetään kuohuviinillä. Ah, mikä juoma!

Juoma valmistuu yllättävän helposti myös kotioloissa, kuten vaikkapa mökillä. Viime juhannuksena tarjoilin tätä mökkiversiota vierailleni keski-ikäisten sinkkunaisten juhannusjuhlilla. Toimii!
Mökkiversio viime kesältä
Näitä kuvia katsellessa tulee janon lisäksi myös kesäikävä. Vielä muutama kuukausi, sitten lumet ovat poissa ja laajennan minttuviljelmääni, jota myös mojitopelloksi kutsutaan........ Sitten tätä herkkua tarjotaan kotiterassillakin. Tervetuloa!

Mutta sitten syömään. Italialaistunnelmiin, trattoria Sognoon. Alkuun otimme lasilliset La Jara -proseccoa (6,90 €), ruokalistaan tutustumista vauhdittamaan. Tarjolle tuotiin myös ihanan kuohkeaa, paikanpäällä leivottua focacciaa, jota sitten antaumuksella dippailimme oliiviöljy-balsamicoseokseen. Pyysimme leipää vielä toisenkin annoksen :)


Alkuun otin Sognon etanapannun (10 €), sillä vaikka jo olin etukäteen päättänyt kokeilla mustajuuri-tryffelikeittoa, niin enhän minä niiden etanoiden ohi kuitenkaan vaan päässyt..... Yksi porukastamme otti bufala mozzarella -salaatin (8 €) ja annos oli erittäin kaunis ja kuulemma myös herkullinen!


Tarjoilu oli vähän hämmentävä, kun etanat eivät olleetkaan kolopannussa ja muutenkin annos näytti vähän ankealta ja kuivalta. Maukasta tämä kuitenkin oli!

Pääruuan osalta olimme täydellisen yksimielisiä ja otimme kaikki karitsan paahtopaistia (16 €). Lisukkeet (á 4 €) valittiin erilliseltä listalta ja niitä suositeltiin otettavaksi annosta kohti kahta erilaista. Otimme yhteisesti jaettavaksi kantarellirisottoa, rapeita valkosipuliperunoita, paahdettuja juureksia ja rucola-parmesansalaattia. Omat suosikkini olivat näistä valkosipuliperunat ja salaatti. Paahtopaisti oli aivan täydellistä! Olimme kaikki siitä erittäin onnellisia :)



Viininä meillä oli läpi koko aterian chileläinen Casillero del Diablo Reserva Shiraz (37 € plo, Alkossa 9,99 €), joka ei siis ollut Italiaa nähnytkään. Tähän päädyttiin oikeastaan siksi, että järkevän hintaiset italialaisviinit ovat hivenen liian kevyitä ja tarjoilijan suosittelema Barolo Tortoniano ei sitten 67 euron hinnallaan ihan kolahtanut :) Chileläinen toimi karitsan kanssa erittäin hyvin, ei ollut mitään valittamista.

Oma vatsani oli kaiken tämän jälkeen niin täynnä, että jälkiruuan jätin väliin ja otin kupillisen Macchiato-kahvia (3 €) sekä aveciksi Amaretto di Saronnoa (5,50 €), mantelilikööriä. Seurueessa testattiin kyllä myös italialainen porkkanakakku (8 €), josta ei jäänyt jäljelle murun murua.

Ravintolan sisustus oli moderni, mutta samalla kuitenkin lämmin ja kotoisa. Palvelu oli aivan erinomaista. Loppulaskuni summa oli 67,50 euroa ja se sisälsi alkudrinkin, puoli pulloa viiniä, alku- ja pääruuan sekä kahvi avecin.

Naistenhuoneen sisustus oli hauska, siitä vielä pari kuvaa:

WC-koppien ovet

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän viinit ja juustot

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen maininnut jo kotoisen, ystävien keskeisen viiniklubin sekä naapurikaupungin ravintola Paloman viiniklubin. Tämän lisäksi olen jäsenenä helsinkiläisessä Wineserver -klubissa. Klubi järjestää noin kerran kuukaudessa eri teeman ympärille koottuja maistoja ja kokoontumispaikkana on usein Classic Wine Cellarsin maisteluhuone Etelä Espalla.

Ystävänpäivänä vuorossa oli luomu- ja lähiruokaa myyvän MakuMaku-verkkokaupan järjestämä viini- ja juustoilta, jonne Wineserver toimitti viinit ja Hakaniemen hallissa toimiva juustokauppa Lentävä Lehmä juustot.


Ideana oli maistaa juustot pareittan eli kotimaisen juustolan tuotetta verrattiin ns. alkuperäisjuustoon. Mikäli tämmöistä määritelmää edes voi käyttää, sillä myös Suomessa valmistetaan juustoja, joita ei perinteisesti valmisteta missään muualla. Näille juustopareille etsittiin sitten myös sopiva viini kaveriksi.

Ja koska teemana oli lähiruoka, niin lähestyn juustoja kotimaiset edellä ja kerron niistä hieman enemmän. Juustot, kuten viinitkin, kannattaa maistella miedommasta voimakkaampaan edeten. Muista myös, että mitä voimakkaampi juusto, sitä voimakkaampi viini. Näillä pääsee hyvin maistelu-urallaan alkuun!

Mouhijärven Herkkujuustolasta tuli mieto, pehmeä ja maultaan herkkusienimäinen Väinö. Väinön parina oli ranskalainen Brie de Meaux, jota ei suotta kutsuta briejuustojen äidiksi. Aivan mieletön! Täyteläinen juusto kaipaa täyteläisyyttä myös viiniltä, joten juomapariksi brielle valikoitui espanjalainen Gran Viña Sol Chardonnay. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, yrttinen, kevyen tamminen ja hintaa 10,99 €. Punaviinin ystävä voi yhdistää brie-juustoon myös kevyen Masi Bonacosta Valpolicellan. Masi on ihan kelpo, kevyt, keskitanniininen, makean marjainen, kevyen mausteinen ja vaniljainen (aavistus tammea) italiaano. Eikä hintakaan (10,90 € ) huimaa.


Seuraavaksi cheddareita. Kolatun Vuohijuustolan Waldemar sai parikseen englantilaisen Wyke Farmsin Somerset cheddarin. Waldemar on somerolaisesta vuohenmaidosta valmistettu, noin 6 kk kypsytetty kova juusto, josta saa maistuvan keiton tai gratinoinnin. Valikoimissa on myös 12 kk kypsytetty Waldemar-juhlacheddar, jota ainakin Lentävä Lehmä myy ympäri vuoden, ei ainoastaan joulun tienoilla. Vuohenjuusto ja sauvignon blanc ovat klassinen yhdistelmä, joten tähänkin suositeltiin 9,99 euron hintaista Santa Digna Sauvignon Blanc Reservea Chilestä. Kuiva, erittäin hapokas, karviaismainen, mustaherukkainen ja nokkosinen viini ei mielestäni nyt sitten muuten ollut mitenkään mainitsemisen arvoinen. Viinin lämmetessä lasissa, herukkaisuus korostui entisestään.

Tiesitkö muuten, että Suomessa vain pienjuustolat valmistavat cheddaria? Ja että simppeli muistisääntö vuohen- ja lehmänmaitojuustojen erottamiseen on, että keltainen on lehmää ja valkoinen vuohta.

Vuohenjuustoilla jatkettiin vielä niin, että seuraava pari oli niin ikään Kolatun tilalta tuleva vuohenbrie Verneri ja AOC-merkitty (Euroopan unionin nimisuoja elintarvikkeille) Saint Maure Tourraine, koivuntuhkalla silattu vuohen tuorejuusto. Tämän taisteluparin osalta on myönnettävä, että kotimainen Verneri selviytyi voittajana. Ja sauvignon blancilla mentiin.


Seuraavana oli sitten Mouhijärven Herkkujuustolan Vilho parinaan sveisiläinen Biowelle, niin ikään appenzeller -tyyppinen lehmänmaidosta valmistettu kittikuorinen juusto. Vilho sai illan aikana leveimmän hymyn kasvoilleni, aivan ehdoton suosikki siis! Vilho on voimakas, tuoksuva, vähintään 3 kk kypsytetty juusto, joka sai viiniparikseen Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reservan. Gran Coronas on espanjalainen, täyteläinen, tanniinen, mausteinen, puinen, lämmin jne punaviini cabernet sauvignonista ja tempranillosta. Hinta on 14,78 €. Rakastan juuri tämän tyyppisiä tuhteja espanjalaisia viinejä, joten jatkossa viikonlopun herkutteluun ei sitten muuta tarvitakaan kuin pullo Coronasia ja kunnon köntti Vilhoa!

Miedomman Biowellen pariksi kyllä itse valitsisin Masi Bonacosta Valpolicellan, mutta nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita, joista ei voi kiistellä!


Viimeinen pari setissämme tuli sinihomejuustopuolelta. Peltolan juustolan legendaarinen Peltolan Blue on on valmistettu suonenjokelaisen Peltolan maatilan lehmien maidosta. Maun aromikkuuden salaisuus on kuulemma siinä, että lehmät saavat ravinnokseen vain tilalla itse luomuviljeltyä puna-apilaa! Peltolan Blue on muuten ensimmäinen sinihomejuusto, jota Suomessa on valmistettu Aura-juuston jälkeen. Parina tälle loistavalle tuotteelle oli Papillon Blanc bio Roquefort, joka oli aivan tajunnan räjäyttävä. Ja kuin luotu nautittavaksi Dow´s Trademark Finest Reserve Portin kera. Tämä 19,49 euron hintainen portviini on mieleiseni, tummanpunainen, viikunainen ja mausteinen. Aivan täydellinen talvi-iltaan ja takkatulen lämpöön. Roquefort varsinkin kaipasi viinin seurakseen, sillä juusto oli erittäin voimakkaan makuinen ja suolainen.


Tiesitkö muuten, että Roquefort -juusto oli ensimmäinen ranskalainen juusto, joka sai jo vuonna 1925 alkuperäissuojan nimelleen eli jo aiemmin mainitsemani AOC-merkinnän.

Ja jos haluat selviytyä maistelusta vähän suoraviivaisemmin, niin loppuun vielä totesimme, että Waldemar cheddar sopii kaikille viineille ja port puolestaan kaikille juustoille!

Kotioloissa järjestettävään juustojen ja viinien maisteluun tai ihan vaan juustolautasen rakentamiseen vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein. Tässä kirjoitellessani törmäsin itse Valion juustosivustoon, joka lisuke- ja viinivinkkeineen näytti perin pätevältä. Sitten löytyi Juustot&Viini&Ruoka -sivut, joilla kerrotaan mm juuston historiasta. Mielenkiintoista ja herkullista luettavaa!

Ja jos vielä nakkaan tähän kirjasuosituksen, niin sehän on TIETENKIN Antti Uusitalon Juustot & Juomat -kirja, joka löytyy myös kirjahyllystäni.


Ja vielä kuva viinikellarista:


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Täysien pisteiden ilta


Viimein koitti kauan ja hartaudella odotettu laskiaislauantai. Gourmetlaskiaiseksi nimetty. Olimme siis ystäväni kanssa päättäneet toistaa konseptin, jossa vaivoja säästelemättä rakennetaan herkullinen menu ja kutsutaan pöytään ystäviä, joiden tiedämme arvostavan niin hyvää ruokaa kuin samppanjaakin. "Pääsyvaatimuksena" vieraille oli pukeutua nätisti ja tuoda mukanaan valmiiksi jäähdytetty samppanjapullo. Läpi koko aterian kun nautittaisiin tätä jumalten juomaa. Aaaah!!!

Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tarkat suunnitelmat ja listat niin ruokatarvikkeista kuin kattauksestakin tehtiin jo kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Aivan kaikkea ei aina kotikaupunkimme ruokakaupoista onnistu löytämään, joten erikseen oli Stockmann-ostoslista. Siinä ei kylläkään montaa tuotetta ollut, mutta arvelin, että vaikkapa viiriäisen munia ei paikallisesta Prismasta löydy :) Lisäksi siinä oli Åbyn näkkäriä, tuoreita viikunoita ja heräteostoksena mukaan tarttui 3 vuotta kypsytetty vintage gouda. Herkkujen herkku.



Ostokset siis tehtiin jo torstaina, perjantai-illan käytin flunssan torjumiseen. Buranaa, munkkitippoja, Finrexiniä, kuumaa rommia. Kaikki keinot oli otettava käyttöön, sillä en todellakaan aikonut antaa jonkun typerän kuumeen pilata iltaamme. Voitin taistelun!

Lauantai-aamu käynnistyi blinitaikinan teolla ja pöydän kattamisella.Sisäinen hamsterini kerää vanhoja astioita. Vanhaa Arabiaa, hopeaa, uushopeaa, laseja, tekstiilejä...... Siispä kattamisen ongelma ei ole siinä, että onko astioita, vaan enemmänkin siinä, että mitä valitsen.


Ensimmäisenä kuitenkin siis blinitaikina, jonka piti saada tekeytyä huoneen lämmössä kuutisen tuntia. Koska ruokailijoita olisi lopulta kuusi, tein kuitenkin varmuuden vuoksi 8 hengen annoksen puolitoistakertaisena. Blinejä olisi riittänyt myös naapurustolle. Ohjeen olen vuosia sitten saanut työkaveriltani, jonka reseptiarkistot olivat aikoinaan ehtymättömät.

Tässä ohje taikinaan, josta paistelet parit blinit kahdeksalle hengelle.

20 g hiivaa
4 dl maitoa
2,5  dl tattarijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
6 keltuaista
4 valkuaista
4 dl kuohukermaa
1/4 dl kirkasta viinaa
Sekoita hiiva, maito, jauhot ja suola taikinapohjaksi. Peitä kelmulla tai liinalla ja anna nousta huoneenlämmössä kuutisen tuntia (vähintään 4 tuntia). Jos et paista blinejä heti, laita taikina jääkaappiin, jotta käyminen pysähtyy. Vähän ennen paistamista lisää taikinaan keltuaiset. Vaahdota valkuaiset, lisää taikinaan. Sama juttu kerman kanssa, vaahdoksi ja taikinaan. Lopuksi lisää viina. Anna taikinan seistä hetki ja ryhdy paistamaan. Käytä kirkastettua voita. Ja runsaasti! Blinin paistuessa valuttele voita kauhalla vielä reunoille. Näin tulee rapsakat reunat! Toista vielä, kun käännät blinin. Voita menee ihan törkeän paljon, mutta toisaalta, ei näitä herkkuja syödä kuin kerran kaksi vuodessa :)

Pöydän kattaminen lähti liikkeelle upeista kangaslautasliinoista, jotka olin juuri päättyneellä viikolla saanut kummitätini perintönä. Puoli tusinaa tätini monogrammilla kirjailtuja liinoja. Servettirenkaat taasen ovat yksi keräilykohteeni. Uushopeisia tai hopeisia. Olen löytänyt niitä kirpputoreilta, antiikkimarkkinoilta, vanhojen tavaroiden liikkeistä. Ne ovat vaan niin ihania.



Kirpputorilta, tarkemmin sanottuna Kaivarin Kanuunasta  löysin joskus vuosia sitten Katajanokan Kasinon menu-kansion. Samaan settiin on myös viinilistan kannet, mutta niille ei nyt ollut käyttöä. Kansion tekee hauskaksi se, että siellä on sisällä myös Kasinon oma menu, en vaan osaa sanoa, että miltä vuodelta. Markka-ajalta kuitenkin. Etusivulle värkättiin nyt illan menu niin vieraille ihmeteltäväksi, kuin itsellekin muistin virkistykseksi.


Töistä lainatut Neljän Tähden Illallisen pistenopat kattausta täydentämässä.

Kokkailuhan ei kuitenkaan kunnolla käynnisty ilman kokkailujuomaa, joka tietenkin tulevan illan teemaa noudatellen oli samppanjaa.


Vieraat oli tarkoitus ottaa vastaan ulkona, pihatulien loimussa. Tarjolla olisi Vino Caldo -juoman lisäksi vuohenjuusto-viikunalehikäisiä, joiden ohjeen bongasin Sitruunaruoho-blogista. Mainio blogi kaikenkaikkiaa, suosittelen! Vino Caldo tehdään ohjeen mukaan punaviiniin, mutta me teimme sen valkoviiniin ja hyvin toimii. Tosin ohjetta ei niiltä osin kannata noudattaa, että lempiviiniä siihen on turha tuhlata, käy ihan mikä vaan 7-8 euron panostus!




Tästä ei kyllä pienen suolapalan resepti helpommaksi muutu. Lasilla valmiista voitaikinalevyistä pyörylöitä, voidellaan kananmunalla, päälle vuohenjuustopötköstä siivu ja tuoreesta viikunasta lohko. Sitten uuniin 225 asteeseen, kunnes taikina on saanut herkullisen värin. Päälle voi vielä lorauttaa vähän hunajaa. Mainioita syötäväksi sellaisenaan tai sitten salaattipedillä alkuruokana.

Piha siis myös puettiin juhla-asuun. Luntahan oli satanut jälleen ihan kiitettävästi, joten kolalle oli käyttöä päivän mittaan pariinkin otteeseen. Ystäväni veljen avustuksella olimme hankkineet pihalle pari jätkänkynttilää iltaa valaisemaan ja tunnelmaa luomaan. Nooh, totesimme sitten, että eihän meillä jätkien suhteen ole ennenkään oikein tuuri käynyt, joten nyt jo ennen kuin vieraat saapuivat, oli toinen jätkä sammunut ja kaatunut hankeen :) Että silleen.




Sen verran toinen jätkistä kuitenkin vieraiden tullessa loimusi, että pääsimme siinä lämmittämään vaahtokarkkeja tikkujen nokassa . Ensimmäistä kertaa tätä kokeilin ja olipa makoisaa !


Sen verran näyttävää tämä livenä oli, että muutama koirankusettaja ei meinannut päästä töllistelyltään ohi kulkemaan :)

Sisälle siirryttyämme, mutta ennen illallaispöytään istahtamista oli ensimmäisen alkupalan aika. Olin jo aikaisemmin saanut lahjaksi purkillisen Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksapasteijaa ja pullollisen Château Carsinin Cadillac jälkkäriviiniä vuodelta 2007, joten nyt oli oiva hetki laittaa ne tarjolle Åbyn unikkonäkkärin kera.


Illallispöydässä ensimmäinen ruokalajimme oli samppanjahernekeitto Crème Ninon. Helppo ja herkullinen keitto, jonka haasteellisin osuus oli kuitenkin  viiriäisen uppomunien keittäminen. Viiriäisen munaa ei saa rikottua normaalilla tavalla napauttamalla vaikkapa lasin reunaa vasten, sillä kuoren alla oleva kalvo on niin sitkeä, että se ei rikkoudu kuoren mukana. Siispä ensin muna leikattiin halki terävällä pienellä veitsellä, sisältö valutettiin pieneen lasiin ja sitten kumautettiin kiehumaan.

Crème Ninon 
neljälle hengelle

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
½ l kanalientä
400 g pakasteherneitä
suolaa, valkopippuria, cayennepippuria
2 dl kuohukermaa
2 dl samppanjaa
Hienonna sipulit, kuuullota öljyssä, lisää kanaliemi. Lisää herneet, kiehauta. Soseuta ja mausta. Tähän asti voit tehdä keiton valmiiksi jo hyvissä ajoin. Ennen tarjoilua viimeistele keitto vaahdotetulla kermalla ja samppanjalla (tai kuohuviinillä). 



Ensimmäinen kokeilu ei pysynyt koossa lainkaan, mutta maistui taivaalliselle. Tohkeissamme emme sitten ottaneetkaan kuvia niistä onnistuneista yksilöistä....... Mutta kannattaa siis kokeilla. Ehdottomasti. Kuten kannattaa kokeilla kiireettömällä sunnuntai-aamiaisella perinteisiä Benedictin munia hollandaise-kastikkeella. Aaaaah, joskus vielä teen oman postauksen niistä :)

Astiavalinta oli tässäkin tärkeää. Vuosia haaveilin kauniista keittokulhoista, enkä niitä löytänyt. Ja sitten kun niitä viimein alkoi löytymään, niin nyt niitä on peräti kolmea erilaista mallia, mutta kaikki sopivat kauniisti yhteen. Nuo neljä samanlaista ovat Arabiaa ja ehkä myös myös nuo kaksi täysin valkoista, niissä vaan ei ole leimoja, mutta muotokieli hyvin samanlainen. Ja kirpputoreilta tietenkin!



Tarjolle laitettaessa keitto viimeisteltiin uppomunalla, joka hävisi välittömästi uppeluksiin sekä nokareella siianmätiä ja herneenverso-oksalla. Lisänä oli myös juustoinen leipätikku Stockan herkun valikoimista.

Pääruokana meillä oli blinejä. Paistelin niitä valurautaisilla blinipannuilla liukuhihnameiningillä voita säästelemättä ja käry oli melkoinen! Tuntui, että keittiö oli ihan harmaana kärystä, vaikka vanha liesituuletin parka teki parhaansa. Ensimmäisten blinien jälkeen tuli ohikiitävä epätoivon hetki, koska oli sitten kyse ohukaisista tai blineistä, niin ensimmäiset menee pieleen ja päätyy roskiin. Pitää myös muistaa, että valurauta kuumenee erittäin kuumaksi ja paistamisen aikana on lämpötilaa jatkuvasti hilattava alemmaksi, koska kärtsähtämisen vaara on muuten lähellä. Mutta hyvää tuli! Valmiit blinit odottelivat uunissa foliolla peitettyinä, kunnes paistourakka oli ohi.


Tuli siis niin hyvää, että kuvaaminen lähestulkoon unohtui! Lisukkeina meillä oli sekä siian- että muikunmätiä, normaalit sipulit, tillit, smetanat, suolakurkut, hunajat sekä poropiparjuuritahnaa. Halusin kokeilla myös jotain uutta, ei niin perinteistä lisuketta ja päädyin näin tekemään wasabi-avokado-katkarapulisuketta. Tosin katkaravut vaihdon jokiravunpyrstöihin, jotka mielestäni ovat katkarapuja maukkaampia. Tässä ohje:

Wasabi-avokado-rapulisuke

200 g jokiravun pyrstöjä (tai jättikatkaravunpyrstöjä tai isoja katkarapuja)
1 avokado
2 dl paksua, maustamatonta jogurttia (turkkilaista tai kreikkalaista)
3 rkl smetanaa tai kevytmajoneesia (laskiaisen kunniaksi tietenkin smetanaa!)
1-2 tl wasabitahnaa
1-2 rkl limemehua
Valuta ravut, kuutioi avokado. Sekoita kaikki ainekset ja anna makua tasaantua vähintään puoli tuntia. Tahnasta tuli sen verran löysää, että suosittelen myös jogurtin valuttamista.


Jälkiruuaksi sulatimme Fazerin tummaa suklaata, johon dippailimme vaahtokarkkien lisäksi tuoretta ananasta ja mansikoita. Tämäkin oli tosi maukasta ja nyt melkein harmittaa, että olen oman suklaafondyeastiani myynyt kirpputorilla tarpeettomana. Onneksi kaverilta löytyi!
Illallisen jälkeen vielä palanpainikkeeksi kirjaston puolella kahvit ja kahvipavuilla maustetut liekitetyt Sambucat. Liekitettyyn Sambucaan tutustuin 90-luvun alussa ollessani kaverini seurana tenniskisamatkalla Saksassa.


Lienee jo sanomattakin selvää, että vanhoja Arabian kahvikuppeja on hartaudella kerätty parin vuosikymmenen ajan. Niitä löytyy tällä hetkellä noin 80 erilaista, mikä on oikeastaan todella vähän, sillä näitä kuulemma on olemassa 13.000 eri kuvio- ja värivaihtoehtoa :) En aio kerätä niitä kaikkia!!!!


Ja koska kyseessä oli samppanjailta, niin vielä lopuksi tämmöisiä dagen efter -kuvia nauttimistamme herkuista!




Mutta kaikista herkuista ja juomista riippumatta tärkeintä kuitenkin on se, kenen seurassa illan viettää. Moni ihmettelee, miten työn ja kaiken lisäksi jaksan järjestää näitä iltoja, mutta kun näistä sitä vasta voimaa saakin! Voimaa ystävistä ja yhdessäolosta, ei sen ole väliä, että onko silloin ruokana pastaa vai hummeria. Mutta ruokaa pitää olla. Piste.

Tässä vielä listaus illan juomista:
Moet & Chandon Impérial
Pol Roger Reserve
Bollinger Special Cuvée
Tsarine Cuvée Premium
J.J. Richard & Fils
Jacquart
Lanson Black Label
ja kokkailun siivittäjänä oli Saint-Maurice