torstai 26. syyskuuta 2013

Viinivinkki, kesän muistolle


Heitänpä tähän vielä viinivinkin, joka on kuin hyvästijättö menneelle kesälle. Jean Biecher Riesling Alsacesta. Hinta Alkossa 10,61 €. Kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen mineraalinen, hennon yrttinen. Ja sellaista se todellakin on!

Viini-lehti antaa kolme tähteä, mikä tarkoittaa, että tämä on (myös) heidän mielestään laadukas ja hyvin tehty tuote, jonka hinta vastaa laatua. Ruokasuositukset ovat salaattia ja mereneläviä. Eli menee mielestäni hyvin myös ravuille. Mutta sopii myös tv:n äärelle :)

Jean Biecher & Fils-tilalla Alsacessa on tehty viiniä jo vuodesta 1762, joten pitkät on perinteet. Suosittelen kaikkia rieslingin rakastajia tätä testaamaan.

Ja hups, minähän suosittelen tätä samaa viiniä jo toistamiseen! Tämän avullahan sulatettiin pakastin, täällä. Eli todella MONIKäYTTöINEN viini :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Belgen simpukkaviikot

Belge on Helsingin Kluuvissa sijaitseva belgialainen ravintola, jonka erikoisuutena on simpukat eli Moules Frites eri tavoin valmistettuna. Paraikaa siellä vietetään oikein simpukkaviikkoja! Siispä sinne......

Belge on erittäin suosittu after work -paikka ja ellet ole siellä välittömästi toimistoajan päätyttyä, on oman nurkan valtaaminen hivenen haasteellista. Alakerran baarin lisäksi yläkerrasta löytyy toinen, kirjastomeiningillä sisustettu baari sekä sitten ruokapuoli.


Taattuun belgiatyyliin ovat ruokalistatkin Tintti-aiheiset, mikä on ihan hauska idea. Löytyypä seinältä myös Belgian kuningasparin muotokuvat!


Simpukkavalintojen pohdintaa siivittämään otimme tarjouskuohuviinin, joka 15 euron pullohintaan oli varsin kelvollinen ja suositeltava. Hedelmäinen, kuiva, raikas ja miellyttävän tasapainoinen, kuten luvattiinkin.



Menulta löytyy simpukoita siis aina, mutta nyt teimme valinnan simpukkaviikkojen (10.11. saakka) listalta. Ja olimme aivan liikuttavan yksimielisiä! Kaikki me valitsimme simpukat kermaisessa fenkoli-pernod -kastikkeessa, vaikka innokas tarjoilijamies yritti saada päätämme kääntymään perinteiseen belgialaiseen. Noh, kukaan meistä ei oikein innostunut simpukoista makkaran kera tomaattiliemessä.....


Viinin kanssa menimme helpoimman/varmimman mukaan eli valitsimme erityisesti simpukoille suositellun alsacelaisen Faiveley Chablis -viinin, vaikka pidimmekin 56 euron hintaa hivenen kalliimman puoleisena.....


Belgen perunat ja dijon majoneesi
500 g / 24,90 €

Mitään ei jäänyt :)
Hotelli Seurahuoneen maineikas Bar Socis valikoitui sitten jälkiruokadrinkkipaikaksemme. Ah, mikä miljöö! Menneen ajan glamouria ihastellen nautin yhden parhaista kahvidrinkeistä ikinä ja koska hintakaan (8,90 €) ei päätä huimannut, niin tästä tulee niin mun paikka! Belgen hälyisen after work -melun jälkeen sielu lepäsi.......

Monte Criston kahvi
2 cl triple sec -likööriä
2 cl kahvilikööriä
kahvia
löysää kermavaahtoa

ISO SLURPS !!!!!!!!!



Sairaan hyvä soppa plus viinivinkki

Nyt tuli tehtyä niin tajunnan räjäyttävä soppa, että sen resepti on pakko välittömästi jakaa eteenpäin! Tuorein Glorian Ruoka&Viini -lehti eli Raamattuni oli sisällöltään jo hyvin syyspainotteinen ja tämä keitto jos mikä sopii syksyyn ja varsinkin talven tuiskuihin lämmittämään. Resepti löytyi olutteemaisesta menusta, mikä minulle, oluen inhoajalle oli aika outoa......


Olut-juustokeitto
4-6 annosta

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 lehtisellerinvarsi (tunnetaan myös nimellä varsiselleri)
1 porkkana
2 rkl rypsiöljyä
85 g voita
3/4 dl vehnäjauhoja
7 ½ dl kana- (tai kasvis)lientä
3 1/3 dl ale- tai lagerolutta (esim. Leffe Brune)
1 dl kuohukermaa
250 g cheddaria tai muuta maukasta juustoa
½ tl mustapippuria myllystä
(½ tl suolaa)
4 viipaletta paistettua pekonia

Pilko kasvikset ja kuullota ne keskilämmöllä kattilassa öljyssä n. 10 min. Älä anna ruskistua. Lisää voi, sekoita hyvin. Lisää jauhot, sekoittele edelleen hyvin noin minuutti, että kypsyvät. Siis jauhot. Älä edelleenkään ruskista. Lisää kana- tai kasvisliemi, kerma ja olut. Ja tässä kohdin maltti on valttia! Lisää nestettä vähitellen ja sekoita hyvin. Sitten taas lisää nestettä ja sekoitus. Näin jauhot eivät paakkuunnu! Nosta lämpöä niin, että seos kiehahtaa ja sitten taas takaisin keskilämmölle, jossa välillä sekoitellen keitellään soppaa vartin verran.











Kaltaiselleni ei-olutta-kiitos-henkilölle oli oluen ostaminen se vaikein rasti. Eikä ole mitään perustetta, että miksi valitsin juuri tämän. Ehkä se valitsikin minut!










Raastetaan juusto ja sekoitetaan keittoon. Eikä enää keitellä. Hurautetaan sileäksi sauvasekoittimella. Jos on tarvis, maustetaan pippurilla ja suolalla.




Minulla pyöri jääkaapissa harvinaisen voimakkaan makuisia juustoja. Kokonainen köntti suurta rakkauttani, Herkkujuustolan Vilhoa sekä rasian loppu cheddaria. Näistä syntyi hyvin voimakkaan juustoinen setti. Suolaa ei tarvinnut lisätä lainkaan, eikä pippuriakaan kuin nimeksi.

Annos koristellaan rapeaksi paistetulla pekonilla tai mausteisella makkaralla. Sitten vaan nautitaan! Vaikka pekonit ehtivätkin upota pohjalle ennen kuvausta.....


Minä valitsin ruokajuomaksi punaviinin, mutta oluttahan tälle kaveriksi suositellaan. Esim. makeahko, englantilainen Newcastle Brown Ale tai tumma, belgialainen Leffe Brune tai tsekkiläinen Pilsner Urquell. Ne ottakoot vinkeistä vaarin, ketkä oluiden päälle ymmärtävät!

Pekonin paistamisesta vielä pari sanaa. Rakastan rapeaa pekonia, mutta inhoan pannulla paistamisesta syntyvää käryä. Ruoka-alan ammattilainen opetti minulle pekonin paistamisen uunissa ja se on kyllä niin siistiä ja näppärää, että paluuta pannukärtsäykseen ei enää ole. Pekoniviipaleet vaan leivinpaperille, uuni pariin sataan asteeseen ja pelti heti jo kylmään uuniin. Kypsät pekonit valutellaan rasvasta talouspaperin päällä ja se on siinä. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin sitten pekonien päälle laitetaan vielä toinen leivinpaperi ja toinen pelti, tällä tavoin saa sileääkin sileämpiä siivuja.....


Ja sitten se viinivinkki! Espanjan Navarrasta Piedemonte Reserva niittää kehuja vähän joka taholla. Mm. Viini-lehti kehuu sen laadukkaaksi ja hyvintehdyksi edulliseksi ostokseksi, jota se 8,98 euron hinnalla todellakin on! Suosittelen.



maanantai 16. syyskuuta 2013

Äidin kanssa Lahdessa

Lahti on minulle oikeastaan se alkuperäinen kotikaupunki, koska 20 ensimmäistä vuotta elämästäni vietin maaseudulla Päijät-Hämeessä, Lahden välittömässä vaikutuspiirissä. Nyt vietin äitini kanssa päivän Lahdessa ja asioiden hoitamisen, shoppailun sekä kaupungilla löntystelyn lomassa mentiin tietenkin syömään.

Lahdessa on muutamia oikein hyviä ruokapaikkoja, mutta meidän perhe ei oikeastaan käy kuin yhdessä ja se on espanjalaishenkinen pihviravintola El Toro ja sieltä saa bonusta :) Onko tämä sitten aina se paras valinta, siitä ollaan perheen keskenkin vähän eri mieltä.....

Ravintola on perustettu jo vuonna 1981, eikä ruokalista juurikaan ole muuttunut sen jälkeen. Siltä minusta ainakin välillä tuntuu. Pääruoka-annokset on tehty varman päälle, eikä niissä ole sorruttu moderneihin kikkailuihin.

Sisustus on hyvin perinteinen espanjalaisravintolatyyppinen. Tummaa, sorvattua puuta, tummia värejä, teemanmukaisia tauluja. Ja jostain kumman syystä uudet Marianne-raitaiset lampunvarjostimet.......





Alkusalaatti tulee pöytään pyytämättä ja on aivan taatusti tehty samalla reseptillä kaikki nämä vuosikymmenet. No, eipä tule asiakkaalle yllätyksiä......


Pääruuaksi valitsin El Toron grillistä maksaa maalaiskartanon tapaan. Pariloitua naudan maksaa, rapeaksi paistettua pekonia, sipulia, kermakastiketta, puolukkahilloa ja lohkoperunoita hintaan 16,80 €. Maksa oli aivan loistavaa, kuten etukäteen tiesinkin, vuosien kokemuksella. Kritisoin vaan sitä, että koko ruoka oli upotettu kermakastikkeen alle, eikä maksasta näkynyt pöytään tuotaessa lähestulkoon vilahdustakaan. Positiivista oli se, että inhoamani puolukka tarjottiin erillisessä astiassa. Mutta ihan oikeasti, tuo esillepano on jotain niin tyystin 80-lukulaista, että ei mitään rajaa. Kyllä minä ainakin haluan nähdä, mitä lautasella on.


Äidin valinta oli kantarellilohi eli paistettua merilohta kantarellikastikkeen ja uuniperunan kera. Hinta 19,20 €. Tässä kala oli sentään näkyvillä, mutta muuten jotenkin samanmoinen meininki esillepanon kanssa kuin edellisessäkin.


Jälkkärille lähdettiin kaupungille. Lahti on vahvasti Sinuhe -konditorian valtakuntaa, joten voisi sanoa, että hämeenlinnalainen Laurell otti valtavan riskin avatessaan kaupunkiin oman kahvilansa. Kahvilan terassi oli minikokoinen, mutta koska syyskuinen helle helli meitä, emme tohtineet jäädä sisälle. Leivonnaiset olivat hyviä, mutta onhan se sanottava, että ainakaan Sinuhen Runebergin tortulla ei ole voittajaa.



Mitä muuta Lahdessa sitten on? Oma ehdoton suosikkini (minne en ole onnistunut muuta perhettä saamaan) on Taivaanranta. Olen nauttinut siellä parikin aivan taivaallista illallista pitkän kaavan mukaan viineineen. Tällä hetkellä houkuttaa kokeilla tarjolla oleva samppanjamenu tai lauantaibrunssi.

Kokeilematta tyystin on melko lähellä asemaa sijaitseva Roux. Ravintola on hivenen arvokkaampi, mutta ruokalista ja varsinkin viinilista varsin mielenkiintoinen. Toistaiseksi olen tyytynyt vain tirkistelemään sisälle (en kuitenkaan aukioloaikaan) nenä kiinni ikkunassa, mutta sinne on vielä päästävä! Kurkatkaa linkistä kuvia, siellä on niin kaunista......

Yksi lahtelainen must-mesta on italialainen Mamma Maria, torin laidalla. Paikka on järkyttävän suosittu, eikä sinne ole menemistä ilman pöytävarausta. En vaan täysin ymmärrä syytä....... Olin siellä viime talvena ystävieni kanssa ja vähän pyörittelin silmiäni nähdessäni sen kaiken runsauden. Menu kilometrin mittainen, annokset valtavia, italialais-lahtelaiseen tyyliin somistus myös runsasta....

Tilasin sitten jälkkäriksi Irish Coffeen. Italialaisravintolassa. En ainakaan kermaa tarvinnut enempää :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Jäätävää meininkiä ja viinivinkki

Jatketaanpa sitten itsensähäpäisyllä...... Sillä Happyhamster myös syväjäädyttää aarteitaan. Ja siitähän ei välttämättä hyvää seuraa..... Vintage on mielenkiintoista tavaroiden osalta ja vuosikerrat viinien, mutta onko vuoden 2009 grillimakkarat säilyttämisen arvoisia, se onkin sitten jo eri juttu......

Oli siis aika sulattaa pakastin. Ja koska lapsena haaveilin arkeologiasta, niin kieltämättä olo oli hivenen indianajonesmainen......

Ylähylly umpijäässä
Kaappi turvoksissa jäätä ja epäjärjestystä
Mikälie mysteeri siellä pilkottaa....... Eikun hakku heilumaan!
Tähän kohtaan sitten viinivinkki! Vivahteikas ja ryhdikäs riesling Alsacesta hintaan 10,61 euroa, sopii tämäntyyppisiin haasteellisiin tilanteisiin!



Ja sitten vaan kaikki konstit käyttöön sulatuksen suhteen. Löydökset olivat sitä luokkaa, että välillä ei oikein tiennyt, että itkisikö vai nauraisiko. Kaadoin toisen lasin viiniä.



Ukko Pekkaa vuodelta 2009. Vintagea siis.
Lajitelma avattuja pusseja muutaman vuoden takaa. Huoh.
Ei aavistustakaan, mitä tämä on. Ehkä kermaa......
Mysteeripussi
Syntymäpäiväkakun pala kahden vuoden takaa. Päätin jättää syömättä. 
Roskaa tuli hävettävän paljon. Ja jälleen kerran päätin, että nyt tapahtuu ryhtiliike sen kanssa, mitä pakkaseen tunkee. Lopputulos oli kyllä silmiä hivelevä, nyt on tilaa tehdä lisää vaikkapa omppuhilloa!




Sieniä kyllä on jos vaikka mitä sorttia. Pitänee ottaa missioksi sieniherkkujen sarjatestaus, raaka-aineista ei ole pulaa. Ja löytyihän sieltä syövereistä mulle iltapalaksi pala parsapiirasta. Nam!

Ja ennen kuin ihan tikahdut nauruun, niin kurkkaahan omaan pakastimeesi. Ihan vaan varmuuden vuoksi!