Viikko sitten viikonloppu kiireisen työviikon jälkeen oli enemmän kuin odotettu
ja kaivattu. Työpäivät venyivät, lähdin aamulla seitsemän junalla liikenteeseen
ja palasin kotiin iltakahdeksalta. Viikko hurahti tällä meiningillä ihan
hetkessä!
Hah hah, tämän kuvan tekstinä voisi hyvin olla, että "Näkyykö kello?", mutta oikeasti tarkoituksena on kertoa siitä, että viikonloppu ei ole viikonloppu ilman tuoreita kukkia!
Hah hah, tämän kuvan tekstinä voisi hyvin olla, että "Näkyykö kello?", mutta oikeasti tarkoituksena on kertoa siitä, että viikonloppu ei ole viikonloppu ilman tuoreita kukkia!
Perjantaina pyörähdimme
Hämeenlinnan Verkatehtaalla kuuntelemassa Tuure Kilpeläistä ja Kaihon
Karavaania. Työviikon jälkeen normaalistikin perjantai on vähän sellainen, että
ei oikein jaksaisi muuta, kuin vääntäytyä kotisohvalle punaviinilasin äärelle.
Tiukkaa teki myös meidän porukalle tämä Hämeenlinnaan meno, hiljaiset naiset
haukottelivat junassa kilpaa, mutta onneksi Kaihon Karavaanin energinen
esiintyminen palautti myös meidät kuuntelijat elävien kirjoihin!
Mikään yllätyshän ei
kenellekään tietenkään ole se, että konsertin jälkeen piipahdimme Nooran
Viinibaarilla nauttimassa aivan täydellistä amaronea ennen kuin
kiiruhdimme viimeiselle junalle. Yrittäjä-Nooran puolesta voi olla vain
iloinen, ravintola oli ääriään myöten täynnä! On hienoa, miten hämeenlinnalaiset
(meidän riihimäkeläisten lisäksi) ovat ottaneet omakseen tämän viehättävän
viinibaarin.
Yllätys sen sijaan oli se, missä poikkesimme ennen konserttia!
Tämä oli ensimmäinen vierailuni Vinkalossa, jonka kulttimaineesta olin kyllä kuullut, mutta
käymään en ollut päässyt. Paikkaa ei oikein voi sanoin kuvata, se vaan pitää
kokea!
Lauantai sujuikin sitten kodinhoidollisissa toimissa. Kesken oleva remontti ei vaan millään tunnu
jatkuvan, pitäisi ja pitäisi, mutta en saa itseäni käynnistymään. Aamupäivällä
löytyi sen verran puhtia, että sain kuitenkin kylpyhuoneen viimeisteltyä.
Kylpyhuoneessani on ikkunat koko seinän leveydeltä ja nyt, kun jo joutuu aamuin
illoin pitämään valoja, tunsin olevani aamutoimissani kuin akvaariossa. Verhoja
en missään nimessä halunnut, joten ratkaisu löytyi ikkunakalvosta. Tykkään
kovasti! Kylppäri on siis valmis, ainoastaan kattovalaisimen vaihdan vielä
kerran. Se onkin sitten jo kolmas valaisin..... Vaan nyt on löytynyt täydellinen,
saan sen kattoon viikon kuluttua!
Lauantain kokkailussa päädyin
risottoon. Vähän erilaiseen risottoon, koska juusto ei ollut parmesaania ja
alkuperäisessä ohjeessakin oli risottoriisin sijaan mustaa riisiä. Puhutaan nyt
kuitenkin risotosta :)
Äyriäisrisotto mustasta riisistä
ja Västerbottenost -juustoa
300 g äyriäisiä (esim.
simpukoita, mustekalaa, katkarapuja)
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
noin 1 dl oliiviöljyä
3 dl mustaa riisiä
2 dl valkoviiniä
1 litra kuumaa kanalientä
2 dl Västerbottenost
-juustoraastetta
suolaa
pippuria
Mustaa riisiä en löytänyt
mistään. En kotikaupungin marketeista, enkä Stockmannin Herkusta, joten päädyin
risottoriisiin. Jos käytät tuoreita äyriäisiä, niin kurkkaa
reseptilinkistä niiden käsittelyohje. Tuoreiden sijaan minä valitsin kuvassa
näkyvän, pakastealtaasta löytyvän lajitelman. Toimi hyvin!
Kuumenna kanaliemi kattilassa.
Kuullota sipulisilppu pehmeäksi toisessa kattilassa oliiviöljyssä, lisää sitten
riisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi.
Lisää valkoviini ja keitä kunnes viini on imeytynyt riisiin. Sitten lisätään
kanalientä kauhallinen kerrallaan, annetaan imeytyä ja taas uusi kauhallinen,
kunnes riisi on kypsää. Lisätään käännellen pakasteäyriäiset mukaan,
vähennetään lämpöä. Juuri ennen tarjoilua lisätään juustoraaste, tarkistetaan
maku ja maustetaan.
Olipa herkkua! Tuo äyriäissekoitus sopi tähän loistavasti. Se on kuitenkin sanottava, että risotto on parhaimmillaan juuri valmistettuna, eikä se lämmittämällä parane. Tämän muistin taas, kun vielä maanantaina toimistolla lämmittelin jämiä mikrolla lounaaksi. Eli syö heti!
Viikonloppu päättyi sateiseen sunnuntaihin. Ystäväni kanssa kävimme pikaisesti mökillä laittamassa paikkaa talviteloille ja piipahdimmepa vielä sienessäkin. Metsässä sade ei edes haitannut ja saimmekin ihan kelpo saaliin sekä raitista ilmaa roppakaupalla.
Olipa herkkua! Tuo äyriäissekoitus sopi tähän loistavasti. Se on kuitenkin sanottava, että risotto on parhaimmillaan juuri valmistettuna, eikä se lämmittämällä parane. Tämän muistin taas, kun vielä maanantaina toimistolla lämmittelin jämiä mikrolla lounaaksi. Eli syö heti!
Viikonloppu päättyi sateiseen sunnuntaihin. Ystäväni kanssa kävimme pikaisesti mökillä laittamassa paikkaa talviteloille ja piipahdimmepa vielä sienessäkin. Metsässä sade ei edes haitannut ja saimmekin ihan kelpo saaliin sekä raitista ilmaa roppakaupalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti