Jäinen yllätys

Neljän sukupolven viikonlopun ohjelmaan kuului sienestyksen ja pienten ihmisten leikkien ihmettelyn lisäksi  myös yhteinen ateria. Vieraiden kunniaksi kaivoin pakastimesta tunnistamattoman lihaköntin. Perheen kesken tämmöisen riskin uskalsin ottaa. Olin sopinut tyttäreni kanssa varasuunnitelmasta, että mikäli lihasta tulee fiasko, niin aina ehtii Prismaan hakemaan broilerin rintafileitä päivällispöytään. Huoleni oli aiheeton, äitini tunnistin lihan peurapaistiksi, mutta pöydän ääressä silti vitsailtiin kauan sitten kadonneesta pakastetusta majavasta. Tarina, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita...... 

Tästä siis lähdin liikkeelle, reilun kilon painoinen jääköntti, ei mitään merkintää siitä, mitä on tai milloin on pakastimeen tuupattu. Ja unohdettu. Se ei pelaa, joka pelkää.....

Mausteinen peuran jääpaisti

Glorian Ruoka&Viini 8/2020

6-8 annosta

1 jäinen peuranpaisti (n. 1,2 kg)

Liemi

3 cm:n pala tuoretta inkivääriä

2 valkosipulinkynttä

1 l vettä

2 dl soijakastiketta

3/4 dl riisiviinietikkaa

1 rkl suolaaa

1 rkl hunajaa

3 tähtianista

Piparjuurimajoneesi

1 rkl piparjuurta raasteena

1½ dl majoneesia

Kuumenna uuni 75-80 asteiseksi. Laita jäinen paisti vuokaan ja kypsennä uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 62-65 astetta. Työnnä paistolämpömittarin kärki paistin keskelle, kun lihan on ollut uunissa runsaan tunnin. Kypsennykseen menee noin 6-7 tuntia. Näin sanoi ohje, mutta minulla paisti saavutti toivotun sisälämpötilan jo muutamaa tuntia aiemmin, mikä saattoi johtua siitä, että paisti oli muodoltaan litteähkö. Ja sivumennen on sanottava, että tässä vaiheessa liha ei näyttänyt, eikä tuoksunut mitenkään herkulliselta, joten olin henkisesti hyvinkin valmistautunut viime hetkellä tapahtuvaan pääruuan vaihtoon.....

Keitä liemi ajoissa, jotta se ehtii viilentyä kunnolla. Viipaloi inkivääri, kuori ja hienonna valkosipuli. Laita liemen aineet kattilaan ja kiehauta. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.Laita kuuma, roseeksi paistettu liha kylmään liemeen vähintään 12 tunniksi, mielellään vuorokaudeksi. 

Viipaloi paisti, lämmitä hetki uunissa ja aseta tarjolle. Me kokosimme annokset valmiiksi. Muutama siivu paistia ja lisukkeena tarjottuihin maustettuun majoneesiin ja palsternakka-perunavuokaan löydät ohjeet tässä seuraavana.

Tee lihalle kastike sekoittamalla raastettu piparjuuri ja majoneesi keskenään. Majoneesin tein itse, ohje löytyy täältä, klik.

Palsternakka-perunavuoka

Kotivinkki

8 annosta

1 kg perunaa (yleis)

1 kg palsternakkaa

2-3 valkosipulinkynttä

2 tl suolaa

mustapippuria

½ tl muskottipähkinää

6 dl ruokakermaa

½ dl parmesaaniraastetta

Kuori perunat ja palsternakat. Viipaloi ne veitsellä tai monitoimikoneella 4-6 mm paksuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Kaada viipaleet reilun kokoiseen voideltuun uunivuokaan, lisää valkosipuli ja mausteet. Sekoita hyvin, vaikka käsin. Tasoita sitten pinta ja kaada kerma päälle. Kerman vaihdoin kauramaitoon, niin pieni maitoallerginen tyttärenpoikanikin pystyi tätä syömään. Ripottele pinnalle juustoa (tässä kohdin pikkumiehen annos siirrettiin omaan vuokaan). 

Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Peitä paistoksen pinta leivinpaperilla, mikäli näyttää siltä, että se tummuu liikaa. 

Ja mitäpä muuta syötiin? Äitini oli toivonut sienikeittoa ja erityisesti vielä lakritsilla maustettua versiota, jota tarjosin siskojen rapujuhlilla loppukesästä, sitä sitten alkuruokana. Ohjeen keittoon löydät täältä, klik.

Aivan täydellinen pari sienikeitolle oli vivahteikas ja ryhdikäs saksalainen Ruppertsberger Imperial Riesling (12,98 €) Pfalzin alueelta. Kuiva, hapokas, viheromenainen, persikkainen, sitruksinen, mineraalinen, kevyen yrttinen. Viinilehti arvioi kolmen tähden arvoiseksi, laadukas ja hyvin tehty.

Ja niin paljon kuin nautinkin äitini, sisarteni, sisaren pojan perheen ja tyttäreni perheen seurasta, niin yksi parhaita hetkiä oli kuitenkin sunnuntaiaamuinen sieniretki tyttären kanssa. Tähän on nykyään ollut harvemmin aikaa ja mahdollisuutta. Me molemmat rakastamme metsiä, sieniä, hyvää ruokaa ja kuinka monet kerrat olemmekaan kolunneet metsiä sienikopat heiluen. Välillä vähän enemmän saalista saaneina, välillä vähän vähemmän. Nyt oli enemmän!

Aasialaiset katkarapu-kalapyörykät

Operaatio pakastimen tyhjennys. Riihimäen Rekon kautta hankittu 500 g valmista kalamassaa kuhasta ja hauesta. Mitäpä siitä tekisi? Let's google, googlaillaan.

Aasialaiset katkarapu-kalapyörykät

Soppa 365 / Me Naiset

180 g pakastekatkarapuja

300 g vaaleaa kalaa fileenä (esim. haukea tai seitä)

1 kevätsipulin varsi

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 rkl makeaa chilikastiketta

½ tl seesamiöljyä

1 tl suolaa

1 tl korppujauhoja

1 kananmuna

Pilko sulatetut ja valutetut katkaravut pienemmiksi paloiksi. Pane kulhoon, peitä ja nosta hetkeksi viileään. Silppua kevätsipuli pieneksi.

Pane monitoimikoneen kulhoon kalafilee, raastettu inkivääri, makea chilikastike, seesamiöljy ja suola. Käytä seos tasaiseksi massaksi. No, minulla oli siis valmista kalamassaa ja sitäkin vähän ohjetta reilummin eli 500 g, joten lisäilin pyörykkämassaan kaikkea muutakin vähän samassa suhteessa, yksi kananmuna riitti edelleen. Korppujauhot vaihdoin pankojauhoihin. Ja sitten vaan yhdistin kaikki ainekset kerralla kulhoon ja käsin sekoitin seoksen tasaiseksi massaksi.

Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja paista ne kypsiksi pannulla öljyssä. 

Paistaminen osoittautuikin sitten vähän hankalaksi. Ensimmäisen satsin paistoin ohjeen mukaan kasvisöljyssä sillä seurauksella, että pyörykät tarttuivat pannuun, eivätkä ruskistuneet kunnolla.

Sitten vaihdoin vanhaan kunnon voihin ja johan alkoi homma sujumaan ongelmitta. Pyörykät saivat herkullisen paistopinnan ja paistoinpa vielä öljyssä ensin paistetut vielä toiseen kertaan voissa. Hyvästit keveydelle!

Ehkä nämä voisi yrittää paistaa myös uunissa, jos haluaa välttää kaiken mahdollisen rasvan.

Dippikastike

1 valkosipulinkynsi

1 dl makeaa chilikastiketta

½ dl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

5-6 kierrosta mustapippurimyllystä

Kuori ja murskaa valkosipulinkynsi. Yhdistä kattilaan kaikki dippikastikkeen ainekset ja anna kiehua hiljalleen pari minuuttia.

Osan pyöryköistä söin kastikkeeseen dippaillen, kun en malttanut tehdä tämän kummoisempaa annosta.

Sitten toisella kerralla keitin nuudeleita, lämmitin pyörykät pannulla, lisäsin kypsät nuudelit ja vähän dippikastiketta joukkoon. Nam! Nyt on kyllä löytynyt herkullisin kalapyörykkäresepti. Ennen seuraavaa......

Pullakahvit Skidilässä

Annantalo. Enpä ollut moisesta talosta aikaisemmin kuullut, vaikka onhan se ollut aina ihan tuttu näky Helsingin keskustassa. Vuonna 1886 alunperin kansakouluksi rakennettu upea uusrenesanssityylinen rakennus vehreällä puistotontilla. Aivan ytimessä, Kampissa. Tänä syksynä olen tullut talosta tietoiseksi siitä syystä, että 4,5 vuotias tyttärentyttäreni aloitti siellä kuviskerhon. Ja nyt, kun olen tutustunut toimintaan, niin eipä voi kuin ihastella, miten huikea taiteen kurssitarjonta on helsinkiläisten lasten ja nuorten käden ulottuvilla. Kuvataidetta, keramiikkaa, arkkitehtuuria, grafiikkaa, tanssia, teatteri ja vaikka mitä! Tyttärentyttäreni on Pienet lumotut kädet -ryhmässä, jossa nämä pienet 4-5 vuotiaat tutustuvat taiteen ihmeelliseen maailmaan yhdessä vanhemman kanssa. Ja melkeinpä sanoisin, että tyttäreni on kerhosta yhtä innoissaan kuin naperokin.

Annantalolla on viehättävän kotoisa lasten oma kahvila, Skidilä. Meillä oli siellä kolmen sukupolven pullahetki ennen kuviskerhoa. Perheen kuvataideharrastajille on muodostunut tavaksi myös syödä täällä päivällinen päiväkodin ja kerhoillan välissä, tällä kertaa napero veteli pinaattilettuja. Ja tietenkin myös pullan. Varsinainen pullahiiri kun on. 

Vähän jäin miettimään, että voisiko kotiinkin ottaa vaikutteita tästä valaisinten ripustusideasta? Ruokapöydän päälle voisi hyvin asentaa parikin valaisinta tai johonkin nurkkaan rykelmän pieniä? Ehkä tarvittaisiin suurempi talo!

Antti Tenetz: Perihelion / 2019. Videot: inkubaatioelementit ja sinileviä. Korokkeilla nostoc ja nodularia.

Julia Lohmann: Kombu Ahtola/2020, rottinkirakenne, Hedaka-Kombu -merilevä ja vaneri.

Ja kun taidekeskuksessa kerran ollaan, niin löytyyhän täältä myös vaihtuvia näyttelyitä sekä muita tapahtumia. Napero esittelikin minulle touhukkaana yllä olevia mieleisiään teoksia Poikkipolkuja ekologiaan -näyttelystä.

Naperon kiinnostus taiteeseen ja käsillä tekemiseen taitaa tuoda tämän hienon talon toimintoineen minulle tulevaisuudessa hyvinkin tutuksi ja mikäpäs siinä! 

Etäpäivän pikalounas

Etäkonttorilla kotona syön harvemmin itsetehtyä ruokaa, mitä normitöissä toimistolla. Sinänsä hämmentävä toteamus. Jos nykyelämässä olen toimistolla päivän viikossa ja kotona neljä, niin niistä neljästä kolmena käyn ulkona lounaalla. Ja neljäntenä haen sushia Prismasta. Näin tämä vaan tuppaa menemään. Nyt poikkeuksellisesti pikakokkausta kotikeittiössä kesken kvartaaliraportoinnin.

Savuiset halloumitacot

Glorian Ruoka&Viini 8/2020

4 annosta

2 avokadoa

1 limetti

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

2 pkt (á 200 g) halloumijuustoa

1-2 rkl öljyä

1 dl chipotlesalsaa

8 pientä tortillalettua 

Halkaise avokadot, poista kivet ja lusikoi hedelmäliha kulhoon. Soseuta haarukalla. Purista limetin mehu (käytin valmista luomusitruunamehua) joukkoon sekä lisää suola ja pippuri. Sekoita.

Kuivaa halloumien pinta ja leikkaa kumpikin juusto 8 tikuksi. Paista juustotikut pannulla öljyssä rapeiksi.

Lämmitä tortillat mikrossa tai paistinpannulla. Jaa avokadot tortilloille, halloumitikut päälle ja viimeistele chipotlesalsalla. Minulla oli Sweet Baby Ray's Honey Chipotle BBQ-kastiketta. Savuista ja hunajaista, ei liian tulista. Minulle. 

Nopeaa, helppoa ja herkullista.