maanantai 27. toukokuuta 2013

Luxuspyttipannu

Tässä teille oiva ohje vaikkapa mökille vähän paremmaksi pyttipannuksi. Tyttäreni ehti ohjeen jo testata ennen minua ja totesi sen suositeltavaksi. Niinpä päätin tarjota äidille ja sisarelle tätä sunnuntain iltapalaksi. Tietenkin samppanjan kera! Samppanja, tuo jumalan luoma juoma, joka käy ruokaan kuin ruokaan :)



Ostokset olin tehnyt ruokataivaassa eli Stockmannin Herkussa. Uusia perunoita, parsaa (kotimaista, ohutta ja kallista), kevätsipulia sekä mukavan mausteista lammasmakkaraa.



Perunat esikeitetään lähes kypsiksi. Sitten vaan kaikki ainekset pannulle ja paistellaan mukavan rusehtavat pinnat niin perunoihin kuin makkaraankin. Mausteeksi vain suolaa ja pippuria. Paistettu kananmuna kylkeen ja a vot, siinä se on! Herkkujen herkku. Nam!



Alkuperäinen ohje löytyy Kauhaa ja rakkautta -blogista.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Joukkomurha puutarhassa

Tyttäreni sen huomasi käydessään luonani parin päivän visiitillä.  Puutarhan laitimmaiset osat ovat tyystin lehtokotiloiden valtaamat. Siellä ne nilviäiset syödä rouskuttavat pensaita ja lisääntyvät lähestulkoon silmissä. Tyttäreni ei moista siedä. Joukkomurhan suunnittelu sai alkaa.


Ensin hän keräsi tyyppejä muovipusseihin. Ja talloi nurmikko rapisten niitä saappailla tuusannuuskaksi. Tallotutkin yksilöt pitää kerätä pois, sillä tyypit syövät kuolleita kavereitaan ja lisääntyminen vaan kiihtyy entisestään. Tyttäreni käytti jopa niin äärimmäistä keinoa, että luopui osasta iltaoluitaan ja houkutteli oluenhimoisia niljakkeita lautaselle hukuttautumaan. Toivottavasti olivat onnellisesti hiprakassa kuollessaan.

Kaljakelluntakuva kai kuuluukin olla vähän epätarkka :)
Aamulla tytär lähti myrkkykauppaan. Hän kun ei antaisi periksi. Netistä löytyi myös lisää näppäriä listimisvinkkejä. Vertaistukeakin oli tarjolla. Suloinen myrkynkeittäjä on nyt ripotellut sinisiä rakeita ympäri pihaa. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista myrkkyä, vaan rautafosfaattirakeita, joka on täysin luonnonmukainen tuote. Hän on myös kerännyt satoja kotiloita ja säästäen oluet itselleen, hukuttanut tyypit suolaveteen. Ne kuulemma kivasti "porisevat" hetken veteen pudotettaessa. Toivottavasti täällä tontilla ei kohta ole nilviäisten oikeuksien puolustajien mielenosoitusta!


Kummisedältään tytär haki lainaan järeän trimmerin ja antoi kyytiä tontin reunusheinikoille tuhoten pesintäalueita. Hämmentävää energisyyttä, väsyin ihan jo näitä tapahtumia seuratessani. Kaltaiselleni boheemille (=laiskalle) pihanomistajalle kaikki tämänsorttinen rehkiminen oli lähestulkoon liikaa. Kuulemma kaikki rikkaruohot pitäisi hävittää. Häh, nurmikkoni koostuu rikkaruohoista! Reunamien ryteiköt pitäisi hävittää, ei saisi olla risukasoja, eikä avointa lehtikompostia. Hei kamoon, luottaisin nyt siihen, että kun nurmikko säännöllisesti leikataan siskonpojan toimesta, niin kotilot pysyvät siellä reunamilla. Syökööt kaiken siellä. Kunhan pysyvät poissa mun mojitopellosta ja patiolta! Ne aion suojata rakeilla ja tarvittaessa jopa etanageelillä tehdyllä rajauksella, sillä ihan kaikkea minäkään en siedä :)


Taistelun käytetyimmät aseet
Lehtokotiloita kuulemma voisi myös valmistaa ruuaksi. Voin kyllä kertoa, että sitä lajia ei meidän koekeittiössä tulla kokeilemaan. Varsin työläältäkin se kuulostaa, sillä ensin kotilot pitää laitaa ns. detox-kuurille, syömään vaikkapa leseitä, kunnes niiden uloste muuttuu valkoiseksi. Huh ja missähän niitä sitten säilyttäisi tämän ajan? Eli vaikka Timbaalissa niistä on saatu aikaan herkullinen ateria ja etanat ovat yksi suurista herkuistani, niin annan tämän kokeilun silti olla.

Vielä sananen mojito-pellosta. Sain viime kesänä ystävältäni Karjalan mintun taimia, jotka väliaikaisesti istutin nurmikolle raivatulle pläntille. Vasta nyt, vuoden kuluttua, sain aikaiseksi siirtää ne jo alunperin ajateltuun paikkaan, josta ne eivät pääsisi valtoimenaan leviämään. Minttua ei kannata istuttaa kukkaistutusten (mitä minulla ei TODELLAKAAN ole) joukkoon, sillä se valtaa kaiken vallattavissa olevan tilan.

Tähän vielä säkillinen tuoretta multaa päälle ja se on valmiina istutuspuuhiin.
Siinä niitä suloisuuksia on valmiina leviämään! Hetki vain ja ensimmäiset mojitot nautitaan patiolla.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kirppisproggis alkaa N-Y-T !

Liekö keväällä vaikutuksensa vaiko vaan kertakaikkiaan sillä, että nyt on mitta täynnä tätä keskenjäänyttä raivausprojektia ja Happyhamster ryhdistäytyy viimein. Tarkoituksella jätin kaikki syksyn kotikirppislaatikot ja -korit näkyville, jotta ne siirtyisivät jatkokäsittelyyn, vaan mitä tapahtui. EI MITÄÄN, EI KERTAKAIKKIAAN MITÄÄN.

Näkymiä syksyn kotikirppiskarnevaalien tarjonnasta

Vaan nyt on pöytä varattuna Femmatorilta ja bisnekset päräytetty käyntiin :) Kirpparitouhun aloituksessa on monta tuskallista vaihetta. A) hinnoittelu, B) roudaus, C) pöydän ylläpitosiivous ja D) purku. Mutta kun alkuun pääsee, niin puuhaan tulee vähän kuin himo! Arvioiden sitä katselee kotinsa irtaimistoa ja miettii, että mikähän lähtisi seuraavaksi. Noh, minulla tätä ongelmaa ei tavallaan ole, että pitäisi keksimällä keksiä myytävää, sillä autotalli on jo täynnä tarpeetonta, mutta sinällään käyttökelpoista tavaraa ja samoin vintti. Öööö, ja kesämökki......

Mökin kevätsiivousta aloitellessa totesin, että siellä ei tarvita SEITSEMÄÄ kattilaa, eikä monitoimikonetta tai kahden vohvelin vohvelirautaa. Astiat menevät sielläkin tiukan tarkastelun kohteeksi. Joten neljän viikon pöytävaraus ei ole mitenkään ylimitoitettu.

Pintaraapaisu mökiltä
Kotini varsinaisia ongelmajätteitä ovat kirjat ja VHS-leffat. Kirjakerhojen kulta-aikaan olen kuulunut ainakin kolmeen kirjakerhoon ja lukenut todella paljon. En ole käyttänyt kirjaston palveluja sitten lapsuus-, nuoruus- tai opiskeluvuosien, sillä mielestäni yksi parhaista asioista lukemisessa on uuden kirjan avaaminen eli kirja on aina pitänyt hankkia omaksi ja säilöä omaan kirjahyllyyn. Eipä ihme, että niitä on kertynyt!

Kirjahylly tyhjennyssiivouksen jälkeen, muutama metri tuli tyhjää tilaa, eikä ylimääräisiä kirjoja ole enää tungettu toisten päälle tai pinottu kirjoituspöydälle. Myytävää siis riittää!

Kirpparille päätyi myös farkkuja. Tarkalleen ottaen YHDETTOISTA farkut. Muodista menneitä, yllättäin "kutistuneita" jne. Miksi niitä on sitten säilytetty? No tietenkin siksi, että olen vuositolkulla suunnitellut tekeväni niistä jotain. Leikkaavani housut vaikkapa matonkudetyyppisesti ja virkkaavani mattoja. Just joo, arvatkaa vaan, onko näin tapahtunut. Ei todellakaan.


Farkkujen ja kirjojen lisäksi ensimmäisessä kuormassa lähti myös kassillinen kenkiä. Keräsin työhuoneelta kaikki harmaat avokkaat, niitä ei sentään ollut yhtätoista paria! Sitten muutamat piikkarinilkkurit, joita en enää mukavuudenhaluisena ole käyttänyt ja ainahan joukkoon mahtuu harhaostos Tallinnan kenkäkaupoista :)


Mutta nyt myyntipiste on avattu ja fiilis valtavan hyvä! Eikun uutta kuormaa hinnoittelemaan :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Parsaa ja samppanjaa

Kevät tuntui viime viikonloppuna vielä olevan vain keittiössä, ei lämpötilasta päätellen ainakaan pihalla. Siispä oli parempi vaan pysytellä sisätiloissa, kokkailla ja nautiskella. Perjantain kunniaksi päätin ottaa käsittelyyn seuraavan parsanippuni. Ja tutkia, miten samppanja on säilynyt pari vuorokautta ilmattomaksi pumpatussa pullossa. Ex-tempore sain seurakseni jääkiekkokisahuumaa pakoilevan sisareni sekä ystäväni naapurista.

Ensimmäisenä kuplatesti. Keskiviikkoiltana olin siis pumpannut samppanjapullosta ilmat pois, jotta  hapot ja kuplat säilyisivät parin vuorokauden ajan. Tässä tulokset.

Keskiviikon kuplat
Ja perjantain.
Tämän huipputieteellisen testin perusteella sanoisin, että juokaa hyvät ihmiset se samppanja yhdellä kertaa. Kuplia ilman pumppaaminen ei säästänyt, mutta maku sentään oli ihan kelvollinen kahden vuorokauden jälkeen.


Sitten parsan kimppuun. Suolaa ja hunajaa -blogi on yksi monista ruokablogeista, jonka reseptit usein päätyvät kokeiluun. Nyt sitten parsahuuman kourissa tein parsa-parmesanpiiraan.

Taikinaan tarvitset:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ dl parmesanjuustoa
4 rkl vettä
ripaus suolaa

Ja täytteeseen:
nippu vihreää parsaa
2½ dl parmesanraastetta
1 dl kermaa
1 dl ranskankermaa (voi myös keventää, ken tahtoo ja vaihtaa tämän maitoon)
2 kananmunaa
nippu tuoretta timjamia
mustapippuria
suolaa

Piirakka tehdään pitkulaiseen (n. 36*13 cm, esim. Teeman vati on juuri sopiva) vuokaan. Uuni 200 asteeseen.

Pohjan ainekset nypitään taikinaksi, paitsi minä laitan ainekset monitoimikoneeseen ja hurautan ne siellä taikinaksi. Pyöritän kunnes kulhossa pyörii taikinapallo, sitten on valmista. Taikina painellaan vuokaan, reunoille myös, pistellään haarukalla (unohdin) ja paistetaan 10 min.


Pohjan paistuessa valmistetaan täyte. Parsat kuoritaan ja poistetaan tyvestä puumainen osa. Kaikki muut täyteaineet sotkotetaan kulhossa sekaisin.


Täyte kaadetaan esipaistetun pohjan päälle.


Ja sitten parsat asetellaan täytteen päälle. Puolitettuina. Piirasta paistetaan 20-30 min, kunnes täyte on hyytynyt ja taikina saanut väriä. Jos taikina tuntuu tummuvan liikaa, niin peitä piiras leivinpaperilla.

Uuniin menossa
Valmiin piiraan oheen tein pienen salaatin Lempi-annossalaattipussin aineksista, terttutomaateista ja öljyllä notkistetusta pestosta, jonka olin myös itse tehnyt.


Juomana meillä olikin sitten varsinainen perjantaipullo! Ystäväni kellaristaan tuoma ihanuus :) Mikäs siinä oli ollessa, mahtavaa juomaa siemaillen, uunituoretta piirasta nauttien ja sitten lokoisasti kirjaston sohvilla jutustellen. Ihan parasta perjantaita!


Toinen illan eksoottinen viini oli samaisesta kellarista, georgialainen punaviini Saperavi -rypäleestä. Viinin tuoksu ei oikein ennakoinut makua, sillä tuoksu oli hyvin mieto, kun taas maku hyvinkin täyteläinen ja pyöreä, Cabernet Sauvignonin kaltainen. Oikein mielenkiintoinen tuttavuus! Tästä linkistä pääset paremmin tutustumaan Saperaviin. Kakheti puolestaan on yksi Georgian hallintoalueista. Näin sitä yleissivistyskin lisääntyy viiniä juomalla :) Ja googlaamalla......


PS. Vuosi siinä sitten meni, että olen ymmärtänyt parsojen asettelun merkityksen :)


Ja kesään 2015 piti odottaa, että kokeilin piirakkaan valkoista parsaa.



Lisäksi pilkoin ja paistoin rasiallisen ruskeita herkkusieniä ja sekoitin ne täytteen joukkoon. Muuten menin tämän vanhan ja hyväksi havaitun ohjeen mukaisesti.


Aivan niin kaunis tämä kalvakka kaveri ole kuin mitä on keväisen vihreä versio, mutta maku oli loistava. Ja makuhan se on kuitenkin pääasia!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vappu pääsiäiskaupungissa

Pääsiäiskaupungin vappu sujui rauhanomaisesti. Kurjasta kelistä johtuen pysyin työpaikkani toimiston lämmössä vappuaattona mahdollisimman pitkään ja vappupäivänä jätin väliin niin aamun piknikit kuin myöhemmät lounaatkin. Vaikka piknikille on yleensä menty säitä uhmaten, niin joku raja siinäkin on.

Vapun aatonaattona ryysin työpäivän jälkeen Stockan Herkkuun parsanippujen kuvat mielessä välkkyen. Hah, niin oli ryysinyt moni muukin. Kolme nippua sain kahmittua ja haaveeksi jäi päämäärätön fiilistely ruokataivaassa, sillä se tungos oli niin kamala, että päätin suoriutua ulos pikimmiten.

Vappuaattoaamuna päätin olla fiksu ja mennä Herkkuun aamulla. Väkeä oli silloinkin, mutta siellä pystyi sentään liikkumaan haluamaansa suuntaan. Miten kaikki kevätsipulit, yrtit, tomaatit ja vaikka mitkä näyttivätkin niin ihanilta? Talven mittaan kun on kantanut kotiin yrttejä, joissa on pari huojuvaa, lähes lehdetöntä vartta, niin nyt on ihan eri meininki. Basilika oli jo oikein kunnon puska, samoin salvia. Ja tuoksut aivan huumaavia.

Samalla reissulla kävin myös Stockan Alkosta hakemassa kevätjuoma Il Ugon, hintaan 7,99 euroa. Italialainen, pirskahteleva, seljankukkainen juoma maistuu hyvin jäähdytettynä vaikkapa alkudrinkkinä.


Onnistuneista ostoksista ja ilmeisesti myös keväästä huumaantuneena astuin sitten Stockmannilta ulos ja kaaduin rähmälleni pitkin Pohjois-Esplanadia. Aivan mahtavaa...... Perheenihän ei tästä tapauksesta ylläty, sillä jo lapsesta asti olen omannut tämän erityisen taidon kaatuilla ja kompastella näkymättömiin esteisiin. Nyt vaan tein sen erityisen näyttävästi keskelle ihmisvilinää. Mutta koska sekä sukkahousut että viinipullot säilyivät ehjinä, eikä mainekaan kokenut järin suurta kolausta, niin mitäpä pienistä :)

Vapun kunniaksi olin laittanut samppanjan viilentymään ja päätin valmistaa parsaa, kun sitä nyt oli nipputolkulla hankittu.

Kavereiden kesken Henkka vaan
Parsa on parhaimmillaan hyvin yksinkertaisesti työstettynä ja maustettuna. Päätin keittämisen sijaan kokeilla paistamista parilapannulla. Kastikkeena ainoastaan voisulaa. Ja sahramia, jota olin saanut ystäviltäni Kaukoidän tuliaisina kunnon pussillisen. Sekä loraus samppanjaa. Sahrami-samppanja-voikastike.

Oi mitkä suloisuudet!

Maukas ja helppo annos. Niin hyvää, että paistelin koko parsanipun itselleni. Paistamisesta sen verran, että ehkä seuraavan kerran kokeilen sitä grillissä. Ja vieläpä niin, että ensin parsoja paistetaan ihan sinällään ja sitten vielä ilmakuivattuun kinkkuun tai pekoniin käärittynä. Nyt parsat jäivät ehkä hivenen liian al denteiksi. Mutta syömättähän ei mikään jäänyt!


Ja koska vappupäivän jälkeen kuitenkin koitti työaamu, niin en koko samppanjaa vetäissyt, vaan päätin tässä kohdin kokeilla laatikossa käyttämättömänä makoillutta vempainta, jolla saa ilmat imettyä pullosta pois. Testin tulos seuraavassa blogissa!


Niin on pirteät ja eloisat pienet kuplat, miten niiden käykään......
Hivenen hämärä kuva hämärästä toimenpiteestä