Talvinen taatelikakku

Mausteiset taatelikakut tai ylipäätänsä taateli mielletään jotenkin vain jouluun liittyväksi, mutta joulu on niin lyhyt aika, että voihan tästä makumaailmasta nauttia pidempäänkin. Kakkupohjan tein jo pari viikkoa ennen joulua, pistin pakkaseen ja kaivoin esiin joulupäivänä siskon joulupöytään.

Taatelipelti

Kodin Kuvalehti 22/8.11.2023

18-24 palaa

1 pkt (250 g) kivettömiä taateleita

2 dl vaaleaa glögijuomaa tai omenamehua

200 g voita

2 dl fariinisokeria

2 munaa

3½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1½ tl kanelia

1 tl inkiväärijauhetta

½ tl jauhettua neilikkaa

1 dl turkkilaista jogurttia

Tuorejuustokuorrute

2 prk (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa

2 dl turkkilaista jogurttia

1½ dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

Koristeeksi

tuoreita luumuja ja viikunoita

saksanpähkinöitä

siirappia

Lohko taatelit kattilaan (ja poista kivet, jos on), lisää glögi tai mehu, hauduta 5-10 minuuttia, kunnes taatelit ovat pehmenneet. Paloittele voi taatelien joukkoon sulamaan. Sekoita hieman jäähtynyt taatelivoi tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää sokeri ja munat. Sekoita jauhojen joukkoon sooda ja mausteet. Kääntele kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Levitä taikina levyksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paista taatelipeltiä 175-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä. Jäähtyneen pohjan voit leikata kahtia ja pakastaa. Puolikkaasta riitti meillä hyvin 6 hengelle ja vielä jäikin.

Sekoita kuorrutteen ainekset. Levitä kuorrute jäähtyneen levyn pinnalle. Ja tosiaan kuorrutereseptin puolitin, koska pohjakin oli puolitettu. Koristele pinta lohkotuilla luumuilla ja viikunoilla sekä pähkinöillä. Raidoita pinta kevyesti siirapilla ennen tarjoilua.

Tämä kakku on NIIIIIIIIIIIN hyvää, että kokeile ihmeessä, et varmasti tule pettymään ja helppokin on, ei tarvita mitään erityisiä leipomistaitoja.

Makeiden herkkujen lisäksi nautiskelimme myös juustoista. Onhan joulu siinä(kin) mielessä ihanaa aikaa, että pöydät notkuvat herkkuja päivästä toiseen.

Tätä "kultaista" kahvikalustoa ihailimme lapsena aina mummumme astiavitriinissä. Koskaan niitä ei käytetty, joten jo oli aikakin. Eihän näihin pikkuruisiin kuppeihin kahvia mahtunut kuin hörpyllinen, mutta ah, miten kauniisti ne sopivat joulupöytään ja toivat mummun mieliimme ❤️

Jouludrinkki

Ystäviä tulossa kylään, mitä alkudrinkiksi näin joulun alla? Skumppa tuntui jotenkin tavanomaiselta, eikä mitenkään erityisen jouluisalta. Ihan pelkkä glögikään ei innostanut, mutta glögisangria vaikutti juuri sopivalta.

Mausteinen glögisangria

Elle mat&vin Oktober/November 2023

6 lasillista

2 appelsiinia

3 rkl raakasokeria

2 kanelitankoa

1 tähtianis

6 kokonaista neilikkaa

1 pullo glögiä

Tarjoiluun

jääpaloja

soodaa

Raakasokeri eli alkuperäisohjeen råsocker mietitytti hetken. Ruskeaa sokeria? Kenties, mutta sitä minulla ei ollut. Oli kookossokeria ja sillä mentiin. Sekin oli ruskeaa.....

Pese appelsiinit huolellisesti vaikka käyttäisit luomuhedelmiäkin. Viipaloi appelsiinit ja laita ne kannuun tai kulhoon, peitä sokerilla ja murskaa vähän, jotta sokeri liukenee. Lisää loput mausteet ja glögi, sekoita. Peitä astia ja anna olla kylmässä vähintään 4 tuntia. Siivilöi glögi, kaada laseihin, lisää jäät ja vissy. Sanoisin, että lasiin kaksi kolmannesta glögiä ja yksi kolmannes vissyä tai sitten ihan oman maun mukaan. Koristeeksi voit lisätä juoman joukkoon palan glögissä muhineesta appelsiinisiivusta.

16 vierasta niin tein annoksen kolminkertaisena. Tykättiin tästä kovasti, mukavan mausteinen kylmä talvidrinkki!

Joulu tuli, oli ja myös meni

Joulusta on kulunut nyt jo päivälleen kuukausi, mutta tuskinpa siitä kirjoittamiselle mitään aikarajaa on. Tuskinpa. Ja ainahan se uusi joulu tulee, ennemmin tai myöhemmin. Ja toisaalta, nämä ruuat kyllä maistuvat ihan milloin vaan, eivät ole niin äärimmäisen jouluisia, vaikka jouluun sopivia ovatkin. Että kyllä minä näillä riittävästi joulutunnelmaan pääsin, vaikka ei kinkkua ja rosollia pöydässä ollutkaan.

Joulu. Väitän, että en ole jouluihminen ja sitten taas kovasti sitä yritän. Omalla tavallani. Onnistuminen vaihtelee. Voisin olla parempi jouluihminen, jos valmisteluun olisi riittävästi aikaa. Nyt ei ollut. Joulu oli tänä vuonna perin lyhyt, osui täysin viikonloppuun niin, että aatto oli lauantaina. Ja kun töissä oli vuoden kiireisin aika, niin eipä siinä valmisteluille aikaa jäänyt. Ensimmäistä kertaa ikinä jäi ne muutamat joulukortitkin lähettämättä. Noh, ehkä sitten seuraavalla kerralla...... Kolmas perättäinen joulu, kun vietin jouluaattoa aivan yksin kotona. Niin sitä vaan tähänkin tottuu, vaikka ensin se tuntui jotenkin oudolta ja ehkä himppasen ahdistavaltakin. Tässä vaiheessa tämä ratkaisu oli kuitenkin hyvä. Joulupäivänä siskon luona pääsin osaksi touhua ja tohinaa ❤

Jouluviinini näkyy kuvassa. Muratie Ansela van de Caap 2017 (linkin takaa löytyy vuosikerta 2018 hintaan 29,99 €) saapui yllättäen Etelä-Afrikasta. Sanon yllättäen sen vuoksi, että viime aikoina viinini ovat olleet lähes poikkeuksetta vanhan maailman tuotteita (eli eurooppalaisia). Tämän olen saanut siskoltani joululahjaksi, muistaakseni vuosi sitten, joten oikea aika sen nauttimiseen oli, mikäpä muu, kuin joulu. Alko luokittelee viinin rotevaksi ja voimakkaaksi. Rypäleinä ovat Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, mustaherukkainen, kevyen lyijykynäinen, hennon nahkainen, tamminen, ryhdikäs. Kaikki elementit siis sopivasti kohdillaan minun makuuni! Kyllä sisko tietää!

Vaikka olin yksin, en tinkinyt kattauksesta. Kaikki juhlakattaukseni elementit eli vanhat Arabiat, pöytähopeat, Riedelin lasit ja kangasservetit tekee juhlan.

Ja sitten ruokaan. Alkupaloina työkaverin tekemällä saaristolaisleivällä sienisalaattia ja rapuskagenia. Yksinkertaista, mutta niin herkullista.

Pääruuaksi halusin kalaa ja sopiva ohje lisukkeineen löytyikin helposti. Punajuurilaatikkoa mietin vielä vierelle, mutta bataatti voitti kisan ja uskon sen olleen myös lopulta parempi valinta.

Paistettu lohi, paahdetut palsternakat ja vermuttikastike

Glorian ruoka&viini 10/2022

4 annosta

4 (600 g) lohifileepalaa

2 tl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Vermuttikastike (jota en tehnyt)

1 banaanisalottisipuli

2 tl oliiviöljyä

4 dl vettä

1 kalaliemikuutio

1 dl kuivaa vermuttia

3/4 dl kuohukermaa

75 g voita

3 timjamin oksaa

ripaus suolaa

Paahdetut palsternakat

2-4 (500 g) palsternakkaa

1½ rkl vaahterasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

3/4 tl suolaa

1/4  tl mustapippuria

Itse en siis valmistanut vermuttikastiketta, mutta kirjoitan tähän sen ohjeen, koska se kuitenkin on ajateltu tähän annokseen kuuluvaksi. Kuori ja hienonna sipuli, kuullota se kattilassa öljyssä pehmeäksi. Lisää vesi, murennettu liemikuutio, vermutti ja kerma. Keitä noin 10 minuuttia ilman kantta, kunnes lientä on jäljellä noin kolmannes. Peitä kannella ja pidä lämpimänä.

Sitten palsternakat. Pese ne huolellisesti ja leikkaa pitkiksi tikuiksi (minä kylläkin kuorin ne, mikä on tarpeetonta, jos on huolellisesti ne jynssännyt). Kannattaa valita mahdollisimman ohuita palsternakkoja tai tarvittaessa voi leikata pois kovaa ydintä. Pyöräytä palsternakat kulhossa vaahterasiirapissa ja öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä palsternakat leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda 200 -asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Lopuksi lohi. Kuumenna öljy pannussa ja laita lohipalat nahka alaspäin pannulle. Paista 2-4 minuuttia keskilämmöllä. Mausta kalapalat suolalla ja käänne ne nahkapuoli ylöspäin. Laske lieden lämpöä ja jatka kypsentämistä vielä 2-3 minuuttia. Käännä kalat ja mausta pippurilla. Onnistuin ensimmäisen kerran ikinä paistamaan loheen täydellisen rapean nahkapinnan! Ymmärsin, että maltti on valttia tässä puuhassa. Tässäkin. 

Jatka kastikkeen parissa. Kuumenna se uudelleen. Kuutioi voi ja lisää kastikkeeseen vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nypi joukkoon timjaminlehdet. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Annos on kokoamista vailla valmis.

Bataatti-perunavuoka

Glorian ruoka&viini 10/2022

6 annosta

1-2 (n. 700 g) bataattia

1-2 (n. 300 g) isoa jauhoista perunaa

2 rkl voita

2 dl kuohukermaa

1½ dl parmesaania raastettuna

2 rkl juoksevaa hunajaa

½ tl suolaa

Pinnalle

½ dl parmesaania raastettuna

1/4 dl korppujauhoja

Kuori ja lohko bataatit ja perunat. Keitä vähässä vedessä 20-25 minuuttia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Valuta, lisää voi ja soseuta karkeasti sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kerma, parmesaani, hunaja ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Tasoita pinta. Sekoita parmesaani ja korppujauhot keskenään. Ripottele seos vuoan pinnalle. 

Kypsennä 150 -asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 1-1½ tuntia, kunnes sose on kiinteytynyt ja saanut kauniin värin.

Parmesaanin unohdin ostaa, eikä sitä ollut kotona. Tai oli, mutta homeessa, hups. Laitoin sitten ihan tavallista juustoraastetta. Korppujauhot vaihdoin pankojauhoihin, koska tykkään niiden rakenteesta enemmän.

Olin erittäin tyytyväinen jouluateriaani. Maut olivat (riittävän) jouluisia, annos ja kattaus sopivasti juhlava. Viini nyt ei tietenkään sopinut ruualle alkuunkaan, mutta en nähnyt järkeväksi avata yksinäni myös valkoviiniä, sillä punaviini oli kuitenkin joulun kannalta välttämätön. 

"Pientä" iltapalaa vielä television äärellä punaviinin kera. Juustoja, tuoreita luumuja, saaristolaisleipää, pipareita. 

Joulupäivänä pääsin sitten mukaan siskon perheen joulupöytään, siellä meininki on juuri oikealla tavalla perinteistä, runsasta ja herkullista, kaunista kattausta unohtamatta! 

Kuten jo alussa mainitsin, oli tämä nyt kolmas joulu tällä meiningillä. Yksin aatto ja siskon luona joulupäivä. Ihan hyvä meininki!

Joululounaalla Lehtovaarassa

Tyttäreni perheen kanssa aloitimme uuden joululounasperinteen vuosi sitten, kun neiti Naperokin on siinä iässä, että osaa arvostaa niin hyvää ruokaa (varsinkin siianmätiä), kuin kaunista interiööriäkin. Vuosi sitten olimme Katajanokan Kasinolla, siitä voit lukea täältä, klik. Mutta nyt siis Lehtovaarassa. 

Ravintola Lehtovaara on yksi Helsingin klassikkoravintoloista. Vaikka niin mielelläni käyn tutustumassa uusiin ravintoloihin ja uusi makumaailmoihin, niin rakastan näitä klassikoita, jotka ovat ja pysyvät. Kondiittori Emil Lehtovaara perusti ravintolan jo vuonna 1916, tosin silloin Viipuriin. Omistajavaihdoksesta huolimatta nimi pysyi ja Lehtovaara muutti vuonna 1940 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön, Helsinkiin. 

Olen itse käynyt ravintolassa ensimmäisen kerran 1980-luvulla, jolloin silloinen pomoni vei minut ja kaksi työkaveriani sinne illalliselle. Hänellä on muutoinkin ollut suuri vaikutus moneen asiaan, jotka tänä päivänäkin ovat minulle tärkeitä. Ruoka, viini, taide. Opin häneltä paljon ja olen siitä iloinen! Muistan vieläkin, mitä silloin söin. Cœur de filet Provençalen valkosipuliperunoilla. Se löytyy listalta edelleenkin. Tietenkin, koska klassikkoravintola.

Mutta nyt joululounaalle. Katsokaa, miten ihastuttava oli pöytämme! Kauniit kattaukset, kaiken kaikkiaan miellyttävä tunnelma ja maukkaat ruuat. Palmun alla oli hyvä olla.

Alkupalapöydästä löytyi kaikki tarvittava, niin perinteiset kalat, mädit kuin kinkku sinappeineenkin. 

Yksi tärkeimmistä kriteereistä tämän vuoden ravintolavalinnan suhteen oli se, että halusimme pöytään tarjoillun pääruoka-annoksen. Täällä se onnistui. Neiti Napero valitsi tattikeiton, vanhempansa lohta ja selleriä, minä lohta. Kaikki olimme tyytyväisiä annoksiimme, vaikka neiti Napero ensin vähän protestoikin keiton lastenannoskokoa. Keittoa oli hänelle kuitenkin varsin riittävästi, koska alle oli vetäisty melkoinen satsi mätiä ja lohta asiaankuuluvine lisukkeineen.

Lohen kanssa tarjottu rapukastike oli taivaasta! Siis niin hyvää, että en keksi mitään moitteen sanaa, kaikki oli vaan niin maukasta. Ruokajuomana lasillinen rieslingiä. Alkuun otimme samppanjaa ja se toimikin hyvin alkuruokien kanssa. Tai siis samppanjahan toimii aina ja kaiken kanssa. Amen.

Ja aina on tilaa jälkiruualle. Oli sitten kyse lapsista tai aikuisista. Parin tunnin ruokailu oli hyvä päättää suklaalla ja marmeladeilla. Ja juustoilla. Ja pipareilla. Ja santsikierroksella.

Tämä oli hyvä! Saattaa olla, että tulemme tänne seuraavallekin joululounaalle. Ehkä tästä tulee meidän perinne silläkin tavoin, että tulemme tänne aina. Ehkä. Edellytykset sille kyllä on.

Joulu tuli, oli ja meni

Joulun aika alkaa neiti Naperon joulukortilla

Tällä kertaa joulu osui niin viikonloppuun, että ei sitä oikein tahtonut jouluksi edes ymmärtää. Vietin etukäteisjoulua esikoistyttäreni perheen kanssa joulupäivällisellä Katajanokan Kasinolla (voit lukea siitä lisää täältä, klik) ja kun nuoremman tyttären perhekin suuntasi joulunviettoon Keski-Suomeen, niin olin jo hyvissä ajoin päättänyt viettää koko joulun omissa oloissani. Olinhan sitä jo aaton verran harjoitellut vuosi sitten ja selviytynyt.

Yksin kun ei oikein ole järkevää kinkkua paistaa (tosin en ole tehnyt sitä ikinä), eikä laatikoitakaan laittaa, niin hain sitten inspiraationi omaan joulupöytääni ravintola Roux'n joulukassista. Kassista, jonka olin aikonut tilata, mutta myöhästyin. 

Kurkataanpa, mitä sain aikaan ja aloitetaan kakusta. Taatelikakusta. Elämäni ensimmäisestä, vaan ei taatusti viimeisestä, sillä niin hyvää tuli!

Taatelikakku

Soppa365

1 pkt (250 g) kivettömiä taateleita

2 dl sokeria

2 dl vettä

200 g voita

1 muna

3½ dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Vuokaan

voita ja korppujauhoja

Lohko taatelit kattilaan, on hyvä pilkkoa taateliharkko melko pieniksi kuutioiksi, niin samalla tulee varmistettua kivettömyys. Lisää sokeri ja vesi. Hauduta niin, että taatelit irtoavat ja pehmenevät, lisää voi ja anna sulaa tasaiseksi. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen muna. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan.

Kypsennä kakkua 175 -asteisen uunin alimmalla tasolla 40-50 minuuttia. Tarkista kakun kypsyys tikulla koittamalla, älä kuitenkaan kypsennä kakkua liian kuivaksi vain varmuuden vuoksi. Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Kuorrutteeksi keitin kinuskin muscovadosokerista ja kuohukermasta, viimeistely hopeisilla karkkihelmillä. Ah, mikä kakku! Tämä vain parani päivä päivältä, kunnes tuli syödyksi viimeistä murua myöden. Mietin, että olisipa hauska tehdä tällä ohjeella minikokoisia kakkuja lahjaksi. Ehkä ensi jouluna. Tai seuraavana.....

Vaikka vietin joulua yksin, ei se ollut mikään syy tinkiä kattauksesta. Hopeat ja vanhat Arabiat, Riedelin lasit. Kankaiset servetit, uushopeiset servettirenkaat. 

Joulumenuni koostui makean lisäksi lähinnä kylmistä alkupaloista sekä vähän yllättäen lämpimänä ruokalajina oli jättiravunpyrstöjä. 

Sienisalaatin ostin valmiina, kalastaja Ronny Holmströmin/Kipparin Kalan rapuröörän hankin Riihimäen Rekosta ja sillikaviaarin valmistin itse.

Sillikaviaari

meillakotona.fi

6 annosta

300 g sillifileetä (matjes)

2 kovaksi keitettyä munaa

200 g ranskankermaa

1 pieni punasipuli

3 rkl tuoretta tilliä silputtuna

1/4 tl rouhittua mustapippuria

Koristeluun ja tarjoiluun

esim. kirjolohen mätiä

tuoretta tilliä

ruissipsejä

Tein puolikkaan annoksen, mikä sekin oli aivan liikaa yhdelle ihmiselle, vaikka pyhiä nyt muutama olikin. Valuta silli hyvin ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. 

Hienonna kananmunat haarukalla ja yhdistä kaikki ainekset. Sekoita ja anna sillikaviaarin maustua jääkaapissa muutama tunti.

Sillikaviaaria saaristolaisleivällä, kirjolohen mätiä koristeena

Pöydästäni löytyi vielä saaristolaisleipää, niin ikään Ronnylta hankittua savustettua lohta sekä Pihlajasaaren lammastilalta (Rekon kautta sekin) tilattua karitsan palvia. Joka sivumennen sanoen oli tavattoman herkullista!

Valkosipulissa paistetut chilijättikatkaravut

Arla

4 annosta

400 g jättikatkaravunpyrstöjä

1 chili

3 valkosipulinkynttä

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 tl jauhettua juustokuminaa

3 rkl voita

3 rkl korianteria

½ rkl sitruunamehua

suolaa

Tämänkin annoksen tein puolikkaana. Poista chilistä siemenet ja kuori valkosipulinkynnet. Hienonna chili ja valkosipuli, raasta inkivääri. Paista chiliä, valkosipulia, inkivääriä ja juustokuminaa voissa noin minuutin ajan. 

Lisää ravunpyrstöt pannulle ja paista molemmin puolin noin minuutin ajan, mausta korianterilla, sitruunamehulla ja suolalla. Äh, ihan törkeän hyvää, oli sitten jouluisaa tai ei! Ehkä näitä jossakin päin maailmaa syödään myös jouluna. Joku jossain ja minä.

Näin se joulu tuli, oli ja meni. Selviydyin aatosta itsekseni, avasin lahjat sekä kuvassa olevan viinin. Viinin, joka vaati tuntien dekantoinnin, mutta oli kunnossa, toisin kuin veljensä (tai siskonsa), joka jo vuosia sitten korkkivikaisena kaadettiin omenapuun juurelle.

 

Jälkiruokana taatelikakun lisäksi vihreitä kuulia ja suklaakonvehteja. Mitä sitä ihminen jouluna muuta tarvitsee.

Loppuun vielä kuvia joulukuusettoman kodin joulukoristeluista. Niitä oli vähän, mutta kaikki olivat harkittuja.

Joulukuusen virkaa toimitti Ikeasta hankittu metallikuusi.

Trésorie Shop Helsingissä (löytyy myös verkkokauppa) myy suupuhallettuja lasisia saksalaisia joulukoristeita osterista grillimakkaraan ja kaikkea siltä väliltä. Lasipallot on hankittu Lasimuseon kaupasta jo vuosia sitten, siellä on aina ennen joulua lasipalloja myynnissä.

Lasinen lankakerä puikkoineen muistuttaa rakkaasta harrastuksesta, joka on nyt ollut vähän tauolla. 

Sopivasti sesonginpunainen posliininen vintagelintu löytyi Bambi&Kuusta, pohjassa on lyijykynällä teksti "Ostettu Lappeenrannasta 1974". 

Ensimmäinen jouluruusu, jonka olen saanut pidettyä elossa! Ja elossa on edelleen tätä kirjoittaessakin. Ihme. Joulun ihme.

Joulukortteja on mukava saada, vaikka niiden lähettämisestä olen itse lähestulkoon kokonaan luopunut. Olen korttirahat jo vuosien ajan laittanut hyväntekeväisyyskohteisiin.

Keräilemäni lasipallot koristavat oikeastaan aina salin pöytää, jouluisen tästä tekee pieni Pentikin poro.

Siinä se joulu sitten oli. Nyt jo pakattuna, vuoden päästä jälleen uudestaan.