Jäinen yllätys

Neljän sukupolven viikonlopun ohjelmaan kuului sienestyksen ja pienten ihmisten leikkien ihmettelyn lisäksi  myös yhteinen ateria. Vieraiden kunniaksi kaivoin pakastimesta tunnistamattoman lihaköntin. Perheen kesken tämmöisen riskin uskalsin ottaa. Olin sopinut tyttäreni kanssa varasuunnitelmasta, että mikäli lihasta tulee fiasko, niin aina ehtii Prismaan hakemaan broilerin rintafileitä päivällispöytään. Huoleni oli aiheeton, äitini tunnistin lihan peurapaistiksi, mutta pöydän ääressä silti vitsailtiin kauan sitten kadonneesta pakastetusta majavasta. Tarina, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita...... 

Tästä siis lähdin liikkeelle, reilun kilon painoinen jääköntti, ei mitään merkintää siitä, mitä on tai milloin on pakastimeen tuupattu. Ja unohdettu. Se ei pelaa, joka pelkää.....

Mausteinen peuran jääpaisti

Glorian Ruoka&Viini 8/2020

6-8 annosta

1 jäinen peuranpaisti (n. 1,2 kg)

Liemi

3 cm:n pala tuoretta inkivääriä

2 valkosipulinkynttä

1 l vettä

2 dl soijakastiketta

3/4 dl riisiviinietikkaa

1 rkl suolaaa

1 rkl hunajaa

3 tähtianista

Piparjuurimajoneesi

1 rkl piparjuurta raasteena

1½ dl majoneesia

Kuumenna uuni 75-80 asteiseksi. Laita jäinen paisti vuokaan ja kypsennä uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 62-65 astetta. Työnnä paistolämpömittarin kärki paistin keskelle, kun lihan on ollut uunissa runsaan tunnin. Kypsennykseen menee noin 6-7 tuntia. Näin sanoi ohje, mutta minulla paisti saavutti toivotun sisälämpötilan jo muutamaa tuntia aiemmin, mikä saattoi johtua siitä, että paisti oli muodoltaan litteähkö. Ja sivumennen on sanottava, että tässä vaiheessa liha ei näyttänyt, eikä tuoksunut mitenkään herkulliselta, joten olin henkisesti hyvinkin valmistautunut viime hetkellä tapahtuvaan pääruuan vaihtoon.....

Keitä liemi ajoissa, jotta se ehtii viilentyä kunnolla. Viipaloi inkivääri, kuori ja hienonna valkosipuli. Laita liemen aineet kattilaan ja kiehauta. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.Laita kuuma, roseeksi paistettu liha kylmään liemeen vähintään 12 tunniksi, mielellään vuorokaudeksi. 

Viipaloi paisti, lämmitä hetki uunissa ja aseta tarjolle. Me kokosimme annokset valmiiksi. Muutama siivu paistia ja lisukkeena tarjottuihin maustettuun majoneesiin ja palsternakka-perunavuokaan löydät ohjeet tässä seuraavana.

Tee lihalle kastike sekoittamalla raastettu piparjuuri ja majoneesi keskenään. Majoneesin tein itse, ohje löytyy täältä, klik.

Palsternakka-perunavuoka

Kotivinkki

8 annosta

1 kg perunaa (yleis)

1 kg palsternakkaa

2-3 valkosipulinkynttä

2 tl suolaa

mustapippuria

½ tl muskottipähkinää

6 dl ruokakermaa

½ dl parmesaaniraastetta

Kuori perunat ja palsternakat. Viipaloi ne veitsellä tai monitoimikoneella 4-6 mm paksuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Kaada viipaleet reilun kokoiseen voideltuun uunivuokaan, lisää valkosipuli ja mausteet. Sekoita hyvin, vaikka käsin. Tasoita sitten pinta ja kaada kerma päälle. Kerman vaihdoin kauramaitoon, niin pieni maitoallerginen tyttärenpoikanikin pystyi tätä syömään. Ripottele pinnalle juustoa (tässä kohdin pikkumiehen annos siirrettiin omaan vuokaan). 

Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Peitä paistoksen pinta leivinpaperilla, mikäli näyttää siltä, että se tummuu liikaa. 

Ja mitäpä muuta syötiin? Äitini oli toivonut sienikeittoa ja erityisesti vielä lakritsilla maustettua versiota, jota tarjosin siskojen rapujuhlilla loppukesästä, sitä sitten alkuruokana. Ohjeen keittoon löydät täältä, klik.

Aivan täydellinen pari sienikeitolle oli vivahteikas ja ryhdikäs saksalainen Ruppertsberger Imperial Riesling (12,98 €) Pfalzin alueelta. Kuiva, hapokas, viheromenainen, persikkainen, sitruksinen, mineraalinen, kevyen yrttinen. Viinilehti arvioi kolmen tähden arvoiseksi, laadukas ja hyvin tehty.

Ja niin paljon kuin nautinkin äitini, sisarteni, sisaren pojan perheen ja tyttäreni perheen seurasta, niin yksi parhaita hetkiä oli kuitenkin sunnuntaiaamuinen sieniretki tyttären kanssa. Tähän on nykyään ollut harvemmin aikaa ja mahdollisuutta. Me molemmat rakastamme metsiä, sieniä, hyvää ruokaa ja kuinka monet kerrat olemmekaan kolunneet metsiä sienikopat heiluen. Välillä vähän enemmän saalista saaneina, välillä vähän vähemmän. Nyt oli enemmän!

Sienetön sieniretki

Jo vuosikausia olemme yhdellä kaveriporukalla tehneet syksyisen sieniretken. Monen monta kertaa retki on suuntautunut Hirvensalmelle ja vuoden takaisesta viikonlopusta voitkin lukea täältä, klik. Tänä vuonna meininki muuttui ja suunnaksi otettiin Kuhmoinen ja Pukarajärvi.

Sienestys on näillä retkillä vaihtunut tyystin hyvän ruuan kokkailuun. Itse olin ainoa, jolla edes oli metsäkamppeet mukana, mutta ihan turhaan. Kaksi pientä känsätuhkeloa näin, mutta en edes viitsinyt kumartua niitä poimimaan. Seuraavalla kerralla jätän minäkin koppani kotiin, jolloin retken nimen muuttaminen tulee viimein ajankohtaiseksi.

Mökkiemäntämme oli suunnitellut tarjottavat ja minun tehtäväkseni jäi vain tuorepastan hankinta perjantain iltaruualle. Toki  tuorepastaa on lähestulkoon kaupan kuin kaupan valikoimissa, mutta olin niin ajatellut vähän hifistellä ja hakea sen Vaelsan puodista, joka aikaisemmin sijaitsi työpaikkani lähellä Punavuoressa, mutta ilmoitti sitten muuttavansa Torikortteleihin Vaelsa Ristorante e Tavernan yhteyteen. Kesällä sulkivat puodin, elokuun alussa ilmoittivat, että syksyllä avataan ja sen koommin ei facebook-sivut sitten olekaan päivittyneet. Nettisivutkaan eivät ole ajantasalla, miten ärsyttävää. Lähetin heille myös viestin kysyäkseni, mistä heidän tuotteitaan saa ostaa, niin ilmeisesti niin hyvin käy kauppa (jossain), että kukaan ei edes vastannut. Pelastus löytyi Bulevardilta, Casa Italiasta, joka on ihastuttava pieni herkkukaupan ja ravintolan yhdistelmä. Tosin Italian pojille oli suoranainen järkytys, kun kuulivat, että aiomme tehdä sitruunapastaa broilerilla. He eivät voi käsittää, miten suomalaiset haluavat laittaa pastaan broileria! Sain pitkän esitelmän siitä, miten ei tarvita kuin laadukasta parmesaania, hyvää oliiviöljyä, yrttejä ja muita tarkoin valikoituja lisukkeita, mutta ei ikinä ikinä milloinkaan broileria. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin häpeissäni nyökytellä ja sanoa toimivani annettujen neuvojen mukaan. Eli siis valehtelin, mutta basilikatuorepastat sain. Huh.

Sitruunapasta (Pollo Limonello)

Pastanjauhantaa -blogi

neljälle

3 broilerin rintafileetä

50 g voita

1 pieni sipuli pilkottuna

ripaus cayennepippuria

2 dl kuohukermaa

1 rkl kanafondia

½ rkl kurkumaa

3-4 murskattua valkosipulinkynttä

1-2 tl raastettua inkivääriä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl hunajaa

2 dl maustamatonta jogurttia, mieluiten turkkilaista

suolaa

pastaa

parmesania tai pecorinoa

tuoreita yrttejä

Suikaloi broilerinfileet ja ruskista. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Kypsyttele kastiketta hetki. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Jatka kypsennystä matalalla lämmöllä. Aivan lopuksi lisätään jogurtti ja suolaa maun mukaan.

Tuorepastaa keittäessä on tärkeää, että vesi on tarpeeksi suolaista. Sen pitää siis maistua suolaiselta. Pastamme oli niin tuoretta, että kahden minuutin keittoaika oli riittävä. Yhdistä pasta ja kastike keskenään, annostele lautasille ja ripottele päälle raastettua juustoa sekä yrttejä.

Lisukkeena Italia-teeman mukaisesti tomaatti-mozzarellasalaattia, mihin ei sen kummempaa ohjetta tarvinne. Simppeliä ja herkullista, kuten italialainen ruoka yleensäkin on. Broilerilla tai ilman.

Aamuyön usvat

Olin ystäväni mökillä vierailulla nyt ensimmäistä kertaa ja kovasti viehätyin siitä, että heillä oli puuhella aktiivikäytössä. Aamuissa oli erityinen tunnelma, kun hellaa ensin lämmitettiin ja sitten paisteltiin pekonit ja aamiaismunakkaat.

Lauantai-illan ruoka valmistui ulkona grillaten. Vaikka syyskuu oli jo puolessa, ilmat hellivät meitä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö oli kuin kesällä konsanaan.

Ulkokokkailua ja vihannesten pilkontaa siivitti Monistrol Winemakers Select Cava Brut 2010 (9,99 €).  Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen hedelmäinen, hennon paahteinen ja mineraalinen. Tälle edulliselle ja varsin kelvolliseksi todetulle cavalle Viini -lehtikin antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Peurapaistia vartaassa

Delicard

Neljälle

800 g peuranpaistia

Marinadi

2 dl cocacolaa

½ dl teriyaki-kastiketta

½ chili hienonnettuna

mustapippuria

½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Alkuperäisohjeen ulkopuolelta lisäsimme marinadiin sekä inkivääriä että kasvimaalta löytyneitä yrttejä.

Sekoita marinadi, pilko liha ja yhdistä ainekset. Anna maustua kylmässä vähintään 4 tuntia.

Pujota marinoidut lihat vartaisiin, valuta ylimääräinen marinadi pois. 

Kypsennä grillissä tai uunissa, valele paiston aikana ylimääräisellä marinadilla.

Lisukkeeksi valmistettiin brie-kasvisnyyttejä, jotka myös kypsennettiin grillissä. Nyyteissä vain mielikuvitus on rajana. Omistamme löytyi porkkanaa, fenkolia, paprikaa, tuorejuustoa, tuhdit briesiivut, hunajaa, mausteita. Nyytit kannattaa pyöräyttää kaksinkertaiseen folioon, niin ei satu mitään ikäviä ratkeamisyllätyksiä.

Chilimajoneesi

Delicard

1 dl majoneesia

½ dl ruuanvalmistusjogurttia

2 tl sitruunamehua

2 tl hienoksi hakattua chiliä

1 murskattu valkosipulinkynsi

2 rkl ketsuppia

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua viileässä.

Grillilautaselta löytyi myös ribsejä. Herkut huuhdottiin alas ehkä ensimmäisellä kelvollisella hanapunkulla, mihin olen koskaan törmännyt. Tätä saattaisin jopa hankkia itsekin. Ja se on jo paljon sanottu se. Australialainen Grand Barossa Shiraz 2013 (25,90 € / 2 l). Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, hennon suklainen, tamminen. Ja vaikka viinin nimessä mainitaan ainoastaan Shiraz, niin mukana on myös Cabernet Sauvignon - ja Cabernet Franc -rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 18 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä. Hyvää oli. Viini -lehti antaa arvioita myös hanapakkauksista ja tämä on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Edulliseksikin kehutaan.

Ilta-/yöpalaa

Matkalla

Menomatkalla perjantaina töiden jälkeen osalla meistä oli jo niin kiljuva nälkä, että kahden tunnin ajomatkasta ei olisi selvitty ilman välitankkausta. Päätimme vältellä suuria, ABC-tyyppisiä taukopaikkoja ja niinpä kurvasimme Hauholla (Tuulos-Hämeenlinna välisellä tiellä nr 10) sijaitsevan lounaskahvila Mandarinin pihaan.

Aivan äärettömän siisti ja tyhjä paikka. Palvelu hyvää, siiderivalikoima samaten. Ja hyvin myös makkaraperunat tekivät kauppansa. Varsinaiset kulinaristit tien päällä :)

Paluumatkalla sunnuntaina poikkesimme sitten ostokset mielessä Suvimarja Lifestyle -puotiin Keinuhongan tilalle. Hyvin hoidetun tilan navetan alakerrasta löytyy muotiin ja sisustukseen panostava silmiähivelevän kaunis lifestyle -puoti ja yläkerrasta Navettamarket, joka myy tilan omien lihatuotteiden lisäksi lähialueen tuottajien lähiruoka- ja luomutuotteita. Minä ostin sieltä mukaani vitosella jauhopussin.

Tarina päättyy tähän, mutta loppuun vielä kuvia rakkaudella hoivatusta mökkitontista vanhoine rakennuksineen ja aarteineen sekä ihanista maisemista.

Suuren vaikutuksen minuun teki vanha "museoriihi", jonne on kerätty vanhoja työkaluja. Aivan mieletön kokoelma. Arvostan!