tiistai 30. elokuuta 2016

Lounaalla Etelä-Helsingissä (vauvan kanssa): Hanoi Vietnam ja Mari's Smoothie

Kuukauden kesälomalla tulee vietettyä yleensä parikin Helsinki-päivää. Nyt sitäkin suuremmalla syyllä, että en kertakaikkiaan voinut olla näkemättä pientä tyttärentytärtäni viikkokausiin. Siispä junaan ja lounaalle pääkaupunkiin. Vanhan Kauppahallin kautta.


Uhkaavina väijyvät pilvet ymmärsivät pysyä loitolla, vaikka olin aivan varma, että kesäsade enemmän kuin kastelee meidät. Väärässä olin, pääsimme nauttimaan lounaamme puisto-olosuhteissa. Kastumatta.


Vanhaan Kauppahalliin emme suinkaan päätyneet ihan suorinta reittiä. Ajatuksissa oli ensin mennä Kanavanrannan Holidayn terassille, mutta kappas vaan, se olikin lounasaikaan suljettuna ja avasi ovensa vasta klo 16. Siispä kiersimme Katajanokan Kasinon kautta takaisin Kauppatorille ja sieltä vasta Kauppahallille. Holiday on kuitenkin blogimaailmassa noussut kesän aikana esille positiivisella tavalla, joten kyllähän se on jossain vaiheessa tsekattava!



Puistolounaan eväät ostimme tyttäreni suosittelemilta kauppiailta. Mari's Smoothie on smoothie- ja mehubaari, jonka valikoimiin kuuluu myös gluteenittomat leipomotuotteet. Me nappasimme sieltä mukaamme maukkaat smoothiet.



Seuraavaksi haimme vietnamilaiset kesäkääryleet Hanoi Vietnamin tiskiltä. Tätä nimikkoannosta on tarjolla vaihtuvin täyttein, nyt kolmella erilaisella. Valikoimiin kuuluu lisäksi muitakin vietnamilaisia ruokia.


Lounaan nautimme Tähtitorninmäen puistossa. Kaunista vehreyttä, aurinkoa, eikä sateesta siis tietoakaan.




Ja hyvältä maistui. Massiivisesta koostaan huolimatta pötkylät eivät ole mitään supertäyttäviä, joten kyllä niitä huoleti voi vetäistä parikin kappaletta. Varsinkin, jos haluaa maistella eri makuja.


Ihmispötkylämme eli perheemme vauva viihtyi matkassamme myös vallan loistavasti. Umpiunessa :)

Tämän leppoisan lounashetken jälkeen siirryinkin sitten taivaalle nauttimaan cocktailin. Siitä elämyksestä löydät kertomuksen täältä, klik.

maanantai 29. elokuuta 2016

Terveiset taivaalta!



Jo vuosia olen salaa ja vähemmän salaa haaveillut illallisesta taivaalla. Dinner in the Sky. Huonolla menestyksellä olen ehdotellut ideaa ystävilleni, joista poikkeuksellisen moni on kertonut minun olevan hullu. Hmmm....

Vaan kun jotain oikein kovasti toivoo, sen saattaa saada. Meillä oli töissä alkukesästä koulutus-/virkistymispäivä ja siellä kilpailu, jonka voittanut joukkue sai palkinnoksi Cocktails in the Sky -elämyksen. Ja minä olin kuin olinkin voittajien joukossa. Mahtavaa! Ei haitannut siis lainkaan, vaikka yhtenä kesälomapäivänä jouduin tämän vuoksi matkustamaan Helsinkiin. Olin ratketa innosta ja jännityksestä.




Olin paikalla Rautatientorilla jo hyvissä ajoin, joten pääsin seuraamaan edellisen noston, siitä nuo ylläolevat kuvat. Korkeuksiin nostetaan 22 henkeä plus henkilökunta. Henkilökuntaa meidän nostossa oli mukana kolmen henkilön verran, kaksi baarimestaria ja yksi turvallisuudesta vastaava henkilö eli 25 ihmistä yhteensä.


Nostoa varten kokoonnuttiin ensin lounge-tiloihin, jonne oli mahdollista jättää ylimääräiset tavarat, kuten suuremmat käsilaukut, sateenvarjot, liiat vaatteet jne. Kamerat ja puhelimet sai ottaa mukaan. Kovalla tuulella tai sateella (eikä varsinkaan ukkosenilmalla) nostoja ei tehdä. Silloin tarjoilut nautitaan loungessa ja korvaukseksi annetaan lahjakortti uuteen nostoon. Vaikka tänä kyseisenä päivänä oli melko kovaakin puuskittaista tuulta, niin kovasti hämmästyin, kun se ei yläilmoissa eikä noston aikana tuntunut lainkaan.

Loungessa on myös wc-tilat. Voi sanoa, että lähes poikkeuksetta jokainen, jolle olen tästä kokemuksestani kertonut, on kysynyt, että mitä jos pissattaa. Hei haloo, aikuiset ihmiset, silloin käydään vessassa ja ennakoidaan tilanne käymällä siellä etukäteen. Ja jos siitäkin huolimatta pissattaa väärällä hetkellä, niin sitten vaan pidätellään :)

Omin päin ei tuoliin saanut mennä istumaan, vaan henkilökuntaan kuuluvat turvallisuudesta vastaavat kaverit kiinnittivät jokaisen asiakkaan yksitellen penkkiin. Ja kyllä siinä niin napakasti vöissä oltiin, että ei epäilyttänyt kyydissä pysyminen lainkaan.




Näkymät 55 metrin korkeudesta olivat huikeat! Missään vaiheessa ei huimannut, ei alas katsoessa, eikä maisemia ihaillessa. Nautin joka hetkestä! Tuolia pystyi myös vähän kääntelemään, ei paljon, mutta kuitenkin sen verran, että sai näkymää vähän eri suuntiin.



Eikä näyttänyt ongelmia olevan baarimestareillakaan, tosin he olivat melko tiiviisti koko ajan työn touhussa. Ja vaikka vähän epäilytti, että miten tavarat pöydällä pysyivät ja onko siinä joku reunus tms. estämässä lasien ja muiden liukumisen, niin se(kin) huoli oli aiheeton. Ruokakuvut, drinkkilasit, kukkamaljakot, puhelimet, kaikki pysyivät vaikeuksitta matkassa mukana.




Minulta on kuitenkin aivan turha kysyä, että mitä drinkki sisälsi tai mitä nuo (sinänsä naurettavan pienet) herkkupalat olivat. Euforisessa tilassa killuessani kaikki vaan oli täydellistä ja ihanaa ja vaikka sun mitä :)


Elämyksillä on hintansa, kuten ylläolevasta kuvasta voit havaita. Mutta toisaalta nämä ovat niitä kerran elämässä -juttuja. Tai kaksi kertaa :) Hinnat ovat kahden hengen paketteja ja esimerkiksi tuo Dinner sisältää neljä ruokalajia, aperitiivin, viinin ja jälkiruokajuoman. Noston kesto on 75 minuuttia. Olen jo lähestulkoon päättänyt, että ensi kesänä aion tuon illallisen kokea. Vaan kenen kanssa? Jonkun toisen hullun.....

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Erilaisia kierroksia Vallilassa ja lähiympäristössä

Kesälomatarinat jatkuvat...... Lomaperjantaina suuntasin Vallilaan, yökylään siskoni luo. Suunnitelmissa ruokailua, maailman parannusta, baarikierros, kaupunginosakierros ja kirppiskierros. Eikun matkaan!

Perjantai-ilta, niin luonnollisestikin aloitimme kevyellä baarikierroksella. Pahamaineiselta Kallion Vaasankadulta vielä, valoisaan aikaan kuitenkin :) Ensimmäinen kohteemme oli Bar Molotov. Olohuonemainen ja viihtyisä entisen lihakaupan tiloihin perustettu baari. Ehdottomasti pistäytymisen arvoinen kuppila. Sisustusta on vaikea kuvailla, joten on harmillista, että en oikein kehdannut ottaa kuvia, kun paikka kuitenkin on melko pieni ja asiakkaita oli vähän joka pöydässä. Mutta mukavalta näytti, rennolta ja mutkattomalta.


Toinen paikka, missä poikkesimme matkalla sisareni luo, oli Vallilan oma korttelikuppila, Ravintola Pikku-Vallila. Omintakeinen pieni paikka tämäkin, jossa voi valita paikkansa myös terassin värikkäiltä tuoleilta.


Illallispaikkaa etsimme pitkään ja hartaasti. Alunperin oli tarkoitus mennä Teurastamon alueelle, mutta kun siellä oli käynnissä jazztapahtuma, niin normaali ruokatarjonta oli vaihtunut hivenen festarityyppiseksi. Kurvista sitten löytyi Georgian House. Siispä sinne!

Georgian House on maaliskuussa 2016 avattu ensimmäinen georgialainen ravintola Helsingissä ja myös koko Suomessa. Fredrikinkadulta löytyvä Pikku Georgia luokitellaan ilmeisesti enemmän kahvilaksi, kuin ruokaravintolaksi, vaikka sielläkin ruoka-annoksia on tarjolla, mutta vain lounasaikaan ja viikonloppuisin.

Georgialainen ruoka oli vierasta sekä minulle, että sisarelleni, mutta eipä hätää, kun ystävälliseltä henkilökunnalta sai hyvät suositukset.

Seuraavat ruuat popsimme hyvällä ruokahalulla ja laseistamme  (huom. Riedelin) löytyi myös georgialaiset viinit.

Punainen Tbilvino Saperavi 2014 löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (12,99 € pullohinta Alkossa ja ravintolassa 24 cl maksoi 13 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen ja tamminen. Tykkäsin!


Sisareni valitsema valkoviini, Tbilvino Rkatsiteli 2015 (10,98 € pullohinta Alkossa ja ravintolassa 16 cl maksoi 8,50 €)) on tarjolla Alkon normivalikoiman kautta. Kuiva, hapokas, sitruksinen, omenainen, kevyen mausteinen ja yrttinen viini on valmistettu käsinpoimituista Rkatsiteli -rypäleistä, joka on yksi vanhimmista tunnetuista rypälelajikkeista. Viini -lehti arvioi vain Alkon normivalikoiman tuotteet ja tämä tuote on sieltä saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Ja sitten niihin ruokiin viimeinkin.......

Phkali (7 €), vihreitä papuja, saksanpähkinää, georgialaisia yrttejä ja mausteita.
Badrizany (8 €), munakoisoa, saksanpähkinää, georgialaisia yrttejä ja mausteita.
Megruli Hatsapuri (7 € pieni eli tämä, joka oli oikein hyvä kahdelle), georgialainen tuorejuustolla täytetty ja päällystetty leipä.
Hartcho (19 €), naudanlihaa, tomaattimurskaa, saksanpähkinöitä.
Mtsvadi grillattu kana (23 €) vihanneksilla ja kastikkeella.
Grillatut ruuat valmistetaan hiiliuunissa, joka on georgialaisen keittiön tärkein ruuanvalmistusväline. Kaikki, mitä söimme, oli herkullista. Palvelu erittäin ystävällistä ja hintataso kohtuullinen (kokonaislaskuni vähän yli 40 €). Hatsapuria olisi kiva kokeilla myös itse leipoen.....

EDIT 26.9.2016: Näyttelijä Ville Haapasalo avaa yhteistyössä Restamaxin kanssa georgialaisen ravintola Purpurin 30.9.2016. Juttua siitä, klik.


Pakko mainita, että pikkusiskon luona aamiaiset ovat ihan huippua! Kiireetön lauantai lähti loistavasti käyntiin tämän kauniin ja herkullisen kattauksen ääreltä.

Näkymä Hermannin kaupunginosasta.

Perjantaisen baarikierroksen jälkeen oli sitten lauantaille luvassa sekä kaupunginosakierros, että luonnollisestikin myös kirppiskierros.


Tein kirppareilta hallitusti vain kolme ostosta, joista kaksi ensimmäistä Sturenkadun Samaria Shopista. Ylläoleva pieni viehättävä taulu täydentää loistavasti vanhojen taulujen kokoelmaani (3 €), mutta varsinainen löytö oli kuitenkin Finelin punainen emalilautanen, josta pyydettiin vaivaiset 5 euroa.


Hinta oli varsin edullinen, sillä olen hankkinut näitä vuoden sisään keskimäärin 20 euron hintaan. Ja vaikka näitä punaisia minulla oli jo ennestään, niin tämä yksilö piti tietenkin ostaa, koska halvalla sain. Tietenkin. Aluksi olin päättänyt, että keräänkin vain punaisia. Mutta sitten näin keltaisia ja sinisiä. Siniset oli rumia, joten päätin, että kerään punaisten lisäksi vain keltaisia. Kunnes näin vihreitä ja valkoisia tänä kesänä. Valkoinen oli ihan mitätön värinä, joten ajattelin, että vihreä oikein hyvin sopii punaisten ja keltaisten joukkoon. Jäin myös miettimään, että olikohan se sininen sitten lainkaan niin ruma, mitä ensin ajattelin...... Keräilijän kierre on syntynyt!


Kirpputori / Second Hand Shop Jade oli paikka minun makuuni! Erittäin siistiä ja erittäin laadukasta tavaraa.  Ja koska Arabian puhalluskoristeiset kahvikupit ovat toinen (öööö, vaiko kahdeksas tai peräti viideskymmenesseitsemäs) keräilykohteeni, niin ilo oli suunnaton, kun löysin kupin, jota ei kokoelmistani vielä löytynyt. Vaaleanvihreälle löytyi kuitenkin erivärisiä kavereita salin vitriinikaapista.




Kuppeja olen kerännyt jo vuosikymmeniä. Hinnat ovat vuosien varrella nousseet huikeasti ja tarjonta kaventunut. Ehkäpä näitä kerää joku muukin? Suurin vaikeus kirppareita kiertäessä on muistaa, että mikä malli ja minkävärisenä se jo kokoelmissa on. Hyvä konsti on tallentaa kokoelmasta kuva puhelimen muistiin mukana kulkemaan. Kuppeja käytän, kun on tarve suuremman joukon kahvittamiseen. Viimeksi näitä käytettiin pienen tyttärentyttäreni juhlissa, jonka kahvipöytäkattauksesta voit katsoa kuvia täältä, klik. Ja hinnoista, jos joskus aikojen alussa kuppi lautasineen irtosi vitosella, niin nyt hinnat ovat noin viisinkertaiset. Toki iloisia yllätyksiä edelleenkin tapahtuu, mutta todella harvakseltaan. Keräilyssä on kuitenkin se jännä juttu, että vaikka kuinka olet hillityn ja hallitun hintatietoisesti sekä maltilla kokoelmaasi kartuttanut, niin sitten, kun siitä uupuu se viimeinen puuttuva palanen, niin pää sumentuu hinnan suhteen....... Kerran vaan se kirpasee, on niin tuttu ajatus sillä hetkellä!


Kierrokset päättyvät, kuten alkavat. Parin päivän visiitti siskon luona skoolattiin päättyneeksi Maltaisessa Riekossa. Kuulemma mallasjuomien paratiisi, mutta minä olin tavoilleni uskollinen ja skoolasin lonkerolla. Siinä oli sitten tämä reissu, seuraavaksi kesälomalainen suuntaa taivaalle......

torstai 18. elokuuta 2016

Lomapäivä Tampereella

Kesäloman parasta antia ovat päiväretket. Ystäväni kanssa päätettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti jättää autot kotiin ja hyppäsimme Tampereen junaan. Tarkoituksena syödä hyvin, siemailla sopivasti samppanjaa sekä vierailla Viinikylä -tapahtumassa.


Ruoka edellä siis mentiin, kuten yleensäkin ja lounaspaikan valintaan käytettiin tovi jos toinenkin. 2h+k oli sitten lopullinen valintamme. Ravintola koostuu, kuten nimestäkin näkee, baarista ja keittiöstä. Menimme keittiön puolelle.



Mukavan kodikkaan tuntuinen pieni ravintola, jossa positiivisesti ilahduimme sellaisesta sinänsä itsestäänselvyytenä pidetystä asiasta, kuin asiakkaan noteeraaminen välittömästi sisään tultaessa. Niin hullulta kuin se tuntuukin, aina ei todellakaan tervehditä, varsinkaan silloin, jos on palvelutilanne toisaalla kesken. Täällä iloisesti toivotettiin tervetulleeksi!


Menulla riitti kohtuuhintaista valinnanvaraa riittämiin, mutta lopulta päädyin nauttimaan nämä seuraavat annokset.

Häränfile carpaccio (10,80 €). Seitinohueksi leikattua häränfilettä, yrttiöljyä, rucolaa ja parmesania.
Kantarellirisotto (15,80 €). Kantarelleja, creme fraichea, rucolaa, parmesania.
Tähän vielä lasilliset viiniä alkuruualle (12 cl) sekä pääruualle (24 cl), niin kokonaislaskuni jäi alle viidenkympin. Tarkalleen 48,10 €. Laadukasta, hyvää ruokaa, kohtuuhinnalla miellyttävässä ympäristössä, hyvässä seurassa. Ei ihminen muuta tarvitse!



Jälkiruoka nautittiin Champagne Bar Santessa. Autréau Brut Grand Cru'ta lasillinen ja pala mansikkaista juustokakkua. Ah, elämä!


Sitten kohti Viinikylää, joka osoittautui järjestelyidensä puolesta pettymykseksi. Portilla jaettiin valikoimaltaan hyvinkin vaikuttavat vihkoset, joissa tarjolla olevat tuotteet oli esitelty. Oli mahdollista tilata kolmen viinin maistelupaketteja ja päätimmekin, että ostamme molemmat tarjolla olevat paketit, jolloin voimme vertailla eri hintaryhmien viinejä keskenään. Noh, siinä vaiheessa, kun olimme seisseet jonossa 40 minuuttia, totesimme, että otamme kumpikin kaksi lasillista viiniä samantien, koska aika ei riitä useampaan jonotuskertaan. Se sitten siitä suunnitelmasta!


Eli kaksi viiniä kummallekin. Oma valkoviinivalintani oli peräisin Kroatiasta ja siksi se kiinnostikin. Veralda Istarska Malvazija Prestige  (14,76 €) olisi voinut jäädä maistamatta. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, päärynäinen, hunajameloninen, mausteinen ja kevyen yrttinen. Minun mielestäni vain vetinen eli en pitänyt. Viini-lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Makuasioita siis.


Toinen valintani oli punainen ja sitä rakastin. Pomares Tinto 2012 Douron alueelta Portugalista. Rypäleinä Tinta Roriz, Touriga Franca, Tourica Nacional. Täyteläisen pehmeä, maussa vaniljaa ja kypsiä marjoja, pitkä jälkimaku. Eikä löydy Alkosta. Nyyh.


Ystäväni vertaili kahta eri valkoviiniä, molemmat Alsacesta, Ranskasta. Ensimmäisenä Rieflé Riesling. Kuiva, kukkaisa ja hieman mineraalinen tuoksu, runsas ja eloisa maku, jossa hieno happotasapaino ja pitkä tasapainoinen jälkimaku. Suupielet kääntyivät hymyyn ja juoma sai häneltä kolme plussaa. Tämä tuote löytyy Alkon tilausvalikoimasta (14,49 €) ja siellä luonnehdinta on hivenen lyhytsanaisempi: kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen.


Ystäväni toinen valinta oli Deiss Alsace Blanc 2014, joka oli siinä mielessä erikoinen, että valmistuksessa oli käytetty peräti 13 Alsacen perinteistä lajiketta. Täyteläinen viini, jossa tyypillistä Alsacen konsentroituneisuutta, maku erittäin pitkä ja runsas. Tämä viini sai ystävältäni kaksi plussaa. Viini ei kuulu Alkon valikoimiin.

Viinittelyt päätettiin samppanjalla, meille molemmille uudella tuttavuudella. Philippe Gamet Brut Selection. Rypäleinä Pinot Meunier ja Pinot Noir eli blanc de noir -samppanja, jossa on käytetty vain punaisia rypäleitä. Kuiva, raikas nautiskelusamppanja, jonka maussa talviomenaa, päärynää ja luumuja. Tuotetta ei löydy Alkosta, enkä valitettavasti löytänyt maahantuojatietojakaan. Me luokittelimme juoman ruokasamppanjaksi, jotain pientä purtavaa kylkeen, niin olisimme ehkä pitäneet enemmän.


Varsin hauska yhteensattuma, josta saimme tietää vasta edellisenä päivänä, oli se, että samaisen illan esiintyjä Viinikylässä oli Million Dollar Tones (50's black rock & roll and rhythm & blues), jossa yhteinen ystävämme soittaa.


Ääninäytteisiin täältä, klik...... Maltilliseen aikaan lähdimme kohti kotia, kiitos VR:n muuttuneiden aikataulujen, jotka tehokkaasti estävät keski-ikäisen ihmisen riehaantumisen. Seuraava kesälomareissu suuntautui siskon luo Vallilaan. Siitä sitten seuraavaksi.