maanantai 23. lokakuuta 2017

Taapero kylässä

Minulla oli ilo ja onni saada taapero (ja vanhempansa) kylään peräti kolmeksi yöksi! Pienen ihmisen kanssa elämä on kovin säännöllistä ja aikataulutettua, mikä on hyvä, niin mumukin jo tietää, mitä tapahtuu milloinkin! Ei siinä ulkoilujen ja päiväunien jälkeen paljon sitä niin sanottua luppoaikaa jää, sillä vaikka taapero kellahtaa yöunille jo varhain, niin Mumu seurasi esimerkkiä jo parin tunnin kuluttua. Hurmaava nahkavekkarimme kun hihkui täynnä energiaa jo siinä kuuden pintaan aamusella. Missä vaiheessa lapset muuten alkavat ymmärtää kiireettömän sängyssä köllöttelyn ihanuuden päälle?


Kotini sisustus sai uutta ilmettä, kun tyttäreni kaivoi tyttärensä suureksi riemuksi esiin omat ja pikkusiskonsa My Little Ponyt reilun 25 vuoden takaa. Vauvaponi osoittautui taaperon mieleiseksi ja se matkustikin yhdessä sateenkaariponin kanssa kotiin Helsinkiin.

Mumun tehtävä oli kokata. Ja mikäs sitä on kokkaillessa, kun minulle on suotu ruokittavaksi kaikkiruokainen lapsenlapsi! Edellisellä kerralla kokattiin misolohta, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Lohella aloitettiin tämäkin vierailu. Uunilohi on helppoa ja nopeaa, kun ruokaa pitää saada pöytään suht äkkiä. Pestolohta, ohjeen löydät täältä, klik, parsakaalin kukintoja, raejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Ei kuvaa.

Pieni tyttärentyttäreni rakastaa lihapullia. Hänen pienen elämänsä supersuoritus onkin ollut se, kun päiväkodin ruokapöydässä 15 lihapullaa päätyi pieneen masuun! Siis viisitoista!!! Tosin lihapullien koosta ei ole tarkempaa tietoa, ilmeisesti kuitenkin melko pieniä. Tätä taustaa vasten siis olin päättänyt, että lapsen pitää saada Mumun lihapullia.



Siitake-lihapullat
Suuri lihapullakirja

15 g voita
1 iso sipuli hienonnettuna
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl omenaviinietikkaa
300 g hienonnettuja siitakesieniä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
2 isoa vapaan kanan munaa
1 kg naudan jauhelihaa
150 g ricottajuustoa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
1 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
125 g korppujauhoja
4 rkl maitoa
merisuolaa
mustapippuria

Valkosipulimäärän tuplasin, tietysti. Muutoin kunnioitin reseptiä. Jauheliha oli Lopen   Pappilanpuiston Luomutilan kyyttönautaa.

Kuullota sipulisilppu voissa, lisää mustapippuri ja suola. Kuullottele viitisen minuuttia ja lisää seuraavaksi hunaja ja omenaviinietikka. Jatka hauduttelua kymmenisen minuuttia tai kunnes sipulit ovat muuttuneet pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannulle sienet ja valkosipuli, pyörittele ja paista 10 minuuttia, kunnes sienet alkavat ruskistua ja nesteet ovat höyrystyneet pois. Nosta pannu sivuun jäähtymään.


Kun sieni-sipuliseos on jäähtynyt, yhdistä kaikki ainekset isossa kulhossa lihapullataikinaksi. Paista testilihapulla tarkistaaksesi maut.


Pyörittele taikina pulliksi (tuli vähän yli 70 pullaa) ja paista haluamallasi tavalla, joko pannulla tai uunissa. Minä paistoin 220 asteisessa uunissa reilun vartin.

Pullat laitettiin tarjolle kukkakaalimuusin kanssa. Ohjeen siihen löydät täältä, klik. Ja kyllä Mumun sydäntä lämmitti, kun lihapullat maistuivat!


Vaikka nyt ei ihan viittätoista mennytkään, niin loput pakattiin sekä kotiinviemisiksi, että Mumun toimistoeväiksi.

Sitten risoton pariin. Tein risotosta edellisenä iltana koe-erän äidilleni ja tyttärelleni, joka oli vakuuttunut, että myös hänen tyttärensä siitä pitäisi. Siispä risottoa lisää!

Maa-artisokka-suppilovahverorisotto
Glorian Ruoka&Viini 7/2017
4 annosta

300 g maa-artisokkaa
1 salottisipuli
1 l suppilovahveroita
2 rkl öljyä
2½ dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä
50 g parmesaania raastettuna
50 g voita
½ tl roseepippuria
1 ruukku lehtipersiljaa

Eri nettisivuilta ongittujen tiedon murusten avulla päädyin seuraavanlaiseen kaavaan: 1 litra tuoreita suppilovahveroita painaisi 300 grammaa ja ne kuivattuna 30 grammaa. Tiedä häntä, oliko oikea kaava, mutta toimi kyllä tässä vallan mainiosti. Eli homma aloitettiin laitttamalla kuivatut suppilovahverot veteen likoamaan.


Pese ja kuori maa-artisokat, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja kuutioi sipuli. Jos käytät tuoreita sieniä, puhdista ja pilko ne. Liotetuista kuivatuista purista enimmät nesteet pois ja pilko ne.

Paista maa-artisokkaa, sipulia ja sieniä 5 minuuttia öljyssä. Lisää riisit ja kuullota hetki. Kaada viini kattilaan ja kiehauta hetki. Viinin alkoholi haihtuu keitettäessä ja vain aromi jää jäljelle, joten et syyllisty mihinkään laittomuuksiin tarjoessasi tätä lapsille eli risotto ei ole viinistä huolimatta mitään K18-sapuskaa. Sekoita riisiin kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä ennen seuraavaa kauhallista. Kypsennä risottoa noin 20 minuuttia, kunnes koko nestemäärä on käytetty ja riisi kypsynyt. Itse jouduin hieman nestemäärää vielä lisäämään, jotta sain riisin (ja maa-artisokan) tarpeeksi kypsiksi. Pieni suutuntuma ei haittaa, joten älä kuitenkaan keittele tätä ihan muhjuksi. Sekoita voi ja juusto risottoon. Mausta rosepippurilla ja hienonnetulla lehtipersiljalla. Nauti!





On myönnettävä, että hieman jännitin, miten taapero nämä monelle aikuisellekin melko erikoiset maut ottaa vastaan, mutta huoleni oli aiheeton. Minä itse -lusikointikin sujui jo vallan mainiosti!


Viikonloppu oli täynnä pienen ihmisen leikkejä ja uusien sanojen opettelua. Sanavarasto kasvoi mm. palvikinkulla! Ihmettelyä herätti myös Mumun pihalla loikkinut iso pupu (=rusakko) sekä edelliseltä viikonlopulta esille jääneet Venäjä-illan pöytää koristaneet maatuskat. Uusi sana muuten myös se! Ja kun tyttären perhe sunnuntaina oli lähtenyt, ei tämä Mumu raaskinut vielä korjata maatuskoja pois kananmunakennosta, jonne ne oli huolella aseteltu. Ja syöttötuolikin on vielä paikoillaan pöydän päässä....... Pieni kullannuppu, tule pian uudelleen!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Fabrik

Juttusarjaani "Lounaalla Etelä-Helsingissä" ei olekaan aikoihin tullut uusia päivityksiä. Pitkälti työlounas kun tulee nautittua toimistolla, omia kokkailuja syöden ja sitten sitä on oikeastaan jotenkin vähän laiskistunut lähtemään ulos syömään. Se vie myös usein älyttömästi aikaa! Nykyään sitä arvostaa aikaisempaa kotiinlähtöä pitkää lounasta enemmän. Näin se vaan on.

Nyt meillä töissä oli ohjelmassa kellaripäivä. Kirjanpitoarkistomme sijaitsee parin korttelin päässä toimistoltamme, kellarissa, jonne kukaan meistä talousosaston naisista ei halua yksin mennä, eikä oikein kaksinkaan. Kellarikeikka on aina yhtä vastenmielinen, mutta tietyin väliajoin se vaan on hoidettava. Poistettava vanhoja vuosia, järjesteltävä uudempia. Nyt se on tehty! Ja kun tehtiin porukalla, niin ei aikaakaan mennyt kuin pari tuntia. Sen jälkeen päätin, että olimme ansainneet lounaan!


Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Fabrik on upouusi, syyskuun alussa virallisesti avattu italialais-ranskalainen kortteliravintola. Tosin me naapuruston työpaikkaruokailijat saimme odottaa lounaitamme lokakuulle. Siispä sinne, kun oli vielä sopivasti kellarimatkan puolessa välissä.


Ravintolan sisustus on kaunis ja selkeä. Takaseinän peittävä viherseinä ihastutti meitä kaikkia. Miten tuollaisen saisi kotioloissa pidettyä hengissä? Myös sijainti Tehtaankadun ja Perämiehenkadun kulmaan aukeavine suurine ikkunoineen on mitä mainioin. Ja kuvauksellisesti paras hetki on, kun ykkösen ratikka kaartaa kulmasta ja näkyy yhtäaikaa molempien katujen puolelta. Valitettavasti sitä kuvaa en onnistunut saamaan!

Uusin Viini -lehti (7/2017) oli antanut ravintolalle neljä tähteä (=onnistunut vierailu, liki täydellinen), joten odotukset lounaankin suhteen olivat korkealla. Ehkä liiankin korkealla.


Torstain lounaalla oli tarjolla burgeri. Joko naudanlihapihvillä tai kananmunapihvillä, kummallakin hintaa 12,50 €. Yksimielisesti valitsimme nautaa.



Annos oli ehkä vähän ankeahko. Kuuluiko perunoiden olla kylmiä? Tai siis ei lämpimiä? Se jäi vähän epäselväksi. Meistä jokainen lisäsi pihviin sormisuolaa, jonka jälkeen hampurilainen maistui oikein hyvältä, vaikkakin oli yhä rakenteeltaan kuivahko. Mitään wow-fiilistä ei siis tullut, ehkä lounaalla ei niin kuulu käydäkään? Vaikka otettiin oikein viinitkin. Viinit, jotka sivumennen hakkasivat tarjolla olleen ruuan mennen tullen.

Varsinainen menu vaikuttaa kuitenkin kokeilemisen arvoiselta ja kun ravintola on kaikin puolin viihtyisä, sijainti (työpaikan vieressä) täydellinen ja palvelu moitteetonta, niin en anna ohuelti pettymyksen tuottaneen lounaan häiritä. Kyllähän täällä on iltaserviisi testattava!


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikonlopun puuhia ja äyriäisrisottoa

Viikko sitten viikonloppu kiireisen työviikon jälkeen oli enemmän kuin odotettu ja kaivattu. Työpäivät venyivät, lähdin aamulla seitsemän junalla liikenteeseen ja palasin kotiin iltakahdeksalta. Viikko hurahti tällä meiningillä ihan hetkessä!


Hah hah, tämän kuvan tekstinä voisi hyvin olla, että "Näkyykö kello?", mutta oikeasti tarkoituksena on kertoa siitä, että viikonloppu ei ole viikonloppu ilman tuoreita kukkia!



Perjantaina pyörähdimme Hämeenlinnan Verkatehtaalla kuuntelemassa Tuure Kilpeläistä ja Kaihon Karavaania. Työviikon jälkeen normaalistikin perjantai on vähän sellainen, että ei oikein jaksaisi muuta, kuin vääntäytyä kotisohvalle punaviinilasin äärelle. Tiukkaa teki myös meidän porukalle tämä Hämeenlinnaan meno, hiljaiset naiset haukottelivat junassa kilpaa, mutta onneksi Kaihon Karavaanin energinen esiintyminen palautti myös meidät kuuntelijat elävien kirjoihin!


Mikään yllätyshän ei kenellekään tietenkään ole se, että konsertin jälkeen piipahdimme Nooran Viinibaarilla nauttimassa aivan täydellistä amaronea ennen kuin kiiruhdimme viimeiselle junalle. Yrittäjä-Nooran puolesta voi olla vain iloinen, ravintola oli ääriään myöten täynnä! On hienoa, miten hämeenlinnalaiset (meidän riihimäkeläisten lisäksi) ovat ottaneet omakseen tämän viehättävän viinibaarin. 



Yllätys sen sijaan oli se, missä poikkesimme ennen konserttia! Tämä oli ensimmäinen vierailuni Vinkalossa, jonka kulttimaineesta olin kyllä kuullut, mutta käymään en ollut päässyt. Paikkaa ei oikein voi sanoin kuvata, se vaan pitää kokea! 


Lauantai sujuikin sitten kodinhoidollisissa toimissa. Kesken oleva remontti ei vaan millään tunnu jatkuvan, pitäisi ja pitäisi, mutta en saa itseäni käynnistymään. Aamupäivällä löytyi sen verran puhtia, että sain kuitenkin kylpyhuoneen viimeisteltyä. Kylpyhuoneessani on ikkunat koko seinän leveydeltä ja nyt, kun jo joutuu aamuin illoin pitämään valoja, tunsin olevani aamutoimissani kuin akvaariossa. Verhoja en missään nimessä halunnut, joten ratkaisu löytyi ikkunakalvosta. Tykkään kovasti! Kylppäri on siis valmis, ainoastaan kattovalaisimen vaihdan vielä kerran. Se onkin sitten jo kolmas valaisin..... Vaan nyt on löytynyt täydellinen, saan sen kattoon viikon kuluttua!

Lauantain kokkailussa päädyin risottoon. Vähän erilaiseen risottoon, koska juusto ei ollut parmesaania ja alkuperäisessä ohjeessakin oli risottoriisin sijaan mustaa riisiä. Puhutaan nyt kuitenkin risotosta :)


Äyriäisrisotto mustasta riisistä ja Västerbottenost -juustoa

300 g äyriäisiä (esim. simpukoita, mustekalaa, katkarapuja)
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
noin 1 dl oliiviöljyä
3 dl mustaa riisiä
2 dl valkoviiniä
1 litra kuumaa kanalientä
2 dl Västerbottenost -juustoraastetta
suolaa
pippuria

Mustaa riisiä en löytänyt mistään. En kotikaupungin marketeista, enkä Stockmannin Herkusta, joten päädyin risottoriisiin.  Jos käytät tuoreita äyriäisiä, niin kurkkaa reseptilinkistä niiden käsittelyohje. Tuoreiden sijaan minä valitsin kuvassa näkyvän, pakastealtaasta löytyvän lajitelman. Toimi hyvin! 

Kuumenna kanaliemi kattilassa. Kuullota sipulisilppu pehmeäksi toisessa kattilassa oliiviöljyssä, lisää sitten riisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja keitä kunnes viini on imeytynyt riisiin. Sitten lisätään kanalientä kauhallinen kerrallaan, annetaan imeytyä ja taas uusi kauhallinen, kunnes riisi on kypsää. Lisätään käännellen pakasteäyriäiset mukaan, vähennetään lämpöä. Juuri ennen tarjoilua lisätään juustoraaste, tarkistetaan maku ja maustetaan.



Olipa herkkua! Tuo äyriäissekoitus sopi tähän loistavasti. Se on kuitenkin sanottava, että risotto on parhaimmillaan juuri valmistettuna, eikä se lämmittämällä parane. Tämän muistin taas, kun vielä maanantaina toimistolla lämmittelin jämiä mikrolla lounaaksi. Eli syö heti!



Viikonloppu päättyi sateiseen sunnuntaihin. Ystäväni kanssa kävimme pikaisesti mökillä laittamassa paikkaa talviteloille ja piipahdimmepa vielä sienessäkin. Metsässä sade ei edes haitannut ja saimmekin ihan kelpo saaliin sekä raitista ilmaa roppakaupalla. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kukkakaalitalkoot

Osallistuin sitten minäkin omalta osaltani tämän satokauden kukkakaalitalkoisiin! Ehkä huomasitkin uutisoinnin siitä, miten kylmä alkukesä sotki kukkakaalien kypsymisrytmin johtaen siihen, että kaksi satoa valmistui samaan aikaan. Tarjontaa oli liikaa ja tuottajahinnat romahtivat kääntäen sadonkorjuun tappiolliseksi. Sosiaalisessa mediassa sitten käynnistyi #kukkakaalitalkoot -kampanja, jonka myötävaikutuksella tämän sesonkiherkun menekki lopulta tuplaantui. Omat kukkikseni olin hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat / REKO:n kautta Lopen Pappilanpuiston luomutilalta.


Mutta ensin kukkakauppaan! Viikonloppuhan ei oikein tunnu viikonlopulta, ellei kotona ole tuoreita kukkia. Jälleen kerran suunnistin Hortensiaan ja sieltä löytyi tämä erikoinen, isokokoinen kukka, jonka nimeä en tietenkään enää muista! Olen tosi huono kukkien nimissä. Ruusu, tulppaani, neilikka..... Mutta haittaako tuo? Pääasia, että on kukkia!


Vaniljainen kukkakaalikeitto
Aamuposti 18.9.2017

1 l vettä
4 rkl kasvisfondia
2 keskikokoista kukkakaalia
1 purjon valkoinen osa
hyppysellinen muskottipähkinää
2 dl kermaa
50 g voita
2 rkl suolaa
1 tl valkopippuria
1 vaniljatanko

Koristeeksi
170 g (1 pkt) rapeaksi paistettua pekonia
ruohosipulia
saksanpähkinöitä

Minulla oli kukkakaalia kilon verran, 4 pienehköä pilkottuna ja pakastettuna. Suolamäärä vaikutti todella suurelta, laitoin yhden ruokalusikallisen. Suolaahan saa aina lisättyä vaikka annoskohtaisesti, mutta poistaminen onkin sitten vaikeampi juttu. Samaten ole varovainen valkopippurin kanssa! Ohjeessa sitäkin on melkoinen määrä.

Keitä vesi ja mausta se kasvisfondilla. Pilko kukkakaalit ja purjon vaalea osa, laita ne kiehuvaan veteen ja lisää mausteet. Laske lämpötilaa ja anna keiton hautua kannen alla kunnes kukkakaali on kypsää. Poista vaniljatanko, soseuta kuuma keitto ja lisää joukkoon voi sekä kerma.


Koristele annokset rapealla pekonisilpulla, rouhitulla pähkinällä ja silputulla ruohosipulilla. Sitten tuomio. En ollut tyytyväinen keiton rakenteeseen, en siivilöinyt sitä, joten tietty rakeisuus silloin kuuluukin olla, mutta..... Mietin, että ehkä rakenne kärsi siitä syystä, että olin pakastanut kukkakaalin. Näin se oli heti alunperinkin vähän vetistä. Toisaalta, olen pakastanut ennenkin, enkä ole huomannut moista. Valkopippuri jyräsi melkoisesti keiton hienostuneempia makuja, sillä vanilja ja muskottipähkinä olivat tyystin kadonneet valmiin keiton makupaletista. Ehdottomasti kuitenkin kehityskelpoinen resepti! Pippuria vähemmän, muskottipähkinää hieman enemmän. Laittaisin myös kuivattuja yrttejä, vaikkapa karhunlaukkaa. Ja kun tarkemmin luin ohjetta, niin viimeisenä onkin vinkki lisämaun saamiseksi! Suositellaan heti alkuun kuullottamaan yksi pilkottu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä ennen veden lisäämistä. Joten siinähän se oli se puuttuva palanen. Valkosipuli!


Syksy ja pimeys, kynttiläkulutus on kääntynyt selkeään nousuun :) Ja jämät poltetaan vielä erikseen, mitään ei mene hukkaan.