perjantai 21. joulukuuta 2012

Mä lehden luin.....


Lehdet on kyllä merkillinen asia mulle. Oikeastaan ongelma. Kävin niistä tyttären kanssa pitkän ja hartaan keskustelun. Yritin todistella, ehkä jopa ihan uskottavasti, että olen muuttunut ihminen. Väitin kirkkain silmin, että olen perunut useita lehtitilauksia, enkä enää osta irtonumeroitakaan.. Kunnes jäin kiinni keittiöstä löytyneistä uuden ihanan The Simple Things -lehden numeroista. Miten se kakara huomaakin kaiken???? Mutta siis OIKEASTI olen perunut Kodin Kuvalehden, 7 Päivää -lehden (juu juu, se tuli mulle, tunnustan) sekä Koti&Keittiön. Mun mielestä se on jo tosi hyvin. Siis mun mielestä.


Yläkerran sohvan alla oli siis todellakin kori, joka oli täynnä lehtiä. Niin täynnä, että sitä koria ei pystynyt yksin liikuttamaan. Sisustusta, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ja vähän viiniä.( Siis viinilehtiä, ei ikävä kyllä viinipulloja.) Viime vuosituhannelta, vanhimmat oikeasti 80-luvulta. Ja lajitellessani näitä lehtiä eri pinoihin, jymähdin juuri näihin 80-luvun sisustuslehtiin. Nehän olisi ihan pakko säilyttää, koska mun lapset on syntyneet sillä vuosikymmenellä!!!! Arvatkaa vaan, oliko tytär samaa mieltä? No ei todellakaan. Outoa..... Kyllä sitä vielä kaduttaa. Sanokaa mun sanoneen. Vuosikymmenten kuluttua A metsästää nettikaupoista turhaan syntymävuotensa Makasiini-lehteä, katuen katkerasti tätä päivää, kun komensi mua heittämään ne paperinkeräykseen...... Turha on silloin tulla palvelutaloon mulle sitä itkemään :)


Ja vaikka kuinka siinä lapsen edessä yritin puolustella arkistojani, niin nyt melko helposti kuitenkin sain poistettua Koti&Keittiö lehdet 2000-luvun alusta (kokonaisia vuosikertoja), Beautiful Houset 80-luvulta, Avotakkoja useilta vuosikymmeniltä.......jne jne.


MUTTA, on asioita, joista en luovu. Toinen on Viini-lehti ja toinen on Glorian Ruoka&Viini (plus kolmas on vain muutaman vuoden ilmestynyt Suomen Kuvalehden Gourmet, mutta siitä en hiiskahdakaan siivouspoliisille). Nämä kaksi (siis kolme) lehteä tulen säilyttämään. Piste.


Oikeasti mä säilytin Ruoka-lehdetkin, mutta niitä ei ollut kuin kaksi numeroa......

Jokatapauksessa lehtiä on nyt kärrätty pois pienikokoisen ihmisen verran. 44,6 kiloa. Ja tämä määrä siis yläkerran olohuoneesta ja vähän makuuhuoneesta.


Kevyt olo. Hyvä mieli!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Härkää sarvista

Nyt on ensimmäinen blogiteksti sitten saatettu julkisuuteen ja saatu yksi kannustava kommentti. Tyttäreltä :) Tästä se sitten lähtee. Avaan koko törkyisen elämäni maailmalle, sillä kodin raivausprojekti on jatkuvasti päällimmäisenä mielessäni, enkä pääse eteenpäin ilman julkista painetta.

Lienee parasta antaa esimerkkejä, niin varmasti ymmärrätte tilanteen vakavuuden.

Kerään siis vanhoja esineitä ja sisustus pohjautuu niihin. Tavoitteena on lämmin, kotoisa "mummulafiilis". Omasta mielestäni olen sen alakerran osalta tavoittanutkin ihan suht hyvin. Ainakin viihdyn itse näissä tiloissa mainiosti, samoin vieraani. Välillä melko pitkäänkin :)





Mutta sitten yläkerrassa tapahtuu jotain omituista. Kun nousee portaat, päätyykin varastoon! Jokainen nurkka on täynnä erilaista lootaa ja nyssäkkää. Sohvalla ja sohvapöydällä läjittäin lehtiä. Kaikki on kaaosta. Telkkareita löytyy kaksi. Toinen toimimaton matkatelevisio, toinen muuten vaan antiikkinen (anteeksi äiti). Miksi en ole saanut sitä rikkinäistäkään roudattua pois? Ei kai kenelläkään muulla ole tämänmoisia luurankoja?

Eli ystävät rakkaat, mikäli olette ihmetelleet sitä, ettette koskaan ole saaneet nousta portaita, niin tässä on syy!


Olohuone tai tv:n katselutila tai ihan vaan varasto. Ihanat nojatuolit katoavat roinan keskelle ja muuta ihanaa en näekään. Paitsi vanhan tiikkipöydän. Se on noiden lehtikasojen alla.


Näppärä jätteiden käsittelynurkkaus, joka sisältää toimimattoman telkkarin ja 80-lukulaisen mäntylipaston lisäksi useita laatikollisia hylättyjä kirjoja. Kukaan tuskin huomaa, että taustalla on kauniit ovet ranskalaiselle parvekkeelle.......


Ja tässä lehtiä OIKEASTI 80-luvulta lähtien. Miksi mä säästän niitä? Ja voisiko sängyn päädyn takana olevat dvd:t säilyttää jossakin muualla. Sanomattakin selvää, ettei tuolla sängyllä kukaan mahdu lepäilemään.


Kuvassa on vierashuoneessa oleva Kukkapuron Remmi-tuoli. Se on oikein näppärä paperipinojen säilytyspaikka. Hätätilanteessa siihen voi roiskaista vaihtovaatteet päälle, mutta istumaan ei mahdu. Ei aavistustakaan, mitä nuo TÄRKEÄT paperit ovat.


Ja tämä viehättävä nurkkaus on makuuhuoneestani. Mä en itsekään pysty tätä kommentoimaan. Kuvassa vielä hirveämpi, mitä livenä.

Eli tästä lähdetään. Nyt olen häpäissyt itseni ja nolannut lapseni. Jatkossa otan käsittelyyn nurkan kerrallaan ja dokumentoin projektin etenemisen tänne raivausblogiini. Eikä todellakaan mitään stressiä siitä, että jouluksi kuntoon, koska en aio tässä läävässä jouluani viettää, eikä tätä hetkessä selvitetä.

Joten jos jotakuta tämä kiinnostaa, niin tervetuloa matkalle raivausblogista ruokablogiksi. Voi ainakin lohduttautua, mikäli oma koti sattuu tuntumaan sotkuiselta. Ei tunnu tämän jälkeen! Ja ehkäpä joku säilytysjärjestelmäfirma ryhtyy sponsoriksi :) Toisaalta tästä ois voinut saada aikaan tv-ohjelmankin......

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Yllätysstartti

Niin piti aloittaa ruokablogia. Tai yleensä blogia, jossa keskitytään elämän iloihin ruuan ja viinin kautta. Ja kaikkeen muuhunkin mukavaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tuli tytär kylään ja laittoi äidin järjestykseen. Ruuan ja viinin kanssa ei ennen ilakoida, kun on nurkat kondiksessa......

Asun suuressa vanhassa puutalossa. Vanhalla omakotitaloalueella. Rakastan kirjoja ja vanhoja tavaroita. Olen viettänyt lukemattomia tunteja koluten kirpputoreja ja vanhojen tavaroiden liikkeitä. En halua luopua mistään kauniista. Enkä oikein tarpeettomastakaan. Vuosikymmenten saatossa tavaraa on kertynyt ja kolmeen kerrokseen sitä todella mahtuu. Plus autotalliin. Välillä ahdistun, välillä vaan annan olla. Loukkaannun herkästi, jos joku tulee arvostelemaan asiaa. Koska en itsekään käy neuvomaan ketään oman elämänsä suhteen, niin en todellakaan itse suostu moista kuuntelemaan. Noh, harva uskaltaa edes yrittää :) Paitsi tytär, hän ei pelkää mitään!

Alkusyksystä sain tavaraähkystä tarpeekseni. Hulluna raivasin kaapit ja komerot. Kaikki (öööö....siis lähes kaikki.....) tarpeeton koottiin saliin, pöydille ja lattioille, pinottiin ja lajiteltiin. Koko raivopäinen huhkiminen kruunattiin kotikirppiskarnevaalitapahtumalla. Ystäviä ja tuntemattomia, vähän viiniä ja pientä purtavaa. Moni esine sai uuden arvostavan kodin. Mikä mahtava fiilis! Mun rakkaat tavarat eivät päätyneetkään kasvottomille kirppistonkijoille, vaan sellaisille, jotka oikeasti tykkäsivätkin, että vaikkapa alpakkamaljakot ovat juuri sitä, mitä heidän kotinsa on kaivannut!

Kotikirppisnäkymä

Eikö tämä sitten riittänyt? No ei. Puhti loppui. Onnistuneen karnevaaliviikonlopun jälkeen pakkasin roinat, siis aarteet, laatikoihin. Huom! en siis takaisin kaappeihin, joten edelleen nautin puolityhjistä keittiön kaapeista sekä järjestyksessä olevasta vaatehuoneesta. Ja minnekäs nämä laatikot sitten päätyivät? Ei todellakaan kirpparille, eikä kirjat divariin, kuten oli suunnitelmissa! Laatikoista osa on raahattu autotalliin. Ne mahtuivat sinne hyvin , autoahan siellä ei ole pidetty vuosikymmeniin...... Loput kamat jäivätkin sitten ympäri taloa. Paitsi alakertaan, jonka siisteydestä ja kauneudesta nautin, enkä halua sitä pilata. Tämä on sitten johtanut siihen, että 2/3 osaa talosta on edelleenkin sen näköistä, että vieraat todellakin saavat luvan pysyä vain alakerrassa. Laatikkoa laatikon päällä, sekavia läjiä yläkerran olohuoneen kaikilla vaakasuorilla pinnoilla...... Liikaa huonekaluja, vääriä yhdistelmiä, epäkäytännöllisyyttä, ahtautta, RUMUUTTA! Enhän mä tämmöisessä halua elää, haluan kauneuden jatkavan matkaansa muihin kerroksiin, mutta en näemmä pysty siihen yksin. Tarvitsen tsemppiä, vertaistukea, julkista häpeää ja nöyryytystä. Siksi tämä blogi. Blogi, joka alkaa kaaoksesta ja päättyy harmoniaan. HELP ME!!!!!

Kysehän ei ole osaamattomuudesta, vaan viitseliäisyydestä :) Tästä näkee, mitä tapahtuu, kun pääsee vauhtiin. Nyt tämä vauhti vaan pitää saada uudelleen päälle.


Kirjasto ennen. Huomaa läjät kirjoituspöydällä ja hyllyillä.

Vanhat kirjat eivät enää olekaan pinoissa pöydillä :)

Kirjasto ojennuksessa

Poislähtevät eli todellisuudessa yläkertaan siirtyneet........

Mutta, aion mä kaikesta muustakin kirjoitella. Siivouksen lisäksi siitä ruuasta ja viinistäkin. Kirjoista, leffoista, ystävistä, ravintoloista, elämyksistä ja ehkä joskus jopa ajatuksista.

Tyttären mielestä blogin nimi olisi pitänyt olla Happyhamster, joka sitten vasta myöhemmin muuttuu Happylobsteriksi, mutta näillä mennään!